7.12. Muistamisia

Eevert on tutkinut kirjoituspöydän laatikoita jo jonkin aikaa. Hän on ottanut esille kyniä ja papereita. Kortteja ja kartonkeja sekä pienen kirjan.

Pieni kirja on Eevertin osoitekirja. Sinne on talletettu kaikkien niiden tärkeiden ihmisten osoitteet, joita Eevert haluaa aina jouluisin muistaa. Korttien valmistaminen on hauskaa puuhaa. Joka vuosi on uusi teema kortilla. Kuvat tai koristeet vaihtuvat, mutta teksti pysyy samana. Se on ollut jo kymmeniä vuosia sama. Yksinkertaisesti: Joulun iloa! Siitä voi jokainen poimia itselleen sellaisen ilon jota sydämessään jouluun toivoo ja tarvitsee.

Tänään on korttien päivä.

Kirjoituspöytä
Kirjoituspöydällä kaikki valmiina

Lapsena Eevert keräili joulukortteja. Vanhojen taiteilijoiden kortit olivat kauniita. Myöhemmällä iällä maailmalla vastaanotetut kortit herättivät muistoja ja olivat odotettuja viestejä kotimaasta. Silloin monien korttien kuvatkin muistuttivat siitä kaipuusta ja ikävästä mikä vaivasi matkoilla. Ikävä kertoo siitä että välittää ja tuntee.

Eevertin kätköissä on muutamia vanhoja joulukortteja. Niitä hän hypistelee varmaan joka joulu näihin samoihin aikoihin. Aarteisto on tarkasti talletettu lipaston laatikkoon.

Rakkaimpia kuvia ovat  Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin joulukortit. Niitä lähetti Saimi ja Terttu mummut ja Anja mummi. Kustaa ja Veijo vaarit sekä monet muut heidän aikalaisensa.

Joulukortti
Rudolf Koivun kuvitusta

Ennen lähetettiin paljon joulukortteja. Niin ja tietenkin Uuden Vuoden kortteja, pääsiäskortteja, nimipäivä kortteja, syntymäpäivä kortteja. Nykyisellään Eevert tyytyy lähettämään oikeastaan vain joulukortteja. Muu yhteyden pito taitaa sujua toiselaisilla menetelmillä. Harmi sekin. Kortit kun ovat niin kauniita ja säilyvät hyvin, jos haluaa ne säilyttää.

Koivu ja Wendelin ovat vanhoja taiteilijoita. Vaan ompa Eevertilla muisto nuoremmastakin korttitaitelijasta. Virpi Pekkalan kanssa Eevert on ollut ihan puheissa ja väriopissakin takavuosina. Tuon taiteilijan kädenjälki on myös tuttu näky niin korteissa kuin kirjoissakin.

Sulkatonttu
Virpi Pekkalan Sulkatonttu

Pekkalan piirrokset ovat aina viehättäneet Eevertiä. Niissä on sellaista iloa joita Eevert tunnistaa lapsissa. Elämän riemua ja rohkeaa uteliaisuutta. Hurja määrä energiaa ja huumoria. Ja erityisen tärkeäksi ne ovat tulleet sen vuoksi, että on taitelija loihtinut sukulaislasten kuvatkin kerran. Kaksi pientä tyttöä ja vaikka he Pekkalan tontuilta näyttivätkin, niin jotakin erityisen ominaisia piirteitä niistä löytyy. Eevertin kätköissä onkin tyttöjen kuvat. Ja tallessa niitä pidetään tästäkin eteenpäin. Sitten joskus Eevert on ajatellut antaa ne lahjaksi esikuvilleen. Nooh, mikäli värit säilyvät edes jotenkin…

Sukulaistytöt
Sukulaistytöt vuonna 1983

Niinpä, Eevertillä on monen joulun kortit tallessa. Niitä katsellessa ja vuosienkin päästä lueskellessa tulee tutut ihmiset aivan kuin vieraisille. Eikä olisi ensimmäinen kerta kun kesken korttien kirjoittelemisen tuleekin pakottava tarve soittaa serkulle tai tädille ja kysellä kuulumiset. Ja niitä kuulumisia yleensä onkin paljon kun harvakseltaan yhteyttä pidetään!

Kyllä nyt täytyy keittää ihan nokipannukahvit ennen työhön ryhtymistä.

Pannu
Pannu takan pesässä

Eevert hakee sylillisen puita ja latoo ne kiireen vilkkaa takkaan. Kuivat puut ja tömäkät sytykkeet leimahtavat reippaasti ja pia jo ritisee kotoinen tuli takassa.  Ja kunnon kahvia kupissa. Mikä siinä on miehen ollessa. Vaan mitä kummaa?

Takkatuli
Savuttava takkatuli

Innoissaan Eevert on latonut puut takkaan miten sattuu ja koko tupa on pian savua täynnä. ”No mitenkäs minä nyt noin” tuhisee Eevert availlessaan ikkunoita ja kohentaessaan palavat puut kauniisti takaseinustalle palamaan.

