4.12. Joulukertomuksia

Lauantaipäivä on hiljalleen valkenemassa. Eevert on herännyt hyvin aikaisin tänään. Mikä lie tuulen vire helistellyt vanhoja ikkunoita. Sitä vienoa helinää ja nurkkien paukahtelua oli oikien mukava kuulostella omassa vuoteessa. Olikohan ulkona kovinkin kova tuuli tänään?

Takkapuut
Takkatulen lostoa

Silloin kun ulkona on kylmä, sataa ja tuulee on Eevertin mielestä parasta sytyttää takkaan tuli ja vällyn alla lueskella päivän lehtiä tai kirjoja. Olisikohan tämä sellaisen päivä. Aamu on vielä varhainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että takkatuli houkutteli miehen luokseen. Mukaansa Eevert otti mukillisen höyryävää kaakaota, päivän sanomalehden ja mielenkiintoisen kirjan jota hän on iltalukemisisnaan lueskellut. Kirja kertoo merimiehestä joka joutuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin reissuillaan. Kirjassa on parhaillaan kuvaus joulun vietosta parkkilaivalla. Kertomus tuo Eevertinkin mieleen monia tapahtumia ja kieltämättä niitä ikävänkin tunteita, kun on joutunut olemaan niin tärkeänä aikana poissa läheistensä luota.

Aamuinen lukuhetki
Aamuinen lukuhetki

Lapsuuden jouluista on erityisesti jäänyt mieleen monet kerrat kun äiti tai isä on lukenut joulukertomuksia kirjoista. Monta mukavaa hetkeä on vietetty kylki kyljessä. Joskus joulukirjaa luettiin koko adventin ajan kuin jatkokertomusta. Toisinaan taas kaikki lapset saivat tuoda mielikirjojansa luettavaksi. Samoja, rakkaiksi muodostuneita kirjoja luettiin moneen kertaan.Kirjasto oli silloin kovassa käytössä.

Eräällä kerralla äidin luo tuotiin kaksi kirjaa. Toisessa oli äidille tuntemattomampi kertomus ja toinen vanha tuttu satu. Sopi oikein hyvin.

Marikin joululoma, Astrid Lindgrenin kertomus valitiin ensimmäiselle päivälle. Alku sujui oikein hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pieni Marikki eksyy metsään, ei äidin lukemisista tullut enää mitään. Maailma oli täynnä kyyneleitä siitä surusta ja hädästä jota pieni tyttö voisi kokea yksin metsässä. Lasten mielenkiinto keskittyi tarinan sijasta äidin reaktioihin. No, satu jäi kesken.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vanha Andersenin satu Pieni tulitikkutyttö. Ja siinä oli lapsilla jo tirskahtelun paikkaa, kun ei satua loppuun saakka voitu lukea, koska äidin ääni särkyi ja lukeminen piti lopettaa siihen paikkaan. Äiti oli lapsista hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Kumpikin lukuhetki päättyi johonkin tuttuun ja turvalliseen kertomukseen…

Joku vuosi jälkeenpäin lapsisarjan seuraava toi lukuhetkeen samat tarinat. Olivathan ne jääneet pahasti kesken aikaisemmin. Äiti oli valmistautunut lukuhetkeen hyvin ja aloitti. Lapset olivat valmistautuneet myös… seuraamaan enempi äitiä kuin kertomusta. Eivätkä tehneet siinä turhaa työtä oleenkaan.

Niin surullisia ja tunteellekäyviä kertomuksia ei äiti voinut mitenkään lukea lapsille! Johan pitäisi jollakin lailla kieltää semmoiset! Ja kumpikin kertomus päätyi äidin ”Kiellettyjen joulukertomusten” listalle. Lapset saivat ne sitten lukea itse kun osasivat.

Muistot tuovat hymyn Eevertin kasvoille. Yhteiset lukuhetket olivat aina odotettuja ja vielä isona kollinakin mielellään kuunneltiin aikuisen lukemista ja kertomista. Tarinat ja sadut elämät mielikuvituksessa omaa elämäänsä ja jatkavat kertomusta sinne minne mieli niitä vie.

Rakkaita joulukertomuksia on paljon. Satuja ja tarinoita joissa kerrotaan kuinka hyvyys ja rakkaus saa erityisen merkityksen ihmisten elämässä. Sydämessään Eevert palaa jouluna myös tuttuihin jouluevankeliumin sanoihin. Pienestä pojasta saakka ne sanat ja jakeet ovat painuneet mieleen ja taitaapa hän osata ne ulkoa vieläkin. Aikanaan koulun kuusijuhlassa Eevert on päässyt esiintymäänkin kuvaelmassa. Milloin paimenena, milloin tietäjänä ja taitaa joku Josefin roolikin olla tuttu.  Niin, ja taisi se äiti silloinkin pyyhkiä kyyneleitään poskiltaan… ihan vaan muina miehinä.

