Avainsana-arkisto: Laiva

14.12.

Huomenta kaikille, toivottaa Eevert heti herättyään. Koira ja kissa ovat tulleet makuukamariin saakka tarkkailemaan miehen unta. Ehkä ne jo kaipasivat aamiaistaan, sillä kello on jo hyvin paljon heidän mielestään.

Aamukulkue
Aamukulkue

Eevert nousee ylös ja ryhtyy tavanomaiseen tapaansa kahvinkeittoon. Ihminen, niinkuin eläimetkin tarvitsevat rutiineja. Ne tuovat turvallisuutta elämään, vaikka saattaisivat joskus tuntua kurjilta. Elämässä on rytmiä vauvasta vaariin. Aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan. Ruoka-ajat ovat usein suurinpiirtein samoihin aikoihin ja päivän kulku seuraa jotakin rytmiä. Aikuisilla se on työn ja vapaa-ajan rytmi ja päiväkoti- ja koululaisilla sitten oma rytminsä joka on yhteydessä aikuisten rutiineihin.

Tai oikeastaan elämänrytmi taitaakin olla koululaisten rytmi, sillä se vaikuttaa aikuisten loma- ja muihin aikoihin aika paljon.

No, onpas tänä aamuna rytmiä, naureskelee mies itsekseen ja huomaa toistavansa aamutoimet aina samassa järjestyksessä.

Aamulehteä hakiessaan Eevert kompastuu eteisessä lojuvaan laatikkoon. Onneksi ei sentään kaadu, mutta melkoista ryminää sieltä kuuluu.

Kumma laatikko
Kumma laatikko

Niin, tuo laatikko. Sekään ei varmasti hoidu pois, jos itse ei asiaan ryhdy, tuumaa mies ja päättää hoitaa sen heti aamukahvin jälkeen.

Laatikossa on vanhoja lehtiä ja esitteitä. Vanhoja mainoksia on mukava lukea. Niin moni asia on muuttunut elämässä.

Laatikon pohjalla on muutamia kirjoja. Mitäs nämä ovat, mutisee mies syventyneenä löytöönsä. Vanhoja aikataulukirjoja! Näiden mukaan junat ja linja-autot ajoivat. On niitä aikatauluja nykyisinkin, vaan harvemmin näin painettuina.

Ennenaikaan lomia vietettiin paljon koti-Suomessa ja tehtiin rengasmatkoja. Näihin oli valmiiksi koottu ehdotuksia aikataulutietoineen. Hyvää palvelua sellainen!

Omatoimisilla rengasmatkoilla Eevert on lapsuudessaan reissannut joka kesä. Matkustettiin junalla, linja-autolla ja sisävesilaivalla ja asuttiin leirintäalueella sopukupoliteltassa. Oli se vaan aika raijaamista siihen aikaan kun ei ollut omaa autoa kuljettamassa tavaroita.

Laatikon sisältöä
Laatikon sisältöä

Laatikon pohjalla on kartta. Se on junakartta – Turistin, sen aikataulukirjan – välistä. Siihen on joku tehnyt merkintöjä ja suunnitellut matkaa. Alleviivauksista näkee minne on oltu menossa: Tampere, Piippola, Lohja, Pieksämäki, Rovaniemi, Kolari, Porvoo, Vaajakoski, Jyväskylä, Turku ja mitä kaikkea muuta.

Ja monet linnat tulivat tutuksi niillä reissuilla. Ainakin Turussa, Hämeenlinnassa ja Savonlinnassa. Jännittäviä paikkoja pienelle pojalle.

Pieniä reijitettyjä pahvinpaloja on laatikossa kokonainen nippu. Piletit olivat ennenaikaa vahvaa pahvia ja niihin konnari nipisti reijän sitä mukaa kun matka eteni. Oli yksittäisiä lippuja joillekin rataosuuksille. Lisäksi löytyi rengasmatka-lippuja, joissa oli useampi määränpää valmiiksi merkittynä.

Lomalaiset
Lomalaiset vm. 1970

Matkakirjojen ja lippujen lisäksi löytyi muutama vanha valokuva. Niissä komeili tuttuja henkilöitä perheestä. Voi sentään, tuokin serkkulikka noin nuorena sisävesilaivan kapteenin vierellä poseeraamassa!

Serkkulikka
Serkkulikka

Pian Eevert uppoaa muistojen matkalle. Telttailemaan, onkimaan, sukuloimaan jne.

Onkireissu ja sopukupoli
Onkireissu ja sopukupoli

Aika kuluu kuin huomaamatta. Mielikuvissaan hän kuulee junan pyörien tasaisen kolinan ja sen rauhoittavan rytmin. Monet kerrat hän muistaa nukahtaneensa Aku Ankan Kesäkaruselli sylissä. Aku Ankan kesälukemiston sai aina kun lähdettiin lomareissulle. Sen kanssa kului hyvin aika pitkilläkin matkoilla.

Rengasmatkalaiset
Rengasmatkalaiset

Illan tullen Eevert jättää aarteensa ja päättää, että ne talletetaan edelleen. Unissaan Eevert vielä seikkailee lapsuuslomillaan eripuolilla Suomea.

Millaista rytmiä tunnistat omassa elämässäsi? Mikä on parasta lomalukemista? Entä millaisen lomamuisto sinulle palaa tänään mieleen?

_____________________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

4.12.

Aamukahvia juodessaan Eevertille tulee kummallinen olo. Ihan kuin jotakin pitäisi muistaa, mutta ei millään muista. Asia jää pyörimään mieleen eikä jätä miestä rauhaan. Eevert kaataa itselleen vielä yhden personkupin, ihan vain siksi, että jos kahvi kirvoittaisi muistin niin, että vaivaava asia selkiintyisi.

tenho
Tenho kurkistaa ihmeissään tuolin takaa

Pikkukoira Tenho huomaa, että isäntä miettii kovasti jotakin ja on selvästi unohtanut aamiaisen antamisen. Siispä Tenho haukahtaa ja tönäisee kuonollaan ruokakuppiaan. Eevert havahtuu ja kaataa koiran kuppiin nappuloita. Tenho katsoo kuppiaan ja sitten miestä. Kissanruokaa koirankupissa – kyllä nyt on jotakin sekaisin, murahtaa Tenho ja pistelee nappulat kiireesti piiloon ennen emäntäkissan saapumista.

Kurskistus ovesta
Eteinen

Eevert käy päästämässä Tenhon pihalle.

Eteisen penkiltä hän poimii käteensä paperinpalan. Hetken aikaa mies katselee sitä ja lopulta ilme kirkastuu. Sehän se oli mitä ei muistanut! Suntion pyytämä asia. Tässähän se on kirjoitettuna. Lapussa oli osoite ja kellonaika – ei muuta. Eevert katsoo kelloaan ja tuumii, että on lähdettävä heti liikkeelle.

