Avainsana-arkisto: keittiö

Tiskikaappi

Keittiö on ollut vaiheessa jo pitkään. Kesällä, mukavassa helteessä aloittelin tiskikaapin tekoa. Alku sujui joustavasti ja hyvin. Piankos sitä yhden tiskikaaapin väsää. Niinhän sitä helposti luulee. Kaappi jäi kesken ja keskeneräisenä pysyi ainakin kuukauden verran.

allaskaappi
Allaskaappi alussa

Kaappia valmistin pahvista, balsasta, imupillistä ja jonkin laitteen pakkaussuojasta. Hana on pala lasten metallista rannerengasta ja sekoittajat helmiä. Maalasin kyhäelmän ruskealla itsesekoitetulla akryylivärillä sekä alumiinin värisellä pienoismalli-maalilla.

Kaappiin syntyivät myös ovet, jotka vähemmän onnistuneesti saranoin vanhalla silmälasikotelon saranalla. Saranointi on vielä meko kokeiluvaiheessa. Ovet siis ovat kiinni ihan kauniisti, mutta ei mitenkään köykäisesti avattavissa. Vaatii varmaan vielä lisää harjoittelua.

Kuivausteline
Kuivausteline

Tiskiallas kaipasi tietysti myös kuivauskaapin yläpuolelleen. Siispä toimiin. Kaappiin suunnitelman mukaan tulisi ritilähyllyjä ja yksi tavallinen hylly. Kauniit sulavaliikkeiset ovet uusilla saranoilla sekä valo.

Ritilähyllyt syntyivätkin melko helposti. Materiaalina tavallista akvarellipaperia ja apulaisina mattoveitsi sekä viivotin. Paperia viiltelin millin-parin välein tasalevyisin viilloin. Poistin joka toisen ja sain oikein tyylikkään palasen jota muotoilemalla hiukan sain ulkonäöltään varsin lautastelineen oloisen.

Samalla menetelmällä kuppihylly. Osat maalasin valkoisella ja liimasin hammastikusta reunalistat molempiin.

Kuivauskaappi
Kuivauskaappi

Laatoitukseen käytin apuna pieniä liimatyynyjä, jotka ilmeisesti kuuluvat enempi korttiaskartelun materiaaleihin. Tein aikaisemmin kaakeleita kylpyhuoneeseen ja niiden työstäminen oli niin pitkällistä huvia että mietin kevyempää vaihtoehtoa. Lisäksi lattialaatat voivat olla isompia kuin tiskialtaan seinusta. Kaakeli-tyynyt ovat n. 5mmX5mm  kooltaan. Kiinnitin laatat turhan kevyeen ja taipuisaan materiaaliin, sillä jatkotyöstämistä odotellessa ne olivat kaareutuneet aika ikävästi. Sain siis kiinnittää taakse jämäkämmän balsa-palasen suoristamaan kiemuroita. Pulloharjakin on heti löytänyt paikkansa. Se muokkaantui pienestä hammasväliharjasta. Patasuti (näkyy alla olevassa kuvassa) on jonkin sipulipussin kiinnityspää.

Keittiö
Keittiö

Kuivauskaappi sai myös suunnitellun valon. Siihen avuksi tuli muovinen kiinnitysalusta kertakäyttöisille silmätippapulloille. Se oli juuri sopivan mittainen kaapin alle. Kiinnitysalusta/suikale avautui ja sisälle laitoin suikaleen paperia tasoittamaan värin.

Ja sitten rupesi syntymään ongelmaa…

Kaappi kaiketi tarvitsisi ovet. Vaan sitten olisi hankala katsoa mitä kaapissa on pistämättä koko kyökkiä kerralla sekaisin. Mallatessani kalustetta paikoilleen keräsin ehkä noin kymmenen kertaa ruokailuvälineet lattialta.

Niin.. voisihan kaapin jättää hieman auki… ja siitä sitten näkisi millainen se on sisältä. Juu, ja ei muuten voi.

Voin tässä 1:1 elämässä ihan fyysisestikin pahoin kun kaappien ovet jätetään raolleen tai auki käytön jälkeen. Miten ihmeessä sietäisin sellaista pikkutalossa. Voi apua! Kaappi on ainakin toistaiseksi sitten ilman ovia ja täytyy vain toivoa että Eevert pitää sen verran siistiä keittiössään, että kaappi pysyy kauniisti järjestyksessä.

Jotakin siellä onkin jo kuivumassa. On tainnut herra olla leivontatuulella. Näyttää kakkumuoteilta!

