Avainsana-arkisto: Laatokka

Kotikappelini – Suntion esittelykierros

Suntio on valmistautunut ottamaan vastaan kylän koululaisia, jotka ovat tulossa tutustumaan Kappeliin. Kappelissa on monta mielenkiintoista kohdetta joista Suntio on asianmukaisella vastuullisuudella pitänyt huolta. Ja nyt erityisesti koska mieluisia vieraita on tulossa. Eevertin tapaan Suntio arvostaa kulttuuria ja perinteitä.

Kappeliin tultaessa ensiksi katse kiinnittyy alttariin. Kirkon etuosan nimi on kuori. Siellä on alttari joka kuvaa pöytää jossa Jeesus nautti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Alttari kuvaa myös rukousta.

Alttari
Alttari

Alttarilla on risti. Eevertin Kappelin risti muistuttaa Hyvästä Paimenesta, joka pitää huolta jokaisesta laumansa lampaasta. Kirkollisissa vertauskuvissa Jeesusta kuvaa karitsa, joka kantaa voitonlippua. Kristus voitti kuoleman.

Lasten virsi 93 kertoo Hyvästä Paimenesta

Hyvä Paimen rakastaa pientä, pientä karitsaa. Hänen paimenolallaan suojan maailmassa saan.
Hyvä Paimen armahtaa pientä, pientä karitsaa. Synnit antaa anteeksi, uuden elon voimaksi.
Hyvä Paimen johdattaa pientä, pientä karitsaa. Kantaa, kunnes laskee sen helmaan isän taivaisen.

Poikkipuun molemmilla puolilla olevat aakkosten ensimmäinen merkki Alfa ja viimeinen Omega symboloivat Kristusta alkuna ja loppuna. Kyyhkynen ristin yläpuolella kuvaa Pyhää Henkeä.

Kalat ristin alaosassa on myös Kristus-kuvio, jonka avulla Rooman valtakunnassa vainotut uskovat tunnistivat toisensa piirtämällä sen vaikkapa maahan tai seinään. Kala kuvaa myös Jeesuksen seurakuntaansa kokoamia ihmisiä (Matt. 13:47, Joh. 21:4-6,11).

Kastemalja
Kastemalja

Kappelin kastemalja on jalustaltaan kylän taitavien puuseppien käsialaa. Itse malja on keraaminen ja keramiikkataitelijaTiinan lahjoitus Eevertille vuonna 2012. Malja on ihastuttanut Eeverttilässä monia vierailijoita ja nyt päässyt Kappeliin tärkeään tehtäväänsä.

Tiinan keramiikkaa
Tiinan keramiikkaa

Ristiäisissä eli kastejuhlassa ihminen saa kasteen, jonka myötä hänestä tulee kotiseurakuntansa ja koko maailmanlaajuisen kirkon jäsen. Kasteen perustana on Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky (Matt. 28:18–20). Kaikkia ihmisiä ei kasteta pienenä vauvana. Joskus se on ajankohtaista myöhemmin, vaikkapa rippikoulun yhteydessä tai ihan aikuisena.

Lukupulpetti
Lukupulpetti

Kappelissa ei ole varsinaista saarnatuolia, mutta vastaavaan tarkoitukseen tehty lukupulpetti sieltä löytyy. Lukupulpetti on Raamatun ja rukousten lukemista varten. Lukupulpetin kirjaliina seuraa liturgisia värejä. Kirkollisia värejä on viisi: valkoinen, vihreä, punainen, violetti  ja musta. Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita.

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli.
Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri.
Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämänvoiman ja kasvun väri.
Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri.
Musta on kuolemansurun ja katoavaisuuden väri.

Stolat
Stolat

Sakastissa ovat stolat. Stola on hengellisen viran merkki ja sen näkee kirkossa papin alban päälle puettuna. Stola kulkee niskan takaa eteen.

Kirkossa vietetään usein ehtoollista. Ehtoollinen ja kaste ovat evankelisluterilaisen kirkon sakramentit eli pyhät toimitukset. Ehtoollisessa viini ja leipä näkyvinä aineina kuvainnollisesti liittävät kirkkovieraan Kristuksen yhteyteen ja lähelle.

Ehtoollisvälineet
Ehtoollisvälineet

Ehtoollisviininä käytetään makeaa malaga-tyyppistä viiniä. Yhtähyvin ehtoollinen hoituu vaikka mehulla. Alkoholia siinä on lähinnä sen vuoksi, että se pysyy puhtaana.  Leipiä eli pieniä öylättejä säilytetään rasiassa, josta alttarilla ne asetetaan pienelle lautaselle.

Jeesus itse asetti ehtoollisen viimeisellä ateriallaan. Siitä voimme lukea Raamatusta Luuk. 22: 14-22.

Alttarilla
Alttarilla

Viini ja ehtoollisleipä eli öylätti ovat alttarilla. Vieressä on pienet pikarit joihin pappi kaataa pikkutilkan viiniä jokaista ehtoollisvierasta varten.

Alttarilla tai lukupulpetissa on myös Raamattu, joka on kristittyjen Pyhä kirja. Raamattuun ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Näin Raamatussa on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli.

Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein.

