Avainsana-arkisto: Japani

Yritystä ehompaan

Eevertin salin kattolamppu on aiheuttanut koko olemassaolonsa ajan huvia ja hymyilyä näytön molemmin puolin.

Valaisin on ihka ensimmäinen lamppu jonka olen tehnyt. Valaisimessa ei tietenkään tarvitse olla läpikuultavia osia vaan sen voi maalata haluamallaan maalilla.

Eevertin luomus
Eevertin luomus

Parhaalla tahdollakaan se ei valaissut mitään.

Siispä toimeen ja uutta yritystä.

Jossakin yhteydessä sain yksinäisen korvakorun haltuuni. Se roikkui pitkän aikaa kiinni Eevertin talon ikkunanpielessä odottamassa inspiraatiota.

Korvakoru
Korvakoru

Ei kun irrottelemaan palasia, sillä olin vakuuttunut, että sen osista saa koottua paljon paremman valon saliin ja kehtaa sitten esitellä laajemmallekin väelle vanhaa perintövalaisinta.

Illan kokosin, aamun purin, päivän kokosin, hylkäsin työn, päätin jatkaa, kokosin uudelleen, muutin suunnitelman jne…. Tuttua varmaan monelle.

Tänä aamuna valaisin oli periaatteessa koossa ja sisutettukin ihan oikealla varjostinpaperilla. Kaikki siis kunnossa. Nyt pitää vain liittää virtalähteeseen.

Piti purkaa ylempikerros ja irrottaa lattia.

Talossa on sähkötyöt tehty miten sattuu ja vailla ensimmäistäkään alan tuntemusta. Niinpä yläkerran lattian läpi on porattu reikä  ja piuha kulkee lattian läpi. Piuha on kiinnitetty teipillä yläkerran lattiaan kiinni. Varsin omaperäistä, mutta ehkä siihen seuraavaan taloon jotenkin alusta pitäen saisi suunniteltua sähköistyksen. Perästä päin se on hankalampaa 😀

Kyseenalainen sähkömies
Kyseenalainen sähkömies asialla

Kiinnitin lampun, laittelin piuhan, kytkin paikoilleen. Ei pala. Kaikki sama uudelleen ainakin kolmeen kertaan ennenkuin ymmärsin, että ei pala. Vaihdoin koko systeemin ja homma uudelleen. Katon läpi, katon harjan läpi… jne.

Valo
Valo

Ja syttyihän se valo lopulta. Vaan ei se kyllä valaise yhtään enempää kuin se edellinenkään.

Hämärämpi heijastus
Hämärämpi heijastus

Taonta valaisimessa on ihan passeli ja kaunis.

Sali
Sali

Nyt valaisin ei ainakaan hallitse tilaa niin isosti kuin edeltäjänsä.

Tämä laji vaatii vielä roimasti harjoittelua tai sitten pitää tyytyä valmiisiin malleihin salin osalta.

Yksi pala jäi yli. Siitä sai Suntio kaipaamansa kynttilälampetin kappeliin. Voitte vain arvata kuinka tyytyväinen Suntio hankintaan oli.

Lampetti
Lampetti

Yläkerran salainen japanilainen kammio tuli samalla siivottua. Eevert on tunnetusti suuri Japanin ihailija ja on siellä viettänyt jonkin verran aikaakin elämänsä aikana. Siispä muistelukammio on saanut olla talossa jo vuosia.

Sushit
Sushit

Näyttää olevan aterian aika. Sushit ovat asianmukaisesti esillä ja näyttää olevan pullo Sakeakin pöydällä.

Taidetta
Taidetta

Japanilaisessa kammiossa on myös taidetta. Jadepatsas ja hieman hurjempi samurain pääkallo. Tunnettu Fuji-vuorikin taulussa. Monelle vuorelle Eevert on kiivennyt, mutta Fujille ei. Se ei näyttäytynyt pilviverhon takaa kertaakaan matkan aikana, vaikka sen ympäristöä Eevert kiertelikin reppumatkallaan. Mies miettikin että taitaa olla myytti koko vuori.

Bonzait ja valokuvat
Bonzait ja valokuvat

Huoneen takana on pitkä pöytä. Siellä on kuvia Eevertin matkalta ja ystäviltä saatuja Bonzai-puita ruukuissa. Hihkaskoon hep! joka tunnistaa omaansa tässä tai aikaisemmissa kuvissa. Saatua ihanuutta on enempikin kuvissa.

