Avainsana-arkisto: Mausteet

Tuliaisia maailmalta

Eevert on saanut ihastuttavia tuliaisia maailmalta. Tunnetusti tiedetään että Eevert pitää kotimaisen makukimaran lisäksi myös mahdottomasti aasialaisesta keittiöstä.

Hurmioituneena mies otti vastaan mainiot annoksensa. Vesi herahti kielelle heti. Onneksi näistä annoksista voi nauttia pitkään 🙂

Neljä ruokalajia
Neljä ruokalajia

Tutun oloisia ruokia kaikki, tuumii mies ja nuuhkii samalla lempimausteidensa aromeja.

Kala
Kala

Kala on todella houkuttava ja Thaimaassa se on yleensä kokonaisena valmistettua.

Varras
Varras

Erilaisia vartaita ja pyöryköitä löytyy mainioista katukojuista.

Pyöryköitä
Pyöryköitä

Ei tarvitse muuta kuin valita sopivat ja nauttia elämyksestä.

Äyriäisiä
Äyriäisiä

Kiitos Heidi 🙂

Hyvää Juhannusta

Eevet katselee ikkunasta ulos.

Kovin on harmaa tämänvuotinen juhannussää. Ei taida kylälläkään toritanssit sutjaantua näillä kekeillä, harmittelee mies. Eevert on useampana suvena käynyt vähän pyörittelemässä kylän rouvia ja on siellä jokunen neitinkin päässyt hyvään pyöritykseen.

Varoksi on Eevet kuitenkin kiillottanut juhlapatiinit valmiiksi eteiseen, että jospa sittenkin!

Kengät
Kengät

Ilta-tantsuihin on vielä aikaa ja sitä ennen on monta pientä puuhaa edessä.

Keskikesän juhlaruokaa on Taavitsaisen talossa ollut Sillijäätelö uusien perunoiden kanssa. Sitä on syöty jo hamasta Eevertin nuoruudesta alkaen. Miten lie emäntä silloin aikanaan hoitanutkaan nuo pakastamishommat, mutta ei mietitä sitä tänään tuumaa Eevert ja ottaa aineksia esille.

Kermaa, smetanaa, sipuleita, silliä…

Ainekset valmiina
Ainekset valmiina

Ainekset pilkotaan ja sekoitetaan ja purkkiin pannaan  ja pakastetaan, rallatteli mies keittösään.  Aamusta kun on liikkeellä niin hyvin saa päivällä jo syötyä.

Seuraavaksi mies tartuu perinteistäkin perinteisempää juhannussaunaan. Vihta tai vastatarpeet ovat oikeaoppisesti haettu. Jotta saadaan tervehdyttävä vihta, pitää käyttää taikalukua kolme. Kun poimii kolmesta eri hieskoivusta kolme eri oksaa, vihdasta tulee vahva, tietää Eevert, joka on lukenut päivän lehden tarkasti.

Juhannusvasta
Juhannusvasta

Näppärissä kasissä oksat muotoutuvat kokemuksen tuomalla tarkkuudella kunnon sauna vihdaksi – vai olko se vasta. Yhtäkaikki, oiva saunakaveri se on.

Sauna laitetaankin lämpiämään jo päivällä niin saa saunoa pitkään ja rauhassa. Jokunen kylän uksinäisitä ukoistakin saattaa piipahtaa saunakaveriksi.

Saunavalmis
Saunavalmis

 

Saunomista eivät kelit haittaa. Päin vastoin, vilvoittelu raikkaassa sateen puhdistamassa ilmassa on hyvin tervehdyttävää.

Illanmittaan näyttää selkenevän. Silloin otetaan esille tikat ja pidetään perinteiset tikkakisat miesten kesken.

Tikkataulu
Tikkataulu

 

Oikein hyvää Juhannusta kaikille!

 

Ja vielä pikaohje Sillijäätelöön. Tarjoillaan uusien perunoiden kanssa ja nautitaan.

 

Ohje
Ohje

________________________________________

Vihdan ainekset on saatu Nilikentältä 

8.12.

Jokohan tänään voisi paistaa ensimmäiset piparit?

Se oli ensimmäinen ajatus mihin Eevert heräsi aamulla. On tainnut mies nähdä unia joissa makoisat piparit ovat olleet suussa sulavina jättämässä mielikuvia aamu-uniin. Melkein vahva kaneli, siirappi ja pippuri maistuvat suussa.

Piparit vilistelivät mielessä vielä aamukahvin aikaan ja lopulta kävi niin että Eevert oli jo kaupan aukaisemisen aikoihin hakemassa jauhoja ja muita tarpeita. Suunnitelmiin varmistui leivontapäivä.

Ostokset
Ostokset

 Hyvän piparitaikinan kun tekee, niin sen pitää antaa levätä rauhassa ennen leipomista, Eevert tietää. Siispä aamusta taikina valmiiksi ja illalla saa jo paistaa.

Taikinan lepäämisen aika on vaikeaa aikaa. Vähän väliä tarvitsee aikuisenkin miehen käydä tarkistamassa että taikinalla kaikki on hyvin ja maku varmasti kohdillaan. Joskus on käynyt niinkin että on tullut tehdyksi aivan liian pieni taikina ja leipomisen ollessa ajankohtaista kipossa on vain rippeet jäljellä.