Kesäkappeli
Kesäkappeli 2013

Alttarin takana on suuri tekstiili alttaritaulun paikalla. Tekstiili on kotoisin Bangladesistä taitavien naisten käsistä. Kristittyjä siellä on vähän ja hekin usein syrjinnän kohteina. Alttariliina on valkoinen ja sen on lahjoittanut Villa Charlottan Rouva.

Kappelin remontti tehtiin syksyllä 2015, jolloin ikkunat uusittiin.

Kappeli
Kappeli

Alttarin molemmin puolin on asetettu taidetta.

Alttariseinä
Alttariseinä

Vasemmalla puolella baijerilainen tinatyö (Trimeeri oy) keskeisin kristillisin symbolein ja oikealla puolella kynttilälampetti paikallisen kylämestarin laatimana.

Kirkollisessa kielessä kukat ilmaisevat mm. katoavaisuutta, Jumalan sanaa, pyhiä ihmisiä ja uskon sisältöä. Kasvikunta on Jumalan luomisvoiman ja hänen luomansa elämän symboli. (1 Moos. 1:11 ja 1 Moos. 2:9).

Alttarikukat kertovat hauraudesta ja elämän katoavuudesta; mm. tästä syystä ei käytetä ruukkukasveja vaan leikkokukkia. Kukilla ja kasveilla mukaillaan kirkkovuoden tekstejä muiden tekstiilien ohella. Eevertin Kappelin kukat ovat kasvaneet Nilikentällä.

Alttarilla palavat kynttilät kuvaavat Kristusta, joka on voittanut pimeyden voimat. Hän on maailman valo. Monissa kirkoissa on kynttilöille paikka myös lähetyskyntteliköissä, joiden tuotto käytetään kauempana olevien ihmisten auttamiseen ja tukemiseen.

Lahjaveistos
Lahjaveistos

Kappelin seinustalla on aikaa myöden kerääntynyttä taidetta. Monet lahjoittajat ovat yhteisvoimin rakentaneet kyläläisille kaikkea kaunista kalkitun kappelin sisälle.

Hyvä paimen reliefi on hopeatyö 1970-luvulta. Viehättävä helmienkeli on päätynyt joululahjana kappelin seinälle  Salmenkylän Salmelta ja Auvolta.

Suntio ja madonna
Suntio ja madonna

Kappelin vasemmalla seinustalla on kaunis madonnaveistos Maria Valdrastin luostarista Itävallasta.

 

Kirkkotarha
Talvenen kirkkotarha

Kappeli on paikka hiljentymiselle. Siksi sinne tullessa on hyvä jo matkalla rauhoittua päivän murheista ja jännityksenaiheista. Pieni hetki rauhassa ja hiljaa tai yhdessä laulaen tai kuunnellen antaa lepoa ja rohkaisua sitä tarvitseville. Eevertin Kappeliin on mahdollisuus poiketa aina kun siltä tuntuu. Isoimpina pyhäpäivinä siellä voi myös osallistua kylän yhteisiin hetkiin ja päästä myös niitä toteuttamaan.

Kappelikello
Kappelikello

Kellolla Suntio kutsuu kirkkovieraita Kappeliin. Kello on Vanhasta Valamosta ja on siellä valettu oikea vaskikello. Sen sointi on kaunis ja kaikuu vilelä pitkään viimeisen kumahduksen jälkeen. Kellonsoittajan tehtävä on tärkeä eikä siihen ihan jokainen pääsekään. Monella lapsella on toive päästä joskus soittamaan kelloa. Ja onhan se mahdollista, kun muistaa mikä on elämässä tärkeää kun eletään toisten kanssa. Ystävällisyys, toisen kunnioittaminen, kasvaminen ja kehittyminen, auttaminen ja elämästä iloitseminen – mitähän tärkeää vielä olisi…. keksitkö?

Kappelia ympäröi Kirkkotarha. Vanhemmat ja uudemmat haudat ja muistomerkit muistuttavat meitä rakkaista läheisistämme jotka ovat jo kuolleet. Sinne voi sytyttää kynttilän heidän muistokseen ja kiitollisena kaikesta siitä mitä edeltävät sukupolvet ovat meille antaneet. Kirkkotarha on rauhallinen paikka.

Muualle haudattujen muistomerkki
Muualle haudattujen muistomerkki

Muualle haudattujen muistomerkille on jätetty useita kynttilöitä.

Hautausmaalla on rauhallista. Moni haluaa hiljentyä ja muistella kuolleita rakkaitaan rauhassa ja hiljaisuudessa.

Hetken hiljentyminen
Hetken hiljentyminen

Syksyisin ilmestyvät kynttilät haudoille. Pyhäinpäivänä moni käy sytyttämässä kynttilät läheisten haudoille, samoin kuin jouluna ja muina merkittävinä juhlapäivinä.

Hautakynttilät
Hautakynttilät

 Kirkkotarhassa on myös mieluinen paikka lapsille. Keskeltä hautausmaata löytyy pieni enkelipatsas. Se on matkannut Eevertin luo kaukaa keski-Euroopasta suuresta luostarista. Enkelin luona lapsia usein laulattaa. Niin taitaa aikuisiakin.

 

Enkeli
Enkeli

Osaatko sinä enkelilaulun?