Ritari
Ritari

Ovea vartioi haarniska. Se ei ole Japanista päinkään, mutta haitanneeko tuo mitään.

Seinätaide on tyttövuosien kaulakoru, joka on saanut uuden elämän nukkekodin taideaarteistossa.

Talokatsaus

Joku artikkeli sitten kävijät miettivät minkä kokoisessa talossa Eevert elää. Päätin sitten tehdä talokatsauksen ja tietojen päivittämisen. Yläpalkin napin takana ”Tietoja talosta” on alkuvaiheita ja jotakin näkymääkin. Ajan kuluessa myös asiat talossa muuttuvat, joten ehkä sen päivittämisen aika onkin. Tänään on ollut pimeä ja sateinen päivä, joten valaistus ei ihan parhaimmillaan ole pienten asioiden kuvailemiseen ilman studiota. Ja nyt en sitten studiota pystyttänyt, vaan napsin kuvia pienemmällä kalustolla vain yleisesti. Taidekuvia sitten myöhemmin 😀

 

Koko talo

 

Yleiskuva koko talosta. Alakerrassa sauna, eteinen ja Eevertin makuukamari. Näissä on pää osin itse rakennettua kalustusta. Tavoitteena on saada tietenkin koko talo omin käsin sisustetuksi. Vielä on matkaa. Aika ja innostus on hakenut itseään.  Ja on tullut tehdyksi ehkä vain tarinan vaatimia asioita.

Keskikerroksessa on kylpyhuone ja keittiö.

Kolmas kerros on Eevertin sali eli olohuone. Kaikissa vanhoissa taloissahan oli sali. Sitä ei ihan arkikäytössä käytetty, mutta Eevert viihtyy hyvin takan ääressä.

Ullakkokerroksessa on rengin kammari ja salainen – japanilainen kammio. Kummajainen talossa, eikä siitä moni taida tietääkään.

 

Kurkataanpa tarkemmin:

Rengin kammari

 

Eevertin talon esikuvatalossa (joka ei lainkaan ole olemassa olevan talon kaltainen) oli ullkolla talon rengin pikkuinen huone. Huoneessa tuoksui vanhalle miehelle ja työn tekemiselle. Sarkavaatteisiin jäi aina tuoksua niin navetasta kuin metsätöistäkin. Huone on vielä kesken. Pieni vesipiste on puolitekoinen ja sisustuksesta puuttuvat kaikki pikkutavarat joita olen esikuvahuoneessa muistiini taltioinut.

 

Japanilainen kammio

 

Ullakolla rengin huoneen naapurissa on japanilainen kammio. Se syntyi aikoinaan ilahduttamaan vieraita jotka tulivat sushi-illalliselle. Vähitellen rakentelin tilaa lisää. Valokuvakehyksiin löytyi omia kuvia Japanin matkalta ja muistoja monesta muusta aiheeseen liittyvästä asiasta. Tämä siirtynee joskus vaikka omaan boxiinsa, mutta toistaiseksi Eevert saa pitää salaisuuksien kammionsa ja kuka ties kutsuu sinne illanviettoon ystäviään.

Paperilampun täysikokoinen versio valaisee omaa olohuonettani.

 

Olohuone

 

Eevertin olohuone on vielä omista tuotoksista aivan kesken. Omaa ovat Marian ohjeilla tehdyt pormestarintuolit, takka ja isompi pöytä. Siippa maalasi oljyväritaulun takaseinälle. Sekalaista pientä käsin tehtyä on siellä täällä, mutta huonekaluissa on tehdasvalmisteisia vielä paljon. Ehkä kaikki ei vaihdukkaan. Sain viime joluna Siipalta lahjaksi kaappikellon joka käy oikeasti. Se jää paikoilleen vaikka muuta vaihtuisikin. Katon kattolamppukammotus on ensimmäinen valaisimeni. Kuuppa ei päästä valoa läpi ja sen kanssa on saanut monet naurut pitää. Sen verran miehinen se on että on saanut olla toistaiseksi paikoillaan. Voi olla että pysyykin, sillä olen sen oikein kunnolla liimannut kattoon 😀

 

Kylpyhuone

 

Eevertin kylpyhuone on hieman sievistelevä, ainakin toistaiseksi. Kylpyhuoneen kalusto minulla on ollut olemassa jo ennen taloa. Laatoitus lattiassa on omatekoinen jokaista laattaa myöten. Ne on yksitellen ”valettu” ja maalaus on niin omintakeinen että sitä ei voi mitenkään toistaa mihinkään uuteen kohteeseen. Mitä kauemmin olen laatoitusta katsellut, sitä enemmän se viehättää. Lattiaa on yritetty myös saumata paremmin, mutta saumausaineet tuppaavat upoamaan rakosiin ja näkymättömiin.

