Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.

Muurarimestari

Muurarimestari on ahertanut reilun kolme päivää ja kasannut Eevertin köökin nurkkaan lieden ja leivinuunin. Mestarin töitä katsellessa tuli mieleen muuan suosikkikirjailijani muurarimestari, joka rakensi paikkaansa hakevan uunin Taivalkosken Jokijärvenkylään Päätalon pirttiin.

Liesi
Muurattu liesi köökin nurkassa

Eipä se kirjailijan pirtin uunilta näytä, mutta melko vinksallaan tuppasi olemaan alusta alkaen.

Kyllä sillä  Eevert kuitenkin hyvin pärjää ja makoisat sumpit keittää. Taitaapa leipasta äidin ohjeen mukaiset leivätkin leivinuunissa. Ennenvanhaan kotikylällä oli tapana uuden talon ensimmäiset leivät jättää orrelle riippumaan. Sillä tavalla talossa pysyttiin leivässä vaikka mikä hätä olisi elämään tullut. Kunhan Eevert pääsee leipomaan niin pitää varmasti perinnettä yllä.

Rakennusvaiheessa ehkä helpompiakin materiaaleja olisi löytynyt kuin styrox-palat. Niitä kuitenkin sattui olemaan ja periaatehan on rakentaa pääosin siitä mitä sattuu olemaan.

Styroxia
Lieden valmistus alkaa

Suoria linjoja oli hankala saada vain pelkän kuumennetun vanhan leipäveitsen avulla. Leikkasi kyllä sukkelaan, mutta sulatti massan mihin halusi. Lisäksi palat saivat uuden päällisen useampaan kertaan. Ensin liisteriä ja sanomalehteä, sitten talouspaperia. Vaan ei mielyttänyt mestaria ollenkaan! Viimein rappauspinta syntyi käytetystä hiekkapaperista, joka maalattiin valkoiseksi. Luukut ovat pahvia, nupit helmiä, vesisäiliö majoneesituubia ja rautalankaa, tuhkaluukut alumiiniteippiä, liesikupu voileipämargariinirasiaa ja liesisuojatangot rautalankaa ja liesilevy mustaksi maalattua pahvia ja päällä valokuva vanhasta lieden levystä.

Päällys
Ensimmäinen päällystäminen

Liesikuvun päälliseksi talouspaperi ei soveltunut ollenkaan kun kaikki imutaskut näkyivät läpi! Siispä sekin pääsi lopulta hiekkapaperin kanssa tutustumaan. Loisto aine tuo hiekkapaperi ja isännän Miljoonahuoneesta löytyy montaa eri karheusastetta!

Hankintoja

Päiväretkeltä kauppakeskuksesta tarttui mukaan mielenkiintoisia minitavaroita askartelukaupasta. Pieni leikkuri osuu käteen kuin kynä. Terä on kuin pieni kirurginveitsi. Hieman huteraksi osoittautui ainakin tuossa omassani. Apuun tuli pieni tuki terän varren alle. Leikkuria on helpohko ohjata kynäotteen takia ja saa tehtyä vakaasti pyöreitä kulmia yms. Valmistajaksi paljastui Fiskars ja varateriäkin saa hankittua laitteeseen.

leikkuri
Mininapit ja minileikkuri valmiina palvelukseen

Samasta liikkeestä matkaan pääsi myös pieniä nappeja. Tarvitseehan Eevert toki vaatteetkin ja niihin on mukava laittaa sopivankokoisia nappeja. Värejä on riittävästi useampaankin tyyliin. Mistä sitä tietää millaisiin vaatteisiin vanha merikarhu kotonaan pukeutuu. Napit olivat hääaskartelujen osastolla. Liekö tarkoitettu jonkinlaiseen korttisomistukseen.

Kylpyvarustus

Eevertin kylpyhuoneeseen löytyi mainio pesuvati jonkin sortin taitelijanvälineestä. Pikkukipossa sekoitetaan mustetta tai väriä. Eevertin kylpyhuoneessa se löytää uuden elämän ja pääsee esille kaapin kätköistä. Vatiin pääsi mukaan myös pari hurmaavaa shampoo pulloa ja tietenkin pesusienet. Näyttävät olla hieman karkeampaa laatua. Ehkäpä Eevert saa myöhemmin hieman hellempiäkin pesimiä.

pesuvati
Pesuvati ja kylpyvarustus

Punainen Cutrin-shampoopullo syntyi korvatulpasta ja nepparista. Toinen pullo helmistä. Sienet on lohkaistu tavallisesta pesusienestä. Vauvan pehmoisesta pesusienestä saisi varmaan kokoon nhden sopivamman, mutta ei ole vauvoja.

