Avainsana-arkisto: Englanti

Monenlaista kulkijaa

Aamu aukesi aurinkoisena ja oli taas oikein mukava jatkaa matkaa. Heti alkuun olikin sulku.

Siitä sai laiva heti aamupesut. Ihan kuin joku olisi tyhjentänyt pesuainepullon kanavaan. Valtaisa vaahto täytti nopeasti tilan.

Kanavan reunalla oli aamutoimet myös ankoilla menossa. Ihan kuin yön aikana olisivat kaikki sulat menneet sekaisin. Paremmin pääset seuraamaan ankkojen aamutouhuja täältä https://www.instagram.com/p/BzcyVNRhV53/

Matka jatkui joutsenpeheen johdattamana. Tarkkaan keskellä kanaalia ja samaa vauhtia kuin Narrowboat eli rauhallista kävelyvauhtia.

Seuraavana seurueen otti vastaan hanhi-armaada, joka toimivat satamavalvojina jokien haarautumakohdassa. Tarkkaan tutkivat ja katselivat nokanvarttaan pitkin kulkijoita. Palkaksi piti saada muutama leipäpala – suojelurahana vissiin.

Rantaheinikossa päviystävät myös haikarat. Niitä ei aina huomaa ennekuin lehahtavat lentoon. Ne eivät kovin lähelle päästä, vaan siirtyvät mieluummin turvallisen välimatkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Palaavat sitten taas takaisin saalistuspaikalleen.

Jaha, ja mitäs täällä tapahtuu. Iso lauma nuorisoa oli lähdössä kanooteilla vesille. Jonkinlainen seikkailukeskus oli sillä kohdin. Turvajärjestelyissä oli hieman toivomisen varaa, näin vanhan leiriohjaajan silmin katsottuna. Yksi nelikko oli nurin heti kättelyssä ja nuoret miehet saivat kylvyn. Kanaali on vilkkaasti liikennöity, joten kannattaa olla tarkkana, vaikka laivat eivät kovaa vauhtia liikukaan.

Siinä sitä oli yhdelle päivälle tarkkailua kyllikseen. Yöpaikka löytyi läheisen Pubin rannoilta. Siispä purtilo kiinni ja pubiruokaa syömään. Kanaa tuli tilattua. On se siellä pekonin alla 🙂 Annokset ovat isoja. Aikainen mieskään ei niitä jaksa kokonaan syödä. Siitä mukavaa ruokaa että se on ihan tehty. Ei pakastepussista lämmitetty, niinkuin helposti kotimaisemissa tapahtuu. Ihan hyvää tietty se pakastepussiruokakin.

Kyllä tällä taas jaksaa.

Yksi tavallinen päivä

Eevert nukkui yön kajuutassaan oikein makoisasti. Hän heräsi linnunlauluun auringon noustessa. Lintujen äänet tuntuvat korostuvan purtilon sisällä. Tosin paljon niitä lintujakin on.

Yöllä Eevert näki unta hatustaan, jonka menetti edellisen päivänä kanaaliin. Tuulenpuuskat tarttuivat kepeästi hatun liereihin viskasivat sen kauas pois. Sinne se jäi. Toivottavasti joku lintu tai vesieläin hinaa sen pesäänsä lämmikkeeksi. Fredrikssonnin.

No, hattuja tulee uusia, lohdutti Eevert itseään ja päätti lähteä nauttimaan Aston Marinan aamiaista.

Tulikin oikein kunnon englantilainen aamiainen. Tällä sitä jaksaa koko päivän. Ihan kokonaan ei seurue jaksanut syödäkään annoksiaan. Hyvää oli, totesi Eevert huuliaan nuoleskellen. Nytpä sitten huoltamaan alusta. Dieseliä on tankattava ja tarkistettava vedet. Tulevat ja menevät.

Pian oltiinkin jo menossa. Päivä oli puolipilvinen ja lämmin. Sulkuja vähemmän, mutta nekin sitäkin mielenkiintoisempia. Kerrotaan ja jo vankan kokemuksenkin mukaan, ihmiset ovat täällä ystävällisiä, juttelevat ja auttavat toisiaan mielellään. Suluilla vaihdetaan kuulumiset ja elämän ihmettelyt hyväntuulisesti.

Sekaan mahtuu tietenkin myös muuta. On toraisia pariskuntia, joiden tuska välittyy vaikka he kuinka koettaisivat hymyillä vieraille. On niitä jotka ahdistuvat sulussa ja repivät pelihousunsa jos joku muu kuin oma vaimo menee koskemaan sulun laitteisiin ja on niitä joita englantilainen pedanttius vaatii nostamaan tai laskemaan luukkuja juuri tiettyjen loksahdusten verran. Ei yhtään enempää tai vähempää, koska silloin maailma kaatuu juur siihen paikkaan. Onneksi heitä on vähän liikenteessä kuitenkin.

