Avainsana-arkisto: ikoni

Jumalan äidin ikoni

Ikoni
Ikoni

 

Eevert on nostanut takan päälle ikonin. Se on valamolainen Jumalan äidin ikoni ja ainoa joka on syntynyt Valamon luostarissa Laatokan Karjalassa. Paikaa sille ei tahtonut löytyä, vaan päätyi lopulta varastoon moniksi vuosiksi.

Eevertin ikoni on pieni kopio alkujaan hyvin kookkaasta ikonista. Aikojen saatossa ikoni siirtyi munkkien evakon mukana Heinävedelle ja on siellä näkyvillä. Tarkemman ja mielenkiintoisen kertomuksen ikonin vaiheista löydät Ortodoksi.net– sivustolta.

 

 

 

 

Kappelilla 2

Kappelin viimeistelytöitä riittää. Tänään ongelmalliset pyöreät ikkunat saivat puuttuvat lasit. Etuoven yläpuolella olevaan ikkunaan oli suunnitteilla jonkin sortin ikoni. Monia ehdotelmia on tullut omista löydöistäni kuin myös ihanien lukijoiden kautta.

Kappeli on rakentunut sitä mukaa kun ideoita on tullut ja jos nyt aloittaisin alusta niin ehkä rakentaisin sen kokonaan toisin. Erityisiä suunnitelmia ei missään vaiheessa ole juuri ollut.

Ikkunoita olisi tietenkin pitänyt ajatella jo alkuun 🙂

Viime vuodenvaihteessa löysin lasisen avaimenperän jossa oli ikoni.

 

Yläikkuna
Yläikkuna

 

Kyllähän sen ikkunaan sai ihan hyvin, mutta ei alkuunkaan niinkuin olisin mielikuvissani unelmoinut. Ja tälläkertaa luonnossa lopputulos on paremman näköinen kuin kuvassa. Valo heijastuu kappelista luonnollisemmin lasin läpi kuin tyhjästä reijästä.Takaikkuna sai myös reunat, mutta toistaiseksi se on vielä ilman ikkunalasia.

Ja niinkuin ikkunasta huomaa. Se ei enää työskentelyn tässä vaiheessa ole edes pyöreä. Pakkeli, jolla kappeli on kauttaaltaan päällystetty ei ole tasaisena sen paremmin ikkuna- kuin oviaukoissakaan.

 

Näkymää
Näkymää toisella valolla

 

Kappelissa on kahdenlaista valoa. Toinen hieman kylmempi ja on kappeli kattoon kiinnitetty led-valo. Toinen valo tulee roikalla takaikkunasta sisään ja on siis varsinaisesti asentamaton. Nämä sähköistyksetkin pitäisi ajatella siellä ihan alkuvaiheissa 😀

 

Ovenpieli
Ovenpieli

 

Oviaukkokin sai viimestelynä (ei varmaankaan mikään viimeinen viimestely) oven pielet. Menetelmänä edelleen munakenno. Tässä rakennuksessa melko monessa kohdin on turvauduttu munakennoon. Melkoisen monikäyttöinen materiaali.

Kappeliin on olemassa myös ovi-pala. En tiedä tuleeko se koskaan paikoilleen. Toistaiseksi se mahtuu vielä oviaukkoon, tosin ei ihan tiivis taida olla.

 

Vähän eri kulmasta
Vähän eri kulmasta ja lyhdyn polttimokin lähtenyt omille teilleen 🙂

 

 

Oikein hyvää sunnuntaita kaikille vierailijoille.

 

 

 

Mikä yhdistää Igoria, Kalifaa ja Aminaa

Viikolla Eevert sai postista paketin.

Hämmästys oli suuri kun mies sen avasi. Mukana oli kirje. Se piti lukea useampaan kertaan, sillä niin koskettava se oli että yhdellä kertaa ei tullut omaksuttua kaikkea liikutuksen kyynelten täyttäessä silmät.

 

Kirje

Kirjeen oli toimittanut Heidi. Hän oli matkoillaan tavannut Eevertin läheisiä ystäviä kaukaa vuosien takaa. Vielä muistivat. Tosiaan vielä muistivat niin, että olivat pyytäneet tapaamaansa matkalaista tuomaan tuliaisia ja tervehdyksensä ihan Eeverttilään saakka.

