Siipan korsi

Isänpäivän kunniaksi Siippakin innostui osallistumaan projektiin. Kaiveli kaappeja aikansa ja linnoittautui keittiön pöydän ääreen varustettuna kaikenlaisella tarveskalulla.

Löytyi suurennuslasia, maaleja, kaikenkarvaisia pensseleitä ja taitelijantarvikkeita. Mitä kummaa täällä oikein tapahtuu?!?

Nyt on löytynyt erillinen työvalaisinkin pöydälle. Mahtaa olla tarkkaa tehtävää tänään…

Välineet valmiina
Välineistö valmiina

Välineistön asettelun jälkeen alkaa työskentely. Hiljaa ja arvokkaasti, pyhäaamun rauhaan sulautuen aamukahvin jälkeen. Mikä on ihmisen ollessa kun saa seurata keskittynyttä työskentelyä kaikessa herkkyydessään keittiön pöydän vastakkaiselta puolelta.

Lasin alla
Lasin alla tapahtuu

Suurennuslasilla varustetun telineen pienet pihdit ovat määrätietoisesti tarttuneet piskuiseen hahmoon ja siihen selvästi kohdistuu vielä pienemmän siveltimen tarkkoja vetoja. Väriä sekoitellaan ja tunnustellaan, välillä tarkistellaan onko sävy varmasti oikein. Hiljainen mies valitsee hennon sinisen sävyn hahmonsa vaatetukseksi. Työtä välillä käännetään ja katsellaan eri kulmista. Vaatteen laskokset varjostetaan huolellisesti ja piskuiset silmät saavat kirkkaan katseensa…

Tarkasteltava hahmo
Hahmo pihdeissä

Hetken tuumattuaan Siippa siirtyy myös muihin pikkuhahmoihin ja asettelee maalauksen jälkeen nekin hellästi kuivumaan ja odottamaan työskentelyn jatkumista….

Pikkuinen seimi
Pikkuinen itse

Ja jatkuihan se… ja sekaharjaksinen karva sai lisää töitä sijoittaessaan väriä vielä pienempään hahmoon.

Minäkin sain osani pikkuisesta puuhasta. Tehtäväkseni jäi rakentaa asumus hahmoille. Mitähän siitä oikein valmistuukaan…

Balsaa ja coktailhaarukoita
Balsaa ja coktailhaarukoita

Rakennusmestarin oppia en ole juuri saanut, mutta eikähän tarvesaineista jotakin synny…

Jatkamme pyhäpäivän viettoa 🙂

Talvi tuli

Aamutunnelmia
Aamutunnelmia

Eevertin kuntoutusviikko alkoi lumisissa tunnelmissa. Sykyllä ihasteltu maisema sai puhtaan peitteen. Aamun sininen hetki lumosi miehen täydellisesti ja niinpä tuli vietettyä hetki jos toinenkin ulkona pikkukirpeässä säässä.

Ilokseen Eevert huomasi, että kunnostamalleen tallilyhdyllekin tuli käyttöä. Eevertin sydämessä elää pieni romantikko ja pimeiden tulleen tuppaa kynttilöitä ja lyhtyjä löytyvän sieltä täältä.

Tallilyhty
Tallilyhty

Eevertin lyhty on syntynyt tulitikuista, balsasta ja tuikkukynttilän suojasta, metallilangasta ja heijastimesta. Kynttilä on aito. Ohuen ohuesta kakku kynttilästä pätkäisty.

Lumilyhty
Luminen lyhty

Ja oikein hyvältähän tuo näyttää aamuhämärässä 🙂

Kyllä tuli ihan joulumieli!

Pyhäpäivän aivoituksia

Jahas, mitenkäs tässä nyt näin kävi…

Joku aika sitten selaillessani blogeja aikani kuluksi, silmiini osui kiva ohje sytykeruusuista. Ajattelin ehdottomasti kokeilla sellaisten tekemistä, vaikka en tarkalleen tiennytkään mihin niitä käyttäisin. Munakennolaatikko meni sitten viikolla visusti talteen ja tänään oli aika ottaa se esille ja ryhtyä työhön.

Ruusuja tuumiessani ja työhön ryhtymistä suunnitellessani, ajatukseni karkailivat minne sattui.

Eevert kaipasi taloonsa kulhoja, savikulhoja, jollaisiin äiti tapasi laittaa viiliä. Joulukin tulossa ja sellaisia varmasti kaivattaisiin joulupöydässä. Ihan jo perinteenkin takia.