Päivä oli tuulinen ja se tarttui purtiloon herkästi. Joki oli mutkikas ja kun lyhyellä mitalla varustettu henkilö sitä koittaa luovia eteenpäin, vaikuttaa tehtävä paikoin mahdottomalta. Näkyvyys jää purtilon kattoon. Sen edessä on vielä kolmisen metriä keulaa. Ja minne se joki kaartaa!?! Kertaalleen päädyin pusikkoon tuulen voimasta ja siinä olikin sitten kapteenin vaihto loppupäiväksi. Omaksi huojennuksekseni kokenut veneilijä meni omallaan vielä tehokkaammin kaislikkoon yhden sulun kohdalla. Mannaa sielulle.

Jos laivassa rapisee, niin aika pian on kavereita koputtelemassa ja kerjäämässä makupaloja. Eevert suurena eläinten ystävänä heltyy herkästi ruokkimaan lajirikasta lintukansaa.

Purtilomme on vanha ja edustaa ns. traditionaalista mallia. Vissiin kaiken kohdalla. Konehuoneessa on pientä vuotoa, jota jo kertaalleen huoltomies kävi hinkkaamassa. Välillä on Eevertinkin otettava ohjat käsiinsä ja tehtävä päivittäishuoltoa.

Yöpaikka löytyi pienen sillan kupeesta The Staffordshire and Worcestershire Canalin varrelta.

Aston Marina

Aamu alkoi tuttuun tapaan kahvinkeitolla ja köysien irroittamisella. Päivä näytti vähemmän helteisestä kuin edellinen, joka oikeastaan oli vain hyvä asia.

Sulkuja osui taas matkanvarrelle kymmenkunta. Joskus sitä saa varoa, että sulussa ei tule veneelle täyspesua sisätiloja myöden. Sulkujen pääportit voivat olla yllättävän korkealla. Monesti suositellaankin, että etukannen ovet pidetään kiinni. Purtilon kuivaaminen on iso työ. Tätä seuruetta lähinnä nauratti etukannen täyspesu. Ja ne ovet olivat kiinni.

Pävivään matkalla tuli taas ihasteltua lintuja. Tämä lienee haikara, tuumi Eevert melko kesyä yksilöä, joka tuntui vähät välittävän sen paremmin kävelijöistä kuin veneistäkään. Haikaroita oli ollut aikaisemminkin jokivarressa, mutta ensimmäisen kerran sain sen kuvattua, riemuitsi Eevert.

Reissu oli sen verran pitkällä, että koko seurue kaipasi jo kunnon suihkua, vaate- ja venehuoltoa. Siispä on syytä kurvata läheiseen Marinaan.

Vähän niinkuin karavaanarialue kotimaisittain.

Kaikki palvelut tarjolla. Eevert pesi ja kuivasi koneellisen pyykkiä.

Pesutupa oli heti vapaana. Pyykit koneeseen ja porukka pesulle siksi aikaa kun kone pyörii. Ja voi miten mahtavaa se peseytyminen kunnon tiloissa olikaan. Siitä huolimatta, että omassa purtilossa on suihku ja pesutilat muutenkin ihan asian mukaiset. Tosin aikainen mies ei siellä mahdu seisomaan 😉

Kuivausrummun pyöriessä voikin sitten istahtaa lukemaan kirjallisuutta. Melko hyvä kokoelma oli tarjolla niin kirjoja, DVDtä kuin pelejä ja lehtiäkin. Oletettavasti kulkijoiden hiljalleen kartuttama vaihtohylly.

Jäljellä oli vielä oman itsen loppuhuolto. Marinan ravintola tarjosi sunnuntaipäivällistä. Koska pöytävarausta ei oltu tehty, niin joutui hieman odottamaan. Aperitiiviksi löytyi Gin and Tonic. Siitä Eevert oli haaveillut koko matkan ajan. Nyt oli se hetki.

Eikä loppu ollut yhtään sen heikompaa. Nuorten luotsaamassa tyylikkäässä Marinan ravintolassa alkuun tuli tomaatti-basilikakeittoa.

Pääruuaksi paikallista possua sievällä possunnahkaraksusiivulla koristeltuna.

Tai marokolaisittain maustettua lammasta.

Ja päätteeksi vielä kotijäätelöä mutakakun kanssa.

Ah ja voi. Voiko ihminen enää parempaa toivoa, huokaa Eevert aterian päätteeksi. Niin hoidettu ja huollettu olo 🙂

Aamulla edessä vielä englantilainen aamiainen.

Niin, ja se veneen huolto. Vedet, likavedet ja vessat sekä tankkaus.

Tunnelipäivä

Helle on tavoittanut Britannian. Käsivarsissa ja nenänpäässä punoittaa jo arasti. Vesillä en varsinaisia varjopaikkoja ole tarjolla.