Suntio on varautunut uudella Virsikirjan lisäviholla Adventtiin 2016.

Suntio ovella
Suntio ovella

Kesällä 2017 kirkkotarhaan pääsi pronssinen suojelusenkelipatsas. Se on kotoisin Italiasta Marienbergin luostarista.

Suojelusenkeli

Patsas muistuttaa meitä siitä, että koskaan emme ole yksin. Patsaan jalustana on jäätikön hiomaa kiveä Itävallan Kaunertal gletscheriltä.

Kirkkotarha hahmottumassa

Vähitellen muotoutuu alkuperäinen ajatus ja Kappelin ympäristö hahmottuu hiljalleen. Viimeistelyyn menee vielä aikaa, mutta isoimmat maansiirtotyöt ovat jo tältä erää takana.

 

Kirkkotarha
Kirkkotarha

 

Kirkkotarhaan tulee muutama muistokivi. Nyt paikoillaan olevista bulgaarialaisista rauta-aidan nupeista jää paikoilleen vain yksi. Muihin tulee yksilöllisemmät kivet.

 

Kynttilä
Kynttilä

 

Kirkkotarha on sähköistetty (hyvin alkeellisesti) ja haudoille saa näin asianmukaiset kynttilät palamaan tarvittaessa. Voi olla että se tarve on päivittäin, sillä Kappeli siirtyi kirjahyllyyn Kalamajan seuraksi. Kalamajan valot syttyvät aina kun muukin valaistus olohuoneessa ja Kappeli on liitetty samaan muuntajaan.

 

Muualle siunattujen muistomerkki
Muualle siunattujen muistomerkki

 

Ainoa rautamuistomerkki joka jää paikoilleen on nimetty muualle siunattujen tai haudattujen muistolle. Nykyisin on monella hautausmaalla paikka jättää kynttilä myös muualle haudattujen läheisten ja omaisten muistolle. Itsekin olen käyttänyt viimevuosina etupäässä tätä mahdollisuutta. Siksi Kappelillekin jäi myös nimetön paikka. Teksti löytynee aikaa myöten muistomerkin jalustaan. Lyhdynvirkaa hoitaa toistaiseksi pari mutteria ja pieni korkki.

 

Suntion onni
Suntion onni

 

Suntio on tyytyväinen ja onnellinen. Viimeinkin hänellä on ihan oikea kirkkotarha ja kello millä kutsua kyläläisiä tapahtumiin. Kello soi komeasti kun ketjusta vetää. Kello on Laatokan Valamosta ja oikeasti valettu vaskikello.

Eevert toi komean kellon vuosi sitten Sortavalan matkaltaan.

Pienemmät osaset kuten kasvillusuus ja hautakukkaset jäävät seuraavan innostuksen asiaksi. Pikkuripellys ei ole vahvin lajini joten siinä kuluu aikaa 😉

 

Rakennustyömaalla

Jonkin aikaa on kaikenlaista rakennustarviketta kasaantunut Eevertin nurkkiin. Mitähän kummaa täällä oikein tapahtuukaan?

Kivikuorma on tuotu kaukaa Itävallan Alpeilta saakka.

 

Valikoituja kiviä
Valikoituja kiviä

 

Eevert on niin kiinnostunut geologiasta että kaikenlaisia kiviä tulee hankituksi milloin mistäkin. Nyt tuotu kuorma hädintuskin selvisi tullimuodollisuuksista. Tyytyväisenä Eevert nyt katselee aarrekasaansa pihalla.

Myös melkoinen kasa juoksuhiekkaa on päätynyt myös pihapiiriin. Juoksuhiekka taitaa olla peräisin Kanarian saarten dyyneiltä. Niin sileää ja tasaista!

 

Juoksuhiekkaa
Juoksuhiekkaa

 

Kiviainesta on siis hyvin tarkoin kasattu ympäristöön.

Tarkka havainnoija läytää muutakin mielenkiintoista tavaraa tontilta.

 

Valamon vaskikello
Valamon vaskikello

 

Esiin on kaivettu myös vanhan Valamon vaskikello sekä vahvaa ketjua. Varmaan vuoden on kaunis kello lojunut vajan perällä ja nyt se on kaivettu esiin ja kiilloitettu puhtaaksi pölystä.

Kaksi miehenmittaista rautapylvästä on ilmestynyt ison kellon viereen.

 

Rautapylväät
Rautapylväät

 

Isot pylväät ovat tietojen mukaan saapuneet Kappelin kulmille Bulgaariasta saakka.

 

Enkeli
Enkeli

 

Pieni enkelikin on lehahtanut Saksasta portaille pohtimaan elämänmenoa. Siinä sitä riittääkin pohtimista kun koettaa pysyä Eevertin aivoitusten perässä.

Kovin on kansainvälistä tarviketta kasaantunut työstettäväksi.

Suntio ja kukkakauppias ovat tulleet Kappelille ihmettelemään sinne tuotuja tarvikkeita. Vaikuttaa siltä, että piakkoin joudumme töihin, tuumii Suntio.

 

Tuumailua
Tuumailua

 

Mitähän tästä kaikesta syntyy… toivottavasti lähiviikot sen kertoo. Aurinko paistaa ja monelaista ulkohommaa on hyvä tehdä.