Aikanaan äiti ohjasi lapset itse lukemaan ja kuuntelun tarpeen tyydyttämiseksi antoi meille lapsille äänikirjoja. Usein illalla kuuntelimme niitä ja nukahdimme kesken seikkailuiden.

Kylli-täti
Kylli-täti kertoo joulusadun, klikkaa kuvaa

Yksi suosikkikertojista Eevertin lapsuudesta oli Kylli-täti. Moni vielä muistaa kuinka Kylli-täti piirsi ja kertoi samalla satuja televisisossa. Silloin näki ja kuuli. Koko televisiokin oli vielä uusi ja ihmeellinen asia silloin. Kuvaa klikkaamalla pääset Ylen Elävään arkistoon katsomaan ja kyyntelemaan Kylli Kosken joulusatua.

Millainen on sinun rakkain joulukertomuksesi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

3.12. Ovikoriste

Joulun lähestyessä moniin oviin ilmestyy koristeita. Ne toivottavat tulijat tervetulleiksi ja ilhduttavat ohi kulkevia lämpimällä viestillään. Se on kuin ystävällinen tervehdys kaikille, tutuille ja tuntemattomille.

Eevertin kylällä komeileekin jos jonkinmoista tervetulotoivotusta. Emännät ja isännät kilpaa askartelevat toinen toistaan mielenkiintoisempia ovikoristeita. Eeverkin on lähtenyt leikkiin mukaan ja näyttää olevan pihalla kiinnittämässä portinpieleen isoa kranssia.

Portilla tapahtuu
Pihaportilla tapahtuu

Nuorna miehenä Eevertillä oli tapana koota havuista kransseja ja köynnöksiä enemmänkin. Nuorisoseuran talolla oli usein Itsenäisyyspäivän aikoihin myyjäiset ja siellä touhusi Eevertkin mukana. Myyjäisissä oli monia taitajia, vaan havuhommat olivat ja pysyivät Eevertin porukan bravuurina. Siinä sitä sitten jatkettiin joulunalusta aina haavaisin sormin. Havut olivat yllättävän raapivia kun niitä tiukasti käsitteli. Ja hanskojahan ei tosimies käytä. Hankalia ovat ja tuntumakin jää vajaaksi. Komea oli kranssipöytäkin ja kaikki työt löysivät aina paikkansa kylän taloista.

Havukranssi
Havukranssi

Taitaa olla ihan puolukanvarpuja mukana ja kauniit joulupallotkin keskellä. Puolukan varpuja tallettettiin talon isoon pakastimeen aina siitä saakka kun sellainen ylellisyys täloon saatiin. Syksyllä kerättiin suurimarjaisia varpuja ja hellän ilmavasti pakastimeen. Niitä oli sitten sieltä helppo yksitellen ottaa käyttöön. Jos oikein pakkastalvi osui kohdalle niin säilyivät pitkään kauniina.

Joskus Eevert muistaa äidin tehneen puolukan varvuista kynttilälyhtyjä. Pyöreä kuivakakkuvuoka täytettiin puolukan varvuilla syksyllä, vuoka täytettiin vedellä ja pakastettiin. Joulun tullen se otetaan pakastimesta pois ja keskelle asetetaan kynttilä. Jäälyhty! Aika kaunis sellainenkin malli.

Ovikoriste
Oviluuta

Pihalla komeilee ikivihreä kranssi, vaan oveen Eevert on asettanut jo vuosien suosikkinsa. Eevert rakastaa lukemista. Kauan sitten hän hurahti Harry Potter kirjoihin. Kirjahyllystä löytyvät ne kaikki ja osa (ellei kaikki) kahdella kielelläkin. DVD osastolla niin ikään ovat kaikki ilmestyneet elokuvat.

Niistä inspiroituneena Eevertin ovessa on tietenkin  luuta. Eevert sai sen kummisedältään. Millainen tuo kummisetä oli ja mikä mahtaa olla Eevertin oviluuta nimeltään? Ja mitä sillä luudalla voisi esikuvansa mukaisesti tehdä?

2.12. Kynttilän valaminen

Tänään Eevert tekee kynttilöitä. Koko edeltävän vuoden hän on valmistautunut tähän päivään. Eevert kokoaa mielellään vuoden aikana kynttilän pätkiä talteen ja joulun alla sitten sulattaa ne ja tekee uusia kynttilöitä. Usein keräämällä hän onkin saanut riittävästi kynttilämassaa joulukynttilöitä varten.

