Kaikki kirjoittajan Mare artikkelit

Taavitsaisen talon rakennusmestarina häärii reilu viisikymppinen leidi Helsingistä. Nukkekodin rakentaminen on vanha haave. Nyt se on päässyt hienosti alkuun ja sorminäppäryyttä harjoitellaan ihan urakalla.

Mitä ihmettä?

Taavitsaisen talossa tapahtuu kummallisia asioita. Rakennusmestarin saavuttua tänään kotiin 1:1 savotastaan ja kiirehdityään keittiöön päivän ateriaa valmistamaan hämmästys oli suuri. Hetken hän hieroi silmiään ja oli vakuuttunut siitä että päivän syömättömyys aiheutti jo aistiharhoja. Vaan eipä ollutkaan. Harhat osoittautuivat ihan oikeaksi puuksi ja metalliksi…

Yllätys keittiössä
Yllättävä keittiön muutos

Eevertin talon keittiöön oli ilmestynyt puuvalmis pirttipöytä, kuparinen kattila-sarja sekä neljä komeaa keraamista tuoppia! Siippa oli ollut ostoksilla Minimaailmassa ja päättänyt osallistua hankkeeseen 😀

Rakennusmestarin mieleen palautui taannoisia keskusteluja pirttipöydästä ja kuinka samankaltainen pöytä on löytynyt meidän molempien lapsuuden kodeista. Sellaisen ääressä on monet aamupalat nautittu ennen kouluun menoa. Omissa muistoissani pirttipöytä ja herätys liittyvät yhteen. Kasvatti-isäni, Jorin tapana oli käydä herättämässä omatekoisella ”herätyskellolla” aamuisin – kämmenien välissä muutama kymmenen penniä helisemässä. Niillä sai juuri koulumatkalla kotiin tullessa tarvittaessa jotakin sopivaa natusteltavaa paikallisesta leipomosta. Nuo rahat sitten odottivat pöydän kulmalla aamupalan syöjää. Aika usein ne kuitenkin kilahtivat muoviseen Sumppi-säästölippaaseen.

Kaukomatka
Kaukomatkalla

Olohuoneen nurkasta löytyi toinenkin yllätys. Taulu joltakin Eevertin matkalta. Komea pyramidi ja lukuisa joukko matkaajia. Tiedä sitten jääkö taulun kuva olemaan, vai löytyykö siitä jonakin päivänä tutumpi matkakohde.

Eevertin talo on saanut ensimmäiset huonekalunsa. Kunhan vain uskaltautuisi niitä maalaamaan. Se kun ei ole ollut se vahva laji juurikaan. Tosin ei taida vielä mikään olla. No, ainakin mukavaa riittää taas vähäksi aikaa.

.

Kuvista huomaa kuinka useampi projekti odottaa edistymistään. Kylpyhuoneen kaakelointi on jäätynyt paikoilleen jo pariksi viikoksi ja lattiat odottavat viimeistelyjään vielä ihan rauhassa. Kaiteet ja portaat ovat myös kiinnittämättä, kun eihän sitä tiedä vaikka vielä jotakin yllättäviä muutoksia tulisi tehtäväksi.

Salin kruunu

Eevert päätti viimeinkin asentaa saliin valaistusta. Isoäidin rakastama kristallikruunu ei innostanut, sillä se tuntui olevan liian hempeä vanhan miehen kotiin. Siispä suunnittelemaan hieman miehisempää mallia. Kynttilät siinä pitäisi olla, että saadaan jouluksi tunnelmaa. Arkikäyttöön riittää sähkövalo. Aikansa kierrettyään liikkeitä ja malleja, väsynyt Eevert päätti tehdä lampun itse. Ullakolla oli paljon sopivaa tarviketta ja pian olikin sopiva valaisin kasattu.

Eevertin tekele
Eevertin oma malli

Lamppuun löytyi paljon muistoja. Eevert hymyili itsekseen tyytyväisenä liittäessään löytöjään yhteen. Eipä olisi arvannut millainen lämpö tästäkin valosta lähtee iltaisin kun sen sytyttää. Eevertin ajatukset kulkivat kauas Japaniin saakka. Iltojen himmetessä kauniita ja monivärisiä valaisimia syttyi jokapuolelle. Ikkunoille, oville, kaduille ja kujille. Iloiset ja ystävälliset ihmiset ennakkoluulottomasti lähestyivät vanhaa merikarhuakin heti, kun vain hetkeksi pysähtyi ihmettelemään kadunkulmaan. Varmistivat, ettei ollut eksyksissä… Se Eevertiä ihmetytti kuinka alttiita japanilaiset olivat auttamaan, vaikka monikaan ei osannut japanin ohella muita kieliä paljonkaan. Olisi meillä jäyhillä suomalaisilla paljon oppimista kaukaisten maiden asukkailta.

