Avainsana-arkisto: Joulukalenteri 2013

25.12. Ensimmäinen Joulupäivä

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Äiti ja lapsi
Äiti ja lapsi

 

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Luukas 2- 2-20

 

 

Matt. 2: 1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”

 

Viisaita itämailta
Viisaita itämailta

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

 

Eevert toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää Joulua!

.

 

24.12.

Tänään on jouluaatto! Joulutähti palaa Eevertin ikkunassa loistaen läpi jouluajan niin sisälle kuin ulospäin.

 

Joulutähti
Joulutähti

 

Aamiaiseksi Eevert on keittänyt kunnon riisipuuron. Aamuvarhain mies nousi valmistamaan puuroa. Hiljalleen se hautui keittiön hellalla maailman parhaaksi joulupuuroksi.

Keittiö on saatettu joulukuntoon muutenkin ja pöytäliina vaihdettu asianmukaiseksi. Nyt tarvitsee vain varoa ettei sotke sitä, huomauttaa Eevert itselleen ottaessaan puuroa kupista.

 

Aamiainen
Aamiainen

 

Pitkään on joulua valmisteltu ja vähitellen se varsinainen juhlakin alkaa. Aattona Eevert laittaa television auki heti aamusta. Sieltä tulee Joulupukin Kuumalinja ja Eevert tykkää kovasti yhdessä lasten kanssa odotella ja valmistella viimeisiä valmisteluja. Joulussa odottamisella on ihan oma arvonsa. Jännitys tarttuu mukavasti lasten välityksellä myös ruudun toiselle puolelle.

 

Kuumalinja
Kuumalinja

 

Erilaista jouluruokaa on Eevert valmistanut jo edellisestä päivästä alkaen ja tänään vielä viimeisiä silppuamisia ja sekoittamisia yhdessä Joulupukin kanssa.

Puolenpäivän aikaan julistetaan joulurauha Suomen Turusta. Silloin Eevert jo jättää suuremmat puuhastelut ja asettuu aloilleen nauttimaan viimein alkavasta joulusta.

Kun Turun Tuomiokirkon kello lyö 12 lyöntiään kajahtaa Vanhalla Suurtorilla komea fanfaari ja joulurauha julistetaan suomeksi ja ruotsiksi Brinkkalan talon parvekkeelta. Joulurauhan julistus on luettu Turussa jo 700 vuoden ajan. Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha on julistettu vuodesta 1888 lähtien.

Miten se kuuluukaan:

 

Joulurauhanjulistus
Joulurauhanjulistus

 

Aattona Eevert lämmittää saunan ja iltapäivällä jo on aika kylpeä. Sen jälkeen ei isoja hommia enää olekkaan.

Aattona kylän yksinäiset miehet ovat perinteisesti kokoontuneet yhteen Eevertin luo ja nauttineet jouluaaton aterian yhdessä.

Ja pöytä näyttää täyttävän vaativammankin emännän tarpeet, sillä niin paljon siellä on tarjottavaa, että jokainen varmasti löytää omia suosikkejaan pöydästä.

 

Rosollia
Rosollia

 

Pöytä katettuna, lahjat kuusen juurella, joululaulut, takkatulen ritinä, rauhallinen mieli. Voiko sitä enempää ihminen elämältään toivoa.

 

Lasimestarin silliä ja graavilohta
Lasimestarin silliä ja graavilohta

 

 

Lahjat
Lahjat

 

 

Joulun loistoa salissa
Joulun loistoa salissa

 

 

Mitä Sinä odotat joululta?

 

Illan päätteeksi ennen erkaantumistaa miehet laulavat kiitokseksi tutun hymnin Maa on niin kaunis, johon voit yhtyä yhdessä meidän kanssa.

 


23.12.

Kylän miesten kanssa Eevert on pitkin syksyä käynyt salaisissa harjoituksissa. Kylän emännät ovat hieman syrjäsilmällä katselleet kuinka miehenpuolet katoavat aika-ajoin varsinaisesti kertomatta minne ovat menossa. Todenneet korkeintaan vain mennessään, että tuonnepa tuonne! Siitä eivät emännät viisaammiksi ole tulleet. Toisinaan kaupalla keskustelleet toistensa kanssa ja päivitelleet, että jospa miehet ovat vaikkapa ihan höpöteille joutumassa ihan porukalla. Kauppias on niitä keskusteluja kuunnellut jo useita. Eikä ole hänkään valaissut asiaa. Pysyköön salassa siihen saakka kuin on tarpeen.

Eevert on muiden mukana tehnyt harjoittelureissuja, mutta emännättömässä talossa ei ole tarpeen menojansa selitellä. Harjoitusten lomassa on tullut myös askarreltavaa näppäräsormiselle miehelle. Niinpä on aikaa kulunut myös verstaalla aina harjoitusta seuraavana päivänä.

Tarpeellista rekvisiittaa on syntynyt monenlaista.

Viimein on tullut aika paljastaa koko salaperäinen touhu.

