Avainsana-arkisto: eevert

Tontun ovi / elfsdoor

Suuresta Snadista tuli hankintojen mukana myös valmis ovi.

Se pääsi ensimmäiseksi työn alle. Hieman mietin, että onko se liian pramea tarkoitukseensa, mutta hyväksyin sen lopulta sellaisenaan.

Oviaihio

Alkuun väriä pintaan. Käytössä oli akvarellivärit.

Maalaushommia

Periaatteessa aihio oli helppo maalattava pintoineen ja muotoineen, mutta vakaata kättä se olisi ehdottomasti tarvinnut. Sain korjata moneen kertaan kaikki pinnat.

Värit

Väreiksi päätyivät lopulta vihreä, punainen ja valkoinen. Komea paraatiovihan siitä valmistuu.

Joulukranssi

Jouluinen kranssi pääsi koristamaan ovea. Oven nuppi syntyi napista ja pienestä lasihelmestä.

Rappukäytävä

Kotimme on siitä hieman erikoinen että huoneiston sisällä on rappukäytävä, jota käytämme siis vain me. Tai niin olemme kuvitelleet 😀

Rappuun on näämmä muuttamassa nyt uusia asukkaista.

Etuovi

Pientä etualaa syntyi harmaasta kukkahiekasta ja viime kesänä Alppiretkeltä Kaunertalista tuodusta liuskekivestä. Tuoli ja syksyinen sato sekä ovikranssi ovat myös edellisen postauksen hankintoja.

Valaistu ovi

Hieman valaistusta vielä, niin on tunnelmallisemman oloista. Erilaisia valaistuksia olen sinne kokeillut. Rapussa ei ole sähköä, joten patteriviritelmillä mennään.

Olen tontunovia nähnyt aikaisemminkin ja ihastellut niitä. En ole vain keksinyt, että minulla voisi sellainen olla.

Suuri Snadi 2017

Syksy on edennyt niin pitkälle, että nyt jo perinteinen Suuri Snadi tapahtuma tai messut ovat käsillä.

Juliste

Heti ensimmäisenä päivänä piti päästä paikalle ihan aamusta. Samaa oli ajatellut muutama sata muutakin. Auton pysäköinti oli haasteellinen tehtävä.

Otahalli

Iso halli oli täynnä tapahtumaa. Pienoisrautatietä, miniatyyrejä, työvälineitä, näyttelyitä jne.

Suomi100

Huikean hienosti oli esillä myös Suomi100 teemaisia asioita.

Saunapäivä

Saman nukketaiteilijan sauna-asetelmaa katsellessa halusi itsekin pujahtaa sekaan.

Lapasia ei ollut matkassa eikä mopoakaan, silti mukaan tarttui kaikenlaista hyödyllistä.

Ovi

Tästä ovesta tulee oma projektinsa vielä tämän syksyn aikana. Ovia ja ikkunoita oli tarjolla Suomen Minimaailman tiskillä.

Evästä

Happy Little Muffin tarjosi matkaan suolistettua kalaa, konvehteja ja pellillisen korvapuusteja.

Nukkekoti Sonaatti

Nukkekoti Sonaatin Katilta tuli mukaan misteli, ovikranssi ja vielä yllätykseksi hilloa sekä valloittava kurpitsa.

Paalit

Kävi nyt sitten niin, että Katin pöydältä lähtivät myös somisteet uuteen paikkaan 😀

Tuoli

Jo perinteiseen tapaan olen vieraillut myös Christian Lundqvistin pöydässä. Tällä kertaa mukaan tuli yksi tuoli.

Säkki

Syysvihannessäkki on tullut myös kotiin. Mutta. Vaikka kuinka koitin olla tarkkana, niin eipä ole tämän taiteilijan nimi tallessa.

Saa vinkata!

Päivittäistavaroita

Leea Lehelmältä tuli vielä lopuksi hankittua muutamia päivittäistavaroita entisten lisäksi.

Oli hyvä päivä.

 

 

Pöytäliinan vaihto

Eevert on viettänyt hiljaiseloa talossaan. Pientä puuhastelua, mutta aika pientä vain.