Kynttilän valaminen on tarkkaa puuhaa ja ihan varmuuden vuoksi Tenho koirakin on ohjattu muualle taloon. Pienet vilistävät tassut ja heiluvat hännät eivät ollenkaan sovi polttavan kuuman sulan kynttilänmassan kanssa samaan huoneeseen.

Kynttilän valaminen
Kynttilän valaminen

Eevert valmistaa kynttilöitä ensin kastamalla. Puuvillalankaa on kiinnitetty kastamiskapulaan ja ne hiljalleen upotetaan massaan ja nostetaan hetkeksi kuivumaan. Samaa toistetaan niin kauan kunnes kynttilät ovat sopivan paksuisia.

Kynttilämassaa kattilassa
Kuumaa kynttilämassaa kattilassa

Pitkät kynttilät Eevert tekee ensin. Sen jälkeen lopun massan voi laittaa muotteihin joihin on valmiiksi asetettu sydänlanka paikoileen. Niistä tulee pöytä- ja lyhtykynttilöitä pitkäksi aikaa.

Kynttilöiden valmistaminen on mukavaa puuhaa, kunhan muistaa olla varovainen. Tärkein sääntö on että aina mukaan tarvitaan aikuinen. Kuumaa massaa on tarkoin vartioitava kuumennettaessa ettei se pääse syttymään tuleen. Jos niin hassusti kävisi niin jokainenhan muistaa että silloin sammutukseen tarvitaan jotakin tukahduttavaa. Kansi tai sammutuspeite onkin syytä varata ihan lähelle.

Valmiita kynttilöitä
Valmiita kynttilöitä

Kyllä tulikin mainio kasa kynttilöitä.

Mitähän Eevert oikein tekee noin isolla määrällä kynttilöitä?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

1.12. Piparkakkutalo

Piparkakkutalo
Piparkakkutalo

Piparkakkutaikinan tekeminen varhain joulukuun alussa kuuluu asiaan. Eevert on usein laatinut valtaisan taikinan, josta sitten pienet ystävät ovat saaneet leipoa pipareita kun ovat taloon tulleet. Niinpä ovela Eevert saa pitkin joulukuuta talonsa täyteen joulumausteiden tuoksua. Tänään onkin tulossa nuorta väkeä mukaan piparitalkoisiin.  Se on aina mukava päivä, kun yhdessä paistellaan ja rakennellaan taikinasta vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

Piparit kuuluvat lähes jokaiseen joulupöytään. Ruskean piparkakun takaa paljastuu melkoinen kulttuurihistoria. Pippurilla maustetut ja hunajalla makeutetut leivät tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Piparkakun nimi viittaa monissa kielissä pippuriin. Keskiajan Euroopassa piparkakku oli eksoottinen ja kallis herkku, koska sen valmistukseen tarvittiin harvinaista maustetta, pippuria. Uutuus ei päässyt pitkään aikaan kaiken kansan herkkupalaksi, sillä aluksi sen valmistus hallittiin vain luostareissa. Suomessa Naanatalin luostari on erityisesti kunnostautunut piparkakkujen tuotannossa aikojen alussa.

Tuoksuvaa ja mausteista piparkakkua pidettiin ensin lääkkeenä, ja niitä myytiinkin jos jonkinlaisten vaivojen parantamiseksi.  Suomalaisten pitokokkien leivonnaisvalikoimaan piparkakut ilmaantuivat melkein pari sataa vuotta sitten. Vasta viime vuosisadan alussa niitä ruvettiin tekemään kodeissa.

Eevertin taikinaan tulee aina reilusti pippuria ja moni niitä kutsuukin pippurikakuiksi. Täytyyhän talolla olla oma piparireseptikin jos kerran on ikivanha taikinajuurikin.

Eevertin äiti teki pipareita metallisilla muoteilla. Niitä löytyi talosta jos jonkin muotoista ja kokoista. Perinteisten possujen ja tonttu-ukkojen lisäksi löytyy varmaan kaikki mahdolliset kulkuneuvot ja eläimet. Joskus niitä laskettiin ja löydettiin toista sataa erimuotoista muottia. Eipä tarvinnut jouluna kahta kertaa syödä samanmuotoista piparia.

Piparimuotti
Piparimuotti

Eevertiltäkin löytyy Munchenista saakka tuotu piparimuotti. Sillä mies taikoo ensimmäiset maistiaiset tälle joululle. Piparitalonkin on saanut rakennettua koristeeksi.