Kakkuvuoat
Kakkuvuoat

Kakkuvuokat saivat alkunsa lentokoneen tarjoiluista. Kesällä reissulta palatessa (siinä ennenkokemattomassa business-luokassa vaellusvaatteissa hieltä haisten) kahvin kanssa tuotiin kaksi mainiota konvehtia kauniissa rasiassa. Konvehtien muotithan saivat jo heti koneessa uuden merkityksen ja nyt ne saivat vielä kuparisen värin kylkiinsä. Kyllä kelpaa niillä kakkuja paistaa. Hieman kuhmuisia ovat, mutta kaipa ne ovat vanhojakin ja paljon palvelleet 😉

Iltapala?
Iltapala?

Kaiken hommaamisen päätteeksi täytyy nauttia hieman iltapalaa. Mainiot letut (Jatan) näyttää olevan odottamassa. Tuoksusta päätellen myös talon omaa reikäleipää, jonka juuri on reilusti yli satavuotias. Eevert on siitä pitänyt hyvää huolta saadessaan isoäitinsä peruina tuon mainion taikinajuuren.

Leivät ovat Neidon käsialaa. Hedelmät omia kokeilujani ja maukkaat munkit sain keväällä voittona. Ja pöydällä tuopissa siis ne aterimet, joita olen koko päivän puuhastellessani keräillyt pitkin lattiaa (niin nukkekodin kuin 1:1 kodinkin) monta monituista kertaa. Pahaksi onneksi myös toinen jalkalasi meni rikki. Harmi.

Tästä on hyvä jatkaa…

Ansa

Mikä kumman vilske on käynyt Eevertin ruokavarastolla. Ja mitä kumman purua ja mujua on siellä täällä. Hiiret ovat tainneet viettää elonkorjuujuhliaan ja jättäneet jälkensä korjaamatta.

Sellaista menoa ei järjestykseen ja siisteyteen omistautunut Eevert voi ymmärtää. Hiiret on saatava kuriin! Ennenvanhaan kotitalossa kissat hoitivat hiirien säännöstelyn ja olivatkin ahkeria työläisiä. Ei muista Eevert erityisemmin kenenkään huokailleen kotihiiristä. Navettakissat eivät paljon meteliä pitäneet, mutta sisäkissojen saaliita piti välillä ihailla ja kehuskella saalistajaa. Saivat kiinni, mutta eivät ymmärtäneet nauttia ravinnoksi vaan odottivat tomaattisardiinipurkkiaan. Hiiret olivat vain asetettuina kauniisiin riveihin oven eteen. Urbaaneja kissoja jo silloin!

Nuorena jungmannina sen sijaan hiiristä oli paljonkin vaivaa. Laivalla niitä saattoi joskus vilistä jaloissa isojakin määriä. Silloin oli loukuttaminen tarpeen. Nuorimpana Eevert sai sen tehtävän osakeen. Hentomielinen nuorukainen olikin kovan paikan edessä. Hiiret olivat kauniita ja suloisia, mutta laivan äreä kokki ei niitä hyväksynyt kaapeissaan. Eevert sai kasan tavallisia hiirenloukkuja.  Niissä oli voimakkaasti jousitettu tanko, joka laukesi hiiren päälle murskaten sen niskan tai selkärangan, kun hiiri tarttuu kiinni ansassa olevaan syöttiin. Hiiri jäi kiinni pyydykseen eikä vaeltanut kuolemaan piiloonsa. Syötiksi kokki antoi palan juustoa,  lihaa tai leivänpalan. Mitä milloinkin oli tarjolla korjattuaan miehistön ruokatarvikkeet talteen.

Eevertin loukkuihin jäikin hiiriä. Kova paikka oli niiden poistaminen loukusta. Kyyneliään nieleskellen Eevert niitä irroitteli ja hävitti. Niin kauniisti ne katselivat mustilla pikkuruisilla silmillään aivan kuin olisivat anelleet apua, vaikka se oli jo liian myöhäistä.