Salin valaisimen osat
Salin valaisimen osat

Salin valaisin syntyi Japanista ostetun pinssin pallokotelon puolikkaasta, tuikkualustasta, ohuesta rautalangasta, helmistä, joulukellosta, stopparista, paljeteista, napista ja ohuesta kakkukynttilästä.

.

Valaisinta rakensin koko päivän. Jos olisin uhrannut siihen kaksi päivää, niin olisi varmaan ollut paljon siistimpi. Hätäinen piti olla kun talossa ei juuri valoja ole. Liimausten virheasento paljastui vasta kuvan ottamisen aikaan. Nappi ja stoppari olivat mielestäni juuri yhteensopivat valaisinta tehdessä ja liimatessa. Kuivuneena näyttävät olevan aivan eri paria, tai sitten ovat siirtyneet paikoiltaan jossain vaiheessa. Hupaisaa.

.

Muina huomioina ainakin se, että tarvitsen acryylivärien lisäksi myös muunlaisia maaleja. Muoviin hyvin kiinnittyviä sekä läpikuultavia, ehkä lasivärejä. Maalien osalta olen yrittänyt selata muiden mineilijöiden blogeja ja keskusteluja löytääkeni jonkin varteenotettavan merkki-tiedon. Onni ei vielä ole ollut myötäinen. Kaupat ovat pullollaan jos jotakin väriä, ei kun kokeilemaan… Tosin ihan huti-ostoksia ei viitsisi tehdä pelkän kokeilunhalun takia. Liimojen suhteen on hieman samanlainen huomio. Pelkkä Erikeeper ei sovellu kaikkeen, vaikka moneen ihan riittävää onkin.

.

Katossa oleva ”suojakupu” saanee valkoisen värin sitten joku päivä. Kuvassa lamppu näyttää kökömmältä kuin ”luonnossa”. Täytyy fiksailla hieman uusiksi yläosan liitoksia. Sama väri ei näytä samalta eri materiaaleilla. No jaa… tai sitten teen sen kokonaan uusiksi.

Kynttilät
Saavillinen kynttilöitä

Kynttilöitä Eevertillä myös riittää. Löysinpä mineilyn muodon, jossa onnistuin oikopäätä! Ohuesta kakkukynttilästä muotoutui Taavitsaisen taloon kasapäin oikeita kynttilöitä.

Takka

Eevert on haaveillut takasta pitkään. Vanhan sukutalon salissa onkin ollut vanha tulisija ja hormit valmiina. Siihen on hyvä valmistaa takka, missä poltella puita tai istuskella nojatuolissa hiilivalkean edessä kylmänä pakkaspäivänä. Ja saattaa olla että pikkuinen rommi-totikin eksyy joskus vanhoihin kätösiin.

Eevertillä on elämässään kolme elementtiä mihin hän ei ole väsynyt milloinkaan. Virtaava vesi, liikkuva lapsi ja palava tuli. Kaikista kolmesta voi ammentaa iloa elämään, rauhaa sydämmeen ja voimia tulevaan.

Valmis takka
Takka valmiina

Takan suunnitteluun meni hetki aikaa. Malleja ja vaihtoehtoja tuntui olevan yllinkyllin. Lopulta Eevert päätyi varsin yksinkertaiseen ja perinteiseenkin malliin. Takan reunustalle tulee aikanaan Eevertin rakkaiden sukulaislasten kuvia, joita voi katsella iltaisin ja muistella mukavia hetkiä heidän kanssaan. Eevert on hyvin lapsirakas, vaikka hänellä itsellään ei olekkaan omia lapsia. Merillä ollessaankin hän muisti kaikkien nimi- ja syntymäpäivät ja sankari aina innolla odotti pakettia Eevertiltä. Posti kuljetti muistamisia milloin mistäkin päin maailmaa.

Takan ainekset
Takan materiaalit

Takka valmistui puupaloista, balsasta, joulukortista, munakennosta sekä liimasta ja maalista. Aikaisemmin oli valmistettu jo pieniä tiiliä, joista osa päätyi takan koristukseksi. Kokonaan tiilinen takka ei innostanut, joten siitä tuli osin rapattu. Takan sydämeksi hankittiin Minimaailmasta hehkuvia hiiliä. Ne hiilet eivät kyllä hehkuneet ollenkaan, kunhan oli mustaa muovirouhetta punaisen kotelon päällä ja sisällä valo. Sellaisen olisi osannut itsekin tehdä. Vilkkuva tai muuten eläväinen valo sisällä olisi ollut hieno. Tyydytään tähän nyt toistaiseksi. Takan edustalle tarvitaan ritilä tai takkasuoja hieman peittämään edustaa. Kynttilät ovat kakkukynttilöitä tuikkukynttilän sydänlangan pidikkeessä. Kynttilän sydänlankana mustaa ompelulankaa.

