Avainsana-arkisto: Isä

Isänpäivänä 2017

Tänä viikonloppuna vietetään isänpäivää ja se toki näkyy Eeverttilässäkin, vaikka Eevert ei isä itse olekkaan.

Isejä ja isoisejä Eevert voi kohdata enää muistoissa. Aika on jättänyt jo monista merkittävästä suvun tai elämän miehistä. Muistoja löytyy sen sijaan mielestä paljon ja uusia tai unohtuneita hän kohtaa selatessaan vanhaa valokuvakansiota.

Albumin aarteita

Sen kanssa on hyvä istahtaa aloilleen ja rauhassa selailla sivuja. Joidenkin sivujen reunat ovat jo käpristyneet ja kuvat haalistuneet. Silti niin mielenkiintoisia kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kansiossa on kuvia Eevertin oman elämän ja suvun historian varrelta. Osa kuvista on niin vanhoja, että Eevertin oma muisti ei riitä kertomaan ketä kaikkia kuvassa edes on.

Anttilan pihassa
Anttilan pihassa

Eräässä kuvassa on talonväki tullut pihamaalle parhaimpiinsa pukeutuneena. Talon lapset – neljä komeaa poikaa – on puettu oikein merimiesvaatteisiin. Kuvaan on päässeet niin talolliset, kuin talossa työskentelevätkin ihmiset. Mistä tapahtumasta on kyse, siihen eivät Eevertin tiedot yllä. Kylälle on joka tapauksessa tullut valokuvaaja ihan kaupungista saakka ja hänen taitojaan on ansiokaasti käytetty. Kuvan takana on isoäidin kauniilla käsialalla taltioitu vuosiluku 1920. Talon miesväki on laittanut oikein pikkutakin päälle.

Niinpä niin, tuumailee Eevert. Tuota kotitaloa ei enää ole olemassa. Monet kesät siellä tuli kuistilla istuttua ja ratkottua ristisanoja sanomalehdestä.

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

Samassa valokuvakansiossa on myös muita kuvia. Vanha hääkuva. Siinä komeilevat Saimi ja Kustaa. Samainen isäntäpari löytyy pihakuvasta ja lapsetkin ovat tässä välissä syntyneet. Niin ne vuodet vierivät. Vaan, komea pari on kuvassa.

Valokuvia katsellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Mielessään Eevert kertaa suvun miesten asioita ja kohtaloita. Paljon niihin tarinoihin kätkeytyykin. Vähitellen valokuviin uppoutunut mies huomaa olevansa nälkäinen.

Mitäs sitten muuta kuin keittiötä kohden.

Keittiössä

Aamulla paistetut mustikkapiirakat ovat vielä lämpimiä. Pian Eevert huomaa että ne maistuvat maidon kanssa niin mainioilta, että taitaa ruuan laittaminen jäädä myöhäisempään aikaan.

Vaan haittaako tuo mitään? Paitsi, että pullat saavat aikaan oikein mukavan ramasevan olon. Jos ihan hetkeksi heittäytyisi huitsalleen hetekalle, tuumii Eevert ja lähtee kohti makuukamariaan.

Sänkykamari
Sänkykamari

Eevertin silmä osuu makuukamarin seinällä olevaan vanhaan valokuvaan. Taitaa olla samoita ajoilta kuin aikaisemmin tutkimansa kuvat. Eevert ottaa kuvan seinältä ja katsoo sitä.

Kuvassa on Eevertin elämässä hyvin merkittävä mies. Kasvatti-isäksi voisi kutsua tuota pientä poikaa, josta aikanaan varttui mies josta tuli Eevertille niin tärkeä.

Georg Kalervo
Georg Kalervo

Jaa-a, jos oikein tarkasti katsoo, niin ei taida olla tämä tomera mies kovin ilahtunut kaiken maailman valokuvaajista ja tälläytymisestä kuvaa varten 🙂 Kukankin ovat vielä tuupanneet käteen. Kuvan kanssa Eevertillä on oikein hauskaa.

Kyllä ne vain ovat miehet tärkeitä, niin pienten poikien kuin tyttöjenkin elämässä.

Kiitollisena kaikille isille, isoisille, esi-isille, kasvatti-isille sekä kaikille niille miehille, jotka ottavat isän ja miehen roolin silloin kun sellainen muuten puuttuu, Eevert laskeutuu päiväunilleen.

Hyvää isänpäivää kaikille miehille!

4. Adventti

Joko sitä tänään saa sytyttää viimeisen kynttilän, tokaisee Eevert keittiössään. Niin se vain on, että joulu on lähestynyt hurjaa vauhtia. Taitaa olla kolme päivää jäljellä ennen jouluaattoa.