Eevertin perinnetaikina kulkee nimellä Liimataisen piparkakut.

Liimataisen piparkakut

425 g voita

425 g sokeria

1 kg hienoja vehnäjauhoja

2 dl kuohukermaa

4 tl soodaa

Mausteseos:

2 dl siirappia

2 tl kanelia

2-3 tl jauhettua maustepippuria

1 tl jauhettua neilikkaa

2 tl jauhettua inkivääriä

Huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri vaahdotetaan, mieluiten käsipelillä vanhalla puukauhalla.

Siirappi kiehautetaan mausteiden kanssa – ihana tuoksu leviää taloon. Voihin lisätään jäähdytetty siirappi/ mausteseos ja kerma. Sooda sekoitetaan jauhoihin ja tämä lisätään edelliseen.

Taikina saa seistä voipaperiin käärittynä seuraavaan päivään viileässä paikassa. Säilyy tarvittaessa pitkäänkin viileässä tai pakastimessa, joten on tullut tehdyksi useampi annos kerralla. Kaulitaan ja muoteilla tehdään haluttuja kuvioita. Uuniin noin 200 astetta ja paistetaan kauniin ruskeiksi.

Piparitalot
Piparitalot

Ja oikein hyvältä näyttävät nuorenparin työn tulokset. Tupa on täynnä sulotuoksuja, niin että Tenhonkin nenä uteliaana värisee keittiössä. Taitaa pikkukoirakin mielellään napsia piparimuruset jos sellaisia tipahtaa lattialle.

Miten mahtaa Eevert nauttia piparkakkujaan? Millainen piparkakkumuisto sinulta löytyy?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

30.11. Antin avain

Perinteitä rakastava Eevert on myhäellyt aamusta saakka. Joulun valmistelut voivat nyt alkaa virallisestikin. Antin-päivä on yksi marraskuun tärkeimmistä päivistä Taavitsaisen talossa. Pienestä pojankollista alkaen Antin-päivä on ollut muistisääntönä asioiden asioiden ajoissa aloittamiseksi. ” Antti pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulun tuopi, kunnes paha Nuutti sen pois ajaapi”. Antinpäivänä on syytä laatia lista muistettavista tehtävistä. Isossa talossa on aina niin paljon muistettavaa, että ilman luetteloa moni mukava asia jäisi varmasti puolitiehen tai unohtuisi kokonaan.

Sanotaan myös, että Antti ajaa aisoilla, eli viimeistään silloin koetaan talven ensimmäiset rekikelit. Rekeä ei Eevertillä ole, mutta liukasta on kyllä ollut. Potkukelkallakin mies on ehtinyt liihottamaan pihapiirissä. Hyvin siis kansanperinne tietää ja tuntee talven tavat. Antin päivänä syksy on joka tapauksessa takana ja joulun ja talven aika voi alkaa. Ja kyllä tuntuukin, että se talvi on tullut. Melkoinen pakkanen paukuttelee talon nurkkia ja Eevertinkin on pitänyt ottaa jo esille välihousut suojaamaan kylmältä.

Antin avain
Antin avain

Eevert haluaa aloittaa jouluvalmistelut perinteen mukaan ja aloittaakin rehvakkaasti Antin-päivänä: Antti käypi avain kädessä, ja Tuomas kulkee tuoppi kainalossa. Antin päivänä on siis ennen vanhaan otettu ohria maltaiksi ja Tuomaan päivän aamuna on päästy panemaan olutta. Eevertikin on kaivanut piha-aitan avaimen esille ja on lähdössä tutkimaan josko sieltä ohria löytyisi. Oluenpano on kauan ollut yksi juhlan valmistamisen tärkeä muoto.

Oluen sivussa Eevert tekee mieleistään joululeipää. Oluen valmistuksessa syntyneestä mäskistä – käyneistä maltaista – saa mainiota mallasleipää. Sitä Eevert nauttii voinokareen kanssa. Vasta uunista tullut mallasleipä on ehkä parasta mitä olla saattaa. Eevertin intohimo mallasleipään saa joskus huvittavia piirteitä. Oluesta mies ei niinkään välitä, mutta mäskiähän ei muuten saa… Siispä toisinaan Eevert on ahkerasti liotellut maltaita ja tehnyt sitten niistä leipää. Jotakin kuitenkin tuntuu puuttuvan jos ei ole käyneitä ohria käytössä. Jouluolut siis ehdottomasti täytyy panna jo senkin takia, ettei talo leivättä jää.

