Lautoja lattiaan

Vihdoinkin on saatu materiaalia lattioita varten. Kokeilin monenlaista valmistakin, mutta jälki ei oikein tyydyttänyt. Paperiprintti näytti juuri siltä mitä se olikin, eikä valmiista nukkekaupan ”lattiapaneleista” ollut sen suurempaa iloa. Mallikuvaa hylätystä lattiapäällysteestä löytyykin tuossa hieman alempana, missä kerroin lieden valmistumisesta.

Ihailin vanhantyylisiä lankkulattijoita monesta blogista, mutta olin jo pohjamaalannut kaiken, joten niiden tekeminen suoraan pinnalle ei onnistunut. Monen käyttämät bambutabletitkin tuntuivat loppuneen kaupoista… tai sitten meitä on vaan niin paljon tarvitsijoita. Tai ehkä en osannut hakea oikeasta paikasta.

Lopulta materiaalia löytyi, ensin Hobby Pointista ja perään Tiimarista. Aikansa seisoivat muiden 1:1 kiireiden alla, mutta vihdoin oli aika saada jotain näkyviinkin. Keittiö sai selkeän valkoisen lautalattian ensimmäiseksi.

Keittiön lautalattia
Keittiön lautalattia

Asensin bambutabletista puretut ”Tuppeen erikoishöylätyt” laudat ensin kartongille käyttäen kiinnitykseen kaksipuoleista teippiä. Maalaaminen hieman jännittää aina, koska siinä en ole erityisen taitava. Maalausjäljen lisäksi mietityttää kuinka teippi jaksaa pitää lankut kiinni. Maalina käytin vedellä laimennettua acryyliväriä, maalasin kolmeen kertaan. Viimeinen maalikerros oli jo hieman vahvempaa väriä. Joitakin kupruja (kosteudesta?) lattiasta löytyy ja suunnittelin auttavani asiaa pursottamalla hitusen liimaa alle ja paino päälle. Painon alla lattia kuivuskeli muutenkin. En ole sitä vielä kiinnittänyt mitenkään, koska alakerran valaistus vedetään lattian alta. Sen jälkeenkin ajattelin turvattua korkeintaan kaksipuoleiseen teippiin etureunan osalta. Lattialistat huolehtivat lopusta.

Lattioiden valmistuminen hiljalleen antaa lisää intoa tekemiseen. Eevertin talon tunnelma muuttuu paljon isojen pintojen siistiydyttyä. Siitä tulee esiin jotakin ”oikeaa” ja rakentamisen näkyvä eteneminen tuo hyvää mieltä. Yhtäkään huonekalua ei vielä ole Eevertin talossa. Ja onneksi niitä saa vielä rauhassa suunnitella, aina siihen saakka kunnes kaikki tulisijat ovat löytäneet paikkansa.

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006

Lepoa ja tautivuodetta

Viikonloppu on vierähtänyt tautivuoteella eikä rakennusopojektikaan ole edennyt. Sänky vaan pitänyt lujassa otteessaan. Levossa ja sängyssä työväki on ahkerasti surffaillut netissä ja tutkinut muiden projektien aikaansaannoksia. Ja niissä onkin ollut paljon tutkailemista. Kymmeniä nukkekotiblogeja on silmäity ja luettu. Korvantaakse (kirjanmerkkeihin) on siunaantunut jos jotakin ideaa myöhempiä jaksojen varalle. Alan harrastajat ovat tehneet aivan mykistyttäviä taideteoksia niin nukekodeistaan kuin muistakin miniatyyreistä. Ei voi muuta kuin ihastella!

Viimeiseksi eteen avautuivat pienoismallirakentajan kuvat www.flickr.com/photos/24796741@N05/sets/72157604247242338/with/2346008881/

Uskomatonta!

Omassa talossa on tällähetkellä monta hanketta menossa ja vaiheessa. Kylpyhuoneen kaakelit, valaistuksen jatkaminen, lattioiden päällystäminen ja whiskytynnyrin tekeminen jne jne. Kun vain saisi jotakin valmiiksi niin voisi hieman esitelläkin eteenpäin. Haasteet ja tavoitteet ovat kasvaneet niiskuttelun ja aivastelun mukana (lue: nukkekoti-blogien selailun) 😉

Onneksi ei ole kiire, sillä tätä riittää varmasti vuosiksi eteenpäin!

Pönttöuuni

Eevertin talon tulisijojen tekemiseen onkin uhrattu niin aikaa, kuin suunnitteluakin. Pönttöuunin valmistukseen on kulunut huomattavasti myös tarvikkeita, sillä ensimmäinen ja toinen uuni hylättiin ulkonäkösyistä. No, se kai on ajan henkeä kun pintaa, kuhmuraisuutta tai väärää kokoluokkaa vierastetaan jopa poliitikkojen piireissä.