Osoite kuulostaa jännittävältä – Uutiskatu. Aikansa kierreltyään Eevert löytää annetun osoitteen ja kyselee tapaamiltaan ihmisiltä minne Suntion oli mahdollisesti sopinut menevänsä. Pian asia selkenee. Ja yhtä pian Eevert kauhistuu!

Rakennus on löytynyt
Rakennus on löytynyt

Suntio oli luvannut toimia päivän Jouluradion musiikkipäällikön assarina. Mitä ihmettä? Vanha merikarhu tuskin osaa muuta kuin hieman morsettaa apua ja siitä taidosta ei taida olla juuri hyötyä. Suntion sukulaispoika Jani pistää  samantien Eevertille kuulokkeet korville ja kertoo, että on aika ryhtyä työhön.

Kuulokkeet
Kuulokkeet

Hurja määrä nappuloita, joita pitäisi kiertää ja kääntää. Hikihän tässä tulee, huokaisee Eevert.

Äänipöytä
Äänipöytä

Jännittävää, kuinka musiikki siirtyy näytölle ja muuttuu liikkuvaksi kuvaksi. Jotakin siellä säädetään ja valmistellaan lähetyksen alkamista.

Yhteistä työtä
Yhteistä työtä

Jani kertoo, että Jouluradion kokoelmiin kuuluu yli 3000 eri kappaletta ja esitystä. Niiden kuunteluun ja soittolistojen kokoamiseen on kulunut paljon aikaa!

Uusimmat äänitteet ovat tulleet Islannista saakka. Eevert tutustuu vasta saapuneeseen kokoelmaan mielenkiinnolla. On siinä sitten monta joululaulua, tuumii mies ja koittaa laskea mielessään kuinka monta itse tuntee.

Joulumusiikkia
Joulumusiikkia

Seuraavaksi on aika suunnitella haastattelua. Joulumusiikin välissä on mukavaa kuunnella eri ihmisten ajatuksia joulusta. Pieni väristys käy Eevertin kehossa kun hän kuulee pääsevänsä miettimään Heikki Harman haastattelua. Voi sentään, Hectorin musiikia sitä on kuunneltu melkein pojankölvistä saakka huokaa Eevert. Jotkut sanoitukset ovat niin kuin olisivat kertoneet omista nuorukaisvuosista kaikkine töllöntöineen.

Mitähän sitä kysyisi?

Kovin on huisketta studiolla. Tuskin on haastettelu saatu loppuun kun pitää siirtyä jo kovaa kyytiä seuraavaan kohteeseen.

Jouluradion mainio toimitus
Jouluradion mainio toimitus

Muutamia pressikuvia pitää ottaa ja sinne tietysti koko studion porukalla ollaan matkalla. Eevert saa Jouluradion hauskan punaisen radion käteensä ja kuvan muistoksi assaripäivästään.

Jouluradio Eevert Taavitsainen
Jouluradio Eevert Taavitsainen

Jani kertoo pitävänsä joulusta. Kyllä siitä täytyykin pitää, jos keskittyy siihen kokonaan puolen vuoden ajan! Jouluradio soi Adventista Loppiaiseen, mutta monet valmistelut ja suunnittelut tehdään ennen sitä. On siinä pojalla pitkä joulu, hörähtää Eevert, joka tunnetusti on jouluihminen itsekin. Unelmatyöhän tämä on, vahvistaa Jani.

Jani Kareinen ja Eevert
Jani Kareinen ja Eevert

Eevert ja Jani keskustelevat pitkään joulusta. Viimeiseksi Eevertin mieleen jää ajatus siitä, että jouluna kaikki ikävä ja pahuus voidaan jättää ja antaa ilon sekä riemun vallatata  tilaa.

Ilo, hyvä olo, läheiset ja maittava jouluruoka karkoittavat tehokkasti ikävää elämästä. Eevert huomaa olevansa samaa mieltä nuoren musiikkipäällikön kanssa. Pienestä studiosta lähtee liikkeelle suuria ja merkittäviä asioita. Elämässä moni pieni asia voi olla niin suuri ja merkittävä, että se kantaa monen ikävän yli.

Studiolla
Studiolla

Lähtiessään Eevert saa mukaansa kaksi heijastinta, itselleen ja Suntiolle. Ne tulevat tarpeeseen, sillä pimeällä tiellä jalankulkija on kovin näkymätön. Iloisen punainen heijastin tuo valoisammallakin kelillä hyvää mieltä ihan vain olemassaolollaan.

Heijastimet
Heijastimet

Päivän päätyttyä Eevert suuntaa sairaalaan ja hakee sieltä mukaansa Suntion jatkamaan toipumistaan kotiin. Kotimatkalla Eevertillä on paljon kerrottavaa ihmeellisestä päivästään assarina. Eevert on oikeastaan kiitollinen siitä luottamuksesta, jonka hän Suntiolta sai assaripäivässä.

Musiikin kuuntelua
Musiikin kuuntelua

Kotona Eevert ottaa esille vanhan levysoittimensa ja kasan levyjä. Hectorin äänitteitä löytyy useampia ja niitä kuunnellen vierähtää koko ilta. Musiikki vie Eevertin muistoihin.

Millaisia muistoja musiikki ja artistit sinussa herättävät? Mikä on suosikki joululaulusi? Ja oletko jo kuunnellut Jouluradiota?

________________________________________________

Kiitos Jouluradion väelle ja erityisesti musiikkipäällikkö Jani Kareiselle mukavasta päivästä.

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

1.12.

Eevert kolusi varastossaan hetkenaikaa ja varustautui sieltä ottamillaan ämpäreillä ja lapiolla. Pian oli mies jo kulkemassa metsätietä  eteenpäin. Askeleet olivat määrätietoisia ja matka eteni sutjakkaasti.

Linnut
Linnut

Pikkuiset linnut sirkuttivat kulkijalle tervehdyksensä. Ne tunsivat Eevertin, sillä niin monena vuonna Eevert on pahimman talven ajan antanut niille lisäravintoa talviruokintapaikoilla.

Pian mies saapuikin jo pienelle hiekkakuopalle. Se oli Taavitsaisen taloon tullut aikanaan tonttikauppojen yhteydessä. Juurikaan sieltä ei ole hiekkaa tarvittu, muutoin kuin pieniin kotihimmiin. Kesällä Eevert oli valanut portin pielustaa ajatellen kaksi sementtitolppaa. Ne on nyt aika ottaa käyttöön ja laittaa valot tolppien päälle. Nyt jos koskaan se on tarpeen kun maailma näillä seuduilla on kovin pimeä suurimman osan ajasta.

Jälkiä hiekassa
Jälkiä hiekassa

Eevert kuljeskeli siellä täällä ja tunnusteli hiekan laatua. Hyvää ja tasalaatuistahan tämä on, joten ei muuta kuin ämpärit täyteen hiekkaa ja takaisin kotiin sekoittelemaan sopivaa pinnoitetta tolpille.

