Tuppeen erikoishöylättyä pintaan

Laudoituksen aloitin turvallisesti sivuseinistä. Erikeeper toimi mainiosti kiinnityksessä. Laitoin liimaa muutamaan kohtaan rimaa ja apupalikan kanssa kiinnitys onnistui tasaisesti. Rimat tulivat näin laittaen 1,5cm etäisyydelle toisistaan.

Ulkolaudoitus
Rimat tarkasti pintaan

Myöhemmin huomasin että rimat olisi kannattanut liimata kokopituudeltaan ja hyvän painon kanssa antaa kuivia tiiviisti seinäpintaa vasten. Ehkä toteutan sen sitten jossakin toisessa talossa ja säästän mahdollista aikaani muihin puuhiin. Tekemällä oppii ja nyt jo on huomannut yrityksen ja erehdyksen valtaisan opetusmetodin ihan omakohtaisesti.

Ulkolaudoitus

Eevertin talo on puutalo ja siltä sen tulisi myös näyttää. Jonkinlainen verhoilu julkisivuun ja on tarpeen. Kuljeskelu omakotialueella valotti hieman mahdollisuuksia luoda pintaan laudoituksen tuntua. Pienet rimat antaisivat elävyyttä rakennukseen. Rimojen materiaali ei heti auennut. Pahvista voisi leikata mattoveitsellä suikaleita, vaan ei löytynyt sopivaa pahvia. Kaikki käsillä oleva oli aaltopahvia josta ei mielestäni laudoiksi ole. Lopulta keittiön kaapin uumenista löytyi vanhoja pöytätabletteja jotka oli koottu bambusäleestä. Siispä purkamaan!

Ulkolaudoitus
Ulkolaudoitusta valmistumassa Tuppeen sahalta

Pienet rimat olivat juuri sopivia ulkolaudoituksen tekemiseen. Eevert sai ne lahjoituksena vanhalta ystävältään sahamestarilta. Olivat jääneet yli jonkun Helsingin herran rakennustyömaalta jokin aika sitten.

Kuparipannu

Eevert piteli kädessään vanhaa kuparipannua. Jo jonkin aikaa hän oli puhdistanut sitä vanhan ohjeen mukaan. Äiti oli aikanaan opettanut että vanhat kupariastiat tulevat hohtavan kiiltäviksi kun hankaa niitä ruokasoodaan kastetulla sitruunalla. Mistä liekin moinen ohje tullut Eevertin muistiin juuri nyt. Vanha hoito-ohje toimi moitteettomasti ja Jaakko enon vanha pannu lähti oitis elämään uutta elämää!

Kuparipannu
Jaakko-enon kahvipannu

Jaakko oli aikanaan kova kahvin juoja. Niin kovasti piti kahvista, että hankki sitä varten kuparisen kahvipannun ihan ulkomailta saakka. Kuparipannua kävivät kylän akat joukolla ihastelemassa ja tietenkin kahvia vonkaamassa. Jaakko-eno eleli itsekseen joten kylän naisten vierailut olivat hyvinkin mieleen. Tämän pannun ympärillä on moni juoru siirtynyt eteenpäin. Voi niitä muistoja! Eevertti poikasena istuskeli usein tuvan nurkassa, varjossa, kuuntelemassa aikuisten tarinoita. Taisi kahviin joskus lorahtaa hieman tuimempaakin kermaa joukkoon ja silloin ne salaisimmat tarinat saivat siivet allensa.

Väliseinät ja ullakkoikkunat

Talon väliseinien vuoro saada pohjamaali. Päätin maalata myös väliseinät ja katot pohjamaalilla. Varsinainen seinien päällystäminen on vielä täysin suunnitteluasteella, niinkuin huoneiden lopullinen sijoittaminenkin. Pohjaväriksi valitsin turvallisen valkoisen jonka pilkahtelut haparoivassa sisustusmateriaalien käsittelyssä ei ehkä haittaisi niin paljon kuin paljaan levyn näkyminen. Talossa on kolmeen kerrokseen väliseinät, jotka jo heti kättelyssä päätin sijoittaa muuten kuin vastaavassa valmistalossa.

Väliseinät
Väliseinät ja kattoikkunat maalaukessa

Kattoikkunoista puuttuu karmit ja ikkunanpuitteet. Tiedä sitten onko niitä paketissa ollenkaan. Täytyy varmaan värkätä sopivat sitten kun ullakkokerros tulee käsittelyyn. Alkuun kattoikkuna sai valkean sisämaalin.

Ystävän lahja uuteen taloon

Eevert istui kaikessa rauhassa miettimässä maailman menoa. Pohdinnan ja lehden lukemisen keskeytti Eevertin eteen tuotu paketti. Paketti oli lahja ystävältä ja oli melkoinen yllätys Eevertille. Paketin osoitelapussa luki selvästi, että se oli tarkoitettu uuteen taloon. Eevert ei ollut hankkeestaan kuitenkaan monelle kertonut, joten yllätys oli sitä suurempi. Mitä paketti pitikään sisällään? Varovasti Eevert sen aukaisi ja jo ennenkuin se oli auki niin hurmaavat tuoksut kutittelivat nenää. Hymyillen hän otti purkin kerrallaan käteensä ja nuuhkaisi aromeja nautinnollisesti.