Taikina syntyy
Taikina syntyy

 Raaka taikina houkuttaa, mutta siitä voi saada vatsanpuruja. Senkin Eevert tietää ja koittaa malttaa maisteluissa – ainakin vähäsen… Olisikohan se pippuri jo noussut pintaan…

Leivontaa
Leivontapäivän tarpeet

 Alkuillasta tulee viimein paistamisen aika. Kaulimet ja muotit ovat valmiina. Muutama pelti sopivasti aseteltuina. Tänä vuonna taikinaa on jäänyt myös leivottavaksi. Eevert hymyilee itsekseen kauliessaan taikinaa.

Pelti toisensa jälkeen käy uunissa ja talo on tulvillaan aromeja ja tuoksuja. Piparit ovat Eevertin mielestä parhaimmillaan juuri uunista tulleina. Vielä hieman pehmeinä, mutta vain hieman.

Taikinan lisäksi katoaa muutama pellillinen leivonnaisia päivälliseksi. Nooh, haitanneeko tuo mitään… joulu on kerran vuodessa vaan… hyräilee mies puuhiensa keskellä.

Välineitä
Leipurin välineitä

 Ei ole Tenhonkaan suu tuohesta, sillä mielellään se osallistuu leivontaan pitämällä lattian puhtaana pudonneista taikinamurusista. Taikinaa tuli tehtyä todellakin riittävästi, sillä Eevertin piparivatsa on jo aikaa sitten täyttynyt ja taikinaa on vielä jäljellä. Mitähän siitä vielä tekisi?

Jauhosuu
Jauhosuu

 Piparitalon!

Pian on seinät ja kattopalat laadittu ja palaset uunissa. Näiden täytyy antaa rauhassa jäähtyä että pysyvät suorina, opastaa Eevert itseään.

Eevert sulattaa paistinpannussa sokeria ja liimaa sillä palaset yhteen. Sokerin kanssa täytyy olla tarkkana sillä sulaessaan se on todella kuumaa. Eevert hätistelee Tenhoakin kauemmaksi että ei vaan vahinkoa tule jos sokeria tipahtaa väärään paikkaan.

Makea talo
Makea talo

 Talo on pian valmis. Hienolta se näyttää pöydällä. Paljon jäi piparkakkuja vierasvaraksi. Eevertin ei enää tee mieli yhtään makeaa. Näin se voi päivän aikana mielihalut muuttua, nauraa mies ja peittelee aikaansaannoksensa liinalla.

4.12.

Eevert on tarkkaan tutkinut viime päivinä erilaisia reseptejä.

Jotakin uutta ja haastavaa olisi tänäkin jouluna tarkoitus opetella. Ja tietenkin laittaa tarjolle kylän yksinäisten ukkojen joulupäivällisille. Siellä sitä sitten porukalla maistellaan ja ihmetellään. Vaan mitä kummaa keksisi. Reseptejä on vaikka kuinka, toteutukset vain ovat välillä mitä sattuu.

Sieniretkellä
Sieniretkellä

 Syksyllä Eevert on käynyt sienimetsässä. Muutaman kerran oli naapurin poikakin mukana. Se se on sitten kiva vesseli! ajattelee Eevert. Monesti hän tulee Eevertille ihan omia aikojaan kylään ja tuntuu hyvin viihtyvän näinkin vanhan miehen seurassa. Hymy nousee huulille kun mies muistelee kaikkia niitä moninaisia reissuja. Parasta retkellä oli tietenkin raikkaan ulkoilman lisäksi myös maittavat eväät.

Eväät
Eväät

 Jaa, niistä sienistä voisikin tehdä jotakin. Sekasieniä saatiin oikein runsainmitoin. Yhdessä niitä pojan kanssa keiteltiin ja pilkottiin. Iso osa laitettiin sellaisenaan pakastimeen.

Sieni pikkelsiä! Sellaista ei ole ollutkaan aikaisemmin joulupöydässä! Sitten ei muuta kuin hihat heilumaan, ilahtui Eevert.

Ja ei muuta kuin pilkkomaan
Ja ei muuta kuin pilkkomaan

 Pian onkin keittiössä täysi hääräys päällä. Esille on otettu kattiloita ja sipuleita, porkkanoita ja mausteita. Ja niitä sieniä pakastimesta. Kätevästi Eevert pilkkoi kaiken ja viimeiseksi otti esille jo hyvin sulaneet sienet. Eevert katseli niitä hetken, raapi päätään ja pyöritteli aikansa. Hän kävi hakemassa toisen pussin. Ja yhtä silmät ymmyrkäisinä sitä tarkasteli. ”..ja mistäs nämä sienet ovat tullet – ja tämän värisiä, vihertäviä” ihmetteli Eevert. Paketti toisensa jälkeen tuli käpälöityä. Kaikki ne olivat vihreitä! Mahtaa olla myrkkysieniä – ei näitä arvaa käyttää ollenkaan.

Kummallisia sienipusseja
Kummallisia sienipusseja

 Samassa porstuasta kuului ääniä. Naapurin poika tulikin sopivasti paikalle. Keittiössä oli valtava sekasortku ja sekös nauratti poikaa. Eevertillä on yleensä kaikki aina järjestyksessä.

