Hyvää ystävänpäivää!

Eevert haluaa tarjota maittavat nokipannukahvit aidoista kuksista kaikille vieraille. Lisäksi Eevert on pyöräyttänyt laajalti tunnetun Brita-tädin kakun. Pöytä on katettu, olkaapa hyvät!

Ystävänpäiväkahvit
Päiväkahvit katettuna

Kuksat Eevert sai tuliaisina Lapinmaasta. Eevert on aina pitänyt luonnosta ja harrastanut paljon vaelluksia ja retkeilyä niin valmiilla poluilla kuin poluttomilla erämaillakin. Luonto on Eevertille rakas paikka. Ja mikään ei voita kunnon nuotiokahveja taipaleen lomassa.

Kuksat
Kuksat

Nuotion hiipuessa Eevert tapasi laulaa rallattaa tunturilaulua:

.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan, kultaa on se sydämien, muualta saanut sitä en, päivän nousun kultaisen, silmistäs mä löydän sen. Kullan hohteen maailma saa, kaikki on kohta kauniimpaa.

Ystävän kun uuden siellä, kohtaa tiettömällä tiellä, askelkaan ei silloin paina.
Eteenpäin mä jaksan aina, löysin Lapista kultaa, siitä puolet sä saat
kun sä rakkautemme kultahiput, nää kanssani jaat.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan. Valtauksen uuden mä tein,
sinut mä otin omaksein. Vaarat kutsuu kulkemaan, jängät matkaa taittamaan
yksin tiellä ikävän saan, kaksin on aina kauniimpaa.

.

Taisi olla Souvareiden laulu Rakkauden kultahipuista. Ja jos ihan tosissaan Eevert elämäänsä taakepäin katsoo, niin aikamoista kultaa hän on Lapinmaasta löytänytkin. Hyvä on elämän ehtoopuolta vietellä.

Nälkä kasvaa syödessä

Lattiaprojekti on hiljalleen edennyt viikonlopun aikana kaiken muun hulinan keskellä. Hobby Pointista ostin tavallista lastua pari nippua ja ajattelin kokeilla lankkulattiaa niiden avulla. Liotin ensin lastut ja suoristin lattialle ja laitoin sanomalehden väliin kuivumaan painon alle.

Mittailin kartonkia jälleen pohjamateriaaliksi ja päällystin sen kaksipuoleisella teipillä. Lankut liimailin päälle ja jätin pikkuisen raon lankkujen väliin. Lastut olivat hyvin vaaleita ja vain hiukan puun omaa kuviointia näkyvissä. Maalattua lattiaa en kuitenkaan halunnut. Eikä sellainen olisikaan lastusta syntynyt, sillä se kipristyy heti kun kastuu. Varovasti kokeilin sekoittaa laimeaa acryyliväriseosta ja kohtalaisen kuivalla siveltimellä hieman kosketin lastun pintaa ja hankasin perään talouspaperilla. Lastuun jäi aavistus väriä. Jatkoin näin koko pinnan läpi ja laitoin työn kuivumaan. Toistin saman pariin-kolmeen kertaan ja jälki rupesi miellyttämään silmää.

Lankkujen käsittely
Lankut saavat väriä

Ullakolle on tulossa kaksi tilaa. Eevertin makuukamari ja perinteinen ullakkotila, jonka tarkoitusta Eevertkin vielä pohdiskelee. Kumpikin tila sai oman värityksensä. Makuukamari vaaleamman ja tasaisemman, ehkä vielä kevyen lakkauksen tai vahauksenkin päälle. Ullakkotilaa ei ole aikoihin siivoskeltu, jos koskaan ja lattia on harmahtavanrusahtavantumma.

Lisää lankkuja
Lankut valmiina

Ja nyt sitten rakennusmestari miettii kovasti, että pitäisikö sittenkin olohuoneen lattia laatia samoista ikihonkien lankuista kuin ylemmänkin kerroksen lattiat. Ehkä on hyvä miettiä sitä yön yli…

Onhan se niin että mitä enemmän tekee niin varmuus, kokeilemisen rohkeus ja taitokin kasvaa.