Mallasleipä
Mallasleipä

Keittiön takana olevasta kaapista Eevert ottaa esillle myös tonkan. Se on ollut perinteisesti talon olut-tonkka. On tainnut olla paljon väkeä kun ollaan tonkka-kaupalla olutta pantu. Ja onhan niitä ollut. Perhe oli iso ja väkeä monessa polvessa. Löytyipä talosta työväkeäkin moneen sorttiin. Tonkalla aikanaan kuljetettiin maitoa meijeriin. Talossa kun oli monta lypsävää niin tonkiakin oli melkoinen määrä. Lehmien pitäminen aikanaan päättyi ja loputkin tonkista löysi uuden tehtävän.

Ymmärtävät lehmät
Uteliaat lehmät

Lehmistä Eevertillä onkin monta mukavaa muistoa. Iso lämmin lehmä on edustanut miehelle aina elämää. ”Lehmä on elämä” olikin nuoren miehen sanoja aina nähdessään laiduntavaa karjaa milloin missäkin päin maailmaa. Monet kerrat hän on viihtynyt laitumen reunalla vain katselemassa noita rauhallisia eläimiä. Lehmien silmät ovat erityisesti ilahduttaneet. Ehkä ei niin viisaat, mutta niin ymmärtävät silmät. Nooh, tai onhan ne viisautta täynnänsä.

Lehmistä saatiin talossa aikanaan kaikkea tarpeellista. Nyt maitokin on purkissa ja valmiiksi kylmää. Kaukana ovat ne ajat kun pienenä poikasena äiti roiskautti tissilämmintä lehmänmaitoa suoraan suuhun. Siinä sitä oltiin vieretystin navettakissan kanssa suu auki odottamassa. Se oli sellaista muistiin jäänyttä leikkiä äidin kanssa.

Olutta tonkallinen
Olutta tonkallinen

Aitasta löytynyt, muistoja herättänyt tonkka tai pänikkä puhdistetaan huolellisesti ja otetaan ilman muuta käyttöön. Hymyssä suin Eevert jatkaa puuhasteluaan. Ja jos oikein tarkaan kuuntelee niin taitaapa mies ihan hyräillä itsekseen.

Mitä Eevert mahtaa hyräillä maltaidenhaku matkallaan?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

29.11. Joulukalenteri

Jouluajatukset ovat vallanneet vanhan miehen mielen. Hiljainen lumisade johdattaa hänet pian mielikuvissaan suureen metsään ja pieneen mökkiin. Mökissä kaikki arjen huolet ja vaatimukset saavat jäädä. Tuli vain ritisee takassa josta leviää lepponen lämpö pieneen mökkiin. Hyvä siellä on viivähtää… nauttia vain olemisesta.

Vielä on sinne saakka matkaa. Eevert kyllä tietää vanhana hupsuna, kuinka odotuksen aikaa voi lyhentää ja jopa nauttia siitä. Eevertin mielestä joulussa ehkä parasta onkin sen odottaminen ja valmistautuminen. Saa nauttia pidempään.

Mitä olisi joulu ilman joulukalenteria!

Äidin perintökalenterin lisäksi Eevertille, vanhalle miehelle, on joskus ilmaantunut myös monia muita perinteisiä kalentereita. Mielellään hän availee pieniä luukkuja ja ihastelee sieltä ilmestyneitä kuvia.

Useana jouluna Eevertin ilona on ollut Partiolaisten joulukalenteri. Partiolaisten kalenterilla on Suomessa pitkät perinteet. Se sai alkunsa kun Tessi Fazer kertoi Ruotsissa näkemästään joulukalenterista Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle vuonna 1947. Hänen innoittamanaan sellainen suunniteltiin ja kuvana komeili piparkakkutalo. Ensimmäinen kalenteri ei käynyt kovin hyvin kaupaksi, sillä sen merkitystä ei heti ymmärretty. Sinnikkäät partiolaiset tekivät uuden kalenterin seuraavana vuonna ja hiljalleen se löysi paikkansa lapsiperheistä. Niin ja tietenkin Eevertin talosta.

Adventtikalenteri
Partiolaisten kalenteri

Eevertin kalentereita on toisinaan useita ja mielellään hän hankkii sellaisia myös rakkaille sukulaislapsilleenkin. Yksi ehto niiden hankkimisessa on. Ja se onkin vankka periaate miehellä. Kalenterin pitää olla suomalainen ja vielä parempaa jos se on adventtikalenteri. Suomalainen sen vuoksi, että sieltä paljastuu kaikki meille suomalaisille tärkeät asiat ja päivät. Ja adventtikalenteri siksi, että sieltä löytyy myös joulupäivä, joka Eevertin perheessä on aina ollut se varsinainen juhlapäivä.