Pulsaattoripesukone on omaa tuotantoa samoin kuin lääkekaappikin. Suihku on vanha korvanappi ja imupilli, suihkuverho biojätepussia.

 

Lääkekaappi

 

Lääkekaappia suunnittelin alunperin eteiseen. Siitä väritys. Koko oli vain minusta aivan liian suuri kapeaan tilaan, joten se päätyi kylpyhuoneeseen. Hiilitabletit ja muut lääkkeet näyttävät olevan hyvin paikoillaan.

 

Keittiö

 

Keittiö on valtaosin omaa rakennusta. Hella taitaa olla myös niitä ensimmäisiä töitä. Alkuun kauhistelin sitäkin ja ajattelin tehdä uuden, vaan siihen se on jäänyt ja hyvin palvellut. Kaapit ja tiskipöytä ovat aivan omaa ”yritys ja erehdys” -mallistoani.

 

Sauna

 

Sauna on ”valmistunut” ensimmäisenä. Niin varmaan moneen suomalaiseen taloon tai pihapiiriin. Eevertin sauna on puulämmitteinen ja vesikin lämmitetään muuripadassa. Sauna on hämärä ja Eevert siellä usein peseytyy kynttilän valossa. Siitä johtuen sauna on myös äärimmäisen hankala kuvattava.

Rallit on rakennettu erään käymäni kurssin kahvitikuista joita keräilin talteen kurssitovereiltani. Samoja tikkuja on käytetty myös lauteiden rakentamiseen. Pieni mittavirhe on lauteissa suhteessa kiukaaseen, mutta tässä maailmassa se ei haitanne.

 

Eteinen

 

Talosta siirtelin väliseiniä ja poistin kaikki portaat. Siirretystä väliseinästä sain sopivasti erotetuksi eteisen ulko-oven kohdalle. Eteinen on omaa tuotantoa ja suunnittelua. Värityksestä tuli hempeähkö vanhalle miehelle, mutta ajatuksissahan tämä on Eevertin vanha perintötalo. Sillä on siis ollut monta monituista haltijaa ennen yksinäisen miehen talouttakin.

 

Makuukamari

 

Eteisestä on sujuva kulku makuukamariin. Alkujaan Eevertin makuusija oli ullkolla, nykyisen rengin huoneen paikalla. Vanha mies päätti kuitenkin siirtyä lähemmäksi maata ja muutti sänkynsä vaivihkaa alakerran keltaiseen huoneeseen. Siellä sitä on ollut hyvä uneksia mukavia unia ja suunnitella aina seuraavaa seikkailua tai heittäytyä muistojen vietäväksi. ’

 

Talossa on iso joukko saatuja tai toisilta nukketaloharrastajilta ostettuja pikkutarvikkeita, elintarvikkeita tai muuta sisustukseen kuuluvaa. Ne saa sieltä jokainen tunnistaa itse.

 

Talo tuli kuvattua ilman siistimistä tai tilojen päivittämistä.

 

 

 

 

 

Japanilaisittain

 

Kaappien kätköistä ja vuosia… ehkä vuosikymmeniä… vanhasta kortteja ja kuvia sisältäneestä isosta laatikosta löytyi kaksi japanilaista sermiä. Alkuperäinen käyttötarkoitus on mitä ilmeisimmin ollut tukea jotakin Japaniin liittyvää hanketta. Jo jonkin aikaa kortit ovat pyörineet kotona – pöydällä, kaapissa, kirjahyllyssä, työpöydällä jne.

Liian isoja ne ovat nukkekotiin – sillä silmällä niitä olen kuitenkin katsellut.

Sermejä
Sermejä

Siispä Siippa hommiin ja pienentelemään niitä sopivampaan kokoon. Tuloksena oli kaksi pienempää tilanjakajaa.

Japanilainen kukkaketo
Japanilainen kukkaketo

Toisessa kukkia, lintuja ja perhosia.

Puukuvioinen
Puukuvioinen

Toisessa puita ja kukkasia. Ihan tulee kevät mieleen vaikka ei varsinaisesti kirsikankukkia olekkaan.

Näitähän piti sitten sovitella hieman Eevertin japanilaiseen kammioon. Ja ihan hyvin sopi sinne muun sisustuksen sekaan.