Oli aivan vähällä ettei Eevertin ura merikarhuna loppunut heti alkuunsa. Kamala tehtävä se oli, puistattaa vieläkin vanhaa miestä.

hiiri
Hiiri ja loukku

Hurja laite on kaivettu esiin ja juustopalakin asetettu paikoilleen. Vielä ei ole Eevert hennonnut virittää ansaa…

Suloisen pikkuhiiren ja loukun Eevertille toi tuliaisina ystävä, jonka silmät ovat avautuneet miniatyyrimaailmaan ihan vaan ohikulkumatkalla jostakin jonnekin. Sellaista se on elämä…

Eevert kiittää ja vie molemmat, hiiren ja loukun keittiöönsä vähintäänkin varoittavaksi esimerkiksi pikkutuholaisille. Eevert on tainnut jo ristiä pikkuhiiren Väinöksi. Väinö-hiiri taitaa saada herkkujuustopalansa ihan vaan huomaamatta penkin jalan juureen 😉

Tosin Eevertillä on hoivavaistonsa vuoksi tullut välillä ongelmia. Ihana pikku siilikin pihassa on kerrennyt jo tuomaan kaikki 20 ystäväänsäkin ruokavadin ääreen. Kuinkahan käy pikkuhiiren kanssa?

Tiesitkö muuten, että hiirenloukun perinteisen mallin ja konekiväärin keksijä ovat sama henkilö.

Maxim Hiram
Maxim Hiram, loukkumestari

Taavitsaisen talo vaiheessa

Laitetaanpas välissä tämän hitaahkosti etenevän projektin kokonaiskuvia esille. Ikäänkuin väliraportiksi näin puolen vuoden ahertamisen jälkeen. Monenlaista on kokoajan kesken ja suunnittelilla, mutta valmiiksi saakka saatettuja töitä aika hissuksiin putkahtelee näkyville. Kesä on kulunut ainakin minulla enempi hankintojen ympärillä ja kyllä niitä onkin tullut tehtyä varsin tarpeeksi 😉

Talo edestä
Talo edestä

Talon huonejärjestys on alkuperäisestä hieman muuttunut, mutta pääsääntöiseti suunnitelmani mukainen. Portaat olen yksi kerrallaan poistanut ja siksi katto/lattiapaloissa on vielä aukkoja jotka näkyvät. Täytyy niitä peitellä kunhan kerkiää. Tilaa tuli kuitenkin niin paljon enemmän että en enää haikaile niiden perään. Tilat on helpompi kalustaa ja huonekalujakin mahtuu sujuvammin.

Olen kalustanut kaikkia tiloja yhtäaikaa, keskittymättä oikeastaan mihinkään. Olen huomannut, että jotkut työskentelevät huone kerrallaan ja saatuaan sen valmiiksi siirtyvät seuraavaan tilaan. Täytyy kokeilla sitäkin, sitten joskus, jossakin toisessa talossa 😉

Alkuun Eevertin makuukamari sijaitsi talon ullakolla, paikassa missä äitini vanhan kotitilan päärakennuksessa oli nuorten tapana nukkua. Se oli aikanaan eräänlainen riitinomainen siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen kun pääsi alakerran kamarista omaan paikkaansa ullakon päätyhuoneeseen. Taisi olla ainoa kalustettu huone jännittävällä avoullakolla.

Eevert siis muutti sänkynsä ullakolta alakertaan. Se on varmasti vanhalle miehelle parempi ratkaisu muutenkin jo renklaavan polvensakin takia.

Makuukamarin nurkassa on ihan ensimmäin varsinainen askarteluni nukkekotiin. Pönttöuuni. Sänky on omaa tuotantoa, keinutuoli ja kaappi ostotavaraa, matkalaukku MarEven nukkekodin voittoja, päiväpeite Jaanalta. Kori löytönä Sinellistä.

Tärkeät tilat
Tärkeät tilat

Sauna on edelleen talon ylpeys. Siellä on kaikki itse rakennettua. Paljon vielä puuttuu pikkuasioita ja tarvikkeita. Kylpemään kuitenkin pääsee jo oikein hyvin.

Keittiötä pyrin myös rakentamaan paljon itse. Liesi on ensimmäisiä töitäni sekin. Pyrin tekemään tulisijat ensin ja muuta vasta sitten. Pitkään tila oli vain ruokapöydän varassa, mutta nyt sinne on jo valmistunut astiakaappikin. Tiskipöytä on vielä hieman vaiheessa yläkaapiston osalta kun ne pienet saranat loppuivat ja uusien hankkimiseen meni aikaa. Nyt on saranoita mutta aika käypi vähiin 1:1 kiireiden takia. Alussa ainakin. Tiskikaapista puuttuvat ovet ja valo. Sekä tietenkin sisältö, ihan niinkuin kaikista kaapeistani vielä.