Niinpä niin, kerran taisi eräänä jouluna käydä niinkin, että pieni mökki suuren metsän keskellä oli umpi jäässä. Hormit eivät vetäneet ja jokainen tulipesä savutti sisälle. Tuntitokulla meni ensin hormien lämmittämisessä ja ikkunat pakkaseen auki. Taisi olla kaikki mukana olevat vaatteet päällä, että jotenkuten tarkeni. Aikanaan rupesivat tulipesät vetämään ja lämpöäkin saatiin mökkiin. Vaan oli jo kotiinlähdön aika kun lattialla uskalsi villasukilla kävellä. Se oli kylmä joulu se!

Jäätynyt
Kylmä joulu

Onkohan Eevert päässyt edes alkuun korttien kirjoittelussa? Joka vuosi taitaa kulua melkoinen tovi vanhojen muistojen parissa ennenkuin pääsee itse työhön. Kyllä muisteleminen on sitten mukavaa.

Saakohan tänään Eevert laitettua kaikki joulukorttinsa järjestykseen?

Millaisesta joulutervehdyksestä sinä olet erityisesti ilahtunut?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

6.12. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet

Tänään vietämme Itsenäisyyspäivää. Se on suomalaisille tärkeä juhla, sillä se kertoo että päätämme itse asioistamme ja voimme kaikki vaikuttaa kansaamme koskevissa päätöksissä. Suomi sai itsenäisyyden vuonna 1917, eli täytämme tänään 93 vuotta. Varsin kunnioitettava ikä.

Itsenäisyyspäivän kynttilät
Itsenäisyyspäivän kynttilät

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää klo 18–21. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa, mutta useita arveluita on olemassa. Yhden tarinan mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin vallan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Tapa säilyi myös Venäjän vallan aikana ja tuolloin kynttilät paloivat tietysti tsaariperheen kunniaksi. Tänään ne palavat oman Suomemme kunniaksi.

Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Kynttilöiden lukumäärää ei ole missään määrätty, ja lukumäärä vaihteleekin käytännössä runsaasti. Kahden kynttilän on kuitenkin arveltu viittaavan siihen, että silloin juhlistetaan sekä kotia että katua tai vielä laajemmin kotia ja isänmaata.

Kynttilä on valon symboli ja kaiken pahan karkottaja. Jotkut liittävät kynttilät nimenomaan sotaan. He sytyttävät toisen kynttilän miehille, jotka menivät eivätkä palanneet ja toisen heille, jotka palasivat, vaikkakin sodan merkitseminä.

Aika paljon merkityksiä tutuille kynttilöille.

Hyvissä ajoin Eevertkin on ottanut esille sinisen ja valkoisen kynttilän. Niitä on eri puolella taloa ja illan tullen ne syttyvät. Mukavaa aikaa tämä joulunaika. Niin paljon saa kynttilöitä poltella.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto
Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Itsenäisyyspäivän viettoon kuuluu monia perinteisiä asioita. Yksi kommentoidumpia on varmasti presidentin juhlavastaanotto. Eevertkin on jo avannut television ja valmistautuu seuraamaan juhlia. Tiesitkö että, Eevert on presidentin linnassa käynyt ja tervehtinyt itseään valiokuntaneuvosta joitakin vuosia sitten. Presidentti itse oli estynyt tapaamisesta naapurimaan presidentin vierailun vuoksi. Siispä Eevert oli pikku hippasilla valiokuntaneuvoksen kanssa keltaisessa salissa. Kaikkea ne miehet keksivätkin kun vaimot ovat poissa!?!

Selvennykseksi varmaan täytyy kertoa että samassa hippaleikissä oli melkoisen iso joukko myös lapsia. Eivät ne miehet siellä sentään kahdestaan leikkineet. 😉

Juhlat jatkuu
Juhlat jatkuu

Pitkä on juhlijoiden jono ja paljon on käteltäviä presidenttiparilla. Ihan siinä varmaan jano tulee. Niin Eevertillekin ja niinpä hän päättää hakea kesällä valmistettua marjamehua itselleen. Juhlan kunniaksi valitsee oikein jalallisen lasin ja kohottaa maljan Suomelle.

Juhlimisen lomassa Eevert muistaa, että on tässä valtakunnassa toisenlaisiakin Itsenäisyyden juhlia ollut tänään. Aamulla lehdessä luki:

Veikko ja Lahja Hursti
Veikko ja Lahja Hursti

6.12.2010 klo 12.00 Itsenäisyyspäivän Linnanjuhlat

Hakaniemen torilla
– ilmainen ruokailu ja ohjelmaa

Vähävaraisten linnan juhlat ovat tulleet jo perinteeksi nekin. Eevertin nuoruudessa niitä jo pidettiin. Tapahtumassa jaettiin ja jaetaan edelleenkin ruokaa ja vaatteita niitä tarvitseville.

Hurstit jakoivat ruokaa, majoittivat alkoholisteja kotiinsa sekä järjestivät vähäosaisille niin joulu kuin itsenäisyysjuhliakin, joihin tuli vuosittain tuhansia ihmisiä nauttimaan ruumiin ja sielun ravintoa.  Tasavallan presidentti Tarja Halonen on vieraillut ”köyhien linnanjuhlissa” muutamaan otteeseen.

Nämä juhlat ovat olleet monelle hyvin tärkeitä hetkiä. Veikko ja Lahja Hurstin jälkeen työtä on jatkanut heidän Heikki-poikansa.

Paljon on kaikenlaista mietittävää Eevertillä itsenäisyyteen liittyvissä asioissa.