Hyvä kun tulit, minä kun en ymmärrä ollenkaan, että onkos minun silmissäni jotakin pahasti vialla? Katso nyt – ihan vihreitä sieniä! Eihän me tämmöisiä kerätty! Naapurin poika kuunteli niin tosissaan kuin vain voi. Ja koetti näyttää huolestuneelta. Lopulta hän ei enää kyennyt, vaan purskahti nauramaan niin, että kieriskeli lopulta lattialla. Eevert näytti entistä pöllämystyneemmältä. Lopulta poika sai avattua suunsa ja muistutti, että silloin kun niitä sieniä laitettiin tuli pari poikaa kesken kaiken myymään postikortteja koulun kuusijuhlan tukemiseksi. Eevertin hakiessa kolikoita salin puolelta, olivat pojat tiputtaneet tummanvihreää karamelliväriä sienipusseihin. Väri on hiljalleen levinnyt koko pakettiin ja muuttanut kaiken vastenmielisen näköiseksi.

Työt valmiina
Työt valmiina

 Vai sellaisia kepposia, sai lopulta Eevert sanottua. Jos kyse on karamelliväristä, niin eipä tuo liene vaarallista. Vähitellen Eevert naureskeli jo omille reaktioilleen ja hämmennykselleen. Niinpä yhteistuumin laadittiin pikkelsit loppuun ja purkkiin. Ihmetelkööt ukot nyt sitten kummallista väriä. Pikkelsit laitettiin purkkeihin ja päällystettiin kauniilla kansipaperilla. Keittiön siivouksen jäkeen Eevert keitti vahvat kaakaot ja laittoi pöydälle makoisat pullat. Ne sentään eivät olleet ollenkaan vihreitä.

Pullat
Pullat

 Illan mittaan Eevert naurahteli jo itsekin poikien kolttosille. Ei ne ole pojat tainneet liiemmin muuttua sitten omien nuorukaisaikojen. Eevert, jos kuka tunnettiin silloin kylällä ahkerana kolttosten tekijänä. Ei niinkään pahalla mitään tehnyt, mutta kepposteli ahkeraan.

3.12.

Aamu aukeaa kauniina ja kuulaana. Eevert on herännyt hyvissä ajoin puuhastelemaan keittiössään. Aamukahvia juodessaan hän suunnittelee päivän askareita. Tänään täytyy piipahtaa kaupalla neuvottelemassa joulukinkun tilauksesta. Eevertin vanha ystävä on kauppiaana kyläkaupassa ja jo pitkään on tärkeimmät lihatilaukset hoidettu kauppiaan avustuksella. Ja tarvitsee sitä kotitarpeitakin jo taas hankkia. Vaikka itsekseen asusteleekin, niin kummasti huomaa eväiden loppumisen vaikka kuinka niitä kaupasta kotiin hakisi. Mielellään Eevert kylille lähteekin.

Kauppamatkalla
Kauppamatkalla

 Tulee samalla morjestettua montaa tuttavaa. Kaupalla saa usein kahvikupposenkin juotua hyvässä seurassa. Kauppias on pitänyt jo kauan kahvipannua kuumana kaupalla vanhan tavan mukaisesti. Ennenvanhaan oli niin pitkiä matkoja kaupalle, että oli syytä pitää evästauko ennen kotiin suuntaamista. Niinpä kaupalla on edelleen kahvittelijoita pienessä nurkkapöydässä. Melkoinen uutistoimisto oli koko kauppa.

Monet kerrat Eevert sai sieltä myös hyviä vinkkejä ja ohjeita yhdenmiehen talouteensa. Monet kylän rouvat ja neidit olivat opastaneet Eevertiä mieluusti asiassa kuin asiassa.

Kauppiaan kahvit
Kauppiaan kahvit

 Joku aika sitten Eevert huomasi Tenhon korvallisilla ikävää ihottumaa. Koira-parka joutui tuon tuostakin rapsuttelemaan kuivaa kohtaa ja aika-ajoin se oli ihan ruvella ja aika kurjan näköinen. Kaupalta Eevert osti voidetta ja hoiti sillä pikkuisen ystävänsä korvaa. Ihottumakohta ei vaan tahtonut parantua. Useamman kerran sitä oli kaupallakin päivitelty ja harmiteltu. Se lohdutti kovast Eevertiä, mutta Tenho näytti surkealta ja kohotti tassunsa hipaisenaan korvantaustaa. Se ilmiselvästi kutitti kovasti. Eevert otti taskustaan voidetuubin ja siveli sitä ihottuman kohdalle. Se aina hetkeksi palautti koiran iloisen olemuksen hännänheilutuksineen.

Naapurin vanha mummu seurasi toimenpidettä ja sanoi … Jos kokeilisimme lisätä sinne hieman soodaa… osoittaen Eevertin kädessä olevaa voidetuubia.

Mummu kertoi ennenaikaan hoidetun monet ihottumat ja pykimät soodasalvalla niin elukoitten kuin ihmistenkin ihoilta. Taisi moni teini hoitaa sellaisella märkivää ihoaankin. Vanhat ukot käyttivät seosta kuuleman mukaan myös metsällä ollessaan kaikenmaailman itikoiden kutiaviin puremiin. Aina tepsi. Taisi olla melkoista ihmeainetta hekotteli kauppias kuunnellessaan mummun juttuja.

Ostoksia
Ostoksia

 Mikäs siinä, kokeillaan vanhan kansan oppeja, tuumi Eevert ja kysyi onko kauppiaalla soodaa myytävänä. Toki on, sanoi kauppias, näihin aikoihin sitä hankitaan joka talouteen. Montakos purkkia otat? Aloitetaan yhdellä, vastasi Eevert. Samalla Eevertin kauppakassi täydentyi monella muulla tärkeällä aineksella.