Tänään mies sai sen verran aikaiseksi, että vaihtoi salin pöytään viimein pöytäliinan. Oli se jo aikakin, taisi olla koko kesän sama liina paikoillaan.

Asettelua

Tehtävään pääsi hieman paksumpi servetti. Vedellä ja sokerilla paikoilleen ja kuivumaan.

Kokeilua

Ei saanut liina rauhassa asettua, kun Eevert oli jo koneineen kokeilemassa pöytää.

Hiljaksiin liina kuivui ja nyt voi jo ottaa vaikka erän Monopolia 🙂

Pöytä

Kukka, Monopoli ja tuolit eivät ole omaa tuotantoa. Taitavien nukkekotitaiteilijoiden käden tuotteita, joita muuten saa taas ensiviikolla SuuriSnadissa

 

 

 

Katto vol 2 vai olisiko se jo 3?

Navetan katto on tuottanut hieman pähkinöitä purtavaksi. Monenlaista materiaalia siihen on mietitty ja pariin kertaan jo kokeiltukin sen laittamista. Tänään se päätyi taas uuteen kuosiin.

Maalausta

Aikaisemmin laittamani vesihiomapaperi ei asettunut mitenkään silmään sopivaksi. Liimajäämiä ei saanut pois ja liimaus jäi muutenkin epätasaiseksi.

Tänään katto sai harmaan sävyn.

Puitteet

Samaa harmaata päätyi kehikkoon. Muoviset osat tuntuvat haittaavan tässä työssä yllättävän paljon.

Parvi

Pohjan liimauset irtosivat, joten on aika suoristaa talo ja pistää liimaukset uusiksi. Ehkä pitää ottaa esille kovemmat aineet kuin puuliima 😀

Pääty

Parven päätyyn pitäis kehitellä ovi ja luiska minkä avulla on helppo tuoda eläimille heinää varastoon. Ja mitä kaikkea siitä nyt sitten kulkeekaan parvelle.

 

Navetalla tapahtuu

Sunnuntaipäivän puuhiin kuului hommahuoneen siistiminen kesän jäljeltä. Yhtä jos toista asiaa oli siellä tehty ja kaikki tekemisen jäänteet jääneet korjaamatta.

Hommahuone

Ja kun se oli saatu laitettua niin mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa sotkeminen uudelleen 😀

Navetta on ollut seiniltään kovin steriilin ja puhtoisen oloinen. Hieman laittelin seiniin ja lattiaan käytön jälkiä.

Lätti ja parsi

Ämpäri näyttää kovin isolta karsinan aidan vierellä. Todellisuudessa se ei ihan noin suuri ole.

Lehmät

Lehmien parretkin saivat hieman lisää sävyä.

Sontaluukku

Asianmukainen sontaluukkukin sai kiinnityksen seinään. Vielä kun saa vähän yhtä asianmukaista tavaraa sinne työnnettäväksi niin olisi hyvä.

Vasikka ja porsaat

Karsinapuolella ei tapahtunut muuta kuin lisää sävyjä.

Karjakeittiö ja maitohuone tulee seuraavaksi tarkempaan käsittelyyn.

Maito tarvitsee jäähdytystilan ja muistojen navetassa se on ollut betoninen allas jossa oli aina käsittämättömän kylmää vettä ja usein jääpalasia. Muistiini ei ole jäänyt mitään muistijälkeä siitä miten ja mistä sitä jäätä ilmestyi kesällä.

Vanhastaan on purujen seassa tai maakellareiden suojissa säilytetty talvella sahattuja jäitä.

Maitohuone

Allas on pahvia jonka päällystin saumauslaastilla ja laitoin pintaan harmaata maalia. Katsotaan minkälainen viritys tästä vielä tulee 🙂

Siistissä hommahuoneessa on Siipankin mukava puuhata.

3D kynä

Tavoitteena tehdä ruusu.

Ruusun kokoamista

Hiljalleen jokainen osa löysi paikkansa kokonaisuuteen.

Navettahommia

Eevertin navetalla on kuulunut sentään jonkin verran naulausta ja naputusta. Hieman hitaasti on nyt kesällä askarrukset edistyneet, vaikka tavallisesti juuri kesä on ollut luovinta aikaa.