Neljä kynttilää
Neljä kynttilää

Eevert avaa uuden kahvipaketin ja siirtää sen vanhaan peltirasiaan. Se on peräisin äidiltä ellei jopa isoäidiltä. Vaikea se on enää muistaa kaikkia vuosikymmeniä, naurahtaa Eevert itsekseen mitatessaan kahvia pannuun.

Kahvi
Kahvi

Äidit ne ovat merkittäviä henkilöitä. Niin paljon jättävät muistoja, tapoja ja oppeja lapsilleen. Niitä sitä muistelee vielä tämmöinen horisko-ukkokin itsekseen. Mistä se äiti nyt niin mieleen tulikin?

Keittiö
Keittiö

Emäntäkissakin astelee paikalle ja puskee itseään Eevertin jalkaa vasten. Taitaa odotella kermatilkkaansa, jonka on tottunut saamaan aamiaisen yhteydessä.

Kappelin kellot jo kilkattavat. Kappelin vaskikello on peräisin Laatokan Valamosta, joten Suntio on tietenkin opetellut myös soittamaan valamolaisittain kelloja.

Kauas ne kuuluvatkin. Tietävät kylällä kertoa, että kaukaa järven takaa vielä tunnistetaan Suntion kellonsoitot.

Kappeli
Kappeli

Kappeliin on jo tullut väkeä ennen Eevertiä. Siellä on monella kulkijalla tapana istahahtaa hetkeksi. Kirkon ovet ovat aina avoinna.

Neljä kynttilää
Neljä kynttilää

Neljä kynttilää palaa jo valmiina.

Neljännen adventtisunnuntain aiheena on ”Herran syntymä on lähellä”.  Päivä on omistettu lasta odottavalle Marialle, mutta evankeliumi teksti kertoo enemmän Joosefista.

”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” Matt. 1: 18-24

Evankeliumin jälkeen kaikki yhtyvät kauniiseen ja herkkään lauluun Mariasta.

Illalla Eevert vielä selaa vanhaa valokuvakansiota. Siellä on paljon kuvia Eevertin lapsuudesta ja kätkettynä monia muistoja Tyrvännöstä. Siellä tuli vietettyä monia aikoja niin äidin kuin mummonkin tiukassa ohjauksessa.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

Kas, siinähän se Anttilan mummu näyttää olevankin. Taitaa olla pakkanen kun on karvalakki päässä.

Mummu
Mummu

On siinä komea pari, ihastelee Eevert isovanhempiaan. On ollut tuo Kustaa kyllä komea mies. Ihan niinkuin minäkin, hörähtää Eevert ja sipaisee harmaan hiuskiehkuransa otsalta pois.

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

Niinpä niin, ainakin tämä neljäs adventti kului kummasti äitejä ja isoäitejä muistaessa, Aikamoisia Marioita he ovat kaikki.

Millaisia ajatuksia sinussa päivän aiheena olleet Maria ja Joosef herätti? Entä isovanhempasi? Vai onko kenties elämässäsi joku joka on muodostunut erittäin merkittäväksi omaa elämääsi ja valintojasi ajatellen?

___________________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

 

 

 

 

 

 

 

14.12.

Huomenta kaikille, toivottaa Eevert heti herättyään. Koira ja kissa ovat tulleet makuukamariin saakka tarkkailemaan miehen unta. Ehkä ne jo kaipasivat aamiaistaan, sillä kello on jo hyvin paljon heidän mielestään.

Aamukulkue
Aamukulkue

Eevert nousee ylös ja ryhtyy tavanomaiseen tapaansa kahvinkeittoon. Ihminen, niinkuin eläimetkin tarvitsevat rutiineja. Ne tuovat turvallisuutta elämään, vaikka saattaisivat joskus tuntua kurjilta. Elämässä on rytmiä vauvasta vaariin. Aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan. Ruoka-ajat ovat usein suurinpiirtein samoihin aikoihin ja päivän kulku seuraa jotakin rytmiä. Aikuisilla se on työn ja vapaa-ajan rytmi ja päiväkoti- ja koululaisilla sitten oma rytminsä joka on yhteydessä aikuisten rutiineihin.

Tai oikeastaan elämänrytmi taitaakin olla koululaisten rytmi, sillä se vaikuttaa aikuisten loma- ja muihin aikoihin aika paljon.

No, onpas tänä aamuna rytmiä, naureskelee mies itsekseen ja huomaa toistavansa aamutoimet aina samassa järjestyksessä.

Aamulehteä hakiessaan Eevert kompastuu eteisessä lojuvaan laatikkoon. Onneksi ei sentään kaadu, mutta melkoista ryminää sieltä kuuluu.

