Avainsana-arkisto: merikapteeni

Hyvää vuotta 2016!

Eevert on lähtenyt aamusta jo kaupoille. Joulun herkut on syöty ja nyt on aika valmistaa jotakin muuta itselle ja satunnaisille vieraille tarjottavaksi. Kauppakassiin on ilmaantunut tuoretta kalaa, juustoja ja hedelmiä.

Matkaan on tarttunut myös iso paketillinen raketteja ja muita ilotulitteita.

Rakettipaketti
Rakettipaketti

Eevertin pihalla on hyvä ampua illalla raketit. Pimeyttä ja tyhjää tilaa on riittävästi. Näistä saa sitten nauttia koko joukko kyläläisiä samalla. Pian mies onkin jo järjestelemässä ammuntapaikkoja valmiiksi iltaa varten. Ne on huolella laitettava, ettei tule vahinkoja kenellekkään.

Pari pataa
Pari pataa

Pari isoa pataakin on löytynyt rakettiostosten mukaan. Melkoiset tulitukset näistä sitten tuleekin, naureskelee mies tyytyväisenä. Samalla hän muistelee kuinka hyvän kaverin kanssa nuorukaisvuosina saatettiin valmistaa ilotulituksiin musiikit ja kaikki. Koko päivä meni rakennellessa ja puuhatessa. Varsinainen komeus olikin sitten vartissa ohi kun alkuun päästiin. Mukavaa touhua se oli ja tuo edelleen hymyn huulille ja lämpimät muistot miehen mieleen.

Olkaapa hyvä
Olkaapa hyvä

Eevert on kaatanut tervetuliaismaljan valmiiksi vieraille. Olkaapa hyvät!

Kilistellessä Eevert toivottaa parasta mahdollista vuotta 2016!

Juustoja
Juustoja

Juoman kanssa maistuvat juustot. Mainioita juustoja onkin ja niitäkin on niin paljon, että valinta on välillä vaikeaa. Salaattia on Eevert valmistanut koko kulhollisen.

Suolakalaa
Suolakalaa

Graavia kalaa löytyy myös. Suolakalasta Eevert on aina pitänyt. Se oli myös monet monituiset kerrat merillä ollessa melkoista herkkua ja usein taipui moneksi ruuaksi, eikä vain herraskaisesti kauniiksi ohuiksi siivuiksi. Hyvä keitot sai suolakalasta laivan kokki aikaiseksi. Täytyykin tässä jokupäivä tehdä kunnon kalakeitto, päättää Eevert maistellessaan kalaa.

Ammus valmiina
Ammus valmiina

Illan vaihtuessa yöksi on Eevert valmiina lähettämään raketit taivaalle. Asianmukaiset lasit päähän ja lapset sekä muut katsojat  riittävän etäälle. Tuli lankaan ja itsekin kauemmas. Voi hurja millaisella vauhdilla raketti lähti taivaalle. Aina se vain on niin luomoavan kaunista!

Ilotulitus
Ilotulitus

Huokauksia, naurua ja iloisia Uuden Vuoden toivotuksia kuului jokapuolelta. Ilmassa oli niin juhlan kuin ruudinkin tuoksua.

Takan päällys
Takan päällys

Räiskeen hiljetessä Eevert istuu vielä hetken hiipuvan takan ääressä. Takan päällä on seimiasetelma ja öljylampussa tuli. Niitä katsellessa hiipii uni mieheen ja hetken päästä kuuluu tuolista vain tasainen hengitys ja satunnainen korahdus. Hymy huulillaan Eevert näkee unta tulevan vuoden seikkailuistaan.

Eeverttilän väki toivottaa kaikille kävijöille oikein hyvää vuotta 2016!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä
rakastat – tuokoon tullessaan sen
mitä kaipaat – vieköön mennessään
sen mitä taakkana kannat.

____________________________

Herkut pöydässä ovat Taina Toropaisen käsialaa.

4.12.

Aamukahvia juodessaan Eevertille tulee kummallinen olo. Ihan kuin jotakin pitäisi muistaa, mutta ei millään muista. Asia jää pyörimään mieleen eikä jätä miestä rauhaan. Eevert kaataa itselleen vielä yhden personkupin, ihan vain siksi, että jos kahvi kirvoittaisi muistin niin, että vaivaava asia selkiintyisi.

tenho
Tenho kurkistaa ihmeissään tuolin takaa

Pikkukoira Tenho huomaa, että isäntä miettii kovasti jotakin ja on selvästi unohtanut aamiaisen antamisen. Siispä Tenho haukahtaa ja tönäisee kuonollaan ruokakuppiaan. Eevert havahtuu ja kaataa koiran kuppiin nappuloita. Tenho katsoo kuppiaan ja sitten miestä. Kissanruokaa koirankupissa – kyllä nyt on jotakin sekaisin, murahtaa Tenho ja pistelee nappulat kiireesti piiloon ennen emäntäkissan saapumista.

Kurskistus ovesta
Eteinen

Eevert käy päästämässä Tenhon pihalle.

Eteisen penkiltä hän poimii käteensä paperinpalan. Hetken aikaa mies katselee sitä ja lopulta ilme kirkastuu. Sehän se oli mitä ei muistanut! Suntion pyytämä asia. Tässähän se on kirjoitettuna. Lapussa oli osoite ja kellonaika – ei muuta. Eevert katsoo kelloaan ja tuumii, että on lähdettävä heti liikkeelle.

Osoite kuulostaa jännittävältä – Uutiskatu. Aikansa kierreltyään Eevert löytää annetun osoitteen ja kyselee tapaamiltaan ihmisiltä minne Suntion oli mahdollisesti sopinut menevänsä. Pian asia selkenee. Ja yhtä pian Eevert kauhistuu!

Rakennus on löytynyt
Rakennus on löytynyt

Suntio oli luvannut toimia päivän Jouluradion musiikkipäällikön assarina. Mitä ihmettä? Vanha merikarhu tuskin osaa muuta kuin hieman morsettaa apua ja siitä taidosta ei taida olla juuri hyötyä. Suntion sukulaispoika Jani pistää  samantien Eevertille kuulokkeet korville ja kertoo, että on aika ryhtyä työhön.

