Avainsana-arkisto: Joulukalenteri 2018

Jouluaatto

Niin se on vain pitkä jouluun valmistautumisen aika kulunut!

Paljon on ollut tekemistä ja monia muistoja virinnyt mieleen päivien mittaan. Monet turinatkin on tullut turistua Eevertin keittiön kahvipöydässä.

Vähitellen niin talo kuin pihapiirikin on valmiina talven juhlaan. Hiljalleen valo on levinnyt ja laajentunut joka puolella taloa. Jotakin mystistä ja kiehtovaa pimeyteen syntyvässä valossa on.

Lapsia ilahduttaakseen Eevert on verstaallaan valmistanut pienen lampaan ja joulukuusen pihamaalle lumiukon seuraksi. Lampaat ja joulut Eevertin mielessä yhdistyvät. Eevertin äiti keräsi lampaita. Niitä oli isoja ja pieniä, villaisia ja muovisia, itse tehtyjä tai ostettuja. Jouluisin syntyikin varsinainen lammaslauma joulukuusen alle. Siellä ne pitivät majaansa tai ainakin palautuivat sinne monien leikkien jälkeen.

Pihalammas

Lampaan myötä Eevertin ajatukset siirtyvät kauas lapsuuteen. Muistoihin ja mielikuviin siitä millaisin tunnoin silloin lapsi valmistautui tai odotti joulua. Vuodet olivat tuohon aikaan mahdottoman pitkiä. Joulun odotus myös. Tuntui kestävän vaikka kuinka kauan ennenkuin adventtikynttelikön kaikki kynttilät paloivat. Valon lisääntyminen oli kiehtovaa, sen peruja varmaan tänänkin päivänä Eevert virittelee valoja pimeyteen.

Taitaa ne kaikkein varhaisimmatkin joulumuistot liittyä juuri valoon. Isän mukana aseteltiin isoa vanhaa tallilyhtyä portin pieleen kulkijoille valoksi. Siinä oli jotakin juhlallista kun sen lyhdyn sai itse sinne kantaa tallin ylisiltä. Lyhty oli lähes kantajansa mittainen ja oli oikein kova työ kuljettaa sitä. Kunniatehtävästä ei vaan hevin kukaan luopunut, niin tärkeä se oli. Nooh, nyt on jo monta vuotta Eevert lyhtynsä itse kuljettanut portille.

Lyhty

Taisi olla ensimmäisiä joulukuusia lapsuuden perheessä sellainen kuusi, jolle ei löytynyt jalkaa ollenkaan. Liekö sellaista ollut olemassakaan – ainakaan valmiina kauppatavarana. Kekseliäs emäntä ratkaisi asian varsin luovasti miesväen ollessa poissa tai jopa välinpitämättömänä naisten hömpötyksiin. Emäntä sitoi kuuseen narun ja ripusti katossa olleen koukun varaan roikkumaan sopivalle korkeudelle. Hyvinhän se salissa niinkin seisoskeli. Kuusen oksille tehtiin muutama pipari roikkumaan. Kuusessa poltettiin oikeita kynttilöitä. Kävynmuotoisilla nipistimillä asetettiin oksaan kynttilän pidike johon itse kynttilä asetettiin.  Heiluva kuusi ja eläväiset kynttilänliekit eivät sopineet yhteen. Kesken joulukarkelon oli kuusi tulessa. Isoilta vahingoilta vältyttiin, mutta se joulu on jäänyt syvälle muistikuviin.

Seuraavaksi vuodeksi oli isäntä saanut kuuselle jalan aikaiseksi laudan palasista.

Kynttilöiden kanssa saa olla tarkkana. Yksin niitä ei saa jättää palamaan, vaan aina on vartija oltava paikalla. Eevertin hyvä muistisääntö kynttilöiden kanssa on: sen minkä sytytät, sen sammutat. Toimii myös kaapinoviin.

Arvotavarat pöydällä

Jalat ja kuuset ovat vaihtuneet, mutta joka joulu on sentään kuusen alle kerääntynyt paketteja koristamaan ja ilahduttamaan talon asukkaita.