Rappaus
Takan rappausta

Rappaukseen käytettiin korppujauhoja mannaryynien puutteessa. Hieman rouheisempi tulos, mutta ok sekin.

Balsan hiominen keittiön pöydän päällä osoittautui erittäin suureksi virheeksi. Pöly on tosi hienoa ja aiheutti melkoisen aivastelu ja nenänvalumiskohtauksen. Siivouksesta huolimatta pölyä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Pinnat on pesty ja pyyhitty, imuroitu ja ilmanputsari posottanut toista vuorokautta.

Seuraavat balsan käsittelyt tapahtuvat ulkona. Nyt on pakkasta ja lunta nurkat tulvillaan. Siispä kesää odotellessa… kerkee ainakin suunnitella malleja rauhassa 😉

Muistokirja

Illan himmetessä Eevert tutkiskeli vanhoja asiakirjojaan. Kaikkea sitä onkin tullut säästetyksi. Tuokin polkupyörä on jo aikoja sitten poistunut käytöstä ja tämä pesukone taisi olla se ensimmäinen minkä avulla äiti pesi pyykkiä. Se ostettiin kaupungin tunnetummasta kodinkoneliikkeestä jonka mainoslause on Eevertin mieleen hyvin jäänyt. ”Älkää tappako vaimoanne työllä, antakaa meidän tehdä se.” Lause jaksaa vieläkin monien vuosikymmenten jälkeenkin huvittaa.

Mitä kummaa on joutunut papereiden väliin? Terttu-siskon muistokirja. Tämä oli suuri aarre silloin kun Terttu pienenä tyttönä aloitti koulun. Tätä pitää oikein rauhassa lukea!

Värssykirja
Eero-veljen kirjoitus

Eero-veli on päässyt loruilemaan kirjaan. Ja kauniin värssyn onkin laittanut. Eipä uskoisi, sellainen koiranleuka kuin hän välillä oli.

Värssy
Helvin värssy

Seuraavalla sivulta löytyy myös tutun kyläläisen kirjoittama värssy. Kyllä se tien valitseminen on elämässä välillä ollut vaikeaa, mistä sitä voi tietää mikä tie osoittautuu hyväksi ja rakentavaksi. Virheitä on toisinaan tullut tehneeksi, mutta onneksi on voinut aina valita uudelleen.

Kiiltokuva
Kiiltokuvatyttö

Kauniita kiiltokuvia oli kirjassa monta sivullista. Terttu oli liimannut kaikki kuvat valmiiksi ja kirjoittaja sai valita mille sivulle lorunsa laittoi. Kaikki kirjoitukset eivät niin kauniita olleetkaan. Hippeläisen Reino näyttää kirjoittaneen pikku tytölle näin: Oi sinä kullan muru, olet kuin elävä piru. Kun minä pussaan sinua niin sinä pentele potkaiset minua.

Ei ole varmaan pikku-Terttu siitä kovin ilahtunut. Terttu on luullakseni inttämällä inttänyt Reinoa kirjoittamaan ja lapsirauhan saavuttaakeen sitten loruillut moisen värssyn.

Hyvää ystävänpäivää!

Eevert haluaa tarjota maittavat nokipannukahvit aidoista kuksista kaikille vieraille. Lisäksi Eevert on pyöräyttänyt laajalti tunnetun Brita-tädin kakun. Pöytä on katettu, olkaapa hyvät!

Ystävänpäiväkahvit
Päiväkahvit katettuna

Kuksat Eevert sai tuliaisina Lapinmaasta. Eevert on aina pitänyt luonnosta ja harrastanut paljon vaelluksia ja retkeilyä niin valmiilla poluilla kuin poluttomilla erämaillakin. Luonto on Eevertille rakas paikka. Ja mikään ei voita kunnon nuotiokahveja taipaleen lomassa.

Kuksat
Kuksat

Nuotion hiipuessa Eevert tapasi laulaa rallattaa tunturilaulua:

.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan, kultaa on se sydämien, muualta saanut sitä en, päivän nousun kultaisen, silmistäs mä löydän sen. Kullan hohteen maailma saa, kaikki on kohta kauniimpaa.