Kuulokkeet
Kuulokkeet

Hurja määrä nappuloita, joita pitäisi kiertää ja kääntää. Hikihän tässä tulee, huokaisee Eevert.

Äänipöytä
Äänipöytä

Jännittävää, kuinka musiikki siirtyy näytölle ja muuttuu liikkuvaksi kuvaksi. Jotakin siellä säädetään ja valmistellaan lähetyksen alkamista.

Yhteistä työtä
Yhteistä työtä

Jani kertoo, että Jouluradion kokoelmiin kuuluu yli 3000 eri kappaletta ja esitystä. Niiden kuunteluun ja soittolistojen kokoamiseen on kulunut paljon aikaa!

Uusimmat äänitteet ovat tulleet Islannista saakka. Eevert tutustuu vasta saapuneeseen kokoelmaan mielenkiinnolla. On siinä sitten monta joululaulua, tuumii mies ja koittaa laskea mielessään kuinka monta itse tuntee.

Joulumusiikkia
Joulumusiikkia

Seuraavaksi on aika suunnitella haastattelua. Joulumusiikin välissä on mukavaa kuunnella eri ihmisten ajatuksia joulusta. Pieni väristys käy Eevertin kehossa kun hän kuulee pääsevänsä miettimään Heikki Harman haastattelua. Voi sentään, Hectorin musiikia sitä on kuunneltu melkein pojankölvistä saakka huokaa Eevert. Jotkut sanoitukset ovat niin kuin olisivat kertoneet omista nuorukaisvuosista kaikkine töllöntöineen.

Mitähän sitä kysyisi?

Kovin on huisketta studiolla. Tuskin on haastettelu saatu loppuun kun pitää siirtyä jo kovaa kyytiä seuraavaan kohteeseen.

Jouluradion mainio toimitus
Jouluradion mainio toimitus

Muutamia pressikuvia pitää ottaa ja sinne tietysti koko studion porukalla ollaan matkalla. Eevert saa Jouluradion hauskan punaisen radion käteensä ja kuvan muistoksi assaripäivästään.

Jouluradio Eevert Taavitsainen
Jouluradio Eevert Taavitsainen

Jani kertoo pitävänsä joulusta. Kyllä siitä täytyykin pitää, jos keskittyy siihen kokonaan puolen vuoden ajan! Jouluradio soi Adventista Loppiaiseen, mutta monet valmistelut ja suunnittelut tehdään ennen sitä. On siinä pojalla pitkä joulu, hörähtää Eevert, joka tunnetusti on jouluihminen itsekin. Unelmatyöhän tämä on, vahvistaa Jani.

Jani Kareinen ja Eevert
Jani Kareinen ja Eevert

Eevert ja Jani keskustelevat pitkään joulusta. Viimeiseksi Eevertin mieleen jää ajatus siitä, että jouluna kaikki ikävä ja pahuus voidaan jättää ja antaa ilon sekä riemun vallatata  tilaa.

Ilo, hyvä olo, läheiset ja maittava jouluruoka karkoittavat tehokkasti ikävää elämästä. Eevert huomaa olevansa samaa mieltä nuoren musiikkipäällikön kanssa. Pienestä studiosta lähtee liikkeelle suuria ja merkittäviä asioita. Elämässä moni pieni asia voi olla niin suuri ja merkittävä, että se kantaa monen ikävän yli.

Studiolla
Studiolla

Lähtiessään Eevert saa mukaansa kaksi heijastinta, itselleen ja Suntiolle. Ne tulevat tarpeeseen, sillä pimeällä tiellä jalankulkija on kovin näkymätön. Iloisen punainen heijastin tuo valoisammallakin kelillä hyvää mieltä ihan vain olemassaolollaan.

Heijastimet
Heijastimet

Päivän päätyttyä Eevert suuntaa sairaalaan ja hakee sieltä mukaansa Suntion jatkamaan toipumistaan kotiin. Kotimatkalla Eevertillä on paljon kerrottavaa ihmeellisestä päivästään assarina. Eevert on oikeastaan kiitollinen siitä luottamuksesta, jonka hän Suntiolta sai assaripäivässä.

Musiikin kuuntelua
Musiikin kuuntelua

Kotona Eevert ottaa esille vanhan levysoittimensa ja kasan levyjä. Hectorin äänitteitä löytyy useampia ja niitä kuunnellen vierähtää koko ilta. Musiikki vie Eevertin muistoihin.

Millaisia muistoja musiikki ja artistit sinussa herättävät? Mikä on suosikki joululaulusi? Ja oletko jo kuunnellut Jouluradiota?

________________________________________________

Kiitos Jouluradion väelle ja erityisesti musiikkipäällikkö Jani Kareiselle mukavasta päivästä.

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

1.12.

Eevert kolusi varastossaan hetkenaikaa ja varustautui sieltä ottamillaan ämpäreillä ja lapiolla. Pian oli mies jo kulkemassa metsätietä  eteenpäin. Askeleet olivat määrätietoisia ja matka eteni sutjakkaasti.

Linnut
Linnut

Pikkuiset linnut sirkuttivat kulkijalle tervehdyksensä. Ne tunsivat Eevertin, sillä niin monena vuonna Eevert on pahimman talven ajan antanut niille lisäravintoa talviruokintapaikoilla.

Pian mies saapuikin jo pienelle hiekkakuopalle. Se oli Taavitsaisen taloon tullut aikanaan tonttikauppojen yhteydessä. Juurikaan sieltä ei ole hiekkaa tarvittu, muutoin kuin pieniin kotihimmiin. Kesällä Eevert oli valanut portin pielustaa ajatellen kaksi sementtitolppaa. Ne on nyt aika ottaa käyttöön ja laittaa valot tolppien päälle. Nyt jos koskaan se on tarpeen kun maailma näillä seuduilla on kovin pimeä suurimman osan ajasta.