Kenelle mahtaa Eevert nostaa toisen maljansa tänä iltana?

Millaisia itsenäisyyspäivään liittyviä muistoja sinulla on?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Pöydällä oleva hieno Aaltovaasi on Titan taidetta.

5.12. Toinen adventti

Toinen adventtisunnuntai on käsilllä. Aamuvarhaisella Eevert heräsi ja hipsi tossuillaan kohti keittiötä tavanomaisiin aamupuuhiinsa. Kahvinkeiton lomassa hän havahtui siihen että tänään sa sytyttää jo kaksi kynttilää isoäidin joulukalenteriin.

Toinen adventti
Toinen adventti

Toinen kynttilä on nimeltään rauhan kynttilä – maailma kaipaa rauhaa. Sotia, vihamielisyyttä, sortoa jopa kidutusta on monessa eri maailman kolkassa. Sytyttäessämme tämän kynttilän rukoilemme rauha maailmaan, rukoilemme väkivalan loppumista. Adventti-kynttilänä rauha tarkoittaa edellisen lisäksi sisäistä rauhaa ja rauhoittumista, kun valmistaudumme joulun viettoon. Näin se on levottomuuden vastakohta. Se voisi merkitä myös sovun tekemistä perheenjäsenten ja ystävien kesken. Lopetetaan riidat, haukkumiset ja nimittelyt ja eletään sopuisasti yhdessä.

Tähän taisi perustua äidin varoittelut siitäkin, että tontut käyvät kuuntelemassa ikkunoiden takana kuinka pienet lapset käyttäytyvät näin joulun alla. Olisivat saaneet kyllä välillä aikuisiakin tarkkailla!

Kaksi punaista kynttilää näyttää hyvin kauniilta aamun sarastaessa. Ulkona ikkunan takana on taian omainen sininen hetki. Eevert kurkisteleekin ulos ovesta ja nuuhkii yhdessä Tenho-koiran kanssa pakkasilmaa. Tallilyhty sytytetään rappusille tunnelman luojaksi. Vasta aamun puuhien jälkeen on aika tarttua kahvipannuun ja mitata kahvijauhot. Hetken perästä vahva ja hivelevä tuoksu täyttää keittiön. Hyvä on taas istahtaa ja nauttia hetkestä. Tässä ja nyt on niin äärettömän hyvä olla.

Tallilyhdyn valaisema hetki
Tallilyhdyn valaisema hetki

Eevertin nuoruudessa on vaihe jolloin aamun siniset hetket elettiin alusta loppuun. Eevertin kiiruhtaessaan kouluun hän usein oikaisi Maatalousoppilaitoksen peltojen poikki. Yleensä se sujui oikein hyvin. Yksi aamu on jäänyt toisenlaisena miehen mieleen. Puolessa välissä peltoa Eevert huomaa että ei olekkaan yksin. Samalla polulla astelee vastaan jotakin. Pimeys pitää kulkijaa suojassaan, mutta ilmiselvästi se ei ainakaan ihminen ole. Ja lähsestyy muuten melko reipasta vauhtia.

Pian Eevert näkee tarkemmin kulkijan ja tuijottavat silmät aiheuttavat kieltämättä kiusallisen tunteen. Melko pian Eevert oivalsi että polkua pitkin häntä lähestyi omistajan elekin ehkä maailman suurin karju. Eevertin pää tuskin ulottui sian korvien tasolle ja kärsäkin oli kuin Alina-tädin juhlalautaset. Ne olivat isot!

Sika
Hirmuinen sika

Mitä mahtoi kerran aamutuimaan tapahtua Eevertin kohdatessa ison karjun samalla polulla tyjhällä pellolla? Kuinka siitä selvittiin? Antoiko kumpikaan karju periksi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

4.12. Joulukertomuksia

Lauantaipäivä on hiljalleen valkenemassa. Eevert on herännyt hyvin aikaisin tänään. Mikä lie tuulen vire helistellyt vanhoja ikkunoita. Sitä vienoa helinää ja nurkkien paukahtelua oli oikien mukava kuulostella omassa vuoteessa. Olikohan ulkona kovinkin kova tuuli tänään?

Takkapuut
Takkatulen lostoa

Silloin kun ulkona on kylmä, sataa ja tuulee on Eevertin mielestä parasta sytyttää takkaan tuli ja vällyn alla lueskella päivän lehtiä tai kirjoja. Olisikohan tämä sellaisen päivä. Aamu on vielä varhainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että takkatuli houkutteli miehen luokseen. Mukaansa Eevert otti mukillisen höyryävää kaakaota, päivän sanomalehden ja mielenkiintoisen kirjan jota hän on iltalukemisisnaan lueskellut. Kirja kertoo merimiehestä joka joutuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin reissuillaan. Kirjassa on parhaillaan kuvaus joulun vietosta parkkilaivalla. Kertomus tuo Eevertinkin mieleen monia tapahtumia ja kieltämättä niitä ikävänkin tunteita, kun on joutunut olemaan niin tärkeänä aikana poissa läheistensä luota.