Isien mailla

Eevertin sukututkimus on edennyt siihen vaiheeseen, että oli lähdettävä ihan paikan päälle tutkailemaan missä varhaisemmat esi-isät ovat eläneet. Sukurakkaana Eevert ei suinkaan lähtenyt yksin matkaan vaan ympärille kerääntyi joukko samoilta seuduilta juuriansa tunnistavia seuraksi. Iloinen sukuretki oli pian kasassa ja erääänä varhaisena aamuna retkikunta pakkasi itsensä isoon linja-autoon ja suuntasi kohti Sortavalaa. Sortavala on pieni kaupunki Laatokan pohjoiskärjessä, jossa on ollut asutusta jo tuhansia vuosia sitten.

 

Majoitushotelli Ladoka

 

Hotelli Laatokka sijaitsi hyvällä paikalla ja oli paikallista tasoa. Tähtiluokituksesta Eevertillä ei ollut tiedossa, mutta kyllä siellä yönsä nukkui. Hieman alkuyön unta häiritsi kovaääninen karaoke hotellin ravintolassa, mutta sekin vaimeni puoliltä öin joka ilta.

Tottuneena matkailijana Eevert heti ensitöikseen kuljeskeli hotellin ympäristössä ja otti alueen haltuun. Sortavala ei ole kovin iso kaupunki joten ympäristöön oli pian sopivasti tutustuttu.

Sortavala on aikanaan ollut merkittävä koulu- ja opiskelijakaupunki. Opettaja- ja pappisseminaarit sävyttivät kaupunkia niin että siitä syntyi varsinainen karjalan henkinen keskus. Sortavala kuului itsenäiselle Suomelle vuodesta 1917 vuoteen 1940, jolloin se jäi Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle. Vuonna 1941 suomalaiset palauttivat sen hallintaansa ja pitivät sitä vuoteen 1944. Vuoden 1947 Pariisin rauhassa kaupunki luovutettiin muun Karjalan mukana Neuvostoliitolle. Suomalaiset jättivät kotinsa toistamiseen ja kaupunkiin asutettiin muualta tuotuja perheitä valmiiksi kalustettuihin koteihin ja taloihin.

 

Katunäkymää

 

Monet rakennukset kaupungissa ovat päällisin puolin huonokuntoisia, osa jopa hylättyjä ja vain jääneet paikoilleen lahoamaan. Tämä hotellin lähistöllä oleva talo on sieltä paremmasta päästä.

Puutalojen lisäksi kaupungissa on kerrostaloja, jotka ovat hieman uudempaa tuotantoa kuin suomalaisrakenteiset alkuperäisemmät puurakennukset. Monet niistäkin ainakin ulkosivuiltaan kohentamisen tarpeessa.

 

Kauppatalon päädyssä mahtava mosaiikkityö Pietarin kalansaaliista

 

Kaupunkiin ja sukujuuriin tutusmisen ohella Eevert vietti päivän Laatokan Valamossa. Vanhassa luostarissa, jonka entisöimistyöt ovat hyvässä vauhdissa.

Valamoon pääsi sujuvasti Sortavalan satamasta kantosiipialuksella tunnissa. Alkuun matka taittui saarten suojassa, mutta tuo mahtava järvi avautui aavana melko pian rannasta lähdettyä. Valamon päässä seuruetta odotti oma opas joka asiantuntevasti ja lämmöllä kertoi saaren värikkäistä vaiheista. Munkit Herman ja Sergei perustivat ihan ensimmäisen luostarin Valamon saarelle perimätiedon mukaan 1100-luvulla. Saarella oli ollut jo aikaisemmin kalastajien uhripaikkoja.

 

Valamon opaskierroksella

 

Valamo syntyi pienenä erakkoluostarina, mutta nousi nopeasti Karjalan hengelliseksi keskukseksi. Pyhittäjä Sergei oli tuonut Valamoon Bysantin perinteen, askeesin ja kirkkolaulun ja –taiteen perusteet. Sergein kuoltua valtaosa hänen seuraajistaan oli karjalaisia, mutta 1400-luvulla luostariin alkoi tulla myös venäläisiä munkkeja. Luostari on aina ollut lähetystyön keskus ja siellä kilvoitelleet munkit ovatkin perustaneet lukuisia luostareita muualle. Tunnetuimpia näistä lienee Konevitsan luostari taidokkaine kuoroineen. Kirkon rakentajana Eevert varsin tarkasti tuki töitä ja työvaiheita aina kun vain mahdollista reippaalla kierroksella.

 

Kiireinen munkki

 

Tällähetkellä luostarissa työskentelee satakunta munkkia erilaisissa tehtävissä. Turismi on yksi merkittävä osa nykyistä toimintaa, sillä luostari on varsinainen pyhiinvaelluskohde monelle matkailijalle. Saarella käy päivittäin 2000 kävijää. Talvikuukaudet saari on kiinni vaikeiden järvi/meriolosuhteiden vuoksi. Saarelle ei silloin ole lainkaan liikennettä. Pahimmilla myrskyillä Laatokassa saattaa olla 6 metrisiä aaltoja, jotka tehokkaasti estävät vesikiikenteen.