Juha lisäksi hieman huomautteli, että pitääkö sitä askartelumateriaalia ihan joka päivä ostaa? Pönttöuunin kultaiseksi sydämeksi päätyi lopulta (useamman kokeilun jälkeen) kotimainen, turvallinen Lapin Kulta. Lämpimän tulen loihti Airamin välkehtivä patterituikku.

Pönttöuuni
Pönttöuunin lämmössä ei ole valittamista

Uuni mahtuu passelisti halliin ja sävyttää mukavasti valmiiksi keltaisia seiniä. Mallia on sovellettu Snellun lukuisista uuneista. Snellulla on kaikkiaan 14 uunia eri muodoissaan ja niistä perinteisiä pönttömalleja varmaankin kolme. Loput edustavat kaakeliuuneja. Saapa nähdä löytääkö jokin sellainen vielä tiensä taloon. Kylläpä englantilaiset kaakelit kiiltelevätkin kauniisti.

Tarvikkeet
Pöntön tarvikkeita

Pönttöuunin sisus on oluttölkki, sitä isompaa eli korkeampaa mallia. Alaosa syntyi lisäämällä kolme kerrosta pakkaus-solumuovia. Yläosan reunukset ovat askartelumassasta sekä juomapullon haitaripillin siivuista. Keskellä oleva poikkiraita sekä yläosan saumat ovat narua. Päälle asetettiin lisäksi säilykepurkin kansi. Nokiluukut löytyivät vanhan hameen napeista. Uunin luukut ovat balsaa ja pahvia. Luukkujen kahvat syntyivät paljetista ja pienestä helmestä. Kipinäritilä on mustaksi maalattua hedelmäpussin verkkoa. Koko komeus maalattiin valkoisella Miranolilla. Taakse asetettiin tuikku ja tulisijaan nippu puita. Saranointi ei vielä tähän uuniin onnistunut, mutta tulevan opiskelun jälkeen varmaan kirkastuu sekin asia. Nyt luukut ovat pysyvästi hieman raollaan ja arinalle näkee hyvin. Olen tyytyväinen… viimeinkin.

Valaistunut pönttö
Pönttöuuni salamalla

Ja päätteeksi vielä pönttö salamalla ja ehkä todellisemmalla värimaailmalla.

Taidehankintoja

Eevert on tunnettu taiteen ystävä. Picassot ja Rembrandit on käyty katsomassa useammassakin taidegalleriassa. Eevert myös kerää taidetta ja mielellään vielä tuntemattomampien taitelijoiden työtä hän haluaa tukea. Kauniita maisematauluja ja veistoksia onkin karttunut Taavitsaisen talon kätköihin odottamaan ripustamistaan.

Taulu
Rantamaisema

Erityisesti Eevert on ihastunut Rantamaisema-tauluun joka muistuttaa häntä kotirannasta ja lapsuuden lämpimistä kesistä. Taulun Eevert on ajatellut ripustavansa olohuoneeseen. Siellä sitä on hyvä katsella ja vaipua rakkaisiin muistoihin.

Eevertin suvussa on paljon taitelijoita ja yksi lupaava nuorukainenkin on ihan opiskelemassakin alaa. Tiedä mitä hänestäkin vielä tulee jonakin päivänä. Näyttelyitäkin on jo ollut maailmalla. Eevertin toiveissa onkin saada nuoren taitelijan työ mukaan talon aarteisiin. Tosin hän ei ole vielä rohkaistunut asiasta puhumaan, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa ennekuin sisustushommiin päästään.

Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.

Muurarimestari

Muurarimestari on ahertanut reilun kolme päivää ja kasannut Eevertin köökin nurkkaan lieden ja leivinuunin. Mestarin töitä katsellessa tuli mieleen muuan suosikkikirjailijani muurarimestari, joka rakensi paikkaansa hakevan uunin Taivalkosken Jokijärvenkylään Päätalon pirttiin.

Liesi
Muurattu liesi köökin nurkassa

Eipä se kirjailijan pirtin uunilta näytä, mutta melko vinksallaan tuppasi olemaan alusta alkaen.

Kyllä sillä  Eevert kuitenkin hyvin pärjää ja makoisat sumpit keittää. Taitaapa leipasta äidin ohjeen mukaiset leivätkin leivinuunissa. Ennenvanhaan kotikylällä oli tapana uuden talon ensimmäiset leivät jättää orrelle riippumaan. Sillä tavalla talossa pysyttiin leivässä vaikka mikä hätä olisi elämään tullut. Kunhan Eevert pääsee leipomaan niin pitää varmasti perinnettä yllä.

