Avainsana-arkisto: lappi

Reissumies palaa kotiin

Joku taitaa muistaakin, että Eevert on jäänyt Pohjolaan lomailemaan ihan omin päin.

Jäi kyllä ihan siveellisen ja luotettavan emännän hoiviin. Vaan minkälainen lienee ollut loma ja kuinka on tuo emäntä pitänyt huolta vanhasta miehestä? Pahaa epäilen että Eevert on reissullaan villiintynyt tyystin ja sokaistunut Luoston hohtavista hangista. Liekö myös eksynyt paikallisesta oppaastaan ja lyöttäytynyt ties mihin porukkaan mukaan?

Niin tai näin niin lystin pidossa Luostolla katosi mieheltä reuhka ja aikaisemmassa postauksessa jo ladulla viilettää paljain päin.

Kadonnut reuhka
Kadonnut reuhka

Kaikenlaista olen kuullut Luoston lysteistä, mutta en arvannut että siellä tuonkin ikäinen mies niin villiintyy! On tainnut ottaa osaa yhteen jos toiseenkin tapahtumaan Luostolla.

Kotiin saapui siis varsin sävyisä ukko joka nolona järjesteli tavaroitaan paikoilleen.

Eevertin poissaollessa hänelle oli saapunut kirje Kuuralehdon Amandalta. Viehättävä Amanda oli jo jonkin aikaa ollut huolissaan Eevertin pukeutumisesta ja varmuudeksi laittanut matkaan myös hieman lämmikettä.

Sellainen ystävällisyys tulikin nyt oikein hyvään tarpeeseen.

Amandan laittama villaliivi
Amandan laittama villaliivi

Eevert puki villaliivin yllensä ja olo hieman jo kohentui. Lämmöllä hän ajatteli Amandaa tutki pakettiaan tarkemmin.

Kotitossut
Kotitossut

Kotitossuja Eevertillä ei ollutkaan. Näillä sitä on mukava tassutella aamulla viileässä talossa. Vanha puutalo kun ei ole koskaan niin tasalämpöinen vaan aina aamuun mennessä on viilentynyt kummasti yön aikana. Varsinkin näin talvella.

Juomaa ja jäätelöä
Juomaa ja jäätelöä

Ja mitä ihmeellistä täällä oikein on! Anja The Nurse-terveyssmoothie! Auttaisiko se siihen henkiseen krapulaan mitä pitkäksi venähtänyt loma on aiheuttanut kotiin palaavalle miehelle.

Kyllä on Amanda ajatellut kaikkea, huokaa Eevert ja tarttuu niin juomaan kuin jäätelöönkin innokkaasti. Ne maistuvat niin makoisilta että pian ovat viimeisetkin nolouden ja häpeän tunteet takana ja on taas aika tarttua kotielämään.

On se koti vaan hyvä paikka.

Illalla Eevert vielä lukee lämpimin tuntein Amandan kirjeen muutamaan kertaan…

Amandan viesti
Amandan viesti

Kiitos ihastuttavasta lähetyksestä joka saapui Kuuralehdon nukkekodista. Kiitos Anja ja Amanda!

_____________________________________________

Olisipa mukava kuulla mitä reuhkan mahdollinen löytäjä ajattelee löydöstään.

Hiihtoretki

Talvi on ollut hieman vaihteikas lumien suhteen. Välillä sitä on ja välillä taas ei. Eevert on harmitellut itsekseen kun ei ole päässy kokeilemaan vanhoja vajasta löytyneitä suksiaan. Alkusyksystä Eevert jo niitä huolsi ja tervasi pohjatkin, vaikka hänelle kovasti vakuuteltiin että semmoisia hommia ei enää nykyisin tehdä.

Viimein tuli talvi ja reissu Sukulaistytön luokse Pohjolaan. Eevert pakkasi innoissaan sukset mukaan.

Ja niinhän siinä kävi että eräänä päivänä oli aika lähteä retkelle.

IMG_3137
Retki alkaa eväistä

Eväät pitää pakata ensiksi. Makkaraa nuotiota varten ja sinappia mausteeksi. Termospulloon hyvää vahvaa kahvia jota tulilla maistellaan kunnon kuksasta. Mitä sitä muuta tarvitsisikaan.

Sukset valmiina
Sukset valmiina

Näillä sitä on hyvä mennä latuja pitkin. Vanha hiihtäjänuorukainen puskee pintaan ja mies pistää parastaan. Ja koittaa pysyä nuorempien perässä.

Hiihtäjä
Hiihtäjä

Aika kovaa ne tuntuvat menevänkin. Hyvin hoidetut ja liukkaat ladut löytyivät Luostolta.

Jos pidettäisiin kohta jo taukoa, ehdottelee mies Sukulaistytölle.

Ladulla
Ladulla

Kohtapa hyvinkin. Pian tullaan jännittävään paikkaan ja poiketaan sinne ennen evästyksiä.

