Avainsana-arkisto: Kalamaja

Tapanin tunnelmia

Joulu on sujunut Taavitsaisen talossa tuttuun leppoisaan tapaansa. Hyvin se rakentui vaikka itse talo ja ympäristö on kuluneen vuoden aikana vaihtunut uuteen osoitteeseen.

Useamman vuoden jälkeen sain yhteyden luottokondiittoriini Taina Toropaiseen ja juuri ennen joulua saapui taidokas ja kaunis lähetys Eevertin ja blogin lukijoiden iloksi. Osa ennätti vielä kalenteriinkin uusintakuvauksiin.

Herkkua on siinä monenlaista
Herkkua on siinä monenlaista

Piparkakkujen leivontaan Eevert sai kaivattua tukea.

Joulukinkku
Joulukinkku

Uusi kinkkukin tulee tarpeeseen. Edellisen version olen itse tehnyt ja hyvin on toki sekin palvellut. Ennen aikaan jouluksi paistettiin kinkku ja sitten toinen kinkku uudeksi vuodeksi. Nyt ei tarvitse Eevertin syödä samaa kinkkua uudelleen jos päättäisi esiäitien tapoja noudatella.

Piparkakkutalo
Piparkakkutalo

Piparkakkutalokin ilmestyi kauniina ja koristeltuna jouluiseen taloon.

Mansikat
Mansikat

Hieman jo unelmissa siintää kesä ja mansikat sekä kunnon eväsleivät.

Loimulohi
Loimulohi

Ties vaikka kesäretkillä tulisi tehtyä maittavaa loimulohtakin Kalamajan nuotiolla.

Kiitos Taina! Iso osa Eevertin ruokavarannoista on Tainan kätevien käsien kautta tuotettua. Jotakin olen tehnyt itse. Parhaimmillani olen vaikka munakoison laatimisessa 😀

Eevert on saanut myös viehättävältä Villa Charlotten Rouvalta lähetyksen.

Villa Charlotten rouvan yllätys
Villa Charlotten rouvan yllätys

Sieltä paljastui mitä kaunein ovikranssi sekä pieni lasikoira. Kranssin Eevert laittoi hellästi ulko-oveensa ja pienen lasikoiran virtiiniinsä venetsialaiskokoelmansa mukaan. Siellä se on hyvä katsella maailmaa ja elämän menoa.

Kiitos Eija

Muuten on joulu edennyt melko tautisissa merkeissä. Niin varmaan monessa 1:1 kodissa tänä jouluna. Vähitellen voimat palaavat ja ehkä pian jo saa kierreltyä blogien joulutunnelmia haistelemassa.

Kiitos kaikille kävijöille adventinajan matkaseurasta.

 

17.12.

Viikko vielä Jouluun tuumaa Eevert aamulla tutkiessaan seinäkalenteria. Nopeasti päivät kuluvat. Mikäs merkintä täällä on – juuri tälle päivälle kirjoitettuna: Porkkanat.

Kalenteri
Kalenteri

 Eevert raapii korvallistaan. Mitähän porkkanoita tämä oikein tarkoittaa. Vielä on hieman aikaista tehdä joululaatikoita. Millään en nyt muista, harmittelee Eeevert ja ryhtyy kahvin keittoon. Jospa hyvä ja vahva kahvi virkistäisi muistia.

Ja virkistyyhän se. Suurinpiirtein samoihin aikoihin kun naapurin isäntä saapastelee keittiöön. Eläinten talvituokintapaikat laitetaan tänään kuntoon. Takametsissä on vielä sen verran sulaa ja lumetonta maastoa että sinne saa hyvin vietyä ruokalastit kärryillä. 

Miehet hörppäävät vielä personkupit ja lähtevät sitten päivä urakkaan. Ruokailupaikkojen täydentäminen talveksi on pitkä perinne ja jokainen talo siitä vuorollaan pitää huolta.

Tähystyskoppi
Tähystyskoppi

 Ruokintapaikalla on pieni vaja korkeiden jalkojen päällä. Tähystysmaja. Joskus siellä on Eevertkin istuskellut ja kameran kanssa koittanut saada metsän eläimiä taltioiduksi. Joskus on onnistunutkin. Viime kesänä kameraan tarttui karhu. Komea karhu se olikin! Olipa niitä joskus liikkeellä kaksikin kappaletta, mutta eivät osuneet samaan kuvaan. Kyllä se vain jännitti kun metsän kuningas ihan vieressä tallustelee.