Keittiö ja olohuone
Keittiö ja olohuone

Olohuone on osittain omatekemää, mutta isommat huonekalut ostotavaraa. Ihmeen hyvin asettuvat keskenään. Tällä linjalla varmaan jatkuukin ja se hissuksiin täydentyy. Kuvan ottamisen jälkeen löysin Minimaailmasta (saranahakureissulta) muutaman hyvän tuolinkin ruokapöydän ympärille, joiden tuunaaminen kyllä odottelee vielä jonkin aikaa.

Kattaukseen on käytetty kauniita astioita Doloresiltä. Lautaset ja lasit halusin ehdottomasti hankkia. Kesäreissulta hankkimani ruokailuvälineet kaipasivat tietenkin ympärilleen ”oikeat” astiat.

Olohuoneen yksityiskohtia
Olohuoneen yksityiskohtia

Kalamalja on löytänyt paikkansa takan päältä. Se voi siellä oikein hyvin ja iloisena polskuttelee pitkin päivää seuraten isännän puuhailuja uteilaana.

Ullakolla olevat tilat ovat muuntautuneet ehkä eniten. Alunperin suunnittelin avoullakkoa jossa on jos jotakin vanhan talon vaiheista jäänyttä rompetta.

Kerran vieraita odotellessa sinne kuitenkin rakentui pieni japanilaistyyppinen aterianurkkaus ilahduttamaan vieraita ja havainnollistamaan teeman mukaista illanviettoa muutenkin. Se ajatus iti enemmänkin ja niinpä tilasta muodostui pieni erilaisuus taloon. Ja varmaan pysyykin. Tunnelmaan ja ajatukseen olen itsekin tyytyväinen ja viehtymykseni aasialaiseen kulttuuriin tulee näin omalta osaltaan hieman tyydytetyksi. Kalusteet ovat omaa tuotantoa. Tila odottaa vielä ”oikeaa” tatami lattiaa, sitten joku päivä. Etualan bentoboxi on Nohnon taidokkaasti laatima herkku. Takimmainen on nyntynyt Neidon kanssa iltaa istuessa.

Oven taakse jäi se pieni ”makuusoppi” josta Eevert muutti alakertaan. Talon renki ehkä saattaa asettua sinne. Ai mikä renki? Se joka ei ole vielä esittäytynyt. Ei taida kehdata kun raukalla ei ole muuta kuin kumisaappaat jalassa. Neito rakentelee sitä äidin seurana silloin kun käy kylässä ja on värkkäysvaihde päällä. Yhteistä kivaa 🙂

Muita tiloja
Muita tiloja

Keittiön vieressä on kylpyhuone. Tila on aivan alkutekijöissään vielä. Lattiasta olen jopa ylpeä. Sopisi kyllä paremmin johonkin muunlaiseen (ranskalaistyyppiseen?!) taloon. Laatat ovat itsetekemiä ja väritys aivan käsittämätön. Monta sinisen eri sävyjen kerrosta päällekkäin ja saumaus ihan miten sattuu. Kalusteet minulla oli olemassa jo ennen taloa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…

Silitystä

Vanhojen tavaroiden seasta paljastui vanha silitysrauta. Se oli peräisin hyvin kaukaa. Eevertkään ei muistanut sitä käytetyn kovinkaan usein. Rauta lämmitettiin liedellä ja se pidettiin lämpimänä kuumilla hiilillä jotka sen sisään asetettiin. Isoäidin äiti sillä oli miesten pyhäpaitoja silitellyt kertomusten mukaan. Tutumpi Eevertille olin täysrautainen liedellä lämmitettävä painava rautamötikkä, jolla muisteli äidin silitelleen monet kerrat.

Silitysrauta
Vanha silitysrauta

Sähköllä toimiva rauta tuli kotiin vasta paljon myöhemmin vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset silitysraudat tulivatkin markkinoille 1910 tienoilla. Alkuvuosina silitysrautoja oli Helsingissä käytössä kolmetoista.  Kovin vauhdikkaasti ne eivät valloittaneet perheen emäntien sydämiä.

Vuonna 1930 Helsingin kodinkoneet tilastoitiin väestölaskennan yhteydessä. Silloin kaupungissa on mm. 18 048 silitysrautaa ja 9 958 tomunimijää eli pölynimuria kotitalouksien käytössä. Paljonkohan niitä mahtaisi olla tänäpäivänä?

Sähköiseen silitysrautaan liityy kipeä muistokin. Perheen äiti oli silittämässä keittiössä ja turvallisuuden vuoksi asetti raudan lattialle, koska pieniä lapsia juoksenteli ympärillä. Lapset olisivat saattaneet takertua raudan johtoon ja pudottaa sen päälleen.