 

Kuusi on saanut tähden
Kuusi on saanut tähden

 

Kylän torille on pystytetty joulukuusi ja nyt ihan lähellä joulua on suuri juhla jonne on kutsuttu kaikki kyläläiset mukaan. Kauppiaan väki on luvannut hoitaa käristemakkaraa riittävästi kaikille. Naapurin emäntä puolestaan tuo kuumaa mehua ison tonkallisen tullessaan. Lapset laulavat joululauluja ja helistelevät tiukuja käsissään. Lasten lauluun yhtyy myös muu juhlakansa ja niin sitä lauletaan kaikki mahdolliset joululaulut jotka vain osataan.

 

Lucia-neito ja seimi
Lucia-neito ja seimi

 

Lucia-neito ja Eevertin kunnostama seimiasetelma on päässyt mukaan yhteiseen tapahtumaan.

Juhlan jo ollessa loppuvaiheessa esiin marssii Eevert kantaen suurta tähteä. Se hiljentää väen äkkiä ja komeasti kajahtaa torilla Eevertin sanat: Saammeko tulla laulamaan?

 

Tiernapojat
Tiernapojat

 

Eevertin perässä astelee kauppias, puutarhuri ja naapurin isäntä. Nelikko on varustautunut oikein kunnon taminein, jotka nuorempaa väkeä jopa hieman huvittavat. Niin tai näin niin laulu on kyllä komeaa. Kauppias on tunnettu kauniista laulunäänestään, eikä muut juuri siitä jälkeen jää. Eevertillä on tähtipojan rooli ja ihan vissistä syystä.

 

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.
Sekä isännill’ että emännill’, jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’, onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.

 

Tähtipoika
Tähtipoika

 

 

Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta,
sanomaton kirkkaus se ulos loisti
ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty, ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia,
ja mirhamia.

 

 

Hoo, jos minä olen musta...
Hoo, jos minä olen musta…

 

Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän huoneeseenne laulamaan, vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajapoikia ja pyyämme lanttia.

Ja tähteemme kynttilänpätkää – kajauttaa Eevert.

Kynttilän pätkä
Kynttilän pätkä

 

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjainne pitäis’ oleman julki Jumalan edessä.
Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm’, ja me toivotamm’ onnellista ja hyvää joulua.

 

Juhlan jälkeen joukko hyväntuulisia ja onnellisia kyläläisiä palaa koteihinsa jatkamaan arkisempia puuhiaan. Keräämänsä varat Tiernapojat lahjoittavat vähävaraisten joulun tukemiseen.

 

 

 

22.12. Neljäs Adventti

Tänään on neljäs Adventti. Joulu on jo niin lähellä että ihan jo kutkuttaa vatsanpohjasta. Tai ainakin Suntiota kutkuttaa. Suntion mielestä joulussa on parasta juuri se odottaminen ja valmistautuminen. Joka vuosi hän yhtä innokkaasti ja antaumuksella valmistelee Kappelin joulua.

 

Alttarikukat
Alttarikukat

 

Alttarikukat ovat vaihtuneet värikkäämmiksi. Kauniit joulunpunaiset kukat sopivat hyvin alttarille ja juhlistamaan lähestyvää suurta juhlaa.

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle, mutta oikeastaan evankeliumi kertoo enemmän Joosefista. Ikään kuin esikuvana kaikille tavallisille ja hiljaisille ihmisille. Tämä kirkon historiassa ja Raamatun kertomuksissa varjoon jäävä mies, Joosef, on olennainen linkki Jumalan pelastustekojen suunnitelmissa.

 

Neljä kynttilää
Neljä kynttilää

 

Tänään Kappelin kynttelikköön syttyy kaikki kynttilät. Valo laajenee pienessä kirkossa ja muistuttaa joulun salaisuuden lähestymisestä. Neljäs kynttilä kertoo meille rakkaudesta joka on kristillisen joulun keskeistä sanomaa. Jeesuksen syntymä kertoo äiti-Marian merkityksestä. Tämä päivä on myös Marialle omistettu päivä. Jumalan rakkaudesta meitä ihmisä kohtaan kertoo Jeesuksen syntymä ihmiskunnan keskelle. Merkittävä kynttilä tuo viimeinen, mietiskelee Suntio sytyttäessään kaikki kynttilät.

Tänään Kappelissa lauletaan monelle tuttuja ja rakkaita joululauluja. Maa on niin kaunis – on laulu jonka lähes jokainen osaa ulkoa. Se kertoo lähestyvästä pyhästä yöstä ja tuosta Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Tänään on vieraanamme Juha Tapio jonka johdattamana voimme kaikki laulaa yhdessä.

.

.

 

Virren 30 – Maa on niin kaunis sävelmä on peräisin vuonna 1842 ilmestyneestä sleesialaisten kansanlaulujen kokoelmasta. Sanat sielujen toiviotiestä on monet kokeneet haaveellisiksi ja runollisiksi. Vasta viimeisessä säkeistössä kerrotaan mikä on se laulu joka vie kohti taivasta. Se on enkelien kiitosvirsi joka siellä kedolla kauan sitten kaikui paimenien ja koko ihmiskunnan toivoksi.