Rakennusvaiheessa ehkä helpompiakin materiaaleja olisi löytynyt kuin styrox-palat. Niitä kuitenkin sattui olemaan ja periaatehan on rakentaa pääosin siitä mitä sattuu olemaan.

Styroxia
Lieden valmistus alkaa

Suoria linjoja oli hankala saada vain pelkän kuumennetun vanhan leipäveitsen avulla. Leikkasi kyllä sukkelaan, mutta sulatti massan mihin halusi. Lisäksi palat saivat uuden päällisen useampaan kertaan. Ensin liisteriä ja sanomalehteä, sitten talouspaperia. Vaan ei mielyttänyt mestaria ollenkaan! Viimein rappauspinta syntyi käytetystä hiekkapaperista, joka maalattiin valkoiseksi. Luukut ovat pahvia, nupit helmiä, vesisäiliö majoneesituubia ja rautalankaa, tuhkaluukut alumiiniteippiä, liesikupu voileipämargariinirasiaa ja liesisuojatangot rautalankaa ja liesilevy mustaksi maalattua pahvia ja päällä valokuva vanhasta lieden levystä.

Päällys
Ensimmäinen päällystäminen

Liesikuvun päälliseksi talouspaperi ei soveltunut ollenkaan kun kaikki imutaskut näkyivät läpi! Siispä sekin pääsi lopulta hiekkapaperin kanssa tutustumaan. Loisto aine tuo hiekkapaperi ja isännän Miljoonahuoneesta löytyy montaa eri karheusastetta!

Hankintoja

Päiväretkeltä kauppakeskuksesta tarttui mukaan mielenkiintoisia minitavaroita askartelukaupasta. Pieni leikkuri osuu käteen kuin kynä. Terä on kuin pieni kirurginveitsi. Hieman huteraksi osoittautui ainakin tuossa omassani. Apuun tuli pieni tuki terän varren alle. Leikkuria on helpohko ohjata kynäotteen takia ja saa tehtyä vakaasti pyöreitä kulmia yms. Valmistajaksi paljastui Fiskars ja varateriäkin saa hankittua laitteeseen.

leikkuri
Mininapit ja minileikkuri valmiina palvelukseen

Samasta liikkeestä matkaan pääsi myös pieniä nappeja. Tarvitseehan Eevert toki vaatteetkin ja niihin on mukava laittaa sopivankokoisia nappeja. Värejä on riittävästi useampaankin tyyliin. Mistä sitä tietää millaisiin vaatteisiin vanha merikarhu kotonaan pukeutuu. Napit olivat hääaskartelujen osastolla. Liekö tarkoitettu jonkinlaiseen korttisomistukseen.

Kylpyvarustus

Eevertin kylpyhuoneeseen löytyi mainio pesuvati jonkin sortin taitelijanvälineestä. Pikkukipossa sekoitetaan mustetta tai väriä. Eevertin kylpyhuoneessa se löytää uuden elämän ja pääsee esille kaapin kätköistä. Vatiin pääsi mukaan myös pari hurmaavaa shampoo pulloa ja tietenkin pesusienet. Näyttävät olla hieman karkeampaa laatua. Ehkäpä Eevert saa myöhemmin hieman hellempiäkin pesimiä.

pesuvati
Pesuvati ja kylpyvarustus

Punainen Cutrin-shampoopullo syntyi korvatulpasta ja nepparista. Toinen pullo helmistä. Sienet on lohkaistu tavallisesta pesusienestä. Vauvan pehmoisesta pesusienestä saisi varmaan kokoon nhden sopivamman, mutta ei ole vauvoja.

Valo on syttynyt!

Huimaa! Suutarinlamppu-viritelmä on asennettu. Valo riittää hyvin eteiseen yleisvalona. Jonkin muun valaisimen olen sinne myös suunnitellut lisäksi.

Eteisen valaistus
Se syttyi!

Lampun ulkonäkö on vielä hieman rosoinen ja kömpelö. Hyväksyn askarteluntuotoksen kyllä täysillä ja siihen liittyy myöhemmille ajoille vankkaa muistoarvoa ensimmäisenä värkkäyksenä. Lampun varjostinosaan käytin askartelumassaa ja siitä tuli hieman iso. Katossa oleva johtosuojus (?) löytyi takavuosien Japaninmatkalta taltioidusta minikokoisesta hammastahnatuubin päästä.  Niitä oli tarjolla jokapäivälle omansa majoitusliikkeissä. Ja aina vaan tuotiin uusia, vaikka edellisiä ei ehditty käyttää pois. Ai harmi! Niitä ei varmaan enää monta löydy kuitenkaan näin vuosien päästä. Eevert ottaa kyllä japanintallaajilta vastaan lahjoituksia.

Tarvikkeet
Varjostimen osat löysivät paikkansa

Merikapteenin talon lokikirja