 

Tämä täytyy tutkia tarkasti. Lähetyksen mukana oli ikoni. Ikoneita Eevert keräilee ja on kotiinsakin niitä ripotellut sinne tänne muistuttamaan merkittävistä asioista. Kauniin ikonin oli lähettänyt Igor.

 

Igorin viesti

 

Kappelia on rakennettu Iisakin kirkon malliin ja mitä ilmeisimmin asiasta on kuulutettu myös maailman laajuisesti. Voihan olla että ei sitä karskista merimiehestä heti uskoisi että rupeaa kirkonrakennuspuuhiin. Niin se vaan kuitenkin on että kun on nähnyt millainen on ihmisen osa koko maailmankaikkeuden keskellä, niin tulee miettineeksi monenlaisia asioita.

Igorkin aikanaan oli hyvä henkiystävä Eevertille ja yhdessä rukoillen ja kiittäen oltiin monista syövereistä selvitty. Luottavainen elämänasenne oli ollut molempien miesten vahvuus vaikeissa hetkissä. Igoria Eevert muistaa lämmöllä.

 

Ikoni

 

Eevert jatkoi kirjeen lukemista hämmentyneenä. Samassa kirjeessä kerrotiin Kalifasta. Miehestä joka kulki muutaman vuoden merillä yhtäaikaa Eevertin kanssa. Kalifasta muodostui laivan väelle merkittävä yhteisen ilon lähde. Hänellä oli rytmi verissään ja otti hän mitä tahansa käsiinsä niin äkkiä oli havaittavissa mitä mukaansatempaavin rytmi. Niillä rytmeillä ja Kalifan iloisella asenteella mentiin monet murheet läpi ajanjaksoina jolloin vaikeudet olivat ainoastaan kohdattava. Väistämismahdollisuutta ei ollut kenelläkään.

 

 

Kirje jatkuu

 

Komea rumpu onkin, ihasteli Eevert ja varovaisesti koputteli rummun nahkapintaa. Kauniisti se kyllä kumahtaa! Mitähän se Kalifa silloin opetti… sormet piti olla näin.. ja ranne kevyenä ja herkkänä… tom tom tom… to tom tommmooo…

 

Rumpu

 

Vai on Kalifa mennyt naimisiin. Eevert hörähtää ihan ääneen, ja ihan hyväntahtoisesti. Monet kerrat Kalifan kanssa oli keskusteltu siitä että voivatko merimiehet ylipäätään mennä naimisiin ja elää onnellista perhe-elämää. Nuori kirkassilmäinen Kalifa oli liikkeissään niin notkea, että ainakaan silloin ei olisi kuvitellut miehen ikinä vakiintuvan.

On tainnut Amina olla sellainen nainen joka oli Kalifalta vienyt jalat kerralla alta. Oikein hyvä, oikein hyvä, tuumii Eevert. Kalifa olikin niin loistava persoona että hukkaan olisi koko mies mennyt jos olisi meriuransa jälkeen jäänyt jonnekin yksikseen vartioimaan majakkaa.

Kalifan lähettämänä lahjana oli ruukku. Ruukulla on Eevertille paljon merkitystä. Aikanaan kun pitkiä matkoja seilattiin ruukkuihin säilöttiin niin ruokatavaroita kuin juomiakin. Pääsääntöisesti viinejä, sillä ne sai hyvin säilymään vaikeissakin olosuhteissa. Tämä ruukku muistuttaa niitä monia joita Eevertkin on ruumasta kantanut ylös monta monituista kertaa. Tyhjentyneet ruukut sitten luovutettiin jossakin satamassa emännille jotka vaihtoivat ne taas täysiin. Siihen aikaan jo kierrätettiin säilytysastioita, vähän niinkuin nykyisellään vaikka pulloja.

Ettei vaan tämä Amina nyt sitten olisi joitakin niitä merimiesten muonittajia. Taisi olla Kairossa ainakin sellainen pitkälettinen kaunokainen, joka ahkerasti kävi satamassa vihanneskoreineen. Sellaiset silmät sillä Aminalla oli, että sydän aina hieman hypähti epätahtiin kun vaatteen lievekin vilkahti näköpiirissä. Vai Amina, olisikohan se juuri hän… Siinäpä pohtimista vanhalle merimiehelle 🙂

 

Yhtäkaikki ruukku on komea. Siihen ei mitään säilötä, mutta koristeeksi ja ihanaksi muistoksi se ainakin alkuun laitetaan.

