Avainsana-arkisto: eevert

Urheilukärpänen

Näinköhän on vanhaan mieheen päässyt iskemään urheilukärpänen, vai miksi Eevertin kätköistä on kaivettu esiin monenlaista urheiluvarustetta?

Pingis

Pöytätennismailat näyttävät ehjiltä toteaa Eevert. Jalkapallokengistä on kyllä toinen kenkä kateissa. Pallo sensijaan on vielä hyvässä kuosissa. Kyllä näillä kylän poikien kanssa vielä pelaa.

Pingismaila

Pingispallojakin on ainakin yksi käytössä. Kannattaakin olla sen kanssa tarkkana, ettei pompi kadoksiin.

Keilat

Keilapallo ja keilat houkuttelisivat heti liikunnan ääreen. Kyllä sitä kolmella keilalla jo hyvin tekee harjoituskaatoja. Enää tarvitaan vain rata.

Räpylä

Räpylä on ravisteltu pölyistä. Siitäkin saa hyvän kun vielä vähän harjailee nukkaista pintaa.

Pesäpallo

Pian voidaankin aloittaa pesäpalloharjoitukset, huokaa Eevert onnellisena.

_____________________

Eevertin kokoluokkaa olevat urheiluvälineet löytyivät Tigeristä ja ovat oikeasti pyyhekumeja.

Majakkasaarella – Söderskär

Helteet eivät ota laantuakseen, joten Eevert päätti lähteä merelle vilvoittelemaan. Keliksi oli luvattu vähintäänkin sateista pilvipäivää, eikä kuulema ukkonenkaan kaukana olisi.

Siispä eväät reppuun ja menoksi.

Määränpää häämöttää

Eevert astui laivaan Vuosaaresta ja kipparilla näytti olevan suora linja kohti majakkaa heti laiturista päästyään. Vähitellen taivaan rannassa sojottava torni tuli lähemmäksi.

Majakkasaari

Tähän aikaan vuodesta maihinnnousu on sallittu vain tiettyjen liikennöitsijoiden toimesta. Saari tai saaret ovat lintujen pesimäpaikkoja ja pesimisrauha on taattava näille merilinnuille.

Satamassa

Käytössä olevat kulkureitit oli merkitty köysin. Rantaan päästyä olivat loputkin pilvet kadonneet taivaalta.

Majakan ihailija

On se kyllä mahtava rakennelma. Ikääkin melkoisesti, koska Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin kalliosaarelle Porvoon ulkosaaristoon vuonna 1862. On se paljon kerennyt näkemään elämänsä aikana.

Torni

Alunperin majakka oli tarkoitus rakentaa harmaakivestä. Sitä ei saatu tarpeeksi, joten yläosa on tehty tiilestä. Myöhemmin majakaa on vahvistettu, jotta se kestäisi paremmin myrskyt ja myllerrykset.  Ja onhan se kestänyt näihin päiviin saakka, ihastelee Eevert.

Majakkahuone

Majakka on kuusikerroksinen ja melko tiukat ja astinlaudoiltaan kapeat puuportaat johtavat ylös. Tasanteille koottu näyttely kertoo majakan historiasta.

Kuva

Varhaisimmat valokuvat olivat 1800-luvun lopulta. Komeat ovat olleet virka-asut luotseilla.

Tove-huone

Majakka on ollut muumi-tarinoiden innoittajana. Muumipappa ja meri kertoo majakasta, joka suurella todennäköisyydellä on juuri Söderskär. Laverilla varustetussa pienessä huoneessa on Tove Janssonin piirroksia ja hänen isänsä lokikirjojen kansia näkyvillä, joihin Tove on piirtänyt vuoteen sijoittuvien tapahtumien kuvia.

Valo

Majakassa on yllättävän kuuma. Vanhaalle valomerkille saakka pääsee nousemaan. On se iso lamppu.

Lampun mittakeppinä

Itse lamppu on korkeampi kuin seurueen neito.

Näkymät ylhäältä olivat kauniit. Tosin enimmäkseen avomerta.

Majakkasaaret

Majakkasaarilla on myös asuinrakennuksia, sillä majakanvartija sekä kalastajat tarvitsivat rakennuksia. Takimmaisella saarella on luotsin talo. Sinne ei ollut ollenkaan asiaa vielä tässä kohden kesää. Alue on rauhoitettu.