Kuusen säihkettä

Jouluaattoiltana on Kappelilla iltahetki. Sinne kylän väki kävelee lyhdyt käsissään. Varsinainen kiiltomatokävely se onkin huokailee Eevert salin ikkunoista katsellessaan. Eikä aikaakaan kun mies on ison lyhtynsä kanssa matkalla kuuntelemaan jouluevankeliumia tunnelmalliseen Kappeliin.

Kappelin jouluyö

Oli se hyvä että Jeesus-lapsi syntyi. Mitä olisi joulu ilman sanomaa ja sisältöä.

Yöllinen lyhty

Ja ruokaa! Joulu on siitä mukavaa aikaa että saa yölläkin syödä… ainakin vanhan kansan mukaan. Ja Eevert on aina arvostanut vanhoja viisauksia. Ei kun pöytään!

Yöllinen keittiö

Oikein hyvää jouluaattoa kaikille kyläläisille ja kaukaisemmillekin vieraille!

Neljäs adventti

Se olisi sitten neljäs adventti! hykerteli Eevert jo aamusta ja hieroskeli käsiään yhteen. Siitä Tenho-koirakin tiesi, että nyt on luvassa jotakin tavanomaisesta poikkeavaa.  Mikäs sen mukavampaa. Tenho hyppi ja haukahteli ymmärtäväisesti. 

Joitakin aikoja sitten naapurin isännän kanssa supatellessa hevoshaan tuntumassa he päättivät toteuttaa erään vanhan koko kylää innostaneen hauskuuden. Hevosen rekeä vähän kunnostettiin ja lisäiltiin istuinlautoja. Jalakset harmittavasti olivat vähän lyhyet tässä mallissa, vaan ei se haitanne menoa. Pääasia on että on hauskaa!

Reki
Reki

Reen ohjastaminen oli kunniatehtävä joka uskottiin Suntiolle. Tuolle itseään säästämättömälle hyväntekijälle, joka oli vapaaehtoisesti ryhtynyt pienen Kappelin ylläpitäjäksi ja toimintojen hoitajaksi.

Reki
Reki

 Suntiot ovat merkittäviä ihmisiä.

Usein he ovat niitä jotka seurakuntalaisen ihan ensimmäiseksi kohtaavat isommissakin kirkoissa. Täällä Kappelissa ei muita vakansseja ollutkaan. Mitä nyt isolta kirkolta aina joku välillä poikkesi tänne peräkylille.

Hevonen
Hevonen

Reki lähti matkaan kylän torilta. Pikkuhiljaa se täyttyi ja kun pääsi Kappelinmäelle saakka niin oli hevosella vetämistä. Iloisia kirkkoon kulkijoita oli reki ja sen läheisyys täynnänäsä. Moni vanhempi muisteli kuinka ennenaikaa kirkonmenojen jälkeen alkoi varsinainen kilpa-ajo kotiin. Se oli menoa se! 

Jorinointia
Jorinointia

Kappelille saavuttiin hyvissä ajoin ja mäellä oli hyvää aikaa jorinointiin. Eevertkin tapasi siellä läheisimmät ystävänsä. Heti lähti juttu luistamaan. 

Lopulta Kappelin kellot kutsuivat väen sisälle. Nuori Lucia-neito oli vastaanottamassa tulijoita.

IMG_2891
Tervetuloa

 Pian kaikki olivat sisällä ja kuului kaunissointinen laulu aina alakylälle saakka.   Maa on niin kaunis… esilaulajaksi ryhtyi kaunis nuori Lucia…

 Laulu herkisti monen mielen. Emäntäväki pyyhkäisi silmäkulmiaan ja taisi joku isäntäkin huitaista olemattomia kärpäsiä kasvoiltaan.

Isäntämies
Isäntämies

 

Laulun tauottua Isäntämies luki evankeliumista päivän tekstin:

Matt. 1: 18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Siinä on miettimistä. Elämässä tapahtuu asioita joihin emme ehkä ole varautuneet tai emme haluaisi kohdata. Silti voimme luottaa siihen että vaikeidenkin hetkien läpikäyminen voi olla merkittävää ja kääntyä hyväksi niin monin tavoin. 