 

Aminan ruukku

 

 

Lämmin kiitos Heidille viestin välittämisestä ja kaikkien ihanuuksien toimittamisesta. Täällä kostuu muidenkin silmäkulmat kuin Eevertin!

 

 

 

 

 

Mikkelinpäivänä kappelilla

Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää. Suntio päätti haastaa lapset mukaan valmistamaan Mikkelinpäivän tilaisuutta kappelille. Teeman mukaan sunnuntai tunnetaan lasten ja enkeleiden päivänä. Alkujaan päivä kaiketi on saanut nimensä itseltään Arkkienkeliltä – Mikaelilta. Nykyjään silloin saavat juhlia myös muut enkelit.

Lapset ovat koko viikon piirtäneet ja maalailleet enkeleitä, joita he sitten ovat tuoneet Suntiolle Kappelin koristuksiksi. Ja komeita ne enkelit ovatkin olleet! Niitä ihastellessa on mennyt hetki jos toinenkin ennenkuin päätyvät paikoilleen.

 

Enkeli

 

Tämän kauniin enkelin on tehnyt nuori taiteilija-tyttö, jonka kertoman mukaan se kuvaa iloista enkeliä joka rakastaa työtään suojelusenkelinä. Niinpä, tuumi Suntikin. Kukapa ei rakastaisi työtään lasten kanssa. Iloisia silmiä ja nauravia suita. Jotkut enekelit saavat kyllä tehdä aikamoisia päiviä, sillä monet lapset tuntuvat ehtivän pienillä jaloillaan pika pikaa paikasta toiseen. Siinä tulee enkelillekin jo hiki sulkaan kun yrittää perässä pysyä. Onneksi enekeleitä on toisinaan jopa niin paljon liikkeellä että niitä juurikin joka tilanteeseen ennättää.

 

Suntio

 

Suntio valmistautuu kappelihetkeen huolella. Musiikki on suunniteltu ja tekstin kohdat kirjoitettu muistiin valmiiksi hyvissä ajoin. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Niin kai sitä on tapana sanoa.

Suntio avasi ison Raamatun ja poimi sieltä sunnuntain tekstin. Näyttää olevan yksi kaikkein tärkeimmistä kohdista. Hiljaisessa kirkossa Suntio lukee alun ääneen. Komeasti kajahteleekin holveissa kun hän harvakseltaan lausuu:

”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ”

Jaa, taitaa vanha kansakoulun opetustaulu olla jossakin. Hetken aikaa kuuluu sakastista kolinaa ja kalinaa. Ovien narinaa ja kappelikissan sähinää kun se säikähtäneenä päättää poistua isantänäs läheisyydestä. Melkoisella tarmolla Suntio penkookin vanhoja kaappeja. Vaan etsiminen kannatti. Vanha pahvitaulu löytyy. Sehän me laitetaan myös näkyville!

Jeesus siunaa lapsia

 

Vähitellen kaikki onkin valmista. Hieman Suntio vielä kohentelee alttarikukkia.

 

Alttaripöytä

.

Kotimatkalla Suntio lauloi hiljaksiin tuttua enkelilaulua. Suntiolla on kaunis ääni. Muistuttaa ihan Samuli Edelmania 🙂

.

.

 

 

 

 

 

Aarteita joka lähtöön

Yllätykset eivät tältä kesältä ihan pian lopukkaan!

Eeverttilään saapui postilähetys. Paketti oli kierrellyt hieman maailmaa, mutta löysi kuin löysikin perille ystävällisten apulaisten avittamana. Toivottavasti samoin käy eräälle toiselle taidelähetykselle mikä Norjassa on vielä matkalla oikealle omistajalleen.

 

Postilähetys

 

Eevertin taidelähetyksestä paljastui aarteistoa Kappeliin. Kaunis triptyykki – kolmiosainen maalaus jonka sivustoille saranoilla kiinnitetyt maalaukset voidaan kääntää keskimmäisen teoksen päälle. Näin taideteos säilyy suojassa ja sitä voi esimerkiksi pitää esillä vain tiettyinä aikoina.