Karhu
Karhu

 Miehet suuntaavat ensin naapurin maakellariin. Naapurilla on oikein iso kellari täynnänsä perunoita ja juureksia. Kärryyn lastataan melkoinen kuorma porkkanoita. Siinä on jäniksillä syömistä, naurahtaa Eevert katsellessään tuhansien porkkanoiden kasaa.

Porkkanoilla herkuttelevat myös muut metsän asukit. Erityisesti peurat pitävät niistä, kertoo isäntä asentaessaa tolpan päähän suolakiveä isompien vieraiden tarpeita ajatellen.

P1130028
Talviruokintaa

 

Metsästä palatessa tervehditään vielä naapurin ylämaankarjaa. Kyllä ovatkin märkiä. Eilisen kuivan lumisateen jälkeen on tullut täysi vesikeli. Märkyys ei tuntunut eläimiä haittaavan vaan yhtä ystävällisesti sen tervehtivät kulkijoita kuin ennenkin.

Karjaa
Karjaa

 Reissu saatiin tehtyä hyvissä ajoin. Kotona Eevert vielä ripusteli linnuille talvievästä pihapuuhun sekä täytti lintulaudan makoisilla jyväsillä.

Talipallo
Talipallo

 Vanha ilahduttaja Tönttötiainen lehähti oitis paikalle ja naksutteli nokkaansa kiitokseksi herkuista.

Tönttötiainen
Tönttötiainen

 Ilta tuli ja Eevertiä ramasi kovin. Hän sytytti takkaan tulen, istahti tuoliin sen eteen, otti lehden käteensä ja hetkessä vaipui uneen pehmeässä lämmössä.

Ilta
Ilta

 Emäntäkissa ja pikkukoira Tenho asettuvat miehen jalkojen juureen. Pian ovat unessa nekin. Talossa on hiljaista ja rauhallista.

1.12.

Eevert kuljeskelee mielellään metsässä. Metsän tuoksu ja sammalien pehmeys hyväilevät kokonaisvaltaisesti kaikkina vuodenaikoina. Metsä on tuttu miehelle jo pienestä pojasta saakka. Pojankollina hän rakensi metsään majan lammen rannalle. Siellä hän viihtyi hyvin ja rakenteli mielessään ympärilleen oman ihmeellisen satumaailmansa.

Samalle kohdin nousi myöhemmin kalamaja, joka on Eevertin mielipaikkoja edelleen.

Kalamajalla pitäisikin käydä, tuumaili Eevert heti aamulla. Aamiaisen jälkeen hän pakkasi reppunsa ja laittoi eväät valmiiksi. Pikkukoira oli heti innoissaan lähdössä reissuun. Ne olivat sen mielestä aina mukavia päiviä. Eevert laittoi karvareuhkansa päähän ja lähti pikkukoiran kanssa kohti metsää.

Reppu ja eväät
Reppu ja eväät

 Polku kalamajalle löytyi vielä hyvin. Lunta ei maassa ollut ja polkua oli helppo seurata. Tälläkertaa Eevert päätti jäädä kalamajalle koko yönseuduksi. Himmenevä ilta keskellä metsää oli lumoava kokemus.

Metsäpolulla
Metsäpolulla

 Päivän pikkukoira ja Eevert puuhastelivat eri asioita. Hieman kalastelivat ja viihtyivät nuotion ääressä. Kalamajalla ei koskaan käynyt aika pitkäksi. Monet tuumailut siellä kerkesi käymään läpi. Ja välillä ihan hassujakin ajatuksia syntyi luonnon keskellä

Löysin sadun sammalista, koivun luota kotihaasta… toistui Eevertin mielessä.

