Kaakeleita

Monet alan taitajat ovat värkänneet taloonsa itse kaakeleita. Blogeista löytyi jopa paljon oivia työohjeita. Siispä minäkin tekemään piskuisia kaakeleita jos johonkin tarkoitukseen. Alkuun käytin Darwi-massaa joka oli sopivan väristäkin, niin ettei juuri maalata tarvitsisi. Se vain ei taipunut tai pehmennyt käsissäni ollenkaan. Lisäsin vettä ja siitä vasta sotku ja lillu levisi työpöydälle. Olisiko ollut vanhaa tavaraa. Saa nähdä mihin päätyy. Kaapista löytyi kuitenkin toisenlaistakin askartelumassaa jonka kanssa työskentely oli jo paljon helpompaa.

Kaakelit
Kaakelitehtaan varjossa

Massa kuivuu huoneilmassa seuraavaan päivään jonka jälkeen sen voi maalata tai lakata haluamallaan tavalla. Mielenkiinnolla odotan kuinka saan sen liitettyä kylpyhuoneeseen aikanaan. Onhan oikeat kaakelit niin paljon aidommat kuin muulla tavoin päällystetyt materiaalit talossa.

Korkkiruuvi

Eevert pakkasi tavaroitaan. Säännöllisesti päästyään uuteen satamaan hän lähetti kotipuoleen isomman tai pienemmän paketin odottamaan muuttoa. Tänään Eevert on pakannut muistoja matkoilta. Eevert oli tapaamassa ystäväänsä Bankokissa ja yöpyi pienessä majatalossa vilkkaan kadun varrella. Huone oli pieni ja ilma oli kuuma. Ilmastoinnista ei siihen aikaan puhuttukaan. Ystävän kanssa iltaa istuessa oli mukava nauttia lasi hyvää viiniä. Vaan eipä ollut avaajaa edes ravintolassa. Viinit eivät sen maan anteihin kuulunut ja Eevert saikin koluta monta myyntikojua ennenkuin sellaisen löysi. Ja hienon löysikin. Sellaisen millä kelpasi vaikka kuinka hienossa ravintolassa availla korkkeja.

Korkkiruuvi
Muistorikas korkkiruuvi

Eevert pakkasi hellästi sen muiden tavaroiden joukkoon ja lähetti eteenpäin. Sitten olisikin juhlan aika kun oma talo olisi valmis. Ehkä kapistusta silloin käyttäisi. Muuten Eevert ei juuri juomista välitä, paitsi keräily- tai sijoitusmielessä.

Koekasaus

Jännittävä koekasauspäivä on koittanut. Huone ja tilasuunnitelman mukaisesti hieman väliseinien kohtia ajattelin rukata uusiin paikkoihin. Ja näyttäisihän se toimivan. Seuraavaksi alkaa sisätilojen; lattioiden ja seinien päällystäminen. Materiaalit ovat vielä hieman tilauksessa tai hakusessa, mutta alkuun päästäneen pian. Eevertin taloon tarvitaan ehdottomasti sauna. Suuresta olohuoneesta Eevert on myös haaveillut pienen hyttinsä jälkeen ja kunnon kapyysi pitää myös olla. Saunan ja kylpyhuoneen laatoitus näyttää olevan listalla ensimmäiseksi. Täytyyhän talon märkätilat laittaa ensiluokkaiseen kuntoon heti alkuun. Alla alustava huonejako useamman mestarin pähkäilemänä.

Huonejako
Eevertin talon tilasuunnitelma

Julkisivujakin hieman passattiin koekasauskyhäelmän päälle. Kasaus suoritettiin maalarinteipillä ja pysyy kyllä hyvin kasassa lattiaa vasten. Pystyyn en edes yritä sitä koota tässä vaiheessa. Lyijykynällä merkkaukset seinien ja olennaisten rakennelmien kohtiin ja sitten vaan hommiin.