Porsaat

Porsaat pääsivät karsinaan vasikan viereen. Kovin olivat innoissaan omasta lätistä.

Lehmät

Lehmien parren työt ovat olleet myös vaiheessa pidempään. Ovatpa ne hakeneet paikkaansakin jo useammasta kohdasta. Ehkäpä siihen nyt jäävät rinnatustin.

Klaara

Kesämyrsky Klaara tai Kiira oli niin äkäinen että oli isommat sahaushommat keskeytettävä yhdestä komennosta.

Melkoiset voimat ovat luonnolla tuumaili Eevertkin katsoessaan myrskyn mellastusta pihamaalla. Kauaa ei kärsinyt ulkona ollakaan kun jo itsesuojeluvaisto laittoi sisälle.

Suojelusenkelipatsas

Eevert teki matkoillaan hankintoja jotka ilahduttivat suuresti Suntiota. Eevert ihastui Marienbergin luostarin pronssisiin suojelusenkelipatsaisiin, jollaisen päätti heti toimittaa kirkkotarhan kaunistukseksi.

Kappeli

Kappelilla on asianmukaiset juhlallisuudet patsaan julkistamistilaisuudessa. Kylän väki tuli mieluusti paikalle, sillä mikä on mukavampaa kuin kokoontua vanhan tavan mukaan kirkonmäelle. Kuulumiset tuli samalla vaihdettua monen loitommalla asuvan kanssa.

Suntio

Onnellinen Suntio toivotti kaikki tervetulleiksi kirkkotarhan puolelle messun jälkeen. Patsas oli edellisen yön aikan löytänyt paikkansa kellotapulin läheisyydestä. Siellä sillä oli sopiva paikka ja katse kattoi koko kirkkotarhan.

Suojelusenkeli

Patsaan nimi on – koskaan et ole yksin. Se kertoi turvallisuudesta ja huolenpidosta.

Parsas oli asetettu ruskean kivijalustan päälle. Sen oli Eevert tuonut myös matkoiltaan Kaunertalin jäätikkömaisemista.

Matka jäätikölle

Mies oli kulkenut hyvän matkaa ylöspäin vanhan jäätikön pohjaa, Kovin paljon siitä oli sulanut aikaa myöten. Suurin sulamisvauhti oli ollut 1800 luvulla. Mikähän sitä silloin niin lämmitti, mietti mies korvallistaan rapsuttaen.

Kalliot

Jäätikön hiomat kalliot olivat syvän ruskeita ja kuin valtavia patukoita maastossa.

Jäätikkö näkyy

Siellä taustalla se jääkikkö jo näkyy. Täältä Eevert kantoi polun varrelta jalustaksi sopivan palasen ikiaikaista kalliota.

Pronssiveistos on peräisin Marienbergin luostarista Italian puolelta.

Marienberg

Sadetta pitää

Sade ja matalapaine on saavuttanut Itävallan. Kaksi viikkoa on mennyt loistavassa kelissä, joten ei haittaa juurikaan.

Paitsi että saimme ystäväperheen vierailulle ja olisimme heille näyttäneet mielellään vuoret kaikessa loistossaan.

Kaltenbrunn

Kävimme pahimman sateen saattelemana Kaltenbrunnin pyhiinvaelluskirkossa, jonne olimme patikoineet aikaisemmin.

Rechenpass

Nuoren neidin toiveissa oli kokea kolme maata yhden päivän aikana, joten lähdimme kohti Italiaa Rechenpassin kautta. Kirkon torni seisoi paikallaan. Jonkin verran oli myös turisteja liikkeellä. Varsinainen nautinnollinen pyöräilykeli tämä ei ole, mutta ehkä yksi mieleenpainuvimmista.

Marienberg

Jatkoimme matkaa muutaman kilometrin eteenpäin kohti Marienbergin suurta luostaria. Sinne päästyä kelikin näytti aukeavan ja luostarilta oli huima näköala alas laaksoon. Mittasuhteet jälleen kerran aivan sekaisin päässä.