Jälkiä hiekassa
Jälkiä hiekassa

Eevert kuljeskeli siellä täällä ja tunnusteli hiekan laatua. Hyvää ja tasalaatuistahan tämä on, joten ei muuta kuin ämpärit täyteen hiekkaa ja takaisin kotiin sekoittelemaan sopivaa pinnoitetta tolpille.

Ämpäri
Ämpäri

Ämpärit eivät kaikkein kevyimpiä olleet, mutta onneksi Eevert on vielä väkevä ja riuska mies kantamaan taakkoja. Monet vuodet merillä opettivat tarttumaan tositoimiin. Isolla laivalla ei olisi pärjännyt, jos lihakset stoppaisivat heti kun joutuisivat työhön. Niistä päivistä on jo aikaa, mutta keho muistaa ja on vain mielissään kun saa työtä.

Tarpeita
Tarpeita

Verstaallaan Eevert noutaa lisäksi vettä ja muuta tarvittavaa. Pian on seuraava lihastyötä vaativa homma käsillä, kun seos on saatava tasaiseksi ja väriaineita myöten hyväksi.

Tolpat Eevert päällysti valkeaksi värjäämällään hiekalla, johon oli sekoitettu hieman tavallista laastia. Päällikerros ei ollut kovin paksu, joten hän siirsi tolpat kuivumaan talon kuivuriin, jossa ennenaikaa oli viljoja kuivateltu. Viljaa ei ollut enää vuosiin viljelty, joten kuivuri oli enimmän aikaa jouten. Nyt se tuli tarpeeseen.

Illalla Eevert sai asennettua tolpat portinpieleen.

Portin pieli
Portin pieli

Lisäksi vain hieman havuja koristeeksi pihavalojen ympärille. Nämä valaisevat hyvin aamu- ja iltapimeitä talon kohdalla.

Tuli
Tuli

Näin se valo hiljalleen alkaa valloittamaan pihaa, sanoo Eevert myhäillen tyytyväisenä.

Sen verran tuntuu hartioissa fyysinen työ, että pian on kotisaunan pesässäkin tuli ja saunan parantava lämpö saa hoidettavakseen vanhan miehen kipeytyneet lihakset.

Sauna
Sauna

Oletko huomannut mihin aikaan aurinko laskee? Millaisista pimeän talven valoista sinä pidät? Ja mitä mahtaa huominen tuoda tullessaan Eevertin elämään?

_______________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

Pekka Halonen – taidetta nukkekotiin

Eevert on viimeaikoina perehtynyt taiteeseen. Erityisesti maalaustaiteeseen ja kansallistaiteilijaamme Pekka Haloseen. Halonen rakasti ja arvosti luontoa mitä suurimmassa määrin ja Eevertin on aina ollut helppo samaistua häneen.

Halosenniemi
Halosenniemi

Eevertin tie vei eräänä päivänä Halosenniemeen. Komea oli talo ja tilukset. Ei tarvitse ihmetellä, että niin kauniita tauluja on täällä tehty ja työstetty.

Rantakalliolla kasvaa monia käkkärämäntyjä, jotka ovat tuttuja monista maalauksistakin. Kiemuraiset ja tuulen riepottelemat puut ovat olleet innoittavia monella tapaa. Niin vain mäntykin kasvaa olemattomassa maassa ja kestää monenmoiset tuulet ja tuiverrukset. Sitkeä se on niinkuin suomalainen, myhäilee Eevert tutkaillessaan rannan kasvustoja.

Mänty Tuusulanjärven rannalla
Mänty Tuusulanjärven rannalla

Kerrotaan, että korkealla Halosenniemen kalliolla kasvoi pieni ja sisukas mänty, josta Halonen maalasi monia tauluja. Leikkisästi hän kutsui puuta ”Miljoonamännyksi”, koska perhe oli saanut paljon rahaa taulujen myynnistä. Jotkut taiteilijat myyvät taulujaan elinaikanaankin hyvin tai ainakin niin että saa elätettyä perheensä. Harmittavan moni taiteilija nousee arvoonsa vasta kun elämä on jäänyt taakse, tuumii Eevert katsellessaan jykevää rakennusta edessään.

Saunalla ystävän kanssa
Saunalla ystävän kanssa

Halosenniemen saunalla Eevert istahtaa hetkeksi katselemaan Tuusulanjärven lempeitä laineita. Tällä saunalla ja kuistilla on aikanaan varmasti monet ikiaikaiset ajatukset tulleet sanotuksi ja myöhemmin ne on taltioitu niin musiikkiin, maalaustaiteeseen kuin kirjallisuuteenkin. Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö vietti aikanaan aktiivista kanssakäymistä toistensa kanssa.

Halosenniemessä näytti olevan menossa maalauskurssit parhaillaankin. Maiseman taltijoijia oli hiljaisessa ja keskittyneessä työssään siellä täällä.

Taiteilija työssään
Taiteilija työssään

Maalauksista innostuneena Eevert hankki itselleen arvokkaan taulun samalta reissulta.

Pekka Halonen, Kuutamo, 1913
Pekka Halonen, Kuutamo, 1913

Kuutamo, 1913

”Käkkyrämänty lumisella kalliolla. Taivaalla näkyy Haloselle harvinainen nouseva täysikuu kellertävänä ja kalpeana. Taivas turkoosiinvivahtavan vaaleansininen, lumessa vaaleanpunervaa ja sinililaa. Käkkyrämänty ja osa katajaa ovat havunvihertäviä, eivät lumisia.

Kuvauksen kohteena oleva mänty on Halosenniemen kallioilla kasvanut käkkärämänty. Pekka Halosen pojan, Antti Halosen mukaan käkkyrämänty oli Halosenniemen kaikista ”puumalleista” paras riippumatta Pekka Halosen tyylikausista ja aiheenvaihteluista. ” Lähde

Taulu sopii mainiosti Eevertin saliin.
Salin seinällä
Salin seinällä
Siinä sitä on ilo katsella takan ääressä istuskellessa, huokaa Eevert tyytyväisenä hankintaansa.
_______________________________________________________________
Taulun kehykset syntyivät erilaisista listoista ja ääriviivatarroista.
Kehystämö
Kehystämö
Taulu on Halosenniemen Museokaupasta löytynyt jääkaappimagneetti.
Patinointia vaille valmis
Patinointia vaille valmis

 

Pieni kesäretki

Kesä kutsuu miehen kulkemaan. Uusia paikkoja ja seikkailuja on miltei pakko päästä tutkimaan heti kun kelit käyvät lämpimimmiksi. Siispä ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi Eevert pakkaa itsensä pienelle reissulle. Naapurikaupunkiin on tullut paljon väkeä markkinoille. Aina sitä yhdet markkinat täytyy saada käytyä.