Päivä alkoi tunnelisulkeisilla. Välillä niitä oli siihen tahtiin että koko miehistö pääsi hommiin. Toista kun avattiin niin toista suljettiin yhtäaikaa. Sulkuja oli riittävästi. 12 puomin jälkeen alkaa kädet olla melkoista spagettia, siitä huolimatta että työ on hyvää ja mukavaa vaihtelua.

Linnusto on ihastuttanut koko reissun ajan. Eevert on niitä innokkaasti tutkinut. Monet ovat löytäneet nimen, mutta tämä töyhtöpäinen kaunokainen on vielä ilman tarkempaa lajimääritystä.

Kanaali on ollut alkujaan täysin työkäytössä joten majapaikkoja ja Pubeja on tasaiseen tahtiin. Niissä on ennenvanhaan syötetty työväki ja vaihdettu kanaalissa työjuhtina käytetyt hevoset levänneisiin. Tämä Pubi tuli myös matkailijoille sopivaan kohtaan. Pubilounas kelpasi tänäänkin. Listalta löytyi Green Thai Curry.

Matka jatkui tankkauspaikkaa etsien. Hieman harvakseen tuntuisi olevan sellaisia paikkoja. Ja jos löytyykin niin on lappu luukulla, että suljettu on – pahoittelumme. Kohta viikko menty tankillisella. Hieman jo mietityttää, että koska se loppuu 😀

Tästä kohtaa ei enää peruuteta. Ei siitäkään syystä että kanavanvartija tulee hoputtamaan. Kaasua nyt – hurry hurry – pitää ehtiä tunneliin!

Tunneliin oltiin menossakin. Harecastle tunnel kulkee läpi Harecastle Hillin ja pituutta sillä on 2500m. Valmisteluja ei ehdity tehdä, koska tunnelimestari tuuppasi suoraan putkeen.

Periaatteessa kaikki valot päälle purtiloon ja keulavalot nayttämään suuntaa.

Tunneli oli todella pimeä. Ei mitää muuta valoa. Samaan aikaan siellä ei ollut meidän kanssamme muita aluksia, joten kokemus oli hyytävä. Muutama pehmeä tömähdys purtilon pohjaan – mitähän siellä oli? Tuonelanvirta kävi mielessä. Syntyi useampiakin tarinapohjia Harcastle tunnelin salaisuus jne.

Tässä kohden en saa videota upotettua, mutta pienen makupalan matkasta saa käymällä Instagramissa https://www.instagram.com/p/BzQmHOtBfde/

Viimein kaukaisuudessa oleva valopiste laajeni ja 38 minuutin tunnelimatka päättyi.

Tunneli on rakennettu James Britleyn toimesta vuosina 1766-1777. Herra Brintley ei ehtinyt nähdä sitä valmiina ja toiminnassa koska kuoli jo vuonna 1772. Työ tehtiin loppuun George Henshallin toimesta. Se on Britannian pisin kanaalitunneli. On siinä ollut aikanaan hevosilla myös pimeä ja pelottava taival aikanaan! Kanaalin sivussa kulkee kokoajan polku, joka on alunperin ollut juuri hevosten kulkupaikka. Tunnelissa se oli näkyvissä vain paikka paikoin. Se on purettu pois käytännössä koko matkalta.

Sitten olikin aika löytää yöpaikka. Uni tuli pian ja herätys aikaisin. Kymmenet hanhet tööttäävät porukalla kulkijat hereille ja matkaan.

Bunkkerissa

Aamu valkeni kosteana ja sateisena. Saderintama saavutti kulkijat noin vuorokautta ennusteita myöhemmin. Kohtalaisen lämmintä kuitenkin.

Yöpaikan lähistöllä oli jo käytöstä poistettu, salainen, kylmän sodan aikainen bunkkeri. Yli 60 vuotta tämä valtava maanalainen monimutkainen rakennus pysyi piilossa. 35 000 neliömetrin maanalainen bunkkeri olisi ollut aluehallinnon keskus, jos ydinsota olisi puhjennut. 

Siellä oli hyvää aikaa poiketa ja odottaa selkeämpiä purjehduskelejä. Siispä sadevarusteet päälle ja kävelyretkelle.

Bunkkeri oli keskellä ei mitään. Isoja peltoja ja laidunmaita ympärillään. Paikalla on ollut jo toisen maailmansodan aikana sotilastoimintaa, joka keskittyi etupäässä häirtisemään pommiikoneiden navigointia. Myöhemmin paikalle rakennettiin betonibunkkeri jonka tehtävänä oli ilmavoimien tukeminen sotilaskoneiden ylittäessä siviilialueita. Bunkerista tuli yksi merkittävä osa koko Britannian kattavaa verkostoa kylmän sodan aikana.