Suntion mielestä virttä voidaan veisata kaikkina vuoden aikoina, sillä kaikki ne ovat kauniita ja niillä on oma viehätyksensä. Poikasena Suntio on laulanut sitä monilla leireillä illan viimeisenä lauluna. Joulun tulisikin saada säteillä siunauksellaan kaikkina vuoden päivinämme. Niin se vaan on.

Yhteisen virren jälkeen on aika keskittyä tämän päivän kertomukseen. Joulun salaisuuden tutkiminen on edennyt jo neljännen adventin ajatuksiin. Nokian seurakunnan Netti-tv:n kautta voimme seurata kertomuksen päätökseen.

.

.

Lämmin kiitos Nokian seurakunnalle!

.

Näillä sivuilla voit seurata joka päivä Eevertin ja Suntion valmistautumista Jouluun. Herrat ilahtuvat jos jätät viesin ajatuksistasi tai vaikka muistoistasi mitä tarinointi sinussa herättää.

Kiitos.

 

 

 

21.12.

Hyvää huomenta kuomaseni, toivottaa Eevert vuoteensa vierelle odottamaan tulleelle Tenho-koiralle. Koira on jo jonkin aikaa odotellut isäntänsä heräämistä, sillä tänään on luvassa hauska ja mukava päivä. Saadakseen Eevertin hereille Tenholla on tapana kolistella työpöydän tuolin kanssa. Siinä on yksi jalka muita lyhyempi ja se kolahtaa pienestäkin liikkeestä. Tenhon ei tarvitse muuta kuin pikkusen kuonollaan tönäistä. Tönäys – ja katse sänkyyn. Niin monta kertaa kuin tarvitaan. Helppoa, tuumii Tenho.

 

Työpöytä
Työpöytä

 

Eilen illalla Eevert on lupaillut pientä metsäretkeä Tenholle. Ja sellaisista retkistä pikku-koira varsinkin pitää.

Eevertin kunniatehtäväksi on tullut tänä vuonna hankkia kylän torille iso joulukuusi kaikkien iloksi. Isännät vuorovuosin saavat tämän tehtävän osakseen ja nyt on tullut Taavitsaisen talon vuoro. Tasapuolisesti ja kullekkin vuorollaan tulee yhteisiä tärkeitä tehtäviä. Sellaiset hankkeet yhdistävät kyläläisiäkin, sillä kaikkien vastuulla on yhteisten asioiden hoitaminen.

 

Aamiainen
Aamiainen

 

Aamukahvia juodaan vielä kaikessa rauhassa. Näyttää mies nauttivan yhden jos toisenkin personkupin tänään.

Lehdessä kerrotaan että iltapäivällä on tulossa lumisadetta. Lienee parasta, että lähdemme heti liikkeelle, Eevert tuumii ja ryhtyy laittamaan termospulloa kuntoon. Täytyy sitä metsämiehillä kahvit olla mukana. Pari voileipääkin kääriytyy paperiin ja reppuun ennenkuin kaksikko on valmiina lähtöön.

 

Päivän lehti
Päivän lehti

 

 

Metsä on täynnänsä lunta ja melkoisen upottavaa – ainakin aikaisen miehen kulkea. Onneksi on jo kesällä katsottu valmiiksi sopiva puu, jonka luo nyt suunnistetaan. Siellä se jo häämöttää.

Pian on kaksikko sahannut puun sopivalta korkeudelta ja lastannut sen kelkkaan. Mukaan tulee vielä toinen, hieman pienempi kuusi Eevertin omaan kotiin. Joulun aikaan on mukavaa kun on hieman kuusen tuoksua tuvassa. Ja kyllä se kauniisti loistaakin kynttilöineen.

 

Kuusi reessä
Kuusi reessä

 

Ennen kotiinpaluuta istahdetaan evästauolle. Eevert ottaa esille termospullon ja kuksan ja kaataa siihen kahvia. Voileivät katoavat sukkelaan tahtiin aivan niinkuin Tenho-koiralle mukaan varatut lihapullat. Molemmat metsäläiset ovat oloonsa ja eloonsa tyytyväisiä kun saavat pakattua kaiken takaisin reppuun.

 

Evästauko
Evästauko

 

Kaksikko kulkee omia jälkiään pitkin takaisin kylälle. Iso kuusi jätetään suoraan torille ja kiinnitetään mahtavaan kuusenjalkaan odottamaan lisäkoristeluja. Se saa tarvittavat valot paikallisen sähköliikkeen toimesta joka käy ripustamassa siihen hehkulamppuja jotka palavat aina pimeän aikana.

Vähitellen alkaa olla kaikki valmista juhlaan. Tai oikeastaan se juhla on jo alkanut jo kauan sitten. Sillä usein parasta on se valmistautuminen. Ja on se juhlakin, mutta tuntuu menevän niin kovin nopeasti välillä ohi, joten valmistautuminen ja odottaminen on parasta liittää koko nautintoon mukaan. Eikö vain?