Eevertin saaman triptyykin keskushahmona on Jumalansynnyttäjän ikoni. Jumalansynnyttäjä tai Jumalanäiti merkitsee, että Maria synnytti Kristus-Jumalan eikä vain Kristus-Ihmistä. Neitsyt Maria on Jumalan Pojan ja Sanan, Jeesuksen Kristuksen äiti.

 

Jumalansynnyttäjän ikoni

 

Sivustoilla olevat hahmot edustavat luultavasti pyhiä ihmisiä tai munkkeja. Eevertin tietämys ikonien pyhistä hahmoista on hieman vaillinainen vaikka niitä ahkerasti keräileekin taloonsa ja mielellään itsekseen hiljentyy katsellessaan kauniita teoksia ja tutkiessaan ikoneihin kätkettyjä viestejä ja kertomuksia silloin kun sellaisia eteen sattuu.

”Ikoneilla on tärkeä kulttuurimerkitys ja samalla ne ovat venäläisen kuvataiteen alku. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan, ei siis esitetä ihmisen maallisia kasvoja vaan hänen kirkastuneet, ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Niinpä ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä sen raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava.Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys hänen saamansa kuorman kantajana.” (Oli pakko lainata koko teksti – ei tuota olisi omin sanoin osannut millään sanoa – linkin kautta koko tekstiin)

 

Pyhä Krisoforos

 

Ikonin takana on kuva Pyhästä Kristofoksesta joka on matkustavaisten suojelupyhimys. Mikä sen paremmin sopisikaan kansainvälisen seikkailijamme – Eevertin koti-kappeliin.

Pienen ikonin sivumaalaukset saa myös käännettyä kuten isompien esikuviensa.

 

Käännetyt luukut

 

Aikansa ihailtuaan Eevert lähti Kappelille mallailemaan työtä seinälle. Ja hyvin taitaisi asettua takaseinälle sivulattariksi piskuisen kirjahyllyn yläpuolelle. Tarvinnee vissiin käydä taas kylätimpurien puheilla.

 

Triptyykin mallailua

 

Kiitos Qaws ihanasta yllätyksestä reissultasi! Ja iso kiitos Ainolle, lähetyksen eteenpäin saattamisesta. Varsinaisia aarteita olette!

Eevert on jättäytynyt kaikista koti-Suomen markkinatouhuista pois ja oikeastaan vain ihaillut kanssaeläjiensä löytöjä ja kokemuksia markkinatouhuista. Sen verran miestä jäi harmittamaan, että päätti hieman päästä osalliseksi markkina-aarteista. Niinpä rohkeasti Eevert otti yhteyttä erääseen arvostamaansa tahoon ja tilasi itselleen kasan kesälukemista. Kaikki ovat ensimmäisestä sivusta viimeiseen saakka miehelle tuttuja ja jotkut jopa moneen kertaan luettuja. Pakkohan ne oli saada Taavitsaisen taloon! Niille ei vain varsinaisesti ole paikkaa, joten mies joutuu kirjahyllyn tekoon syksyn mittaan.

 

Tulevan kotikirjaston aarteistoa

 

Kirjat ovat Susannan käsialaa. Lämmin kiitos kirjoista, ne tulevat tarpeeseen!

Alttari

Kirkossa on aina alttari – niin Eevertinkin pieneen kappeliin syntyy alttaripöytä. Ennenvanhaan – Mooseksen aikaan (kauan ennen isoisää) – alttari oli ennemminkin uhripaikka. Kautta aikojen ihminen on mieltänyt alttarin pyhän kohtaamisen ja läsnäolon paikaksi.

Mooseksen ajan jälkeen alttarin kuvainnollisuus on hieman muuttunut. Ajatellaan että se kuvaa pöytää, jonka ympärille seurakunta kokoontui nauttimaan ehtoollista. Tunnetuin ehtoollinen on Jeesuksen viimeinen ateria jonka hän nautti pääsiäisen aikaan. Siitä tuli muistoateria ja yksi luterilaisen kirkon sakramenteista.