Ystävän kun uuden siellä, kohtaa tiettömällä tiellä, askelkaan ei silloin paina.
Eteenpäin mä jaksan aina, löysin Lapista kultaa, siitä puolet sä saat
kun sä rakkautemme kultahiput, nää kanssani jaat.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan. Valtauksen uuden mä tein,
sinut mä otin omaksein. Vaarat kutsuu kulkemaan, jängät matkaa taittamaan
yksin tiellä ikävän saan, kaksin on aina kauniimpaa.

.

Taisi olla Souvareiden laulu Rakkauden kultahipuista. Ja jos ihan tosissaan Eevert elämäänsä taakepäin katsoo, niin aikamoista kultaa hän on Lapinmaasta löytänytkin. Hyvä on elämän ehtoopuolta vietellä.

Nälkä kasvaa syödessä

Lattiaprojekti on hiljalleen edennyt viikonlopun aikana kaiken muun hulinan keskellä. Hobby Pointista ostin tavallista lastua pari nippua ja ajattelin kokeilla lankkulattiaa niiden avulla. Liotin ensin lastut ja suoristin lattialle ja laitoin sanomalehden väliin kuivumaan painon alle.

Mittailin kartonkia jälleen pohjamateriaaliksi ja päällystin sen kaksipuoleisella teipillä. Lankut liimailin päälle ja jätin pikkuisen raon lankkujen väliin. Lastut olivat hyvin vaaleita ja vain hiukan puun omaa kuviointia näkyvissä. Maalattua lattiaa en kuitenkaan halunnut. Eikä sellainen olisikaan lastusta syntynyt, sillä se kipristyy heti kun kastuu. Varovasti kokeilin sekoittaa laimeaa acryyliväriseosta ja kohtalaisen kuivalla siveltimellä hieman kosketin lastun pintaa ja hankasin perään talouspaperilla. Lastuun jäi aavistus väriä. Jatkoin näin koko pinnan läpi ja laitoin työn kuivumaan. Toistin saman pariin-kolmeen kertaan ja jälki rupesi miellyttämään silmää.

Lankkujen käsittely
Lankut saavat väriä

Ullakolle on tulossa kaksi tilaa. Eevertin makuukamari ja perinteinen ullakkotila, jonka tarkoitusta Eevertkin vielä pohdiskelee. Kumpikin tila sai oman värityksensä. Makuukamari vaaleamman ja tasaisemman, ehkä vielä kevyen lakkauksen tai vahauksenkin päälle. Ullakkotilaa ei ole aikoihin siivoskeltu, jos koskaan ja lattia on harmahtavanrusahtavantumma.

Lisää lankkuja
Lankut valmiina

Ja nyt sitten rakennusmestari miettii kovasti, että pitäisikö sittenkin olohuoneen lattia laatia samoista ikihonkien lankuista kuin ylemmänkin kerroksen lattiat. Ehkä on hyvä miettiä sitä yön yli…

Onhan se niin että mitä enemmän tekee niin varmuus, kokeilemisen rohkeus ja taitokin kasvaa.

Aarrelaatikko

Perjantain kunniaksi teimme päiväretken Vantaan Ikeaan. Kaupasta löytyi sitä ja tätä, kuten tavallisestikin. Varsinainen aarrelaatikko osui eteen löytönurkasta, hieman ennen kassoja. Sieltä odotti laatikollinen kaikenlaista käsittämätöntä sälää ja paperipussi vieressä. Kahden euron hintaan sai valita pussillisen varaosia. Varmaankin laatikko on siellä aikaisemminkin ollut, mutta nyt sitä katseli uusin kirkkain silmin.

Tuolla näkyy selvästi Eevertin japanilaistyyppisen nurkkauksen tuolien aiheet… ja tuolla on kylpyhuoneeseen pesuaineita… ja vielä näkyy keittiön tarvikkeita. Kaiken lisäksi mainioita kalusteiden osia; jalkoja, pylväitä, koristeita ja vaikka mitä.

Aarrelaatikko
Aarteita Ikeasta

Mukana ollut nuoriso kierteli alakerran sillävälin kun äiti tarkastelee aarrelaatikkoa. Aikansa naureskeltuaan päättivät noutaa myyjän ja saivatkin nuorenmiehen kiinni ja kertoivat että täällä on rouva joka tarvitsisi hintalapun varaosapussilleen. Nuori miesmyyjä tuli, otti pussin, katsoi kysyvästi ja kysyi: Onko tässä varmasti kaikki tarpeellinen?