Silitystyön päätyttyä äiti irroitti johdon seinästä ja jätti raudan lattialle jäähtymään. Hän ryhtyi laittamaan silitettyjä vaatteita kaappiin toisessa huoneessa ja oma pikku apulainen – silloin 2v – oli pian perässä alastomana ja silitysrauta tukevasti sylissä. Kuuma rauta poltti pahasti pienen neidon kyljen, vaikka hän ei sitä heti itse edes huomannut. Paistetun lihan haju herätti äidin huomaamaan vahingon. Vielä aikuisenakin perheen silitysapulaisella on näkyvissä raudan kärki kyljessä.

Hyvää Vappua!

Eevert on pistänyt pöydän koreaksi kevään juhlaa varten. Olkaapa hyvät ja nauttikaa makoisaa kakkua kera asianmukaisen juhlajuoman.


Vappukattaus
Vappukakkua ja juhlajuomaa

Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseksi julistamisen muistoksi. Valpurin yönä luultiin noitien ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Jaa, sieltä varmaan juontavat juurensa vappupillit ja torvet.

Nykyään Vapun päivää aattoineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.

Vapunvieton perinteisiin kuuluvat vappumarssit ja -kulkueet, ylioppilaiden kuorolauluesitykset sekä patsaiden lakitukset. Vapputunnelmaa luovat puhallinorkesterimusiikki ja kaikenlainen vappurekvisiitta serpentiineistä ilmapalloihin. Joskus nuorempana Eevertkin suuntasi kaupungin keskustaan katselemaan vapun juhlijoita. Varsinainen juhlija hän ei ole koskaan itse kuitenkaan ollut.

Nuorena poikana Eervet muistaa Vapun juuri sellaisena aikana kun äiti paistoi kasapäin munkkeja. Niitä syntyi päivän aikana kokonainen vuorellinen keittiön pöydälle. Silloin niitä sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Kylmä maito munkin kanssa oli ehkä parasta mitä Eevert tiesi. Ei tainnut muu ruoka vapunaikaan kiinnostaakaa. Vanhemmiten munkkien kanssa on tullut maltillisemmaksi, silti se yksi munkki edelleen kuuluu Eevertin rituaaleihin vapun aikaan. Tippaleipää sensijaan ei ole juurikaan tullut syödyksi. Liekö sitten ollut jonkin toisen kansanosan suosikkina ja siksi jäänyt vieraammaksi.

Kuva on isännän harjoittelun tulosta uudella kameralla.

Kakku löytyi ModelExposta

Aamiaiskattaus

Eevert rakastaa aamuja silloin kun saa ne viettää rauhassa ja antaa aikaa itselleen niin paljon kuin tarvitsee. Mitä vanhemmaksi hän on tullut niin sitä enemmän arvostaa näitä hetkiä.

Eevert on luonteeltaan aamuhiljainen. On sitä ollut pienestä pojasta saakka. Toiset lapset ponnahtivat sängyistään suoraan illalla keskenjääneeseen leikkiin täydellä tohinalla. Eevert sen sijaan venytteli ja vanutteli ja antoi mahdollisuuksien mukaan muun väen hoitua hommiinsa ennenkuin nousi. Rauhaa Eevert rakastaa edelleen. Rauhaa hän on täältä vanhalta sukutilaltaankin odottamassa.

Aamiainen kahveineen kuuluu jokaiseen päivään ja sen Eevert huolellisesti itselleen valmistaa ja kattaa. Ei sitä ilman aamukahvia voi päivää aloittaa! Tänään näyttää vihannekset olevan vielä kattamatta, mutta kyllä niitäkin vielä mukaan tulee.

Aaamiainen
Eevertin ensimmäinen kattaus

.

Ja mitä herkkua onkaan pöydälle löytynyt!

.

Nakkia ja munia
Nakkia ja munia

.

Paistetut munat ja nakit ovat Eevertille kelpo ruokaa. Niillä jaksaa pitkälle iltapäivään saakka. Onneksi ovat vapauttaneet kananmunatkin kaiken kansan syötäviksi. Joskus niillä peloteltiin, mutta Eevert silloinkin viis veisasi suosituksista. Ja vielä kun saa lähikanalan vastamunittuja herkkuja niin mikä on miehen ollessa. Kananmunahan on täydellinen ruoka ravintoarvoiltaan ja suhteiltaan.