Savikuppeja
Savikuppeja

No niitäpä syntyikin kennosta vielä ennen ruusujen tekemistä. Ruusuihinhan ei varsinaisesti kennon kaikkia osia tarvita ollenkaan. Muutama savikippo siis ihan hyvin voitiin valmistaa ensin. Maalauksetkin näyttivät heti tutuilta. Niinhän niissä viilikupeissa olikin. Vain valkoisia raitoja yksi tai kaksi. Melko vapaastivedettyjä ja ties missä kotipajassa valmistettuja. Käden jäljen tulikin tulla esiin.

Siispä takaisin tutkailemaan niitä ruusuja…

Kakkuvuokia
Kakkuvuokia

Ennen ruusujen repimistä silmiin osui vielä pari aivan välttämätöntä keittiökapinetta. Kakkuvuokia ei koskaan ole liikaa! Siispä pari, ehkä kolme… vai olisiko sittenkin vielä useampi löytänyt tiensä tekijän käsiin. Piti kokeilla syntyisikö näin, vai ehkä jos kokeilisi tuota väriä. Tai josko Eevertillä olisi sittenkin ihan joulun väreissä omat kivat vuokat. Hmmm..

Vuokien jälkeen ehkä sitten niitä ruusuja…

Tapas astiat
Tapas astiat

No kas, kennostosta aivan selvästi huuteli vielä kasa Tapas-astioita. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tulisi vieraita joille olisi kiva laittaa pikkupurtavia ja naposteltavia kauniisti pöydälle ja vielä yhtenäisiin astioihin. Siispä toimeen ja alkuperäisen ajatuksen työntämistä sivuun vielä kerran. Ja tämä saisi olla sitten se viimeinen, koska nytkin on jo aikaa käytetty tuhottoman kauan.

Kasarit
Kasarit

Jaa, mutta tarvitsiskohan Eevert myös pari kasaria keittiöönsä. Ihan vaan arkikäyttöön. Hienoja ja kiiltäväkylkisiä kuparisia kattiloita miehellä onkin. Vaan eihän niitä arvaa arkena käyttää, ihan juhla-aikoina vaan. Ja juuri tuollainen punainen sisältä emaloitu kasari on kyllä niin tutun näköinenkin, että ihan kuin mummon peruja olisi! Liekö ihan Sarpanevan mallistoa?

Siispä kasarit kyllä tulisivat hyvään tarpeeseen. Jos vielä hieman näpertelen niitä ja sitten ihan varmasti ryhdyn ruusupuuhiin.

Kennoastiat
Kennoastiat

No niin, lopultakaan ei ole häivähdystäkään yhdestäkään ruususta. Lähes kaikki munakennoaines päätyi astioihin ja ruusuihin jäi vain sitä silppua mitä tarvitaan kyllä niiden valmistamiseen. Siispä täytyy nauttia lisää munia ja ajatella asia uudemman kerran.

On ehkä varminta lopettaa askartelut tältä viikonlopulta ja tehdä jotakin muuta…

Puurokuppi
Puurokuppi

Eevert olikin kerkee mies, niinkuin yleensäkin. Meni ja teki itselleen melkoisen riisipuuroannoksen ja vielä ihan uuteen saviastiaan. Kyllä sitä kelpaa nyt maistella uusista kupeista illan mittaan.

Saa varmaan vieraatkin maistaa maukasta puuroa jos tupaan sattuvat tulemaan. Että tervetuloa vaan!

Sauna
Saunan lämmitystä

Päivän uurastuksen jälkeen on hyvä lämmittää sauna. Se onkin Eevertin mielipuuhia ja sauna lämpiää usein. Eevertin sauna on saanut myös muutamia ralleja lattialle. Ne ovatkin mukavia jalan alla. Vanha isoisänaikuinen kivilattia toki on hyvä sekin, mutta ajoittain vilpoinen.

Saunan puurallit
Saunan puurallit

Mikä on ollessa. Massu täynnä puuroa, lämpiävän saunan tuoksua ilmassa ja rauhaisa pyhäilta.

Ensi viikon Eevert saunoo varmasti joka päivä, sillä Kuortaneelle mies lähtee verestämään syksyn kuntoutuksen toista jaksoa. Kuinkahan vetreenä sieltä palanneekaan takaisin taloonsa.