Pian eteen astuu aikamoinen kulkijoiden vastaanottaja. Valtaisa lumiukko ottaa Eevertin huomaansa ja näyttää tietä eteenpäin. Oltiin saavuttu Lumiukkomaahan.

Lumiukko
Lumiukko

Mielenkiintoiset värisävyt vain jatkuvat lumiukon jälkeen.

Jäälinna
Jäälinna

Olisipa jännitäävää viettää täällä koko yönseutu.

Lumimaja
Lumimaja

Vaan ei tainnut tulla makuupussit mukaan.

Aikansa ihmeteltyään mielenkiintoista paikkaa ramaisee jo Eevertiä kovasti ja hän päättää heittäytyä oikoiseksi lumiukon viereen. Ihan vaan hetkeksi.

Nukkuva ukko
Nukkuva ukko

Kauan niin kylmässä sylissä ei näillä varusteilla viihdy, toteaa Eevert ja pakkaa taas repun selkäänsä ja ehdottaa matkan jatkamista nuorisolle

Sukulaistyttö
Sukulaistyttö

Sehän sopii hyvin, sanoo oppaana toimiva Sukulaistyttö ja opastaa retkikunnan vielä muutaman kilometrin eteenpäin paikalle missä olisi hyvä tulistella.

Nuotio
Nuotio

Pian paikka löytyi ja nopeasti oli myös nuotio palamassa. Mikä sen mukavampaa kuin istuskella hiipuvassa illansuussa räiskyvän nuotion ääressä ja nauttia eväistä.

__________________________________________________

Sukset valmistuivat vanhasta puretusta pöytätabletista. Marian ohjeella käyristelin ja sain vinkkiä siteiden laatimisessa.

Sauvat ovat lyhennetyt coktail-tikut. Siteet tuikkumetallista leikellyt ja väännetyt.

Työ oli huomattavasti hitaampaa kuin etukäteen ajattelin.

Sukset
Sukset

Reissukuvat tyttären ottamia ja suksikuvat omia.

Joulupukin tapaaminen

Jouluaattona oli jännittävä hetki Eevertin elämässä. Sitten poikavuosien ei ole tullut tavanneeksi Joulupukkia niin läheltä.

Varovainen lähestyminen
Varovainen lähestyminen

Oletko varma, että tämä on oikea Joulupukki? Varmistaa Eevert Pohjolan sukulaistytöltään vielä ennen Pukin pakeille astumista.

FullSizeRender.jpg

 On on, sanoo tonttytyttö ja tuuppaa Eevertin lähemmäksi.

Pienen alkukursailun jälkeen juttu sujuukin varsin hyvin Joulupukin kanssa. Monta asiaa on kertomatta jäänyt kaikkien näiden vuosien aikana. Eevertin mieleen on jäänyt aikaisemmista tapaamisista monta muistoa. Kaikki ne ovat hyviä, paitsi se yksi. 

Pojankollina oli joulun odotus ollut erityisen jännittävä ja oli tullut kiukuteltua äidille monta kertaa. Niinpä sinä jouluna pukki toi vain sylillisen risuja. Oli se vaan kova lahja pienelle pojalle. Siitä pitäen on Eevert koittanut olla erityisen kiltti kaikkia kohtaan.

No, päättyi se pukin vierailu lopulta hyvin, sillä lähtiessään hän muistikin että pulkkaan oli jäänyt yksi säkki joka kuului Eevertin perheelle. 

Pukin polvella
Pukin polvella

 Vaikka Eevert on jo aikamies, niin kyllä sitä pitää Joulupukin polvelle päästä kun kerran sellainen mahdollisuus on. Aika tyytyväisenä mies poistui Pukin Kammarista mielessään pukin varmuus siitä että tänä jouluna ei Eevertkään lahoitta jäisi.

Pukin sukulaistyttöllä on erityinen suhde pukkiin ja toimiikin näin joulunaikaan tiiviisti yhteistyössä Joulupukin kanssa. 

Sukulaistyttö
Sukulaistyttö

Lapin hangilta Eevert siirtyi sujuvasti ja nopeasti takaisin omaan kotikyläänsä.

Joulupäivänä Eevert avasi vasta omat lahjansa ja kyllä niiden kanssa tuli vietettyä paljon hämmästyttäviä hetkiä. Pukki lupasi Eevertille lahjan, mutta että ihan lahjavuori! 

Liikutuksen kyynelin Eevert niitä tutkiskeli ja hypisteli moneen kertaan. 

Ainon lahjat
Ainon lahjat

 Ainon paketista löytyi muistokynttilä haudalle vietäväksi sekä kaunis joulukranssi, jonka Eevert sijoitti keittiöön joulusomisteeksi. Kiitos Aino, sinä tiedät kuinka merkittävää on, että läheisiään muistaa vielä senkin jälkeen kun he eivät ole täällä meidän kanssamme. Kynttilän Eevert vie Kappelin kirkkotarhaan läheistensä haudalle.