Ikkuna

Majakan kaikilla sivuilla oli ikkunoita. Jokaisesta erilainen näkymä.

Purjelaiva

Oi miten komea laiva, huudahti Eevert innoissaan erään kerroksen ikkunasyvennykseen laitetun purjelaivan nähdessään.

Portaat

Laskeutuminen tornista oli haasteellisempaa kuin nouseminen. Onneksi ei ollut kiire.

Evästauolla sitten keksi seurueemme, että minusta – Eevertistä – ei tullut otetuksi yhtään kuvaa majakan näköalatasanteella.  Hämmennys oli ilmiselvä, mutta kukaan seurueen jäsenistä ei ollut enää halukas kiipeämään takaisin, koska laiva oli pian lähtemässä satamasta kohti kotia.

Majakka

Onneksi laivan satamapaikalla oli toinen majakka, jonka korkeuksiin Eevert pääsi kiipeämään.

Majakanvartija

Hyvät näkymät täältäkin on, hihkui Eevert onnellisena.

Reissun päätteeksi oli vielä tarjolla maukasta kakkua seurueeseen kuuluneen neidon syntymäpäivien kunniaksi.

Mansikkakakku

 

Kühtai kutsuu

Taannoisena sadepäivänä Eevert ajeli kirkkokierrosta lähikylissä ja laaksoissa. Silloin tuli käytyä myös Kühtaissa, joka kutsui kovasti matkalaisia uudelleen kirkkaammassa kelissä.

Siispä auto aikaisin tielle ja suuntana Ötztalin sivulaakso.

Hissillä taas hieman alkumatkaa ylös DreiSeenBahnilla. Eevert oli menossa jo omalla kuplallaan ylös ennen kuin muu seurue keskesi hissiasemalle.

Hissi

Ylhäällä avautuivat kauniit näkymät joka puolelle. Päivästä taitaa tulla maisemien ihailupäivä, hymisi Eevert tyytyväisenä.

Maisemaa

Sitten ei muuta kuin kamerat valmiuksiin ja liikkeelle.

Kamera kohdillaan

Ylhäällä oli pieniä järviä sekä yksi isompi patojärvi, joka oli yhtenä kohteena laskeutumismatkalla alas.

Rinteillä laidunsi lampaita. Tämän vuoden laaksot ovat enemmän lammas- ja hevostilallisia kuin missä ollaan aikaisemmilla reissuilla käyty.

Lampaat ovat arempia kulkijoiden suhteen, kuin luonnostaan uteliaat lehmät, jotka yleensä tulevat tervehtimään. Lampaita sai hieman houkutella luokseen.

Itävallassa ei nousuista pääse koskaan eroon, vaikka suunnitelmissa olisi laskeutuminen. Patojärvi kutsui luokseen ja sen tavoittamiseen tarvittiin ihan hyväsykkeistä nousua.

Nousu

Finstertaler Stausee, 2335m on huikean värinen, niinkuin monet vedet täällä.

Finstertaler Stausee

Paikka vaikutti olevan suosittu retkikohde, sillä iso osa kulkijoista vaelsi järvelle ja palasi takaisin laaksoon hissillä. Muutamilla muillakin oli suuntana rinteitä pitkin laskeutuminen Eevertin lisäksi.

Hevoset

Patojärvellä laidunsi falabellaperhe. Ne eivät juuri piitanneet kulkijoista, vaan keskittyivät nyhtämään ruohoa tiiviisti paikassa joka oli enemmän kuin kuvauksellinen.

Falabellat

Melko moneen perhealbumiin ne päätyivät 🙂

Patojärven pääty

Padon reunaa pitkin pääsi käymään toisella rannalla. Se oli ollut monen romanttisen kävelyn kohde sillä useampia sydämiä oli muodosteltu alueen kivistä.

Maisema – Kuva Juha Kinanen

Alas laaksoon on vielä matkaa. Toinen patojärvikin siinteli alapuolella.  Laskeutumiseen kului lähemmäs pari tuntia,  hyvin laiskasti askeltaen. Näkymät olivat niin huikaisevia että ei ollut kiire alas.

Gulassi

Eevert poikkesi kylässä vielä gulassille, joka ei pettänyt kulkijaa tälläkään kertaa.

