Avainsana-arkisto: kuksa

Syysretki

Aamu aukesi kuulaan raikkaana. Tänään on hyvä päivä lähteä metsäretkelle, tuumailee Eevert. Pikaisesti hän ryhtyy pakkaamaan evästä reppuun. Tenhokin hyppelee innoissaan isäntänsä ympärillä. Se ei tiedä mitään niin mukavaa kuin retkeillä metsässä.

Kaitalammella kahvilla
Kaitalammella kahvilla

Eevertillä on sienikori mukana. Syksyinen metsä tuoksuu voimakkaana. Ilma on raikas, sitä hengitellessä arjen murheet ja huolet kaikkoavat ikiaikaisten tuuleten mukana kaukaisuuteen.

Mikä on sen parempaa kuin nuotion loimu ja metsäkahvit 🙂

Sienet
Sienet

Eevertillä on mukana sienikori. Kovin runsasta satoa ei metsä vielä tarjoile. Ehkä myöhemmin syksyllä löytyisi suppilovahveroita, toivoo Eevert ja lähtee vuolemaan kiehisiä nuotiota varten.

Hetki rannalla
Hetki rannalla

Makkaranpaiston ja kahvien jälkeen on aika huvittaa Tenho-koiraa. Evert käy kätkemässä metsään herkkupaloja ja lähettää Tenhon niitä etsimään.

Tenho pääsee pian jäljelle ja löytää piilotetut aarteet.

Kätkö
Kätkö

Koira tuskin malttaa odottaa pikkumunasta löytyvää makkaran palasta.

Palkka
Palkka

Tämä oli oikein mukava päivä, tuumailee Eevert kotiin mennessä. Taidanpa lämmitellä saunan vielä illalla. Sitten on sekä ruumis että sielu hoidettu.

Sauna
Sauna

Hiihtoretki

Talvi on ollut hieman vaihteikas lumien suhteen. Välillä sitä on ja välillä taas ei. Eevert on harmitellut itsekseen kun ei ole päässy kokeilemaan vanhoja vajasta löytyneitä suksiaan. Alkusyksystä Eevert jo niitä huolsi ja tervasi pohjatkin, vaikka hänelle kovasti vakuuteltiin että semmoisia hommia ei enää nykyisin tehdä.

Viimein tuli talvi ja reissu Sukulaistytön luokse Pohjolaan. Eevert pakkasi innoissaan sukset mukaan.

Ja niinhän siinä kävi että eräänä päivänä oli aika lähteä retkelle.

IMG_3137
Retki alkaa eväistä

Eväät pitää pakata ensiksi. Makkaraa nuotiota varten ja sinappia mausteeksi. Termospulloon hyvää vahvaa kahvia jota tulilla maistellaan kunnon kuksasta. Mitä sitä muuta tarvitsisikaan.

Sukset valmiina
Sukset valmiina

Näillä sitä on hyvä mennä latuja pitkin. Vanha hiihtäjänuorukainen puskee pintaan ja mies pistää parastaan. Ja koittaa pysyä nuorempien perässä.

Hiihtäjä
Hiihtäjä

Aika kovaa ne tuntuvat menevänkin. Hyvin hoidetut ja liukkaat ladut löytyivät Luostolta.

Jos pidettäisiin kohta jo taukoa, ehdottelee mies Sukulaistytölle.

Ladulla
Ladulla

Kohtapa hyvinkin. Pian tullaan jännittävään paikkaan ja poiketaan sinne ennen evästyksiä.

Pian eteen astuu aikamoinen kulkijoiden vastaanottaja. Valtaisa lumiukko ottaa Eevertin huomaansa ja näyttää tietä eteenpäin. Oltiin saavuttu Lumiukkomaahan.

Lumiukko
Lumiukko

Mielenkiintoiset värisävyt vain jatkuvat lumiukon jälkeen.

Jäälinna
Jäälinna

Olisipa jännitäävää viettää täällä koko yönseutu.

Lumimaja
Lumimaja

Vaan ei tainnut tulla makuupussit mukaan.

Aikansa ihmeteltyään mielenkiintoista paikkaa ramaisee jo Eevertiä kovasti ja hän päättää heittäytyä oikoiseksi lumiukon viereen. Ihan vaan hetkeksi.

Nukkuva ukko
Nukkuva ukko

Kauan niin kylmässä sylissä ei näillä varusteilla viihdy, toteaa Eevert ja pakkaa taas repun selkäänsä ja ehdottaa matkan jatkamista nuorisolle

Sukulaistyttö
Sukulaistyttö

Sehän sopii hyvin, sanoo oppaana toimiva Sukulaistyttö ja opastaa retkikunnan vielä muutaman kilometrin eteenpäin paikalle missä olisi hyvä tulistella.