Ämpäri
Ämpäri

Ämpärit eivät kaikkein kevyimpiä olleet, mutta onneksi Eevert on vielä väkevä ja riuska mies kantamaan taakkoja. Monet vuodet merillä opettivat tarttumaan tositoimiin. Isolla laivalla ei olisi pärjännyt, jos lihakset stoppaisivat heti kun joutuisivat työhön. Niistä päivistä on jo aikaa, mutta keho muistaa ja on vain mielissään kun saa työtä.

Tarpeita
Tarpeita

Verstaallaan Eevert noutaa lisäksi vettä ja muuta tarvittavaa. Pian on seuraava lihastyötä vaativa homma käsillä, kun seos on saatava tasaiseksi ja väriaineita myöten hyväksi.

Tolpat Eevert päällysti valkeaksi värjäämällään hiekalla, johon oli sekoitettu hieman tavallista laastia. Päällikerros ei ollut kovin paksu, joten hän siirsi tolpat kuivumaan talon kuivuriin, jossa ennenaikaa oli viljoja kuivateltu. Viljaa ei ollut enää vuosiin viljelty, joten kuivuri oli enimmän aikaa jouten. Nyt se tuli tarpeeseen.

Illalla Eevert sai asennettua tolpat portinpieleen.

Portin pieli
Portin pieli

Lisäksi vain hieman havuja koristeeksi pihavalojen ympärille. Nämä valaisevat hyvin aamu- ja iltapimeitä talon kohdalla.

Tuli
Tuli

Näin se valo hiljalleen alkaa valloittamaan pihaa, sanoo Eevert myhäillen tyytyväisenä.

Sen verran tuntuu hartioissa fyysinen työ, että pian on kotisaunan pesässäkin tuli ja saunan parantava lämpö saa hoidettavakseen vanhan miehen kipeytyneet lihakset.

Sauna
Sauna

Oletko huomannut mihin aikaan aurinko laskee? Millaisista pimeän talven valoista sinä pidät? Ja mitä mahtaa huominen tuoda tullessaan Eevertin elämään?

_______________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

Pieni kesäretki

Kesä kutsuu miehen kulkemaan. Uusia paikkoja ja seikkailuja on miltei pakko päästä tutkimaan heti kun kelit käyvät lämpimimmiksi. Siispä ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi Eevert pakkaa itsensä pienelle reissulle. Naapurikaupunkiin on tullut paljon väkeä markkinoille. Aina sitä yhdet markkinat täytyy saada käytyä.

Pillipiiparit
Pillipiiparit

Turussa vietettiin viikonloppuna Keskiaikaisia markkinoita. Osa kaupungista on muuttunut kovin erilaiseksi. Musikantteja ja näytelmäryhmiä löytyi joka kulman takaa.

Piispallinen siunaus
Piispallinen siunaus

Saivatpa kansalaiset ihan piispallisen siunauksenkin halutessaan.

Markkinoilla tulee aina nälkä.

Evästä toki oli Eevertillä mukana, mutta kunnon keskiaikaisista matkalaisten eväistä ei mies mitenkään malttanut kieltäytyä. Mainio tuoksu levittäytyi yli torin.

Lihaa - sikaa
Lihaa – sikaa

Iso sika oli päätynyt vartaaseen ja sitä syötiin hyvillä mielin ja rasva suupielistä tiristen päreenpalaselta.

Markkinahumu jatkui myöhään yöhön saakka.

Aamulla oli sitten aika jatkaa hurskaammille näkymille. Ensimmäinen kohde osui Taidekappeliin joka on aivan Turun keskustan tuntumassa pienen ajomatkan päässä.

Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?
Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?

Vanha merimies huomautti huvittuneena ensitöikseen, että onpas iso parkki laitettu nurin kalliolle!

Pyhän Henrikin Taidekappeli on ekumeeninen yksityinen kappeli.

Kappeli itsessään on jo taideteos.
Se kurottuu kohti toivoa, kristinuskon ydinsanomaa.
Kappelin lasireliefeissä on kolme sanaa: 
”Usko -Toivo – Rakkaus” 

ja Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät”.

Sisällä tapahtuu
Sisällä tapahtuu

Taitelija Hannu Konola oli parhaillaan kertomassa alttarin lasitöistä vierailevalle ryhmälle.

Opastusta
Opastusta

Kappelilla toiminut opas kertoi myös merkittävistä symbolisista kuvista kappelin alttaripäädyssä.

Tunnelmaa
Tunnelmaa

Valojen ja varjojen maailma tuo Taidekappeliin erityistä tunnelmaa.

Taidekappeli on jo 10 vuotias. Lisätietoa Klik.

Moni muu kirkko on paljon vanhempi ja sellaiseen vanhaan kirkkoon miehen mieli veti seuraavaksi.

Nauvon Pyhälle Olaville pyhitetty kirkko on rakennettu noin 1450-luvulla.

Nauvo
Nauvo

Se edustaa arkkitehtuurillaan aivan toista aikakautta ja henkii menneiden sukupolvien elämää monella tapaa.

Nauvon kirkko
Nauvon kirkko

Nauvolainen laivamallien rakentaja Åke Sandvall rakensi vuonna 1971 votiivilaivan priki Aidin, jonka esikuvana oli nauvolainen purjealus, joka rakennettiin vuonna 1873. Lähde Klik.

Priki Aid
Priki Aid

Votiivilaivat ovat erityisesti rannikkoseutujen kirkkojen katoissa roikkuvia laivojen pienoismalleja. Suomessa tiedetään olevan yli 200 votiivilaivaa. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet votiivilaivoja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai avusta merihädässä. Laivoja on käytetty myös rukouselämässä: niiden äärellä on voitu muistaa merellä hukkuneita tai kotoa poissa olevia. Lähde Klik.

Vanha merimiehemme virvoitti muistojaan votiivilaivan äärellä. Seurue sai kuulla useammankin seikkailun merillä ja vierailla mantereilla. Monet kerrat olivat raavaimmatkin merimiehet huokaisseet Jumalan puoleen myrskyn riepotellessa natisevaa purtta. Myrkystä selvittyä oli känsäiset käden menneet kuin vaivihkaan ristiin ja helpotuksen kyynelten mukana kiitollisuus elämää kohtaan nousi kirkkaana päällimmäiseksi ajatukseksi.

Uni
Unelmissa

Seikkailujen lumossa Eevert ja seurue pian jo kuvitteli seilaavansa merellä tukevalla purrella kohti uusia kokemuksia.

Kirkosta päästyä oli jo aivan pakko päästä haistelemaan merta ja tyrskyjä.

Kulttuurimaisema

Kulttuurimaisemaa Nauvon satamasta

Nauvon satamasta pääsi pieneen laivaan joka kulki saaristotienä Nauvon, Seilin ja Hankan välillä.

Meri oli tyyni, mutta ukkosrintama nousemassa.