Kumma laatikko
Kumma laatikko

Niin, tuo laatikko. Sekään ei varmasti hoidu pois, jos itse ei asiaan ryhdy, tuumaa mies ja päättää hoitaa sen heti aamukahvin jälkeen.

Laatikossa on vanhoja lehtiä ja esitteitä. Vanhoja mainoksia on mukava lukea. Niin moni asia on muuttunut elämässä.

Laatikon pohjalla on muutamia kirjoja. Mitäs nämä ovat, mutisee mies syventyneenä löytöönsä. Vanhoja aikataulukirjoja! Näiden mukaan junat ja linja-autot ajoivat. On niitä aikatauluja nykyisinkin, vaan harvemmin näin painettuina.

Ennenaikaan lomia vietettiin paljon koti-Suomessa ja tehtiin rengasmatkoja. Näihin oli valmiiksi koottu ehdotuksia aikataulutietoineen. Hyvää palvelua sellainen!

Omatoimisilla rengasmatkoilla Eevert on lapsuudessaan reissannut joka kesä. Matkustettiin junalla, linja-autolla ja sisävesilaivalla ja asuttiin leirintäalueella sopukupoliteltassa. Oli se vaan aika raijaamista siihen aikaan kun ei ollut omaa autoa kuljettamassa tavaroita.

Laatikon sisältöä
Laatikon sisältöä

Laatikon pohjalla on kartta. Se on junakartta – Turistin, sen aikataulukirjan – välistä. Siihen on joku tehnyt merkintöjä ja suunnitellut matkaa. Alleviivauksista näkee minne on oltu menossa: Tampere, Piippola, Lohja, Pieksämäki, Rovaniemi, Kolari, Porvoo, Vaajakoski, Jyväskylä, Turku ja mitä kaikkea muuta.

Ja monet linnat tulivat tutuksi niillä reissuilla. Ainakin Turussa, Hämeenlinnassa ja Savonlinnassa. Jännittäviä paikkoja pienelle pojalle.

Pieniä reijitettyjä pahvinpaloja on laatikossa kokonainen nippu. Piletit olivat ennenaikaa vahvaa pahvia ja niihin konnari nipisti reijän sitä mukaa kun matka eteni. Oli yksittäisiä lippuja joillekin rataosuuksille. Lisäksi löytyi rengasmatka-lippuja, joissa oli useampi määränpää valmiiksi merkittynä.

Lomalaiset
Lomalaiset vm. 1970

Matkakirjojen ja lippujen lisäksi löytyi muutama vanha valokuva. Niissä komeili tuttuja henkilöitä perheestä. Voi sentään, tuokin serkkulikka noin nuorena sisävesilaivan kapteenin vierellä poseeraamassa!

Serkkulikka
Serkkulikka

Pian Eevert uppoaa muistojen matkalle. Telttailemaan, onkimaan, sukuloimaan jne.

Onkireissu ja sopukupoli
Onkireissu ja sopukupoli

Aika kuluu kuin huomaamatta. Mielikuvissaan hän kuulee junan pyörien tasaisen kolinan ja sen rauhoittavan rytmin. Monet kerrat hän muistaa nukahtaneensa Aku Ankan Kesäkaruselli sylissä. Aku Ankan kesälukemiston sai aina kun lähdettiin lomareissulle. Sen kanssa kului hyvin aika pitkilläkin matkoilla.

Rengasmatkalaiset
Rengasmatkalaiset

Illan tullen Eevert jättää aarteensa ja päättää, että ne talletetaan edelleen. Unissaan Eevert vielä seikkailee lapsuuslomillaan eripuolilla Suomea.

Millaista rytmiä tunnistat omassa elämässäsi? Mikä on parasta lomalukemista? Entä millaisen lomamuisto sinulle palaa tänään mieleen?

_____________________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

20.12.

Neljä yötä jouluun! Niin paljon ja niin vähän kuitenkin. Riippuu vähän mistä päin katselee asioita ja kuinka niitä asettelee järjestykseen.

Tänään on Kappelilla kirkkokonsertti. Tai oikeastaan Kauneimmat joululaulut. Ison kylän kanttori tulee niitä veisajaisia pitämään, vaikka hyvin se on Suntiokin asiat hoitaa. Niin kaunis laulunäänikin ja ihan koko kunnan kuulu laulaja muutenkin.

Suntio
Suntio

 Kauneimmat joululaulut ovat aina koonneet Kappelin täyteen laulajia. Yhdessä laulaminen on aina niin hauskaa. Joskus lauletaan paljon jo lapsuudesta tuttuja lauluja. Toisinaan opetellaan joku uudempi ja vieraampi joululaulu.