Aamuinen lukuhetki
Aamuinen lukuhetki

Lapsuuden jouluista on erityisesti jäänyt mieleen monet kerrat kun äiti tai isä on lukenut joulukertomuksia kirjoista. Monta mukavaa hetkeä on vietetty kylki kyljessä. Joskus joulukirjaa luettiin koko adventin ajan kuin jatkokertomusta. Toisinaan taas kaikki lapset saivat tuoda mielikirjojansa luettavaksi. Samoja, rakkaiksi muodostuneita kirjoja luettiin moneen kertaan.Kirjasto oli silloin kovassa käytössä.

Eräällä kerralla äidin luo tuotiin kaksi kirjaa. Toisessa oli äidille tuntemattomampi kertomus ja toinen vanha tuttu satu. Sopi oikein hyvin.

Marikin joululoma, Astrid Lindgrenin kertomus valitiin ensimmäiselle päivälle. Alku sujui oikein hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pieni Marikki eksyy metsään, ei äidin lukemisista tullut enää mitään. Maailma oli täynnä kyyneleitä siitä surusta ja hädästä jota pieni tyttö voisi kokea yksin metsässä. Lasten mielenkiinto keskittyi tarinan sijasta äidin reaktioihin. No, satu jäi kesken.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vanha Andersenin satu Pieni tulitikkutyttö. Ja siinä oli lapsilla jo tirskahtelun paikkaa, kun ei satua loppuun saakka voitu lukea, koska äidin ääni särkyi ja lukeminen piti lopettaa siihen paikkaan. Äiti oli lapsista hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Kumpikin lukuhetki päättyi johonkin tuttuun ja turvalliseen kertomukseen…

Joku vuosi jälkeenpäin lapsisarjan seuraava toi lukuhetkeen samat tarinat. Olivathan ne jääneet pahasti kesken aikaisemmin. Äiti oli valmistautunut lukuhetkeen hyvin ja aloitti. Lapset olivat valmistautuneet myös… seuraamaan enempi äitiä kuin kertomusta. Eivätkä tehneet siinä turhaa työtä oleenkaan.

Niin surullisia ja tunteellekäyviä kertomuksia ei äiti voinut mitenkään lukea lapsille! Johan pitäisi jollakin lailla kieltää semmoiset! Ja kumpikin kertomus päätyi äidin ”Kiellettyjen joulukertomusten” listalle. Lapset saivat ne sitten lukea itse kun osasivat.

Muistot tuovat hymyn Eevertin kasvoille. Yhteiset lukuhetket olivat aina odotettuja ja vielä isona kollinakin mielellään kuunneltiin aikuisen lukemista ja kertomista. Tarinat ja sadut elämät mielikuvituksessa omaa elämäänsä ja jatkavat kertomusta sinne minne mieli niitä vie.

Rakkaita joulukertomuksia on paljon. Satuja ja tarinoita joissa kerrotaan kuinka hyvyys ja rakkaus saa erityisen merkityksen ihmisten elämässä. Sydämessään Eevert palaa jouluna myös tuttuihin jouluevankeliumin sanoihin. Pienestä pojasta saakka ne sanat ja jakeet ovat painuneet mieleen ja taitaapa hän osata ne ulkoa vieläkin. Aikanaan koulun kuusijuhlassa Eevert on päässyt esiintymäänkin kuvaelmassa. Milloin paimenena, milloin tietäjänä ja taitaa joku Josefin roolikin olla tuttu.  Niin, ja taisi se äiti silloinkin pyyhkiä kyyneleitään poskiltaan… ihan vaan muina miehinä.

Aikanaan äiti ohjasi lapset itse lukemaan ja kuuntelun tarpeen tyydyttämiseksi antoi meille lapsille äänikirjoja. Usein illalla kuuntelimme niitä ja nukahdimme kesken seikkailuiden.

Kylli-täti
Kylli-täti kertoo joulusadun, klikkaa kuvaa

Yksi suosikkikertojista Eevertin lapsuudesta oli Kylli-täti. Moni vielä muistaa kuinka Kylli-täti piirsi ja kertoi samalla satuja televisisossa. Silloin näki ja kuuli. Koko televisiokin oli vielä uusi ja ihmeellinen asia silloin. Kuvaa klikkaamalla pääset Ylen Elävään arkistoon katsomaan ja kyyntelemaan Kylli Kosken joulusatua.

Millainen on sinun rakkain joulukertomuksesi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

3.12. Ovikoriste

Joulun lähestyessä moniin oviin ilmestyy koristeita. Ne toivottavat tulijat tervetulleiksi ja ilhduttavat ohi kulkevia lämpimällä viestillään. Se on kuin ystävällinen tervehdys kaikille, tutuille ja tuntemattomille.

Eevertin kylällä komeileekin jos jonkinmoista tervetulotoivotusta. Emännät ja isännät kilpaa askartelevat toinen toistaan mielenkiintoisempia ovikoristeita. Eeverkin on lähtenyt leikkiin mukaan ja näyttää olevan pihalla kiinnittämässä portinpieleen isoa kranssia.