Kuusi
Kuusi

Viimeisen virren tauottua moni jäi vielä hiljaa istumaan paikoilleen aivan kuin taltioidakseen mieleensä sen rauhan ja herkkyyden mitä tänään kohdattiin. 

Kolmas adventti

Aamulla aikaisin on jo  liikettä kylällä.

Eevertin pikkukoirakin on lähtenyt haistelemaan kirpakkaa aamuilmaa. Maahan on satanut hieman lunta ja keveät hiutalet ovat Tenhon mielestä oikein hauskoja. Niitä on kiva nuoleskella ja hauskasti lumi pölähtää kun nenällä vähän tuhahtaa lumen pinnalla.

Aamuhämärässä

Lumihiutaleita jahdatessaan se on kivunnut kappelimäelle huomaamattaa.

Kas näyttää siltä että Suntio on jo valmistelemassa aamuhetkeä.

Valokeilassa

Uteliaana Tenho kurkistelee pihamaalta sisälle. Usein Suntiolla on taskussaan jokin makupala pikkuista ystäväänsäkin varten. Tenho hieman arkailee, sillä Suntio näyttää olevan kovin keskittynyt tehtäviinsä.

Tänään syttyvä kolmas adventtikynttilä on rauhan kynttilä. Sitä sytytelleessään Suntio tuumii, että joutaisi tämmöisen tärkeän kynttilän sytyttää useamminkin.

Suntio asettelee kynttilät paikoilleen adventtikynttelikköön ja jatkaa mietintäänsä keskittyneesti.

Toisen Adventtikynttilän sytytys

Rauha – niin ihmisen sydämessä kuin tässä maailmassakin on tärkeä asia. Silloin kun ihmisellä on hyvä olla niin ei tarvitse toistakaan vahingoittaa millään tavalla. Niin usein ja helposti omaa kiukkua ja huonoa tuulta haluaa jakaa toisille. Sitämukaa riidat ja turhanaikaiset jupinatkin saavat valtaa.

Mikähän siinä oikein onkaan kun niin helposti löydämme viat ja vääristymät sen sijaan että iloitsisimme olemassa olevasta ja pyrkisimme rakentamaan parempaa huomista. Ihmisen mieli on välillä hassu. Tai sitten nariseminen on vain niin mukavaa. Ken tietää – tuumii Suntio ja purskahtaa nauruun.  Tänään ei ainakaan ole aikomustakaan valitella mistään, vaan iloita siitä että on aika sytyttää kolmas adventtikynttilä näyttämään valoa ja iloa kaikille kävijöille.

Kappelille on jo matkalla ihmisiä. Heidän perässään Tenhokin uskaltautuu ovelle katselemaan. Pian Kappelista kuuluu kaunis laulu:

Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa. (virsi 13)

Kolme kynttilää

Pikkuinen Kappeli on kynttilänsytytyslaulun jälkeen täynnä iloisia ja nauravia kirkkovieraita. Yksi suuri ilahduttaja on Tenho-koira joka on toisten perässä astellut sisään ja asettunut kaikessa rauhassa istuskelemaan käytävälle ja katselee lumoutuneena kynttilöitä, kukkia ja valoja.

Ilo ja hvyä mieli tarttuu herkästi.

Kirkkotarha

Millaisia hyviä asioita Sinun elämässäsi on?

Ensimmäinen Adventti

Suntio on tuonut kappeliin komean puun Eevertin metsästä. Kuusen hän on asettanut Kappelin etuosaan, missä kaikki voivat sen nähdä hyvin.

Joulupuu
Joulupuu

Siinä sen on hyvä olla ja ilahduttaa kyläläisiä koko joulunajan. Kuusen latvaan Suntio on kiinnittänyt tähden. Tähti kuvaa Beetlehemin tähteä, jonka kerrotaan syttyneen taivaalle silloin kauan sitten kun pieni Jeesus-vauva syntyi. Se opastamana itäisten maiden kuninkaat suunnistivat katsomaan syntynyttä lasta. On se ollut melkoinen supernova ja näkynyt pitkälle, höpötteli Suntio itsekkseen. Ja komea on Kappelinkin tähti. Se ei jää huomaamatta keneltäkään.