Aarrelaatikko

Perjantain kunniaksi teimme päiväretken Vantaan Ikeaan. Kaupasta löytyi sitä ja tätä, kuten tavallisestikin. Varsinainen aarrelaatikko osui eteen löytönurkasta, hieman ennen kassoja. Sieltä odotti laatikollinen kaikenlaista käsittämätöntä sälää ja paperipussi vieressä. Kahden euron hintaan sai valita pussillisen varaosia. Varmaankin laatikko on siellä aikaisemminkin ollut, mutta nyt sitä katseli uusin kirkkain silmin.

Tuolla näkyy selvästi Eevertin japanilaistyyppisen nurkkauksen tuolien aiheet… ja tuolla on kylpyhuoneeseen pesuaineita… ja vielä näkyy keittiön tarvikkeita. Kaiken lisäksi mainioita kalusteiden osia; jalkoja, pylväitä, koristeita ja vaikka mitä.

Aarrelaatikko
Aarteita Ikeasta

Mukana ollut nuoriso kierteli alakerran sillävälin kun äiti tarkastelee aarrelaatikkoa. Aikansa naureskeltuaan päättivät noutaa myyjän ja saivatkin nuorenmiehen kiinni ja kertoivat että täällä on rouva joka tarvitsisi hintalapun varaosapussilleen. Nuori miesmyyjä tuli, otti pussin, katsoi kysyvästi ja kysyi: Onko tässä varmasti kaikki tarpeellinen?

Pussiin tuli 2 euron hintalappu ja matka kassalle voi alkaa. Jos ihan tarkkoja ollaan niin sinne pussiin olisi kyllä vielä mahtunut varmasti paljon tarpeellista lisääkin.

Lautoja lattiaan

Vihdoinkin on saatu materiaalia lattioita varten. Kokeilin monenlaista valmistakin, mutta jälki ei oikein tyydyttänyt. Paperiprintti näytti juuri siltä mitä se olikin, eikä valmiista nukkekaupan ”lattiapaneleista” ollut sen suurempaa iloa. Mallikuvaa hylätystä lattiapäällysteestä löytyykin tuossa hieman alempana, missä kerroin lieden valmistumisesta.

Ihailin vanhantyylisiä lankkulattijoita monesta blogista, mutta olin jo pohjamaalannut kaiken, joten niiden tekeminen suoraan pinnalle ei onnistunut. Monen käyttämät bambutabletitkin tuntuivat loppuneen kaupoista… tai sitten meitä on vaan niin paljon tarvitsijoita. Tai ehkä en osannut hakea oikeasta paikasta.

Lopulta materiaalia löytyi, ensin Hobby Pointista ja perään Tiimarista. Aikansa seisoivat muiden 1:1 kiireiden alla, mutta vihdoin oli aika saada jotain näkyviinkin. Keittiö sai selkeän valkoisen lautalattian ensimmäiseksi.

Keittiön lautalattia
Keittiön lautalattia

Asensin bambutabletista puretut ”Tuppeen erikoishöylätyt” laudat ensin kartongille käyttäen kiinnitykseen kaksipuoleista teippiä. Maalaaminen hieman jännittää aina, koska siinä en ole erityisen taitava. Maalausjäljen lisäksi mietityttää kuinka teippi jaksaa pitää lankut kiinni. Maalina käytin vedellä laimennettua acryyliväriä, maalasin kolmeen kertaan. Viimeinen maalikerros oli jo hieman vahvempaa väriä. Joitakin kupruja (kosteudesta?) lattiasta löytyy ja suunnittelin auttavani asiaa pursottamalla hitusen liimaa alle ja paino päälle. Painon alla lattia kuivuskeli muutenkin. En ole sitä vielä kiinnittänyt mitenkään, koska alakerran valaistus vedetään lattian alta. Sen jälkeenkin ajattelin turvattua korkeintaan kaksipuoleiseen teippiin etureunan osalta. Lattialistat huolehtivat lopusta.

Lattioiden valmistuminen hiljalleen antaa lisää intoa tekemiseen. Eevertin talon tunnelma muuttuu paljon isojen pintojen siistiydyttyä. Siitä tulee esiin jotakin ”oikeaa” ja rakentamisen näkyvä eteneminen tuo hyvää mieltä. Yhtäkään huonekalua ei vielä ole Eevertin talossa. Ja onneksi niitä saa vielä rauhassa suunnitella, aina siihen saakka kunnes kaikki tulisijat ovat löytäneet paikkansa.