Pillipiiparit
Pillipiiparit

Turussa vietettiin viikonloppuna Keskiaikaisia markkinoita. Osa kaupungista on muuttunut kovin erilaiseksi. Musikantteja ja näytelmäryhmiä löytyi joka kulman takaa.

Piispallinen siunaus
Piispallinen siunaus

Saivatpa kansalaiset ihan piispallisen siunauksenkin halutessaan.

Markkinoilla tulee aina nälkä.

Evästä toki oli Eevertillä mukana, mutta kunnon keskiaikaisista matkalaisten eväistä ei mies mitenkään malttanut kieltäytyä. Mainio tuoksu levittäytyi yli torin.

Lihaa - sikaa
Lihaa – sikaa

Iso sika oli päätynyt vartaaseen ja sitä syötiin hyvillä mielin ja rasva suupielistä tiristen päreenpalaselta.

Markkinahumu jatkui myöhään yöhön saakka.

Aamulla oli sitten aika jatkaa hurskaammille näkymille. Ensimmäinen kohde osui Taidekappeliin joka on aivan Turun keskustan tuntumassa pienen ajomatkan päässä.

Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?
Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?

Vanha merimies huomautti huvittuneena ensitöikseen, että onpas iso parkki laitettu nurin kalliolle!

Pyhän Henrikin Taidekappeli on ekumeeninen yksityinen kappeli.

Kappeli itsessään on jo taideteos.
Se kurottuu kohti toivoa, kristinuskon ydinsanomaa.
Kappelin lasireliefeissä on kolme sanaa: 
”Usko -Toivo – Rakkaus” 

ja Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät”.

Sisällä tapahtuu
Sisällä tapahtuu

Taitelija Hannu Konola oli parhaillaan kertomassa alttarin lasitöistä vierailevalle ryhmälle.

Opastusta
Opastusta

Kappelilla toiminut opas kertoi myös merkittävistä symbolisista kuvista kappelin alttaripäädyssä.

Tunnelmaa
Tunnelmaa

Valojen ja varjojen maailma tuo Taidekappeliin erityistä tunnelmaa.

Taidekappeli on jo 10 vuotias. Lisätietoa Klik.

Moni muu kirkko on paljon vanhempi ja sellaiseen vanhaan kirkkoon miehen mieli veti seuraavaksi.

Nauvon Pyhälle Olaville pyhitetty kirkko on rakennettu noin 1450-luvulla.

Nauvo
Nauvo

Se edustaa arkkitehtuurillaan aivan toista aikakautta ja henkii menneiden sukupolvien elämää monella tapaa.

Nauvon kirkko
Nauvon kirkko

Nauvolainen laivamallien rakentaja Åke Sandvall rakensi vuonna 1971 votiivilaivan priki Aidin, jonka esikuvana oli nauvolainen purjealus, joka rakennettiin vuonna 1873. Lähde Klik.

Priki Aid
Priki Aid

Votiivilaivat ovat erityisesti rannikkoseutujen kirkkojen katoissa roikkuvia laivojen pienoismalleja. Suomessa tiedetään olevan yli 200 votiivilaivaa. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet votiivilaivoja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai avusta merihädässä. Laivoja on käytetty myös rukouselämässä: niiden äärellä on voitu muistaa merellä hukkuneita tai kotoa poissa olevia. Lähde Klik.

Vanha merimiehemme virvoitti muistojaan votiivilaivan äärellä. Seurue sai kuulla useammankin seikkailun merillä ja vierailla mantereilla. Monet kerrat olivat raavaimmatkin merimiehet huokaisseet Jumalan puoleen myrskyn riepotellessa natisevaa purtta. Myrkystä selvittyä oli känsäiset käden menneet kuin vaivihkaan ristiin ja helpotuksen kyynelten mukana kiitollisuus elämää kohtaan nousi kirkkaana päällimmäiseksi ajatukseksi.

Uni
Unelmissa

Seikkailujen lumossa Eevert ja seurue pian jo kuvitteli seilaavansa merellä tukevalla purrella kohti uusia kokemuksia.

Kirkosta päästyä oli jo aivan pakko päästä haistelemaan merta ja tyrskyjä.

Kulttuurimaisema

Kulttuurimaisemaa Nauvon satamasta

Nauvon satamasta pääsi pieneen laivaan joka kulki saaristotienä Nauvon, Seilin ja Hankan välillä.

Meri oli tyyni, mutta ukkosrintama nousemassa.

Merellä
Merellä

Komeita salamoita sai ihailla mantereen puolella. Toivottavasti eivät isoja vahinkoja tehneet.

Laivamatkan jälkeen Eevert päätyi kauniiseen Naantaliin syömään ja nauttimaan iltatunnelmista.

Siellä oli oikein mukava päättää taas kokemuskten täyteinen päivä.

Naantali
Naantali

Näin kului yksi kesäinen vuorokausi Eevertin elämässä.

Onks mopoo näkynyt?

Eevertin retki on tältä vuodelta päättynyt. Mies vietti hyvän aikaa kaukomailla ihmetellen elämää sen lähes kaikilta laidoilta. Vanhat luut tuli hyvin lämmitettyä joten paluu lämpöiseen koti-Suomeen oli oikein miellyttävä kokemus.

Tuliaisiakin löytyi yllättävän paljon pikkukotiin.

Osa saldoa
Osa saldoa

 Kaikkea ei vielä ole varmaankaan pakkauksista löytynyt, mutta ainakin osa saadaan esitellyksi.

