Ikkunoiden maalaus

Vuorossa on ikkunoiden karmien maalaus. Alkuun varovainen lasien suojaus paperiliuskoilla. Maalina Miranolin valkoinen kiiltäväpintainen perusmaali. Seinien moninkertainen maalaus oli hieman pyöristellyt myös karmien kulmia. Haasteelliseksi maalauksen teki keksintöni maalata ikkunan yllä oleva kolmio ruskeaksi. Vapisevin käsin ja kokemattomana tarkkana maalarina suoran lyhyenkin viivan vetäminen oli kohtalaisen vaikeaa. Karmit saivat kuitenkin valkean pinnan ja maalari kipeät hartiat pelkästä jännnityksestä.

Poka
Ikkunan karmi valkoisena

Yläkolmioon suunnittelin koristemaalausta. Taitaa siitä tulla vähintäänkin siirtokuvakoristus. Tai sitten yllättävää kehittymistä siveltimen käytössä täytyy tapahtua. Miranol oli melkoisen paksua tavaraa. Ehkä ohentaminen saisi se liukumaan paremmin. Täytyy ovien kohdalla kokeilla sitä vaihtoehtona.

Työkalut miestä myöten

Eevert on ottanut esille työkalunsa kunnostaakseen vanhoja huonekaluja. Työkaluja onkin aikaa myöten kertynyt jos jonkinlaisia. Alkuun ne kulkivat Eevertin mukana pienessä nahkaisessa salkussa. Salkku oli Eevertin isän evässalkku jossa hän aikanaan kuljetti kaikkea tarvitsemaansa työmaalle. Taisi siellä jokunen perjantaipullokin salaa siirtyä paikasta toiseen. Ja silloin ei emäntä kovin kiitellyt Eevertin isää. Taisipa kipakka hämäläisemäntä Orvokki kerran joulun alla sianpääsylttyä tehdessään huitaista humalaista miestään sylttykääreenä olleella sideharsolla. Siitä jäi kattoon mahtava rasvajälki, sillä Orvokilla ei ollut kovin tarkka heittokäsi. Siellä se tahra oli ja pysyi ja harmitti äitiä vuosi toisensa jälkeen.

Vanha salkku on jäänyt tai kadonnut maailman turuille, mutta siellä säilytetyt työkalut ovat tallella. Niitä ei ole käyttämällä kulumaan saanut ja ne tulevat Eevertin avuksi nytkin. Isän muistot, isän käsissä käteensopiviksi kuluneet.

Työkalut
Vanhan salkun työkalut

Maalaus

Maalausurakka alkoi vauhdikkaasti sivuseinistä. Pieni vaahtomuovitela oli kätevä käyttää. Ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua esiin tulivat heikosti kiinnitettyjen seinärimojen ongelmat. Seinän ja riman väliin jäi ikäviä rakoja joita maali ei peittänyt kunnolla. Tarvittiin siis toinenkin kerros maalia. Ei vaan kolmaskin kerros maalia ja sen perään piti vielä siveltimellä reunakohtia erikeen tuputtamalla häivyttää rakosia. Kyllä tulikin käytettyä maalia! Tosin taitaa vanhoissa taloissa ollakin monia maalikerroksia päällekkäin. Taloon upposi hyvinkin puoli litraa keltaista ulkoseinämaalia. Onneksi on vielä jäljellä paikkailutarpeiksi jotakin purkin pohjalla.

Seinä
Maalattu julkisivu

Kokonaisuuteen olin loppujen lopuksi aivan tyytyväinen. Laudoitus näytti luonnolliselta. Tästä on hyvää jatkaa. Seuraavaksi käsittelyyn tulevat ikkunat. Tarkkuutta siis enemmän ja vakaata kättä.

Etupanelit
Etupanelit kuivumassa

Kuva hieman vääristää väriä, ihan näin keltainen talo ei luonnossa ole.

Etuseinän rimat

Talon etuseinä ikkunoineen ja ovineen hieman jännitti. Rikkonainen pinta ja toistaiseksi vielä avuttomat työvälineet mietityttivät lopputuloksen suhteen. Sakset ja viivotin riittivät kuitenkin hyvin laudoituksen valmistamiseen. Ikkunavälienkin rimat saatiin kunnialla millilleen kohdalleen. Tai ainakin sillä tarkkudella kuin tämän rakennustyömaan mestari edellyttää.

Laudoitus
Julkisivun laudoitus maalausta vaille

Tasaista jälkeä

Sivuseinät on saatu laudoitettua… eikä mennyt kuin muutama tunti, ehkä kahdeksan. Työaikaa ei kaiketi pysty laskemaan tässä savotassa. Jälki on kutakuinkin tasaista ja siihen olen toistaiseksi tyytyväinen. Julkisivut ikkunoineen tuovat uuden haasteen, mutta se on huomisen homma.

Rimat
Rimat ojennuksessa

Maalauksen teen sitten kun kaikki osat ovat kiinni. Pieni koemaalaus on näkyvillä vasemmassa alareunassa. Lopputulos näyttää ihan hyvältä ja luottavaisin mielin jatkan kohti julkisivua.

Tuppeen erikoishöylättyä pintaan

Laudoituksen aloitin turvallisesti sivuseinistä. Erikeeper toimi mainiosti kiinnityksessä. Laitoin liimaa muutamaan kohtaan rimaa ja apupalikan kanssa kiinnitys onnistui tasaisesti. Rimat tulivat näin laittaen 1,5cm etäisyydelle toisistaan.