 

Alttaripöytä

 

Eevertin kappeliin on kirkkotekstiilien tuumailu ollut jo pidempään käynnissä. On kokeiltu hieman sitä ja tätä, mutta silmään ei oikein ole asettunut mikään. Pieneen mittakaavaan on ollut hankala löytää tarpeeksi siroa tai ohutta materiaalia. Tai kuvioinniltaan kirkkotilaan asettuvaa. Eijan paketissa ollut kirjanmerkki päätyi testiin ja on hyvin mahdollista että se sinne jääkin.

 

Alttariliina

 

Valkoinen väri kirkkotekstiileissä kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä. Eevertin kappelissa on aina iloa ja juhlaa, joten värit eivät varmaankaan vaihdu kirkkovuoden mukaan niinkuin isommissa esikuvissaan.

 

Alttarin päällys

 

Alttarilla on aina myös esineitä ja kynttilöitä. Ehdokkaita on kirkonrakennusmatkalla löytynyt, mutta mikää ei vielä ylitse muiden. Kuvan risti on kaksipuoleinen. Toisella puolella on kärsivä Kristus joka riippuu ristillä. Nyt eteenpäin oleva risti on ylösnousemuksen tyhjä risti. Muuten hyvä ja passeli, jos vain tuon kohtuuttoman suuren jalustan saa pois. En ole vielä keksinyt miten sen siististi tekisi. Alttari kaipaa vielä muuta esineistöä. Kynttilöitä, kukkia ja tietenkin Raamatun. Alttaripöydän koko on 2,5 x 6cm, joten taitaa mennä värkkäämiseksi 😉

Pöytäristin vaihtoehtoina on myös pikkuinen ikoni ja kaulariipusristi.

Ikoninen alttari

 

Kaularistialttari

 

Kovapäinen rakentaja

Eevertille sattui kiireissään vahinko, joka pysäytti energisen rakentajan niille sijoilleen. Ulkohommissa mies liukastui pahemman kerran ja löi päänsä kirkkaaseen jäähän joka paljastui hentoisen lumikerroksen alta. Iso muhku tuli päähän, mutta pahemmilta vaurioilta taisi mies sentään säästyä.

 

Kylmäpussi
Kylmäpussi

 

Kylmäpussi piti etsiä apuun ja sillä Eevert muhkuaan hoiteli kokonaisen illan. Pientä kivistystä ja vähän tärähtänyt olohan siitä tuli. Lääkärikirjasta Eevert luki, että tajunnan tilaa tulee seurata jos päähän osuu jonkinlainen tärähdys. Niinpä Eevert kutsui apuun renkinsä ja kehoitti tarkkailemaan. Renki tuumi, että tokkopa hän mitään erityistä muutosta huomaisi kuitenkaan… Hänen mukaansa Eevert on ollut aina hieman tärähtänyt jo valmiiksi. Renki jäi kuitenkin hoitohommiin ja keitteli potilaalle kaakaota ja teki voileipää.

 

Kaakaota ja voileipää
Kaakaota ja voileipää

 

Kalenterista katsottiin ja arveltiin työkyvyttömyyden kestävän ainakin viikonlopun. (Mainiot eväät Jatan herkkuja ja kalenterin isompi esikuva Maijalta)

Ja mitä se Eevert sitten tohotti kun meni jalat alta. Messumatkaltahan sitä oltiin tulossa huimien tuliaisten kanssa! Ja tuliaisia oli katseltu ”sillä silmällä” kappelin rakennuksen tiimoilta.

 

Tarvikkeita
Kappelin tarvikkeita

 

Käsin tehtyjä kirjanmerkkejä – ei kun kirkkotekstiilejä ja muita pyhiä esineitä mitä nyt kirkoissa yleensäkin on. Kirjanmerkit ovat Bangladeshistä jossa kotirouvat joskus rangaistuksen uhallakin tekevät vaikkapa kirjanmerkkejä, joissa on kristillisiä symboleja. Näiden kirjanmerkkien alkulähde ja paljon muutakin erilaista käsityötä löytyy TÄÄLTÄ.

 

Alttariristi
Alttaripöydälle

 

Alttaripöydälle tulee tietenkin risti. Tämä malli on kaksipuoleinen. Toisella puolella tyhjä risti – ylösnousemuksen risti ja toisella puolella krusifiksi. Pikkuristi vieressä päätyy johonkin seinälle kuten myös ”lantit”. Lanttien toisella puolella on englanninkielisiä rukouksia.