Lukutoukka?
Lukutoukka?

 Eijan paketista paljastui tuttuun tyyliin jotakin käytännöllistä ja haastavaa. Villa Charlotten väki oli pakannut kenties mielenkiintoisen lukutoukan mukaan. Mihin se sijoittuukaan Eevertin taloudessa ja mitä se silloin merkitsee, jää tulevien postausten aiheeksi.

Talven tarpeita
Talven tarpeita

 Kikan paketissa oli mainio lumilyhty eläväisine liekkeineen. Kuivakakkua Eevertilla ei ole taloudessaan ollutkaan, joten nyt Tapaninkahvit ovat turvattu! Marimekon muistikirjaan kerääntyy varmasti paljon lisää muistoja kerrottavaksi. Tähti ja pikkuenkeli löytävät varmasti myös paikkansa.

Tarvikkeita
Tarvikkeita

 Merjan lähettämästä tervehdyksestä löytyi sinistä ja punaista maalia. Niitä aina tarvitaan. Tietäähän sen että Eevert on kova puuhastelija ja kunnostelija. Maalaamishommien ohella on hyvä hörpätä kahvia hauskasta mukista.

Kuvakirja
Kuvakirja

 Maalausten kuivuessa voi tutkailla mitä mainiointa lintu- ja kasvikirjaa. Kenties se tulee mukaan seuraavalle seikkailulle, missä voi tunnistaa alueen faunaa ja flooraa.

Keittiötarvikkeita
Keittiötarvikkeita

 Savonmaan Pirjon joulutervehdyksen mukana tuli tuikitärkeitä keittiötarvikkeita. Varsinkin mokkonuijasta Eevert on kovin tohkeissaan. Sellainen oli aikanaan kotona tärkeä työväline keittiössä, mutta Eevertillä sellaista ei vielä olekkaan ollut. Minne lie se äidin/mummon vanhakin joutunut…

Joululukemista
Joululukemista

 Joululukemista pitää aina olla. Sirpan tuomisina tuli paksu ja tiivistekstinen kirja Lasten oikeuksista. Samalla saa Eevert hieman harjoitusta ruostuneeseen ruotsinkielen taitoonsa.

Eksoottisia hedelmiä
Eksoottisia hedelmiä

 Sukulaistytön sisar Neito oli laittanut pakettiin aimo annoksen eksoottisia hedelmiä, mitä tuli maisteltua kesän Thaimaan reissulla.

Durian ja Mangostin
Durian ja Mangostin

 Durian ei sovi herkkänenäisille. Monin paikoin sen vieminen esim. hissiin tai julkisiin rakennuksiin on kielletty. Magnostin sen sijaan on raikkaan makea pikkuhedelmä.

Herkkuja purkissa
Herkkuja purkissa

Monta purkillista herkkuja. Makeita mangoja, rinkeleitä ja ehkä mehujäitä tai jotain muuta makoisaa maistettavaa. 

 Eevert kiittää kaikkia ihania ihmisiä saamistaan lahjoita ja kommenteista Adventtikalenteriin. Ne kaikki ovat mieltä lämmittäviä ja rohkaisevia. Näillä eväillä jaksaa taas uuteen joulunaluseen 🙂

______________________________________________________

Joulupukin tapaamiseen liittyvät kuvat ovat tyttären ottamia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olemme Eevertin kanssa erossa tarinan alusta laskettuna. Olin Rovaniemellä pariviikkoa sitten ja silloin emme ehtineet yhdessä Pukin pakeille. Opashommissa oleva tytär otti asiakseen esitellä nämä mahtavat herrat toisilleen. Kiitos!

Taivaallinen taukopaikka

Tunnetusti Eevert arvostaa kaikkea kulttuuriperintöä, mikä on vaikuttamassa ihmisen elämän arvojen jalostumiseen. Arkkitehtuuri ja eteenkin kirkkoarkkitehtuuri on lähellä miehen sydäntä. Monessa kirkossa Eevert on vieraillutkin. Joku on ollut metsän kätköissä joku toinen vuoren huipulla tai vilisevän kaupunkikorttelin nurkkahuoneistossa. Olosuhteet vaihtuvat, mutta sama rauhaisa pyhyyden tunne on ollut jokapaikassa läsnä riippumatta uskontokunnasta tai muusta ympäristön kulttuurista.

Tänä kesänä bongaillaan Tiekirkkoja. Niistä olikin jo aikaisemmin puhetta. Osoitteessa www.tiekirkot.fi/tiekirkkoselfie pääsee mukaan mukavaan kilpailuun jos ottaa itsestään mukavan kuvan ja jakaa sen vaikkapa Twitterissä. Eevertin Twitter onkin näkyvillä tuossa oikeassa reunassa.