Jokaisella on ne omat lempilaulunsa joihin ei koskaan kyllästy. Mistä joululauluista Sinä pidät kaikkein eniten?

Nepalilaisia Baglungin kuurojenkoulun oppilaita. Kuva Lähetysseura
Nepalilaisia Baglungin kuurojenkoulun oppilaita. Kuva Lähetysseura

 Kauneimmat joululaulut ovat Suomen Lähetysseuran vuosittainen hyvää tekevä tapahtuma. Viime vuonna tuettiin vammaisten lasten oloja maailmalla.

”Tänä vuonna lauletaan kehitysmaiden äitien hyväksi. Laulajaisissa kerätään kolehti, joka suunnataan tärkeään työhön maailmalla.

Laulussa ”Taivas sylissäni” Maria pohtii, kuinka suojella lastaan. Samaa miettii moni äiti kehitysmaissa: Mitä tehdä, kun ei ole riittävästi ruokaa, ei varaa lähettää lasta kouluun? Kun lapsi sairastuu, ei ole varaa lääkäriin. Lähin terveysasemakin voi olla satojen kilometrien päässä. Tiedon hankkiminen on vaikeaa, koska äiti ei ole itsekään käynyt koulua.

Koulutettu äiti huolehtii lapsensakin kouluun. Äiti, jolla on mahdollisuus tulonhankintaan ja valtaa perheensä talouteen, ei lähetä lastaan töihin tai naita tätä alaikäisenä. Äiti, joka selviää synnytyksestä ja välttää hiv-tartunnan, on lastensa turvana näiden varttuessa.”

Näin tärkeään kohteeseen on ilo lahjoittaa tuumii Eevert.

Ilta on kaunis ja joululaulutilaisuus koskettava. Viimeiseksi laulettiin Marian poikalapsesta.

Samalla reissulla Eevert hoitaa haudat joulua varten kuntoon. Monella haudalla on jo havuja ja kynttilälyhtyjä. Palavat kynttilät haudoilla kertovat rakkaudesta ja menneiden sukupolvien kunnioituksesta. Joulunaikaan valtaisa kynttilämeri täyttää kirkkotarhat. 

Muistomerkki
Muistomerkki

 Kappelin kirkkotarhassa on muistomerkit kaikille Eevertin rakkaille. Sydän täynnä lämpöä hän asetteli kranssin ja kynttilän lumiseen maahan. Äidin haudalle Eevert asetteli usein hänen lempikukkiaan. Luonnonkukkia missä muodossa vain. Tälläkertaa havuista koottu kranssi kanervilla.

Kirkkotarha
Kirkkotarha

 Tämän paremmaksi ei ilta juuri voisi tulla. Pehmeässä ja keveässä lumisateessa Eevert palaa kotiin.

Hyvää Isänpäivää

Eevert on saanut kirjekuoren postilaatikkoonsa. Hieman hämmentyneenä hän avaa kuoren ja löytää sietä kortin. Se on isänpäiväkortti. 

Eevert ei ole isä tai ei ainakaan tiedä olevansa. Mistä mahtaa olla kysymys? Täytyy ihan hakea kakkulat päähän niin näkee tarkemmin lukea. 

Passelit lukulasit
Passelit lukulasit – Vai Miccä

 Kortissa kiitetään hyvästä mieskaveruudesta ja merkittävistä yhdessä vietetyistä hetkistä. Niinpä niin, kaikilla ei ole sitä ihan biologista isää lähellä. Silloin naapurin miehet tai muut elämään liittyvät miehet antavat lapsille monenlaista tukea ja apua eri tilanteissa, hoksaa Eevert.

Onnea kaikille isille ja muille miehille jotka antavat aikaansa lapsille lapsuuden ja nuoruuden tärkeänä aikana! 

___________________________

Kuva on vanhempi otos. Kakkulat ovat Eijan käsialaa ja ilmeisesti vielä väärinpäin päässä. Mutta sattuhan sitä vanhalle miehelle!

Pyhäinpäivänä

Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Silloin sytytellään kynttilöitä ja muistellaan kuolleita rakkaita.

Eevert on ajatuksissaan palannut omien kuolleiden läheistensä luo. Hänellä on ollut tapana ottaa esille vanhoja valokuvakansioita, katsella niitä ja kerrata muistoja. Ikävä on monesti seuralaisena, mutta siitä huolimatta mies tuntee saavansa lohdutusta ja tuntee syvää kiitollisuutta edesmenneiden läheisten kautta.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

 Suru jättää meihin aina jälkensä, Eevert tuumii. Ne jäljet ovat erilaisia, mutta jokaisessa ne silti ovat silti olemassa. Koettu ja eletty elämä muokkaa sellaiseksi kuin nyt on. Kuoleman kohdatessa kohtaa aina myös oman kuolevaisuutensa, miettii Eevert. Se kai siitä tekee vielä omalta osaltaa kipeän koettavan. Sitä voi tuntea itsensä rikkirevityksi, vähän niinkuin tämä vanha kuva tässä albumissa. Jotakin merkittävää on yhtäkkiä pois elämästä. Kestää aikansa ennenkuin se taas on jotakin kokonaisempaa.