Munakennoastiat syntyivät Virike-kanan munien munakennosta, akryyliväreistä ja askartelulakasta. Puuro valmistui kuskuseista ja liimasta sekä maaleista. Yritin vielä päälle Fimon uunissa koketettavaa ”ainetta” (en taida tietää sille oikeaa nimeä?), mutta se muutti puuron keltaiseksi. Maalasin sitten uudelleen vaaleammaksi. Kauha puupalanen.

Saunan rallit kahvitikuista. Olin viikolla kurssilla ja tuli taas juotua kahvia. Ja kävi hupaisasti niinkin, että sain myös kurssikavereilta kahvitikkuja… jos vaikka minulla olisi niille käyttöä. Kiitos ♡

Huolia ja unelmia

Liput lakkarissa
Liput lakkarissa

Posti kulkee mukavasti, vaikka onkin selkkauksia ja ulosmarsseja. Tänään pienessä sievässä kirjekuoressa oli iloisia yllätyksiä.

Matkasuunnitelmat ovat edenneet vauhdilla kun on alkuun päästy. Lentoliput Lontooseen jälleen kerran ostettu ja maksettu ja bonuksena vielä Dollshouse Festival. Mikä sen mukavampi tapa onkaan aloittaa joulukuuta kuin päästä Lontoon humuun ja suurkaupungin melskeeseen sopivasti veronpalautusten kanssa.

Dollshouse Festival
Dollshouse Festival

Dollshouse Festivalin sivuille ja messutarjontaan pääset klikkaamalla kuvaa.

Ja sitten niihin varjostaviin pilviin penteleisiin. Maailman uutiset saavat aikaan ehkä hieman epävarmuutta ja ylimääräistä sydämen tykytystä. Keväällä suunniteltu Lontoon reissu (työmatka) peittyi tuhkapilven alle ja nyt sitten ihan lomareissuna ostettu ja jo maksettu ja heti perään uutisoidaan…

Uutisointia
Uutisointia Iltalehden sivulta 1.11.2010

Että mitenkähän nyt sitten… Jos niin käy, että nytkään en matkaan pääsisi, niin on varmaan uskottava, että Englanti ei ole minun paikkani vaikka sinne kuinka mielisin. 😉

Peltikannu

Eevertin ystävä kaukaa Savonmaalta on muistanut ilahduttavalla lahjalla. Mistä lie löytänytkin peltisen kastelukannun ja juuri sellaisen mitä mies on kaipaillut niin puutarhaansa kuin sisälle taloonkin käyttötarvikkeeksi. Lämmin kiitos Pirjolle!

Vanhat läkkipeltiset tarveskalut ovat aina viehättäneet Eevertiä. Niissä on sitä käsityön makua ja näköä. Taitoa joka nykyisellän on vain harvojen tekijöiden käsissä. Vanhan talon uumenista on toki löytynyt paljon erilaisia entisaikojen astioita ja vateja. Peltistä kastelukannua ei vielä ole tullut vastaan. Iloisena Eevert kulkeekin talossaan kannu kädessään kastellen vähiä kukkiaan. Sopiihan se kannu siihenkin oikein hyvin.

Eevertin kannu
Eevertin läkkipeltikastelukannu

Aikanaan oli Eevertin isällä tapana sekoittaa tarkasti kesän kasvimaan lannoitteet. Jo varhain keväällä sekoitettiin hieman sitä ja vähän tätä ja sekoitettiin hyvin. Viikon levättyään lannoitevesi hellästi sekoitetiin ja lisättiin vielä jotakin erityisen tärkeää ainesosaa. Ja voi kauhistus sitä hajua! Se kantautui hyvällä tuulella naapuritaloon saakka. Samaa ohjelmaa toistettiin viikkotolkulla. Lopulta kun kasvimaallakin oli jo kasteltavaa, isän kannusta laimennettiin toiseen kannuun sopiva määrä eliksiiriä. Ja kyllä täytyy myöntää, että kasvimaa kukoistikin paremmin kuin Eevertillä itsellään koskaan. Naapureista nyt puhumattakaan. Oli Taavitsaisen talon ryytimaa kylällä ihan yleinen ihastelun aihe siihen aikaan.