Kynttilät

Luostarin kappeliin syttyivät kynttilät heinäkuun alussa menehtyneiden ystäviemme muistoksi.

Suojelusenkeli

Luostarin kaupasta lähti mukaan pronssinen suojelusenkelipatsas. Muistutuksena siitä, että tapahtuu mitä tahansa niin et ole yksin. Patsas löytää aikanaan paikkansa pikkukappelin kirkkotarhasta.

Kylänäkymä

Luostariin pääsy vaati pienen kylän läpiajoa. Hyvin viehättävä ja kapeakatuinen sekä italialaistyyppinen kylä.

Lounaspaikka löytyi Samnausta – Sveitsin puolelta ja verovapaalta alueelta. Miesväki tankkasi hymyssäsuin autonsa 90 sentin litrahinnalla.

Ruokana gulassia

Gulassia

sekä pekonirösti

Rösti

Näillä eväillä ei tarvinnut ruokaa vielä seuraavana aamunakaan 😀

Lumipeite

Yön aikana olivat vuoret saaneet lumipeitteen. Lämpötila oli laskenut ja sade tuli vuorille lumena. Maisema muuttui hyvin postikorttimaiseksi – ellei olisi edelleen satanut.

Lehmät

Kaunertalin jäätikkötien varressa on satoja lehmiä laiduntamassa. Eräs sonnimullikka oli päättänyt palata just ja nyt takaisin laaksoon lämpimämmille seuduille ja asteli hiljaa ja rauhassa keskellä tietä väistämättä typeriä turisteja.

Upeat valot

Nopeasti liikkuvat pilvet toivat yllättäen eteen hämmentäviä näkymiä. Valokuvaajan unelmakeli.

Vuoret

Eevert laskeutui seurueineen kotilaaksoon viettämään kirjanlukupäivää ja odottamaan kirkkaampia kelejä.

 

Murmelikävelyllä

Sunnuntaipäivän iloksi lähdimme kohti tuttua Kaunertalin jäätikköä. Tieltä lähtee paljon polkuja eri suuntiin.

Viitta

Kohteeksi siis pikku järvi Krummgampentalin huipulla. Tai ainakin sinne päin.

Puro

Polku nousi helppokulkuisena pienen puron vartta pitkin.

Polku

Määränpäätä ei vielä näkynyt ja keli oli oikein hyvä kävelyyn ja nousuun. Lähtöpaikka oli jossakin 2400 metrin yläpuolella ja odotettavissa olevaa nousua muutama 100 metriä taivasta kohti.

Tauko

Taukoja oli pidettävä välillä. Juomaa on tälläkertaa matkassa riittävästi ja vähän evästäkin jos tarvitsee. Jonkin verran oli muita kulkijoita samalla polulla. Sormin laskettavissa kuitenkin.

Kiven kolo

Yhtäkkiä keulassa kulkeva Juha pysähtyi paikoilleen. Jälkijoukko ihmetteli että mikä nyt tuli? Kuulema murmeli. No ei näy missään, tuumi loppu porukka ja oli jo jatkamassa paikkaa. Kaveri luuli jotakin kiveä murmeliksi. Sitä se vähä happi saa aikaiseksi 😀

No, kyllähän se siellä oli ja kivenlohkareen välistä ja tarkkaili kulkijoita. Kovin oli arka. Vähän kun liikahti niin vetäytyi hiljaa takaisin koloonsa.

Murmeli

Villimurmelin näkemisessä on jotakin hohdokasta. Arkoja eläimiä, jotka kyllä seuraavat kulkijoita, vaikka he eivät niitä edes huomaisi. Pieni vihellys kuuluu silloin tällöin rinteellä. Murmelit ilmoittavat toisilleen kulkijoista.

Pikkukoski

Välillä puro äityi pieniksi vaahtoaviksi koskiksi. On siinä vedessä voimaa, tuumi Eevertkin ihaillessaan maisemia.

Sadetta ja rajuilmoja

Vuoren takaa hiipi musta sadepilvi ja pientä ukkosen poikastakin oli ilmassa. Puuttomalla rinteellä ei ole kulkijan hyvä olla ukkosella. Alas oli lähdettävä reilun kahden tunnin nousun jälkeen.