 

Rankat juhlat

Takana oli totaalinen sadepäivä, joten Eevert vilkuili jo aikaisin aamulla kotivuorta ja pilvitilannetta. Vuori näkyi hyvin ja keli vaikutti kuivuneen edellisestä päivästä.

Tänään oli erityinen päivä, sillä seurueen leidi viettäisi merkkipäivää. Toiveena oli päästä yläilmoihin nauttimaan syntymäpäiväateria.

Siispä auto alle ja kohti Giggijochbahnia joka nostaisi seurueen 2.284 metriin. Sieltä sitten kevyttä (raskasta) nousua noin 400 m korkeuskäyrillä ylöspäin.

Lampaat pilvessä

Näillä mailla laidunsivat lampaat. Niiden keskustelu kiiri vuorenrinteitä yllättävän kovaa. Ylös noustessa oli paikoin vielä paksua pilvipeitettä joka teki maisemasta hyvin jännittävän.

Kova nousu

Nousu oli kova. Paikoittain keskimäärin 10 askelta ja tauko. Niinhän se on että matka ei tapa, vaan vauhti lohdutti Eevert seuruettaan.

Kovaa on

Onneksi oli mukana sauvat joilla sai hieman tuettua kovaa nousua.

Määränpää saavutettu

Opasteessa hissiasemalla luki, että nousuun menee tunti. Ehkä se tunti menee paikalliselta kulkijalta joka on tottunut liikkumaan rinteillä. Eevertin seurue osaa kyllä sujuvasti kertoa annetut aikamääreet kahdella. Silloin ollaan lähempänä totuutta.

Niinpä tunnin ja 50 minuutin kuluttua oltiin saavutettu määränpää.

Kappeli

Lähellä oli pieni kappeli. Se piti tietenkin tarkastaa ennen ateriointia.

Rotkogelhutte

Seurueen määränpää oli Rotkogelhütte, 2666 metrissä. Ylös päästyä keli selkeni kunnolla. Paikka oli mahtavien vuorten ympäröimä ja ympärillä olivat mitä mainioimmat rinteet laskettelijoille.

Ruoka oli hyvää ja se oli oikein sopivan ravitsevaa kulkijoille. Pyttipannua paikalliseen tapaan.

Pyttipannu

Jälkiruuaksi kaakaota rommitilkalla.

Ruuan jälkeen oli aika palata hissiasemalle alas. Ylös nousu otti pahasti keuhkojen päälle, mutta laskeutuminen vastaavasti jalkoihin.

Maisemien ihailua

Onneksi oli takana hieman kumpaakin kokemusta, niin matka taittui hyvin. Laskeutuminen sujui lähes ihanneajassa – tai siis siinä ajassa mikä sille oli laskettu.

Kirkastuu

Väsynyt mutta onnellinen seurue pääsi takaisin majapaikkaansa. Peseytyminen reissun jälkeen oli mahtavaa. Alppiauringon säteissä vielä kilisteltiin kuohujuomalla koko seurueen voimin.

Kuohujuomaa

Hyvä on ihmisen olla.

Lasi

Huomenna on uusi päivä ja uudet seikkailut 🙂

Parhainta Vappua!

Eevert on pistänyt pöydän koreaksi kevään juhlaa varten. Tänään paistaakin aurinko hienosti. On oikein mukava nauttia pöydän antimista ulkona.

Vappu
Vappu

Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseksi julistamisen muistoksi. Valpurin yönä luultiin noitien ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Jaa, sieltä varmaan juontavat juurensa vappupillit ja torvet.

Nykyään Vapun päivää aattoineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.

Vapunvieton perinteisiin kuuluvat vappumarssit ja -kulkueet, ylioppilaiden kuorolauluesitykset sekä patsaiden lakitukset. Vapputunnelmaa luovat puhallinorkesterimusiikki ja kaikenlainen vappurekvisiitta serpentiineistä ilmapalloihin.

Joskus nuorempana Eevertkin suuntasi kaupungin keskustaan katselemaan vapun juhlijoita. Varsinainen juhlija hän ei ole koskaan itse kuitenkaan ollut.