Kannun haistelija
Kannun haistelija

Tenhokin on tullut keittiön nuuhkimaan kannua. Kovin kannu herättää pikkukoiran mielenkiinnon. Voisiko sittenkin se edes hieman tuoksua kanakakalle? Taisi se olla vanhan isännän lannoiteliemen pääasiallinen perusaine vaikka ei Kekkilästä koskaan puhuttukaan. Voihan olla että tuote oli omasta kanalasta talteen laitettu. Taisi äitikin keräillä entisaikaan hevosen pallerot talteen jos tiellä sellainen kasa vastaan tuli.

Peltisen kastelukannun menneisyys on pitkä. Toissa vuosisadalla muuan Edward Winkler päätti perustaa Peltisepäntehtaan Helsingin Yrjönkadulle ja tuottaa Suomessa tarvittavaa kippoa ja kappoa kaikenlaisiin tarpeisiin. Edward Winklerin Peltisepäntehdas toimi vuosina 1893-1958. Alkuun hän pyöritti tehdästään omin voimin ja aikaa myöten omien poikiensa kanssa. Tehdas menestyi hyvin ja ulkomailta tuotujen tarvikkeiden määrä väheni. Sensijaan Winkler tuotti läkkipeltiä samoilta toimittajilta kuin ennen valmiit astiat.

Tehtaan laajetessa, myös työvoimaa tarvittiin lisää. Työntekijöitä oli enimmillään 10-15. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Winkler käytti työvoimana etupäässä venäläisiä, joita hän piti hyvinä työntekijöinä ja jotka voi palkata pienemmin kustannuksin kuin suomalaiset. Yhteensä heitä ehti olla Winklerin palveluksessa kolmisenkymmentä. ”Halpatyövoimaa” on ilmeisesti ollut maailman sivu käytössä.

Kastelukannujen valmistus aloitettiin 1910-luvulla erään puutarhurin pyynnöstä. Edward Winkler epäili aluksi niiden menekkiä, koska niitä ei voitu valmistaa halvalla, mutta hinnasta huolimatta niistä tuli varsin kysyttyjä ja niitä myytiin ammattipuutarhureille eri puolilla maata. Kastelukannusta tuli nopeasti Winklerin tehtaan tunnetuin tuote, suorastaan tavaramerkki. Yksi Winklerin pojista jatkoi kastelukannujen valmistusta vielä vuosia tehtaan lopettamisen jälkeen.

Winkler
Winkler ja liikekumppanit
Edward Winkler (kuvassa keskellä)
kahden saksalaisen liikekumppaninsa
kanssa puutarhassaan 1910-luvulla.
Huomaa kastelukannu etualalla.
Kuvaaja tuntematon. Kuva Museoviraston sivulta. Klikkaa kuvaa niin pääset sinne tutkimaan lisää.

Telkkari

Eevertin talouteen on viimein saatu kauan kaivattu televisio. Tähän saakka onkin Eevertin pitänyt mennä naapuriin katsomaan suosikki ohjelmiaan. Niin sitä tehtiin ennenvanhaankin. Koko seutukunta marssi siihen taloon missä ihmelaite oli olemassa. Siinä sitä sitten yhdessä katsottiin tärkeitä ohjelmia. Uutisten jälkeen miehet porukalla pistivät maailmaa järjestykseen. Tv-talon emäntää välillä harmitti kun piti tietenkin vieraille kahvia tarjota ja ehkä pientä syötävääkin.

Eevertin lapsuudenkotiin televisio tuli vuonna 1965. Mustavalkoinen puukehyksinen Luxor tv. Kyllä se oli hieno! Ihan piti silitellä kuvaruutua silloin kun äiti ei huomannut. Pieni poika joutui kovasti miettimään miten se kaikki mitä sieltä näkyi mahtui mitenkään puulaatikon sisään?!?

Televisio
Ohjelma alkamassa

Näyttää olevan Eevertin yksi mieliohjelmista alkamassa parhaillaan. Eevert pitää kovasti dekkareiden lukemisesta ja nyt vanhemmiten myös katsomisesta. Monista hahmoista on tullut kuin ystäviä vaikka ei olekkaan koskaan tavannut.

Mikä sen mukavampaa onkaan kun päivän aherruksen jälkeen istahtaa mukavaan tuoliin ja heittäytyä maailmaan joka vie mennessään mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Hieman viimeaikoina Eevert on harmitellut kun monien sarjojen juonet toistavat samaa kaavaa. Murhaajakin tuppaa aina olemaa se ketä ensimmäisenä kuulustellaan.