Valo on syttynyt!

Huimaa! Suutarinlamppu-viritelmä on asennettu. Valo riittää hyvin eteiseen yleisvalona. Jonkin muun valaisimen olen sinne myös suunnitellut lisäksi.

Eteisen valaistus
Se syttyi!

Lampun ulkonäkö on vielä hieman rosoinen ja kömpelö. Hyväksyn askarteluntuotoksen kyllä täysillä ja siihen liittyy myöhemmille ajoille vankkaa muistoarvoa ensimmäisenä värkkäyksenä. Lampun varjostinosaan käytin askartelumassaa ja siitä tuli hieman iso. Katossa oleva johtosuojus (?) löytyi takavuosien Japaninmatkalta taltioidusta minikokoisesta hammastahnatuubin päästä.  Niitä oli tarjolla jokapäivälle omansa majoitusliikkeissä. Ja aina vaan tuotiin uusia, vaikka edellisiä ei ehditty käyttää pois. Ai harmi! Niitä ei varmaan enää monta löydy kuitenkaan näin vuosien päästä. Eevert ottaa kyllä japanintallaajilta vastaan lahjoituksia.

Tarvikkeet
Varjostimen osat löysivät paikkansa

Suutarinlamppu

Aika perehtyä valaisimiin tarkemmin. Eteinen saa ensimmäisen valon. Suutarinlampun. Sellaisen pohjan löysin majoneesituubin päästä. Tuubi loppui juuri sopivasti niin, ettei tarvinnut pursotella loppuja herkkuja suoraan suuhun.

Leikkaaminen ja reunojen pyöristäminen sujui saksilla ja lusikanvarrella. Pyhitin yhdet sakset tämmöisen karskimman materiaalin leikkaamiseen. Maalaan lampun valkoiseksi Miranolilla ja kiinnitän valopiuhaan. Toivottavasti se on jo huomenna katossa ja torpassa loistaa ensimmäinen valo! Muiden valaisimien ideointi on vielä jossakin kaukana taivaanrannan takana.

valo
Suutarinvalaisin valmistumassa

Olen ajatellut valmistaa ainakin suurimman osan itse. Ensimmäinen yritys varmaankin ratkaisee paljon tulevasta. Toistaiseksi hyvin luottavaisella mielellä. Valmiita valaisimia voi ostaa vaikka minkälaisia. Suurimman ihmetyksen koin lukiessani nukkekotikatalogia jossa myytiin kattokruunua 119 euron hintaan. Ööö… ei minulla ole omassa kodissanikaan sen hintaista valaisinta?!

Piuhamiehen välineet

Eevertin talon sähköistyksen aika on koittanut. Suomen Minimaailmasta hankituilla välineillä pääsee alkuun. Hankin muuntajan 60 lampulle. Luulisin sen riittävän tähän mökkiin. Lampuiksi valitsin mallin johon rakentelen varjostimen tai lampun kuvun itse. Muuntajan ja lamppujen lisäksi tarvitaan valaisinkisko, johon lampusta tuleva pistoke liitetään. Oli ihan pakko ottaa sellainen malli jossa on joka lampulle oma katkaisijansa. Eihän meillä kotonakaan ole pääkatkaisijasta kaikki lamput palamassa kerralla! Muuntaja maksoi kolmisen kymppiä ja kiskot saman verran. Ilman katkaisijaa kisko olisi ollut lähes puolta edullisempi. Valot piuhalla ja pistokkeella myytiin kahden kpl pakkauksissa hintaan 3,20. Jos olisi ostanut kelan johtoa ja muut osat irrallisina niin hankinta olisi ollut edullisempi, mutta juotos- ja muita hommia sekä erityisen vakaata kättä olisi tarvinnut runsaasti.

Valosarja
Piuhamiehen varusteet

Melko pieniä ovat sähköjohdot sekä pistokkeet ja silmälasitkin saa varmaan pestä hyvin ennen asennukseen ryhtymistä.