 

Ikoni
Ikoni

 

Monelle tuttu ikonikin löytyi minikoossa. Tämä oli alunperin kaulanauha, mutta ilmeisesti heti tuli riisuttua nauha irti kiinnittimineen. Näiden myyjä jäi nyt vielä hämärän peittoon. Lisätään tieto kunhan lasku löytää perille.

Ja noita mikropistoja tuossa kirjanmerkissä en ymmärrä ollenkaan. Pitää olla melkoisen ohkanen neulakin!?!

 

Rappausta
Rappausta

 

Kappelin seinät saivat ulkopintaa jo ennen reissua ja ne saivat rauhassa kuivahtaa pöydällä. Pinnalle tuli remonttitasoitetta ja tiiliä. Tiilet on tuotettu Lontoosta reilu vuosi sitten jo valmiiksi. Luonnonkiviä kappeliin taas on tarkoin valittu Itävällasta Zillertalin laaksoa ympäröiviltä vuorilta.

 

Seinustaa
Seinustaa

 

Joten näyttää tulevan kappelista perinteisen harmaakivikirkon tyylinen ainakin ulkoapäin.

Eipä arvannut kerätessä minne kivet päätyvät 😉

 

Kivilouhos
Kivilouhos

 

Ei voi kuin ihmetellä kuinka ne isot vuoret pysyvät kasassa koska liuskottuneita ja hajoavia rinteitä oli vähän joka puolella. Siispä kivien keruuseen ja reppu täyteen materiaalia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvisee tulevaisuudessa 😉

 

 

 

 

Tunnelmia Pietarista

Eevertin luottamustoimet ja mielenkiinnon kohteet johdattivat hänet seuramatkalle Pietariin. Matkaan lähdettiin suurella bussilla lähikaupungin keskustasta eräänä varhaisena aamuna. Bussin ympärille kokoontui paljon väkeä ja heti alkumatkasta alkoi vilkas tutustuminen. Matka Pietariin oli pitkä, joten jo matkalla ehdittiin monta tarinaa kertomaan. Seuramatkat ovat aina mukavia. Heti alkumatkasta Eevertkin sai oman ystävä-kaverin, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja seikkailuja yhdessä.

Ensimmäinen rajantakainen kohde oli Terijoki. Terijokeen Eevertin juuriakin sitoutuu menneisyydessä. Onpa muuan sukulaistätikin kirjoittanut ihan kirjojakin (Veltheim – Kultainen rinkeli) Viipurista ja lähikylien elämästä. Terijoki tunnettiin 1930-luvulla ”Suomen Rivierana” pitkän hiekkarantansa vuoksi ja se oli erittäin suosittu matkailukohde. Monet Viipurilaiset hankkivatkin Terijoelta huvilan ja viettivät osan vuodesta kauniilla rannoilla.  Terijoki olikin suosittu lomakohde etenkin taiteilijoiden ja kirjailijoiden keskuudessa. Matkalla Eevert huomasi, että monet valokuva-albumistakin tutut huvilat olivat nykyisellään huonossa kunnossa, eikä kirjoissa kuvattua loistoa juuri löytynyt. Ihastuttava oli kuitenkin ortodoksinen kirkko keskellä kylää kuulaassa kevätsäässä.

Terijoen ortodoksinen kirkko
Terijoen ortodoksinen kirkko

Kirkko valmistui 1913 ja vihittiin Kazanin Jumalanäidin ikonin muistolle 1915. Se tuhoutui osin talvisodassa, mutta on nykyään korjattu entiseen muotoonsa. Niin tässä kuin lukuisissa muissakin kirkoissa Eevert perehtyi ikonitaiteeseen ja ikonitaiteilijoihin varmaan tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Ikoneista Eevert on aina pitänyt ja niitä onkin kerääntynyt kotiin jo melkoinen kokoelma.

Matka taittui kohti Pietaria. Kaupunki osoittautui varsin suureksi ja kauniiksi. Viimeksi Eevertin siellä vieraillessa, monet kunnostustyöt eivät vielä olleet alkaneet. Nyt saattoi huomata kuinka taidokasta ja kaunista arkkitehtuuria oli kaupunki täynnä.