Uutisten vaihtamisen jälkeen oli aika suunnata kotia kohti. Kotona Eevert suunnitteli heti ottavansa Tenhon salvan ja sekoittelevansa pienessä kulhossa  sinne ruokasoodaa. Tenho sai ensimmäiset rasvaukset uudistetulla salvalla pian kauppareissun jälkeen.

Salvaa
Salvaa

 Päivät kuluivat ja niinhän siinä kävi, että Eevert joutui huomaamaan, että Tenhon korvallinen hiljalleen parani ja karvatkin kasvoivat paljastuneelle alueelle takaisin. Kyllä ne mummut vain tietävät ja ovat viisaita!

Taidankin viedä  mummulle kiitokseksi vähän suolakalaa. Siitä mummu tykkää ja aina kehuskelee kylillä, että parhaimmat kalat laatii Eevert. Hieman kehut hyväilivät miehistä miestä. 

Suolakala
Suolakala

Pian kaverukset ovat jo kylätiellä ja korista pilkottaa komea kala.

Onks mopoo näkynyt?

Eevertin retki on tältä vuodelta päättynyt. Mies vietti hyvän aikaa kaukomailla ihmetellen elämää sen lähes kaikilta laidoilta. Vanhat luut tuli hyvin lämmitettyä joten paluu lämpöiseen koti-Suomeen oli oikein miellyttävä kokemus.

Tuliaisiakin löytyi yllättävän paljon pikkukotiin.

Osa saldoa
Osa saldoa

 Kaikkea ei vielä ole varmaankaan pakkauksista löytynyt, mutta ainakin osa saadaan esitellyksi.

Kotiin piti tuoda värejä, erilaisia puutikkuja, metalliviivotin… ihan kuin niitä ei täältä saisi 😀

Ja paljon muuta tarpeellista, kuten:

Vihanneksia
Vihanneksia
IMG_1979
Keittotarpeita

 Palkojen muodon olisin ehkä tehnyt itse toisin, jos osaisin 🙂

IMG_1983
Tom Yum
IMG_1985
Bentoja
IMG_1986
Lisää bentoja
IMG_1987
Kato vaan, vielä lisää
IMG_1988
Eri sarjan bento
IMG_2004
Nuudelia ja satay-tikkuja
IMG_2003
Meren antimia
IMG_2001
Lienee salaatti?
IMG_2000
Annos
IMG_1998
Tom Yum setti Hongkongista
IMG_1989
Maustesäkkejä
IMG_1990
Lisää mausteita – pastat vähän turhan isoja 🙂
IMG_1994
Ronsuja
IMG_1995
Yksi seinälle?

 Askartelumateriaaliakin löytyi tulevia tarpeita varten

IMG_1966
Käpyjä?
IMG_1965
pikkuisa simpukankuoria ja muuta meressä hiotutunutta
IMG_1964
Kiviä ja muuta rannalta poimittua luonnonainesta

 Lisäksi löytyi pari golfmailan muotoista coktail-tikkua ja yksi kairan oloinen vastaava. Jäivät kuvaamatta tällä kertaa. Samoin pari hyllynpäälle sopivaa norsua (=korua) joita oli lähes pakko ostaa norsujen ajajilta/hoitajilta. Nekin sitten aikanaan pääsevät kuvaan mukaan 🙂

Yllättävän paljon miniasioita löytyikin. En niitä edes etsinyt, mutta tulivat vastaan. Magneetteja suurin osa. Eevert niitä kaikkia ei tarvitse. Päätyvät varmaan joulukalenteriin aikanaan.

Merta päin

Aamulla Eevert tuumasi, että tänään on hyvä merisää. Siispä aamiaisen jälkeen mies suuntasi seurueineen kohti satamaa. Matka taittui joutuisasti ilmastoidussa pikkubussissa. Maithai cruise toimi varsinaisena matkan organiseeraajana ja huolehti aluksen reitistä ja toimivuudesta. 

Satamassa
Satamassa

 Aurinkoinen päivä houkutteli kannelle tuoleihin tai kaiteelle katselemaan ohi lipuvia kauniita maisemia. Alkuun kuljettiin kapeaa sataman jokivartta jossa yökalastajat olivat palanneet saaliineen kylään ja huolsivat laivojaan tehdyn työn jäljilta.

Kalastuslaiva
Kalastuslaiva

 Laivat olivat värikkäitä ja useampikerroksisia pieniä kalatehtaita.

Korkeat laivat
Korkeat laivat

 Sekaan mahtui hyvin myös pieniä veneitä seikkailemaan satamajokea edestakaisin hauskoilla moottoreillaan.

Pienvene
Pienvene

 Pojilla on kova työ selvitellessään isoja verkkoja valmiiksi uutta reissua varten. Iloiset kalastajamiehet tervehtivät ystävällisesti ja iloisesti Eevertiä. Taisivat huomata että hengenheimolainen siellä katselee ja tutkiskelee itsekseen laivoja ja niiden ominaisuuksia.