Japanilainen kammio
Japanilainen kammio

Haasteellinen pikkutila suostui jopa kuvattavaksi vielä näin illalla. Siellä tuntuu olevan aina tarjolla niin sushia kuin Sakeakin. Aikamoinen piilopirtti Eevertillä oman talonsa ullakolla 😉

 

Hyvät mineilyt. Itseasiassa olen tehnyt muutamaa pääsiäsimunaa jo kaksi päivää – saamatta valmiiksi. Ihan 1:1 koossa olisin tehnyt niitä jo koko suvulle!

Onneksi pääsiäiseen on vielä aikaa.

Tekemätön päivä

Eevertin pyhäpäivä on kulunut melkoisen rauhallisesti. Mies ihmettelee itsekin kuinka verkkaisuus on tälle päivälle niin kokonaisvaltaisesti asettunut.

Kirjaa lukiessa ja lepäillessä on kulunut hetki jos toinenkin. Ehkä se on vain hyväksi, että välillä pysähtyy ja vain on. Silloin kun vain on, saattaa huomata, että todellisuudessa tapahtuukin paljon. Pysähtymisen ja itsensä kuuntelemisen paikkoja on vähän ja nekin vähät voivat jopa pelottaa. Olla vain, kohdata tunteensa ja ajatuksensa sellaisina kuin ne ovat.

Ruokapöytä
Pöytä katettuna

Ruokaa Eevert sentään itselleen laittaa, pari maukasta voileipää ja makkaraperunoita. Siinä on kunnon miesten ruokaa! Salaattiakin näkyy olevan pöydällä keventämässä ateriaa. Hyvän ruoan jälkeen voikin sitten taas asettua lukuhommiin ja jättää isommat puuhastelut toiseen kertaan.

Eevertin kirja vaihtuu matkakertomuksiin kaukaisista maista. Pian miehen mieli laukkaa jo omissakin muistoissa ja kokemuksissa. Jotakin tuttua läikehtii mieleen… kengät, puukengät!

Japanilaiset jalkumet
Japanilaiset jalkumet

Huoneen nurkassa Eevert huomaakin japanilaiset puukenkänsä. Sellaisia näki ainakin kimonoasuihin pukeutuneiden japanittarien jaloissa. Eevert on myös puukengät tuonut tullessaan muistoina matkoiltaan. Onpa niillä itsekin kävellyt. Alkuun tuntuivat kovin kankeilta, mutta pian huomasi kuinka kätevät ne ovat. Eevert vie muistorikkaat jalkumensa japanilaiseen kammioonsa kultaisen kallo-patsaan juurelle.

Siitä onkin kauan kun Eevert on pienessä salaisessa huoneessaan viimeksi käynyt.

Japanilainen kammio
Japanilainen kammio

Hän silmäilee huonetta hymyillen. Kaikki huoneessa herättävät hänessä muiston jos toisenkin. Tännepä on hyvä pysähtyä ja avata oma muistojen arkisto. Niinpä Eevert unohtaa ajankulun ja selailee kirjaansa ja muistelee kauniita geishoja ja heidän sulavaa liikehdintäänsä Kioton kuumilla kaduilla.

Katukuvaa Kiotosta
Katukuvaa Kiotosta

Taidanpa keittää pienet teet, tuumii illan hämärtyessä vanhat seikkailunsa uudeleen muistoissaan elänyt mies.

___________________________________________________________________________________

Paljon tuttuja töitä vilahtelee kuvissa. En niitä erikseen esittele tässä yhteydessä.

Puukengät ovat uusimmat, Siipan tuliaisia työmatkalta. Siipan kätöistä (= miljoonahuone) löytyi myös nurkkasta paikkansa löytänyt tinasotamies ja tykki. Tykistä puuttuu toinen pyörä. Akseli lepää toistaiseksi ”pölkyn” päällä.

Teeastiasto on hankittu 1:12 talon kokoa silmällä pitäen. Hmm.. kaunis astiasto, mutta melkoisen iso sitten kuitenkin.

Tykki
Tykki

Niin, se tekemättömyys oli kai omaani. Ei oikein syttynyt harrastelemaan, vaan viihtyi ”läksyjen” parissa koko päivän. Ehkä hieman pakon sanelemanakin. Toisella kertaa sitten enemmän luovempaa ajankulua.