Merellä
Merellä

Komeita salamoita sai ihailla mantereen puolella. Toivottavasti eivät isoja vahinkoja tehneet.

Laivamatkan jälkeen Eevert päätyi kauniiseen Naantaliin syömään ja nauttimaan iltatunnelmista.

Siellä oli oikein mukava päättää taas kokemuskten täyteinen päivä.

Naantali
Naantali

Näin kului yksi kesäinen vuorokausi Eevertin elämässä.

Joulupukin tapaaminen

Jouluaattona oli jännittävä hetki Eevertin elämässä. Sitten poikavuosien ei ole tullut tavanneeksi Joulupukkia niin läheltä.

Varovainen lähestyminen
Varovainen lähestyminen

Oletko varma, että tämä on oikea Joulupukki? Varmistaa Eevert Pohjolan sukulaistytöltään vielä ennen Pukin pakeille astumista.

FullSizeRender.jpg

 On on, sanoo tonttytyttö ja tuuppaa Eevertin lähemmäksi.

Pienen alkukursailun jälkeen juttu sujuukin varsin hyvin Joulupukin kanssa. Monta asiaa on kertomatta jäänyt kaikkien näiden vuosien aikana. Eevertin mieleen on jäänyt aikaisemmista tapaamisista monta muistoa. Kaikki ne ovat hyviä, paitsi se yksi. 

Pojankollina oli joulun odotus ollut erityisen jännittävä ja oli tullut kiukuteltua äidille monta kertaa. Niinpä sinä jouluna pukki toi vain sylillisen risuja. Oli se vaan kova lahja pienelle pojalle. Siitä pitäen on Eevert koittanut olla erityisen kiltti kaikkia kohtaan.

No, päättyi se pukin vierailu lopulta hyvin, sillä lähtiessään hän muistikin että pulkkaan oli jäänyt yksi säkki joka kuului Eevertin perheelle. 

Pukin polvella
Pukin polvella

 Vaikka Eevert on jo aikamies, niin kyllä sitä pitää Joulupukin polvelle päästä kun kerran sellainen mahdollisuus on. Aika tyytyväisenä mies poistui Pukin Kammarista mielessään pukin varmuus siitä että tänä jouluna ei Eevertkään lahoitta jäisi.

Pukin sukulaistyttöllä on erityinen suhde pukkiin ja toimiikin näin joulunaikaan tiiviisti yhteistyössä Joulupukin kanssa. 

Sukulaistyttö
Sukulaistyttö

Lapin hangilta Eevert siirtyi sujuvasti ja nopeasti takaisin omaan kotikyläänsä.

Joulupäivänä Eevert avasi vasta omat lahjansa ja kyllä niiden kanssa tuli vietettyä paljon hämmästyttäviä hetkiä. Pukki lupasi Eevertille lahjan, mutta että ihan lahjavuori! 

Liikutuksen kyynelin Eevert niitä tutkiskeli ja hypisteli moneen kertaan. 

Ainon lahjat
Ainon lahjat

 Ainon paketista löytyi muistokynttilä haudalle vietäväksi sekä kaunis joulukranssi, jonka Eevert sijoitti keittiöön joulusomisteeksi. Kiitos Aino, sinä tiedät kuinka merkittävää on, että läheisiään muistaa vielä senkin jälkeen kun he eivät ole täällä meidän kanssamme. Kynttilän Eevert vie Kappelin kirkkotarhaan läheistensä haudalle.

Lukutoukka?
Lukutoukka?

 Eijan paketista paljastui tuttuun tyyliin jotakin käytännöllistä ja haastavaa. Villa Charlotten väki oli pakannut kenties mielenkiintoisen lukutoukan mukaan. Mihin se sijoittuukaan Eevertin taloudessa ja mitä se silloin merkitsee, jää tulevien postausten aiheeksi.

Talven tarpeita
Talven tarpeita

 Kikan paketissa oli mainio lumilyhty eläväisine liekkeineen. Kuivakakkua Eevertilla ei ole taloudessaan ollutkaan, joten nyt Tapaninkahvit ovat turvattu! Marimekon muistikirjaan kerääntyy varmasti paljon lisää muistoja kerrottavaksi. Tähti ja pikkuenkeli löytävät varmasti myös paikkansa.

Tarvikkeita
Tarvikkeita

 Merjan lähettämästä tervehdyksestä löytyi sinistä ja punaista maalia. Niitä aina tarvitaan. Tietäähän sen että Eevert on kova puuhastelija ja kunnostelija. Maalaamishommien ohella on hyvä hörpätä kahvia hauskasta mukista.

Kuvakirja
Kuvakirja

 Maalausten kuivuessa voi tutkailla mitä mainiointa lintu- ja kasvikirjaa. Kenties se tulee mukaan seuraavalle seikkailulle, missä voi tunnistaa alueen faunaa ja flooraa.

Keittiötarvikkeita
Keittiötarvikkeita

 Savonmaan Pirjon joulutervehdyksen mukana tuli tuikitärkeitä keittiötarvikkeita. Varsinkin mokkonuijasta Eevert on kovin tohkeissaan. Sellainen oli aikanaan kotona tärkeä työväline keittiössä, mutta Eevertillä sellaista ei vielä olekkaan ollut. Minne lie se äidin/mummon vanhakin joutunut…

Joululukemista
Joululukemista

 Joululukemista pitää aina olla. Sirpan tuomisina tuli paksu ja tiivistekstinen kirja Lasten oikeuksista. Samalla saa Eevert hieman harjoitusta ruostuneeseen ruotsinkielen taitoonsa.

Eksoottisia hedelmiä
Eksoottisia hedelmiä

 Sukulaistytön sisar Neito oli laittanut pakettiin aimo annoksen eksoottisia hedelmiä, mitä tuli maisteltua kesän Thaimaan reissulla.

Durian ja Mangostin
Durian ja Mangostin

 Durian ei sovi herkkänenäisille. Monin paikoin sen vieminen esim. hissiin tai julkisiin rakennuksiin on kielletty. Magnostin sen sijaan on raikkaan makea pikkuhedelmä.

Herkkuja purkissa
Herkkuja purkissa

Monta purkillista herkkuja. Makeita mangoja, rinkeleitä ja ehkä mehujäitä tai jotain muuta makoisaa maistettavaa. 

 Eevert kiittää kaikkia ihania ihmisiä saamistaan lahjoita ja kommenteista Adventtikalenteriin. Ne kaikki ovat mieltä lämmittäviä ja rohkaisevia. Näillä eväillä jaksaa taas uuteen joulunaluseen 🙂

______________________________________________________

Joulupukin tapaamiseen liittyvät kuvat ovat tyttären ottamia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olemme Eevertin kanssa erossa tarinan alusta laskettuna. Olin Rovaniemellä pariviikkoa sitten ja silloin emme ehtineet yhdessä Pukin pakeille. Opashommissa oleva tytär otti asiakseen esitellä nämä mahtavat herrat toisilleen. Kiitos!