Nuotio
Nuotio

Pian paikka löytyi ja nopeasti oli myös nuotio palamassa. Mikä sen mukavampaa kuin istuskella hiipuvassa illansuussa räiskyvän nuotion ääressä ja nauttia eväistä.

__________________________________________________

Sukset valmistuivat vanhasta puretusta pöytätabletista. Marian ohjeella käyristelin ja sain vinkkiä siteiden laatimisessa.

Sauvat ovat lyhennetyt coktail-tikut. Siteet tuikkumetallista leikellyt ja väännetyt.

Työ oli huomattavasti hitaampaa kuin etukäteen ajattelin.

Sukset
Sukset

Reissukuvat tyttären ottamia ja suksikuvat omia.

Metsäretki

Eevert suunnisti aamulla seurueineen metsään tavoitteena saada korillinen herkullisia sieniä tuomisiksi. Eväät reppuun ja reppu selkään. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Sävyltään säteet jo aavistuksen syksyisiä vaikka elokuun puolta vieleä eletään.

Metsässä oli mukava astella pehmeillä sammalilla ja havunneulasten päällystämilla poluilla. Ilmaa nuuhkien Eevert keskittyi kaikkien aistien hurmaavaan sinfoniaan että unohti täysin ympäristönsä. Niinpä hetken kuluttua hän havaitsi että seuruetta ei näkynyt eikä kuulunut missään. Onneksi oli tuttu metsä ja kaikilla selvä määränpää. Nuotiopaikka.

Lopulta sinne kokoontiuvat kaikki seurueen jäsenet. Tuli nuotioon ja odottelemaan hiilloksen valmistumista.

Nuotio syttyy
Nuotio syttyy

 Puiden syttyessä oli hyvää aikaa puhdetöille. Niinpä odotellessa syntyi mainio ja käyttäjäystävällisesti muotoiltu makkarapuikko.

Puhdetyö
Puhdetyö

Pian oli aika ottaa eväitä esille. Nälkäkin oli jo parin tunnin samoilun jälkeen. Ja vaikka ei olisi ollutkaan niin kaikki aina maistuu mahtavalle ulkona.

Eväät
Eevertin eväät levällään

 Makkaratkin päätyivät tulipaikan ritilälle paistumaan.

IMG_6148
Tulipaikalla

 Kaunis päivä oli houkutellut paljon retkeilijöitä ulos. Moni kävi uimassa samalla kun täydensi energiavarastojaan. Lintujen laulu ja ampiaisten pörinä olivat päällimmäisiä ääniä. Luonnon keskellä oli levollista vaikka väkeä olikin paljon liikkeellä.

Sienet jäivät tälle kertaa löytämättä. Täytyy poiketa uudemman kerran syksyn aikana.

No, toisaalta eväiden syöminen taitaa olla aina se paras hetki retkellä kuin retkellä ja se oli täydellistä 🙂

Sieniretki

Syksyinen metsä houkuttelee Eevertiä aistimaan ja nuuhkimaan maan tuoksuja. Hiljalleen kesäinen vihreä on väistymässä ja monet syksyn värit valtaamassa maisemaa. Koivujen keltaisia lehtiä näkyy maassa jo paljon.

Aamuvarhaisesta Eevert ryhtyi valmistelemaan metsäretkeä. Eväät reppuun ja kahvia mukaan. Sieniveitsi ja pikkuinen kori matkaan, sillä koskaan ei tiedä mitä metsällä on annettavanaan näinä aikoina.

Eevertin seuraksi metsään lähti Neito ja Nuorukainen. Pian jo löytyikin ensimmäiset sienet poimittaviksi.

Sienen puhditus
Sienen puhditus

 

Komea kanttarelli se olikin. Kelpaa pannulle kaittaa kunnon voikimpaleen kanssa ehdotteli Eevert.

Kostean ja sateisen yön jälkeen sieniä löytyikin hyvään tahtiin. Korinpohja täyttyi hetkessä ja lisäksi löytyi repusta vielä paperipusseja joihin kerätä herkkuja. Jonkin aikaa kerättyä oli aika miettiä mukavaa kahvittelupaikkaa. Kaitalammen nuotiopaikalla näkyi olevan runsaasti väkeä, joten tämä porukka jatkoi lammen päätä kohden toiselle nuotiopaikalle.