Lahja
Lahja Siipalta

Eevertin telkkari syntyi Siippalta saadun Englannintuliaisen kotelosta. Herrahenkilö oli käynyt reissullaan tunnetussa tavaratalossa ja ostanut hopeisen riipuksen vaimolleen. Sievä riipus olikin, ja löysi heti paikkansa kaulasta kotelon sijasta. Rasia sitten lähtikin oitis elämään omaa elämäänsä. Jonkun päivän ajan sitä katseltiin ja sitten olikin aika ryhtyä sitä muokkaamaan taloon sopivaksi.

Tausta
Telkkarin takapuoli

Takapuolelle laitettiin lisäkaijutin shampanjapullon korkin suojakuoresta. Sellainen jäi eräältä reissulta ystävällisiltä kanssamatkustajilta, jotka arvelivat, että minulla olisi niille käyttöä. Kiitos Heidi ja Tiina. Kaijuttimen alle jääneessä kohdassa oli mahdottoman tiukkaan (huokoiseen pintaan) liimautunut hintalappu. Rikkomatta ei olisi saanut irti joten peittää piti. Jalat ovat mustaksi maalattua, määrämittaan sahattua valmista askartelu-jalkaa.

Virtajohdoksi kelpasi vanhojen kuulokkeiden liitoskohta. Hieman epävärma olen vielä päätyykö laitteeseen sittenkään pysyvästi, mutta mahdollisesti kyllä.

Telkkari edestä
Television etupuoli

Etupuolelle jäi television merkiksi kauniisti kirjailtu Harrods. Sivukaijuttimet ovat korun osia ja sopivat mainiosti molemmin puolin laitetta.

Kanavanvaihtajat ja muut säätönupit ovat nappeja. Pinta on kyllä mitä hienointa nahkaa. Siitä Eevert onkin erityisen ylpeä.

Televisiossa on sisällä myös mahdollisuus taustavaloon, joten ohjelmat näkyvät oikein hyvin talossa. Harmittavasti tietenkin ruutu heijasteli muita valoja vaikka kuinka yritti olla tarkkana.

Olohuoneen nurkka
Olohuoneen nurkassa katsellaan

Talkoojuomat ja puunjalka

Puutalkoissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Hikikin virrannut, vähintäänkin jännityksestä jos ei sitten muuten.

Siippa yllätti Eevertin tuomalla asianmukaiset talkoojuomat taloon. Eihän sitä nyt kuivin suin hommia tehdä. Kokonainen korillinen juomaa. Äkkiä katsomalla tarjolla oli Cola-juomaa, mutta taas kerran valokuva on niin armoton.

JuomakoriSe mitään colaa ole, vaan Soda popia, mitä sitten lieneekään.

No, niinhän se on että myyntiin ei tietenkään voi laittaa tuotemerkkien mukaisia juttuja. Olisko tää sitten jonkin sortin piraattijuomaa ja joltakin hämärältä mustan pörssin torilta hankittua…

Hyvä on, että on juomat talossa. Ilman colajuomia ei taitaisi Eevertinkään talo elää, sillä kahvin lisäksi sen kulutus on melkoista. Onpa usein Eevertillä ollut hauskoja tilanteita kauppojen palautus automaateilla kun osuu jonossa kahden oluenystävän väliin. Siinä sitten palautellaan kymmeniä juoma-astioita kaikki. Eevertin pullot vain ovat limupulloja. Kyllä Eevertkin oluen päälle ymmärtää. Mutta on luonut siihen sellaisen suhteen, että nauttii ansaitun lasillisensa (yleensä sen yhden) vain ulkomailla. Varsinkin hellepäivinä ja pitkien tarpomisten ja maailman ihmettelyjen jälkeen se maistuukin hyvälle.

Kuusenjalka
Kuusenjalka valmistunut

Kuusenjalan tekohommissa on Eevert viettänyt viikon verran. Alkuun kokeiltiin jos jotakin korkki ja mutteriviritelmää. Vaan eipä kuusi asettunut aloilleen pirtissä. Jo pienestä keikahti kumoon ja siihen sommitellut koristeet pitkin lattioita. Lopulta talon Miljoonahuoneen (ainakin sen verran tavaraa pienessä entisessä vaatehuoneessa) kätköistä lötyi merkittävä löytö ja jalkaehdokas oli pienten purkuhommien jälkeen valmis koekäyttöön.