Kilpailuun Eevert halusi heti ottaa osaa. Niinpä mies lähti oikopäätä kohti Kappelia. Hyvä kun pikkuinen Tenho-koira perässä pysyi.

Kappeli
Kappeli

 Ensimmäisen kuvan Eevert nappasi jo kirkon ovella. Suntio oli sytyttänyt kappeliin valot illan hämärtyessä. Silloin on usein kulkijoita liikkeellä ja poikkeavat mielellään pieneen harmaakivikappeliin mäen päällä.

sisäselfie
sisäselfie

 Sisällä piti tietenkin ottaa toinen kuva niin, että alttarikin näkyy kunnolla.  Kyllä täältä vaan saa mukavia kuvia, tuumii Eevert ja jatkaa kuvaamista eri asennoissa. Suntiota hieman jo hymyilyttää Eevertin touhut. Jokunen muukin kävijä oli ahkerasti ottanut kuvia Kappelista.

Aikansa kuvailtuaan Eevert tuli ulos jututtamaan Suntiota. Suntio hymyili arvoituksellisesti ja vinkkasi Eevertiä mukaansa kirkkotarhan perälle. Takaosassa on puinen kellotapuli. Sinne oli sitten viimekäynnin ilmaantunut kaunis kivi, jonka päälle kipuamalla lapsi-suntiotkin ylettyvät kelloa soittamaan.  Kivi kiiltelee kauniisti ilta-auringossa. Suuri siirtolohkare oli tullut viikolla rahtina kaukaiselta maalta ihastuttamaan Kappelin väkeä tästä eteenpäin.

Siirtolohkare
Siirtolohkare

 Niin se kiiltelee kuin kaikkea maailman jalokiveä ja arvometalleja olisi pintaan sipaistu maailman mahtavimmalla siveltimellä. Eevert tutkii lohkaretta pitkään ja hymyilee tyytyväisenä. Kiitos vain lahjoittajalle, se on kaunis ja sopii paikalleen niinkuin se olisi siinä aina ollut.

Vihta vai vasta?

Joku aika sitten Eevert sai postilähetyksen kaukaa Pohjolasta. Lähetys kierteli maailmaa jonkin aikaa, niinkuin Eevertkin monesti. Viimein lähetyksen päästyä perille ilo ja lämpimät ajatukset ja tunteet täyttivät Eeverttilän hetkessä.

Eevertin sauna on pitkään ollut vailla erästä merkittävää ja saunomiseen olennaisella tavalla liittyvää tarviketta. Nimittäin vihtaa tai vastaa. Eevert kun on monen sukuhaaran ympäröimä niin molemmat nimitykset tuolle oivalle välineelle ovat tulleet tutuksi jo pikkupojasta lähtien.

Hieman Eevert saa töitä tehdä ennenkuin saunomaan vihdallaan pääsee. Mutta tavoitteena on ainakin juhannussaunan lauteilla jo vihtoa oikein olan takaa.

 

Tarpeellinen saunomisväline
Tarpeellinen saunomisväline

 

Lämpimät kiitosket Ainolle ilahduttamisesta!

 

 

Kotimaan matkailua

Keväällä Suomi on pitkä maa. Siinä kun Eevertin pihassa kukkii omenapuut ja ensimmäiset pihan sulostuttajat on maan toisella laidalla vasta pajunkissat heräilemässä talviunestaan.

 

Omenankukkia ja tulppaaneja Siipan kamerasta

 

Eevertin tie vei tutusta kotipihasta kauas pois. Rovaniemelle saakka mies lensi sutjakkaasti sinivalkoisilla siivillä. Rovaniemellä Eevert oli atimassa. Ja sekös olikin mieluisaa tehtävää. Pitkä aika on kulunut siitä kun viimeksi niillä seuduilla on päässyt atimoimaan. Niinpä mies nautti olostaan ja elostaan täysin siemauksin.

Karvaisia ystäviä tuli tervehdityksi ihan tuliaisilla. Tuliaiset kyllä paljastuivat heti ovelta. Siihen malliin pienet kirsut väpättivät Eevertin matka-askin tuntumassa. Sitä ei juuri vartioimatta voinut jättää 😉

 

Tarkkaavainen karvakorva

 

Laukusta paljastui pari mehevää puolalaista siankorvaa. Eevert oli muistanut pikkuystäviään edellisellä reissullaan. Kiinassa kuulema ovat myyneet piraatti-siankorvia, mutta nämä oli tarkastettu ja oikeiksi havaittu. Niinpä pian Eevertin tulon jälkeen kuului vain pientä raksutusta ja tyytyväistä murahtelua karvakorvien asetuttua omiin nurkkiinsa aarteitaan maiskuttelemaan.