Tenho poseeraa
Tenho poseeraa

 Satujen maailma ja tarinat ovat aina kiehtoneet miestä. Pikkupoikana tuli käytyä kylällä kerhossa. Sinne kokoontui joukko lähideudun poikia puuhastelemaan kaikenlaista käsillään. Syntyi vesimyllyjä ja lautasliinatelineitä – mitä milloinkin. Illan päätteeksi ohjaaja kertoi aina sadun tai tarinan. Ne jäivät aina hieman kesken, joten oli melkein pakko päästä seuraavallakin kerralla mukaan ettei vaan jäänyt jokin kohta kuulematta. Kerronta alkoi aina sanoilla: Löysin sadun sammalista, koivun luota kotihaasta. Silloin pojat tiesivät keskeyttää tekemisensä ja keskittyä kertomukseen.

Muistelujen aikana kevyt jääriite peitti pienen lammen. Sieltä kuului kuin kevyttä helinää ja pieneiä risahduksia. Mielessään Eevert näki tutun hahmon lammen pinnalla. Lapsuuden mielikuvituksen kauneimpia kohtia.

Luistelija
Luistelija

 Lumoava keijukainen liikkui keväesti ja tanssi mitä kauneinta jäätanssia. Keijukainen oli eri olomuodoissaan aina monen tarinan keskiössä. Kaikissa niissä oli mukana hahmo, joka viitoitti tarinan sankareiden tietä eteenpäin. Sellaisissa kohdissa elämää, jolloin on ollut valinnan paikka on tuo pieni keiju käynyt mielessä vielä aikamiehenäkin.

Monet kerran sen kanssa on tullut pohdittua vaihtoehtoja. Monesti on tullut valittua hyvinkin, naurahti Eevert itsekseen nuotion jo hiipuessa.

Olisikojan aika lähteä nukkumaan? Kysyi mies pikkukoiralta. Ja se tapansa mukaan oli heti valmis Eevertin matkaan.

Tupa
Tupa

 Eevert valmisti makuupaikan tuvan lattialle. Makuualustan päällä on hyvä nukkua. Pikkukoira asettui Eevertin kylkeen. Pian tuvasta kuului tasainen hengitys. Tänään oli hyvä päivä, sanoi viimeisenä mielessään ennenkuin uni valtasi tietoisuuden.

17.12.

Aamuvarhaisesta Eevert on pakannut reppuaan valmiiksi. Tänään lähdetäänkin pikku retkelle, mies sanoo Tenholle ja saa koirasta heti valmiin matkakaverin. Tenho oli ylipäätään aina valmis mihin tahansa. Ja kun reppua pakkaillaan, niin silloin on tiedossa aina jotakin mukavaa.

 

Eväät valmiina
Eväät valmiina

 

Reppuun tulee pakatuksi tulitikkuja ja puukko. Hieman nauloja ja vahvaa narua. Ja mikä parasta Tenhon mielestä. Reppuun sujahtaa myös paketillinen nuotiomakkaraa. Nyt kuulostaa jo taivaalliselta Tenhon mielestä ja hädin tuskin se saa pikkuisen nenänsä pysymään repun ulkopuolella.

 

Reki valmiina
Reki valmiina

 

Lunta on jo jonkin verran joten Eevert valjastaa kelkkansa matkaan. Sen kanssa on helpompi kulkea metsäpolkuja kuin jalan. Joitakin työkaluja tulee mukaan. Tänään tarvitaan sahaa ja kirvestä pienempien työkalujen lisäksi. Kirveen ja sahan Eevert suojaa matkaa varten ettei vain satu vahinkoja. Kirves on juuri teroitettu ja ottaa hyvin kiinni vaikka hieman jäiseen puuhun. Sahan terät ovat pyös tuhoisia jos vaikka matkalla jokin haaveri kävisi. Aina työkalujen kanssa pitää huomioida turvallisuus, selittää Eevert Tenholle. Tapansa mukaan Tenho haukahtaa ymmärtäväisesti vastaan.

 

Suojus
Suojus

 

Vajasta Eevert nostaa vielä viimeiseksi kelkan päälle ison säkillisen jyviä ja siemeniä. Ja sitten matka alkaa.

Reitti on tuttu ja Tenhokin on varsin tietoinen siitä minne se suuntautuu. Tänään tehdään retki Kalamajalle. Siitä onkin aikaa kun siellä on viimeksi käyty.