Purettu osanen
Purettu osanen

Ylimääräisistä osista purettu osanen on oikeastaan aivan valmis käyttöön ilman sen kummempia tuunailuja. Jalan näkyvä osa on komiaa terästä ja isommankin rungon voi asettaa tukevasti paikoilleen. Kuusen suoristamiseen ja säätämiseenkin on mahdollisuus kun hyödyntää tämän uuden jalkamallin pallonivel ominaisuuksia. Kyllä nyt kelpaa joulua odotella Taavitsaisen talossa. Lie vaikka Eevert hankkisi patenttia keksinnölleen. Ainakin sen verran rinta rottingilla sitä on ympäristössään esitellyt.

Eevertillä on erityiset syyt miettiä kuusen jalka-asioita tarkkaan sillä Taavitsaisten joulukuusilla on historian saatossa ollut monenlaisia kohtaloita ja tarinoita, mutta niistä myöhemmin sitten juhlan aikoihin.

Kuusenjalka löytyi talteen laitetusta keittiön hanan sekoittajasta. Vaihdoin joitakin kuukausia sitten liikkuvan sekoittajapään ja jostain syystä laitoin osat talteen. Enkä ollenkaan mihinkään nukkekotijuttujen sekaan, vaan Siipan selittämättömien tarveskalujen lokerikkoon Miljoonahuoneessa.

Monesti olen sieltä tarvittavaa löytänyt ja melkein kaiken olen saanut käyttöönikin 😉

Sekoittaja alkuperäisessä tehtävässään

Puu

Metsätöihin on tie vienyt kaiken touhun keskellä. Talo tarvitsee puun. Siispä toimeen. Blogeista löysin vaikka mitä ihania ohjeita, joitakin kokeilinkin, mutta tumpulanäppini eivät totelleet ollenkaan maailman selkeimpiä ohjeita.

Siispä taas lankkumaalarin ottein työhön sokein silmin ja katsomaan mihin mennään. Hauskaa ja opettavaista jälleen kerran.

Runko
Runkokoko se siinä?

Harjoituksistani oli vielä jäljellä piippurassia sen verran että sain siitä mielestäni sopivan kokoisen rungon. Rungon ympärille asettelin ohutta rautalankaa, tai kukkalankaa se taitaa oikeammin olla. Ihan on raato oikean muotoinen.

Hallussani on joskus Tiimarista löytynyttä vihreätä ainesta, josta olen leikellyt pensaita Eevertin puutarhaan. En tiedä mikä tuon vihreän palasen varsinainen tehtävä on, mutta koska sitä oli jäljellä niin ajattelin leikellä rautalankaoksille jotakin päällystettä siitä. Oksat kieppuivat ja keikkuivat sinne tänne ja jälleen kerran olin enemmän ja vähemmän liimassa työn edetessä. Liima toi puuhun painoa ja se oli herkästi kaatuva. Kaatuessaan se luonnollisesti pudotti juuri kiinnitetyt ”havut” pitkin pöytää. Siispä pitikin edetä hyvin vaiheittain ja antaa kuivaa välissä. Ja taaskaan en käyttänyt muita vaihtoehtoja kuin Erikeeperiä. Miksiköhän se aina ensimmäisenä tarttuukin käteen?!

Havupuu
Havupuu

Hiljalleen se ihan muistuttaakin puuta. Rautalangat hohtavat hienosti havujen välistä. Täytyy ehkä niitä vielä maalailla. Tosin hämyisessä nukkekodissa ne eivät todennäköisesti näy ollenkaan. Täytyy tuumailla vielä tuunausta.

Kuusi tarvitsee jalan ja sen kehittely on vielä vaiheessa. Tulitikkulaatikko on ainakin liian hentoinen pitämään tuonkaan kokoista puuta pystyssä.

Karisevat neulaset
Karisevat neulaset

Ihan on aito tunnelma! Neulaset varisevat kuin joulupuusta kuuluukin.

Potta

Vanha potta on kaivettu esiin. Pitkään Eevet sitä tutkaili ja tuumi olisiko aika se puhdistaa ja antaa uusi elämä vanhalle tarveskalulle. Potta oli tullut tutuksi pienestä saakka. Mummun, Eevertin äidin äiti, käytti pottaa kaikki ne vuodet mitkä Eevert muisti. Ja taisi niitä vuosia olla vielä paljon enempikin.