 

Kaitalampi
Kaitalampi

 

Tulet olivat siellä jo valmiina ja metsässä retkeillyt perhe koirineen ja lapsineen evästelivät levollisen luonnon keskellä. Eevert huomasi kuinka lapset tuntuivat nauttivan jokaisesta hetkestään nuotion ja vanhempiensa kanssa. Ihan meinasi vanhan miehen silmäkulma kostua sitä idylliä seuratessa. Perheen isän kanssa tuli jorinoitua päivän kuulumiset siinä samalla kun Eevert penkoi makkaroita repustaan.

 

Makkarat paistumassa
Makkarat paistumassa

 

Hiilloksesta ei ollut vielä tietoakaan, mutta makkarat pääsivät lämmittelemään grillin reunamille. Perheen isän ohueksi pilkkomat puut paloivat iloisesti ja nopeasti, joten pian olisi kunnon hiillos missä grillailla.

 

Kuksa
Kuksa

 

Eväiden päälle kunnon kahvit! Neito ja Nuorukainen tosin olivat sitä mieltä että Eevertin kahvi on turhankin vahvaa ja jättivät kuksanloput juomatta. Mitä nyt vähän poroja seassa, yritti Eevert selitellä. Hyvältä se maistui ja kuuluuhan sitä kunnon kahveissa vähän aromiakin olla.

 

Sienisaalis
Sienisaalis

 

Kori oli jo kukkuroillaan. Kilpaa nuorten kanssa sieniä tunnisteltiin sienioppaan avulla ruokailun lomassa. Melkein kaikki tuli tunnistettua, joten eiköhän nämä tule kotiin kannetuksi ja valmistetuksi talven varalle.

 

Suppilovahverot
Suppilovahverot

 

Paluumatkalla Eevert osui vielä hyvään sienipaikkaan. Ei tullut turhaan kasteltua jalkoja kokonaan. Eevertillä ei tietenkään ollut saappaita jaloissaan ja niin vain humpsahti vesisuppaan molemmilla jaloillaan sääriään myöden, nähtyään hieman kauempaa oivan aarrepaikan, jota kohti lähti katse terävänä suunnistamaan, ettei vain hukkaisi kohdettaan.

 

 

Syysretki

Eevertin mieli on vienyt jo monta kertaa metsään. Syksyisin on kummallinen halu päästä haistelemaan metsän tuoksuja. Syksyllä ne ovat aivan toisenlaisia kuin kesämetsässä tai keväällä. Jokaisella vuodenajalla on oma ominaistuoksunsa myös luonnossa.

Aamulla Eevert pakkasi eväät reppuunsa ja otti matkaansa kameran sekä korin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kerättävää metsästä löytyy.

Metsäretki suuntautui Salmen kartanon maille. Siellä on hyviä polkuja ja riittävästi koskematonta metsää ihasteltavaksi.

Sieniä tulikin vastaan monenlaisia. Olisikohan tämä syötävä, vai eikä se sittenkään ollut? Monen sienen kohdalla piti oikein pitää tuumaustunti.

Metsäsieni

 

Epävarmoissa tapauksissa Eevert päätti tallettaa sienet vain kuvina kameraansa. Aina voi ihastella värejä ja muotoja vaikka syötäväksi ei valmistaisikaan.

 

Kärpässieni

 

Kauniin punaisen sienen mies sentään tunnisti kärpässieneksi. Ihan tuo oli niinkuin aikanaan kansakoulun lukukirjassa piirrettynä. Mallikas pikkuyksilö.

Värejä Eevert ihasteli hieman joka suuntaa. Keltahaarakas hypähti hienosti esiin syksyiden metsän aluskasvillisuudesta.

 

Keltainen pikkusieni

 

Jotakin sentään tarttui miehen sienikoriinkin. Päivän mittaan se täyttyi mukavasti. Evästauolle päästyä se oli jo pullollaan monenlaista herkkua.

 

Vähä-Parikkaan rannalla

 

Pikkujärven rannalla oli oiva paikka pitää ruokataukoa. Johan sitä mies oli metsässä tarponut monta tuntia. Ei ihme että hieman jo hiukoi…

Kahvi oli valmista ja kuppinsa kanssa kiirehtiessään Eevert vahingossa potkaisi sienikorinkin nurin. Sinne menivät pitkin maita koko mahtava saalis.

 

Mukkelimakkelis-sienet

 

Onneksi eivät ihan pahasti levinneet tai vaurioituneet. Nopsasti vain takaisin koriin ja evästelemään.