Taavitsaisen talo vaiheessa

Laitetaanpas välissä tämän hitaahkosti etenevän projektin kokonaiskuvia esille. Ikäänkuin väliraportiksi näin puolen vuoden ahertamisen jälkeen. Monenlaista on kokoajan kesken ja suunnittelilla, mutta valmiiksi saakka saatettuja töitä aika hissuksiin putkahtelee näkyville. Kesä on kulunut ainakin minulla enempi hankintojen ympärillä ja kyllä niitä onkin tullut tehtyä varsin tarpeeksi 😉

Talo edestä
Talo edestä

Talon huonejärjestys on alkuperäisestä hieman muuttunut, mutta pääsääntöiseti suunnitelmani mukainen. Portaat olen yksi kerrallaan poistanut ja siksi katto/lattiapaloissa on vielä aukkoja jotka näkyvät. Täytyy niitä peitellä kunhan kerkiää. Tilaa tuli kuitenkin niin paljon enemmän että en enää haikaile niiden perään. Tilat on helpompi kalustaa ja huonekalujakin mahtuu sujuvammin.

Olen kalustanut kaikkia tiloja yhtäaikaa, keskittymättä oikeastaan mihinkään. Olen huomannut, että jotkut työskentelevät huone kerrallaan ja saatuaan sen valmiiksi siirtyvät seuraavaan tilaan. Täytyy kokeilla sitäkin, sitten joskus, jossakin toisessa talossa 😉

Alkuun Eevertin makuukamari sijaitsi talon ullakolla, paikassa missä äitini vanhan kotitilan päärakennuksessa oli nuorten tapana nukkua. Se oli aikanaan eräänlainen riitinomainen siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen kun pääsi alakerran kamarista omaan paikkaansa ullakon päätyhuoneeseen. Taisi olla ainoa kalustettu huone jännittävällä avoullakolla.

Eevert siis muutti sänkynsä ullakolta alakertaan. Se on varmasti vanhalle miehelle parempi ratkaisu muutenkin jo renklaavan polvensakin takia.

Makuukamarin nurkassa on ihan ensimmäin varsinainen askarteluni nukkekotiin. Pönttöuuni. Sänky on omaa tuotantoa, keinutuoli ja kaappi ostotavaraa, matkalaukku MarEven nukkekodin voittoja, päiväpeite Jaanalta. Kori löytönä Sinellistä.

Tärkeät tilat
Tärkeät tilat

Sauna on edelleen talon ylpeys. Siellä on kaikki itse rakennettua. Paljon vielä puuttuu pikkuasioita ja tarvikkeita. Kylpemään kuitenkin pääsee jo oikein hyvin.

Keittiötä pyrin myös rakentamaan paljon itse. Liesi on ensimmäisiä töitäni sekin. Pyrin tekemään tulisijat ensin ja muuta vasta sitten. Pitkään tila oli vain ruokapöydän varassa, mutta nyt sinne on jo valmistunut astiakaappikin. Tiskipöytä on vielä hieman vaiheessa yläkaapiston osalta kun ne pienet saranat loppuivat ja uusien hankkimiseen meni aikaa. Nyt on saranoita mutta aika käypi vähiin 1:1 kiireiden takia. Alussa ainakin. Tiskikaapista puuttuvat ovet ja valo. Sekä tietenkin sisältö, ihan niinkuin kaikista kaapeistani vielä.

Keittiö ja olohuone
Keittiö ja olohuone

Olohuone on osittain omatekemää, mutta isommat huonekalut ostotavaraa. Ihmeen hyvin asettuvat keskenään. Tällä linjalla varmaan jatkuukin ja se hissuksiin täydentyy. Kuvan ottamisen jälkeen löysin Minimaailmasta (saranahakureissulta) muutaman hyvän tuolinkin ruokapöydän ympärille, joiden tuunaaminen kyllä odottelee vielä jonkin aikaa.

Kattaukseen on käytetty kauniita astioita Doloresiltä. Lautaset ja lasit halusin ehdottomasti hankkia. Kesäreissulta hankkimani ruokailuvälineet kaipasivat tietenkin ympärilleen ”oikeat” astiat.

Olohuoneen yksityiskohtia
Olohuoneen yksityiskohtia

Kalamalja on löytänyt paikkansa takan päältä. Se voi siellä oikein hyvin ja iloisena polskuttelee pitkin päivää seuraten isännän puuhailuja uteilaana.

Ullakolla olevat tilat ovat muuntautuneet ehkä eniten. Alunperin suunnittelin avoullakkoa jossa on jos jotakin vanhan talon vaiheista jäänyttä rompetta.