Eevert tutkimassa ydinpommia

Nykyään bunkkeri on museoitu ja siellä on tietoa sen toiminnasta kylmän sodan aikana. Löytyy myös simulaattori, jonka vie kävijät ydinpommin räjähtämisen tunnelmiin pommisuojassa. Kokemus perustuu ääniin ja varsinainen räjähdys tapahtuu viiden minuutin välein. Vierailijat voivat katsella myös BBC-elokuvaa The War Game , joka on kuvaus siitä, mitä todennäköisesti tapahtuisi ydinvoimahyökkäyksessä Britanniaan.

Museoon on kerätty suuri määrä kymän sodan aikasta tavaraa eri puolilta maailmaa. Varsin kattava on myös venälaisten varusteiden ja tutka- ja radiolaitteiden kokoelma.

Joukossa oli myös laitteita joilla voi lähettää oman viestinsä maailmalle tai kokeilla miltä tuntuu vaikkapa levähtää taukotuvassa. Lapsia varten on omat kierroksensa, jotka ohittavat järkyttävämmät tilat. Kuten esim. sairastupa jossa on hoidettavana ydinräjähdyksessä vammautunut nainen.

Vakoojakissoja on myös paikalla tarkkailemassa kävijöitä. Ne tuntuivat pitävän silittämisestä. Ja kyllä niitä tulikin silitettyä.

Vierailukäynnin jälkeen matka jatkuu. Kelikin on selkeytynyt, joten oli hyvä jatkaa eteenpäin.

Sade toi kosteutta purtiloon ja hyvä tapa karkottaa se on polttaa pari pesällistä puita kaminassa. Leppeä lämpö tainnutti nopeasti kulkijat. Kokemus bunkkerista kulki mukana koko päivän. Onneksi sitä ei ole koskaan tarvittu.

Tässä pieni livekuvakooste 🙂

Ja sitten onkin aika aloittaa uusi päivä.

Narrowboat alle ja menoksi

Eevert päätti suunnata tänä kesänä alavammille maille ja päätyi Narrowboat reissulle Englantiin. Vanha merimies tarttui peräsimeen ja lähti lipumaan pitkin kanavia ja kanaaleja Englannin maaseudulle.

15 metrinen Phantom tuli retkikulkineuvoksi. Lähtöpaikkana Norbury Junction. Laivan käyttöön tuli hyvä ja tarkka opastus sekä saatto vähän matkan päähän.

Väylä on kapeaa uomaa. Ennen vanhaan siellä vedettiin vastaavanlaisilla veneillä puuvillaa ja muuta tuotettua ainesta hevosvoimin. Kanaalin sivussa kulkee polku jota pitkin hevoset ovat kulkeneet. Hyvän kaunista ja linturikasta seutua. On oikein mukava katsella ja kuunnella.

Ohjaaminen on tarkkaa touhua. Pitää saada pitkä laiva kääntymään juuri oikeaan suuntaan. Hieman alkuun mentiin siksakkia, mutta onneksi ei kolhittu muita kulkijoita. Niitä riittää. Näyttää siltä että nämä narrowboatit ovat vastaavia kuin meidän tutummat asuntovaunut.

Maaseudulla ollaan kokoajan. Erilaiset kotieläimet laiduntavat uoman molemmin puolin.

Niin alavaksi tämä reissu ei osoittautunut. Matkan varrella on 97 sulkua ja ne kaikki toimivat käsikäyttöisesti. Sulkua veivataan auki ja kiinni molemmissa päissä.

Sulut ovat yhtä kapeita kuin venekin eli parimetrisiä. Yllättävän nopeasti se täyttyy tai tyhjenee. Riippuen mihin päin on menossa.

Katseltavaa riittää. Kymmenet linnut sirkuttavat rannan puissa.

Veneessä on kaikki tarvittavat mukavuudet vessaa ja suihkua myöden. Yhtään ylimääräistä neliötä sen sijaan ei ole.

Liesi, uuni ja grilli toimivat kaasulla. Jääkaappi sähköllä, jota tuotetaan ajaessa omalla generaattorilla. Keskuslämmityskin löytyy. Ja Porin Matti. Puitakin on jo hankittu, niin joku päivä saadaan nauttia puulämmityksestä.

Uomalta on paha eksyä, silti on hyvä olla kartta, josta näkee hyvät yöpymispaikat ja lähellä olevat nähtävyydet. Lisäksi tulee paljon tietoa ympäristöstä ja sen historiasta.

Kirkot ovat enempi linnamallisia. Melko jyhkeää, tuumi Eevertkin sen nähdessään.

Sisällä oli huikea määrä käsittämättömän upeita lasimaalauksia. Niitä tutkiskellessa meni päivätauko oikein hyvin.

Linnut ovat nopeasti kerjäämässä ruokaa kun pysähtyy 🙂