 

19.12.

Hyvin nukutun yön jälkeen Eevert on taas täynnä tarmoa ja intoa entiseen malliin. Tuskin hän on malttanut aamukahvinsa ja lehtensä lukea kun jo suunnistaa pölyhuiskan ja pesuvehkeiden kanssa kirjakaapilleen. Tänään hän on aikonut puhdistaa kirjat pölyistä ja siistiä salia muutenkin joulukuntoon.

 

Kaapin tyhjennys
Kaapin tyhjennys

 

Nopeassa tahdissa kirjat on saatu ulos kaapista. Kaappi puhdistuu suunnitelman mukaisesti. Takaisin asettelemien on sitten hieman hitaampaa. Mies laittaa yksitellen puhdistamansa kirjat kaappiin. Asettelee niitä järjestykseen. Ensin nimen mukaan, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. Sitten koon mukaan, no – vähän parempi. Lopulta mies päätyy asettelemaan ne värien mukaan takaisin kaappiin.

 

Vanha Raamattu
Vanha Raamattu

 

Jossain kohtaa työtä kateen osuu vanha Raamattu. Se taitaa olla isoäidin peruja. Raamattu pursuaa kaikenlaista elämänmatkalta muistoiksi taltioituja asioita. Lehtileikkeitä, valokuvia, kuivattuja kasveja. Kaikenlaista sivujen sisään onkin saatu taltioitua. Kaikilla näillä on varmasti oma tarinansa. Ei niitä isoäiti sinne muuten olisi laittanut talteen, tuumiskelee Eevert. Tämä on oikeastaan aikamoinen aarrekirja!

Kirjan välissä on myös vanha postikortti jossa piispan näköinen mies on lelusäkin kanssa liikkeellä ja lapset ovat hänet ympäröineet. Eevert tutkii korttia tarkkaan. Se on lähetetty kaukaa, olisikohan ihan Australiasta saakka. Kortti on tullut varmaan niin kaukaa että siellä eivät ole tienneet että joulupukki ne lahjat jakaa, naureskelee mies tutkiesaan korttia.

 

Postikortti
Vanha joulukortti

 

Kortti kiinnostaa siinämäärin, että Eevert perehtyy asiaan hieman tarkemmin. Kuka on tuo piispanhiippainen pukki?

Hiippalakkinen mies on piispa Nikolaus Myran kaupungista. Piispa oli tunnettu hyväsydämisyydestään. Hän piti huolta vähäosaisista, mutta ujona miehenä hän ei ruseinkaan ohjennut antaa apua suoraan, ettei häntä väärin ymmärrettäisi. Kerrotaan, että kun eräällä köyhällä isällä ei ollut kolmen tyttärensä naittamiseen tarvittavaa omaisuutta, piispa Nikolaus huomasi tilaisuutensa tulleen. Ensimmäisen tyttären tullessa naimaikään, hän jätti yön pimeydessä perheen oven taakse nyytin kultaa. Kun toinen tytär oli valmis miehelään, oven taakse ilmestyi taas mystinen kultapussi. Kolmannen tyttären kohdalla isä piti varansa, jotta saisi tietää lahjottajan henkilöllisyyden. Niinpä hän eräänä yönä näki piispan itse teossa kiipeämässä katolle pudottamaan piipusta kultanyyttiä, joka soljahti sujuvasti tyttären takan reunalla kuivamassa olleeseen sukkaan.

Piispa vannotti tyttöjen isää pitämään salaisuuden. Mutta mitä vielä, uutinen levisi salaman nopeasti. Siitä lähtien odottamattoman lahjan saajat kautta läntisen maailman kiittivät Pyhää Nikolausta ja monissa maissa toiveikkaat lapset ripustavat joulusukkia takan reunalle vielä tänäkin päivänä.

Sellainen oli Joulupukin esikuva 600-luvulta.Taisi ne ensimmäiset joulupukin koulun kuusijuhlassakin tuoda lahjoja juurikin ajatellen köyhien perheiden koululaisia. He saivat paketeissa vaatteita ja herkkujakin. Pussissa saattoi olla omena, joka siihen aikaan oli tavella harvinaista herkkua. Joulupukkia lapset odottavat edelleen jouluisin. Kaikilla on toiveita ja unelmia, joista jotkut ehkä saattavat jouluna toteutua.

On se hyvä asia, että kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka ovat pitäneet huolta vähäosaisista ja auttaneet monella tapaa elämässä silloin kun on tarvis. Eevert päättää heti seuraavalla kyläreissullaan poiketa Pelastusarmeijan joulupadalla antamassa oman apunsa köyhille perheille.

 

Seikkailukirja
Seikkailukirja

 

Koko päivä kuluu kirjojen kanssa.