Kerran vieraita odotellessa sinne kuitenkin rakentui pieni japanilaistyyppinen aterianurkkaus ilahduttamaan vieraita ja havainnollistamaan teeman mukaista illanviettoa muutenkin. Se ajatus iti enemmänkin ja niinpä tilasta muodostui pieni erilaisuus taloon. Ja varmaan pysyykin. Tunnelmaan ja ajatukseen olen itsekin tyytyväinen ja viehtymykseni aasialaiseen kulttuuriin tulee näin omalta osaltaan hieman tyydytetyksi. Kalusteet ovat omaa tuotantoa. Tila odottaa vielä ”oikeaa” tatami lattiaa, sitten joku päivä. Etualan bentoboxi on Nohnon taidokkaasti laatima herkku. Takimmainen on nyntynyt Neidon kanssa iltaa istuessa.

Oven taakse jäi se pieni ”makuusoppi” josta Eevert muutti alakertaan. Talon renki ehkä saattaa asettua sinne. Ai mikä renki? Se joka ei ole vielä esittäytynyt. Ei taida kehdata kun raukalla ei ole muuta kuin kumisaappaat jalassa. Neito rakentelee sitä äidin seurana silloin kun käy kylässä ja on värkkäysvaihde päällä. Yhteistä kivaa 🙂

Muita tiloja
Muita tiloja

Keittiön vieressä on kylpyhuone. Tila on aivan alkutekijöissään vielä. Lattiasta olen jopa ylpeä. Sopisi kyllä paremmin johonkin muunlaiseen (ranskalaistyyppiseen?!) taloon. Laatat ovat itsetekemiä ja väritys aivan käsittämätön. Monta sinisen eri sävyjen kerrosta päällekkäin ja saumaus ihan miten sattuu. Kalusteet minulla oli olemassa jo ennen taloa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…

Pihapuuhia

Eevert on päässyt hommiin pihalle. Kauan hän on miettinyt pienen puutarhan laatimista talonsa kupeeseen. Maa on ollut kovin autio ja tyhjä… vai miten se nyt meni… vai oliko se että alussa oli suo, kuokka ja Eevert. No suossa talonpaikka ei kuitenkaan ole, mutta paljon saa tapahtua että pientä plänttiä voi puutarhaksi kutsua. Jostain on kuitenkin aloitettava!

Aita
Aita pihan ympärillä

Aita pitää ehdottomasti rakentaa. Jonkun aikaa Eevert on jo kierrellyt lähikyliä ja tutkaillut minkälaisia aitoja on talojen ympärille rakennettu. Lopulta Eevert katsoi nähneensä tarpeeksi ja suuntasi varastoonsa etsimään käypää lautatavaraa. Ja ei kun sirkkeli soimaan ja lautaa pätkimään sopiviksi. Siinä sai mies sahata päivän ja toisenkin.

Viimein kasa oli valmis ja aitaelementtien sommittelu sekä kiinnittäminen oli käsillä. Lautamateriaali oli sekapuuta ja se kyllä näkyy lopputuloksessa. Eevertin mielestä eri materiaalit tuovat eloa aitaan ja antaa pienen pikantin sävyn muutenkin. Aita maalattiin valkoseksi niin sointuu sitten julkisivuunkin passelisti.

Piha
Eevertin aneeminen piha

Siinä se nyt on. Aidattu pikkupiha, eikä juuri muuta.

Pari kiveä ja pikkuinen vesiallas pihan perällä. Altaaseen Eevert suunnittelee laittavansa pienen suihkulähteen ja pari kalaa uiskentelemaan. Karppeja niiden täytyy olla, sillä karpit ovat lähellä Eevertin sydäntä monella tapaa. Aikanaan Aasiassa tuli seurusteltua useammankin karpin kanssa. Kesyt kalat antoivat silitellä itseään ja selkeästi kerjäsivät ruokaa kuin koirat konsanaan.

Iso kurpitsakin näyttää pihalla paistattelevan. Ei taida ihan hedelmätöntä maata sitten kuitenkaan olevan! Mitähän kaikkea sinne kesän aikana kasvaakaan! Onneksi Eevert on myös saanut komean kastelukannun, millä hoitaa orastavaa puutarhaansa. Kastelukannun ja kurpitsan Eevert sai ystävältään Minttulasta.