Vanha valokuva
Vanha valokuva

 Kristityille usko antaa toivoa, että tapaamme menettämämme rakkaat Jumalan luona. Kuoleman kohdatessa meille jää suru. Se voi ilmetä monin tavoin. Joskus se on mielentila jonka voi tunnistaa. Usein se ilmaantuu muussa muodossa. Yleisenä huonona olona, vatsa- tai pääkipuna – ehkä tuskaisuutena tai kärttyisyytenä tai vaikkapa jatkuvana touhuamisena.  Surulla on monta muotoa. Kaikki muodot ovat oikeita.

Eevert huomasi aikanaan kuinka surun kohtaaminen sai hänet vetäytymään itseensä ja miettimään aina uudelleen elämän arvoja ja tärkeitä asioita. Pitkän elämän aikana surua on joutunut kohtaamaan monesti. Aina niistä on kuitenkin selvitty. Jos ei yksin niin hyvän kaverin kanssa yhdessä. Surussa on paljon jakamista. Silloin se on kevyempää kaikilla tavoilla. Eevertin mieleen nousee ihmisiä joiden kanssa on vaikeat ajat ylitetty. Kiitollisuuden tunne valtaa mielen.

Hetken hiljentyminen
Hetken hiljentyminen

 Surua tuottaa läheisten kuoleman lisäksi myös se mitä voimme uutisista lukea tai kavereilta kuulla. Elämässä tapahtuu paljon asioita jotka tuovat kärsimystä ja kuolemaa toisiin perheisiin. Sellaiset tapahtumat vaikuttavat jokaiseen. Viimeaikojen uutisoinnit ovat huolettaneet Eevertiäkin. Niin paljon ikäviä uutisia ja ihmiskohtaloita. Murheelliseksi vetää, toteaa mies.

Vanhempien hauta
Vanhempien hauta

 Menetys tuntuu suruna ihmisessa, vaikka emme tuntisi vainajaa tai väkivaltaan menehtynyttä ihmistä. Se kertoo empatiakyvystä, jonka avulla osaamme asettua toisen asemaan.

Eevert suuntaa tapansa mukaan Pyhäinpäivänä Kappelin kirkkotarhaan. Hän sytyttää omien läheistensä haudoille kynttilän. Hautausmaalla on varattuna paikka myös muualle haudattujen kynttilöille tai sellaista muistamista varten jota muuten kantaa kuormana.

Muualle haudattujen muistolle
Muualle haudattujen muistolle

 Eevert päättää että tänä Pyhäinpäivänä sytyttää muistokynttilän rohkaisijaksi ja toivon antajaksi siinä surussa jota Sinä tänään itsessäsi kannat. Surulla on aikansa ja suru lähtee vain suremalla.

Kohtaa rohkeasti tunteesi ja anna itsesi vaikuttua siitä.

Täällä voit sytyttää oman kynttiläsi tänään: http://www.sytytäkynttilä.fi

Rauhaisaa ja levollista Pyhäinpäivää!

16.12.

Aamutouhujen jälkeen Eevert suuntaa kulkunsa vanhan tuvan ullakolle. Vanhan tuvan ovi on tiukasti kiinni ja mies saa tehdä hetken aikaa töitä ennenkuin se antaa periksi ja avautuu. Tuvassa on tuttu tuoksu vaikka se on täysin kylmiltään ja pakkasta varmasti myös sisätioissa. Eevertin perässä vilistelevä Tenho on innoissaan. Niin paljon tuoksuja ja paikkoja joihin ei kovin usein pääsekään. Niinpä se kulkee kuono maassa ympäri rakennusta. Mikäs mukava kori tässä on? Nuuh,nuuh…

Vanha pärekori
Vanha pärekori

Eevert katselee ympärilleen aivan kuin jotakin etsien. Katse kiinnittyy vanhaan kahvipurkkiin. Melkein taitaisi olla museotavaraa,naurahtaa mies ja päättää puhdistaa sen ja ottaa käyttöön. Tämän me viemme kotitaloon, hän sanoo Tenholle joka tuskin kuulee isäntänsä jutustelua.