Nykyisin Eevert on saanut oikein hakemalla hakea sopivia kalentereita. Kaupat ovat pullollaan erilaisia suklaa- ja yllätyskalentereita. Niistä Eevert ei erityisemmin välitä ja jättääkin niiden hankkimisen toisille.Tenho-koiraa sen sijaan Eevert on muistanut omalla koiramaisella joulukalenterilla.

Keittiön pöytä
Keittiön pöytä

Eevertin aamut alkavat kahvin keittämisellä. Sillä välin kun kahvi valmistuu Eevert sytyttää kynttilän pöydälle ja avaa kalenterin luukun. Vasta sen jälkeen hän valmistaa itselleen aamiaista. Tänään näyttää olevan voileipiä ja kahvia sekä hedelmiä. Aamuista Eevert nauttii. Talo on hiljainen, pakkanen hieman paukahtelee nurkissa. Kiehuvan veden äänet ja valmistuvan kahvin tuoksu hivelevät sisintä myöten. Hiljalleen pöytä on katettu yhden miehen tarpeisiin. Lehden kun vielä hakee portin pielestä postilaatikosta, niin aamu on täydellinen.

Kun kaikki on valmista mies istahtaa pöytään pikku-koira jaloissa kiehnäten. Tenho aivan kuin odottaisi jotakin… ”Voi sinua” tokaisee Eevert. Melkein hän olikin unohtanut, että tänä vuonna myös Tenholla syytä odottaa aamuja kynttilän valossa.

Tenho-koiralla on oma joulukalenteri. Sen avaaminen on osa yhteistä aamuhetkeä. Häntä villisti heiluen pikkukoira innostuu kun huomaa Eevertin ojentavan sille kalenterin. Kirkaat silmät katselevat pää kallellaan vanhoja ja viisaita silmiä. Eikä aikaakaan kun alkaa hurja tanssi ja hyppely kikku keittiössä. Hymyillen Eevert seuraa ystävänsä innostumista ja ohimennessään rapsuttaa korvan takaa pikku koiraa.

Mitä arvelet Tenhon kalenterista löytyvän?

Tenho tarkkana
Tenho tarkkana

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

28.11. Ensimmäinen Adventti

Hyvissä ajoin on Eevertin talossa valmistauduttu joulun lähestymiseen. Monet asiat ja tavat ovat kulkeneet tärkeinä osina joulunaikana jo useammassa polvessa.

Adventti-kynttelikkö on sellainen. Eevert ei oikein osaa ajatellakkaan kuinka joulu edes tulisi ilman sitä. Muistoissa on monet lapsuushetket, jolloin kynttelikkö ilmestyi keittiön pöydälle. Keittiössä sen paikka on ollut niin pitkälle kun Eevertin muistia riittää.

Adventtikynttilät
Ensimmäinen adventti

Äidillä oli ollut tapana sytyttää kynttilä aina silloin kun ruokailtiin. Hämyiset aamut olivat Eevertin suosikkihetkiä. Aamupalakin maistui monta kertaa paremmalta kynttilän valossa. Sen perinteen Eevert on tuonut myös tähän joulunaikaan, vaikka asustaakin kahdestaan pikku koiransa kanssa. Yhdessä he hiljentyvät kynttilän liekkiä katsellen. Joka viikko äiti sytytti yhden kynttilän lisää. Ensimmäisellä viikolla paloi yksi kynttilä, seuraavalla kaksi, kolmannella viikolla kolme kynttilää. Sinä aamuna kun kaikki neljä kynttilää paloivat, oli joulu jo hyvin lähellä.

Jokaisella kynttilällä on oma sanomansa. Ensimmäinen kynttilä on toivon kynttilä. Sen syttyessä viimeistään herää mielessä odostus valon juhlasta. Aivan kuin täydelliseen pimeyteen olisi syttynyt ensin pieni valo, ikäänkuin toivon kipinä. Tuo pikkuinen valo antaa viitteitä siitä, että jotakin oikein hyvää on edessäpäin.

Eevert on huomannut kuinka tärkeää on toivon olemassa olo elämäsä. Ilman sitä ihmisen murheet muuttuisivat ylitsepääsemättömän raskaiksi. Toivo voittaa synkimmänkin pimeyden ja antaa puhtia kulkea eteenpäin.

Jouluajassa Eevertin mielestä on aina ollut tärkeää valon hiljainen lisääntyminen. Suomessa Eevert on erityisesti nauttinut siitä, sillä elämmehän täällä vuoden pimeintä aikaa. Maailmalle Eevert ei nyt kaipaa, joulureissut ovat aina enempi suuntautuneet vaikkapa pieneen mökkiin suuren metsän keskelle…

Mökki
Pieni mökki

Mistä arvelet Eevertin erityisesti nauttivan pienessä mökissä suuren metsän keskellä?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Lehtijuttu

Voi ihmettä! Voi kummaa!