Verkkojen selvitys
Verkkojen selvitys

 Jokisuun jäädessä taakse oli aika ihastella ja haistella ison meren tuulia. Siitä onkin aikaa kun on päässyt viimeksi purjehtimaan aavaakin aavemmalle merelle. Onnellinen mies katseli kohti taivaanrantaa mietteisiinsä uppoutuneena.

Aava
Aava

 Laivan kapteenin luotsasi ammattitaidolla alusta eteenpäin.

Kapteeni
Kapteeni

 Mittaristo oli parasta peittää kuumimmaksi ajaksi.

Meri
Meri

 Helteinen ja auringonpaisteinen meri antoi monta tunnelmaa matkalaisille. Horisontti oli täynnä erikokoisia laivoja ja aluksia.

Eevert
Eevert

 Kansituoleja oli paljon ja kolmessa kerroksessa. Varmuuden vuoksi ne oli pultattu kiinni paikoilleen. Ymmärrettävää sillä laajoilla merialueilla voi tuulla joskus hyvinkin kovasti. Eevert sitoi reppunsa kiinni tuoliin, sillä pieni keikaus veisi sen kätevästi laidan yli mereen. Mitään lattiatasossa olevia esteitä tai listoja ei ollut. Vain kaide josta ottaa tukea liikkuessaan.

Apinasaari
Apinasaari

 Laiva pysähtyi apinoiden asuttaman saaren tuntumaan. Pienemmällä veneellä siirryttiin rantaan. Laivan väellä oli mukana ruokaa pikkuapinoille ja retkeläiset saivat ruokkia niitä. Nämä olivat rauhallisempia ja levollisempia apinoita kuin aikaisemmin tapaamamme temppeliapinat.

Olkapääapina
Olkapääapina

 Pian oli monella olkapäällä ystävällinen kaveri kertomassa että kurkun palanen olisi tosi kiva juttu.

Kotiin?
Kotiin?

Jokunen kaveri olisi mieluusti lähtenyt mukaan. Ja olisi ollut viejiäkin, mutta saivat tällä kertaa jäädä saarelle jatkamaan elämäänsä. Läheisistä lomakylistä kävi vieraita pienemmillä veneillä. Lapset tuntuivat pelkäävän kovasti vapaana liikkuvia apinoita, eivätkä suostuneet tulemaan veneestä pois. Pakokauhu oli valmis kun ketterät veijarit olivat hetkessä täytttäneet myös veneen ja kiipeilleet kaikkialle minne vain pääsi. Toivottavasti lapset selviävät kokemuksestaan 🙂 Onhan villiapina aina eri juttu kuin korkeasaaren serkku lasihäkissään.

Takaisin laivaan
Takaisin laivaan

 Apinasaaren jälkeen seilattiin eteenpäin ja asettauduttiin maukkaalle buffetlounaalle. Se tarjoiltiin laivassa ja pieni seurue hyvin mahtui syömään samalle kannelle. Merenantimia ja thaimaalaisia makuja oli tarjolla.

Buffet
Buffet

 Lautaselle löytyi katkarapuja, kalaa ja kanaa sekä kurkkua ja riisiä pikkusipulien ja hyvin maustetun kalakastikkeen kera.

Lautanen
Lautanen

 Ruokailun päätyttyä seilattiin eteenpäin kalaisemmille apajille. Vuorossa oli merikalastusta ja mahdollisesti delfiinien leikkejä.

Onki
Onki

 Onget olivat ottajaansa vaille valmiina ja jokaiselle halukkaalle riitti vapa käteen.

Syöttilautanen
Syöttilautanen

 Syöttinä käytettiin katkarapuja. Kalaonni ei ollut erityisen suotuisa. Pari pientä kalaa saatiin nostettua ylös, mutta kalastuksessahan ei ole pääasia se kala vaan itse kalastaminen. Delfiiniparvikin pysytteli muilla vesillä.

Kapteeni kalastaa
Kapteeni kalastaa

 Kapteenikin innostui heittelemään vapaa ja antoi opastusta sen käytössä.

Päivä oli jo pikällä ja oli aika kääntää laivan kokka kohti kotisatamaa. 

Eevert
Eevert

 Vielä oli pari tuntia aikaa merituulille ennen paluuta. Kokopäivän retki paahtavalla merellä oli uuvuttava ja moni kannella tullessa lekotellut matkustaja oli siirtynyt varjoisemmalle alakannelle baarin tuntumaan. Eevertkin pistäytyi baarissa nauttimassa GinTonicin katse tiiviisti taivaanrannassa.

GinTonic
GinTonic

 Kalastajakylä valmistautui uuteen kalaretkeen. Moni alus purjehti vastaan ja vilkuttelivat mennessään. Osa oli vielä satamassa ja valmistelut kesken.

Hedelmiä kalastajille
Hedelmiä kalastajille

 Täällä nayttää ainakin olevan tarjoilut kunnossa 🙂

Pian saavuttiin omaan laituriin ja alus kiinnitettiin paikoilleen. Kahdeksan tuntia oli kulunut kuin siivillä. Mielessä vain yksi kysymys. Koska lähdetään uudelleen?

Henkilökuntaa
Henkilökuntaa

 Kiitollisena Eevert loi vielä katseen laivaan.

Maithai
Maithai

 Kaunis se oli.

Retkeilyä

Päivät altaalla sujuvat hyvin lekotellessa ja kirjaa lukiessa. Vähitellen ilmastoon tottumisen myötä, miehen mieli vie jo tutustumaan ympäristöön ja ihmettelemään maailman menoa. 