Merta päin

Aamulla Eevert tuumasi, että tänään on hyvä merisää. Siispä aamiaisen jälkeen mies suuntasi seurueineen kohti satamaa. Matka taittui joutuisasti ilmastoidussa pikkubussissa. Maithai cruise toimi varsinaisena matkan organiseeraajana ja huolehti aluksen reitistä ja toimivuudesta. 

Satamassa
Satamassa

 Aurinkoinen päivä houkutteli kannelle tuoleihin tai kaiteelle katselemaan ohi lipuvia kauniita maisemia. Alkuun kuljettiin kapeaa sataman jokivartta jossa yökalastajat olivat palanneet saaliineen kylään ja huolsivat laivojaan tehdyn työn jäljilta.

Kalastuslaiva
Kalastuslaiva

 Laivat olivat värikkäitä ja useampikerroksisia pieniä kalatehtaita.

Korkeat laivat
Korkeat laivat

 Sekaan mahtui hyvin myös pieniä veneitä seikkailemaan satamajokea edestakaisin hauskoilla moottoreillaan.

Pienvene
Pienvene

 Pojilla on kova työ selvitellessään isoja verkkoja valmiiksi uutta reissua varten. Iloiset kalastajamiehet tervehtivät ystävällisesti ja iloisesti Eevertiä. Taisivat huomata että hengenheimolainen siellä katselee ja tutkiskelee itsekseen laivoja ja niiden ominaisuuksia.

Verkkojen selvitys
Verkkojen selvitys

 Jokisuun jäädessä taakse oli aika ihastella ja haistella ison meren tuulia. Siitä onkin aikaa kun on päässyt viimeksi purjehtimaan aavaakin aavemmalle merelle. Onnellinen mies katseli kohti taivaanrantaa mietteisiinsä uppoutuneena.

Aava
Aava

 Laivan kapteenin luotsasi ammattitaidolla alusta eteenpäin.

Kapteeni
Kapteeni

 Mittaristo oli parasta peittää kuumimmaksi ajaksi.

Meri
Meri

 Helteinen ja auringonpaisteinen meri antoi monta tunnelmaa matkalaisille. Horisontti oli täynnä erikokoisia laivoja ja aluksia.

Eevert
Eevert

 Kansituoleja oli paljon ja kolmessa kerroksessa. Varmuuden vuoksi ne oli pultattu kiinni paikoilleen. Ymmärrettävää sillä laajoilla merialueilla voi tuulla joskus hyvinkin kovasti. Eevert sitoi reppunsa kiinni tuoliin, sillä pieni keikaus veisi sen kätevästi laidan yli mereen. Mitään lattiatasossa olevia esteitä tai listoja ei ollut. Vain kaide josta ottaa tukea liikkuessaan.

Apinasaari
Apinasaari

 Laiva pysähtyi apinoiden asuttaman saaren tuntumaan. Pienemmällä veneellä siirryttiin rantaan. Laivan väellä oli mukana ruokaa pikkuapinoille ja retkeläiset saivat ruokkia niitä. Nämä olivat rauhallisempia ja levollisempia apinoita kuin aikaisemmin tapaamamme temppeliapinat.

Olkapääapina
Olkapääapina

 Pian oli monella olkapäällä ystävällinen kaveri kertomassa että kurkun palanen olisi tosi kiva juttu.

Kotiin?
Kotiin?

Jokunen kaveri olisi mieluusti lähtenyt mukaan. Ja olisi ollut viejiäkin, mutta saivat tällä kertaa jäädä saarelle jatkamaan elämäänsä. Läheisistä lomakylistä kävi vieraita pienemmillä veneillä. Lapset tuntuivat pelkäävän kovasti vapaana liikkuvia apinoita, eivätkä suostuneet tulemaan veneestä pois. Pakokauhu oli valmis kun ketterät veijarit olivat hetkessä täytttäneet myös veneen ja kiipeilleet kaikkialle minne vain pääsi. Toivottavasti lapset selviävät kokemuksestaan 🙂 Onhan villiapina aina eri juttu kuin korkeasaaren serkku lasihäkissään.

Takaisin laivaan
Takaisin laivaan

 Apinasaaren jälkeen seilattiin eteenpäin ja asettauduttiin maukkaalle buffetlounaalle. Se tarjoiltiin laivassa ja pieni seurue hyvin mahtui syömään samalle kannelle. Merenantimia ja thaimaalaisia makuja oli tarjolla.

Buffet
Buffet

 Lautaselle löytyi katkarapuja, kalaa ja kanaa sekä kurkkua ja riisiä pikkusipulien ja hyvin maustetun kalakastikkeen kera.

Lautanen
Lautanen

 Ruokailun päätyttyä seilattiin eteenpäin kalaisemmille apajille. Vuorossa oli merikalastusta ja mahdollisesti delfiinien leikkejä.

Onki
Onki

 Onget olivat ottajaansa vaille valmiina ja jokaiselle halukkaalle riitti vapa käteen.

Syöttilautanen
Syöttilautanen

 Syöttinä käytettiin katkarapuja. Kalaonni ei ollut erityisen suotuisa. Pari pientä kalaa saatiin nostettua ylös, mutta kalastuksessahan ei ole pääasia se kala vaan itse kalastaminen. Delfiiniparvikin pysytteli muilla vesillä.

Kapteeni kalastaa
Kapteeni kalastaa

 Kapteenikin innostui heittelemään vapaa ja antoi opastusta sen käytössä.

Päivä oli jo pikällä ja oli aika kääntää laivan kokka kohti kotisatamaa. 

Eevert
Eevert

 Vielä oli pari tuntia aikaa merituulille ennen paluuta. Kokopäivän retki paahtavalla merellä oli uuvuttava ja moni kannella tullessa lekotellut matkustaja oli siirtynyt varjoisemmalle alakannelle baarin tuntumaan. Eevertkin pistäytyi baarissa nauttimassa GinTonicin katse tiiviisti taivaanrannassa.

GinTonic
GinTonic

 Kalastajakylä valmistautui uuteen kalaretkeen. Moni alus purjehti vastaan ja vilkuttelivat mennessään. Osa oli vielä satamassa ja valmistelut kesken.

Hedelmiä kalastajille
Hedelmiä kalastajille

 Täällä nayttää ainakin olevan tarjoilut kunnossa 🙂

Pian saavuttiin omaan laituriin ja alus kiinnitettiin paikoilleen. Kahdeksan tuntia oli kulunut kuin siivillä. Mielessä vain yksi kysymys. Koska lähdetään uudelleen?

Henkilökuntaa
Henkilökuntaa

 Kiitollisena Eevert loi vielä katseen laivaan.

Maithai
Maithai

 Kaunis se oli.

