heinäkuu 23rd, 2010
Kesäkuussa osallistuin MarEven nukkekodin arvontaan tai paremminkin arvaukseen hyvästä matkakohteesta. Ja koska mielessä siinteli jo silloin Alpit ja Italia niin tietenkin arvuuttelin sinnepäin. Onni suosi vallan ihastuttavalla tavalla ja Eevert sai vastaanottaa palkintona olleen matkalaukun. Posti saapui reissun aikana ja Eevert sai odotella kuin pienenä poikana joulua, että pääsee avaamaan jännittävän Lordi-laatikon. Kotiin päästyä se olikin odottamassa miestä keittiön pöydällä. Ystävällinen kylän nuori Neito oli sen sinne tuonut postilaatikosta samalla kun hoiteli taloa ja Tenhoa, joka sai jäädä tällä kertaa kotivahdiksi.
☀
Mainio matkalaukku
☀
Siinä on mukana tehtyjen matkojen muistojakin.
☀
Lontoo, ah niin viehättävä kaupunki johon suuntautunut matka keväällä päättyi töpösti tuhkapilvien takia. Sinne vielä liidellään paremmalla onnella kunhan keritään. Ehkä jo ensi keväänä.
Eevert on edellisen kerran vieraillut Lontoossa 20 vuotta sitten. On siitä kulunutkin aikaa. Päällimmäisinä muistoina siitä matkasta oli runsaat turvatarkastukset kaikissa mahdollisissa kohteissa. Metallinpaljastimilla tutukittiin Eevert moneen monituiseen kertaan. Liekö merikarhu ollut hieman huomiotaherättävän oloinen niihin aikoihin. Tai sitten Lontoossa oli vain turhan levotonta autopommien takia ja turvallisuutta tehostettiin jokapaikassa. Bobbyt olivat kyllä erittäin ystävällisiä “pamppujensa” kanssa.
☀
Unkarissa Eevert osallistui paikallisessa Revfülöpin kylässä varsin mielenkiintoiseen iltaan viinitilalla. Siellä on viinikellari joka sijaitsi mäen päällä ja sen kellareihin Eevert pääsi tutustumaan. Paikalle oli tehty rikas kattaus seuruetta varten. Pientä suolaista ja mainioita paikallisia juustoja. Isäntä halusi maistattaa tilansa antimia ja niitä sitten porukalla maisteltiin ja ylistettiin. Hyviä olivatkin tämän tilan antimet. Niin marjaisia ja maukkaita. Pieneksi ongelmaksi muotoutui ainoastaan se, että tilalla riitti maisteltavaa melkoisesti. Isäntä toi aina uutta lajia laseittain sitä mukaa kuin edelliset tyhjenivät. Kymmenennen lasin jälkeen Eevertin oli vetäydyttävä maistajaisringistä.
☀
Unkarilainen tanssi
☀
Maistajat väsyivät mutta isäntä ei. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui muusikoita ja tanssijoita. Eevertin seurue sai nauttia illan päätteeksi tai siinä ohella riemukkaasta unkarilaisesta tanssista. Kyllä se oli ilta se! Vieläkin korviin voi palauttaa tanssin jytkeen ja heiluvat helmat.
☀
Matkalaukun sisäverhoilu on kaunis. Pakko laittaa vielä sisältäkin kuva. Lomareissulle Eevert ei ehtinyt sitä pakkaamaan, mutta pian sille varmasti tulee käyttöä.
☀
Matkalaukun verhoilu
☀
Lämmin kiitos MarEven nukkekodille ihanasta voitosta! On teillä näppärät näpit 
☀
Sivun päivityksen jälkeen näyttää kommentointipaikka siirtyneen artikkelin oikeaan yläkulmaan.
eevert, Lontoo, merikapteeni, Tarina, viini
Eevertin tarinat, Rakentaminen
heinäkuu 15th, 2010
Matka on taittunut Alpeilta Välimeren kosteankuumaan huumaan ja Venetsiaan.
Venetsia on rakennettu 118 saarelle, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan keskellä Venetsian laguunia. Saaret yhdistää yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Isompia ja pienempiä siltoja onkin kauniisti kaartumassa kanaalien yli vähän väliä.