 

Pääluostarin kirkko entisöitävänä

 

Valamon kaunis tunnuskirkko oli peitetty rakennustelineisiin ja piilossa tällä kertaa. Sisätiloihin sentään pääsi mutta siellä olevat kauniit yksityiskohdat ovat vain muistoissa, sillä sisällä ei kuvia saanut ottaa. Muissa kirkoissa ei kuvauskieltoa ollut joten joitakin rukousalttareita jäi muistikuvien lisäksi myös kotona tutkittavaksi.

 

Rukouskynttilät Yläsnousemuksen kirkosta

 

Luostarin toiminta loppui ilmapommitusten jälkeen 1940. Luostari evakuoitiin helmikuussa 1940 ja noin 200-henkinen veljestö löysi uuden kodin Heinäveden Papinniemestä. Tuhoisissa pommituksissa menehtyi osa luostarin väestä rakennuksien mukana. Evakuoinnin jälkeen veljestö ikääntyi ja pieneni merkittävästi.

Luostarin rakennukset olivat muussa käytössä lähes neuvostoajan loppuun, mm. sotilastukikohtana, ammuntaratana ja vanhainkotina, mutta 1989 ensimmäiset munkit aloittivat luostaritoiminnan uudelleen ja rakennukset luovutettiin Moskovan patriarkaatille. Sen jälkeen entisöitityöt ovat hiljalleen edenneet.

 

Uuden Jerusalemin skiitta

 

Saarella on kaikkiaan pääluostarin lisäksi on kaksitoista sivuluostaria eli skiittaa. Näistä suurin osa on jo entisöity tai työ on käynnissä. Pääluostarilta n. 6 km päässä on uuden Jerusalemin skiitta. Vuosien 2005-2008 aikana perusteellisesti sisältä kunnostettu kirkko valmistui alunperin v. 1906. Skiitan alueella toimi 1930-luvulla luostarin poikakoti.

Luostaripäivän jälkeen oli vuorossa kotiseutukierros. Eevertkin pääsi katsastamaan erään esi-isänsä kotitalon. Siellähän se oli pystyssä pienen hiekkatien päässä edelleen. Melkoisen tomera vahtikoira käski kuitenkin pysyä sopivan etäisyyden päässä talosta. Siispä muistelijoiden ryhmä kerääntyi hiekkatien päähän tarinoimaan ja esittelemään toisilleen alueen muita taloja ja toimipaikkoja.

 

Kotitalo

 

Kotitalon tuntumassa oli myös suomalainen hautausmaa. Se ei ehkä ihan vastannut käsitystä sellaisesta hautausmaasta jollaisilla olemme tottuneet vierailemaan yleensä. Hautausmaata suomalaiset kävijät välillä talkoillakin kunnostaa, mutta ilkivalta on vielä vuosienkin perästä tuhonnut paikkaa. Jokapuolella on kaatuneita kiviä ja pusikoitunutta villimetsää.

 

Suomalaisella hautausmaalla

 

Ympäristökierros kuljetti matkalaiset myös tunnetulle muistomerkille. Vuonna 2000 pystytettiin rautaristi talvisodan 1939-1940 uhrien muistoksi Petroskoin ja Suojärven teiden risteyskohtaan, Lemetin mottitaistelujen keskeiselle tapahtumapaikalle. Se on suomalaisten ja venäläisten veteraanijärjestöjen yhteishanke.

 

Surunristi

 

Viisi metrinen risti kuvaa suomalaisen ja venäläisen äidin surua kaatuneista pojistaan. Ristin molemmilla puolilla on naishahmo kasvot upotettuna ristiin.

 

Surun ristin laatta

 

Ristin läheisyydessä nautittiin maittava välipala. Eevertin mielikaloja ovat sardiinit. Niillä sitä on monet tiukat paikat maailmalla hoidettu aikaisemminkin. Ja venäläiset suolakurkut… ja nämä taisivatkin olla ihan maustekurkkuja. Hyviä ja maittavia kaikki.

 

Kulkijan eväät

 

Matka jatkui kauniita maisemia katsellessa ja taidokkaan oppaamme Martti I Jaatisen kertomuksia kuunnellessa. Siinä olikin opasta ihan parhaimmasta päästä. On tainnut miehellä tulla tehdyksi yksi jos toinekin kirja ja opus sekä väitöskirja Sortavalan alueen kaikenkattavasta historiasta. Alueen todenperäisiä tarinoita voi lukea Martti Jaatisen kirjasta Kerrostalon kuolema.

 

Tuliaisiakin Eevert tietenkin toi tullessaan.

 

Tuliaiset

 

Laatokan Valamon tiiltä, Ruskealan kivilouhoksen valkoista marmoria sekä valetun kellon Valamosta. Näinköhän sitä pitää kellotapulia ryhtyä tuumailemaan, myhäilee Eevert kilkutellessaan kaunissointista kelloa kesäyössä.

______________________________________________

Kuvat Siippa ja Mare

 

 

 

Mennyttä ja tulevaa

Mennyt vuosi
Menneen vuoden muistoja

 

Menneen vuoden kohteita pääset kurkistelemaan Eevertin matkakuvien kautta. Vaiherikasta ja sekkailullista on elämä ajoittain ollut.