 

Eväät

 

Kunnon retkieväät olikin matkassa. Reilua ruisleipää voilla päällystettynä (Jatan herkkuja) ja kahvia. Nuotiomakkaraa hieman lisäksi niin hyvin jaksoi taas jatkaa taivalta.

 

Naavaa?

 

Puhdas ja hyvin voiva metsä, myhäili Eevert tarkastellessaan kasvustoja. Naavaa ja jäkäliä eri muodoissaan oli runsaasti puiden ja kivien pinnoilla. Oikein hyvältä näyttää….

 

Pörriäinen kukassa

 

Vielä oli pikku hyönteisilläkin kiire kerätä viimeiset medet talteen. Kuuleman mukaan yhdellä täydellä massulla kimalainen lentää 40 min. Toivottavasti eivät kovin kauas pesästä lähde medenkeruu matkalle, että jotakin riittää pesänkin tarpeisiin.

Sellainen retkipäivä tänään.

 

Sieniretki

Lämmin ja kaunis viikonloppu houkutteli Eevertin metsään. Metsässä mies mieluusti vaeltelee ja kulkee aina kuin vain mahdollista. Metsän tuoksu jo saa kaikki aistit heräämään.

Siispä eväät reppuun ja suunta kohti sieniapajia. Sienistä mies pitää kovasti vaikka ei tunnusta olevansakaan mikään himokerääjä. Nyt on kuitenkin tie vienyt ihan vartavasten sienimetsään jo useamman kerran tänä vuonna. Ja mikä ettei ulkoilua ja liikuntaa yhdistäisi hyötyyn.

Nuuksion metsät on miehen mielessä ja hyviltä sienimetsiltä vaikuttivatkin. Heti alkumetreiltä tuli vastaan kanssakulkijoita korit ja kassit pullollaan metsän antimia.

Eipä aikaakaan kun Eevertinkin kori on täyttynyt kuin huomaamatta!

Sienikori
Korillinen metsän antimia

 

Pian kori painoikin jo sen verran että pitää välillä käsiä lepuuttaa. Levähtää ja huilata hetken. Mikä onkaan mukavampaa kuin istua mättäälle tai kaatuneelle puunrungolle ja levähtää. Pikkuisen sateenripauksen jälkeen luonto tuoksui aivan uusin sävyin. Raikas syysmetsä on voimakkaan tuoksuinen. Ja siitä tuoksusta Eevert ei saa tarpeekseen. Silmät ummessa hän taltioi muistoja talven varalle, sienten ohella.

 

Mättäällä
Mättäällä

 

Vaan sienimetsässä tulee nälkä. Ja se tietenkin on sitä parasta osaa metsäretkeilyä. Taitaa olla aika etsiä sopiva taukopaikka. Luukin metsissä on monta tulipaikkaa kauniiden lampien rannoilla. Siispä etsimään sopivaa paikkaa ja tulistelemaan. Pian tuleekin vastaan tuttu tulipaikka ja näyttää olevan vähäväkinenkin. Sinne on hyvä parkkeerata.

Tulipaikka
Tulipaikka

 

Kaitalammen rannalla tuntuu olevan hieman savun tuoksuakin. Liekö nuotio jo valmiina? Pientä hiillosta Eevert sieltä löytääkin ja päättää lisätä hieman puita. Pianhan siinä makkarat paistaa. Siispä kirves kouraan ja pilkkomishommiin. Näyttää puuvajakin pullistelevan puusta. Hyvin ovat kaupungin isännät pitäneet taas kulkijasta huolta.

Vaan, eivät meinanneet puut palaa. Savua ja sihinää niistä etupäässä tuli. Taisi olla vastakaadettuja puita ja parhaimmillaan sitten ensi kesänä. Kärsivällisellä puuhastelulla Eevert sai kuin saikin puut palamaan. Ja sitten olikin aika odotella hiillosta ja makkaranpaistamista.

Odotellessa Eevert kaivoi muut eväät esille.

Termos
Termos

Pöydälle nousi vanha ja uskollinen Airamin termospullo. Monet retket mukana kulkenut kuksa ja maittavat eväsleivät. Mikä voikaan olla parempaa kuin metsässä kahvi ja reilu ruisleipä oikealla voilla. Siihen ei paljon muuta särvintä tarvitsekkaan!

 

Eväät
Eväät

 

Paketista paljastuu vielä jokunen pala muitakin eväsleipiä. Ja kyllä juustoleipäkin oikein passelilta maistuu. Hyvä on taas olla.