 

Toinen karvainen kaveri

 

Linjoistaan huoltapitävät koiruudet vaativat vanhan miehen ulkosalle vielä ennen nukkumaan menoa. Eevertin eteläisemmät ystävät käyvät iltapissalla korttelin ympäri rauhallisesti kävellen ja kaikki hajut rauhassa haistellen. Nämä kaverukset osoittautuivat joksikin ihan muuksi. Viiden kilometrin puolijuoksuralli siitä tuli. Onnkesi pikkukoira osasi hyvin canicrossata ja veti liinassa hätää kärsinyttä Eevertiä mäkiä ylös ja alas.

 

Canicrossaava pienoismäyräkoira

 

Lenkillä vuoria ylösalas meno ei millään riittänyt, vaan pieni energiapakkaus halusi vielä näyttää taitojaan harjoitushallissaan. Siispä sunnuntaina aamuvarhaisella  (07!) oli joukkio jo harkoissa. Eevert epäili, että lähimmät kaverit eivät ehkä kovin helposti uskoisi miehen aikaista herätystä- Ja ennen harjoituksia oli tietenkin käytävä lenkillä lämmittelemässä.

 

Pujotteleva vauhtihirmu

 

Vermlannin metsäsuomalaisten kielessä sanalla atima on ollut myös merkitys ’kehno ruoka’. Tällä reissulla ei päässyt mitenkään ruokaa moittimaan eikä kehnosta ollut tietoakaan. Eevertin sukulaistytön vävykokelas oli laittanut poronkäristystä joka aivan suli suussa. Niin maukasta se oli, että Eevert otti toisenkin annoksen. Myöhemmin sitten tarkasteltiin pakastimen aarteita ja poron lisäksi sieltä löytyi hieman isomman eläimen makoisia lihapaloja.

Tätä ruhonosaa ei taideta pataan laittaa ollenkaan. Mikä se oikeastaan on ja mitä arvelet sillä tehtävän?

 

Kummallinen pakastus

 

Karvaiset ystävät myös opiskelevat temppujen lisäksi. Seuraavaksi olikin koulua jota piti Eevertin opettajana toimiva sukulaistyttö. Nyt oli menossa Tullikoulu. Tullilla on paljon koiria tärkeissä tehtävissä rajoilla ja asemilla. Tässä tutustutaan korttien avulla eri koiriin ja niiden tehtäviin sekä asuinympäristöön.

 

Koirakoulu

 

Rovaniemen lähialueilla Eevert tutkaili myös lehdistä lukemaansa veden nousua. Villisti vesi virtasikin Ounasjoessa.

 

Villivirta

 

Joentäydeltä vettä tuli hurjat määrät ja paikoitellen oli tien molemmin puolin nousuvettä lähes päällysteelle saakka. On sillä luonnolla vain melkoiset voimat!

 

Koivuiset vesikasvit

 

Muutaman päivän perästä Eevert jätti karvaiset kaverit, atimaväen ja kuohuvat kosket palatakseen kotiin hoitamaan puutarhaansa. Täälläpäin olikin kasvella jo jano. Niinpä Eevert otti esiin kastelukannunsa ja antoi omenapuun alla kasvaville tulppaaneilleen vettä. On se Suomin vain pitkä maa, tuumi mies hymyillen työnsä ääressä.

 

Hehkuva pihatulppaani Siipan taltioimana

 

Talli

Harva tietää, että Eevertissä on hieman hevosmiehen verta. Nuorena sällinä hän ajoi kilpaakin Terttu- nimisellä tammalla. Taisi niiltä reissuilta jokunen palkinto-lusikkakin päätyä Taavitsaisille sotien jälkeen. Ne olivat vauhdikkaita kesiä ne. Talossa oli siihen aikaan useampia hevosia. Valta osa talon töissä, mutta sekaan mahtui hyvin lahjakas juoksija, joka sitten sai pitää talon edustustä yllä kaupungin ravi-kilpailuissa.

Hevostelu on pysynyt suvun nuorempien toimissa siitä pitäen jossakin määrin. Enempi harrastuksen omaisesti ja kouluratsastuksen piirissä. Hauskaa ja opettavaista kaikinpuolin.

Eevertin sukulaistyttö kääntyi eläkeläismiehen puoleen hoitohevosensa, Dooriksen asioissa. Sukulaistytön aika ei riittänyt hevosen hoitoon vaan hurmaava Dooris tuli hetkeksi Eevertin hoiviin. Mukavasti on aika kulunut hevosen hoidon merkeissä.

 

Doris
Doris

 

Tallia Taavitsaisen talossa ei enää ollut, joten hevosellehan piti tietenkin ryhtyä asuinsijaa laatimaan. Tallin rakentamisessa ja nikkaroinnissa oli onneksi Neito mukana ohjeistamassa, mitä kaikkea talliin kuuluu nykyisellään laittaa, jotta hevonen siellä hyvin voi.