Leivonta-aineet

Nuorena poikana Eevert muistaa Vapun juuri sellaisena aikana kun äiti paistoi kasapäin munkkeja. Niitä syntyi päivän aikana kokonainen vuorellinen keittiön pöydälle. Silloin niitä sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Kylmä maito munkin kanssa oli ehkä parasta mitä Eevert tiesi. Ei tainnut muu ruoka vapunaikaan kiinnostaakaa.

Vanhemmiten munkkien kanssa on tullut maltillisemmaksi, silti se yksi munkki edelleen kuuluu Eevertin rituaaleihin vapun aikaan. Tippaleipää sensijaan ei ole juurikaan tullut syödyksi. Liekö sitten ollut jonkin toisen kansanosan suosikkina ja siksi jäänyt vieraammaksi.

Pallot
Pallot
Eevert toivottaa kaikille oikein hyvää Vapun aikaa!

Uudet kuviot

Pientä taukoa on blogissa ja myös Eevertin elämässä ollut. 1:1 koti piti saattaa uuteen paikkaan ja siinä oli niin paljon hommaa että pikkukoti/kodit saivat olla aivan oman onnensa nojassa.

Silloin lähti

Osan taloista kuljetin omalla autolla jo aikaisemmin uuteen kohteeseen, mutta kestävämmät jäivät muuttomiesten hoteisiin.

Paikallaan

Eevertin päätalo ja kappeli pääsivät avarammille paikoille näkyviin. Valoa tulee tupaan vaikka kuinka, sillä isoja ikkunoita on joka puolella.

Ilta-aurinko

Ilta-aurinko varsinkin hellii Eevertin kotia.

Kirkkotarha

Kirkkotarhakin on niin siisti ja puhdas. Pitänee saattaa uutta kasvustoa hiljalleen. Kasvit ovat olleet pitkälti luonnosta kerättyjä ja kuivattuja, joten ne päätyivät muuttoroskiin. Kappeli kärsi hieman siirtelystä, vaikka itse sen kuljetinkin. Yksi ikkuna pitää kiinnittää uudelleen. Ikkuna on kyllä ehjä mutta irronnut kiinnityksistään.

Iltavalaistus

Syysiltojen kaunistus 🙂 Jostakin syystä pidän valaistuista pikkutaloista.

Hommahuone

Vanhassa kodissa minulla oli verstashuone. Kylmätila, mutta aivan ihana kesähommapaikka. Nyt kävi niin hassusti, että minä sain sisälle ihan oman huoneen käyttööni. Ullakon kalusteet sinne tulivat ja vielä se taitaa tuoksua ullakolle. Kaipa tuo aikaa myöten haihtuu. Muut pienet talot pääsivät myös näkyville. Ensimmäisiä hommia uudessa hommahuoneessa näyttää olevan taimikasvatus.

Kaunishan tuo huone ei ole, mutta ei kai tarviikkaan 😀

Taloja

Näin hyvin näkee että joka talo tai roomboxi ovat kaikki aivan eri kokoluokkaa.

Apila

Keskeneräinen Apila-navettakin pääsi vielä mukaan. Olin varma että se repeää liitoksistaan muutossa ja joudun hylkäämään sen. No ei, hyvin kesti ja kun pääsi valoisampaan paikkaan ja silmänkorkeudelle, niin kyllähän se on tehtävä loppuun.

Karja

Karja pääsi ensimmäiseksi omille paikoilleen, kun paljastuivat laatikoista. Tyytyväisiä ovat.

Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan.

Muutto

Elämässä tulee joskus yllättäviä käänteitä itsensä ulkopuolelta. Eivät tunnu sinähetkenä hyvältä, mutta ehkäpä aukeaa sitten jotakin muuta koettavaa ja elettävää.

Muutto on taas ajankohtainen. Eevert kerkesi vajaan pari vuotta rakentamaan tiluksiaan nykyisessä osoitteessa. Nyt on aika siirtyä seuraavaan. Fyysinen muutto on vasta pääsiäisen aikoihin, mutta pikkukodeista tuli aloitettua asioiden ja tavaroiden pakkaus. Ne ovat kyllä nyt täydellisen sekaisin. Ehkä saan ne järjestykseen sitten kun on aika asetella paikoilleen.

Eevert on ollut hyvin myötämielinen talonsa tyhjennyksen suhteen.