Kiitollisena kanssakulkijoilleen ja blogin kautta seuraajilleen on hyvä kohottaa malja kanssasi ja toivotella kaikkea parasta mahdollista vuodelle 2012.

 

Malja Sinulle!
Malja Sinun onneksesi!

Tunnelmia Pietarista

Eevertin luottamustoimet ja mielenkiinnon kohteet johdattivat hänet seuramatkalle Pietariin. Matkaan lähdettiin suurella bussilla lähikaupungin keskustasta eräänä varhaisena aamuna. Bussin ympärille kokoontui paljon väkeä ja heti alkumatkasta alkoi vilkas tutustuminen. Matka Pietariin oli pitkä, joten jo matkalla ehdittiin monta tarinaa kertomaan. Seuramatkat ovat aina mukavia. Heti alkumatkasta Eevertkin sai oman ystävä-kaverin, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja seikkailuja yhdessä.

Ensimmäinen rajantakainen kohde oli Terijoki. Terijokeen Eevertin juuriakin sitoutuu menneisyydessä. Onpa muuan sukulaistätikin kirjoittanut ihan kirjojakin (Veltheim – Kultainen rinkeli) Viipurista ja lähikylien elämästä. Terijoki tunnettiin 1930-luvulla ”Suomen Rivierana” pitkän hiekkarantansa vuoksi ja se oli erittäin suosittu matkailukohde. Monet Viipurilaiset hankkivatkin Terijoelta huvilan ja viettivät osan vuodesta kauniilla rannoilla.  Terijoki olikin suosittu lomakohde etenkin taiteilijoiden ja kirjailijoiden keskuudessa. Matkalla Eevert huomasi, että monet valokuva-albumistakin tutut huvilat olivat nykyisellään huonossa kunnossa, eikä kirjoissa kuvattua loistoa juuri löytynyt. Ihastuttava oli kuitenkin ortodoksinen kirkko keskellä kylää kuulaassa kevätsäässä.

Terijoen ortodoksinen kirkko
Terijoen ortodoksinen kirkko

Kirkko valmistui 1913 ja vihittiin Kazanin Jumalanäidin ikonin muistolle 1915. Se tuhoutui osin talvisodassa, mutta on nykyään korjattu entiseen muotoonsa. Niin tässä kuin lukuisissa muissakin kirkoissa Eevert perehtyi ikonitaiteeseen ja ikonitaiteilijoihin varmaan tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Ikoneista Eevert on aina pitänyt ja niitä onkin kerääntynyt kotiin jo melkoinen kokoelma.

Matka taittui kohti Pietaria. Kaupunki osoittautui varsin suureksi ja kauniiksi. Viimeksi Eevertin siellä vieraillessa, monet kunnostustyöt eivät vielä olleet alkaneet. Nyt saattoi huomata kuinka taidokasta ja kaunista arkkitehtuuria oli kaupunki täynnä.

Pietaria bussin ikkunasta
Pietaria bussin ikkunasta

Melkoinen kameran sipsutus kuuluikin autossa, kun matkalaiset taltioivat muistojensa laatikoihin tunnelmia ohikiitävistä kohteista, ammattitaitoisten opastajien kertoessa samalla mielenkiintoisia tarinoita ja historian käänteistä, kaupungista ja kansalaisista. Eevert ihaili suunnattomasti sitä tietämyksen määrää mistä sai nauttia noiden muutamien päivien aikana.

Suomalainen löytää aina toisen suomalaisen. Niin Eevertkin. Eikä aikaakaan kun hän oli löytänyt uuden Suomi-talon. Suomi-talo on suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskittymä sekä Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen kohtauspaikka. Talo on osa historiallista kirkkokartanoa, jonka keskus on Inkerin suomalais-luterilainen Pyhän Marian kirkko. Suomi- talossa toimivat Suomen Pietarin instituutin lisäksi Pietarin suomalainen koulu sekä monien suomalaisten organisaatioiden ja kaupunkien edustustot.

Koulu on aina ollut Eevertin kiinnostuksen kohteita. Niinpä nytkin hän teki asiaa koululaisten pariin kyselemään kuulumisia ja ihastelemaan kiehtovia koulutöitä. Reippaat ja innokkaat oppilaat tekivät mieheen suuren vaikutuksen. Oli ilo tutustua heihin.

Eevert koulussa
Eevert opettamassa koulussa

Pietarin Suomalaisessa koulussa on reilu 60 oppilasta joilla kaikilla on juuret suomessa. Koulun arvoihin Eevertin on helppo yhtyä sillä pienessä koulussa arvostetaan tärkeitä asioita. Rehellisyys, kohtelias käytös, itsensä ja muiden ihmisten kunnioittaminen sekä työn tekemisen arvostus ovat koulussa kaiken opiskelun pohjana. Ne kun elämässä sisäistää, niin pääsee itsensä kanssa jo hyvin pitkälle vankalla pohjalla.

Viime vuoden puolella käyttöön otetulla Suomi-talolla oli jo ehtinyt vierailemaan Tarja Halonen valiokuntaneuvoksensa kanssa. Mitäpä muuta he tuliaisina luokkaan olisivatkaan voineet tuoda kuin tunnetun pariskunnan. Tässä Eevert pääsikin poseeraamaan itsensä presidenttiparin kanssa yhteiskuvaan.