Vanhassa Taavitsaisen talossa ei ollut kuin ulkohuussi navetan jatkeena pihan perällä. Yöllä tai huimilla talvipakkasilla sinne ei pikkuväki välittänyt mennä vaan talossa käytettiin sankoa ja pottaa. Nuoremmalle väelle oli laitettu yöastia yläkertaan vievien portaiden alla olevaan komeroon. Oli siellä vettä ja saippuaakin käsien pesuun ja aamu- sekä iltatoimia varten. Jonkun sortin sisävessa tai kylpyhuone jo silloin. Hyvin edistyksellinen ajatus vaikka se jo kaupunkilaistunutta Eevertiä kovasti naurattikin poikasena. Käydä nyt komerossa tarpeillaan !?! Ainainen kisa paikan siivoamisesta menossa kesät talvet.

Kukkapotta
Kukkapotta

Vanha mummu ei komerossa asioinut ja päiväseltään kävi huusissa oli keli mikä hyvänsä. Vanha mummuhan ei pakkasia pelännyt – kulki kesät talvet varpasillaan!? Suurin vaikuttaja taisi olla hankalat vaivasenluut, jotka eivät kengistä piitanneet.  Yöaikaan mummu sensijaan tyytyi pottaan. Sen paikka oli visusti makuukamarissa, sängyn alla ja aina samassa kohtaa.

Eevertin sänky taitaa olla mummun peruja, hieman kunnostettuna ja korjattuna. Vanha taitaja on sen aikanaan tehnyt. Mummon muistoksi Eevert asetteli potan sängyn viereen vähän niinkuin koristeeksi. Siinä istuskellessa ja tuumaillessa Eevert muistikin monta hauskaa tarinaa jotka liittyivät Taavitsaisen mummun pottaan.

Sängynaluspotta
Sängynaluspotta

Talon pihalla, aivan oven tuntumassa sijaitsi vanha pikkuinen sauna. Se sama sauna missä oli monet talon tärkeät hetket vietetty niin syntymässä kuin kuolemassakin. Siellä oli palvattu ja pantu sahtia. Tärkeä ja rakas paikka talolle. Saunan kyljessä kasvoi kylän komeimmat ja mehukkaimmat raparperit. Puska oli valtava ja varsia niin paljon, ettei yksi talo niitä pystynyt käyttämään mitenkään. Varsilla oli pituuttakin parhaimmillaan metrin verran, niin että pieni poika saattoi hyvin piiloutua raparperin lehtien alle. Ei niistä raparpereistä mummua lukuunottamatta talon oma väki niin piitannutkaan, vaikka mummu niistä loihti mitä herkullisimpia antimia. Oli tarjolla piirakkaa, kiisseliä ja simaakin. Säilöttynäkin ties miten monella tapaa. Naapurit ja kesälomalaiset kyllä kävivät mummun puskaa verottamassa ja herkkuja nauttimassa tarpeensa mukaan. Ja aina muistivat kehua kuinka hyviä, ihan parhaita maailmassa ne olivat. Veivät vielä lomansa jälkeen kotiin tuliaisiksikin maalaisherkkuja.

Mummun tapana oli tyhjentää potta aina aamulla samaan paikkaan. Saunan vierustalla olevalle nurkalle, juuri siihen missä raparperit kasvoivat. Hyvä lannoite – sanoi mummu, eikä suostunut tyhjentämään pottaansa lantalaan tai edes ulkohuussiin joka sijaitsi aivan muutaman askelen päässä saunasta. Nuorempi väki irvisteli ja kauhisteli moista ruokottomuutta kun keksivät mummun puuhat aamuyön tunteina. Mummut tuppaavat heräämään ennen muita ja ovat touhunneet jo tunteja ennen teinien heräämistä.

Eevertin raparperit
Eevertin raparperit

Eevertin omat raparperit näyttävät kovin aneemisilta ja kaipaisivat varmaan lannoitetta. Mummun oppeihin hän ei kuitenkaan ajatellut perustaa orastavaa viljelijän ja puutarhurin uraansa. Siispä potta saakoon jonkin muun tehtävän kuin missä on palvellut ikänsä.

Ehkä se säilyttää alkuperäisen tehtävänsä, mutta käyttäjiksi voisivat valikoitua se pienin väki joka Eevertiä ilahduttaa käydessään vanhassa sukutalossa vierailulla. Siispä potan paras paikka on kylpyhuone. Ja näyttää oikein hyvän sointuvan ranskalaisiin kalusteisiin vaikka onkin peräisin menneisyydestä.

Potan paikka
Potan paikka

Merikapteenin talon lokikirja