Lähellä majapaikkaa, kävelymatkan päässä on temppeli. Wat Bor Fai sijaitsee pienen kukkulan päällä ja sinne on mukava kävellä kuumassakin säässä. Temppeli on iso kompleksi täynnä erilaista elämää. Sieltä löytyy lastentarha ja kauppakin. Jokainen thaimaalainen mies suorittaa nuoruudessaan temppelipalveluksen munkkina. Näihin aikoihin joukko nuoria miehiä on asettumassa askeettisempaan elämänvaiheeseensa. 

Munkkien siipi
Munkkien siipi

 Munkit asuvat omassa siivessään temppelillä ja suorittavat palvelusaikanaan monenlaisia tehtäviä. Rukousten lisäksi ihan käytännön työtä maanviljelyksen, kanojen (ja varmaan muunkin karjankasvtuksen) sekä kalajalostuksen merkeissä.

Alueelta löytyy myös hyvin varustettu pieni kauppa. Neliöitä kolmisenkymmentä, silti sinne mahtuu kaikki mitä elämässä munkki voi tarvita: nuudeleista mopoihin ja tietenkin jäätelöä. 

Näkymää temppelillä
Näkymää temppelillä

 Temppeli on monikerroksinen. Nuori ystävällinen munkki opasti Eevertin kiipeämään kaikkein korkeimmalle tasolle, mistä sieltäkin löytyi pieni temppeli. Näkymät tasanteelta olivat hienot. Tässä temppeliin päin ja toiseen suuntaan aukesi merinäköala silmän kantamattomiin.

Ylin temppeli
Ylin temppeli

 Ylin temppeli oli vielä rakennusvaiheessa. Bambuisia rakennustelineitä oli ympärillä. Temppelillä riitti paikallisia kävijöitä rukoilemassa. Täällä hetken hengähdys oman pyhän äärellä kuuluu kiinteästi arkeen. Sellaista harvemmin näkee tutummssa omassa kirkossamme. Eevert ajattelee, että olisi ehkä ihmiselle hyväksi välillä pysähtyä ihan pieneksi hetkeksi ja kerätä voimia. Kiittää kaikesta hyvästä mitä on ja keskittyä olennaiseen.

Ylätemppelin jokaisella laidalla vartioi iso leijona-hahmo. Siinä riitti miehellä tutkimista. 

Yhteiskuva
Yhteiskuva

 Pitihän sitä päästä ihan yhteiskuvan komean leijonan kanssa. Temppelillä riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Jossain vaiheessa Eevertiä harmitti että ei ollut muistanut olla koulussa tarkkana uskonnon tunnilla. Moni asia on mennyt ohi korvien. Jos sinulla on sama tuntu, niin voit poiketa täällä Kliks verestämässä oppeja.

Temppelin tuntumassa on joukko villikoiria, jotka saavat jonkinlaista huolenpitoa munkeilta. Siitä syystä ne vartioivat aluetta ja muistavat porukalla haukkua jokaisen vieraan joita lähistöllä liikuu. Monet koirat ovat huonokuntoisia ja sairaita. 

Kaupunkiin
Kaupunkiin

 Temppelikierroksen jälkeen on hyvä suunnata jo kaupunkiin. Iltapäivä lähentelee viittä, silti on vielä hiljaista ja päiväsiestakin vähitellen loppumassa. Kaupunki kerää eloon illaksi. Nyt on vielä vähän liikennettä pääkadulla.

Leikkipuisto
Leikkipuisto

 Hetken käveltyään pitkin katuja Eevert istahataa läheisen leikkipuiston varjoisalle penkille. Siinä on hyvä katsella verkkaista menoa. Lapsia siellä ei ole mutta kestäviä leikkivälineitä koko joukko. Tynnyreistä tehtyjä ryömintäpaikkoja useampia. Ei taitaisi meillä joka direktiivien läpi mennä, hymähtelee Eevert ja miettii onkohan ne kaikki säännöt ja säädökset sittenkään ihan timmileen oikeissa kohdissa.

Jonkun aikaa istuttuaan hän huomaa kuinka eri puolilta alkaa liikehtiä kauppiaita kärryineen. On aika käynnistää kaupunki siestan jälkeen. 

Sähkömiehet ovat tulleet jatkamaan päivän urakkaansa. 

Sähkömiehet
Sähkömiehet

 Tyypilliseen tapaan sähköt kulkevat pintavetoina ja kaupungin pääkadulla on aikamoinen johtomäärä räystäiden tasolla. Miehet vetävät uutta johtoa. Toinen astelee koko ajan johtojen päällä ilman mitään turvavälineitä ja apukaveri kulkee tolpalta toiselle bambutikkaiden kanssa. Ne hän asettaa nojaamaan johtokasaan ja kiipeää avuksi. Johtojen päällä kulkeva mies vetää kaapelia perässään ja asettaa sen jonkinlaisten rissojen väliin missä se kulkee sujuvasti vetämällä eteenpäin.

Kissat
Kissat

 Vieressä makoilee joukko kissoja myöhäisiltapäivän kuumuudessa. Eläimiä täällä on vähän jokapaikassa. Kaikki ne tuntuvat elävän vapaana tai ainakaan niille asetetut asuinpaikat eivät ole niin tiiviitä että ne siellä pysyisivät.