Sadevarustus

Ei muuta kuin sadevarustusta päälle ja laskeutumaan nyt jo liukkaiksi äitynyttä kivistä polkua pitkin.

PIlvet

Lopulta laskeuduimme lähes lähtötasolle ja sadekin oli jo laantunut. Keli oli tuonut rinteille pieniä pilvihattaroita seikkailemaan.

Takana vuorella aurinko paistoi kauniisti. Osa rekikunnasta ehdotti paluuta rinteelle, mutta hän ei saanut kannatusta.

Padolla

Siispä laskeuduimme hiljalleen alaspäin ja tutkailimme tienvierustan kohteita. Patojärvellä hetkeksi pysähdyimme ja ihastelimme näkymää alas kotilaaksoon.

Ötztalista Italian kautta kotiin

Päätimme viettää autoilupäivän.

Ötztalista lähdettiin liikkeelle ja suunnitteilla oli ympyrämatka alppi- ja jäätikköteitä ajellen.

Ensin piti tankata auto, koska Itävallan puolella on bensa huomattavasti edullisempaa kuin Italiassa. Kävin samalla vessassa.

Vessan peili

Meinasin puuteroida nenäni, mutta näillä itävaltalaisittain asennetuista peileistä ei varvistamallakaan näe riittävästi 😀

Ötztal

Ötztalin laakso on pisimpiä ja leveimpiä Itävallassa. Alkuun näytti että se on yhtä suurta hotelli ja urheilukauppa keskittymää, mutta pidemmälle päästyä laakea laakso muuttui kiehtovammaksi.

EU:n korkeimmalla kulkeva tie

Ajoimme jäätikkötielle ja lämpötila laski nopeasti 5 asteeseen. Maasto oli muuttunut karuksi ja omalla tavallaan kiehtovaksi.

Karua on
Jäätikkö

Jäätikkö oli käden ulottuvilla. Rakensivat uutta hiihtokeskusta tai korjasivat vanhaa. Talveen on vielä aikaa.

Kappeli

Tieltä näkyi kappeli. Se tietenkin oli tutkittava.

Kappeli läheltä

Kappelin vieritse kulki polkuja. Täällä on hyvin merkityt polut.

Juustoa ja speckiä italialaisittain

Rajanylityspaikkana oli Timmesjoch. Vähän ennen rajaa oli uudenuutukainen moottoripyörämuseo, joka oli tutkittava. Suosittelen alaa harrastaville. Museoidessa tulee nälkä. Tilasimme paikallisesta ravintolasta tyypillisiä makuja. Juustoa ja speckia. Aivan verraton valinta.

Mukana oli myös kaksi kipollista aitoa laardia.

Laardia

Toinen maustettu sipulilla ja toinen speckin palasilla.

Näillä eväillä jaksoi hyvin eteenpäin.

Lampaat

Juuri ennen varsinaista rajaa eteen tuli lammaslauma. Kaikki lampaat merkittyinä  väriviivoin. Ne viis veisasivat turisteista, tuppasivat kääntämääm selkänsä jos lähestyi.

Kummeleita

Tie kulki korkealla.

Näköala

Kummeleiden takaa avautui huima näköala alaspäin. Ei auta horjahtaa.

Aurinko paistoi suoraan avautuvaan kattilaan vuorten keskellä.

Alhaalta katsottuna

Sama paikka keskimäärin alhaalta ylös katsottuna. Täällä on vehreää ja vihreää. Ei ole ihme, että viiniä viljellään paljon heti rajan toisella puolella.

Maantie

Laaksoon laskeuduttua on jo aivan välimerellinen ilmasto ja lämpötila kivunnut 27 asteeseen, vaikka ilta on jo käsillä.

Pilvimuurista valo välähtää

Pilvet muuttuivat hiljalleen sadepilviksi ja lopulta ihan ukkoseksi asti. Olikin aika kääntyä kotilaaksoa kohden.

Hyvä oli taas matkaajan kellataa petiin ja uneksia päivän tapahtumat uudelleen.