Matka taittuu joutuisasti. Perillä Eevert sytyttää kaminan. Hormit ovat kylmät ja etupäässä se savuttaa sisälle. Aikansa yritettyään mies siirtyy ulkotöihin ja ajattelee hetken kuluttua yrittää uudelleen pesän sytytystä.

 

Kaukalo
Kaukalo

 

Ulkona on pientä rakennushommaa. Eevert on päättänyt kohentaa metsäneläinten ruokintapaikkaa. Rantapusikosta löytyy sopivia rimoja joista saa rakennettua maasta irti olevan syömäpaikan. Melkoista sahausta ja kirveen kalketta kuuluu pihapiiristä. Hiljaisessa metsässä se kaikuu järven takaa takaisin pienen viiveen kanssa.

Kaukalon valmistuttua mies hakee aikaisemmin kesällä rantaniityltä talteen otetut heinät ja laittaa ne paikoilleen. Viereen toiseen isoon sammioon ilmestyy säkistä auringonkukansiemeniä ja muita jyviä siivekkäiden vieraiden iloksi.

 

Välipalaa tarjolla
Välipalaa tarjolla

 

Nyt taitaisi olla kahvin paikka, tuumii Eevert ja palaa sisälle. Kamina on omia aikojaan hiljaksiin hurahtanut palamaan ja vetää taas ihan entiseen malliin. Tupaan on hieman jo lämpöäkin tullut. On se kamina vaan eri vehje, ihastelee Eevert. Monet kulkijat ovat Porin Matit pelastaneet paleltumisilta ennenaikaan. Ja hyvin ne palvelevat erämaakämpissä edelleen.

 

Syttynyt kamina
Syttynyt kamina

 

Tenho on saapunut Eevertin jalkoihin ja vihjailee syvälle katsovilla silmillään että nyt olisi jo aika ehkä syödä jotakin eikä vain juoda termospullosta kahvia. Sen tarkka nenä aivan kuin vaivihkaa suuntautuu reppua kohden. Hymyillen Eevert ottaa makkarapaketin ja pikku-koira saa osuutensa. Loput makkarat Eevert laittaa tikunnokkaan ja paistaa ne siinä kaminan suuluukussa.

Mikähän siinä on, että aina täällä Kalamajalla kaikki maistuu niin hyvälle?

Kun kaikki työt on tehty palaa parivaljakko jälleen takaisin kotikylään. Eevertillä on hyvä mieli. Metsän asukkaat ovat saaneet oman joulunsa ja ruokaa riittää kaikille pahimman talven yli. Riistanhoitoa on sekin että pitää huolta metsänasukkaista.

 

Ruokavieraat
Ruokavieraat

 

Kaksikon poistuessa pihalta on metsän rajaan tullut jo muutama tarkkakuonoinen mesänasukas. Aivan kuin olisi jo odottanut että lähtisivät matkoihinsa..

Nukkekotilehti

Joku aika sitten oli minimaailmassa Suomen ihanin nukkekoti-blogi 2012 kisa menossa. Suureksi hämmästyksekseni sijoittui Eevert Taavitsaisen talo kolmannelle sijalle. Lämmin kiitos kaikille silloin blogia muistaneille lukijoille.

Arvomerkki on näkyvillä sivun oikeassa laidassa muistutuksena kaikista Eevertin ystävistä ja kannustajista.

 

Nukkekotilehti
Nukkekotilehti

 

Nukkekotilehti on vuoden 2013 aikana julkaissut kisassa sijoittuneiden blogien taustoja ja esittelyjä. Nyt viikolla ilmestyneessä lehdessä oli mukana myös Eevertin juttu.

Lehteä voi tilata Facebookin nukkekotikirppiksen tai Nukkekotiyhdistyksen kautta. Yleisimmin lehti on nukkekotiyhdistyksen jäsenlehti ja tulee jäsenistölle kotiin. Kannattaa tutkia ja liittyä mukaan jos/kun tuntee kutsumusta tämän rikkaan harrastuksen pariin ja sen kautta yhteisöllisyyteen niin koti- kuin ulkomaillakin.