Aita syntyi jäätelötikuista sekä kahden erilaisen bamputabletin palasista. Päälle akryyliväriä. Monta ohutta kerrosta – aikaisemmin opittua viisautta. Uusiakin oppimiskokemuksiakin taas löytyi. On niin vaikeaa muistaa varoa liima-valumia ”takapuolella”. Aitaa tehdessä takapuolikin on etupuoli toisella puolella, joten harmittavaa sottaisuutta nyt sitten aidassa on. Lisäksi toinen bamputabletti oli tehty liimaamalla ”rimat” harsokankaan päälle. Liimaus oli tiukassa, joten kaikkea kangasta ei nyppimällä saanut pois. Ja toki langanpätkät näkyvät aidan rakosista, jos osaa katsoa. Ja minähän osaan.

Pihalla olevat kukkalaatikot syntyivät Neidon käsissä sunnuntai-iltapäivän ratoksi ja äidin iloksi. Kivet ovat kuivuneita viikunan kuoria harmaaksi maalattuna.

Tuliaisia

Eevert ja vieraat viettivät oikein mukavan japanilaisen illan. Tarjolla oli Eevertin huolella valmistamia susheja, misokeittoa ja muita asiaankuuluvia makuja kaukomailta. Tarinoita kerrottiin ja muistoja kertailtiin monelaisilta matkoilta maailmalta.

Vieraat ilahduttivat Eevertiä runsailla tuliaisilla.

Tuliaiset
Tuliaiset

.

Työkalupakki välineineen tuli tosi tarpeeseen, sillä niin paljon rakennettavaa vielä on talossa. Ja nyt eivät Eevertin työkalutkaan enää jää mikä minnekin kun on oikea säilytyspaikka olemassa.

Pullo parasta ranskalaista kuohuviiniä työkalupakin kyljessä ilahduttaa Eevertiä erityisesti, sillä tunnetusti Eevert keräilee erilaisia juomia vaikka ei niitä itse nautikaan. Mahtaneeko mies joskus rakentaa oman viinituvan talon uumeniin? Kuka tietää…

Pakki paikoillaan
Pakin sisältö hommissa

.

Eevert pääsikin heti seuraavana aamuna hommiin. Eteisen laudoitus on jo pitkään ollut kesken, mutta nyt työt luistaa kuin leikiten kun on kunnon vehkeet.

Jatkotyöskentelyyn
Muita illan aarteita

.

Ja mitä muuta tarpeellista illanvietosta jäikään… Aivan upeita mahdollisia piirakkavuokia, nauhoja ja naruja tarvitaan aina johonkin. Keltaiset tulppaanit ovat aina olleet Eevertinkin lempikukkia, joten sellainenkin oli tarpeen säilöä talteen, vaikka eivät Partaharjun kasvihuoneilta olleetkaan kotoisin. Sieltä kuulema löytyvät kotomaan parhaimmat kukat. Kannattaa käydä, kun sielläpäin liikkuu.

Vieraita tulossa?

Eevert on häärännyt keittiössä aamusta alkaen. Ilmassa on monenlaisia tuoksuja ja aromeja. Kypsyvän riisin on tunnistanut jo aamusella. Lisäksi huoneeseen sekoittuu etikan, kalojen ja äyriäisten sekä jokin muu merellinen vivahde.

Japanilainen kattaus
Japanilainen kattaus

.

Eevert on valmistanut susheja. Sushit ovat vanha ja varmaankin maailmalla tunnetuin japanilainen ruokalaji.

Sushin kerrotaan syntyneen vahingossa. Sen alkuperäinen syntykaupunki on Tokio. Historia kertoo, että 500-luvulla oli tapana säilöä raakaa kalaa laittamalla se painavan kiven alle etikalla maustetun riisin kanssa. Kalan annettiin olla painon alla parikin viikkoa. Kivi otettiin pois ja tilalle laitettiin kevyt kansi, jonka alla kala sai kypsyä muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Myöhemmin maustetun riisin ja kalan makujen havaittiin sopivan hyvin yhteen. Riisi ei siis alun perin ollut osa ateriaa.

Sushi sai nykyisen muotonsa vasta 1700-luvulla, kun eräs Yohei-niminen kokki tarjoili ravintolassaan sashimia eli raakaa kalaa riisin päällä. Hän nimesi luomuksensa ”nigiriksi”. Nigiri-sushi on nykyäänkin suosituin kaikista sushilaaduista.

Eevertin sushit
Eevertin sushit

.

Eevert rakastaa japanilaista ruokaa ja valmistaa sitä myös itse. Tosin parhailta maistuvat ne ateriat joista on saanut nauttia pitkillä matkoillaan  paikallisissa paikoissa.

Japanin sushit
Eevertin nauttimat marketin sushit Tokiossa

.