Hissuksiin nuotiokin syttyy ja makkarapaketin sisältö pääsee paistumaan. Melko vikkelään tahtiin katoavat sienestäjän massuun vielä muutama kunnon makkarakin.

Matka jatkuu
Matka jatkuu

 

Pian on aika jatkaa matkaa. Siispä nuotiopaikka turvalliseen kuntoon ja roskat sekä loput eväät reppuun ja suunta kohti kotia.

Metsässä vierähti muutama tunti ja olo onkin jo oikein raukea. Taitaapa Eevert illan mittaan lämmittää saunan. Siinä lämmitellessä voi sitten sienikirjan kanssa tutkia, että mitä sitä tulikaan poimittua.

________________________________________________________________

Sienet ovat omaa tuotantoa ja olen oikein ylpeä niistä.

Termospullo Neidon ”roskapussista”, korvatulpparasia. Oli metallinen ja kierrekorkillinen avaimenperä.

Mahtavat eväät Jatan mainioita yllätysherkkuja.

Eevertin reppu Siipan nahkahansikkaan keskisormi.

Kuvausassistentin tehtäviä hoitamassa Neito. Ikävät roskikset takana, mutta ei viitsinyt siirtää 😉

Kuvausassistentti
Kuvausassistentti

Valmistelua – mutta mihin?

Eeverttilässä on puuhaamisen makua havaittavissa. Mies kiertelee siellä täällä, viihtyy komeroiden peränurkissa ja kiipeää välillä ullakolle saakka.

Keittiöön hiljalleen kerääntyy rompetta jos jonkinlaista. Vihellellen Eevert niitä puhdistelee ja kiilloittelee.

Reppu
Reppu

 

Jaa-a löytyy reppua ja kuksaa, lautasta ja kiikareita. Liekö linturetkelle mies suuntaamassa? Vaiko kalastelemaan?

 

Mallikas reppuilija
Mallikas reppuilija

Hyvin näyttääkin reppu edelleen sopivan miehen harteille.

Reppu on vanha ja monet retket palvellut – vanhan sormikkaan keskisormi. Mitä sitä hyvää ja käypää reppua mihinkään vaihtamaan. Varsinkaan kun niin paljon muistoja on taltioitunut uskolliseen palvelijaan.

 

Vaeltaja
Nuori vaeltaja - konkari jo

Katsellessaan reppuaan, mieleen tulvii retkiä kuin jatkuvana nauhana. Väläyksiä kokemuksista, seikkailuista, auringonlaskuista ja itikoista, joita oli liiaksi asti matkalla Porttikosken kämpälle saunomaan. Niiden pakottamana Eevert siirtyy sisälle ja ottaa esille muistojen albumisa. Ja sieltähän se löytyy – muisto, joka on ollut kuin kielen päällä, mutta ei putkahtanut esille.

Jo pienestä pojankollista mies on metsään tahtonut. Äidin kertoman mukaan ensimmäisellä vaelluksella keikkui vaippakassi korkeimmalla repun päällä. Siitä pitäen mies onkin viihtynyt luonnossa ja nauttinut kaikisista hetkistä jotka on saanut viettää eräillen.

Muistojen kirjasta löytyy kuva kaukaisuudesta. Pieni ihminen Suomi-verkkarit päällä valmiina elämänsä reissuun Lemmenjoella. Evääksi sai mummoltaan vesirinkelin käteensä ennen lentokoneeseen nousemista. Sama rinkeli kädessään pieni vaeltaja istui elämänsä ensimmäisellä nuotiolla hädin tuskin vuoden ikäisenä. Siitä alkoi vaellus.

Siellä kullanhuuhtojien keskuudessa tulikin vietettyä hetki jos toinenkin. Ja vuosi vuoden perään jälleennäkeminen oli riemastuttava ja Anna-Marin saunassa aina yhtä makoisat löylyt! Ahhhh…

…ja Kilpisjärven moottoriveneen päristelyä kuului vuosikaudet kotisaunassa kun pikku-Eevert kurkisteli löylykipon takaa, aivan kuin kuskina ollut nuorukainen joskus kauan sitten teki veden pärskyessä kasvoille hurjassa vauhdissa.

 

Niinpä taisi taas Eevertin pakkailut jäädä tältä erää. Muistojen kirja käsissään istuen silmät painuu kiinni ja pian kuuluu vain onnellisen miehen tasainen uninen tuhina. Idät ja lännetkin menivät muistellessa iloisesti sekaisin, mutta eihän sillä ole niin väliä.