.

Aamiaislautanen
Aamiaislautanen

.

Ja näyttäähän sieltä löytyvän juustoa ja kääretorttuakin. Juustoista Eevert pitää myös. Juustot ovat oleet tärkeätä evästä maailman matkoillakin. Hyvin säilyviä ja varmasti ravitsevia. Makeista leivonnaisista Eevert ei niinkään ole välittänyt, mutta täytyyhän sitä talossa vierasvaraa olla. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee käymään!

.

Leipä
Leipä

.

Leipää talossa pitää aina olla. Sitä mieltä Eevert on, vaikka leipää ei niin kovin syökään. Vaaleat leivät ja pullat ovat jääneet, mutta ruisleipään mieli vetää silloin tällöin. Kotitilan leivät varsinkin olivat herkullisia juuri uunista tulleina ja vielä paljon myöhemminkin. Ruisleipä ja päällä oikeaa voita. Siinä on suomalaisen elämän makua parhaimmillaan.

.

Tyttäreni, ihanaiseni osallistui Eevertin aamiaisen valmisteluun väkertämällä taloon ensimmäiset ruokatarvikkeet. Oli oikein mukava tytär-äiti hetki mineilyn parissa. Oi, onnea!

Keittiön kalusteet

Päätin vihdoin uskaltautua koskemaan Eevertin saamiin keittiön kalusteisiin. Maalausta ne kaipasivat. En ole kuitenkaan uskaltanut koska se ei ole ollut vahva laji. Sekoitin hyvin ohuen akryylivärin ja sillä uskaltauduin työhön.

Keittiön pöytä
Keittiön pöytä

Eevert tuumaili pitkään pirttipöydän väriä. Sukutalossa se oli ollut pinnoiltaan kirkkaan punainen, mutta sellaista ei Eevert kuitenkaan halunnut. Eevertin suunnitelmissa on rakentaa talo niin että se muistuttaa kaikesta mitä hän on lapsuudessaan kokenut. Kirkkaan punaiset penkit hän suosiolla jätti vain muistikuviin ja halusi keittiöön jotakin hieman maltillisempaa.

Keittiön pirttipöydän ääreen kaikki talon lapset kokoontuivat erityisesti maitoauton käynnin jälkeen. Silloin meijeristä tuli iso punakuorinen juusto talon tarpeisiin ja jostain kumman syystä ne ensimmäiset siivut maistuivat aina niin hyvälle. Muutenkin lapset ja aikuiset söivät eri vuoroissa, koska kaikki eivät yhtäaikaa mahtuneet kuitenkaan pöydän ääreen.

Eevertin muistoissa pöydän päällä oli vahakangas. Omenakuvioinen tai punainen keittöruutuinen olivat usein käytetyt kuosit. Nyt pöytä saa olla vielä ilman peittämistä, ehkä sitten joskus Eevert löytää juuri oikeanlaisen vahakankaan…

Keittiön hylly

Eevert rakastaa ruuanlaittoa. Laivalla ollessaan ruokailu hoitui keskitetysti ja miehistö sai syödä ruokasalissa. Kapyysiin ei ollut muilla asiaa kuin kokilla. Ja jos sinne erehtyi menemään, niin sai kyllä kipakat lähtöpassit. Merimiehillä olikin tapana lähettää uusi mies asioimaan kapyysiin ja sitten porukalla naureskelivat kaverin saamaa äkkilähtöä ja laivakokki Antonion räväkkää kauhanheilutusta.

Nyt Eevertillä olisi pian aikaa myös keittiöhommille. Eevert rakasti mausteita ja erityisesti monet tuoreet maustekasvit olivat hänen mieleensä. Mausteita tulikin kerättyä mukaan aina sieltä missä hän kulki. Erikoisia ja jäljittelemättömiä maustesekoituksia löytyi mm. Singaporesta Mustafa Centrestä. Niitä Antoniokin mieluusti laitteli keitoksiinsa. Aikanaan ne loppuivat eikä vastaavia mausteita löytynyt mistään. Eevert on kuitenkin visusti tallettanut maustepussit, jos sittenkin joskus voisi löytää…

Maustehylly
Valikoima eksoottisia mausteita

Keittiöstä tulee Eevertinkin kodin sydän. Siellä hän haluaa kestitä ystäviä ja kyläläisiä. Olla yhdessä ja elää ihan tavallista, paikallaan olevaa elämää viimeinkin. Tulevaisuudelta Eevert odottaa paljon.