Portilla tapahtuu
Pihaportilla tapahtuu

Nuorna miehenä Eevertillä oli tapana koota havuista kransseja ja köynnöksiä enemmänkin. Nuorisoseuran talolla oli usein Itsenäisyyspäivän aikoihin myyjäiset ja siellä touhusi Eevertkin mukana. Myyjäisissä oli monia taitajia, vaan havuhommat olivat ja pysyivät Eevertin porukan bravuurina. Siinä sitä sitten jatkettiin joulunalusta aina haavaisin sormin. Havut olivat yllättävän raapivia kun niitä tiukasti käsitteli. Ja hanskojahan ei tosimies käytä. Hankalia ovat ja tuntumakin jää vajaaksi. Komea oli kranssipöytäkin ja kaikki työt löysivät aina paikkansa kylän taloista.

Havukranssi
Havukranssi

Taitaa olla ihan puolukanvarpuja mukana ja kauniit joulupallotkin keskellä. Puolukan varpuja tallettettiin talon isoon pakastimeen aina siitä saakka kun sellainen ylellisyys täloon saatiin. Syksyllä kerättiin suurimarjaisia varpuja ja hellän ilmavasti pakastimeen. Niitä oli sitten sieltä helppo yksitellen ottaa käyttöön. Jos oikein pakkastalvi osui kohdalle niin säilyivät pitkään kauniina.

Joskus Eevert muistaa äidin tehneen puolukan varvuista kynttilälyhtyjä. Pyöreä kuivakakkuvuoka täytettiin puolukan varvuilla syksyllä, vuoka täytettiin vedellä ja pakastettiin. Joulun tullen se otetaan pakastimesta pois ja keskelle asetetaan kynttilä. Jäälyhty! Aika kaunis sellainenkin malli.

Ovikoriste
Oviluuta

Pihalla komeilee ikivihreä kranssi, vaan oveen Eevert on asettanut jo vuosien suosikkinsa. Eevert rakastaa lukemista. Kauan sitten hän hurahti Harry Potter kirjoihin. Kirjahyllystä löytyvät ne kaikki ja osa (ellei kaikki) kahdella kielelläkin. DVD osastolla niin ikään ovat kaikki ilmestyneet elokuvat.

Niistä inspiroituneena Eevertin ovessa on tietenkin  luuta. Eevert sai sen kummisedältään. Millainen tuo kummisetä oli ja mikä mahtaa olla Eevertin oviluuta nimeltään? Ja mitä sillä luudalla voisi esikuvansa mukaisesti tehdä?

2.12. Kynttilän valaminen

Tänään Eevert tekee kynttilöitä. Koko edeltävän vuoden hän on valmistautunut tähän päivään. Eevert kokoaa mielellään vuoden aikana kynttilän pätkiä talteen ja joulun alla sitten sulattaa ne ja tekee uusia kynttilöitä. Usein keräämällä hän onkin saanut riittävästi kynttilämassaa joulukynttilöitä varten.

Kynttilän valaminen on tarkkaa puuhaa ja ihan varmuuden vuoksi Tenho koirakin on ohjattu muualle taloon. Pienet vilistävät tassut ja heiluvat hännät eivät ollenkaan sovi polttavan kuuman sulan kynttilänmassan kanssa samaan huoneeseen.

Kynttilän valaminen
Kynttilän valaminen

Eevert valmistaa kynttilöitä ensin kastamalla. Puuvillalankaa on kiinnitetty kastamiskapulaan ja ne hiljalleen upotetaan massaan ja nostetaan hetkeksi kuivumaan. Samaa toistetaan niin kauan kunnes kynttilät ovat sopivan paksuisia.

Kynttilämassaa kattilassa
Kuumaa kynttilämassaa kattilassa

Pitkät kynttilät Eevert tekee ensin. Sen jälkeen lopun massan voi laittaa muotteihin joihin on valmiiksi asetettu sydänlanka paikoileen. Niistä tulee pöytä- ja lyhtykynttilöitä pitkäksi aikaa.

Kynttilöiden valmistaminen on mukavaa puuhaa, kunhan muistaa olla varovainen. Tärkein sääntö on että aina mukaan tarvitaan aikuinen. Kuumaa massaa on tarkoin vartioitava kuumennettaessa ettei se pääse syttymään tuleen. Jos niin hassusti kävisi niin jokainenhan muistaa että silloin sammutukseen tarvitaan jotakin tukahduttavaa. Kansi tai sammutuspeite onkin syytä varata ihan lähelle.

Valmiita kynttilöitä
Valmiita kynttilöitä

Kyllä tulikin mainio kasa kynttilöitä.

Mitähän Eevert oikein tekee noin isolla määrällä kynttilöitä?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

1.12. Piparkakkutalo

Piparkakkutalo
Piparkakkutalo

Piparkakkutaikinan tekeminen varhain joulukuun alussa kuuluu asiaan. Eevert on usein laatinut valtaisan taikinan, josta sitten pienet ystävät ovat saaneet leipoa pipareita kun ovat taloon tulleet. Niinpä ovela Eevert saa pitkin joulukuuta talonsa täyteen joulumausteiden tuoksua. Tänään onkin tulossa nuorta väkeä mukaan piparitalkoisiin.  Se on aina mukava päivä, kun yhdessä paistellaan ja rakennellaan taikinasta vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

Piparit kuuluvat lähes jokaiseen joulupöytään. Ruskean piparkakun takaa paljastuu melkoinen kulttuurihistoria. Pippurilla maustetut ja hunajalla makeutetut leivät tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Piparkakun nimi viittaa monissa kielissä pippuriin. Keskiajan Euroopassa piparkakku oli eksoottinen ja kallis herkku, koska sen valmistukseen tarvittiin harvinaista maustetta, pippuria. Uutuus ei päässyt pitkään aikaan kaiken kansan herkkupalaksi, sillä aluksi sen valmistus hallittiin vain luostareissa. Suomessa Naanatalin luostari on erityisesti kunnostautunut piparkakkujen tuotannossa aikojen alussa.