Kiitos toimitukselle kauniista taitosta ja runsaasti lukemista sekä ihailemista sisältävälle lehdelle. Lehti on huomattavan laadukas ja sitä esittelee mielellään läheisilleen ja ystävilleen joita tapaa arjessa. Lehden sivumäärä on viimeaikoina ollut kunnioitusta herättävä. Sisältö laajasti miniatyyrimaailmaa valottava kaikkine juttuineen ja ohjeineen mitä sen kautta on saanut kokeiltavakseen. Jos vielä kehun niin painotyö on myös laadukasta kaikinpuolin. Joko lähdit liittymään yhdistykseen?

Tässä poimintaa lehdestä Eevertin osalta:

 

Artikkelin alku
Artikkelin alku

 

Artikkeli jatkuu
Artikkeli jatkuu

 

Toinen aukeama
Toinen aukeama

 

Jutun loppu
Jutun loppu

 

Kalareissu

Tänään näyttää olevan hyvä kalansyöni tuumailee Eevert katsellessaan kalakalenteria. Vieläköhän sitä suuntaisi kerran tälle syksylle Kalamajalle ja koittaisi kuinka Ahti olisi antavainen.

Pian mies oli jo varusteitaan tarkastamassa. Virveli oli ensitöikseen laitettava kuntoon. Pian oli siimat selvitetty ja sopivat uistimet laitettu kuntoon. Kalasanko mukaan ja eväsreppu selkään.

 

Varusteet kuntoon
Varusteet kuntoon

 

Kalamaja on mukavan matkan päässä ja sinne on helppo tallustella hyvää polkua pitkin. Metsä on Eevertin lempipaikkoja. Kulkeminen syksyntuoksuisessa metsässä puhdistaa niin mielen kuin keuhkotkin. Silmäkin lepää syksyn väreissä. Mikä on taas ihmisen ollessa.

 

Syysmetsä
Syysmetsä

 

Eevertin Kalamaja on varsinainen piilopirtti. Harva sinne omin päin löytääkään. Ensitöikseen on aina laitettava tulet kaminaan ja kiehautettava kunnon kahvit. Se on sellainen rutiini jonka Eevert muistaa joka kerta tehdä. Ei taitaisi siellä hommat muuten hoituakaan. Kalamajan kaminan rapsahtelu hyväilee vanhan miehen korvia. Rakas ääni ja tuon äänen perästä myös lempeä lämpö levittäytyy nopeasti koko tupaan.

 

Kalamajan tupa
Kalamajan tupa

 

Kahvia odotellessa Eevert katsastaa myös vanhan katiskan kuntoon. Täytyykin se heittää sopivaan saalispaikkaan ja sitten illemmalla korjata pois ennen lähtöä. Kalamajan lähistöllä on lähes takuuvarmoja saalispaikkoja.

 

Katiska
Katiska

 

Virvelöiden, onkien ja tulia poltellen kuluu päivä pikkukoira Tenhon kanssa vauhdikkaasti. Saalistakin tulee niin että ämpärintäydeltä saa valmiiksi siistittyja kaloja kotiin kantaa. Tyytyväisenä Eevert tallustelee polkua pitkin takaisin kotitalolle. Viipyilevä viheltely vaan jää metsään kaikumaan.

Kotona onkin sitten toiset puuhat. Kalat pitää valmistaa. Osan Eevert suolaa sillä suolakalaa parempaa särvintä ei voi olla!

Katiskasta tuli sen verran pikkukalaa että  pian on Eevert tehnyt kalakukkoa varten pohjatyöt ja muutamat kukot päätyvät uuniin. Muistissa on Savonmaan ystävän ohjeet kukontekoa varten.

 

 

Niinhän kukko tuli tehtyä ja on aika sitä maistella jo lämpimänä. Onkohan mitään parempaa kuin kunnon kukko.

 

Kalakukkoa
Kalakukkoa

 

Pian kukko hupeneekin nälkäisen miehen suihin. Pikkukoira koittaa huomauttaa että olisi täällä toisillakin jo hieman hiukopalan tarvetta. Lopulta pyytö kuullaan ja Eevert avaa uuden koiranruokapussin Tenhon herkkunappuloita. Nyt taitaa olla koko Taavitsaisen porukka tyytyväinen ja ravittu.

 

Koiran herkut
Koiran herkut

 

Mainion virvelin Eevert sai Savonmaan Pirjolta. Kiitos! Nyt on kunnon kalavehkeet. Kukot ovat Taina Toropaisen käsialaa ja koiranruokapussi löytyi Suuri Snadi messuilta.