Pussiin tuli 2 euron hintalappu ja matka kassalle voi alkaa. Jos ihan tarkkoja ollaan niin sinne pussiin olisi kyllä vielä mahtunut varmasti paljon tarpeellista lisääkin.

Lautoja lattiaan

Vihdoinkin on saatu materiaalia lattioita varten. Kokeilin monenlaista valmistakin, mutta jälki ei oikein tyydyttänyt. Paperiprintti näytti juuri siltä mitä se olikin, eikä valmiista nukkekaupan ”lattiapaneleista” ollut sen suurempaa iloa. Mallikuvaa hylätystä lattiapäällysteestä löytyykin tuossa hieman alempana, missä kerroin lieden valmistumisesta.

Ihailin vanhantyylisiä lankkulattijoita monesta blogista, mutta olin jo pohjamaalannut kaiken, joten niiden tekeminen suoraan pinnalle ei onnistunut. Monen käyttämät bambutabletitkin tuntuivat loppuneen kaupoista… tai sitten meitä on vaan niin paljon tarvitsijoita. Tai ehkä en osannut hakea oikeasta paikasta.

Lopulta materiaalia löytyi, ensin Hobby Pointista ja perään Tiimarista. Aikansa seisoivat muiden 1:1 kiireiden alla, mutta vihdoin oli aika saada jotain näkyviinkin. Keittiö sai selkeän valkoisen lautalattian ensimmäiseksi.

Keittiön lautalattia
Keittiön lautalattia

Asensin bambutabletista puretut ”Tuppeen erikoishöylätyt” laudat ensin kartongille käyttäen kiinnitykseen kaksipuoleista teippiä. Maalaaminen hieman jännittää aina, koska siinä en ole erityisen taitava. Maalausjäljen lisäksi mietityttää kuinka teippi jaksaa pitää lankut kiinni. Maalina käytin vedellä laimennettua acryyliväriä, maalasin kolmeen kertaan. Viimeinen maalikerros oli jo hieman vahvempaa väriä. Joitakin kupruja (kosteudesta?) lattiasta löytyy ja suunnittelin auttavani asiaa pursottamalla hitusen liimaa alle ja paino päälle. Painon alla lattia kuivuskeli muutenkin. En ole sitä vielä kiinnittänyt mitenkään, koska alakerran valaistus vedetään lattian alta. Sen jälkeenkin ajattelin turvattua korkeintaan kaksipuoleiseen teippiin etureunan osalta. Lattialistat huolehtivat lopusta.

Lattioiden valmistuminen hiljalleen antaa lisää intoa tekemiseen. Eevertin talon tunnelma muuttuu paljon isojen pintojen siistiydyttyä. Siitä tulee esiin jotakin ”oikeaa” ja rakentamisen näkyvä eteneminen tuo hyvää mieltä. Yhtäkään huonekalua ei vielä ole Eevertin talossa. Ja onneksi niitä saa vielä rauhassa suunnitella, aina siihen saakka kunnes kaikki tulisijat ovat löytäneet paikkansa.

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006

Lepoa ja tautivuodetta

Viikonloppu on vierähtänyt tautivuoteella eikä rakennusopojektikaan ole edennyt. Sänky vaan pitänyt lujassa otteessaan. Levossa ja sängyssä työväki on ahkerasti surffaillut netissä ja tutkinut muiden projektien aikaansaannoksia. Ja niissä onkin ollut paljon tutkailemista. Kymmeniä nukkekotiblogeja on silmäity ja luettu. Korvantaakse (kirjanmerkkeihin) on siunaantunut jos jotakin ideaa myöhempiä jaksojen varalle. Alan harrastajat ovat tehneet aivan mykistyttäviä taideteoksia niin nukekodeistaan kuin muistakin miniatyyreistä. Ei voi muuta kuin ihastella!

Viimeiseksi eteen avautuivat pienoismallirakentajan kuvat www.flickr.com/photos/24796741@N05/sets/72157604247242338/with/2346008881/

Uskomatonta!

Omassa talossa on tällähetkellä monta hanketta menossa ja vaiheessa. Kylpyhuoneen kaakelit, valaistuksen jatkaminen, lattioiden päällystäminen ja whiskytynnyrin tekeminen jne jne. Kun vain saisi jotakin valmiiksi niin voisi hieman esitelläkin eteenpäin. Haasteet ja tavoitteet ovat kasvaneet niiskuttelun ja aivastelun mukana (lue: nukkekoti-blogien selailun) 😉

Onneksi ei ole kiire, sillä tätä riittää varmasti vuosiksi eteenpäin!