Tarjan tuliaiset
Tarjan tuliaiset

Pian oli hyvästeltävä koululaiset ja siirryttävä opiskelemaan uusia asioita.

Puskinin kahvila
Puskinin lempi-kahvila

Aleksandr Sergejevitš Puškin on monelle tuttu runoilija. Runoilijoiden elämänkulku on toisinaan tuskaisaa. Niin Puskininkin.

Puškin epäili erään ranskalaisen sotilaan Georges d’Anthèsin rakastuneen hänen vaimoonsa ja päätti haastaa tämän kaksintaisteluun – siitäkin huolimatta, että Anthès oli 10. tammikuuta 1837 nainut Natalian sisaren Jekaterina Gontšarovan.

Kaksintaistelu käytiin 10. helmikuuta 1837. Anthès ampui Puškinia kuolettavasti vatsaan. Kaksintaistelu oli Venäjällä laitonta, ja Anthès vangittiin, mutta syytteistä häntä vastaan luovuttiin.

Puskinillekin tuttu kirjailija-kahvila houkutteli Eevertiä ja eipä aikaakaan kun tyylikkääseen ajan hengen mukaisesti sisustettuun tunnelmalliseen kahvilaan oli asettauduttu tuokioksi nauttimaan historiallisista hetkistä maukkaiden leivonnaisten kera. Tapasipa Eevert myös ihailemansa runoilijan itsensä kahvittelemassa kevätauringossa.

Eevert ja Puskin
Eevert ja Puskin kahvitauolla

Puskinin innoittamana Eevertin tie kulki 10 min matkan päähän taidemuseoon. Mihinkäpä muualle kuin Eremitaasiin. Eremitaašilla tarkoitettiin alkujaan Katariina II:n vuonna 1764 Talvipalatsin yhteyteen perustamaa hovimuseota, mutta kokoelman levittäytyessä varsinaisen Talvipalatsin puolelle vuonna 1922 nimi on laajentunut käsittämään koko palatsin yhteydessä olevaa taidekokoelmaa. Kokoelma sisältää nykyisellään yli kolme miljoonaa taide-esinettä. Siinä sitä oli vanhalle miehelle haastetta.

Eremitaasi
Eremitaasi

Onneksi on hyvät kengät jalassa. Ovat kertoneet että siellä tulee kuljetuksi hyvin pitkiä matkoja. Eevertin matkassa olikin askelmittari ja siihen kertyi juhlalliset 13 000 askelta museoretkellä. Niin iso se museo olikin, että jotkut ihan eksyivät siellä ja kesti kauan ennenkuin tavoittivat muun ryhmän uudelleen. Hyväntahtoinen Eevert ystävällisesti huolehti eksyneiden omaisuudesta jälleennäkemisen hetkelle saakka.

Taideharrastusta
Taideharrastusta

Taidokkaiden, vanhojen mestareiden taide on lähellä Eevertin sydäntä. Erityisesti Rubensin luonnolliset muodot koskettavat herkällä tavalla karummankin miehen sydäntä. Taulujen äärellä Eevert viihtyisi vaikka kuinka kauan. Reipasliikkeinen opasneitonen piti kuitenkin huolta, että Eevertkään ei ihan kuvan-kauniiden naisten lumoihin päässyt uppoamaan.

Hääpari
Hääpari

Naiskauneutta kirkkaat silmät havaitsivat muuallakin kuin tauluissa. Useampi nuoripari oli tullut tekemään hääkuvauksia Eremitaasin loisteliaisiin saleihin ja portaikkoihin. Huokaillen Eevert seurasi nuorten touhuja. Oi niitä aikoja…

Taidekohteiden jälkeen Eevert perehtyi matkalaistensa kanssa vielä moniin päivänpolttaviin hyvin ekumeenisiin kysymyksiin ennen kotiin paluuta.

Linja-auto suunnisti Viipurin kautta kotisuomeen. Viipuriin liittyy Eevertillä myös paljon muistoja sillä onhan esitädit siellä lapsuuttaan viettäneet ja pariinkin kertaan sieltä pois muuttaneet. Uudeksi kotikaupungiksi tuli Lahti, mutta vanhemiten niin usein muistoissa ollaan palattu takaisin Viipurin loiston aikoihin ja lapsuuden leikkeihin.

Viipurin pyöreä torni
Viipurin pyöreä torni

Viipurin linnoitukseen kuului Pyöreä tykkitorni, jossa nykyisin toimii historiallinen ravintola. Se on lähes 500- vuotias rakennus. Torni rakennettiin vuosina 1547-50, oletetusti Kustaa Vaasan vuonna 1547 antamasta käskystä Viipurin kaupunginmuurin vahvistamiseksi. Alun perin tykkitorneja olisi pitänyt rakentaa muuriin kaksi, mutta toista ei koskaan toteutettu. 1900-luvun alussa torni sisustettiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan kahvilaksi, jollaisena se vielä nykyisinkin toimii. Ravintola avattiin vuonna 1923.

Makoisten paastonajan antimien ohella Eevert löysi täältäkin naiskauneutta ihailtavakseen. Sharmantti herramme kiinnitti huomionsa torniin saapuneeseen laulajattareen ja ryhmän innokkaimpana ihailijana taputti kaikkien esitysten jälkeen onnellisena. Minkään muun kaltaista musiikkia ei Eevert olisi voinut kuvitellakaan tuohon paikkaan.