Montaa pitää vähän selailla ja muistella mitä siihen on kirjoitettu. Poika-aikaisia seikkailukirjoja löytyy hyllystä. Voi, kyllä olikin jännittävää siellä vanhan tuvan ullakkohuoneessa lueskella naitä kaikkia kirjoja.
On täällä jotakin uudempaakin, mitä sukulaistyttö oli lukenut viime kesälomalla. Noh, pyyhitään pölyt niistäkin vaikka eivät niin kauaa ole vielä paikoillaan olleetkaan, sanoo Eevert.

 

Kaappikello
Kaappikello

 

Vanha isoäidinaikuinen kaappikello kerkeää monet kumahdukset lyödä enenkuin päivän urakka valmis. Yllättävän paljon sitä onkin kirjallisuutta kerääntynyt kaappiin. Eikä työtä ainakaan nopeuta se että jokaista kirjaa pitää hieman hivellä ja tutkia työn lomassa.

 

 

18.12.

Hohhoijaa! Eevert loikoilee vielä sängyssä, vaikka on ollut hereillä jo jonkin aikaa. Taisi eilinen retkeily sittenkin ottaa voimille, joutuu mies tunnustamaan. Ja kyllähän se työstä käy kun isoa kelkkaa tuuppaa mennen tullen metsätietä. Toisaalta, näin eläkeläisenä sitä saa vaikka nukkua koko päivän jos siltä tuntuu, ajattelee Eevert.

 

Emäntäkissa herätyspuuhissa
Emäntäkissa herätyspuuhissa

 

Emäntäkissa ja Tenho ovat kyllä asiasta hieman eri mieltä, sillä kermatilkka ja aamuateria ovat jo kovasti eläinten mielessä. Emäntäkissa on tullut ihan sänkyyn saakka nuolaisemaan Eevertiä nenänpäästä havahduttaakeen miehen jalkeille. Riemu on suuri kun mies lopulta nousee kahvinkeittoon.

Kylläpä ramasee vieläkin, ihmettelee mies. Mitäpä jos tänään keskitymme vain saunan lämmittämiseen, kysyy Eevert ystäviltään ja ne tuntuvat olevan samaa mieltä.

 

Saunan sytytystä
Saunan sytytystä

 

Ja saunaa sitten lämmitetäänkin. Koko päivän. Eevertin selkää ja käsiä on särkenyt yöllä edellisen päivän uurastuksen jälkeen. Ne kaipaavat hyvää hoitoa ja lempeää saunaa. Niinpä mies noutaa kunnon kantamuksen puita ja heti aamukahvin perään ryhtyy lämmittämään talon savusaunaa. Siellä tulee niin hoitavat ja lempeät löylyt että tuommoiset lihasten kiristykset varmasti jäävät saunaan.

Saunat ja varsinkin savusaunat ovat perinteisesti olleet hoitopaikkoja joissa on parannettu ennenaikaan vaiva jos toinenkin. Siihen parantavaan voimaa Eevert nyt luottaa. Saunaa saa kyllä lämmittää lähes koko päivän ja vahtia tulta ettei se vain karkaa kesken lämmityksen. Ja tälle päivälle sellainen vahtiminen sopii oikein hyvin. Hämärässä saunassa on pari kynttilän pätkää jotka tuovat sinne valoa.

 

Kynttilä
Kynttilä

 

Taas tulee vesikelkka tarpeeseen kun vanhalla saunalla ei ole hanaa seinässä mistä vettä saa. Vesi kannetaan avannosta sisään. Näin joutuu Eevert vielä vähän jumppauttamaan lihaksiaan.

 

Vedenhakua
Vedenhakua

 

 

Pitäisiköhän sitä kutsua Suntio mukaan saunomaan, kyselee mies itseltään kun on jo muutaman tunnin saunalla askaroinut. Mukavampaa se on mieheissä saunoa ja varsinkin savusaunassa jossa saunominenkin on pitkää ja harrasta samoin kuin sen lämmittäminenkin.

Suntio ottaa mielellään kutsun vastaa ja saapuu pian Eevertin seuraksi. Siinä sitä vaihtaa kuuluminen toistaan illan mittaan. Uskaltautuupa Suntio pyörähtelemään lumessa, mutta avantoon ei kuulema sukella vaikka kuinka vilvoitusta tarvitsisi.

 

Tontun eväät
Tontun eväät

 

Lopulta on aika palata taloon. Eevert heittää viimeiset löylyt saunatontulle ja toivottaa sille hyvää iltaa. Miesten askelten kaikottua tonttu tulee esille ja tyytyväisenä kapuaa ylimmälle lauteelle nautiskelemaan mitä parhaimmista jälkilöylyistä. Onpa miehet jättäneet sille tuopillisen oluttakin saunajuomaksi. Ohrasta pitää aina tontulla olla, sillä tapaa talo pysyy tuottavana ja isäntäväki hyvin hoidettuna.