Eevert on huomannut myös sellaisen hassun seikan että parhaatkaan suomalaiset sushi-ravintolat harvoin yltävät samaan makumaailmaan kuin esimerkiksi nämä – paikallisesta kaupan eineshyllystä poimitut herkut. Samasta hyllystä kuin vaikka kotimaisemmin löytyisi maksalaatikko. Liekö ero valmistuksessa vaiko raakaineissa. Suomeen moni tuote tuodaan ja käsitellään matkaa vasten. Japanissa ne toki ovat tuoreempia.

Salin kruunu

Eevert päätti viimeinkin asentaa saliin valaistusta. Isoäidin rakastama kristallikruunu ei innostanut, sillä se tuntui olevan liian hempeä vanhan miehen kotiin. Siispä suunnittelemaan hieman miehisempää mallia. Kynttilät siinä pitäisi olla, että saadaan jouluksi tunnelmaa. Arkikäyttöön riittää sähkövalo. Aikansa kierrettyään liikkeitä ja malleja, väsynyt Eevert päätti tehdä lampun itse. Ullakolla oli paljon sopivaa tarviketta ja pian olikin sopiva valaisin kasattu.

Eevertin tekele
Eevertin oma malli

Lamppuun löytyi paljon muistoja. Eevert hymyili itsekseen tyytyväisenä liittäessään löytöjään yhteen. Eipä olisi arvannut millainen lämpö tästäkin valosta lähtee iltaisin kun sen sytyttää. Eevertin ajatukset kulkivat kauas Japaniin saakka. Iltojen himmetessä kauniita ja monivärisiä valaisimia syttyi jokapuolelle. Ikkunoille, oville, kaduille ja kujille. Iloiset ja ystävälliset ihmiset ennakkoluulottomasti lähestyivät vanhaa merikarhuakin heti, kun vain hetkeksi pysähtyi ihmettelemään kadunkulmaan. Varmistivat, ettei ollut eksyksissä… Se Eevertiä ihmetytti kuinka alttiita japanilaiset olivat auttamaan, vaikka monikaan ei osannut japanin ohella muita kieliä paljonkaan. Olisi meillä jäyhillä suomalaisilla paljon oppimista kaukaisten maiden asukkailta.

Salin valaisimen osat
Salin valaisimen osat

Salin valaisin syntyi Japanista ostetun pinssin pallokotelon puolikkaasta, tuikkualustasta, ohuesta rautalangasta, helmistä, joulukellosta, stopparista, paljeteista, napista ja ohuesta kakkukynttilästä.

.

Valaisinta rakensin koko päivän. Jos olisin uhrannut siihen kaksi päivää, niin olisi varmaan ollut paljon siistimpi. Hätäinen piti olla kun talossa ei juuri valoja ole. Liimausten virheasento paljastui vasta kuvan ottamisen aikaan. Nappi ja stoppari olivat mielestäni juuri yhteensopivat valaisinta tehdessä ja liimatessa. Kuivuneena näyttävät olevan aivan eri paria, tai sitten ovat siirtyneet paikoiltaan jossain vaiheessa. Hupaisaa.

.

Muina huomioina ainakin se, että tarvitsen acryylivärien lisäksi myös muunlaisia maaleja. Muoviin hyvin kiinnittyviä sekä läpikuultavia, ehkä lasivärejä. Maalien osalta olen yrittänyt selata muiden mineilijöiden blogeja ja keskusteluja löytääkeni jonkin varteenotettavan merkki-tiedon. Onni ei vielä ole ollut myötäinen. Kaupat ovat pullollaan jos jotakin väriä, ei kun kokeilemaan… Tosin ihan huti-ostoksia ei viitsisi tehdä pelkän kokeilunhalun takia. Liimojen suhteen on hieman samanlainen huomio. Pelkkä Erikeeper ei sovellu kaikkeen, vaikka moneen ihan riittävää onkin.

.

Katossa oleva ”suojakupu” saanee valkoisen värin sitten joku päivä. Kuvassa lamppu näyttää kökömmältä kuin ”luonnossa”. Täytyy fiksailla hieman uusiksi yläosan liitoksia. Sama väri ei näytä samalta eri materiaaleilla. No jaa… tai sitten teen sen kokonaan uusiksi.

Kynttilät
Saavillinen kynttilöitä

Kynttilöitä Eevertillä myös riittää. Löysinpä mineilyn muodon, jossa onnistuin oikopäätä! Ohuesta kakkukynttilästä muotoutui Taavitsaisen taloon kasapäin oikeita kynttilöitä.

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006