Eevert on päässyt lehteen!

Jouluaukeama
Jouluinen aukeama

Eevertin jouluvalmistelut

Eevert, vanha ystävällinen herra, asustaa pientä taloaan erään isomman talon keittiöstä saamallaan sukutilalla. Eevertin seurana on pieni iloinen koiranpentu, Tenho.  Päivät kuluvat puuhastellessa yhdessä kaikenlaista.

Tenho on aina uteliaana seuraamassa Eevertin touhuja. Eräänä päivänä Eevert kolusi ties kuinka kauan keittiön takana olevaa komeroa. Se komero oli niin pieni, että pikku koira ei sinne millään mahtunut sekaan, vaikka kuinka kuonoaan yritti ovenrakoseen. Lopulta Eevert peruutti komerosta ja kädessään hänellä oli metallinen pölyinen vanha vuoka. Mitä ihmettä miehellä onkaan mielessä, mietti pikku koira.

Eevert puhdisti vuoan huolellisesti ja haki siihen ulkoa sammalta ja havuja. Lopulta hän asetti vuokaan neljä kynttilää. Onnellisena Eevert katseli sitä hiljaa, kuin lumoutuneena keittiön pöydällä. Se oli Eevertin äidin vanha adventtikalenteri, jonka hän otti esille ensimmäisen adventtisunnuntain aikoihin. Kynttilät paloivat siinä ruokaillessa jouluun saakka. Pienenä poikana Eevert jännityksellä odotti koska ensimmäinen kynttilä syttyisi. Seuraavalla viikolla syttyi kaksi kynttilää.  Silloin kun aamulla herätessä palamassa olivat kaikki neljä kynttilää,  joulu oli jo hyvin lähellä. Äidin kynttiläjoulukalenteri toi joulun odotukseen kutkuttavan jännittäviä, sadunomaisia hetkiä. Aamupalakin maistui monta kertaa paremmalle kynttilän valossa.

Eevert pitää joulusta. Ja varsinkin sen valmisteluista. Joulun tuoksut hivelevät ja kaikki joulun värit hehkuvat niin lämpöisinä. Adventin aika on odottamista ja valmistautumista juhlaan. Tänä vuonna Eevert valmistelee yhdessä Tenhon kanssa jouluaan pienessä keltaisessa talossaan. Hiljalleen adventista alkaen Eevert muistelee lapsuutensa jouluja ja touhuaa kaikenlaisia jouluasioita talossaan. Lapsuudestaan Eevert muistaa runsaat jouluateriat. Jokainen sai toivoa pöytään sitä mistä oikein piti. Muistoissa kaikki maistui niin herkulliselle ja koko koti oli kaunis valoineen ja väreineen.

Sinäkin voit seurata tai osallistua Eevertin joulunaluspuuhiin jos haluat. Eevertin joulukalenteri päivittyy ensimmäisestä adventista alkaen.

Askarteluohje
Hyasintin ohje

Artikkeli löytyy juuri ilmestuneestä tyttöjen ja poikien lehdestä – JiiPeestä. Lehti voi olla monelle tuttu lapsuudesta myös nimellä Joka Poika.

JiiPee on poliittisesti sitoutumaton, kristilliseltä arvopohjalta toimitettu 8 – 13-vuotiaiden tyttöjen ja poikien aikakauslehti. Sen julkaisusta vastaa Poikien ja Tyttöjen keskus

Tutustua voi myös sivulla http://jiipeenetti.fi/

Jiipeen joulu
Jiipeen joulunumero

Hupsis!

Olen siis ihan julkisesti luvannut, että Eevertin sivulla on joulukalenteri,  joka päivittyy joka päivä adventista alkaen!

Ans kattoo kuinka tädin käy 😉

Knalli ja sateenvarjo

Viikon verran jo valmistauduttu tulevaan Lontoon reissuun kuuntelemalla Knallia ja sateenvarjoa 😉

Niitä ikivanhoja kuunnelmajaksoja joita radiosta kuunneltiin paljon nuorempana.

Muistatko?

Kyllä niitä edelleenkin voi kuunnella vaikkapa YLE:n sivuilta. Omani lainasin kirjastosta. Kuvaa klikkaamalla pääset kuuntelemaan.