 

 

 

 

Kirkkotarha hahmottumassa

Vähitellen muotoutuu alkuperäinen ajatus ja Kappelin ympäristö hahmottuu hiljalleen. Viimeistelyyn menee vielä aikaa, mutta isoimmat maansiirtotyöt ovat jo tältä erää takana.

 

Kirkkotarha
Kirkkotarha

 

Kirkkotarhaan tulee muutama muistokivi. Nyt paikoillaan olevista bulgaarialaisista rauta-aidan nupeista jää paikoilleen vain yksi. Muihin tulee yksilöllisemmät kivet.

 

Kynttilä
Kynttilä

 

Kirkkotarha on sähköistetty (hyvin alkeellisesti) ja haudoille saa näin asianmukaiset kynttilät palamaan tarvittaessa. Voi olla että se tarve on päivittäin, sillä Kappeli siirtyi kirjahyllyyn Kalamajan seuraksi. Kalamajan valot syttyvät aina kun muukin valaistus olohuoneessa ja Kappeli on liitetty samaan muuntajaan.

 

Muualle siunattujen muistomerkki
Muualle siunattujen muistomerkki

 

Ainoa rautamuistomerkki joka jää paikoilleen on nimetty muualle siunattujen tai haudattujen muistolle. Nykyisin on monella hautausmaalla paikka jättää kynttilä myös muualle haudattujen läheisten ja omaisten muistolle. Itsekin olen käyttänyt viimevuosina etupäässä tätä mahdollisuutta. Siksi Kappelillekin jäi myös nimetön paikka. Teksti löytynee aikaa myöten muistomerkin jalustaan. Lyhdynvirkaa hoitaa toistaiseksi pari mutteria ja pieni korkki.

 

Suntion onni
Suntion onni

 

Suntio on tyytyväinen ja onnellinen. Viimeinkin hänellä on ihan oikea kirkkotarha ja kello millä kutsua kyläläisiä tapahtumiin. Kello soi komeasti kun ketjusta vetää. Kello on Laatokan Valamosta ja oikeasti valettu vaskikello.

Eevert toi komean kellon vuosi sitten Sortavalan matkaltaan.

Pienemmät osaset kuten kasvillusuus ja hautakukkaset jäävät seuraavan innostuksen asiaksi. Pikkuripellys ei ole vahvin lajini joten siinä kuluu aikaa 😉

 

Jo vain – leuku se pitää miehellä olla!

Eevertin jouluyllätykset sen kuin jatkuvat! Sukulaistyttö sieltä Pohjolasta Joulupukin naapurista, pukin mestaritonttunakin tunnettu, oli laittanut Eevertille mieluisen paketin postiin.

Paketista paljastui mitä komein puukko tai leuku. Kovasti on Eevert tällaista työvälinettä toivonutkin. Puukon virkaa on tähän saakka hoitanut ihan vain perinteinen Mora. Sekin tylsän puoleinen.
Uusi puukko
Uusi puukko

Lapinleuku tai lyhyemmin vain leuku on Lapissa poromiehillä yleisesti käytössä oleva isokokoinen tupessa kannettava veitsi, jota ei käytetä juurikaan tavallisen puukon tapaan vuolemiseen, vaan se palvelee enemmän vesurin tapaan vaikkapa nuotiopuita kerättäessä tai pieniessä. Myös lihan ja ruhojen paloitteluun se on tehokas työkalu ja siksi se onkin monen eräporukan jäsenen kupeilla.

Eevertin komea leuku
Eevertin komeaa puukkoa piti ihailla joka kantilta

Leuku on mitä suurimmassa määrin yleistyökalu siinä missä puukkokin. Sillä tehdään paljon töitä joihin puukko tai kirves ei sovellu. Se on metsästysveitsi, teurastusveitsi, kalapuukko, retkipuukko, käsityökalu ja jokapaikanhöylä. Se on myös ase. Pitkä terä soveltuu hyvin iskemiseen, mutta sillä myös sivalletaan, vuollaan, veistetään, halkaistaan, katkaistaan, avataan, nyljetään, nivelletään, paloitellaan, kaavitaan, fileoidaan ja skrapataan. Leukulla voi tehdä raskaita ja suorastaan höyhenenkevyitä, suurta teränopeutta vaativia töitä.