 

Eteinen etsii itseään

 

Pientä puuhailua lauantain ratoksi. Aikaa sitten kesken jäänyt eteinen etsii itseään. Pitkä ja kapea tila on osoittautunut hankalaksi ja mielikuvitus tuntuu olevan jumissa sen kanssa. Tilaan syttyi aikanaan Eeverttilän ensimmäinen valo. Ja siihen se sitten jäikin…

 

Kurskistus ovesta
Kurskistus ovesta

 

Vaan kun on ovenpieltäkin saatu hieman ilmeikkäämmäksi, niin onhan oven taaksekin syytä saada jotakin mikä sieltä näkyy. Aikaisemmin eteiseen on syntynyt naulakko, Peikkoneidin koukkujen avulla. Samalla kertaa sahailin penkkejä ja muuta pientä tarvittavaa. Mielenkiinoisen värisen maalinkin sekoittelin.

 

Sisälle vaan
Sisälle vaan

 

Jokin kaapintapainen piti eteiseen saada. Minne Eevert muuten laittaisi työkalujaan tai petroolipullojaan. Omaan tapaani piirustuksia syntyi ehkä ennemminkin perästä päin ja luovan intuition varassa valmistui ensin kaapin yläosan hyllyt. Siellä ne lojuivat eteisen lattialla reilun kuukauden ennenkuin alaosan tekeminen kävi edes mielessä. Väri arvelutti hieman, koska Eevertillä on melko tummasävyistä kaikki muu. No ehkä nämä ovat isoäidin peruja ja vanhan kylätimpurin aikaansaannoksia koristeineen päivineen.

 

Hyllyt
Hyllyt

 

Hyllyiltä löytyykin paljon tarpeellista ja sinne jäänyttä. Vanha noitarumpukin on löytänyt paikkansa takaseinän naulasta. Mistä lie sekin kulkeutunut taloon. Vaari olikin ahkera lapinkävijä, olisiko hänen matkoiltaan tullut tuliaisina. Melkoinen velho se oli vaarikin. On varmaan kokenut syvää yhteyttä lapinmaan shamaanin kanssa. Kertovat kyllä, että eräällä retkellään sai ihan lapinkasteenkin varsinaiselta lapinmieheltä, joka osoittautuikin ranskalaiseksi. Hyvin osasi nokipannukahvitkin keittää ja kuksat asianmukaisesti vihkiä. Melkoisen hvyin oli roolinsa opetellut kun vieraat eivät epäilleet hetkeäkään kastajansa syntyperää.

 

Väkipyörä vai pylpyrä?
Väkipyörä, ploki vai pylpyrä?

 

Vanha pylpyräkin on löytänyt paikkansa hyllyssä. Mahtaakohan se olla peräisin Eevertin vanhasta laivasta? Niitähän laivoista löytyi jos jotakin kokoa eri tarpeisiin. Taitaapa siitä olla hyötyä monissa maatalonkin puuhissa. Aina jotakin pitää nostaa tai kannatella vaikkapa ullakolta alas ja ylös.

 

Vanha kaappi
Vanha kaappi

 

Siinä se nyt on. Lintallaan ja kallellaan vähän sinne ja tänne. No, ompahan kuitenkin. Puuleikkaukset ovissa sensijaan ovat mallikkaat ja taattua Tiimari-laatua 😉

 

Eteinen
Eteinen tänään

Eteisen kokonaiskuvaaminen on myös haasteellista. Tämmöistä tuli tänään.

Eevertin kävelykepit ovat saaneet vanhan kirnun säilytyspaikakseen. Kirnu on syntynyt hammastikuista ja pahvista. Hienoista pinnoitus/maalausongelmaa syntyi siinäkin, joten projekti pinnan osalta jatkuu.

Eteisen oikeanpuoleinen ovi johtaa Eevertin makuukamariin ja vasemman puoleinen saunaan. Ja saunahan on Eevertin lempipaikkoja, joten eiköhän kaikki siskot ja veikot ryhdytä lauantaisaunan lämmittämiseen.

 

Saunaan mielii mies
Saunaan mielii mies

Siellä tuli iloisesti ritisee pesässä ja lämmittää kiukaan leppeisiin löylyihin jälleen kerran.

 

Kalamajan kuulumisia

Kalamajalla on kuulunut melkoinen pauke ja kilkutus pitkin päivää. Eevert on pakkasta uhmaten lähtenyt majalle ja päättänyt saada kunnostettua vanhan kamiinan. Kamiina on ehdoton väline majalla. Sen avulla saa kaivattua lämpöä tupaan ja pikkuisen ateriankin valmistettua liesilevyllä.