Miljoonkaupungin elämää

Majoitusasioiden järjestyttä oli viimein aika katsella kaupunkia ja sen elämää. Hiljaiseen kotikylään nähden täällä oli valtavasti elämää, kimalletta ja kaupankäyntiä niin merellä kuin maallakin. Ja vielä useinmiten monessa kerroksessa.

Pilvenpiirtäjä
Pilvenpiirtäjä

 Maailman 7. korkein rakennus sijaitsee Hong Kongissa ja siinä on ylimmässä kerroksessa näköalatasanne jonne pääsee kätevästi maisemia tarkeastelemaan. Rakennus näyttää olevan lähellä, joten ei kun askeltelemaan sinnepäin kuumuutta hohkaavassa kaupungissa. Rakennus oli hyvä maamerkki jonka mukaan oli helppo suunnistaa. Kaduilla näkyi vielä aamupäivällä vähän väkeä, mikä hieman kummastutti Eevertiä, sillä jo ennenvanhaan täällä oli ihmisiä valtavat määrät kaduilla kuljeskelemassa.

Rakennus piti kiertää melkein kokonaan ennenkuin sinne pääsi sisälle. Onpa huomaamaton sisäänkäynti, tuumi Eevert mielestään merkittävän rakennuksen sisääntuloovella.

Hissi
Hissi

 Hissi vei miehen minuutissa 400m korkeuteen. Se oli huimaa kyytiä ja lukitsi korvat jo heti alkumetreillä. Hissin valotaulusta saattoi seurata kulkua ylöspäin.

Maisemat olivat ylhäältä komeat. Hyvä keli ja näkyvyyttä riittävästi. Näköalatasanteella vierähti hetki jos toinenkin. Melkein koko kierroksen voi kiertää. Jokin yksityistilaisuus oli varannut pienen siivun näköaloista. Talossa on tiloja joita voi vuokrata vaikka juhlia varten.

Pilvenpiirtäjiä
Pilvenpiirtäjiä

 Näkymät Hong Kongin puolelle olivat loistavat. Kyllä siellä olikin taloja – toinen toistaan korkeampia ja komeampia aivan vieri vieressä. Satamia on useita ja niitä tietenkin ystävämme tutkaili tarkkaan. Moni asia on muuttunut mutta ei ainakaan sataman vilkkaus. Laivoja jokaisessa koossa risteili nopeaan tahtiin kaikilla vesialueilla.

Satama
Satama

 Eevert poistui tornista hissillä. Hissi oli painettu valmiiksi alakertaan. Ja mitä ihmettä. Täällä oli ihmisiä yllinkyllin! Ihmiset kulkivat katujen yläpuolella olevia ilmastoituja käytäviä pitkin. Ilmakos siellä kadulla oli niin vähän kulkijoita! Tyytyväisenä Eevert liittyi ihmisvirtaan. Onhan tämä niin paljon mukavampaa kuin kävellä 34 asteen hehkuvalla kaupungin kadulla.

Käytävät kuljettivat kauppakeskuksesta toiseen. Katukartalla ei paljon tehnyt. Sisällä oli hyvät opasteet eri asemille ja kaduille. Suunnistaminen niiden mukaan onnistui hyvin.

Kauppoja
Kauppoja

 Käytävät avautuivat kaupoille ja aina niitä oli monta kerrosta. Tilavia, avaria ja hinnakkaita laatuliikkeitä niin paljon että Eevert ei aavistanutkaan kuinka laaja kirjo merkkiliikkeitä voikaan olla. Hienojen liikkeiden keskellä komeili myös Marimekon liike unikkoisine ikkunasomisteineen. Ollaan hyvässä seurassa, tuumi Eevert.

Hahmot
Hahmot

 Jokin kampanja oli menossa, sillä monin paikoin näkyi melkein ihmisen korkuisia tuttuja hahmoja Wallace ja Gromit sarjasta erilaisilla kuoseilla koristettuina. Niitä ihmetellessä kului paljon aikaa 🙂

Tilataidetta
Tilataidetta

 Kauniita tilataide kokonaisuuksia oli lähes jokaisessa aulatilassa. Valoa oli taitavasti käytetty suunnittelussa hyväksi.

Luistelua
Luistelua

 Erään kauppakeskuksen kerroksissa oli luistinrata. Siellä oli paljon lapsia ja aikuisia luistelemassa. Jotkut olivat tehneet sitä jo paljon ja osalla luistimet olivat varmasti ensimmäistä kertaa jalassa. Menoa oli hypyistä laitoja pitkin kaksin käsin eteneviin luistelijoihin. Hauskoja pingviinejä ja delfiineja oli avustamassa opettelijoita.

Hyppyharjoituksia
Hyppyharjoituksia

 Valmentaja opasti tyttöä hypyjen saloihin vaijerin avulla. Sinnikkäästi opiskelija harjoitteli alastuloa opettajan avustaessa ja nostaessa vaijerilla hyppääjää hieman ylöspäin hypyn mukaan.

Keskuspuisto
Keskuspuisto

 Jokaisessa kaupungissa on keskuspuisto. Pieni paratiisi kivikylän keskellä. Täältä löytyi iso flamigolauma asustelemassa suurkaupungin sykkeessä.  Paljon ihmisiä vietti aikaansa puistossa. Uiden uimalassa, harrastaen liikuntaa, viettämässä aamuhetkiä Qi Gongin ja Tai Chi Chuan mukaisesti.

Ilta laskeutuu Hong Kongiin
Ilta laskeutuu Hong Kongiin

 Seitsemän aikoihin ilta ja pimeys laskeutuu kaupunkiin. Mukavia, muuttuvia sävyjä taivaanrannassa oli pakko seurata. Iltaa tuo mystisyyttä kaupunkiin kun kaikki valot syttyvät ja heijastelevat

Yö
 

Etelän tuliaisia

Eevert vietti ystäviensä seurassa muutaman päivän tutkaillen Tallinnan elämää. Laivamatka oli mukavan tasainen. Mennessä Eevert ei edes huomannut olevansa laivassa, niin tyyntä pintaa alus halkoi aurinkoisessa säässä.

Meren tuoksu oli sentään entinen, tuumi mies nuuhkien ilmaa poiketessaan kannelle katselemaan maisemia. Tallinnan maisemat ovat toki tuttuja monien vierailujen vuoksi. Raarihuoneen tori aina kuitenkin ihastuttaa näkymillään vuodenajasta riippumatta.

Raatihuoneen nurkalla
Raatihuoneen nurkalla

Historia on käsinkosketeltavaa verrattuna moneen kotipuolen kaupunkiin, vaikka välimatkaa ei niin kovin paljoa ole.

Kävely kaupungilla aiheutti muutaman hetken jälkeen kahvihampaan kolotusta. Kahviloita Tallinnasta löytyy – jospa tuonne mentäisiin kahville.

 

 

Kahvipaikka
Kahvipaikka  Seurueessa se ei saanut kannatusta, joten oli suunnattava hieman tavallisemmin mainostavaan paikkaan.