[tube]http://www.youtube.com/watch?v=dUSf94XwKBE[/tube]

Musiikki-elämyksen pääsee sisään napsaisemalla vasemmassa reunassa olevaa pientä kolmiota.

Sydän pamppaillen ja itsekseen huokaillen Eevert poistui Pyöreästä tornista ja palasi kotimaisemilleen jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Eevertin muut matkakuvat löytyvät Matkakuva-albumista.

 

 

Sukukokousta suunnittelemassa

Eevert suunnitelee sukukokousta tulevana kesänä. Suku on hajaantunut eripuolille Suomea, joten on tärkeää miettiä tarkkaan sopiva paikka missä viettää ikimuistoisia hetkiä toisten kanssa. Edellisestä tapaamisestakin on kulunut jo tovi. On aika laskea lapset kuulla kuulumiset ihan porukalla.

Siispä tuumasta toiseen ja nikkarin verstaasta pihalle.

Eevert suuntasi reissunsa Savoon katsastamaan paikkoja. Matkallaan Eevert pysähtyi ihastelemaan kanavaa. Taipaleen kanava Varkaudessa on Suomen ensimmäinen kanava jossa oli sulkuportit. Vanha kanava on jo museoituna vieressä, mutta uusi kanava (60-luvulta) palvelee edelleen kulkijoita 24h/vrk.

Taipaleen kananva
Eevert Taipaleen kanavalla

Kuinka kaunis onkaan suvinen päivä Suomen maassa! Mielenkiinnolla Eevert katseli kuinka pieni moottorivene pääsi kanavan kautta matkaamaan eteenpäin. Valtavat vesimassat täyttivät 120m pitkän kanava-altaan muutamassa minuutissa. Muistipa Eevert nuorena kollina meloneensa monen kanavan läpikin. Saattoi olla vaikka kuinka helteinen päivä niin silti kanavan uumenissa oli melkoinen vilu.

Eevert ja Valamon kirkko
Eevert ja Valamon kirkko

Tulevan sukukokouksen kohteeksi on valittu Valamon luostari. Siispä paikkaa lähti katsastamaan useamman henkilön edustusjoukko ja yhteistuumin havaittiin, että se sopii tarkoitukseen oikein hyvin.

Valamon luostari viettää tänä vuonna Heinävedellä toimimisensa 70-vuotisjuhlavuotta. Vuonna 1977 valmistunut luostarin Kristuksen kirkastumisen pääkirkko rakennettiin Laatokan Valamon muistokirkoksi luostarin ystävien lahjoituksilla ja Suomen valtion tuella. Tänä vuonna kirkon ikonostaasi on uudistettu ja sitähän Eevertin oli poikettava katsomaan tarkemmin.

Valamon uusi ikonostaasi
Valamon uusi ikonostaasi

Kauniin ikonostaasin on lahjoittanut nimettömänä pysynyt suomalainen luostarin ystävä. Uusi ikonostaasi edustaa vanhavenäläistä tyyliä ja sen koristeaiheet ovat peräisin Laatokan Valamon vanhojen kirkkojen ikonostaaseista.
Se on valmistettu Keski-Venäjällä, Kurskin alueella, missä toimii Shigrin Pyhän Kolminaisuuden ortodoksisen veljestön puutyöverstaat. Ikonostaasin veistäminen aloitettiin viime syksynä ja se toimitettiin valmiina Uuteen Valamoon maaliskuun alussa. Aika tuoreeltaan pääsi Eevertkin sitä ihastelemaan.

Pentti Saarikosken hautapaikka
Pentti Saarikosken hautapaikka

Valamon hautausmaallakin poikettiin ja sieltä Eevert löysi kirjailija Pentti Saarikosken hautapaikan. Värikkään ja vaiherikkaan elämän viettänyt Saarikoski oli useita jaksoja hiljentymässä Valamossa. Hänen toiveena oli tulla haudatuksi rakastamalleen paikalle, mistä hän oli useaan otteeseen luonut katseitaan luostarialueelle hautausmaakukkulan näköalapaikalta.

”Minä rakastan sinua, niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa, niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla, kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua
(Pentti Saarikoski)

Haudalle Eevert jätti oman kynänsä, niinkuin kirjailijan haudalle on vuosien saatoissa ollut tapana jättää.

Kosken kuohuja
Eevert kanavan rannalla

Kotimatkalla oli aikaa katsastaa lisää kanavia. Mikä lie Eevertiä kanavarakenteissa kiinnostanut. Valamosta lähdettäessä oli ihan pakko poiketa vielä Karvion kanavaa ja viereistä koskea ihastelemaan. Karvion kanava kuuluu Heinäveden reittiin ja yhdistää Kallaveden ja Haukiveden. Kanavan liepeillä oli useita kalastajia heittämässä perhojaan. Siimat kimaltelivat kauniisti auringossa. Varsinaista saalista ei näkynyt, mutta se lieneekin monelle toisarvoinen asia.

Mikä oli miehen nauttiessa kulttuurimaisemista!

Lisää Eevertin matkakuvia löydät täältä.

Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.