Knalli ja sateenvarjo
Knalli ja sateenvarjo

Eevertkin on jo ryhtynyt suunnittelemaan mitä mahdollisesti tarvitsisi mukana. Ja matkakuumekin on jo kohta käsin kosketeltavaa vaikka reissuun pääsyyn on vielä aikaa monta päivää.

Matkalaukku
Matkalaukku

Komea onkin matkalaukku, joka nyt pääsee ensimmäiselle oikealle matkalleen. Kunhan vain lentokoneen matkatavarat tulisivat ilman ongelmia perille saakka. Monesti on Eevertille käynyt niin, että mies on reissuillaan hyvin päässyt itse perille, mutta tavarat menneet omia teitään. Joskus matkalle jääneitä tavaroita on kuljetettu pitkiäkin matkoja taksilla lentoyhtiön piikkiin.

Huvittavin odotus oli sillä matkalaukulla, jota taksi toi pienen pieneen mökkiin suuren metsän keskelle eräänä jouluaattona. Pimeä oli tie ja huonosti merkitty, mutta kaikkien ihmetykseksi laukku lopulta tuli perille. Samalla tuli joulukin pelastettua, sillä siellä tietenkin oli myös kaivattuja paketteja sisällä.

Usein tapahtumat huvittavat jälkeenpäin vaikka huumoria ei liiemmin esiintyisikään silloin, kun rennoissa matkavaatteissa pitäsi olla edukseen julkisissa tilaisuuksissa. Silloin Eevert on turvautunut ehtymättömään charmiinsa, jolla on monta kiusallista tilannetta helpottanut ja laukaissut.

Valmiina lähtöön
Valmiina lähtöön

Kapsäkki on asetettu ovenpieleen odottelemaan.

Matkavalmistelujen keskellä – kuin tilauksesta jälleen – uutiset lamaannuttavat miehen. Ei auta kuin istahtaa ja juoda kupponen kahvia…

Lehti
Uutista pukkaa

No, Eevert toki luottaa neuvotteluihin ja toivoo, että suunniteltu reissu toteutuu ajatellussa aikataulussa 😉

Matkalaukku on MarEven käsialaa ja onnellinen Eevert on sen saanut kesällä käyttöönsä.

Siipan korsi

Isänpäivän kunniaksi Siippakin innostui osallistumaan projektiin. Kaiveli kaappeja aikansa ja linnoittautui keittiön pöydän ääreen varustettuna kaikenlaisella tarveskalulla.

Löytyi suurennuslasia, maaleja, kaikenkarvaisia pensseleitä ja taitelijantarvikkeita. Mitä kummaa täällä oikein tapahtuu?!?

Nyt on löytynyt erillinen työvalaisinkin pöydälle. Mahtaa olla tarkkaa tehtävää tänään…

Välineet valmiina
Välineistö valmiina

Välineistön asettelun jälkeen alkaa työskentely. Hiljaa ja arvokkaasti, pyhäaamun rauhaan sulautuen aamukahvin jälkeen. Mikä on ihmisen ollessa kun saa seurata keskittynyttä työskentelyä kaikessa herkkyydessään keittiön pöydän vastakkaiselta puolelta.

Lasin alla
Lasin alla tapahtuu

Suurennuslasilla varustetun telineen pienet pihdit ovat määrätietoisesti tarttuneet piskuiseen hahmoon ja siihen selvästi kohdistuu vielä pienemmän siveltimen tarkkoja vetoja. Väriä sekoitellaan ja tunnustellaan, välillä tarkistellaan onko sävy varmasti oikein. Hiljainen mies valitsee hennon sinisen sävyn hahmonsa vaatetukseksi. Työtä välillä käännetään ja katsellaan eri kulmista. Vaatteen laskokset varjostetaan huolellisesti ja piskuiset silmät saavat kirkkaan katseensa…

Tarkasteltava hahmo
Hahmo pihdeissä

Hetken tuumattuaan Siippa siirtyy myös muihin pikkuhahmoihin ja asettelee maalauksen jälkeen nekin hellästi kuivumaan ja odottamaan työskentelyn jatkumista….

Pikkuinen seimi
Pikkuinen itse

Ja jatkuihan se… ja sekaharjaksinen karva sai lisää töitä sijoittaessaan väriä vielä pienempään hahmoon.

Minäkin sain osani pikkuisesta puuhasta. Tehtäväkseni jäi rakentaa asumus hahmoille. Mitähän siitä oikein valmistuukaan…

Balsaa ja coktailhaarukoita
Balsaa ja coktailhaarukoita

Rakennusmestarin oppia en ole juuri saanut, mutta eikähän tarvesaineista jotakin synny…

Jatkamme pyhäpäivän viettoa 🙂

Merikapteenin talon lokikirja