Turisteja näyttää olevan niin paljon että miestä hirvittää. Tietojen mukaan täällä vieraileekin n. 15 miljoonaa turistia vuosittain. Kuuluisimmilla paikoilla olikin niin valtaisa turistivyöry, että ei juuri kulkemaan päässyt. Kamerat klikkailivat ja vedeolaitteet surisivat. Siinä meni samalla arvokkaat vanhat arkkitehtuurit ja naapurin neidin alusvaatteiden kuivatus. venetsialaisilla ei juuri yksityisyyttä ole kaiken pämän keskellä. Ei ole ihme, että Venetsiassa oma väki väheneekin koko ajan. Venetsian 270 000 asukkaasta vajaa 60 000 asuu historiallisessa keskustassa, 30 000 muilla laguunin saarilla ja loput mantereen puolella. Vanhassa kaupungissa asuu enää pari tuhatta alle viisivuotiasta lasta, ja viimeinenkin päiväkoti muutettiin hotelliksi keväällä 2007. Saman kohtalon ovat saaneet monet muutkin paikallisten palvelut. Uusia asukkaita on löydetty maailman rikkaista, jotka etsivät eksoottista asemapaikkaa itselleen. Turismi tuo varoja, mutta myös syö paikan alkuperäistä ilmettä ja luonnetta.
☼
Gondolissa
☼
Merille miehen mieli näköjään reissussakin. Gondoliajelulle piti päästä, vaikka helle kiusasi vanhaa miestä muutenkin. Tyyni lahti ja porottava aurinko muuttui hetkessä pistäväksi vedessä. Hieman helpotti kun gondolieeri suuntasi aluksensa pienille kanaaleille ja hiljalleen lipui siellä eteenpäin. Suurin osa Venetsian gondolieereista kuuluu vanhoihin gondolieerisukuihin: aiemmin vallitsi ikiaikainen laki, että gondolieerina ei saa toimia kukaan näiden sukujen ulkopuolinen. Viimeaikoina ala on auennut myös muille kun v. 2007 perustettiin gondolieerin ammattitutkinto. Melkoisia ammattilaisia Eevert huomasi heidän olevankin. Taitavasti sauvoivat ja puikkelehtivat kanaaleissa pitkillä veneillään.
☼
Gondolieerit työssään
☼
Historiasta kiinnostunut Eevert on saanut varmasti riittävästi katsella ja tutkia vanhoja paikkoja. Venetsia on kuin iso museo jonka anti ei ihan yhdellä kerralla pääse loppumaan.
eevert, merikapteeni, Tarina
Eevert matkustaa, Eevertin tarinat
toukokuu 10th, 2010
Vanha ystävä Savonmaalta on muistanut Eevertiä paketilla. Paketista löytyi suola- ja pippurimylly! Sellaisia ei taloudessa vielä ollutkaan. Eevert suurella mielihyvällä heti marssi keittiöön ja ruuanlaittoon.
Vanhana merenkävijänä Eevert osaa arvostaa mausteita. Jo ammoisina aikoina merenkulkijoiden mukana ovat erilaiset mausteetkin löytäneet tiensä uusiin maihin.
€
Suolaa ja pippuria
€
Eurooppaan pippuri tuli Aleksanteri Suuren aikoihin muutama sata vuota ennen Kristusta.
Alunperin sitä pidettiin lääkkeenä niin kuin muitakin yrttejä, mutta sen kauppa-arvo huomattiin kuitenkin pian ja Roomassa sille määrättiin tulli jo 176 jKr.
Pian pippuria käytettiin rahana, niinkuin aikoinaan suomessa oravannahkoja! Sitä varastoitiin rikkauden ja yleisen vaurauden merkiksi. Pippuria käytettiin lahjuksina sodassa ja sillä aivan yleisesti maksettiin myös vuokria maasta. Melkoinen marja se on ollutkin!
€
Tarinan mukaan mausteiden käyttö alkoi sattumalta kun luolamies kääri lihakimpaleen läheisestä pensaasta ottamiinsa lehtiin ja yllätyksekseen huomasi niiden parantavan lihan makua. Sama vaikutus oli myös joillakin pähkinöillä, siemenillä, marjoilla ja jopa puiden kuorillakin. Monet tämän päivän keksinnöt ovat vahinkoja. Eevertiä erityisesti kiinnostaisi kuinka paukkujyvät on keksitty ja mitä silloin oikein tapahtui?
€
Alunperin mausteita käytettiin pääasiassa peittämään ruoan epämiellyttävää tai pilaantunutta makua. Keskiajan lopulla niitä käytettiin myös ruoan säilöntään, ja niillä olikin merkittävää arvoa Euroopassa, sillä siihen saakka suolaaminen oli ollut ainoa laajaan käyttöön sopiva ruoan säilöntämenetelmä.
€
Mausteiden käytöllä oli myös eräänlaista statusarvoa, sillä mausteet olivat hyvin kalliita ja niitä pystyivät hankkimaan vain harvat. Kourallinen kardemummaa saattoi maksaa köyhän miehen vuosipalkan verran ja monia orjia saatettiin ostaa ja myydä muutamalla kourallisella pippureita. Voimakkaiden mausteiden käyttöä saatettiin pitää myös pöyhkeyden ja oman varallisuutensa osoittamisena. Eevert rakastaa chiliä ja vahvoja makuja, mutta ei pöyhkeilyä missään muodossa. Eikä taida mies olla erityisen varakaskaan.