Purkit
Makuja ja mausteita

Vanha ystävä savonmaalta, Riipisen talosta oli muistanut Eevertiä ja lähettänyt tervetuliaislahjan kotiinpaluun johdosta. Miten hyvältä tuntuikaan olla tervetullut kotiseuduille takaisin. Paketin myötä Eevert ryhtyikin miettimään mitä muuta keittiöön tarvittaisiin.

Talon luonne

Pitkään mietin talon luonnetta. Millaisen tai minkä tyyppisen nukkekodin haluaisin rakentaa. Liittyisikö se johonkin aikakauteen vai rakentaisinko esimerkiksi lapsuudenkodin tai mummolan toisinnon miniatyyrikokoon. Ehkä talo syntyisi sadun tai kirjan pohjalle vaiko sittenkin vain kaikkea sitä mitä eteen sattuu tulemaan. Monet aiheet olivat kiinnostavia ja projektin arvoisia.

Merikapteenin eläkepäivien taloon päädyttiin siksi, että halusin sisällyttää taloon jotakin meistä ja meidän tarinastamme. Jotaitakin kertomuksia lapsuudesta, lapsista, matkoista, unelmista ja toteutuneista tapahtumista. Eevert on tässä talossa kaiken sen tulkkina, sillä onhan hän elämää paljon nähnyt ja kokemuksista ei ole pulaa. Tosin ajoittain on varmasti vaikea erottaa todellista ja fiktiota, mutta niiden sekoittaminen sopivaksi sopaksi olkoon tekijän oikeus tarinan edetessä.

Vanhan kaapin löytöjä

Kannuja
Kannuja moneen käyttöön

Tutkiessaan vanhaa perintökaappia pihan varastossa Eevert löysi hyllyn perältä mitä hienointa aasialaista posliinia. Ja niin ehjiä ja kiiltäväpintaisia kun pahimman pölyn pyyhkäisi kyljestä pois. Isoäidin kätköissä näämmä oli vielä tällaisiakin aarteita. Eevert muisteli isoäiti Saimiinan kertoneen veljestään Vilhelmistä, joka oli maailmaa kiertämässä ja lähetti aina joskus paketin kotipuoleenkin. Vilhelmin paketeissa oli aina mukana pitkä seikkailuntäyteinen kirje matkan vaiheista. Sellaisesta paketista lienee peräisin nämäkin kannut. Vilhelmin paketit olivat aina odtettuja, sillä aina niistä löytyi jotakin myös pihan lapsille. Maailman ihmeet sellaisella pienellä kylällä olivat yleensä pitkään puheenaiheena. Kannut päätti Eevert huolellisesti puhdistaa ja varovaisesti siirtää odottamaan paikkaansa uudessa kodissa.

Julkisivu

Julkisivu
Julkisivun koristukset

Talopaketin julkisivuissa komeili valmiiksi kiinnitetyt ikkunat, ovi ja nurkkassa koristelista. Pohjan työstämistä valmiit kiinnitykset haittasivat ainakin näin vasta-alkajaa. Reunalistaa yritin poistaa onnistumatta. Myöhempään mietintään jää niiden ulkonäkö. Lautatalo on rakenteilla joten tuskin kivi- tai tiilikoristuksia tulevat olemaan.

Melko pian tuli myös selväksi, että ikkunapokien ja oven käsittelyyn tarvitaan huomattavasti tasokkaampaa sivellintä kuin kotoa läydetyt harottavat sudit. Siispä kauppaan etsimään tarkkaan työhön tarkoitteuja välineitä. Siihen saakka paiskitaan raksalla ryskätöitä ja telahommia.

Talon ikkunat ovat lasia, joten tarkkana saa olla niidenkin kanssa etteivät säry heti alkuunsa.

Paanukatto

Eevertin suvun vanhat parrat taisivat hyvin paanukattojen tekemisen. Sellainen on Eevertinkin talossa ja se pitää ehdottomasti huolellisesti entisöidä ja korjata. Paanukaton tuoksu hiipii vieläkin iltaisin Eevertin uniin ja tuo muistoja ajalta jolloin vielä poikasena kirmaili tutussa pihapiirissä. Tervan tuoksu on kulkenut Eevertin elämässä aina. Laivat, joilla seilattiin olivat poikkeuksetta puulaivoja. Aikanaan ne kulkivat maailmaa ristiin rastiin eikä kotona käyty vuosiin. Tervan tuoksu toi kuitenkin aina Eevertille kotoisen olon.

Eevertin talon kattoon käytettiin mukavasti levittyvää Osmo color läpikuultavaa puuvahaa, 3168 Antiikkitammea. Tervan tuoksuakin saadaan myöhemmin sipaisemalla aitoa Nellimiläistä hautatervaa reunapaanujen alle.

Paanukatto
Paanukatto

Pohjamaalaus

Talon sivuihin ja päätyihin maalattiin pohjamaali. Maali on omasta remontista jäljelle jäänyttä seinämaalia. Kellertävä seinä sopii hyvin puutalon väriksi. Aikanaan enoni talo Hämeen sydänmailla oli muistoissani suurinpiirtein samaa sävyä ja sopi oikein hyvin järvimaisemaan.

Pohjamaalaus
Pohjamaalaus käynnissä

Nukkekodin runko on 9 mm MDF levyä, joka imaisi hyvin maalia. Pohjustukseen laitoin vielä toisenkin kerroksen. Suoria pintoja oli helppo työstää pienellä telalla ja työ sujui sutjakkaasti. Maalina Cello remonttimaali ja värinä Keisari.

Merikapteenin talon lokikirja