Kukko
Kukko

 Komea kukko hallitisi kanalaumaansa tehokkaasti. Suostuipa se hieman poseeraamaan Eevertille kun mies oikein sitä houkutteli lähelleen.

Rautatieasema
Rautatieasema

 Eevertin tie vie rautatieasemalle, missä oli koko joukko junaa odottavia ihmisiä. Varmaan juna pian tulisi. Eevert kierteli asemaa joka suunnalta ja tutki tarkasti myös vanhan kuninkaallisen asemarakennuksen. Junaa ei kuitenkaan kuulunut. Mies kävi sisällä katsomassa koska se tulisi. Ja ystävällinen hörähdys pääsi kun hän huomasi valotaululla ilmoituksen että juna on kaksi tuntia myöhässä. Ihan menee kotimaan malliin 🙂

Ravintola
Ravintola

 Pian alkaa ilta hämärtymään ja se tapahtuu suhteellisen nopeasti. Seitsemältä on jo ihan hämärää. Pitkän päivän päätteeksi Eevert suunnistaa vielä syömään paikalliseen ravintolaan. Tuolla näyttää olevan paljon paikallista porukkaa. Siispä sinne. Hetkessä on Eevert otettu vastaan perheravintolaan ja tuotu vettä pöytään alkujuomaksi. Ravintolassa on pieni ja tehokas keittiö. Emäntä istuu tilauslistojen kanssa ja huutelee n. 7 nuorelle kokille keittiöön mitä milloinkin tehdään. Työ sujuu käsittämättömalla tehokkuudella!

On aika seurata elämään herännyttä kaupunkia ihan rauhassa ruokaa odotellessa. Uneliaisuus on tiessään ja tuntuu kuin koko kaupungin väki olisi tullut ulos nauttimaan illasta, tapaamaan toisiaan ja tekemään kauppaa kaikiesta mahdollisesta. 

Pian Eevert saa eteensä kaipaamansa annoksen. Tällä kertaa kalasalaatti paikalliseen tapaan. Mausteet olivat niin kohdallaan kuin vain aasialaisessa keittiössä voi olla. Tulista harmoniaa. 

Kalasalaatti
Kalasalaatti

 Hyvä on miehen olla.

Lämpöä luille

Eevertin tie vie kauas pitkän lentomatkan taakse ja sieltäkin vielä hyvän matkaa eteenpäin. Pitkä matka sujui etupäässä nukkuen, mutta niskat siinä tuli vanhalla miehellä kipeäksi. Onneksi on odotettavissa lämpöhoitoa ja niskat pian vertyvät pitkän paikallaan olemisen jälkeen. 

Lentoasemalla oli odottamassa kuljettaja joka otti Eevertin ystävällisesti vastaan ja ohjasi autoon. Autossa oli odottamassa jo kaivattu kylmä vesipullo. 

Vettä
Vettä

 Matka taittui mukavasti paikallista liikennekulttuuria ihmetellen.  Tiellä viiletti jos jonkinlaista moottoroitua kulkupeliä. Ja kaikilla oli kuormaa enempi ja vähempi. Tavaraa tai ihmisiä, kaikille ja kaikelle oli tilaa.

Liikenne
Liikennettä

 Parin tunnin ajomatkan päästä jo saavuttiin Eevertin kohdekylään. Paikka oli tuttu jo entuudestaan ja morjestettavaa riitti aina kylän portilta saakka. Kylässä on paljon Muumitalon oloisia rakennuksia. Sellaiseen Eevertkin oli suuntaamassa. Kylän perältä tuttu talo löytyikin ja pieni ihastuksen huokaus taisi päästä vanhalta mieheltä kuin huomaamatta.

Talo
Talo

 Matkan rasituksia oli mukava helpottaa uima-altaassa joka taloon kuului. Pakkausten purkamisen jälkeen olikin aika jo ryhtyä itse pääasiaan eli loikoilemiseen. Tosin sitä ennen tuli puhdistaa terassi ja pestä muutama ikkuna jotka olivat siitepölyn peittäminä.

Vesimies
Vesimies

 Vesi ei ollut erityisen viileää, mutta märkää kumminkin ja mukavahan se on aina vesileikkeihin lähteä. Kotoa Eevert oli varannut mukaan rantapallon joka saisi uuden kodin kesätalon altaalta.

Limpparia
Limpparia

 Pulikoimisen jälkeen on mukava istahtaa varjoisalle terassille juomaan limpparia jäillä. Virkistävää ja rentouttavaa 🙂

Kuumalla ilmalla täytyy muistaa juoda tarpeeksi. Vedestä on siis pidettävä huolta että sitä on riittävästi ja kokoajan tarjolla. Talossa ei juuri vettä ollut valmiina, eikä auttanut muu kuin lähteä sitä paikallisesta pikkukaupasta ostamaan. Vaihtopullo kainaloon ja menoksi. 

Veden hakua
Veden hakua

 Päivä etenee näillämain hissuksiin, eikä minnekään ole kiire. Paikallinen väestö on opettanut vieraitakin pois hötkyilemisen tieltä ja toimivat sään ja olosuhteiden kanssa tasapainoisesti.

Tasaipainoon kuuluu myös maittava ruoka. Ja siitä ei Eevertin tämänkertaisella reissulla ole puutetta. Aamiaisena herkullisia hedelmiä ja paikallisia tuotteita. 