Tuoksuvaa ja mausteista piparkakkua pidettiin ensin lääkkeenä, ja niitä myytiinkin jos jonkinlaisten vaivojen parantamiseksi.  Suomalaisten pitokokkien leivonnaisvalikoimaan piparkakut ilmaantuivat melkein pari sataa vuotta sitten. Vasta viime vuosisadan alussa niitä ruvettiin tekemään kodeissa.

Eevertin taikinaan tulee aina reilusti pippuria ja moni niitä kutsuukin pippurikakuiksi. Täytyyhän talolla olla oma piparireseptikin jos kerran on ikivanha taikinajuurikin.

Eevertin äiti teki pipareita metallisilla muoteilla. Niitä löytyi talosta jos jonkin muotoista ja kokoista. Perinteisten possujen ja tonttu-ukkojen lisäksi löytyy varmaan kaikki mahdolliset kulkuneuvot ja eläimet. Joskus niitä laskettiin ja löydettiin toista sataa erimuotoista muottia. Eipä tarvinnut jouluna kahta kertaa syödä samanmuotoista piparia.

Piparimuotti
Piparimuotti

Eevertiltäkin löytyy Munchenista saakka tuotu piparimuotti. Sillä mies taikoo ensimmäiset maistiaiset tälle joululle. Piparitalonkin on saanut rakennettua koristeeksi.

Eevertin perinnetaikina kulkee nimellä Liimataisen piparkakut.

Liimataisen piparkakut

425 g voita

425 g sokeria

1 kg hienoja vehnäjauhoja

2 dl kuohukermaa

4 tl soodaa

Mausteseos:

2 dl siirappia

2 tl kanelia

2-3 tl jauhettua maustepippuria

1 tl jauhettua neilikkaa

2 tl jauhettua inkivääriä

Huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri vaahdotetaan, mieluiten käsipelillä vanhalla puukauhalla.

Siirappi kiehautetaan mausteiden kanssa – ihana tuoksu leviää taloon. Voihin lisätään jäähdytetty siirappi/ mausteseos ja kerma. Sooda sekoitetaan jauhoihin ja tämä lisätään edelliseen.

Taikina saa seistä voipaperiin käärittynä seuraavaan päivään viileässä paikassa. Säilyy tarvittaessa pitkäänkin viileässä tai pakastimessa, joten on tullut tehdyksi useampi annos kerralla. Kaulitaan ja muoteilla tehdään haluttuja kuvioita. Uuniin noin 200 astetta ja paistetaan kauniin ruskeiksi.

Piparitalot
Piparitalot

Ja oikein hyvältä näyttävät nuorenparin työn tulokset. Tupa on täynnä sulotuoksuja, niin että Tenhonkin nenä uteliaana värisee keittiössä. Taitaa pikkukoirakin mielellään napsia piparimuruset jos sellaisia tipahtaa lattialle.

Miten mahtaa Eevert nauttia piparkakkujaan? Millainen piparkakkumuisto sinulta löytyy?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

30.11. Antin avain

Perinteitä rakastava Eevert on myhäellyt aamusta saakka. Joulun valmistelut voivat nyt alkaa virallisestikin. Antin-päivä on yksi marraskuun tärkeimmistä päivistä Taavitsaisen talossa. Pienestä pojankollista alkaen Antin-päivä on ollut muistisääntönä asioiden asioiden ajoissa aloittamiseksi. ” Antti pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulun tuopi, kunnes paha Nuutti sen pois ajaapi”. Antinpäivänä on syytä laatia lista muistettavista tehtävistä. Isossa talossa on aina niin paljon muistettavaa, että ilman luetteloa moni mukava asia jäisi varmasti puolitiehen tai unohtuisi kokonaan.

Sanotaan myös, että Antti ajaa aisoilla, eli viimeistään silloin koetaan talven ensimmäiset rekikelit. Rekeä ei Eevertillä ole, mutta liukasta on kyllä ollut. Potkukelkallakin mies on ehtinyt liihottamaan pihapiirissä. Hyvin siis kansanperinne tietää ja tuntee talven tavat. Antin päivänä syksy on joka tapauksessa takana ja joulun ja talven aika voi alkaa. Ja kyllä tuntuukin, että se talvi on tullut. Melkoinen pakkanen paukuttelee talon nurkkia ja Eevertinkin on pitänyt ottaa jo esille välihousut suojaamaan kylmältä.

Antin avain
Antin avain

Eevert haluaa aloittaa jouluvalmistelut perinteen mukaan ja aloittaakin rehvakkaasti Antin-päivänä: Antti käypi avain kädessä, ja Tuomas kulkee tuoppi kainalossa. Antin päivänä on siis ennen vanhaan otettu ohria maltaiksi ja Tuomaan päivän aamuna on päästy panemaan olutta. Eevertikin on kaivanut piha-aitan avaimen esille ja on lähdössä tutkimaan josko sieltä ohria löytyisi. Oluenpano on kauan ollut yksi juhlan valmistamisen tärkeä muoto.

