Avainsana-arkisto: Muisto

Palanut savusauna

Eikös se ole niin, että sitten vasta on kunnon savusauna jos se on kertaalleen palanut?

Eevertin savusauna on nyt palanut, tai pikemmininkin kiuas. Tai oikeastaan se valo joka pitää tulen tulipesässä. Kokonaisuus on ollut yksi parhaimmista tulipesistäni.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja korjaushommiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kokonaisuutta ei saanut irti muutoin kuin rikkomalla puolet saunasta.

Saunan kiuas
Saunan kiuas

Koko alusta ja takaseinä oli palasina. Haperoa askartelumassaa joka puolella. Aika surullisen näköinen. Voi olla, että joudun purkamaan koko saunan, sillä piuhan saaminen takaseinän läpi ei ole kovin näppärä toimenpide. Savusauna on Muistojen talossa jonka olen säilyttänyt sellaisenaan ja tehnyt sisäpanelit jokaiseen huoneeseen mitä olen työstänyt. Muistojen talon tapahtumia täällä KLIK

Joku aika sitten tuli hankittua eläväliekkinen valo, joten se päätynee savusaunan remontin yhteydessä tulipesään. Kevät projektia pukkaa 🙂

 

Ostoksia ja remonttia

Kesällä kävi ikävästi. Kappelin ja vanhan Muistojen talon valaistus petti. Ilmeisesti muuntaja oli tullut tiensä päähän. Uuden hankkiminen siirtyi kesätouhujen tieltä syksymmälle.

Nyt on saatu uuden uutukainen muuntaja ja kaksi siihen sopivaa valaisinkiskoa käyttöön. Piakkoin alkaa muutenkin remonttihommia, sillä Kappelin ikkunoita on vuosien aikana särkynyt. Samalla saa uusittua valaistuksen kokonaan.

Vaan mitä kummaa? Miten ihmeessä sitä paketista löytyikin kaikkea muutakin tarpeellista kuin vain se mitä lähdin tilaamaan 😀

Muuntaja
Muuntaja

Onneksi se muuntajakin jopa näkyy kuvassa.

Ostospaikkana Minimaailman nettikauppa.

Kauppias

Vanhalle kaupalle on pitkään ollut etsinnässä kauppias.

Muistoissa siintelee oman lapsuuden aikainen kauppaa hoitanut minulle tuntemattomaksi jääneen kauppias Mattilan tytär.

Joitakin vuosia sitten sain käsiini pari pientä nukkea joista toinen asettui sujuvasti Suntion hommiin vaikka alunperin otin pikkunuken vain kuvausrekvisiitaksi. Koitin jäljittää nuken vamistajaa ja aikakautta heikoin tuloksin. Löysin kuitenkin samaan sarjaan liittyvän isoäidin kuvia ja tiesin heti, että tuo on kuin muistojeni kauppias.

Kauan etsin, kauan hain. Sen verran vanha sarja että kaupoista ei löytynyt. Viimein pelastajakseni koitui Huuto.net jonka kätköistä nukke ilmaantui 🙂

Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin
Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin

Taitaa olla pyhäpuku päällä. Muistojeni pyhäpuku oli täysmusta, jonka näin useinmiten silloin kun kylän kirkossa oli jumalanpalvelus tarjolla.

Nuttura
Nuttura

Harmaat, pitkät hiukset olivat aina nutturalla. Tosin ei tainnut se nuttura olla ihan noin runsas kuin tällä kauppiaalla.

Mitähän täällä myydään
Mitähän täällä myydään

Hyllyt pitää tarkastaa ja opetella mitä kaikkea on myynnissä. Vanhalta kaupalta on aikanaan saanut kaikkea mahdollista mitä vain maalaistaloissa on voitu tarvita. Omien muistojeni kauppa on ollut jo hiipuvainen ja valikoimakin rajoittunut.

Kaupan vaiheista voit lukea lisää täältä KLIK ja KLIK

Valmiina palvelukseen
Valmiina palvelukseen

Vaatetukseen täytyy hieman kiinnittää huomiota. Kaunista ja alkuperäistä pukua en raski irroitella, mutta jos esiliinan tai työtakin saisi joskus aikaiseksi. Yksi ainoa kuva muistojeni kauppiaasta, Irma-tädistä on kätköissäni olemassa. Kuva on peräisin vuodelta 1984 ja kainalossani oleva lapsi on esikoiseni. Silloin on kauppa ollut vielä olemassa, tosin melko vaatimattomalla varustuksella.