Kahvipurkki
Kahvipurkki

Talo on Eevertin isomummon aikuinen ja monet tavarat ovat siella paikoillaan muistuttamassa menneistä ajoista. Vanhat kangaspuut ovat huoneen nurkassa. Viimeinen kudontatyökin on siihen jäänyt kun taitaja on jättänyt työnsä kesken. Kaunis kangas – osaisikohan sitä jatkaa eteenpäin. Aikansa katseltuaan Eevert joutuu toteamaan että ei taitaisi siitä tulla mitään. Jokaisella on ne omat taitonsa, niinkuin isomummolla kutominen.

Kangas
Kangas

Eevert jatkaa talon tarkastelua. Selvästi Eevert etsii jotakin, mutta ei ole sitä vielä löytänyt.

Olisikohan se tuolla ullakkohuoneessa? Ullakolla oli pieni huone, jossa Eevert poikasena kesäisin usein asusti. Huone ei ollut järin iso. Sen oli isovaari rakentanut sahanpuruilla vuoratun avoullakon toiseen päätyyn. Alakerrasta sinne johti jyrkät portaat, melkein kuin tikapuut. Portaiden yläpäässä oli ovi.

Huoneeseen mahtui juuri sänky ja pöytä sekä pieni kaappi. Sinne oli mukava vetäytyä omaan rauhaansa ja laittaa ovelle lappu: Pääsy kielletty. Siinä se lappu oli edelleen paikoillaan. Eevert mekein hörähti ääneen ilmoitukselle. Huoneesta näki, että siellä ei ole vieraita ollut enää aikoihin. Hämähäkin seittejä jokapuolella. Kaapin ovikin repsotti, siitä oli sarana irronnut.

Varovasti Eevert liikutti ovea ja näki kaapin päällä etsimänsä esineen. Poikavuosina oli isovaarin kanssa tapana tehdä jos jotakin puhdetyötä. Eräänä vuonna oli rakennettu pieni talli joulutapahtumaan. Sitä Eevert oli etsimässä. Kaappi oli pahasti kallellaan ja avonainen ovi juuttunut pahasti linkkuun.

Repsottava ovi
Repsottava ovi

Eevert päätti oikaista oven ettei sattuisi vahinkoja kun se noin repsottaa. Siirrettäessä ovi irtosi kokonaan. Ja irtosi kyllä kaikki muukin mitä kaapissa oli. Koko hökötys hajosi palasiksi huoneeseen ja hyllyt romahtelivat yksi kerrallaan alas. Ylimmän hyllyn pudotessa alkoi melkoinen pommitus ja kolina ja napsahtelu. Samaan aikaan Tenho-koira alkoi hurjan haukkumisen ja hyppimisen milloin mihinkin suuntaan. Eevert oli säikähdyksestä muksahtanut kumoon sylissään kaikenlaista tavaraa kaapin sisältä.

Pöllämystyneenä hän katsoo ympärilleen missä edelleen pomppii ja napsahtelee ja sinkoilee jotakin sinne tänne. Kestään jonkin aikaa ennenkuin mies selvittää päätään niin paljon että ymmärtää mitä on tapahtunut.

Superpallot
Superpallot

Eevertin lapsuudenaikanen keräilyharrastus oli päässyt yllättämään. Kaapin ylimmällä hyllyllä oli iso kulho täynnä superpalloja. Oli isoja ja keskikokoisia, pieniä ja pienenpieniä. Oli mustaa ja värikästä. Jokunen aarteistoon kuuluva sateenkaarenvärinenkin sitltä löytyi. Pallot saivat hyvän vauhdin pudottuaan korkealta maahan. Osa palloista sinkoili rappuja pitkin alakertaan ja villitsivät Tenhon täydellisesti. Eloa ja menoa ei niin vain saanutkaan pysähtymään. Palloja taisi olla useampia kymmeniä.

Eevert puhalteli itsekseen posket pulleina ja päätti kerätä ainakin osan palloista talteen ja takaisin rasiaan. Tenho osallistui mielellään talkoisiin, mutta aika pian se keksi että kun raappusille pudottaa pallon, niin villi leikki alkoi aina uudelleen. Taisi siinä kulua tunti tai kaksi ennenkuin kaikki oli taas järjestyksessä. Kaapin oven Eevert asetteli jotenkuten paikoilleen ja löydetyt pallot hän asetti takaisin säilytyspurkkiinsa ja laittoi sen takaisin kaapin päälle.

Pallot purkissa
Pallot purkissa

Mukaansa Eevert otti vanhasta tuvasta pienen tallirakennuksen. Vähän sekin oli ajan saatossa kärsinyt, mutta siitä saisi korjattua oikein hyvän seimiasetelman kulissin jouluksi. Niinpä mies kantoi hellävaroen tallin kotiin.