Ilman tuliaisia Eevert ei kotiin lähtenyt. Jotakin mielenkiintoista löytyi erään pienen matkamuistokaupan valikoimista. Kunnollista karttapalloa tarvittiin tietenkin talossa ja kun sellainen puuttui niin hankittavahan se oli kun kerran vastaan tuli.

Karttapallo
Karttapallo

 Siinä se kauniisti näyttää maat ja mantereet. Meripihkan on muuten uskottu parantavan myös virtsarakon ja vatsan vaivoja sekä keuhkoputkentulehdusta. Lisäksi sen vaikutuksiin kuuluu myös ihon kaunistaminen. Ilmankos siitä tehdään paljon naisten koruha, hörähtää Eevert. Albertus Magnuksen (n. 1193) mukaan meripihkan avulla voitiin myös päästä selville naisen neitsyydestä.

Karttapallo
Karttapallo

 Eevert kiikutti meripihkaisen aarteensa kirjoituspöydän kulmalle. Siitä sitä on hyvä taas tutkailla uusia reissuja. Varmemmaksi vakuudeksi mies haki kätköistään vanhan kompassinsa.

Kompassi
Kompassi

 Kompassi näyttää tarkasti oikean suunnan!

Reissun jälkeen aina väsyttää vaikka olisi ihan vain huvimatka. Niinpä illantullen on hyvä palata nukkumaan omaan sänkyyn ja tuttuun kamariin. Ei siinä kovin kauaa Eevert valvonut kun silmät painuivat kiinni ja uni kuljetti miestä uusiin seikkailuihin.

Prototyyppiheteka
Prototyyppiheteka

 Vanha uskollinen heteka on ehkä paras paikka nukkumiseen, tuumii Eevert haukotellessaan ja avatessaan vuodetta nukkumista varten.

____________________________________

Prototyyppiheteka päätyi toistaiseksi makuukamariin odottamaan parempia rakenteluaikoja. Hieman vanhan ja kuluneen näköinen se on ja sitähän se tietenkin myös esittää. Ehkä joskus palaan tähänkin keskeneräiseen projektiin 🙂

11.12.

Eevert on ullakolla etsimässä joulutarvikelaatikkoaan. Minne kummaan se on taas joutunut. Ihan varmasti se oli juuri tässä kun viimeksi tuli käytyä ullakolla. No, niinhän se on että moni asia on Eevertin mielestä ollut juuri tässä, mutta löytynyt sitten ajan päästä ihan toisaalta.

Onneksi Eevertillä on hyvin aikaa katsoa sinne toisaallekin, eikä mies ole helposti hermostuvaa sorttia jos vaikka asiat eivät heti loksahda kohdalleen. Se on merimiesaikojen tuomaa elämännäkemystä. Silloin seilatessa maailman merillä moni asia tai suunnitelma kariutui hetkessä kun vaikka säätila muuttui. Ei silloin ollut säätutkia eikä tietokoneita kertomassa, mitä oli tulossa etäämpänä merellä. Luonnon merkkejä tulkittiin ja joskus saattoi sähköttäjä napata jonkin viestin odotettavista muutoksista, mutta harvemmin sellaista tapahtui.

 

Ullakolla on paljon tavaraa
Ullakolla on paljon tavaraa

 

Niinpä aikaa kuluu ullakolla katsellen ja kurkistellen eri paikkoihin. Eevertin huomio kiinnittyy visakoivuiseen rasiaan. Mitähän siellä on? Muistan tämän kulkeneen merillä mukana, toteaa Eevert leveästi hymyillen. Visusti sitä säilytin koijan seinänpuoleisella reunalla patjan alla. Salaisuuksien rasia, niin vain onkin. Arvaankohan sitä edes avata, miettii mies vilkuilleen ympärilleen aivan kuin varmistaen että kukaan ei ole näkemässä.

Rasiassa ei ole lukkoa, joten kovin piilossa eivät salaisuudet ole merimiesaikoinakaan olleet. Eevert pyyhkii suuremmat pölyt päältä pos ja avaa kannen.

 

Sininen huivi ja hiusneula
Sininen huivi ja hiusneula

 

Rasiassa on sininen kaulahuivi. Hetken aikaa sininen huivi väikkyy Eevertin mielessä ennenkuin muistot yhtyvät näkemäänsä kangaskappaleeseen. Olikohan se silloin kun… vai mahdolliseti kuitenkin.. ei, kyllä sen täytyi olla… Monta vaihtoehtoa Eevert punnitsee mielessään. Oli niin tai näin niin tuo sininen kaulahuivi on merkityksellinen. Eevert näyttää oikein onnelliselta sitä katsoessaan. Voimme vain arvata että omistajatar on ollut miehelle rakas.

Huivin päällä on hiusneula. Eevert ottaa neulan käteensä ja pyörittelee sitä. Se ei ole millainen neula tahansa hyvin kaunis ja koristekivin somistettu solki jolla saa paksummatkin hiukset sidottua kauniisti kiinni. Hiusneula kuuluu tuohon samaan muistoon. Tenho-koira katselee Eevertiä päätään kallistellen sinne tänne ikäänkuin kehoitten miestä kertomaan muistonsa. Eevert ei huomaa uteiliasta kaveriaan vaan laittaa huivin ja soljen takaisin rasiaan sekä rasian kaninaloonsa.

Eevert on palaamassa alakertaan kun huomaa oven suussa joulutarvikelaatikkonsa. No kas, siinähän se etsimäni laatikko nyt on. Miten se on tuohon joutunut? Isoäidin kynttilänjalka on varmasti täällä. Eevert penkoo hetken laatikkoa ja poimii siltä mukaansa kolmihaaraisen punaisen kynttilänjalan. Muut koristeet saavat vielä jäädä, mutta tämän haluan laittaa saliin koristamaan jouluajaksi.

 

Punainen kynttilänjalka
Punainen kynttilänjalka

 

Punainen kynttilänjalka on muistorikas sekin ja siitä riittää Tenhollekin kertomista.

Kynttilänjalan on Eevertin isä aikoinaan oman isänsä kanssa veistänyt isoäidille lahjaksi. Siitä pitäen se on koristanut joulukotia Taavitsaisilla. Eevertin oma äiti piti sitä suurena aarteenaan aikanaan. Vanhat asiat ja sukupolvien ketjut yhdistyvät näinkin aina eteenpäin seuraavalle polvelle, selittää Eevert Tenholle.

Kynttilänjalka on pian puhdistettu ja asetettu pöydälle odottamaan illan hämärtymistä. Ullakolta löytytämänsä rasian Eevert puhdistaa myös huolellisesti ja asettaa pöydälle kynttilän jalan viereen.

 

Arvotavarat pöydällä
Arvotavarat pöydällä

 

Illan tullen Eevert sytyttää takkaan tulen ja asettuu takan ääreen istumaan niin että näkee pöydälle. Kynttilät palavat ja ne luovat elävää valoa ja varjoa muistojen rasialle.