Muistojen kauppias
Muistojen kauppias vuodelta 1984

Kauppaa ei enää kotikylällä ole ja rakennuskin yksityiskäytössä. Siipä eletään edelleen muistoissa.

Silloin kun ratkaisua ei löydy

Joskus tulee hetkiä, jolloin olisi aikaa keskittyä askarruksiin, mutta työ vain ei etene.

Sain jo viikkoja sitten kolme pientä kahvipulloa. Tai jotakin sen tapaista niissä on ollut. Jo alkuun olin näkeväni että siinä on selvästi mummonkammarin pönttöuuni.

Pönttö
Pönttö

 Kaksi pulloa jos liittää yhteen, niin siinähän se on. Hieman enemmän muotoiltu kuin muistoissa oleva lämmitin, mutta ei haittaa. Liittäminen tuotti ongelmia. Kokeilin laastarilla laittaa yhteen ja maalasin käteen sattuvalla maalilla. Oli hopeainen akryylimaali. Noooh, mummolla ei ihan kiiltävää hopeauunia ollut ja laastariliitos hyppi silmille. Pönttö oli kolmisen viikkoa silmän alla edistymättä.

Lopulta riivin laastarit pois ja etsiskelin liimaa jolla asian voisi hoitaa. Kiiltävä hopea ei myöskään miellyttänyt joten kaapien kätköistä löytyi myös emalin väristä mallia. Sellainen se oli mummonkin pönttö. Siispä pintaan uusi kerros.

Maalattu
Maalattu

 Ja tässä sitä ollaan oltu taas pari viikkoa. Välillä käynyt työ käsissä, mutta edistynyt se ei ole.

Tänään koitin taas eteenpäin ja otin esille tarvikkeita.

Lahjoitustavaraa
Lahjoitustavaraa

 Joskus sain lahjoituksena laatikollisen kaikkea pientä mukavaa. Saisikohan näistä jotakin uuniin. Aikani pyörittelin käsissä.

No, ei oikein syntynyt. Leikkelin niitä hetken, mutta se siitä. Laitoin palaset pienelle tarjottimelle.

Maitolasit
Maitolasit

 Noh, Eevert sai muutaman arkimaitolasin.

 Ja se pönttö – sitä katselen edelleen. Pitäisikö jo luovuttaa?

Vanhan kaupan kuulumisia

Kaupalla on tapahtunut paljon sitten viime näkemän. Ajassa on menty osittain taaksepäin Eevertin poikavuosien muistoista. Kaupan valikoima on laajentunut ja monipuolistunut.

Kaupan valo
Kaupan valo

 Kauppa on saanut yksinkertaisen valon, niin näkee hyvin palvella iltaisin ja talven pimeinä aikoina. Kauppiaan virkaa hoitanut nuorimies on siirtynyt asiakkaaksi. (Haussa on samaa nukkesarjaa oleva mummo, joka muistuttaa hyvin paljon Eevertin lapsuuden aikaista kauppiasta.)

Ostokset
Ostokset

 Kaupan valikoimiin on tullut jo aikaisemmin mainittu Karhu-olut. Tupakkia on myös muutama laatikko ilmaantunut tiskille. Siihenaikaan ei tupakki niin vaarallistakaan ollut. Joka ukon suupielessä sätkä kärysi harvase hetki.

Hylly
Hylly

 Lähiruokaa on ilmaantunut valikoimiin. Niinkuin naapurin kanalan munia.

Lähiruokaa
Lähiruokaa

 Tarjolla on myös oman kylän myllyn jauhoja sekä paikallisia porkkanoita, raparperia ja kaalinpäitä. Kaupan asiakaskunta on lähes kokonaan karjankasvattajia niin tokihan rehua on myös tarjolla säkkikaupalla.

Illan tullen
Illan tullen

 Illan hiipuessa kauppaan syntyy jännittävä tunnelma varjoineen kaikkineen.

Vanha kauppa

Kyläkaupat ovat olleet aikanaan merkittävässä asemassa ja muodostaneet kylälle keskustan monin tavoin. Kaupan kautta kulki tieto ja siellä käytiin vaihtamassa kuulumiset.

Eevertin lapsuuden kylässä on ollut kauppa, kunnes isomat marketit sen vähitellen kuihduttivat. Alkujaan kauppa perustettiin vuonna 1900 kylän erään talon tiloihin. Alkuun siinä toimi ulkopuolinen kauppias, mutta pian kaupan hoitaminen siirtyi oman kylän haltuun ja sai myös oman rakennuksen. Kauppa periytyi aikanaan isältä tyttärelle.