Ulkolaudoitus
Rimat tarkasti pintaan

Myöhemmin huomasin että rimat olisi kannattanut liimata kokopituudeltaan ja hyvän painon kanssa antaa kuivia tiiviisti seinäpintaa vasten. Ehkä toteutan sen sitten jossakin toisessa talossa ja säästän mahdollista aikaani muihin puuhiin. Tekemällä oppii ja nyt jo on huomannut yrityksen ja erehdyksen valtaisan opetusmetodin ihan omakohtaisesti.

Ulkolaudoitus

Eevertin talo on puutalo ja siltä sen tulisi myös näyttää. Jonkinlainen verhoilu julkisivuun ja on tarpeen. Kuljeskelu omakotialueella valotti hieman mahdollisuuksia luoda pintaan laudoituksen tuntua. Pienet rimat antaisivat elävyyttä rakennukseen. Rimojen materiaali ei heti auennut. Pahvista voisi leikata mattoveitsellä suikaleita, vaan ei löytynyt sopivaa pahvia. Kaikki käsillä oleva oli aaltopahvia josta ei mielestäni laudoiksi ole. Lopulta keittiön kaapin uumenista löytyi vanhoja pöytätabletteja jotka oli koottu bambusäleestä. Siispä purkamaan!

Ulkolaudoitus
Ulkolaudoitusta valmistumassa Tuppeen sahalta

Pienet rimat olivat juuri sopivia ulkolaudoituksen tekemiseen. Eevert sai ne lahjoituksena vanhalta ystävältään sahamestarilta. Olivat jääneet yli jonkun Helsingin herran rakennustyömaalta jokin aika sitten.

Kuparipannu

Eevert piteli kädessään vanhaa kuparipannua. Jo jonkin aikaa hän oli puhdistanut sitä vanhan ohjeen mukaan. Äiti oli aikanaan opettanut että vanhat kupariastiat tulevat hohtavan kiiltäviksi kun hankaa niitä ruokasoodaan kastetulla sitruunalla. Mistä liekin moinen ohje tullut Eevertin muistiin juuri nyt. Vanha hoito-ohje toimi moitteettomasti ja Jaakko enon vanha pannu lähti oitis elämään uutta elämää!

Kuparipannu
Jaakko-enon kahvipannu

Jaakko oli aikanaan kova kahvin juoja. Niin kovasti piti kahvista, että hankki sitä varten kuparisen kahvipannun ihan ulkomailta saakka. Kuparipannua kävivät kylän akat joukolla ihastelemassa ja tietenkin kahvia vonkaamassa. Jaakko-eno eleli itsekseen joten kylän naisten vierailut olivat hyvinkin mieleen. Tämän pannun ympärillä on moni juoru siirtynyt eteenpäin. Voi niitä muistoja! Eevertti poikasena istuskeli usein tuvan nurkassa, varjossa, kuuntelemassa aikuisten tarinoita. Taisi kahviin joskus lorahtaa hieman tuimempaakin kermaa joukkoon ja silloin ne salaisimmat tarinat saivat siivet allensa.

Väliseinät ja ullakkoikkunat

Talon väliseinien vuoro saada pohjamaali. Päätin maalata myös väliseinät ja katot pohjamaalilla. Varsinainen seinien päällystäminen on vielä täysin suunnitteluasteella, niinkuin huoneiden lopullinen sijoittaminenkin. Pohjaväriksi valitsin turvallisen valkoisen jonka pilkahtelut haparoivassa sisustusmateriaalien käsittelyssä ei ehkä haittaisi niin paljon kuin paljaan levyn näkyminen. Talossa on kolmeen kerrokseen väliseinät, jotka jo heti kättelyssä päätin sijoittaa muuten kuin vastaavassa valmistalossa.

Väliseinät
Väliseinät ja kattoikkunat maalaukessa

Kattoikkunoista puuttuu karmit ja ikkunanpuitteet. Tiedä sitten onko niitä paketissa ollenkaan. Täytyy varmaan värkätä sopivat sitten kun ullakkokerros tulee käsittelyyn. Alkuun kattoikkuna sai valkean sisämaalin.

Ystävän lahja uuteen taloon

Eevert istui kaikessa rauhassa miettimässä maailman menoa. Pohdinnan ja lehden lukemisen keskeytti Eevertin eteen tuotu paketti. Paketti oli lahja ystävältä ja oli melkoinen yllätys Eevertille. Paketin osoitelapussa luki selvästi, että se oli tarkoitettu uuteen taloon. Eevert ei ollut hankkeestaan kuitenkaan monelle kertonut, joten yllätys oli sitä suurempi. Mitä paketti pitikään sisällään? Varovasti Eevert sen aukaisi ja jo ennenkuin se oli auki niin hurmaavat tuoksut kutittelivat nenää. Hymyillen hän otti purkin kerrallaan käteensä ja nuuhkaisi aromeja nautinnollisesti.

Purkit
Makuja ja mausteita

Vanha ystävä savonmaalta, Riipisen talosta oli muistanut Eevertiä ja lähettänyt tervetuliaislahjan kotiinpaluun johdosta. Miten hyvältä tuntuikaan olla tervetullut kotiseuduille takaisin. Paketin myötä Eevert ryhtyikin miettimään mitä muuta keittiöön tarvittaisiin.

Merikapteenin talon lokikirja