 

Saunapuurot
Saunapuurot

 

Eevert ja Suntio palaavat taloon ja nauttivat keittiössä vielä makoisat riisipuurot ennen päivän päättymistä. Nyt ei enää kolota mistään. On se vain hyvä hoitomuoto tuo saunominen. Ja vielä hyvän kaverin kanssa, kiittelee Eevert Suntiota

 

17.12.

Aamuvarhaisesta Eevert on pakannut reppuaan valmiiksi. Tänään lähdetäänkin pikku retkelle, mies sanoo Tenholle ja saa koirasta heti valmiin matkakaverin. Tenho oli ylipäätään aina valmis mihin tahansa. Ja kun reppua pakkaillaan, niin silloin on tiedossa aina jotakin mukavaa.

 

Eväät valmiina
Eväät valmiina

 

Reppuun tulee pakatuksi tulitikkuja ja puukko. Hieman nauloja ja vahvaa narua. Ja mikä parasta Tenhon mielestä. Reppuun sujahtaa myös paketillinen nuotiomakkaraa. Nyt kuulostaa jo taivaalliselta Tenhon mielestä ja hädin tuskin se saa pikkuisen nenänsä pysymään repun ulkopuolella.

 

Reki valmiina
Reki valmiina

 

Lunta on jo jonkin verran joten Eevert valjastaa kelkkansa matkaan. Sen kanssa on helpompi kulkea metsäpolkuja kuin jalan. Joitakin työkaluja tulee mukaan. Tänään tarvitaan sahaa ja kirvestä pienempien työkalujen lisäksi. Kirveen ja sahan Eevert suojaa matkaa varten ettei vain satu vahinkoja. Kirves on juuri teroitettu ja ottaa hyvin kiinni vaikka hieman jäiseen puuhun. Sahan terät ovat pyös tuhoisia jos vaikka matkalla jokin haaveri kävisi. Aina työkalujen kanssa pitää huomioida turvallisuus, selittää Eevert Tenholle. Tapansa mukaan Tenho haukahtaa ymmärtäväisesti vastaan.

 

Suojus
Suojus

 

Vajasta Eevert nostaa vielä viimeiseksi kelkan päälle ison säkillisen jyviä ja siemeniä. Ja sitten matka alkaa.

Reitti on tuttu ja Tenhokin on varsin tietoinen siitä minne se suuntautuu. Tänään tehdään retki Kalamajalle. Siitä onkin aikaa kun siellä on viimeksi käyty.

Matka taittuu joutuisasti. Perillä Eevert sytyttää kaminan. Hormit ovat kylmät ja etupäässä se savuttaa sisälle. Aikansa yritettyään mies siirtyy ulkotöihin ja ajattelee hetken kuluttua yrittää uudelleen pesän sytytystä.

 

Kaukalo
Kaukalo

 

Ulkona on pientä rakennushommaa. Eevert on päättänyt kohentaa metsäneläinten ruokintapaikkaa. Rantapusikosta löytyy sopivia rimoja joista saa rakennettua maasta irti olevan syömäpaikan. Melkoista sahausta ja kirveen kalketta kuuluu pihapiiristä. Hiljaisessa metsässä se kaikuu järven takaa takaisin pienen viiveen kanssa.

Kaukalon valmistuttua mies hakee aikaisemmin kesällä rantaniityltä talteen otetut heinät ja laittaa ne paikoilleen. Viereen toiseen isoon sammioon ilmestyy säkistä auringonkukansiemeniä ja muita jyviä siivekkäiden vieraiden iloksi.

 

Välipalaa tarjolla
Välipalaa tarjolla

 

Nyt taitaisi olla kahvin paikka, tuumii Eevert ja palaa sisälle. Kamina on omia aikojaan hiljaksiin hurahtanut palamaan ja vetää taas ihan entiseen malliin. Tupaan on hieman jo lämpöäkin tullut. On se kamina vaan eri vehje, ihastelee Eevert. Monet kulkijat ovat Porin Matit pelastaneet paleltumisilta ennenaikaan. Ja hyvin ne palvelevat erämaakämpissä edelleen.

 

Syttynyt kamina
Syttynyt kamina

 

Tenho on saapunut Eevertin jalkoihin ja vihjailee syvälle katsovilla silmillään että nyt olisi jo aika ehkä syödä jotakin eikä vain juoda termospullosta kahvia. Sen tarkka nenä aivan kuin vaivihkaa suuntautuu reppua kohden. Hymyillen Eevert ottaa makkarapaketin ja pikku-koira saa osuutensa. Loput makkarat Eevert laittaa tikunnokkaan ja paistaa ne siinä kaminan suuluukussa.

Mikähän siinä on, että aina täällä Kalamajalla kaikki maistuu niin hyvälle?

Kun kaikki työt on tehty palaa parivaljakko jälleen takaisin kotikylään. Eevertillä on hyvä mieli. Metsän asukkaat ovat saaneet oman joulunsa ja ruokaa riittää kaikille pahimman talven yli. Riistanhoitoa on sekin että pitää huolta metsänasukkaista.