Kauppa
Kauppa

 Alkujaan kaupassa myytiin kaikkea mitä vain voitiin olettaa kyläläisten tarvitsevan. Löytyi hevosen riimuista kumisaappaisiin ja aina naisväen pitsisomisteisiin vaaleanpunaisiin peruskerrastoihin saakka. Varsinainen tavaratalo. Kaupalla sijaitsi myös kunnan ilmoitustaulu, joten sillä oli myös hallinnollisesti vakaa asema kylässä.

Ostokset
Ostokset

 Eevertin poikavuosina kaupan suuruuden aika oli jo hiipumassa ja moni kävi kaupassa läheisessä kaupungissa. Kauppa oli silti merkittävä ja sieltä haettiin hyvin säilyviä elintarvikkeita ja juomia. Eevertin lempijuomia oli Ananas Palma. Se oli niin hyvää ja viileää kun sen sai hakea kauppiaan pihavarastosta, joka pysyi viileänä kuumana kesäpäivänäkin.

Kauppias
Kauppias

 Kuvassa lienee Eevertin tunteman kauppiaan isä, joka aikanaan kyläläisistä otti kaupan haltuunsa. Hänestä on monta mukavaa tarinaa olemassa. Yksi sellainen sijoittuu aikaan, jolloin kaupunkilaiset olivat löytäneet kesäpaikkoja alueelta ja poikkesivat kaupalle kyselemään lomalaisille tärkeitä tarvikkeita kuten vaikka aurinkoöljyä. Vaikka kauppa siihen aikaan pullotti tavarapaljoudessa, joutui kauppias usein totemaan ykskantaan ja arvokkaalla tyyneydellä: ”Ei ole sitäkään niin”.

Kauppa oli kylän pitkäaikaisin ja ihmisten mieleen voimakkaasti jäänyt kauppaliike.

Kauppiaan tytär Irma
Kauppiaan tytär

 Historian kirjojen mukaan kauppa toimi 70-luvulle saakka. Eevertin hallussa oleva kuva on otettu 1984 jolloin kauppa on ollut vielä hyvinkin toiminnassa. Mitähän lähdettä kannattaa uskoa?

Kaupassa kävi Eevertin poikavuosina mielenkiinnon herättäviä asiakkaita. Yksi heistä oli erityisen kiinnostava. Vanhempi mies jolla oli toisessa kädessä kämmenen tilalla koukku. Kapteeni Koukku? Hän kävi kaupalla vanhan Jenkkikassin kanssa. Sinne solahti aina kahvin ja sokerin lisäksi muutama pullollinen Karhu-olutta. Sitä kaupalla myytiin ja jos jotakin olutta Eevert nykyisinkään juo,niin se on tietenkin Karhua sen ananas-limpparin lisäksi.

Kauppa ei ole vielä valmis, mutta hyvässä alussa.

16.12.

Aamutouhujen jälkeen Eevert suuntaa kulkunsa vanhan tuvan ullakolle. Vanhan tuvan ovi on tiukasti kiinni ja mies saa tehdä hetken aikaa töitä ennenkuin se antaa periksi ja avautuu. Tuvassa on tuttu tuoksu vaikka se on täysin kylmiltään ja pakkasta varmasti myös sisätioissa. Eevertin perässä vilistelevä Tenho on innoissaan. Niin paljon tuoksuja ja paikkoja joihin ei kovin usein pääsekään. Niinpä se kulkee kuono maassa ympäri rakennusta. Mikäs mukava kori tässä on? Nuuh,nuuh…

Vanha pärekori
Vanha pärekori

Eevert katselee ympärilleen aivan kuin jotakin etsien. Katse kiinnittyy vanhaan kahvipurkkiin. Melkein taitaisi olla museotavaraa,naurahtaa mies ja päättää puhdistaa sen ja ottaa käyttöön. Tämän me viemme kotitaloon, hän sanoo Tenholle joka tuskin kuulee isäntänsä jutustelua.

Kahvipurkki
Kahvipurkki

Talo on Eevertin isomummon aikuinen ja monet tavarat ovat siella paikoillaan muistuttamassa menneistä ajoista. Vanhat kangaspuut ovat huoneen nurkassa. Viimeinen kudontatyökin on siihen jäänyt kun taitaja on jättänyt työnsä kesken. Kaunis kangas – osaisikohan sitä jatkaa eteenpäin. Aikansa katseltuaan Eevert joutuu toteamaan että ei taitaisi siitä tulla mitään. Jokaisella on ne omat taitonsa, niinkuin isomummolla kutominen.

Kangas
Kangas

Eevert jatkaa talon tarkastelua. Selvästi Eevert etsii jotakin, mutta ei ole sitä vielä löytänyt.