Pietaria bussin ikkunasta
Pietaria bussin ikkunasta

Melkoinen kameran sipsutus kuuluikin autossa, kun matkalaiset taltioivat muistojensa laatikoihin tunnelmia ohikiitävistä kohteista, ammattitaitoisten opastajien kertoessa samalla mielenkiintoisia tarinoita ja historian käänteistä, kaupungista ja kansalaisista. Eevert ihaili suunnattomasti sitä tietämyksen määrää mistä sai nauttia noiden muutamien päivien aikana.

Suomalainen löytää aina toisen suomalaisen. Niin Eevertkin. Eikä aikaakaan kun hän oli löytänyt uuden Suomi-talon. Suomi-talo on suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskittymä sekä Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen kohtauspaikka. Talo on osa historiallista kirkkokartanoa, jonka keskus on Inkerin suomalais-luterilainen Pyhän Marian kirkko. Suomi- talossa toimivat Suomen Pietarin instituutin lisäksi Pietarin suomalainen koulu sekä monien suomalaisten organisaatioiden ja kaupunkien edustustot.

Koulu on aina ollut Eevertin kiinnostuksen kohteita. Niinpä nytkin hän teki asiaa koululaisten pariin kyselemään kuulumisia ja ihastelemaan kiehtovia koulutöitä. Reippaat ja innokkaat oppilaat tekivät mieheen suuren vaikutuksen. Oli ilo tutustua heihin.

Eevert koulussa
Eevert opettamassa koulussa

Pietarin Suomalaisessa koulussa on reilu 60 oppilasta joilla kaikilla on juuret suomessa. Koulun arvoihin Eevertin on helppo yhtyä sillä pienessä koulussa arvostetaan tärkeitä asioita. Rehellisyys, kohtelias käytös, itsensä ja muiden ihmisten kunnioittaminen sekä työn tekemisen arvostus ovat koulussa kaiken opiskelun pohjana. Ne kun elämässä sisäistää, niin pääsee itsensä kanssa jo hyvin pitkälle vankalla pohjalla.

Viime vuoden puolella käyttöön otetulla Suomi-talolla oli jo ehtinyt vierailemaan Tarja Halonen valiokuntaneuvoksensa kanssa. Mitäpä muuta he tuliaisina luokkaan olisivatkaan voineet tuoda kuin tunnetun pariskunnan. Tässä Eevert pääsikin poseeraamaan itsensä presidenttiparin kanssa yhteiskuvaan.

Tarjan tuliaiset
Tarjan tuliaiset

Pian oli hyvästeltävä koululaiset ja siirryttävä opiskelemaan uusia asioita.

Puskinin kahvila
Puskinin lempi-kahvila

Aleksandr Sergejevitš Puškin on monelle tuttu runoilija. Runoilijoiden elämänkulku on toisinaan tuskaisaa. Niin Puskininkin.

Puškin epäili erään ranskalaisen sotilaan Georges d’Anthèsin rakastuneen hänen vaimoonsa ja päätti haastaa tämän kaksintaisteluun – siitäkin huolimatta, että Anthès oli 10. tammikuuta 1837 nainut Natalian sisaren Jekaterina Gontšarovan.

Kaksintaistelu käytiin 10. helmikuuta 1837. Anthès ampui Puškinia kuolettavasti vatsaan. Kaksintaistelu oli Venäjällä laitonta, ja Anthès vangittiin, mutta syytteistä häntä vastaan luovuttiin.

Puskinillekin tuttu kirjailija-kahvila houkutteli Eevertiä ja eipä aikaakaan kun tyylikkääseen ajan hengen mukaisesti sisustettuun tunnelmalliseen kahvilaan oli asettauduttu tuokioksi nauttimaan historiallisista hetkistä maukkaiden leivonnaisten kera. Tapasipa Eevert myös ihailemansa runoilijan itsensä kahvittelemassa kevätauringossa.