 

Pilttuussa
Pilttuussa

 

Oma pilttuu tietenkin. Täytyyhän sitä olla oma paikka hevosellakin. Siellä sitten on turvallista valjastaa ja satuloida polle ratsastusretkeä varten.

 

Satula
Satula

 

Doriksen satula olikin komea! Paikallisen satulasepän (Neidon) tekemä. Käsittämättömän laadukasta työtä alusta loppuun saakka ja täysin mittojen mukaan tehty. Kyllä nyt kelpaa lähteä pidemmällekin ratsastusreissulle! Satulahuopakin näyttää olevan juhla-laatua kun niin kimaltelee tallin hämäryydessä.

 

Tarvikkeita ja evästä
Tarvikkeita ja eväitä

 

Tallista löytyy iso tynnyrillinen kauroja ja pienempi vasullinen muuta tärkeää vitamiinirehua. Tarvikkeitakin on montaa sorttia. sukia ja pinteleitäkin koko hoitoarkku täyteen!  Hevosen jalat on hyvä pintelöidä ennen maastoon lähtemistä, ettei polle sitten satuttele itseään vinhassa laukassaan.

Pikkuinen ruusutuolikin on löytänyt tallista paikan. Siinä sitä kelpaa vaihtaa varusteita ja kiskoa saappaita jalkaan.

Ja saappaita tarvitaan muussakin kuin ratsastuksessa. Joka päivä pitää pilttuu puhdistaa.

 

Talliharja
Tallin puhdistuskalusto

 

Siinä hommassa onkin tarpeen kunnon harja ja kakkalapio. Palleroita onkin jo kerääntynyt melkoinen kasa tallin taakse tunkiolle.

 

Tallinhylly
Tallin hylly

 

Seinähyllylle on kerääntynyt kaikkea tarpeellista niin hevosen kuin tallinkin hoitamista ajatellen. Kaviokoukku ja harjat ovat tärkeitä sekä tietenkin kaviorasva. Sitä onkin iso purkillinen.

 

valot
Valaistus

 

Tallissa on ikkuna ulos, mistä voi katsellaa naapuritalon laiduntavia hevosia. Hämärä talli kaipaa myös päiväsaikaan valoja. Seinällä on sähkövalo ja lisäksi löytyy myrskylyhty. Nykyisin kun saattaa välillä olla sähköt pois käytöstä niin on hyväkin että valoa saadaan muullakin keinoin.

 

Talliboxi
Talloboxi

 

Kokonaisuutena se näyttää tältä.

Nyttemmin Eevert on saattanut pollen takaisin sukulaistytön hoteisiin. Hän kun paremmin taitaa hevosjutut muutenkin. Talli kaipaa vielä paljon tarviketta. Olkoon siinä sukulaistytölle haastetta.

_________________________________________________

Satulan ja riimujen ohjeet Linjurin Tuominotkosta tai Veeran tallista. Satulan taituroi Neito ja riimut minä. Olipas pientä piipertämistä 😉 Loimen neuloi Neito.

Pahnat ovat joulupaketin niintä, varalamppuprintit lähtöisin Marialta, sähkövalo Neidon hajuvesipullosta, ruusutuoli jäänne kesäisestä kortista. Talliharja Siipan hammasharjasta (millä ihmeellä saatte niitä muokattua ja vuoltua?!?)  jne.

Lisäksi tallissa asuu tietenkin tallikissa ja tallihiiri. Ne olivat tällä kertaa niin ujoja etteivät uskaltautuneet kuvattaviksi.

Ja itse hevonen on joskus kauan sitten sukulaistyttö saanut isoäidiltään lahjaksi – hevostyttö kun on.

Valmistelua – mutta mihin?

Eeverttilässä on puuhaamisen makua havaittavissa. Mies kiertelee siellä täällä, viihtyy komeroiden peränurkissa ja kiipeää välillä ullakolle saakka.

Keittiöön hiljalleen kerääntyy rompetta jos jonkinlaista. Vihellellen Eevert niitä puhdistelee ja kiilloittelee.

Reppu
Reppu

 

Jaa-a löytyy reppua ja kuksaa, lautasta ja kiikareita. Liekö linturetkelle mies suuntaamassa? Vaiko kalastelemaan?

 

Mallikas reppuilija
Mallikas reppuilija

Hyvin näyttääkin reppu edelleen sopivan miehen harteille.

Reppu on vanha ja monet retket palvellut – vanhan sormikkaan keskisormi. Mitä sitä hyvää ja käypää reppua mihinkään vaihtamaan. Varsinkaan kun niin paljon muistoja on taltioitunut uskolliseen palvelijaan.