Vanha kamiina onkin huonossa kunnossa. Ensitöikseen Eevertin on ryhdyttävä havuvihta-talkoisiin. Havukimppu kiinni seipääseen ja katolle. Sieltä piippu auki ja nuohoamaan. Naama nokisena mies huhkii melkoisen tovin ennenkuin on varma että vanhat noet ja palamisjäänteet on puhdistettu pois.

Piippu hattuineen takaisin omalle paikalleen ja sisähommiin.

Kamiina
Kamiina

Varovasti Eevert sytyttää kylmillään olleeseen kamiinaan tulia. Ensin vain paperia ja hetken päästä jo tuohta. Ei tunnu savuttavan, vaan veto on oikein hyvä. Hiljalleen hormikin lämpeää ja tuli oikein innostuu kuivasta puusta jota Eevert pesään jo rohkenee laittaa.

Jaa-a, taitaa tässä kahvivesi samalla kuumentua. Siispä ravistelemaan pannusta ylimääräiset hämähäkinseitit ja vettä pannuun. Onneksi kamiinassa on pieni liesilevy mukana. Ei sitä aina ihan ulkotulilla saa kuitenkaan keitellyksi. Jos vaikka kuinka huono keli yllättää kalamiehen.

Samalla kun vesi lämpiää, Eevert ravistelee vielä hormia ja tarkistelee kamiinan liitoskohtia. Vanha peli on kunnon tavaraa. Ei juuri ruostetta eikä rakosia. Suojapellitkin hyvin kiinni hirsiseinässä.

Kahvin keittoa
Kahvin keittoa

Kahvia Eevertillä on mukana repussaan. Siitä vaan kourallinen bööniä pannuun ja pikku kiehautus vielä. Pannukahvi onkin Eevertin mukaan sitä oikeaa kahvia. Noin, nyt se saa jäädä hetkeksi asettumaan kaminan reunalle.

Kahvin tekeytymistä odotellessaan Eevert kurkistaa vajan puolelle. Kalastusvehkeet täytyy ensitilassa kunnostaa. Pian jo voi heitellä niin verkkoja kuin muitakin pyydyksiä pikkujärveen.

Katiska
Katiska

Katiska nyttääkin olevan ihan hyvässä kunnossa. Ei ole pahemmin kuprullaan eikä ruosteessakaan. Vähän vain syksyn lehtiä jäänyt kiinni ja nehän on helposti ravisteltu pois. Tyytyväisenä Eevert katselee pikkukatiskaa.

Isompikin katiska näkyy olevan tuolla katonrajassa. Se onkin oikea talvisäilytyspaikka, niin pikkueläimet eivät vahingossa jää vangiksi ja hätään tyhjään katiskaan. Se sydäntä kouraisikin kun pikku näätä tai ketunpoikanen löytyisi nääntyneenä saaliina. Ikänsä Eevert muistaa pikkulinnun joka nälissään söi ongenkoukkuun jätetyn madon. Samalla ahneuksissaan nielaisi koko koukun. Lopetettavahan lintu oli, ettei enempää kärsisi. Siitäpitäen on Eevert muistanut huolellisesti puhdistaa koukut ja kiinnittää tukevasti vapaan niin, ettei siima pääse valtoimenaan heilumaan.

Iso katiska
Iso katiska

Isompi katiska näyttää sekin olevan hyvässä kunnossa. Taitaa olla melkoisen uusikin kun niin kiiltelee iltapäivän auringossa.

Olisikohan se kahvi jo tekeytynyt? Eevert suuntaakin repullensa ja kaivaa rakkaan kuksansa esiin. Eevert kopauttaa pari kertaa pannunreunaa puukon päällä. Niin loput porot painuu pohjalle ja maittava juoma on valmista. Jo heti ensi lorahduksesta huumaava tuoreen kahvin tuoksu täyttää tuvan. Palavan puun tuoksuihin yhdistyneenä se taitaa olla niitä nautittavimpia.

Kuksa
Kuksa

Päivä alkaa hiljalleen painua mailleen. Eevert istuu hiljaisena penkillä ja tuijottelee kamiinan tulta. Palavaa tulta ja hiipuvaa hiillosta hän ei väsy katselemaan. Huone pimenee hiljalleen, mies sitä tuskin huomaa.