Eevert ja Puskin
Eevert ja Puskin kahvitauolla

Puskinin innoittamana Eevertin tie kulki 10 min matkan päähän taidemuseoon. Mihinkäpä muualle kuin Eremitaasiin. Eremitaašilla tarkoitettiin alkujaan Katariina II:n vuonna 1764 Talvipalatsin yhteyteen perustamaa hovimuseota, mutta kokoelman levittäytyessä varsinaisen Talvipalatsin puolelle vuonna 1922 nimi on laajentunut käsittämään koko palatsin yhteydessä olevaa taidekokoelmaa. Kokoelma sisältää nykyisellään yli kolme miljoonaa taide-esinettä. Siinä sitä oli vanhalle miehelle haastetta.

Eremitaasi
Eremitaasi

Onneksi on hyvät kengät jalassa. Ovat kertoneet että siellä tulee kuljetuksi hyvin pitkiä matkoja. Eevertin matkassa olikin askelmittari ja siihen kertyi juhlalliset 13 000 askelta museoretkellä. Niin iso se museo olikin, että jotkut ihan eksyivät siellä ja kesti kauan ennenkuin tavoittivat muun ryhmän uudelleen. Hyväntahtoinen Eevert ystävällisesti huolehti eksyneiden omaisuudesta jälleennäkemisen hetkelle saakka.

Taideharrastusta
Taideharrastusta

Taidokkaiden, vanhojen mestareiden taide on lähellä Eevertin sydäntä. Erityisesti Rubensin luonnolliset muodot koskettavat herkällä tavalla karummankin miehen sydäntä. Taulujen äärellä Eevert viihtyisi vaikka kuinka kauan. Reipasliikkeinen opasneitonen piti kuitenkin huolta, että Eevertkään ei ihan kuvan-kauniiden naisten lumoihin päässyt uppoamaan.

Hääpari
Hääpari

Naiskauneutta kirkkaat silmät havaitsivat muuallakin kuin tauluissa. Useampi nuoripari oli tullut tekemään hääkuvauksia Eremitaasin loisteliaisiin saleihin ja portaikkoihin. Huokaillen Eevert seurasi nuorten touhuja. Oi niitä aikoja…

Taidekohteiden jälkeen Eevert perehtyi matkalaistensa kanssa vielä moniin päivänpolttaviin hyvin ekumeenisiin kysymyksiin ennen kotiin paluuta.

Linja-auto suunnisti Viipurin kautta kotisuomeen. Viipuriin liittyy Eevertillä myös paljon muistoja sillä onhan esitädit siellä lapsuuttaan viettäneet ja pariinkin kertaan sieltä pois muuttaneet. Uudeksi kotikaupungiksi tuli Lahti, mutta vanhemiten niin usein muistoissa ollaan palattu takaisin Viipurin loiston aikoihin ja lapsuuden leikkeihin.

Viipurin pyöreä torni
Viipurin pyöreä torni

Viipurin linnoitukseen kuului Pyöreä tykkitorni, jossa nykyisin toimii historiallinen ravintola. Se on lähes 500- vuotias rakennus. Torni rakennettiin vuosina 1547-50, oletetusti Kustaa Vaasan vuonna 1547 antamasta käskystä Viipurin kaupunginmuurin vahvistamiseksi. Alun perin tykkitorneja olisi pitänyt rakentaa muuriin kaksi, mutta toista ei koskaan toteutettu. 1900-luvun alussa torni sisustettiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan kahvilaksi, jollaisena se vielä nykyisinkin toimii. Ravintola avattiin vuonna 1923.

Makoisten paastonajan antimien ohella Eevert löysi täältäkin naiskauneutta ihailtavakseen. Sharmantti herramme kiinnitti huomionsa torniin saapuneeseen laulajattareen ja ryhmän innokkaimpana ihailijana taputti kaikkien esitysten jälkeen onnellisena. Minkään muun kaltaista musiikkia ei Eevert olisi voinut kuvitellakaan tuohon paikkaan.

[tube]http://www.youtube.com/watch?v=dUSf94XwKBE[/tube]

Musiikki-elämyksen pääsee sisään napsaisemalla vasemmassa reunassa olevaa pientä kolmiota.

Sydän pamppaillen ja itsekseen huokaillen Eevert poistui Pyöreästä tornista ja palasi kotimaisemilleen jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Eevertin muut matkakuvat löytyvät Matkakuva-albumista.

 

 

Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.