 

Vaeltaja
Nuori vaeltaja - konkari jo

Katsellessaan reppuaan, mieleen tulvii retkiä kuin jatkuvana nauhana. Väläyksiä kokemuksista, seikkailuista, auringonlaskuista ja itikoista, joita oli liiaksi asti matkalla Porttikosken kämpälle saunomaan. Niiden pakottamana Eevert siirtyy sisälle ja ottaa esille muistojen albumisa. Ja sieltähän se löytyy – muisto, joka on ollut kuin kielen päällä, mutta ei putkahtanut esille.

Jo pienestä pojankollista mies on metsään tahtonut. Äidin kertoman mukaan ensimmäisellä vaelluksella keikkui vaippakassi korkeimmalla repun päällä. Siitä pitäen mies onkin viihtynyt luonnossa ja nauttinut kaikisista hetkistä jotka on saanut viettää eräillen.

Muistojen kirjasta löytyy kuva kaukaisuudesta. Pieni ihminen Suomi-verkkarit päällä valmiina elämänsä reissuun Lemmenjoella. Evääksi sai mummoltaan vesirinkelin käteensä ennen lentokoneeseen nousemista. Sama rinkeli kädessään pieni vaeltaja istui elämänsä ensimmäisellä nuotiolla hädin tuskin vuoden ikäisenä. Siitä alkoi vaellus.

Siellä kullanhuuhtojien keskuudessa tulikin vietettyä hetki jos toinenkin. Ja vuosi vuoden perään jälleennäkeminen oli riemastuttava ja Anna-Marin saunassa aina yhtä makoisat löylyt! Ahhhh…

…ja Kilpisjärven moottoriveneen päristelyä kuului vuosikaudet kotisaunassa kun pikku-Eevert kurkisteli löylykipon takaa, aivan kuin kuskina ollut nuorukainen joskus kauan sitten teki veden pärskyessä kasvoille hurjassa vauhdissa.

 

Niinpä taisi taas Eevertin pakkailut jäädä tältä erää. Muistojen kirja käsissään istuen silmät painuu kiinni ja pian kuuluu vain onnellisen miehen tasainen uninen tuhina. Idät ja lännetkin menivät muistellessa iloisesti sekaisin, mutta eihän sillä ole niin väliä.

 

Eteinen etsii itseään

 

Pientä puuhailua lauantain ratoksi. Aikaa sitten kesken jäänyt eteinen etsii itseään. Pitkä ja kapea tila on osoittautunut hankalaksi ja mielikuvitus tuntuu olevan jumissa sen kanssa. Tilaan syttyi aikanaan Eeverttilän ensimmäinen valo. Ja siihen se sitten jäikin…

 

Kurskistus ovesta
Kurskistus ovesta

 

Vaan kun on ovenpieltäkin saatu hieman ilmeikkäämmäksi, niin onhan oven taaksekin syytä saada jotakin mikä sieltä näkyy. Aikaisemmin eteiseen on syntynyt naulakko, Peikkoneidin koukkujen avulla. Samalla kertaa sahailin penkkejä ja muuta pientä tarvittavaa. Mielenkiinoisen värisen maalinkin sekoittelin.

 

Sisälle vaan
Sisälle vaan

 

Jokin kaapintapainen piti eteiseen saada. Minne Eevert muuten laittaisi työkalujaan tai petroolipullojaan. Omaan tapaani piirustuksia syntyi ehkä ennemminkin perästä päin ja luovan intuition varassa valmistui ensin kaapin yläosan hyllyt. Siellä ne lojuivat eteisen lattialla reilun kuukauden ennenkuin alaosan tekeminen kävi edes mielessä. Väri arvelutti hieman, koska Eevertillä on melko tummasävyistä kaikki muu. No ehkä nämä ovat isoäidin peruja ja vanhan kylätimpurin aikaansaannoksia koristeineen päivineen.

 

Hyllyt
Hyllyt

 

Hyllyiltä löytyykin paljon tarpeellista ja sinne jäänyttä. Vanha noitarumpukin on löytänyt paikkansa takaseinän naulasta. Mistä lie sekin kulkeutunut taloon. Vaari olikin ahkera lapinkävijä, olisiko hänen matkoiltaan tullut tuliaisina. Melkoinen velho se oli vaarikin. On varmaan kokenut syvää yhteyttä lapinmaan shamaanin kanssa. Kertovat kyllä, että eräällä retkellään sai ihan lapinkasteenkin varsinaiselta lapinmieheltä, joka osoittautuikin ranskalaiseksi. Hyvin osasi nokipannukahvitkin keittää ja kuksat asianmukaisesti vihkiä. Melkoisen hvyin oli roolinsa opetellut kun vieraat eivät epäilleet hetkeäkään kastajansa syntyperää.

 

Väkipyörä vai pylpyrä?
Väkipyörä, ploki vai pylpyrä?