Aamiainen
Aamiainen

 Päivällisenä tuli nautittua maukas keitto.  Mausteet olivat enempi kuin kohdallaan. Tulisimmat chilit jäivät lautaselle, mutta riittävästi olivat kokonaisuutta maustaneet.

Keitto
Keitto

 Ja kuin pisteenä iin päälle, maan komea sotalaivasto lipui kaupungin edustalla ja ampuipa muutaman kunnon laukauksenkin huomion herättämiseksi.

Ranta
Ranta

 Kaunista on, kaunista on, tuumaili mies kun katseli laajaa laskuveden aikaista rantaa ja kalastajaveneitä.

Rantaa
Rantaa

 Joku leidi hymyili miehelle ystävällisesti. Mithän leidillä on mielessä, mietiskeli Eevert.

Leidi
Leidi

 Joko keksit missä päin mies menee?

Raparperistä on moneksi

Eevertin pihassa rehottaa raparperi.

Hyvin on rehottanutkin jo vuosikausia. Ennenvanhaan puska oli vielä mahtavampi kuin nykyisellään. Eevertin isoäiti varsinkin oli kylänkuulu erilaisista raparperiin liittyvistä ruoka-asioistaan. Oli kuulema hyvinkin terveellinen kasvi. Siitä syntyi käden käänteessä mehuja, hilloja, simaa, kiisseliä jne.

Raparperi
Raparperi

Isoäiti toimitti raparperiä kylän kaupalle myyntiin. Ja aina sato myytiin hujauksessa ja kauppias kävi pyytämässä lisää varsia kun niin moni jäi ilman. Isoäidin mehukkaita raparperinvarsia kehuttiin Eevertin mielestä melkoisilla ylisanoilla.

Kaupan antimia
Kaupan antimia

 Eevertiä poikasena hieman nauratti ja ihmetytti koko raparperit. Isoäidin aikoihin talossa ei ollut kuin ulkohyyskä. Yöllä oli potta sängyn alla. Potan isoäiti sitten aamuhämärissä kippasi raparperien juurelle. Kesät ja talvet. Oli ainakin lannoitus kunnossa ja kasvit kukoistivat ihan tosisaan. Missään muussa pihassa ei sellaista kasvustoa nähnyt!

Niistä ajoista on aikaa. Silti raparperi on pysynyt Eevertin ruokavaliossa erityisesti kesäisenä herkkuna. Ennen keiteltiin siitä hilloja ja mehuja. Nyt vanhemmiten sokereita tulee muutenkin tarpeeksi, niin sadolle on tullut uusia merkityksiä.

Tarvikkeita
Tarvikkeita

 Eevert ottaa esille valkosipulia, omenoita ja chilipaprikoita. Näitä kun keittelee yhteen raparperin ja porkkanan kanssa, niin varmasti tulee hyvää lisuketta erilaisiin liharuokiin, tuumailee Eevert ja ryhtyy pilkkomaan tarvikkeita.

Siispä hetken aikaa keittiössä kuuluu keskittynyttä työn ääntä ja epävireistä viheltelyä jolle Tenho-koirakin ravistelee päätään.

Leikkuulauta
Leikkuulauta

 Hetkessä ainekset on pienitty ja iso kattila laitettu hellalle. Kaikki ainekset kattilaan ja pienen pieni tilkka vettä mukaan ja annetaan hautua. Vesi kielellä Eevert hämmentelee keitostaan ja unelmoi samalla kaikkia niitä herkkuja, joita maustaa kesäisellä chutneyllään.

Pata porisemassa
Pata porisemassa

 Aikansa keteltyään – jopa kahdessa kattilassa – tuote on valmista. Huolellisesti Eevert purkittaa ne ja laittaa osan viilenemään tämän päivän tarpeisiin. Täytyykin kutsua naapuri illalla grillailemaan. Tänään on niin kaunis ja kesäinen päivä, että oikein mielikseen siirtyy ulos valmistamaan ruokaa yhteiseksi iloksi.

Keitokset
Keitokset

 Ja ohjeet talteen, niinkuin Eevertillä on tapana silloin kun jotakin oikein merkittävää syntyy keittössä 😉

Ohje 1: porkkanaa, omenaa, raparperia, tuoretta inkivääriä, omenaviinietikkaa, minttua ja hunajaa.

Kuutioi porkkana, omena ja raparperinvarret kattilaan. Lisää tilkka vettä, palanen inkivääriä ja keitä, kunnes raparperit soseutuvat. Mausta omenaviinietikalla, hienonnetulla mintulla ja hunajalla.

Ohje 2: Raparperiä, chiliä, valkosipuli, sipuli, tuoretta inkivääriä, sokeria, valkopippuria, suolaa

Laita raparperipalat kattilaan. Halkaise chilipaprikat, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet, sipuli ja inkivääri. Pane silput, sokeri, valkopippurit, suola ja etikka raparperipalojen päälle kattilaan. Kypsennä miedolla lämmöllä hauduttaen. Kaada puhtaaseen lasipurkkiin, sulje ja jäähdytä. Nosta jääkaappiin ja anna maustua vähintään pari päivää.

__________________________________

Kuvista löytyy paljon muiden harrastajien taidonnäytteitä. Saa hihkaista kun löytää omansa 🙂

Omaa taitaa olla vain puukko ja tarina – jossa on omakohtainen osittain 😉  Saa arvata miltä osin.