Kotiin piti tuoda värejä, erilaisia puutikkuja, metalliviivotin… ihan kuin niitä ei täältä saisi 😀

Ja paljon muuta tarpeellista, kuten:

Vihanneksia
Vihanneksia
IMG_1979
Keittotarpeita

 Palkojen muodon olisin ehkä tehnyt itse toisin, jos osaisin 🙂

IMG_1983
Tom Yum
IMG_1985
Bentoja
IMG_1986
Lisää bentoja
IMG_1987
Kato vaan, vielä lisää
IMG_1988
Eri sarjan bento
IMG_2004
Nuudelia ja satay-tikkuja
IMG_2003
Meren antimia
IMG_2001
Lienee salaatti?
IMG_2000
Annos
IMG_1998
Tom Yum setti Hongkongista
IMG_1989
Maustesäkkejä
IMG_1990
Lisää mausteita – pastat vähän turhan isoja 🙂
IMG_1994
Ronsuja
IMG_1995
Yksi seinälle?

 Askartelumateriaaliakin löytyi tulevia tarpeita varten

IMG_1966
Käpyjä?
IMG_1965
pikkuisa simpukankuoria ja muuta meressä hiotutunutta
IMG_1964
Kiviä ja muuta rannalta poimittua luonnonainesta

 Lisäksi löytyi pari golfmailan muotoista coktail-tikkua ja yksi kairan oloinen vastaava. Jäivät kuvaamatta tällä kertaa. Samoin pari hyllynpäälle sopivaa norsua (=korua) joita oli lähes pakko ostaa norsujen ajajilta/hoitajilta. Nekin sitten aikanaan pääsevät kuvaan mukaan 🙂

Yllättävän paljon miniasioita löytyikin. En niitä edes etsinyt, mutta tulivat vastaan. Magneetteja suurin osa. Eevert niitä kaikkia ei tarvitse. Päätyvät varmaan joulukalenteriin aikanaan.

Merta päin

Aamulla Eevert tuumasi, että tänään on hyvä merisää. Siispä aamiaisen jälkeen mies suuntasi seurueineen kohti satamaa. Matka taittui joutuisasti ilmastoidussa pikkubussissa. Maithai cruise toimi varsinaisena matkan organiseeraajana ja huolehti aluksen reitistä ja toimivuudesta. 

Satamassa
Satamassa

 Aurinkoinen päivä houkutteli kannelle tuoleihin tai kaiteelle katselemaan ohi lipuvia kauniita maisemia. Alkuun kuljettiin kapeaa sataman jokivartta jossa yökalastajat olivat palanneet saaliineen kylään ja huolsivat laivojaan tehdyn työn jäljilta.

Kalastuslaiva
Kalastuslaiva

 Laivat olivat värikkäitä ja useampikerroksisia pieniä kalatehtaita.

Korkeat laivat
Korkeat laivat

 Sekaan mahtui hyvin myös pieniä veneitä seikkailemaan satamajokea edestakaisin hauskoilla moottoreillaan.

Pienvene
Pienvene

 Pojilla on kova työ selvitellessään isoja verkkoja valmiiksi uutta reissua varten. Iloiset kalastajamiehet tervehtivät ystävällisesti ja iloisesti Eevertiä. Taisivat huomata että hengenheimolainen siellä katselee ja tutkiskelee itsekseen laivoja ja niiden ominaisuuksia.

Verkkojen selvitys
Verkkojen selvitys

 Jokisuun jäädessä taakse oli aika ihastella ja haistella ison meren tuulia. Siitä onkin aikaa kun on päässyt viimeksi purjehtimaan aavaakin aavemmalle merelle. Onnellinen mies katseli kohti taivaanrantaa mietteisiinsä uppoutuneena.

Aava
Aava

 Laivan kapteenin luotsasi ammattitaidolla alusta eteenpäin.

Kapteeni
Kapteeni

 Mittaristo oli parasta peittää kuumimmaksi ajaksi.

Meri
Meri

 Helteinen ja auringonpaisteinen meri antoi monta tunnelmaa matkalaisille. Horisontti oli täynnä erikokoisia laivoja ja aluksia.

Eevert
Eevert

 Kansituoleja oli paljon ja kolmessa kerroksessa. Varmuuden vuoksi ne oli pultattu kiinni paikoilleen. Ymmärrettävää sillä laajoilla merialueilla voi tuulla joskus hyvinkin kovasti. Eevert sitoi reppunsa kiinni tuoliin, sillä pieni keikaus veisi sen kätevästi laidan yli mereen. Mitään lattiatasossa olevia esteitä tai listoja ei ollut. Vain kaide josta ottaa tukea liikkuessaan.

Apinasaari
Apinasaari

 Laiva pysähtyi apinoiden asuttaman saaren tuntumaan. Pienemmällä veneellä siirryttiin rantaan. Laivan väellä oli mukana ruokaa pikkuapinoille ja retkeläiset saivat ruokkia niitä. Nämä olivat rauhallisempia ja levollisempia apinoita kuin aikaisemmin tapaamamme temppeliapinat.

Olkapääapina
Olkapääapina

 Pian oli monella olkapäällä ystävällinen kaveri kertomassa että kurkun palanen olisi tosi kiva juttu.

Kotiin?
Kotiin?

Jokunen kaveri olisi mieluusti lähtenyt mukaan. Ja olisi ollut viejiäkin, mutta saivat tällä kertaa jäädä saarelle jatkamaan elämäänsä. Läheisistä lomakylistä kävi vieraita pienemmillä veneillä. Lapset tuntuivat pelkäävän kovasti vapaana liikkuvia apinoita, eivätkä suostuneet tulemaan veneestä pois. Pakokauhu oli valmis kun ketterät veijarit olivat hetkessä täytttäneet myös veneen ja kiipeilleet kaikkialle minne vain pääsi. Toivottavasti lapset selviävät kokemuksestaan 🙂 Onhan villiapina aina eri juttu kuin korkeasaaren serkku lasihäkissään.