Oluen sivussa Eevert tekee mieleistään joululeipää. Oluen valmistuksessa syntyneestä mäskistä – käyneistä maltaista – saa mainiota mallasleipää. Sitä Eevert nauttii voinokareen kanssa. Vasta uunista tullut mallasleipä on ehkä parasta mitä olla saattaa. Eevertin intohimo mallasleipään saa joskus huvittavia piirteitä. Oluesta mies ei niinkään välitä, mutta mäskiähän ei muuten saa… Siispä toisinaan Eevert on ahkerasti liotellut maltaita ja tehnyt sitten niistä leipää. Jotakin kuitenkin tuntuu puuttuvan jos ei ole käyneitä ohria käytössä. Jouluolut siis ehdottomasti täytyy panna jo senkin takia, ettei talo leivättä jää.

Mallasleipä
Mallasleipä

Keittiön takana olevasta kaapista Eevert ottaa esillle myös tonkan. Se on ollut perinteisesti talon olut-tonkka. On tainnut olla paljon väkeä kun ollaan tonkka-kaupalla olutta pantu. Ja onhan niitä ollut. Perhe oli iso ja väkeä monessa polvessa. Löytyipä talosta työväkeäkin moneen sorttiin. Tonkalla aikanaan kuljetettiin maitoa meijeriin. Talossa kun oli monta lypsävää niin tonkiakin oli melkoinen määrä. Lehmien pitäminen aikanaan päättyi ja loputkin tonkista löysi uuden tehtävän.

Ymmärtävät lehmät
Uteliaat lehmät

Lehmistä Eevertillä onkin monta mukavaa muistoa. Iso lämmin lehmä on edustanut miehelle aina elämää. ”Lehmä on elämä” olikin nuoren miehen sanoja aina nähdessään laiduntavaa karjaa milloin missäkin päin maailmaa. Monet kerrat hän on viihtynyt laitumen reunalla vain katselemassa noita rauhallisia eläimiä. Lehmien silmät ovat erityisesti ilahduttaneet. Ehkä ei niin viisaat, mutta niin ymmärtävät silmät. Nooh, tai onhan ne viisautta täynnänsä.

Lehmistä saatiin talossa aikanaan kaikkea tarpeellista. Nyt maitokin on purkissa ja valmiiksi kylmää. Kaukana ovat ne ajat kun pienenä poikasena äiti roiskautti tissilämmintä lehmänmaitoa suoraan suuhun. Siinä sitä oltiin vieretystin navettakissan kanssa suu auki odottamassa. Se oli sellaista muistiin jäänyttä leikkiä äidin kanssa.

Olutta tonkallinen
Olutta tonkallinen

Aitasta löytynyt, muistoja herättänyt tonkka tai pänikkä puhdistetaan huolellisesti ja otetaan ilman muuta käyttöön. Hymyssä suin Eevert jatkaa puuhasteluaan. Ja jos oikein tarkaan kuuntelee niin taitaapa mies ihan hyräillä itsekseen.

Mitä Eevert mahtaa hyräillä maltaidenhaku matkallaan?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

29.11. Joulukalenteri

Jouluajatukset ovat vallanneet vanhan miehen mielen. Hiljainen lumisade johdattaa hänet pian mielikuvissaan suureen metsään ja pieneen mökkiin. Mökissä kaikki arjen huolet ja vaatimukset saavat jäädä. Tuli vain ritisee takassa josta leviää lepponen lämpö pieneen mökkiin. Hyvä siellä on viivähtää… nauttia vain olemisesta.

Vielä on sinne saakka matkaa. Eevert kyllä tietää vanhana hupsuna, kuinka odotuksen aikaa voi lyhentää ja jopa nauttia siitä. Eevertin mielestä joulussa ehkä parasta onkin sen odottaminen ja valmistautuminen. Saa nauttia pidempään.

Mitä olisi joulu ilman joulukalenteria!

Äidin perintökalenterin lisäksi Eevertille, vanhalle miehelle, on joskus ilmaantunut myös monia muita perinteisiä kalentereita. Mielellään hän availee pieniä luukkuja ja ihastelee sieltä ilmestyneitä kuvia.

Useana jouluna Eevertin ilona on ollut Partiolaisten joulukalenteri. Partiolaisten kalenterilla on Suomessa pitkät perinteet. Se sai alkunsa kun Tessi Fazer kertoi Ruotsissa näkemästään joulukalenterista Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle vuonna 1947. Hänen innoittamanaan sellainen suunniteltiin ja kuvana komeili piparkakkutalo. Ensimmäinen kalenteri ei käynyt kovin hyvin kaupaksi, sillä sen merkitystä ei heti ymmärretty. Sinnikkäät partiolaiset tekivät uuden kalenterin seuraavana vuonna ja hiljalleen se löysi paikkansa lapsiperheistä. Niin ja tietenkin Eevertin talosta.