 Reilun kokoinen leuku on vuosisatojen saatossa kehittynyt porosaamelaisten keskuudessa monipuoliseksi ja toimivaksi työkaluksi. Sillä on kopsittu tunturikoivikossa kynsitulet ja kotariuút, rakenneltu riekkokaarteet, kaavittu jäät ahkion pohjasta ja…ennen kaikkea teurastettu porot. Historiatiedot poimittu Jouni Luostarisen opinnäytetyöstä.
Puukko ja tuppi
Puukko ja tuppi

Komea puukko ja tuppi on Eevertille tehty. Niin kauniisti on nimikin kaiverrettu että jo sitä ihaillessa kului tovi jos toinenkin.  Tupen koristelu noudattaa perinteisiä malleja.

Puukon teko on jalo laji. On Eevert jossakin nuoruutensa vaiheissa muutaman puukon tenhnyt ja osaa kovin arvostaa sitä käsityön ja taidon määrää mikä tarvitaan kunnon työkalun laatimiseen.

Tupessa
Tupessa

Hyvin istuu puukko tuppeensa. Kaunis kuin koru – ei muuten voi kuvailla tätä ihmetystä.

Ylpeänä mies sitoo puukon kupeilleen ja taitaa jo suunnitella talvista retkeä Kalamajalle ja nuotiokahveille 🙂

Puukko kupeilla
Puukko kupeilla

Tämän ihmeellisen käsityötaidon mestari löytyy Hornworkin taitavien tekijöiden joukosta.

Lämpimät kiitokset Sukulaistytölle ja käsityöläisille! Pukille terveisiä ja iloa Uuteen Vuoteen!

Kalenterin takaa

Monilla elokuvilla on päätteeksi jakso: Näin tehtiin….

Otin itselleni talteen muutaman hetken siitä kun Eevertin tämänvuotinen kalenteri on valmistunut. Eletään erästä marraskuista lomaviikkoa. Siippa oli tiiviisti töissä (jonkin aikaa ihan reissussa)  ja muuta vastaanottoa tai ohjelmaa ei järjestetty lomalaiselle.

Pieni keittiö täyttyi (hetkessä) viikoksi kaikesta siitä mitä kaapista löytyy.

Kotistudio eli omaa elämäänsä kulissien sekä käsikirjoitusten uumenissa ja tietysti myös emäntänsä eli täysin omassa maailmassaan. Jossain välissä aurinko kurkisteli (=haittasi) verhojen takaa. Studioemäntä oitis kiristeli säleet tiukemmalle ja jätti ihanan houkuttelevan todellisuuden verhojen taakse 😀

 

Tarviketta tarjolla tasolla

 

Kaappien kätköissä on runsaasti lisämateriaalia hetkeen jolloin jotakin uutta on luotava tarinaa havainnollistamaan.

 

Lisä taso tarveskaluille

 

Pikkutavaroita olen säilönyt LIDListä hankkimiini lokerikkoihin. Alkuun niitä oli aivan tavaton määrä. Nykyisin on jo lokeropula. Yksistään Jatan herkuille on varattuna yksi salkku. Nami.

Salkkuja on useita ja kaikkia niitä tarvittiin.

 

Talo levällään

 

Lisää tavaraa on talon alla hyllykössä. Kyllä sitä on saatukin kerätyksi. Talo sai samalla suursiivouksen. Studiolamput ovat Siipan kätköistä ja palvelivat hyvin koko projektin ajan.

 

Kappelin tontti

 

Kappelin tontti syntyi ruokapöydälle lakanan päälle ja ilahdutti siinä koko viikon aamusta iltaan.

 

Hirsitalo
Hirsitalo

 

Syksyllä ”vahingossa” hankittu Hirsitalokin pääsi mukaan kertomuksen lavasteisiin ja palveli eriomaisesti tehtävässään. Mitä talosta muuten syntyy on vielä hieman usvan peitossa, mutta se on sitten ihan toinen juttu.