Takaisin laivaan
Takaisin laivaan

 Apinasaaren jälkeen seilattiin eteenpäin ja asettauduttiin maukkaalle buffetlounaalle. Se tarjoiltiin laivassa ja pieni seurue hyvin mahtui syömään samalle kannelle. Merenantimia ja thaimaalaisia makuja oli tarjolla.

Buffet
Buffet

 Lautaselle löytyi katkarapuja, kalaa ja kanaa sekä kurkkua ja riisiä pikkusipulien ja hyvin maustetun kalakastikkeen kera.

Lautanen
Lautanen

 Ruokailun päätyttyä seilattiin eteenpäin kalaisemmille apajille. Vuorossa oli merikalastusta ja mahdollisesti delfiinien leikkejä.

Onki
Onki

 Onget olivat ottajaansa vaille valmiina ja jokaiselle halukkaalle riitti vapa käteen.

Syöttilautanen
Syöttilautanen

 Syöttinä käytettiin katkarapuja. Kalaonni ei ollut erityisen suotuisa. Pari pientä kalaa saatiin nostettua ylös, mutta kalastuksessahan ei ole pääasia se kala vaan itse kalastaminen. Delfiiniparvikin pysytteli muilla vesillä.

Kapteeni kalastaa
Kapteeni kalastaa

 Kapteenikin innostui heittelemään vapaa ja antoi opastusta sen käytössä.

Päivä oli jo pikällä ja oli aika kääntää laivan kokka kohti kotisatamaa. 

Eevert
Eevert

 Vielä oli pari tuntia aikaa merituulille ennen paluuta. Kokopäivän retki paahtavalla merellä oli uuvuttava ja moni kannella tullessa lekotellut matkustaja oli siirtynyt varjoisemmalle alakannelle baarin tuntumaan. Eevertkin pistäytyi baarissa nauttimassa GinTonicin katse tiiviisti taivaanrannassa.

GinTonic
GinTonic

 Kalastajakylä valmistautui uuteen kalaretkeen. Moni alus purjehti vastaan ja vilkuttelivat mennessään. Osa oli vielä satamassa ja valmistelut kesken.

Hedelmiä kalastajille
Hedelmiä kalastajille

 Täällä nayttää ainakin olevan tarjoilut kunnossa 🙂

Pian saavuttiin omaan laituriin ja alus kiinnitettiin paikoilleen. Kahdeksan tuntia oli kulunut kuin siivillä. Mielessä vain yksi kysymys. Koska lähdetään uudelleen?

Henkilökuntaa
Henkilökuntaa

 Kiitollisena Eevert loi vielä katseen laivaan.

Maithai
Maithai

 Kaunis se oli.

Apinamainen juttu

Aurinkoinen päivä avautui Eevertin pikkuparatiisiin. Tänään olisi hyvä päivä vierailla apinoiden asuttamalla Khao Takiabilla.  Se on lähes 300 metriä korkea kukkula n. 7 km päässä Hua Hinista.  Apinoita on mahdollisuus käydä ruokkimassa ja seuraamassa niiden yhteisöllistä elämää. Lisäksi apinat pitävät ruoan lisäksi kiiltävistä esineistä kuten kameroista ja asoista, mistä ne kuvittelevat löytävänsä ruokaa, kuten käsilaukut. Kaikesta siis kannattaa pitää kiinni, tuumi Eevert valmistautuessaan matkaan.

Tutustumista
Tutustumista

 Eevert taisi olla päivän ensimmäsisiä vieraita apinoiden valtakunnassa, sillä hänet otettiin erittäin uteliasti vastaan.

Vaari
Vaari

 Vanhempi väki ei niin piitännut uudesta tulokaasta  – Hohhoijaa – taas noita turisteja tulee!

Kivenpyörittäjä
Kivenpyörittäjä

 Monet apinat olivat työn touhussa. Ne hioivat kiviä, simpukan kuoria ja kotiloita siellä missä vain oli vettä ja asfalttia tai betonia tarjolla. Tällä kaverilla oli yhdyskunnan isoin kivi ja kuljetti sitä mukanaan pitkiä matkoja.

Työntöhommat
Työntöhommat

 Pienimpiä eivät työt vielä kutsu vaan on mukavampi keikuskella puissa.

Kurkotteleva pentu
Kurkotteleva pentu

 Pentuja olikin alueella paljon ja meno samanlaista kuin missä tahansa lastentarhassa.

kiipeilyä
Kiipeilyä

 Alueella on temppeli ja sellaiset paikat minne pikkuveijareita ei haluta on eristetty kaltereilla ja verkoilla. Näitä pienimpiä ne eivät erityisemmin pidättele.

Evästauko
Evästauko

 Välillä on hyvä napostella jotakin pientä, niinkuin vaikka maissinjyviä.

Ruokaa!
Ruokaa!

 Alueella toimivan temppelin väki pitää huolta osaltaan apinoista. Heiltä saa myös ostaa ruokaa joilla saa itse ruokkia eläimiä. Tässä meni ämpärillinen maissinjyviä tarjolle laumalle.

Äiti ja lapsi
Äiti ja lapsi

 Äidit näyttävät olevan pentujansa rajoittavia myös eläinkunnassa naureskeli Eevert seuratessaan kuinka emo palautti liian kauas siirtyneen pentunsa takaisin hännästä vetämällä.

Lepoa ja rauhaa
Lepoa ja rauhaa

 Jos kirkuva lauma väsyttää niin aina voi hetkeksi vetäytyä kaiteelle katselemaan merta ja siellä lipuvia laivoja.

Vesileikkejä
Vesileikkejä

 Helteellä on mukava pulahtaa uimaan. Aikaisemmin vuoren ylittänyt rankkasade jätti kivan leikkipaikan vuorelle kaikkien iloksi.

Uintiretki
Uintiretki

 Vanhempikin väki innostuu uimasilleen. Melkein kroolia voi vetää altaassa.

Vaari vilvoittelee
Vaari vilvoittelee

 Uinnin jälkeen voi vielä hetkeksi istahtaa altaan portaalle ja seurata lasten riemukkaita vesileikkejä.