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006

Lepoa ja tautivuodetta

Viikonloppu on vierähtänyt tautivuoteella eikä rakennusopojektikaan ole edennyt. Sänky vaan pitänyt lujassa otteessaan. Levossa ja sängyssä työväki on ahkerasti surffaillut netissä ja tutkinut muiden projektien aikaansaannoksia. Ja niissä onkin ollut paljon tutkailemista. Kymmeniä nukkekotiblogeja on silmäity ja luettu. Korvantaakse (kirjanmerkkeihin) on siunaantunut jos jotakin ideaa myöhempiä jaksojen varalle. Alan harrastajat ovat tehneet aivan mykistyttäviä taideteoksia niin nukekodeistaan kuin muistakin miniatyyreistä. Ei voi muuta kuin ihastella!

Viimeiseksi eteen avautuivat pienoismallirakentajan kuvat www.flickr.com/photos/24796741@N05/sets/72157604247242338/with/2346008881/

Uskomatonta!

Omassa talossa on tällähetkellä monta hanketta menossa ja vaiheessa. Kylpyhuoneen kaakelit, valaistuksen jatkaminen, lattioiden päällystäminen ja whiskytynnyrin tekeminen jne jne. Kun vain saisi jotakin valmiiksi niin voisi hieman esitelläkin eteenpäin. Haasteet ja tavoitteet ovat kasvaneet niiskuttelun ja aivastelun mukana (lue: nukkekoti-blogien selailun) 😉

Onneksi ei ole kiire, sillä tätä riittää varmasti vuosiksi eteenpäin!

Pönttöuuni

Eevertin talon tulisijojen tekemiseen onkin uhrattu niin aikaa, kuin suunnitteluakin. Pönttöuunin valmistukseen on kulunut huomattavasti myös tarvikkeita, sillä ensimmäinen ja toinen uuni hylättiin ulkonäkösyistä. No, se kai on ajan henkeä kun pintaa, kuhmuraisuutta tai väärää kokoluokkaa vierastetaan jopa poliitikkojen piireissä.

Juha lisäksi hieman huomautteli, että pitääkö sitä askartelumateriaalia ihan joka päivä ostaa? Pönttöuunin kultaiseksi sydämeksi päätyi lopulta (useamman kokeilun jälkeen) kotimainen, turvallinen Lapin Kulta. Lämpimän tulen loihti Airamin välkehtivä patterituikku.

Pönttöuuni
Pönttöuunin lämmössä ei ole valittamista

Uuni mahtuu passelisti halliin ja sävyttää mukavasti valmiiksi keltaisia seiniä. Mallia on sovellettu Snellun lukuisista uuneista. Snellulla on kaikkiaan 14 uunia eri muodoissaan ja niistä perinteisiä pönttömalleja varmaankin kolme. Loput edustavat kaakeliuuneja. Saapa nähdä löytääkö jokin sellainen vielä tiensä taloon. Kylläpä englantilaiset kaakelit kiiltelevätkin kauniisti.

Tarvikkeet
Pöntön tarvikkeita

Pönttöuunin sisus on oluttölkki, sitä isompaa eli korkeampaa mallia. Alaosa syntyi lisäämällä kolme kerrosta pakkaus-solumuovia. Yläosan reunukset ovat askartelumassasta sekä juomapullon haitaripillin siivuista. Keskellä oleva poikkiraita sekä yläosan saumat ovat narua. Päälle asetettiin lisäksi säilykepurkin kansi. Nokiluukut löytyivät vanhan hameen napeista. Uunin luukut ovat balsaa ja pahvia. Luukkujen kahvat syntyivät paljetista ja pienestä helmestä. Kipinäritilä on mustaksi maalattua hedelmäpussin verkkoa. Koko komeus maalattiin valkoisella Miranolilla. Taakse asetettiin tuikku ja tulisijaan nippu puita. Saranointi ei vielä tähän uuniin onnistunut, mutta tulevan opiskelun jälkeen varmaan kirkastuu sekin asia. Nyt luukut ovat pysyvästi hieman raollaan ja arinalle näkee hyvin. Olen tyytyväinen… viimeinkin.