Historiaa tutkiessaan Eevertin mieleen on jäänyt joitakin mielenkiintoisia ja nykykäsitysten mukaan hassujakin asioita. Vuoden 1200 tuntumassa monet pienet kylät laskivat kirjanpitonsa pippureissa tai että mausteet olivat niin arvokkaita, että satamatyöntekijöiden taskut ommeltiin kiinni ettei arvokasta materiaalia eksyisi vääriin paikkoihin.
€
Niin tai näin, Eevert maustaa ruokansa yrtein ja voimakkain pippurein ja nauttii elämästään.
eevert, Mausteet, merikapteeni, Tarina
Eevertin tarinat
maaliskuu 28th, 2010
Eevert rakastaa aamuja silloin kun saa ne viettää rauhassa ja antaa aikaa itselleen niin paljon kuin tarvitsee. Mitä vanhemmaksi hän on tullut niin sitä enemmän arvostaa näitä hetkiä.
Eevert on luonteeltaan aamuhiljainen. On sitä ollut pienestä pojasta saakka. Toiset lapset ponnahtivat sängyistään suoraan illalla keskenjääneeseen leikkiin täydellä tohinalla. Eevert sen sijaan venytteli ja vanutteli ja antoi mahdollisuuksien mukaan muun väen hoitua hommiinsa ennenkuin nousi. Rauhaa Eevert rakastaa edelleen. Rauhaa hän on täältä vanhalta sukutilaltaankin odottamassa.
Aamiainen kahveineen kuuluu jokaiseen päivään ja sen Eevert huolellisesti itselleen valmistaa ja kattaa. Ei sitä ilman aamukahvia voi päivää aloittaa! Tänään näyttää vihannekset olevan vielä kattamatta, mutta kyllä niitäkin vielä mukaan tulee.
Eevertin ensimmäinen kattaus
.
Ja mitä herkkua onkaan pöydälle löytynyt!
.
Nakkia ja munia
.
Paistetut munat ja nakit ovat Eevertille kelpo ruokaa. Niillä jaksaa pitkälle iltapäivään saakka. Onneksi ovat vapauttaneet kananmunatkin kaiken kansan syötäviksi. Joskus niillä peloteltiin, mutta Eevert silloinkin viis veisasi suosituksista. Ja vielä kun saa lähikanalan vastamunittuja herkkuja niin mikä on miehen ollessa. Kananmunahan on täydellinen ruoka ravintoarvoiltaan ja suhteiltaan.
.
Aamiaislautanen
.
Ja näyttäähän sieltä löytyvän juustoa ja kääretorttuakin. Juustoista Eevert pitää myös. Juustot ovat oleet tärkeätä evästä maailman matkoillakin. Hyvin säilyviä ja varmasti ravitsevia. Makeista leivonnaisista Eevert ei niinkään ole välittänyt, mutta täytyyhän sitä talossa vierasvaraa olla. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee käymään!
.
Leipä
.
Leipää talossa pitää aina olla. Sitä mieltä Eevert on, vaikka leipää ei niin kovin syökään. Vaaleat leivät ja pullat ovat jääneet, mutta ruisleipään mieli vetää silloin tällöin. Kotitilan leivät varsinkin olivat herkullisia juuri uunista tulleina ja vielä paljon myöhemminkin. Ruisleipä ja päällä oikeaa voita. Siinä on suomalaisen elämän makua parhaimmillaan.
.
Tyttäreni, ihanaiseni osallistui Eevertin aamiaisen valmisteluun väkertämällä taloon ensimmäiset ruokatarvikkeet. Oli oikein mukava tytär-äiti hetki mineilyn parissa. Oi, onnea!
eevert, kahvi, keittiö, kuparipannu, merikapteeni, Tarina
Eevertin tarinat
helmikuu 8th, 2010
Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.
Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde. Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.
Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta
Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.
Apinat Nikossa
Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006
eevert, Japani, merikapteeni, Tarina, Whisky
Eevertin tarinat
tammikuu 3rd, 2010
Eevert Taavitsainen on vanha merikapteeni. Viimevuosina Eevert on suunnitellut palaavansa koti-Suomeen vanhuuttaan viettämään. Maailman meriä ja kolkkia on nähty riittävästi yhden miehen osalle. Sopiva paikkakin viimein löytyi kun vanha sukutila olisi jäämässä kylmilleen. Se Eevertti päätti pelastaa ja rakentaa sitä nyt itselleen sopivaksi. Talon pitäisi palvella arkisissa askareissa ja sinne tulisi mahtua kaikki Eevertin muistot ja aarteet rikkaan elämänsä varrelta. Puutalo sen olla pitäisi, ja sauna siellä tulisi olla, ja puusepän vertas..
eevert, merikapteeni, Tarina
Eevertin tarinat