Lamppu
Lamppu ja töpseli

Jännityksellä odotan ensimmäisen valon syttymistä…

Kylpyhuone

Eevertin työmiehet ovat koko päivän hääränneet kylpyhuoneen kunnostustöissä. Hienot kalusteet purettiin laatikoistaan ja asennettiin kylpyhuoneeseen toistaiseksi.

Eevert pitää kylpemisestä monin tavoin. Saunominen on ehdoton suosikki, mutta kylpyamme myös kovin toivottu. Eevert on matkannut laivallaan Japania myöten ja niissä satamissa hän poikkeukellisesti pyrki kylpemään. Kylpeminen Japanissa on oma taiteen lajinsa, eikä Eevert jättänyt sitä sitä väliin. Usein kuuman, hikisen päivän päätteeksi mikään ei tuntunut paremmalta kuin väsyneen kehon lepuuttaminen kuumassa kylvyssä – oli kyseessä sitten maisemallinen kuuma lähde, tavallinen kunnallinen kylpylä eli sentō tai vain majatalon kuuma kylpyamme jota he kutsuivat furoksi.

Puutarhaan Eevert joskus haluaa rakentaa japanilaisen kylvyn, sillä erityisesti hän nautti niistä lämpimässä ja kauniissa ulkoilmassa. Useinmiten katoilla olleet kylpylät saivat mielenkin raukeamaan vilinäisen päivän päätteeksi.

kylpyhuone
Kylpyhuone valmiina isäntää varten

Tekstiilit ovat kuvausrekvisiittaa. Aikaisemmin valmistetut laatat löysivät paikkansa ammeen alta. Amme on hieman korotettuna kylpyhuoneen muusta lattiasta. Lattia laitetaan myös uusiksi ja kaakeloidaan vaaleaksi. Kunhan keritään. Verhotanko yms kuvausta varten kiinnitetyt kalusteet uusiutuvat myös aikanaan.

Kommenttikotelo

Kiitos kaikista kommenteista, niitä on ilo saada tämän savotan keskellä. Näyttää siltä, että kommentit pienellä viiveellä tulee sivuille. Eipä anneta sen haitata, työ jatkukoon!

Eevert on saanut tilattua uudet kaakelit mestareiden pistettyä palasiksi edelliset. Seuraavaksi kehiin astuu piuhamies Pikkarainen vetelemään sähköjä taloon…

Uskokaa tai älkää, mutta hauskaa ja kivaa minulla on kokoajan. Lastenlapset (siis jos niitä vaikka joskus olisi) ovat varmaan ihmeissään kun mummolla on nukkekoti, mutta sillä ei niin vaan leikitäkään. Täytyy vissiin hommata viereen se toinen talo jossa kaikki on irtonaista ja oikean leikkimisen kestävää. 😉

Vanha perheraamattu

Raamattu on Eevertille rakas ja tärkeä kirja. Sitä hän on oppinut lukemaan joka päivä maailmallakin kulkiessaan. Miten sieltä on saanutkin niin paljon lohtua ja turvaa elämän vaikeina aikoina. Monia kohtia Eevert on lukenut kerta toisensa jälkeen ja löytänyt aina uutta mietittävää elämäänsä.  Lapsuuden muistoihin kuuluu se kun isä luki suuresta kirjasta kertomuksia lapsille. Ne olivat hartaita hetkiä. Vanha perintöraamattu saakin varmasti kunniapaikan Eevertin kotona.

Raamattu
Perintöraamattu

Ja ei kyllä voi kuin ihmetellä että Eevertin perintöraamatun sisällä on todellakin Raamattu. Tarkemmin nuoruusvuosilta tuttu Uusi Testamentti nykysuomeksi.

Perintöraamattu
Uskomatonta mutta totta

Siinä sitä on lukemista pitkäksi aikaa. Eevertin Raamattu on englanninkielinen ja aikanaan vuonna 1972 Suomen Pipliaseura ja Suomen kirkon sisälähetysseura julkaisi suomenkielisen käännöksen nimellä Uusi Testamentti nykysuomeksi eli UTN. Laitos taisi kulua monen seurakuntanuoren käsissä… niin varmaan Eevertinkin.

Merikapteenin talon lokikirja