 

Ainoa Eevertin taloista joka ei siirtynyt studioon tai mitä ei erityisemmin muutenkaan muuteltu oli kalamaja. Se asustaa kirjahyllyssä ja palveli sieltä käsin tapahtumapaikkana.

 

Kalamaja paikoillaan

 

Lunta sateli kalamajalle vain vähän. On vissiin hyvässä suojassa kun on hyllylevy päällä. 🙂

 

Lomaviikko oli täydellinen irtaantuminen tiivistahtisen syksyn asioista. Ja hauskaa oli kokoajan.

 

 

 

 

14.12.

Tänään on perinteinen matka Kalamajalle valmistamaan eläinten joulua. Eevertin kalamaja sijaitsee pienen lammen rannalla hyvien kala- ja marja-apajien äärellä. Majalle  on mukava vetäytyä aina hetkeksi nauttimaan erämaan rauhasta. Johan se on mökki laitettava samalla talviteloille. Hattu piipun päälle ja vesiastiat tyhjiksi. Joskus jäänyt sankoon vettä talven yli. Jäätyessään ja laajetessaan se on tietenkin halkaissut koko sankon ja milläs sitten on vettä tupaan tuotu? Kalamajalta on kuitenkin melkoinen matka lähimmälle kaupalle. Siispä tarkkaa puuhaa on talven valmistelu vaatimattomassakin ympäristössä. Ja sellainen tärkeä tehtävä on parasta aloittaa kunnon pannukahvilla.

 

Kahvipannu porisemassa

 

Niinpä Eevert virittelee tulen vanhan kaminan pesään. Hakee vettä lammesta ja laittaa pannun kuumenemaan.

Eläinten joulua Eevert on aina valmistellut suurella lämmöllä. Tänä vuonna hän on päättänyt rakentaa heinäkaukalon pihapiiriin. Jos siihen paljon saa ahdettua heinää niin varmaan se riittää pahimman talven yli.

Tuvan pöydän ääressä on hyvä tehdä viimeiset suunnitelmat ennen työhön ryhtymistä.

 

Tuvan pöytä

 

Pihan pikku-puun Eevert koristelee talipalloilla iloiseksi joulupuuksi metsän eläimille. Hauska siitä tulikin ja pikku linnut ovat nopsasti liittyneet riemuun mukaan. Ajatuksen Eevert sai syksyiseltä retkeltään Salmen kartanon maille, missä seurasi kiinnostuneena luontopolkua. Luontopolulla oli paljon mielenkiintoista tietoa luonnosta ja kaikista eläimistä.

 

Luontopolun ohje

 

Päivän töiden päätteeksi on vielä hetki aikaa istuskella nuotion loimussa. Makkarat pitää paistaa ja loput kahvit juoda ennen paluumatkaa. Eipä sitä muuta juuri tarvitse.

 

Nuotiomakkara paistumassa

 

Molemmat maistuvat makoisilta. Ilta alkaa hiljalleen hämärtyä ja on aika jättää Kalamaja. Tuttua polkua pitkin matka taittuu mieheltämme sukkelasti.

Eevertin lähdettyä metsän kätköistä astelee varovaisesti esiin siellä tapahtumia tarkkailleet eläimet. Ensin tulee metsäkauris äiti tunnustelemaan paikan turvallisuutta. Pian pieni vasa saa luvan tulla esiin. Molemmat herkät metsän asukit nauttivat saamastaan heinästä ja luovat kiitollisen katseen polun hämäryyteen katoavalle miehen selälle.

 

Metsäkauriit

 

Illan aikana monet muutkin tutut eläimet piipahtavat pihalla. Pikku-karhu tuntuu olevan kiinnostunut myös mökistä. Onkohan Eevert unohtanut sinne marjasammion, vai mikä karhunpoikaa oikein kiinnostaa…

 

Karhunpoika löytöretkellä

 

Melkoisen vilkasta on Eevertin Kalamajalla. Eipä taida mies aavistaakaan mitä kaikkea tontilla on hänen lähtemisesä jälkeen tapahtunut.

Illalla viimeisenä pihapiiriin kurkistaa eräs metsän väenkin mielestä arvostetuista asukeista…

 

Komea sarvipää

 

Miten sinä ilahduttaisit metsänväen joulunaikaa?