Talli kainalossa
Talli kainalossa

Puhdisti ja korjasi liitokset. Oikein hyvä, oikein hyvä, toisteli Eevert tyytyväisenä siitä että viimein oli kaikki taas järjestyksessä.

Superpallot melkein sekoittivat pikku piipahduksen vanhalla tuvalla. Ne oli mieheltä jo tyystin unohtuneet. Tenho sen sijaan loi tasaiseen tahtiin silmäyksiä tuvalle päin, aivan kuin kysäkseen että mentäisiinkö vielä sinne leikkimään?

Eevert ei sitä huomannut, vaan asetteli kaikessa rauhassa seimen hahmoja paikoilleen korjattuun talliin. On se vain aina niin koskettava näkymä.

Seimen rakentelua
Seimen rakentelua

11.12.

Eevert on ullakolla etsimässä joulutarvikelaatikkoaan. Minne kummaan se on taas joutunut. Ihan varmasti se oli juuri tässä kun viimeksi tuli käytyä ullakolla. No, niinhän se on että moni asia on Eevertin mielestä ollut juuri tässä, mutta löytynyt sitten ajan päästä ihan toisaalta.

Onneksi Eevertillä on hyvin aikaa katsoa sinne toisaallekin, eikä mies ole helposti hermostuvaa sorttia jos vaikka asiat eivät heti loksahda kohdalleen. Se on merimiesaikojen tuomaa elämännäkemystä. Silloin seilatessa maailman merillä moni asia tai suunnitelma kariutui hetkessä kun vaikka säätila muuttui. Ei silloin ollut säätutkia eikä tietokoneita kertomassa, mitä oli tulossa etäämpänä merellä. Luonnon merkkejä tulkittiin ja joskus saattoi sähköttäjä napata jonkin viestin odotettavista muutoksista, mutta harvemmin sellaista tapahtui.

 

Ullakolla on paljon tavaraa
Ullakolla on paljon tavaraa

 

Niinpä aikaa kuluu ullakolla katsellen ja kurkistellen eri paikkoihin. Eevertin huomio kiinnittyy visakoivuiseen rasiaan. Mitähän siellä on? Muistan tämän kulkeneen merillä mukana, toteaa Eevert leveästi hymyillen. Visusti sitä säilytin koijan seinänpuoleisella reunalla patjan alla. Salaisuuksien rasia, niin vain onkin. Arvaankohan sitä edes avata, miettii mies vilkuilleen ympärilleen aivan kuin varmistaen että kukaan ei ole näkemässä.

Rasiassa ei ole lukkoa, joten kovin piilossa eivät salaisuudet ole merimiesaikoinakaan olleet. Eevert pyyhkii suuremmat pölyt päältä pos ja avaa kannen.

 

Sininen huivi ja hiusneula
Sininen huivi ja hiusneula

 

Rasiassa on sininen kaulahuivi. Hetken aikaa sininen huivi väikkyy Eevertin mielessä ennenkuin muistot yhtyvät näkemäänsä kangaskappaleeseen. Olikohan se silloin kun… vai mahdolliseti kuitenkin.. ei, kyllä sen täytyi olla… Monta vaihtoehtoa Eevert punnitsee mielessään. Oli niin tai näin niin tuo sininen kaulahuivi on merkityksellinen. Eevert näyttää oikein onnelliselta sitä katsoessaan. Voimme vain arvata että omistajatar on ollut miehelle rakas.

Huivin päällä on hiusneula. Eevert ottaa neulan käteensä ja pyörittelee sitä. Se ei ole millainen neula tahansa hyvin kaunis ja koristekivin somistettu solki jolla saa paksummatkin hiukset sidottua kauniisti kiinni. Hiusneula kuuluu tuohon samaan muistoon. Tenho-koira katselee Eevertiä päätään kallistellen sinne tänne ikäänkuin kehoitten miestä kertomaan muistonsa. Eevert ei huomaa uteiliasta kaveriaan vaan laittaa huivin ja soljen takaisin rasiaan sekä rasian kaninaloonsa.

Eevert on palaamassa alakertaan kun huomaa oven suussa joulutarvikelaatikkonsa. No kas, siinähän se etsimäni laatikko nyt on. Miten se on tuohon joutunut? Isoäidin kynttilänjalka on varmasti täällä. Eevert penkoo hetken laatikkoa ja poimii siltä mukaansa kolmihaaraisen punaisen kynttilänjalan. Muut koristeet saavat vielä jäädä, mutta tämän haluan laittaa saliin koristamaan jouluajaksi.

 

Punainen kynttilänjalka
Punainen kynttilänjalka

 

Punainen kynttilänjalka on muistorikas sekin ja siitä riittää Tenhollekin kertomista.