 

Vanha pylpyräkin on löytänyt paikkansa hyllyssä. Mahtaakohan se olla peräisin Eevertin vanhasta laivasta? Niitähän laivoista löytyi jos jotakin kokoa eri tarpeisiin. Taitaapa siitä olla hyötyä monissa maatalonkin puuhissa. Aina jotakin pitää nostaa tai kannatella vaikkapa ullakolta alas ja ylös.

 

Vanha kaappi
Vanha kaappi

 

Siinä se nyt on. Lintallaan ja kallellaan vähän sinne ja tänne. No, ompahan kuitenkin. Puuleikkaukset ovissa sensijaan ovat mallikkaat ja taattua Tiimari-laatua 😉

 

Eteinen
Eteinen tänään

Eteisen kokonaiskuvaaminen on myös haasteellista. Tämmöistä tuli tänään.

Eevertin kävelykepit ovat saaneet vanhan kirnun säilytyspaikakseen. Kirnu on syntynyt hammastikuista ja pahvista. Hienoista pinnoitus/maalausongelmaa syntyi siinäkin, joten projekti pinnan osalta jatkuu.

Eteisen oikeanpuoleinen ovi johtaa Eevertin makuukamariin ja vasemman puoleinen saunaan. Ja saunahan on Eevertin lempipaikkoja, joten eiköhän kaikki siskot ja veikot ryhdytä lauantaisaunan lämmittämiseen.

 

Saunaan mielii mies
Saunaan mielii mies

Siellä tuli iloisesti ritisee pesässä ja lämmittää kiukaan leppeisiin löylyihin jälleen kerran.

 

Mökin rakennusta

Pikkuisen on eteenpäin kasattu myös kalamajaa.

Nokipannukahvit siellä Eevert keittää kulkijolle, kuin Lintu-Antti ikään Kuukkelilammella. Pannu on tarttunut matkaan Sinellistä. Muovinen harmaa pannu sai kylkiinsä hieman nokea ja kulumaa kovasta käytöstä. Muki syntyi pienestä korkin-tapaisesta ja pussinsulkijasta samoilla maaleilla kuin pannukin.

Siinä sitä kelpaa sumpitella ja katsella kalojen hypähtelyä veden pinnassa kesällä. Huoh, olisipa jo kesä!

Hmmm.. jos oikein tarkkaan katsoo, niin on siitä hetki heilahtanut kun Eevert on viimeksi kalamajalla kahveja keitellyt. Ihan selvää ”hämähäkinseittiä” on pannun kannen, nokan ja pöydän väleissä 😉 Mitä lie karvaa leijjailut ja pienoismallimaaliin takertunut. Aika hauska lisäefekti.

Kahvihetki
Kahvihetki

Taitaa olla enempi tulevan vuoden enteitä, koska vajan puolellekin syntyivät kovin satokautisia tarvikkeita näin alkuun.

Hyvät on marjamaat kalamajan tuntumassa. Kokonainen tynnyrillinen puolukoita!

Tynnyri on kirpputori-ostos (suolasirotin) ja puolukat nonparellejä jotka on maalattu punaisiksi. Hieman tummempia saisivat olla.

Puolukkatynnyri
Puolukkatynnyri

Puolukoiden lisäksi hieman muutakin marjaa.

Mustikkasaavi
Mustikkasaavi

Mustikat ovat kypsyneet samoista aineksista kuin puolukatkin.

Kalamajassa tietenkin pitää olla kalastusvehkeitä. Eevert onkin jo nostanut verkkonsa kuivumaan seinustalle. Mahtaa tuolla verkolla tullakin makoisat ahvenet kalakeittoon.

Verkko on syntynyt muovisesta valkosipulipussista ja narusta. Puikkari on pahvia.

Vajan puolta
Vajan puolta

Kaminaa ei vielä tuvan nurkkaan löytynyt, mutta onhan tässä päiviä synnytellä. Alku näyttää omasta mielestäni yllättävän suunnitelmanmukaiselta. Toivottavasti jatkokin.

Sen verran on tullut aherretuksi, että Lintu-Antin herkut väkisellään palaavat mieleen ja hieman myös kielen päälle. Nokipannukahvit oikein vanhasta mustakylkisestä kuluneesta kuksasta ja muurinpohjalettu itsensä Noitanaisen paistamana! Voi sitä herkkua! Vaikka ei muuten kovin lettuja syö, niin mikähän siinä on, että ne ulkona ja erämaajärvien rannoilla niin makoisilta maistuvat.

Muurinpohjalettu
Kuukkelilammen muurinpohjalettu

Tämän letun maisteli Siippa taannoisella reissullaan kylmässä Pohjolassa vieraillessaan jälleen kerran Kuukkelilammella kahvilla.

Reissu-Siipalla oli tietenkin kunnon kelkka allaan kun tiluksiaan tarkasteli matkallaan. Komea on tunturin keli.

Reissukelkka
Siipan reissukelkka