Hyvä on olla
Hyvä on olla

 Ruokailun ja uinnin jälkeen on rento ja raikas olo.

Työ kutsuu
Työ kutsuu

 Kivihionnan lisäksi  ammatinhajoittaminen ulotuu mopoihin saakka. Se onkin hyvä ja työ ei lopu, naureskeli Eevert. Thaimaassa liikkutaan mopolla huomattavan paljon ja sillä käytännössä kulkee kaikki. Koko perhe tai vaikka liikeyritys.

Peilien säätö
Peilien säätö

 Tämän mopon peilit tarvitsivat säätöä. Monikohan pyörä on menettänyt osia näille taitava sormisille monttööreille?

Jälkiruoka
Jälkiruoka

 Parituntinen kului apinoiden kanssa kuin siivillä.  Päätteeksi Eevert päätti myös antaa oman pikku kiitoksensa yhdyskunnalle ja osti kipollisen maukasta evästä. Ahneimmat kiipeilivät olkapäälle saakka herkkuämpärin sisältöä tutkimaan.

______________

Siipan näkökulmia löytyy TÄÄLTÄ

Miljoonkaupungin elämää

Majoitusasioiden järjestyttä oli viimein aika katsella kaupunkia ja sen elämää. Hiljaiseen kotikylään nähden täällä oli valtavasti elämää, kimalletta ja kaupankäyntiä niin merellä kuin maallakin. Ja vielä useinmiten monessa kerroksessa.

Pilvenpiirtäjä
Pilvenpiirtäjä

 Maailman 7. korkein rakennus sijaitsee Hong Kongissa ja siinä on ylimmässä kerroksessa näköalatasanne jonne pääsee kätevästi maisemia tarkeastelemaan. Rakennus näyttää olevan lähellä, joten ei kun askeltelemaan sinnepäin kuumuutta hohkaavassa kaupungissa. Rakennus oli hyvä maamerkki jonka mukaan oli helppo suunnistaa. Kaduilla näkyi vielä aamupäivällä vähän väkeä, mikä hieman kummastutti Eevertiä, sillä jo ennenvanhaan täällä oli ihmisiä valtavat määrät kaduilla kuljeskelemassa.

Rakennus piti kiertää melkein kokonaan ennenkuin sinne pääsi sisälle. Onpa huomaamaton sisäänkäynti, tuumi Eevert mielestään merkittävän rakennuksen sisääntuloovella.

Hissi
Hissi

 Hissi vei miehen minuutissa 400m korkeuteen. Se oli huimaa kyytiä ja lukitsi korvat jo heti alkumetreillä. Hissin valotaulusta saattoi seurata kulkua ylöspäin.

Maisemat olivat ylhäältä komeat. Hyvä keli ja näkyvyyttä riittävästi. Näköalatasanteella vierähti hetki jos toinenkin. Melkein koko kierroksen voi kiertää. Jokin yksityistilaisuus oli varannut pienen siivun näköaloista. Talossa on tiloja joita voi vuokrata vaikka juhlia varten.

Pilvenpiirtäjiä
Pilvenpiirtäjiä

 Näkymät Hong Kongin puolelle olivat loistavat. Kyllä siellä olikin taloja – toinen toistaan korkeampia ja komeampia aivan vieri vieressä. Satamia on useita ja niitä tietenkin ystävämme tutkaili tarkkaan. Moni asia on muuttunut mutta ei ainakaan sataman vilkkaus. Laivoja jokaisessa koossa risteili nopeaan tahtiin kaikilla vesialueilla.

Satama
Satama

 Eevert poistui tornista hissillä. Hissi oli painettu valmiiksi alakertaan. Ja mitä ihmettä. Täällä oli ihmisiä yllinkyllin! Ihmiset kulkivat katujen yläpuolella olevia ilmastoituja käytäviä pitkin. Ilmakos siellä kadulla oli niin vähän kulkijoita! Tyytyväisenä Eevert liittyi ihmisvirtaan. Onhan tämä niin paljon mukavampaa kuin kävellä 34 asteen hehkuvalla kaupungin kadulla.

Käytävät kuljettivat kauppakeskuksesta toiseen. Katukartalla ei paljon tehnyt. Sisällä oli hyvät opasteet eri asemille ja kaduille. Suunnistaminen niiden mukaan onnistui hyvin.

Kauppoja
Kauppoja

 Käytävät avautuivat kaupoille ja aina niitä oli monta kerrosta. Tilavia, avaria ja hinnakkaita laatuliikkeitä niin paljon että Eevert ei aavistanutkaan kuinka laaja kirjo merkkiliikkeitä voikaan olla. Hienojen liikkeiden keskellä komeili myös Marimekon liike unikkoisine ikkunasomisteineen. Ollaan hyvässä seurassa, tuumi Eevert.

Hahmot
Hahmot

 Jokin kampanja oli menossa, sillä monin paikoin näkyi melkein ihmisen korkuisia tuttuja hahmoja Wallace ja Gromit sarjasta erilaisilla kuoseilla koristettuina. Niitä ihmetellessä kului paljon aikaa 🙂

Tilataidetta
Tilataidetta

 Kauniita tilataide kokonaisuuksia oli lähes jokaisessa aulatilassa. Valoa oli taitavasti käytetty suunnittelussa hyväksi.

Luistelua
Luistelua

 Erään kauppakeskuksen kerroksissa oli luistinrata. Siellä oli paljon lapsia ja aikuisia luistelemassa. Jotkut olivat tehneet sitä jo paljon ja osalla luistimet olivat varmasti ensimmäistä kertaa jalassa. Menoa oli hypyistä laitoja pitkin kaksin käsin eteneviin luistelijoihin. Hauskoja pingviinejä ja delfiineja oli avustamassa opettelijoita.

Hyppyharjoituksia
Hyppyharjoituksia

 Valmentaja opasti tyttöä hypyjen saloihin vaijerin avulla. Sinnikkäästi opiskelija harjoitteli alastuloa opettajan avustaessa ja nostaessa vaijerilla hyppääjää hieman ylöspäin hypyn mukaan.