Valaistunut pönttö
Pönttöuuni salamalla

Ja päätteeksi vielä pönttö salamalla ja ehkä todellisemmalla värimaailmalla.

Taidehankintoja

Eevert on tunnettu taiteen ystävä. Picassot ja Rembrandit on käyty katsomassa useammassakin taidegalleriassa. Eevert myös kerää taidetta ja mielellään vielä tuntemattomampien taitelijoiden työtä hän haluaa tukea. Kauniita maisematauluja ja veistoksia onkin karttunut Taavitsaisen talon kätköihin odottamaan ripustamistaan.

Taulu
Rantamaisema

Erityisesti Eevert on ihastunut Rantamaisema-tauluun joka muistuttaa häntä kotirannasta ja lapsuuden lämpimistä kesistä. Taulun Eevert on ajatellut ripustavansa olohuoneeseen. Siellä sitä on hyvä katsella ja vaipua rakkaisiin muistoihin.

Eevertin suvussa on paljon taitelijoita ja yksi lupaava nuorukainenkin on ihan opiskelemassakin alaa. Tiedä mitä hänestäkin vielä tulee jonakin päivänä. Näyttelyitäkin on jo ollut maailmalla. Eevertin toiveissa onkin saada nuoren taitelijan työ mukaan talon aarteisiin. Tosin hän ei ole vielä rohkaistunut asiasta puhumaan, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa ennekuin sisustushommiin päästään.

Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.

Muurarimestari

Muurarimestari on ahertanut reilun kolme päivää ja kasannut Eevertin köökin nurkkaan lieden ja leivinuunin. Mestarin töitä katsellessa tuli mieleen muuan suosikkikirjailijani muurarimestari, joka rakensi paikkaansa hakevan uunin Taivalkosken Jokijärvenkylään Päätalon pirttiin.

Liesi
Muurattu liesi köökin nurkassa

Eipä se kirjailijan pirtin uunilta näytä, mutta melko vinksallaan tuppasi olemaan alusta alkaen.

Kyllä sillä  Eevert kuitenkin hyvin pärjää ja makoisat sumpit keittää. Taitaapa leipasta äidin ohjeen mukaiset leivätkin leivinuunissa. Ennenvanhaan kotikylällä oli tapana uuden talon ensimmäiset leivät jättää orrelle riippumaan. Sillä tavalla talossa pysyttiin leivässä vaikka mikä hätä olisi elämään tullut. Kunhan Eevert pääsee leipomaan niin pitää varmasti perinnettä yllä.

Rakennusvaiheessa ehkä helpompiakin materiaaleja olisi löytynyt kuin styrox-palat. Niitä kuitenkin sattui olemaan ja periaatehan on rakentaa pääosin siitä mitä sattuu olemaan.

Styroxia
Lieden valmistus alkaa

Suoria linjoja oli hankala saada vain pelkän kuumennetun vanhan leipäveitsen avulla. Leikkasi kyllä sukkelaan, mutta sulatti massan mihin halusi. Lisäksi palat saivat uuden päällisen useampaan kertaan. Ensin liisteriä ja sanomalehteä, sitten talouspaperia. Vaan ei mielyttänyt mestaria ollenkaan! Viimein rappauspinta syntyi käytetystä hiekkapaperista, joka maalattiin valkoiseksi. Luukut ovat pahvia, nupit helmiä, vesisäiliö majoneesituubia ja rautalankaa, tuhkaluukut alumiiniteippiä, liesikupu voileipämargariinirasiaa ja liesisuojatangot rautalankaa ja liesilevy mustaksi maalattua pahvia ja päällä valokuva vanhasta lieden levystä.

Päällys
Ensimmäinen päällystäminen

Liesikuvun päälliseksi talouspaperi ei soveltunut ollenkaan kun kaikki imutaskut näkyivät läpi! Siispä sekin pääsi lopulta hiekkapaperin kanssa tutustumaan. Loisto aine tuo hiekkapaperi ja isännän Miljoonahuoneesta löytyy montaa eri karheusastetta!

Merikapteenin talon lokikirja