Julkisivu
Julkisivu kohdallaan

Vessamuistoja

Eevertin kotitilalla oli ja on edelleen vain ulkohuussi. Navetan päädyssä aivan lehmien kulkureitin varrella. Sinne jos erehtyi navettaanajon aikana niin ulospääsy oli käytännössä mahdotonta. Piti aina odottaa sarvipäiden ohimarssin ajan. Se saattoi kestää koska joukossa oli vanha Elviira-lehmä jonka omapäisyyttä ei edes Saimiina saanut kuriin. Elviira kääntyi laitumelle takaisin heti jos ajajan silmä vältti. Siellä se sitten juoksi patukkahäntä hulmuten takaisin tietä pitkin ja kurkisteli välillä taakseen selvästi naureskellen.

Ulkohuussissa pärjäsi hyvin kesällä, mutta monesti talvella vessassa käyntiä tuli harkittua tarkasti. Isä laittoi eräänä talvena kaupungin rakennustyömaalta saatua valkoista styrox-levyä reijän ympärille. Se lämmitti mukavasti ja teki pakkasellakin huussissa käynnin mukavammaksi. Toki sisällä potta oli, mutta eihän sitä talon miehet sentään käyttäneet. Akkojen hommia.

Kylpyhuone
Kylpyhuoneen varustusta

Taloon laitetaan nyt kunnon wc ja pesutila. Eevert tilasi jo valmiiksi Englannista kauniit pytyt ja ammeet. Niin hienot että kelpaisi vaikka mille prinsessalle. Ulkohuussi kyllä sailytetään ja kunnostetaan sekin käyttöön, mutta talvella siellä ei enää tarvitse palella.

Ikkunoiden maalaus

Vuorossa on ikkunoiden karmien maalaus. Alkuun varovainen lasien suojaus paperiliuskoilla. Maalina Miranolin valkoinen kiiltäväpintainen perusmaali. Seinien moninkertainen maalaus oli hieman pyöristellyt myös karmien kulmia. Haasteelliseksi maalauksen teki keksintöni maalata ikkunan yllä oleva kolmio ruskeaksi. Vapisevin käsin ja kokemattomana tarkkana maalarina suoran lyhyenkin viivan vetäminen oli kohtalaisen vaikeaa. Karmit saivat kuitenkin valkean pinnan ja maalari kipeät hartiat pelkästä jännnityksestä.

Poka
Ikkunan karmi valkoisena

Yläkolmioon suunnittelin koristemaalausta. Taitaa siitä tulla vähintäänkin siirtokuvakoristus. Tai sitten yllättävää kehittymistä siveltimen käytössä täytyy tapahtua. Miranol oli melkoisen paksua tavaraa. Ehkä ohentaminen saisi se liukumaan paremmin. Täytyy ovien kohdalla kokeilla sitä vaihtoehtona.

Työkalut miestä myöten

Eevert on ottanut esille työkalunsa kunnostaakseen vanhoja huonekaluja. Työkaluja onkin aikaa myöten kertynyt jos jonkinlaisia. Alkuun ne kulkivat Eevertin mukana pienessä nahkaisessa salkussa. Salkku oli Eevertin isän evässalkku jossa hän aikanaan kuljetti kaikkea tarvitsemaansa työmaalle. Taisi siellä jokunen perjantaipullokin salaa siirtyä paikasta toiseen. Ja silloin ei emäntä kovin kiitellyt Eevertin isää. Taisipa kipakka hämäläisemäntä Orvokki kerran joulun alla sianpääsylttyä tehdessään huitaista humalaista miestään sylttykääreenä olleella sideharsolla. Siitä jäi kattoon mahtava rasvajälki, sillä Orvokilla ei ollut kovin tarkka heittokäsi. Siellä se tahra oli ja pysyi ja harmitti äitiä vuosi toisensa jälkeen.