Tyhjä koti

Muutama kiinteä huonekalu jää paikoilleen – koska sähköt. Vanhoja muuttolaatikoitakin oli vielä jäljellä 😀

 

Hommahuone

Tähän kotiin on kiinteänä mahdollisuutena ollut hommahuone. Oma tila levitellä sahoja ja askartelutarvikkeita. Tila on lämmittämätön. Erillinen pieni patteri ja vanha auton lammitin ovat sen saattaneet kylmällä ilmalla tarvittaessa työskentellykuntoon.

Paljon tavaraa

Parissa vuodessa on kerennyt taltioimaan melko paljon erilaista asiaa ja tavaraa, mitä joskus ehkä voisi tarvita. Nyt on ne ehkä tarvikeet aika hävittää ja kerätä uudet roskat sitten uudessa paikassa.

Siellä saan pienen ja ihan huoneistoon kuuluvan huoneen käyttööni. Se on vain aika paljon pienempi kuin hommahuone.

Terassin tulee korvaamaan lasitettu parveke, joten ihan hyvä vaihto ehkä sitten kaiken vaivan jälkeen.

Kesäkuussa 2016 tunnelmat olivat muutossa tukalat

Edellinen muutto

Nyt on muuttofirma tilattu avuksi.

 

Yritystä löytyy

Jos on maitotonkkia niin pitää toki saada sitä maitoa meijeriinkin.

MUistissa on monenlaista maitolaituria. Ilmeisesti muistin varassa ei kannata ryhtyä rakennuspuuhiin.

Mareriaalia

No, ensin piti tietenkin saada materiaalia. Jäätelötikut ovat varmasti oiva materiaali.  Siispä liimailemaan niitä yhteen.

Koossa

Rakettitikut tulivat avuksi ja pian olikin alustava aihio koossa.

Tosin aivan liian isona ja muutenkin oudon oloisena. Ei muuta kuin takaisin alkuun.

Materiaalin työstämistä

Otetaan jäätelötikkujen lisäksi kahvitikkuja. Johan tulee mukavampaa seinämateriaalia.

Yön kuivuttuaan oli oikein mukava sahailla palasiksi.

Uusi yritys

En sitten nytkään muistanut että päätypalan voi hyvin tehdä yhdestä palasesta 😀

Kokoamista

Tarkkaan kun laittaa niin saahan tämän kootuksi – ehkä.

Tonkka mukaan

Vaikuttaa hieman pieneltä! Pitäisikö jäädä tähän???

Valmis?

Kattoa piti vielä hieman kokeilla, mutta liian pienihän se on.

Jospa ensi viikonloppuna saisi sopivan kokoisen kootuksi. Seinämateriaalia on onneksi vielä jäljellä niin ei tarvitse alusta saakka aloittaa.

Pitäisikähän sittenkin ryhtyä laskemaan ja mittaamaan näitä töitä oikean mittakaavan saavuttamiseksi?

 

Lahjoja

Joulunaika toi Eevertille myös lahjoja rakkailta ystäviltä.

Aina ne ihanat ystävät jaksavat muistaa, tuumii Eevert onnellisena.

Villa Charlotten Rouva muisti joulukortilla – tai ei vain yhdellä vaan monella kortilla, jotka oli asetettu kauniisti nauhaan. Tämän minä ripustan seinälle muistuttamaan viehättävästä Rouvasta.

Villa Charlotten Rouvalta

Keittiöön on asetettu Siipalta saadut uudet kahviastiastot.

Kahvia

Kyllä näistä kelpaa juoda. Pitäisiköhän ryhtyä harrastamaan posliininmaalausta? mietiskelee Eevert.

Vaan ensin keitän munat.  Niitäkin saatiin täydentämään Eevertin ruokavarantoja.

Värejä ja maaleja

Eevertin talossa asustaa rengin kammarissa apumies, joka otti mieluusti haltuunsa joululahjapaketista löytyneet värit ja taiteilijantarvikkeet.

Renki

Renki rupesikin heti tuottamaan merellistä taidetta Eeverttilän seinille.

Talvi on ollut niin lämmin ja kurainen että miehellä on Hai-saappaat jalassa sisälläkin.

Kiitos kaikista muistamisista ja lahjoista.

Oikein hyvää ja kokemusrikasta vuotta 2018 meille kaikille.