 

Ruokavieraat
Ruokavieraat

 

Kaksikon poistuessa pihalta on metsän rajaan tullut jo muutama tarkkakuonoinen mesänasukas. Aivan kuin olisi jo odottanut että lähtisivät matkoihinsa..

16.12.

Aamutouhujen jälkeen Eevert suuntaa kulkunsa vanhan tuvan ullakolle. Vanhan tuvan ovi on tiukasti kiinni ja mies saa tehdä hetken aikaa töitä ennenkuin se antaa periksi ja avautuu. Tuvassa on tuttu tuoksu vaikka se on täysin kylmiltään ja pakkasta varmasti myös sisätioissa. Eevertin perässä vilistelevä Tenho on innoissaan. Niin paljon tuoksuja ja paikkoja joihin ei kovin usein pääsekään. Niinpä se kulkee kuono maassa ympäri rakennusta. Mikäs mukava kori tässä on? Nuuh,nuuh…

Vanha pärekori
Vanha pärekori

Eevert katselee ympärilleen aivan kuin jotakin etsien. Katse kiinnittyy vanhaan kahvipurkkiin. Melkein taitaisi olla museotavaraa,naurahtaa mies ja päättää puhdistaa sen ja ottaa käyttöön. Tämän me viemme kotitaloon, hän sanoo Tenholle joka tuskin kuulee isäntänsä jutustelua.

Kahvipurkki
Kahvipurkki

Talo on Eevertin isomummon aikuinen ja monet tavarat ovat siella paikoillaan muistuttamassa menneistä ajoista. Vanhat kangaspuut ovat huoneen nurkassa. Viimeinen kudontatyökin on siihen jäänyt kun taitaja on jättänyt työnsä kesken. Kaunis kangas – osaisikohan sitä jatkaa eteenpäin. Aikansa katseltuaan Eevert joutuu toteamaan että ei taitaisi siitä tulla mitään. Jokaisella on ne omat taitonsa, niinkuin isomummolla kutominen.

Kangas
Kangas

Eevert jatkaa talon tarkastelua. Selvästi Eevert etsii jotakin, mutta ei ole sitä vielä löytänyt.

Olisikohan se tuolla ullakkohuoneessa? Ullakolla oli pieni huone, jossa Eevert poikasena kesäisin usein asusti. Huone ei ollut järin iso. Sen oli isovaari rakentanut sahanpuruilla vuoratun avoullakon toiseen päätyyn. Alakerrasta sinne johti jyrkät portaat, melkein kuin tikapuut. Portaiden yläpäässä oli ovi.

Huoneeseen mahtui juuri sänky ja pöytä sekä pieni kaappi. Sinne oli mukava vetäytyä omaan rauhaansa ja laittaa ovelle lappu: Pääsy kielletty. Siinä se lappu oli edelleen paikoillaan. Eevert mekein hörähti ääneen ilmoitukselle. Huoneesta näki, että siellä ei ole vieraita ollut enää aikoihin. Hämähäkin seittejä jokapuolella. Kaapin ovikin repsotti, siitä oli sarana irronnut.

Varovasti Eevert liikutti ovea ja näki kaapin päällä etsimänsä esineen. Poikavuosina oli isovaarin kanssa tapana tehdä jos jotakin puhdetyötä. Eräänä vuonna oli rakennettu pieni talli joulutapahtumaan. Sitä Eevert oli etsimässä. Kaappi oli pahasti kallellaan ja avonainen ovi juuttunut pahasti linkkuun.

Repsottava ovi
Repsottava ovi

Eevert päätti oikaista oven ettei sattuisi vahinkoja kun se noin repsottaa. Siirrettäessä ovi irtosi kokonaan. Ja irtosi kyllä kaikki muukin mitä kaapissa oli. Koko hökötys hajosi palasiksi huoneeseen ja hyllyt romahtelivat yksi kerrallaan alas. Ylimmän hyllyn pudotessa alkoi melkoinen pommitus ja kolina ja napsahtelu. Samaan aikaan Tenho-koira alkoi hurjan haukkumisen ja hyppimisen milloin mihinkin suuntaan. Eevert oli säikähdyksestä muksahtanut kumoon sylissään kaikenlaista tavaraa kaapin sisältä.

Pöllämystyneenä hän katsoo ympärilleen missä edelleen pomppii ja napsahtelee ja sinkoilee jotakin sinne tänne. Kestään jonkin aikaa ennenkuin mies selvittää päätään niin paljon että ymmärtää mitä on tapahtunut.

Superpallot
Superpallot

Eevertin lapsuudenaikanen keräilyharrastus oli päässyt yllättämään. Kaapin ylimmällä hyllyllä oli iso kulho täynnä superpalloja. Oli isoja ja keskikokoisia, pieniä ja pienenpieniä. Oli mustaa ja värikästä. Jokunen aarteistoon kuuluva sateenkaarenvärinenkin sitltä löytyi. Pallot saivat hyvän vauhdin pudottuaan korkealta maahan. Osa palloista sinkoili rappuja pitkin alakertaan ja villitsivät Tenhon täydellisesti. Eloa ja menoa ei niin vain saanutkaan pysähtymään. Palloja taisi olla useampia kymmeniä.