Adventtikalenteri
Partiolaisten kalenteri

Eevertin kalentereita on toisinaan useita ja mielellään hän hankkii sellaisia myös rakkaille sukulaislapsilleenkin. Yksi ehto niiden hankkimisessa on. Ja se onkin vankka periaate miehellä. Kalenterin pitää olla suomalainen ja vielä parempaa jos se on adventtikalenteri. Suomalainen sen vuoksi, että sieltä paljastuu kaikki meille suomalaisille tärkeät asiat ja päivät. Ja adventtikalenteri siksi, että sieltä löytyy myös joulupäivä, joka Eevertin perheessä on aina ollut se varsinainen juhlapäivä.

Nykyisin Eevert on saanut oikein hakemalla hakea sopivia kalentereita. Kaupat ovat pullollaan erilaisia suklaa- ja yllätyskalentereita. Niistä Eevert ei erityisemmin välitä ja jättääkin niiden hankkimisen toisille.Tenho-koiraa sen sijaan Eevert on muistanut omalla koiramaisella joulukalenterilla.

Keittiön pöytä
Keittiön pöytä

Eevertin aamut alkavat kahvin keittämisellä. Sillä välin kun kahvi valmistuu Eevert sytyttää kynttilän pöydälle ja avaa kalenterin luukun. Vasta sen jälkeen hän valmistaa itselleen aamiaista. Tänään näyttää olevan voileipiä ja kahvia sekä hedelmiä. Aamuista Eevert nauttii. Talo on hiljainen, pakkanen hieman paukahtelee nurkissa. Kiehuvan veden äänet ja valmistuvan kahvin tuoksu hivelevät sisintä myöten. Hiljalleen pöytä on katettu yhden miehen tarpeisiin. Lehden kun vielä hakee portin pielestä postilaatikosta, niin aamu on täydellinen.

Kun kaikki on valmista mies istahtaa pöytään pikku-koira jaloissa kiehnäten. Tenho aivan kuin odottaisi jotakin… ”Voi sinua” tokaisee Eevert. Melkein hän olikin unohtanut, että tänä vuonna myös Tenholla syytä odottaa aamuja kynttilän valossa.

Tenho-koiralla on oma joulukalenteri. Sen avaaminen on osa yhteistä aamuhetkeä. Häntä villisti heiluen pikkukoira innostuu kun huomaa Eevertin ojentavan sille kalenterin. Kirkaat silmät katselevat pää kallellaan vanhoja ja viisaita silmiä. Eikä aikaakaan kun alkaa hurja tanssi ja hyppely kikku keittiössä. Hymyillen Eevert seuraa ystävänsä innostumista ja ohimennessään rapsuttaa korvan takaa pikku koiraa.

Mitä arvelet Tenhon kalenterista löytyvän?

Tenho tarkkana
Tenho tarkkana

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

28.11. Ensimmäinen Adventti

Hyvissä ajoin on Eevertin talossa valmistauduttu joulun lähestymiseen. Monet asiat ja tavat ovat kulkeneet tärkeinä osina joulunaikana jo useammassa polvessa.

Adventti-kynttelikkö on sellainen. Eevert ei oikein osaa ajatellakkaan kuinka joulu edes tulisi ilman sitä. Muistoissa on monet lapsuushetket, jolloin kynttelikkö ilmestyi keittiön pöydälle. Keittiössä sen paikka on ollut niin pitkälle kun Eevertin muistia riittää.

Adventtikynttilät
Ensimmäinen adventti

Äidillä oli ollut tapana sytyttää kynttilä aina silloin kun ruokailtiin. Hämyiset aamut olivat Eevertin suosikkihetkiä. Aamupalakin maistui monta kertaa paremmalta kynttilän valossa. Sen perinteen Eevert on tuonut myös tähän joulunaikaan, vaikka asustaakin kahdestaan pikku koiransa kanssa. Yhdessä he hiljentyvät kynttilän liekkiä katsellen. Joka viikko äiti sytytti yhden kynttilän lisää. Ensimmäisellä viikolla paloi yksi kynttilä, seuraavalla kaksi, kolmannella viikolla kolme kynttilää. Sinä aamuna kun kaikki neljä kynttilää paloivat, oli joulu jo hyvin lähellä.

Jokaisella kynttilällä on oma sanomansa. Ensimmäinen kynttilä on toivon kynttilä. Sen syttyessä viimeistään herää mielessä odostus valon juhlasta. Aivan kuin täydelliseen pimeyteen olisi syttynyt ensin pieni valo, ikäänkuin toivon kipinä. Tuo pikkuinen valo antaa viitteitä siitä, että jotakin oikein hyvää on edessäpäin.

Eevert on huomannut kuinka tärkeää on toivon olemassa olo elämäsä. Ilman sitä ihmisen murheet muuttuisivat ylitsepääsemättömän raskaiksi. Toivo voittaa synkimmänkin pimeyden ja antaa puhtia kulkea eteenpäin.

Jouluajassa Eevertin mielestä on aina ollut tärkeää valon hiljainen lisääntyminen. Suomessa Eevert on erityisesti nauttinut siitä, sillä elämmehän täällä vuoden pimeintä aikaa. Maailmalle Eevert ei nyt kaipaa, joulureissut ovat aina enempi suuntautuneet vaikkapa pieneen mökkiin suuren metsän keskelle…

Mökki
Pieni mökki

Mistä arvelet Eevertin erityisesti nauttivan pienessä mökissä suuren metsän keskellä?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Merikapteenin talon lokikirja