 

Iltahetki makeisten kanssa
Iltahetki makeisten kanssa

 

Mitä arvelet Eevertin muistelevan?

 

7.12.

Eevertin talon nurkalla on vanha perunakellari. Ennenvanhaan sellainen toimi jääkaappina ja emännät säilyttelivät siellä juureksia, mehuja ja hilloja sekä muita säilykkeitä joita itse taitavissa käsissään valmistivat. Kesällä siellä oli heinäväelle usein tonkallinen makosaa kotikaljaakin. Pikkulapsilla ei ollut kellariin juuri asiaa, siitä piti talon emäntä visusti huolen. Ei siksi että, siellä olisi jotakin kiellettyä ollut, vaan sen vuoksi että poikasilta tuppasi jäämään kellarin ovi auki. Kesähelteellä lämmin ilma vyöryi sisään voimalla. Silloin kun kesäisin luvalla sai siellä käydä, niin viileä sisäilma tuntui hellivän ihoa, vaikka hieman tunkkaiselta siellä maan sisällä saattoi tuoksuakin nuoren miehen mielestä.

Piilopaikaksi siitä ei siis ollut kaikkien huimien pihaleikkien aikana.

Vanha maakellari
Vanha maakellari

 

Nyt on vanha kellari ollut jo pitkään vähemmällä käytöllä. Kesällä siellä on edelleen tullut säilytetyksi kotikaljaa ja muita virvokejuomia. Mehupullojakin, koska siellä on kieltämättä oikein hyvät oltavat sellaisilla tuotteilla.

Tänään tekee mieli kyllä mustaviinimarjamehua. Naapurin emäntä lahjoitti Eevertille useammankin pullon kesällä. Siellä ne nyt odottivat maakellarissa.

 

Kellarin ovella
Kellarin ovella

 

Eiköhän käydä hakemassa? kyseli Eevert Tenho-koiralta. Tenho vastasi ihailemansa isännän kysymykseen tavanomaisesti – pikkuhäntäänsä villisti heiluttaen ja haukahtaen pari kertaa. Kaksikko otti mukaansa pienen korin, jolla voi tuoda herkut sisälle taloon.

Kellarin ovi narahti auki. Sisällä ei nähnyt juuri mitään sillä valoja siellä ei ollut. Eevert oli varustautunut taskulampulla ja joka valaisi kellaria sopivasti. Valokeila hipoi hyllyjä. Jossain kohden Tenho haukahti ja murisi. Mitäs muristavaa täällä nyt oli? ihmetteli Eevert ja koetti rauhoittaa ilmiselvästi säikähtänyttä koiraansa. Tenho ei lopettanut murinaansa ja jähmettyi paikalleen tuijottaen pimeyteen tiiviisti.

 

Hämärä kellari
Hämärä kellari

 

Eevert nosti lamppuaan kohti Tenhon kiinnostuksen kohdetta. Edessä olevan hyllyn ylälaidassa roikkui musta mytty liikkumattomana. Mytty pelästytti pikkukoiran. Mikä se oikein on? ehti Eevert ihmettelemään ennenkuin katsoi tarkemmin.

 

Lepakko - bat by
Lepakko – Bat by Danny Auers http://www.flickr.com/photos/danja/

 

Kellarin uumenissa oli talvihorrostaan viettämässä lepakko. Monet lepakot siirtyvät lämpimimmille seuduille talvehtimaan, mutta osa jää Suomeenkin horrostelemaan. Aika pelottavan näköisiä ne olivatkin. Tenhon murina ei millään ota laantuakseen vaikka Eevert kertoo, että sitä ei tarviste pelätä. Lepakko nukkuu siinä kaikessa rauhassa.

Lepakot ovat aina hieman kauhistuttaneet ihmisiä. Niitä ei juuri päivänvalossa näe ja yöllä ne suhahtelevat kovaa vauhtia ihan läheltä ja säikyttelevät. Lepakolla on huono näkö mutta hyvä tutka käytössään, siksi ne eivät törmäile ihmisiin tai esteisiin. Lepakot ovat vähän mystisiä ja monesti niihin liitetään jos jonkinlaista tarinaa ja legendaa.

Mehupullot ovat naapurihyllyllä. Hiljaa ja varovasti Eevert poimii ne ja pari hillopurkkia matkaansa. Kaksikko poistuu kellarista ja sulkee oven perässään kiinni.

 

Mehupullot
Mehupullot

 

Sisällä Eevert ottaa esille kirjan joka kertoo lepakoista. Tunnetusti Eevert on luonnon ja eläinten ystävä, siksipä varoikin häiritsemästä lepakkoa perunakellarissa.

Katsos vain – lepakkoa on pidetty itsensä paholaisen aikaansaannoksena. Tarinan mukaan paholainen katseli Jumalan luomistöitä, ihastui pääskyseen ja koetti itsekin tehdä samanlaisen. Tuloksena oli kuitenkin lepakko. Kiukuspäissään se määräsi lepakon lentämään öisin, ettei epäonnistuminen osuisi jokaisen silmiin.

 

Luonnontieteen kirja
Luonnontieteen kirja

 

Jaa-a, niin se taitaa olla inhimillistä, että pyritään peittämään epäonnistumiset, ei ole maailma paljon muuttunut, hymähtää Eevert lukiessan tietoteostaan. Noloahan se sellainen on, mutta juuri niistä epäonnistumisista ainakin ihminen oppii parhaiten.

Joissakin kertomuksissa lepakkoa pidetään Jumalan leppälinnulle langettamana rangaistuksena siitä, että tämä varasti toisten lintujen munia ja hautoi ne omiksi poikasikseen, joista syntyikin kirouksen myötä vaivaisia lintuja, lepakoita.

Mielenkiintoisia legendoja.

Eevert muisteleee monia merimatkojaan. Joskus hän on maailmallakin törmännyt lepakoihin ja niiden merkityksiin. Kerran Espanjassa laivan ollessa ankkuroituna sen ympärillä lenteli yöaikaan lepakoita kiusaksi ja vaaraksi asti. Siitä kun kaupunkilaisille mainittiin päivällä, niin kaikki ilahtuivat ja onnittelivat laivan väkeä. Sielläpäin maailmaa se oli merkittävä hyvän onnen symboli jos lepakot viihtyivät.

Antaa lepakoiden olla rauhassa eikä häiritä niitä enempää, sanoo Eevert Tenholle ja ryhtyy valmistamaan kuumaa mehua kellarista tuodusta mehusta.

 

Mehuhetki
Mehuhetki

 

Mehuhetken ajaksi Eevert sytyttää kynttilän. Huomenna saakin jo sytyttää kaksi kynttilää. Ensimmäinen adventtiviikko on mennyt nopeasti, eikö vain? Kysyy Eevert Tenholta. Tenho vastaa haukahduksella, joka tietenkin tarkoittaa: Kyllä!