Nauttii, antaa hänen nauttia rauhassa… mitä täällä kuuluukaan… jos oikein tarkasti kuuntelee, niin Eeverthän hyräilee tuttua nuotiolaulua…

… Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee, ja nyt illan tummetessa metsä meille kuiskailee…

Hämärässä
Hämärässä

___________________________________________________________________________________

Kalamaja etenee hissuksiin.

Kalamaja - helmikuu 2011
Kalamaja - helmikuu 2011

Kamiina syntyi suklaalevyn pahvikääreestä, ohuesta narusta ja pienestä soljesta (?), josta tuli tulipesän luukku sekä pyöreästä pikkuosasesta Siipan miljoonahuoneen käsittämättömien pikkutavaroiden lokerikosta. Tuli syttyi puretun patterituikun jäänteistä ja liesiympyrä painonapin alapuolesta. Hormi on puutikku, jonka ympärille on kääritty maalarinteippiä. Tulisuoja seinällä on pähkinäpurkin vakuumikansi ja kamiinan alla pahvia. Käsittelyyn pienoismallimaaleja: alumiinia ja mustaa. Piippu katolla viinikanisterin hana.

Katiskat ovat valkosipuliverkkoa ja rautalankaa, pienoismalliväreillä maalattuna nekin.

Mökin rakennusta

Pikkuisen on eteenpäin kasattu myös kalamajaa.

Nokipannukahvit siellä Eevert keittää kulkijolle, kuin Lintu-Antti ikään Kuukkelilammella. Pannu on tarttunut matkaan Sinellistä. Muovinen harmaa pannu sai kylkiinsä hieman nokea ja kulumaa kovasta käytöstä. Muki syntyi pienestä korkin-tapaisesta ja pussinsulkijasta samoilla maaleilla kuin pannukin.

Siinä sitä kelpaa sumpitella ja katsella kalojen hypähtelyä veden pinnassa kesällä. Huoh, olisipa jo kesä!

Hmmm.. jos oikein tarkkaan katsoo, niin on siitä hetki heilahtanut kun Eevert on viimeksi kalamajalla kahveja keitellyt. Ihan selvää ”hämähäkinseittiä” on pannun kannen, nokan ja pöydän väleissä 😉 Mitä lie karvaa leijjailut ja pienoismallimaaliin takertunut. Aika hauska lisäefekti.

Kahvihetki
Kahvihetki

Taitaa olla enempi tulevan vuoden enteitä, koska vajan puolellekin syntyivät kovin satokautisia tarvikkeita näin alkuun.

Hyvät on marjamaat kalamajan tuntumassa. Kokonainen tynnyrillinen puolukoita!

Tynnyri on kirpputori-ostos (suolasirotin) ja puolukat nonparellejä jotka on maalattu punaisiksi. Hieman tummempia saisivat olla.

Puolukkatynnyri
Puolukkatynnyri

Puolukoiden lisäksi hieman muutakin marjaa.

Mustikkasaavi
Mustikkasaavi

Mustikat ovat kypsyneet samoista aineksista kuin puolukatkin.

Kalamajassa tietenkin pitää olla kalastusvehkeitä. Eevert onkin jo nostanut verkkonsa kuivumaan seinustalle. Mahtaa tuolla verkolla tullakin makoisat ahvenet kalakeittoon.

Verkko on syntynyt muovisesta valkosipulipussista ja narusta. Puikkari on pahvia.

Vajan puolta
Vajan puolta

Kaminaa ei vielä tuvan nurkkaan löytynyt, mutta onhan tässä päiviä synnytellä. Alku näyttää omasta mielestäni yllättävän suunnitelmanmukaiselta. Toivottavasti jatkokin.

Sen verran on tullut aherretuksi, että Lintu-Antin herkut väkisellään palaavat mieleen ja hieman myös kielen päälle. Nokipannukahvit oikein vanhasta mustakylkisestä kuluneesta kuksasta ja muurinpohjalettu itsensä Noitanaisen paistamana! Voi sitä herkkua! Vaikka ei muuten kovin lettuja syö, niin mikähän siinä on, että ne ulkona ja erämaajärvien rannoilla niin makoisilta maistuvat.

Muurinpohjalettu
Kuukkelilammen muurinpohjalettu

Tämän letun maisteli Siippa taannoisella reissullaan kylmässä Pohjolassa vieraillessaan jälleen kerran Kuukkelilammella kahvilla.

Reissu-Siipalla oli tietenkin kunnon kelkka allaan kun tiluksiaan tarkasteli matkallaan. Komea on tunturin keli.

Reissukelkka
Siipan reissukelkka