Vanha salkku on jäänyt tai kadonnut maailman turuille, mutta siellä säilytetyt työkalut ovat tallella. Niitä ei ole käyttämällä kulumaan saanut ja ne tulevat Eevertin avuksi nytkin. Isän muistot, isän käsissä käteensopiviksi kuluneet.

Työkalut
Vanhan salkun työkalut

Maalaus

Maalausurakka alkoi vauhdikkaasti sivuseinistä. Pieni vaahtomuovitela oli kätevä käyttää. Ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua esiin tulivat heikosti kiinnitettyjen seinärimojen ongelmat. Seinän ja riman väliin jäi ikäviä rakoja joita maali ei peittänyt kunnolla. Tarvittiin siis toinenkin kerros maalia. Ei vaan kolmaskin kerros maalia ja sen perään piti vielä siveltimellä reunakohtia erikeen tuputtamalla häivyttää rakosia. Kyllä tulikin käytettyä maalia! Tosin taitaa vanhoissa taloissa ollakin monia maalikerroksia päällekkäin. Taloon upposi hyvinkin puoli litraa keltaista ulkoseinämaalia. Onneksi on vielä jäljellä paikkailutarpeiksi jotakin purkin pohjalla.

Seinä
Maalattu julkisivu

Kokonaisuuteen olin loppujen lopuksi aivan tyytyväinen. Laudoitus näytti luonnolliselta. Tästä on hyvää jatkaa. Seuraavaksi käsittelyyn tulevat ikkunat. Tarkkuutta siis enemmän ja vakaata kättä.

Etupanelit
Etupanelit kuivumassa

Kuva hieman vääristää väriä, ihan näin keltainen talo ei luonnossa ole.

Etuseinän rimat

Talon etuseinä ikkunoineen ja ovineen hieman jännitti. Rikkonainen pinta ja toistaiseksi vielä avuttomat työvälineet mietityttivät lopputuloksen suhteen. Sakset ja viivotin riittivät kuitenkin hyvin laudoituksen valmistamiseen. Ikkunavälienkin rimat saatiin kunnialla millilleen kohdalleen. Tai ainakin sillä tarkkudella kuin tämän rakennustyömaan mestari edellyttää.

Laudoitus
Julkisivun laudoitus maalausta vaille

Tasaista jälkeä

Sivuseinät on saatu laudoitettua… eikä mennyt kuin muutama tunti, ehkä kahdeksan. Työaikaa ei kaiketi pysty laskemaan tässä savotassa. Jälki on kutakuinkin tasaista ja siihen olen toistaiseksi tyytyväinen. Julkisivut ikkunoineen tuovat uuden haasteen, mutta se on huomisen homma.

Rimat
Rimat ojennuksessa

Maalauksen teen sitten kun kaikki osat ovat kiinni. Pieni koemaalaus on näkyvillä vasemmassa alareunassa. Lopputulos näyttää ihan hyvältä ja luottavaisin mielin jatkan kohti julkisivua.

Tuppeen erikoishöylättyä pintaan

Laudoituksen aloitin turvallisesti sivuseinistä. Erikeeper toimi mainiosti kiinnityksessä. Laitoin liimaa muutamaan kohtaan rimaa ja apupalikan kanssa kiinnitys onnistui tasaisesti. Rimat tulivat näin laittaen 1,5cm etäisyydelle toisistaan.

Ulkolaudoitus
Rimat tarkasti pintaan

Myöhemmin huomasin että rimat olisi kannattanut liimata kokopituudeltaan ja hyvän painon kanssa antaa kuivia tiiviisti seinäpintaa vasten. Ehkä toteutan sen sitten jossakin toisessa talossa ja säästän mahdollista aikaani muihin puuhiin. Tekemällä oppii ja nyt jo on huomannut yrityksen ja erehdyksen valtaisan opetusmetodin ihan omakohtaisesti.

Merikapteenin talon lokikirja