Eevert puhalteli itsekseen posket pulleina ja päätti kerätä ainakin osan palloista talteen ja takaisin rasiaan. Tenho osallistui mielellään talkoisiin, mutta aika pian se keksi että kun raappusille pudottaa pallon, niin villi leikki alkoi aina uudelleen. Taisi siinä kulua tunti tai kaksi ennenkuin kaikki oli taas järjestyksessä. Kaapin oven Eevert asetteli jotenkuten paikoilleen ja löydetyt pallot hän asetti takaisin säilytyspurkkiinsa ja laittoi sen takaisin kaapin päälle.

Pallot purkissa
Pallot purkissa

Mukaansa Eevert otti vanhasta tuvasta pienen tallirakennuksen. Vähän sekin oli ajan saatossa kärsinyt, mutta siitä saisi korjattua oikein hyvän seimiasetelman kulissin jouluksi. Niinpä mies kantoi hellävaroen tallin kotiin.

Talli kainalossa
Talli kainalossa

Puhdisti ja korjasi liitokset. Oikein hyvä, oikein hyvä, toisteli Eevert tyytyväisenä siitä että viimein oli kaikki taas järjestyksessä.

Superpallot melkein sekoittivat pikku piipahduksen vanhalla tuvalla. Ne oli mieheltä jo tyystin unohtuneet. Tenho sen sijaan loi tasaiseen tahtiin silmäyksiä tuvalle päin, aivan kuin kysäkseen että mentäisiinkö vielä sinne leikkimään?

Eevert ei sitä huomannut, vaan asetteli kaikessa rauhassa seimen hahmoja paikoilleen korjattuun talliin. On se vain aina niin koskettava näkymä.

Seimen rakentelua
Seimen rakentelua

15.12. Kolmas Adventti

Tänään on jo kolmas Adventti. Niin se vain aika rientää, tuumii Suntio astellessaan tutuun tapaansa Kappelille valmistautumaan päivään.

Kappeli on saanut koristeita ja hiljalleen muuttumassa juhlalliseksi tilaksi.

 

Käädyt
Käädyt

 

Suntio on lisännyt kuuseen kulta- ja hopeakäätyjä. Kilvan ne kimaltelevat kynttilöiden kanssa ja tuovat arvokkuutta tunnelmalliseen tilaan.

Kynttilät ovat lisääntyneet ja tänään adventtikynttelikköön sytytetään uusi kynttilä. Nyt siellä palaa jo kolme kynttilää. Kolmas kynttilä kertoo rauhasta. Rauha tarkoittaa sitä että ei tarvitse pelätä – ei toisia ihmisiä, ei vieraita valtioita eikä mitään pahaa.  Rauha on ihmiselle tärkeä asia. Kolmannen kynttilän sytyttäminen on Suntiolle ollut aina merkittävä tapahtuma. Sellaisen kynttilän voisi sytyttää vaikka joka päivä että muistaisi sen merkityksen. Rauha alkaa usein itsestä.

Heprean kielen rauhaa tarkoittava sana shalom tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia ja terveyttä, ei vain sodan tai riitojen puuttumista. Ihmiset tervehtivät toisiaan toivottamalla rauhaa samalla tavalla kuin me sanomme täällä päivää.

 

Kolmas kynttilä
Kolmas kynttilä

 

Kauniisti ne heijastuvat takana olevalle seinälle ja tuovat eloa ja iloa lepattaessaan villisti aina kun Kappelin ovi aukeaa. Aivan kuin ne tervehtisivät jokaista tulijaa.

Tänään lauletaan jo kolmas säkeistö kynttilänsytytysvirrestä 13.

.

Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa.

.

Tänään saamme kurkistaa kedolle missä paimenille sanottiin: Älkää pelätkö.

Nokian seurakunnnan Netti-tv lähetystä on moni kirkkovieras jo kovasti odottanut.

.

.

Kirkkohetken päätyttyä Suntio siirtyi ovelle ja toivotti jokaiselle lähtijälle rauhaa ihan kädestä pitäen.

.

Ovella
Ovella

 

Siinä ovensuussa Suntio sai monta halausta ja rauhantoivotusta myös itselleen. Hymyhuulin kirkkoväki palasi omiin askareisiinsa. Suntio kuunteli etääntyvien askelien ääniä ovella niin kauan kuin suinkin niitä kuuli. Hän huomasi olevansa onnellinen. Niin paljon hyvää ja onnellista elämässä oli että kiitollisuuden mittaa ei oikein osannut edes määritellä. Taisi pienen pieni kyynelkin vierähtää Suntion poskelle siinä seisoessan.

 

Näillä sivuilla voit seurata joka päivä Eevertin ja Suntion valmistautumista Jouluun. Herrat ilahtuvat jos jätät viesin ajatuksistasi tai vaikka muistoistasi mitä tarinointi sinussa herättää.

Kiitos.