Keskuspuisto
Keskuspuisto

 Jokaisessa kaupungissa on keskuspuisto. Pieni paratiisi kivikylän keskellä. Täältä löytyi iso flamigolauma asustelemassa suurkaupungin sykkeessä.  Paljon ihmisiä vietti aikaansa puistossa. Uiden uimalassa, harrastaen liikuntaa, viettämässä aamuhetkiä Qi Gongin ja Tai Chi Chuan mukaisesti.

Ilta laskeutuu Hong Kongiin
Ilta laskeutuu Hong Kongiin

 Seitsemän aikoihin ilta ja pimeys laskeutuu kaupunkiin. Mukavia, muuttuvia sävyjä taivaanrannassa oli pakko seurata. Iltaa tuo mystisyyttä kaupunkiin kun kaikki valot syttyvät ja heijastelevat

Yö
 

Hong Kong – majapaikkaa etsimässä

Eevertin Aasian matkailu saa lisäväriä viikonloppuvierailulta Hong Kongiin. Merimiesaikoina tuo kaukomaiden satama tuli tutuksi ja ilomielin mies oli valmiina lähtöön kun sitä ehdotettiin. Sieltä sitä löytyy sitten monta mukavaa muistoa nuorukaisnuosilta…

Hong Kongin satamat ovat edelleen maailman suurimpia satamia,  jotka ovat vilkkaita yötä päivää. 

Katuelämää
Katuelämää

 Meno kaduilla oli todella vilkasta ja kauppaa tehtiin kaikesta mahdollisesta. Varmaan vanhasta muistista Eevert suunnisti tuttuun kortteliin etsimään yöpaikkaa. Osoite oli hallussa, mutta hetken aikaa meni miehellä löytää oikea paikka. Väsytti ja ilta oli jo kääntymässä yön puolelle.

Pimeällä kujalla oli kaksi tiivistä jonoa hissille. Siihen vaan perään ihmettelemään. Rakennuksessa oli lähemmäs 20 kerrosta ja näytti olevan hostelleja ja majapaikkoja kymmenillä eri nimillä. Hieman mielessään kysellen mies katseli kulman menoa. Hissiin pääsi kerrallaan neljä ihmistä ja hissin edessä oleva vartija pääsi kummastakin jonosta vuorollaan väkeä hissiin. Kaksi jonoa ja kaksi hissiä, mutta toinen niistä oli rikki. 

Hissillä ei päässyt hotelliin saakka vaan joutui etsimään porraskäytävän josta nousta oikeaan kerrokseen.

Porraskäytävään
Porraskäytävään

 Näillä kohden Eevert jo hieman epäili paikan sopivuutta vanhalle herrasmiehelle, vaikka vanha merikarhu olikin. Rohkeasti eteenpäin ja lopults oikea paikkakin löytyi. Taisi olla siistein näistä tämän sokkeloisen rakennuksen majoituspaikoista. Huoneeseen päästyä alkoi hupaisa hymyily. Tilaa ”huoneistossa” oli ehkä 5 neliötä.  Huone, eteinen, wc.

Huone
Huone

 Huoneessa oli sänky. Ja siinä se sitten olikin. Kahta ihmistä ei mahtunut sängyn vieressä liikkumaan. Oli siis vuoroteltava asuinkumppanin kanssa. Ikkunoissa oli vahvat kalterit vaikka oltiin kuudennessa kerroksessa. Sängyssä oli vuodevaatteet ja niissä vahvat elämisen jäljet. Ihan varmaa ei ollut oliko niitä pesty seuraaville vuokralaisille. Eevert hymyili itsekseen. Taisi tulla joitakin merimiesaikuisia muistoja mieleen satamasta ja satamatytöistä. Niitä mies ei kuitenkaan toisille jakanut.

Vessa
Vessa

 Kaikki tarvittava löytyi. Suihkukin. Tosin olisi pitänyt istua pöntöllä suihkun ajan sillä muuta tilaa vessassa ei ollut kuin pönttö. Huoneessa haisi ummentuneelle ja seisovalle virtsalle vaikka kaikki ikkunat olivat auki ja ilmastointi päällä. Syykin selvisi. Pönttö oli mutta tuotokset valuivat pöntöstä lattialle ja laittiakaivon mukana vasta pois.

Seinillä seikkaili elämää pitkin yötä. Yön hiljaisina tunteina Eevert tunnusteli kehoaan ja mietti onko sängyssä enempikin elämää. Patja oli päällystetty muovilla ja hiostutti ikävästä selän alla. 

Kolmen yön viettäminen tässä hotellissa alkoi hiljalleen tuntumaan epätodennäköiseltä ja aamuun mennessä kaiken kokenut ja kaikkeen tottunut Eevert oli varannut toisen majapaikan. 

Aula
Aula

 Rakennuksesta ulos pääseminen osoittautui hankalaksi. Hissi – sekään joka vielä toimi ei näyttänyt liikkuvan mihinkään useista yrityksistä huolimatta. Siispä oli etsittävä rappukäytävä ja sitä kautta laskeuduttava pois. Rappu oli kapea, hieman toista metriä leveä. Veriroiskeita oli seinissä ja nurkissa. Siellä oli ollut useampikin välien selvittely vuosien myötä.

Rappukäytävä
Rappukäytävä

 Lopulta Eevert pääsi ulos ja määrätietoisesti suunnisti toiselle alueelle. Kaupunki oli herännyt ja näytti nyt erilaiselta kuin edellisenä iltana.

Uusi majapaikka siinteli mielessä ja sitä lähdettiin kyselemään heti aamusta. Saisi ainakin matkatavarat jätettyä päiväksi sinne, jos ei vielä huonetta saisi. 

Pieni tyytyväinen huokaus pääsi Eevertiltä nähdessään huoneen. 

Huone
Huone

 Eikä ikkunanäkymäkään ollut huono.

Näkymä
Näkymä

 Tyytyväisenä ratkaisuunsa Eevert päätti nauttia kunnon kahvit.

Vain yksi kuppi
Vain yksi kuppi

 Tästä on hyvä aloittaa uudelleen 😀