Kynttilänjalan on Eevertin isä aikoinaan oman isänsä kanssa veistänyt isoäidille lahjaksi. Siitä pitäen se on koristanut joulukotia Taavitsaisilla. Eevertin oma äiti piti sitä suurena aarteenaan aikanaan. Vanhat asiat ja sukupolvien ketjut yhdistyvät näinkin aina eteenpäin seuraavalle polvelle, selittää Eevert Tenholle.

Kynttilänjalka on pian puhdistettu ja asetettu pöydälle odottamaan illan hämärtymistä. Ullakolta löytytämänsä rasian Eevert puhdistaa myös huolellisesti ja asettaa pöydälle kynttilän jalan viereen.

 

Arvotavarat pöydällä
Arvotavarat pöydällä

 

Illan tullen Eevert sytyttää takkaan tulen ja asettuu takan ääreen istumaan niin että näkee pöydälle. Kynttilät palavat ja ne luovat elävää valoa ja varjoa muistojen rasialle.

 

Iltahetki makeisten kanssa
Iltahetki makeisten kanssa

 

Mitä arvelet Eevertin muistelevan?

 

Isänpäivä

Sunnuntaina vietetään isänpäivää.

Vuodenkierrossa olemme tulleet kohtaan jolloin muistetaan erityisesti isää. Isää on syytä juhlistaa ja kunnioittaa kunkin perheen perinteisin menoin. Isät ovat tehneet elämässämme paljon. Lukuisat isät ovat olleet rakentamassa maatamme sellaiseksi missä saamme nyt elää. Mistä sinä haluat tänään kiittää isää ja isiemme isiä?

Kaikilla ei taida olla isää lähellä. Sellaista isää jonka kanssa voi puuhastella mukavia asioita. Pelailla tai käydä vaikka katsomassa jääkiekkoa, mietiskelee Eevert. Eevert on ollut useammalle nuorelle miehelle mieskaverina. Se on ollut mukavaa ja vastavuoroista, sillä Eevertinkin mieli on virkistynyt yhteisestä tekemisestä.

Miestenpäivänkakku
Miestenpäivänkakku

Tälle päivälle täytyy keittää kunnon kahvit ja laittaa kakkua pöytään.

Tervetuloa kaikki juhlistamaan meidän miesten päivää lapsellisuudesta riippumatta, toivottaa Eevert.

Sunnuntaina tahdon onnitella kaikkia tärkeitä miehiä lasten elämässä: isiä, isoisejä, sijaisisejä, mieskavereita, naapurin setiä ja kaikkia niitä miehiä jotka ovat pienten ja isompien ihmisten arjessa mukana antamassa ymmärrystä ja turvaa kasvamisen keskellä.

 

 

Pyhäinpäivä

Viikonloppuna vietetään Pyhäinpäivää.

Kirkkotarhassa
Kirkkotarhassa

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja vainajien muistopäivästä. Pyhäinpäivänä monien tie vie hautausmaalle muistelemaan kaikkia ennen meitä eläneitä rakkaitamme. Haudat saavat usein havu- tai kanervakoristeet talven ajaksi ja muistokynttilöitä sytytetään haudoille. Kynttilämeret hautausmailla ovat kauniita ja koskettavia näinä kaikkein pimemeimpinä vuoden aikoina.

Vanhempien haudalla
Vanhempien haudalla

Eevert suuntaa tiensä myös hautausmaalle tai Kirkkotarhaan, niinkuin hän sitä kutsuu. Kirkkotarhassa Kappelin kupeessa on muistopaikat kaikille rakkaille, sekä erityinen paikka myös muualle haudatuille läheisille.

Muualle haudattujen muistomerkki
Muualle haudattujen muistomerkki

Ennen kristillistä pyhäinpäivää Suomessa vietettiin kekriä. Silloin juhlistettiin sadonkorjuun päättymistä ja herkuteltiin vastakorjatun sadon tuotteilla. Pöytään katettiin naurista, sian, lehmän tai lampaanlihaa, juustoa ja olutta. Talojen palveluväki saivapaata. 1800-luvulla kekri sulautui kristilliseen pyhäinpäivään. Maanviljelykseen liittyvä juhla sai silloin uusia kristillisiä sävyjä.

Kekriä Eevert viettää keittiössään ja valmistaa viikonlopuksi perinteisiä juureksia ja uunilihaa sisältäviä ruokia. Saattaapa muutama ystävä tulla Eevertin seuraksi niitä maistelemaan.

Muistokynttilä
Muistokynttilä

Hyvää ja rauhaisaa Pyhäinpäivää!