Kynttilät
Kynttilät

Hyvissäajoin Suntio on asettanut neljä Adventtikynttilää paikoilleen lukupulpetin päälle. Jokaisena sunnuntaina tästä eteenpäni sytytetään aina yksi kynttilä lisää palamaan. Sitten kun kaikki neljä kynttilää palavat on Joulu jo hyvin lähellä. (Isoissa kirkoissa kirjaliina on valkoinen, joka on suurempien juhlien väri, alttarilta löytyy Adventin varsinainen kirkollinen väri eli valkoinen.)

Ensimmäinen adventtisunnuntai, nöyrtymisen adventti on yksi suosituimmista juhlapyhistä. Perinteen mukaan evankeliumina on palmusunnuntaihin kuuluva kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Siten adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin. Kirjaliinassa on palmunoksa somisteena muistuttamassa päivän tekstistä.

Ensimmäisiä kyläläisiä on jo saapunut Kappeliin. Moni tulee paikanpäälle hyvissä ajoin saadakseen hetken hiljentyä itsekseen ennen kappelihetken alkamista.

Penkissä
Kyläläinen penkissä

Ensimmäisenä Adventtina lauletaan yksi tutuimmista virsistä kaikissa kirkoissa ja varmasti myös monissa muissa tapahtumissa näihin aikoihin. Arvaatkin jo että kyseessä on Hoosianna-hymni. Se löytyy virsikirjasta ihan ensimmäisenä virtenä.

Ennen vanhaan hymniä mentiin kirkkoon kuuntelemaan kuoron esittämänä. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla seurakunta pääsi itse laulamaan sitä. Hoosiannan on säveltänyt  saksalainen muusikko Georg Joseph Vogler, joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovikapellimestarina. Ensiesityksensä Hoosianna sai Ruotsissa noin v. 1796 säveltäjän itsensä uruilla esittämänä. Alkuun sitä laulettiinkin ruotsinkielellä.

Hoosianna! – huudahdus on oikeastaan rukous joka tarkoittaa ”oi auta, pelasta!”, mutta jo ennen Jeesusta sitä pidettiin yleisenä juhlahuutona ja riemunilmauksena. Suomen evankelis-luterilainen kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista.

Kuusi illalla
Kuusi illalla

Illan himmetessä Kappelissa tuntui helisevän ja kahisevan jännittävästi. Suntion sisälle tuoma kuusi siellä alkoi itsekseen oikoa oksiaan ja heilutella neulasiaan siitä ilosta että saa olla Kappelissa kaikkien jouluilona.

Suntio ja Eevert toivottavat Sinulle oikein hyvää Adventin aikaa.

Joulun odotusta

Tänä vuonna Eevertin joulu ilmestyy varsin pienimuotoisesti.

Siihen aikaan kun Eevert yleensä on perehtynyt joulutarinointiin ja -puuhiin oli tänä vuonna vallan muuta ajankulua. Upea kahden viikon kuntoutusjakso palveli syksyllä enemmän hyvinvoinnin saralla. Siksipä tuli valittua hieman kevyemmän sorttinen joulunaika. Myös tässä 1:1 kodissa.

Vähintään joka Adventti Eevert muistelee menneitä tai keskittyy johonkin uuteen. Tervetuloa mukaan ihmettelemään joulun sanomaa. 

Minielämä on ollut lähes koko vuoden tauolla. Keväisen muuton jälkeen ei ole tullut keskityttyä ministelyyn. Pikkuhiljaa jotakin ajatuksia on virinnyt ja ehkä tullut jotakin kokeiltuakin. Ei vaan ole saanut blogiin saakka.

Joulukoristelaatikko
Joulukoristelaatikko

 

Aika kaivaa joulu esille.