Olisikohan se tuolla ullakkohuoneessa? Ullakolla oli pieni huone, jossa Eevert poikasena kesäisin usein asusti. Huone ei ollut järin iso. Sen oli isovaari rakentanut sahanpuruilla vuoratun avoullakon toiseen päätyyn. Alakerrasta sinne johti jyrkät portaat, melkein kuin tikapuut. Portaiden yläpäässä oli ovi.

Huoneeseen mahtui juuri sänky ja pöytä sekä pieni kaappi. Sinne oli mukava vetäytyä omaan rauhaansa ja laittaa ovelle lappu: Pääsy kielletty. Siinä se lappu oli edelleen paikoillaan. Eevert mekein hörähti ääneen ilmoitukselle. Huoneesta näki, että siellä ei ole vieraita ollut enää aikoihin. Hämähäkin seittejä jokapuolella. Kaapin ovikin repsotti, siitä oli sarana irronnut.

Varovasti Eevert liikutti ovea ja näki kaapin päällä etsimänsä esineen. Poikavuosina oli isovaarin kanssa tapana tehdä jos jotakin puhdetyötä. Eräänä vuonna oli rakennettu pieni talli joulutapahtumaan. Sitä Eevert oli etsimässä. Kaappi oli pahasti kallellaan ja avonainen ovi juuttunut pahasti linkkuun.

Repsottava ovi
Repsottava ovi

Eevert päätti oikaista oven ettei sattuisi vahinkoja kun se noin repsottaa. Siirrettäessä ovi irtosi kokonaan. Ja irtosi kyllä kaikki muukin mitä kaapissa oli. Koko hökötys hajosi palasiksi huoneeseen ja hyllyt romahtelivat yksi kerrallaan alas. Ylimmän hyllyn pudotessa alkoi melkoinen pommitus ja kolina ja napsahtelu. Samaan aikaan Tenho-koira alkoi hurjan haukkumisen ja hyppimisen milloin mihinkin suuntaan. Eevert oli säikähdyksestä muksahtanut kumoon sylissään kaikenlaista tavaraa kaapin sisältä.

Pöllämystyneenä hän katsoo ympärilleen missä edelleen pomppii ja napsahtelee ja sinkoilee jotakin sinne tänne. Kestään jonkin aikaa ennenkuin mies selvittää päätään niin paljon että ymmärtää mitä on tapahtunut.

Superpallot
Superpallot

Eevertin lapsuudenaikanen keräilyharrastus oli päässyt yllättämään. Kaapin ylimmällä hyllyllä oli iso kulho täynnä superpalloja. Oli isoja ja keskikokoisia, pieniä ja pienenpieniä. Oli mustaa ja värikästä. Jokunen aarteistoon kuuluva sateenkaarenvärinenkin sitltä löytyi. Pallot saivat hyvän vauhdin pudottuaan korkealta maahan. Osa palloista sinkoili rappuja pitkin alakertaan ja villitsivät Tenhon täydellisesti. Eloa ja menoa ei niin vain saanutkaan pysähtymään. Palloja taisi olla useampia kymmeniä.

Eevert puhalteli itsekseen posket pulleina ja päätti kerätä ainakin osan palloista talteen ja takaisin rasiaan. Tenho osallistui mielellään talkoisiin, mutta aika pian se keksi että kun raappusille pudottaa pallon, niin villi leikki alkoi aina uudelleen. Taisi siinä kulua tunti tai kaksi ennenkuin kaikki oli taas järjestyksessä. Kaapin oven Eevert asetteli jotenkuten paikoilleen ja löydetyt pallot hän asetti takaisin säilytyspurkkiinsa ja laittoi sen takaisin kaapin päälle.

Pallot purkissa
Pallot purkissa

Mukaansa Eevert otti vanhasta tuvasta pienen tallirakennuksen. Vähän sekin oli ajan saatossa kärsinyt, mutta siitä saisi korjattua oikein hyvän seimiasetelman kulissin jouluksi. Niinpä mies kantoi hellävaroen tallin kotiin.

Talli kainalossa
Talli kainalossa

Puhdisti ja korjasi liitokset. Oikein hyvä, oikein hyvä, toisteli Eevert tyytyväisenä siitä että viimein oli kaikki taas järjestyksessä.

Superpallot melkein sekoittivat pikku piipahduksen vanhalla tuvalla. Ne oli mieheltä jo tyystin unohtuneet. Tenho sen sijaan loi tasaiseen tahtiin silmäyksiä tuvalle päin, aivan kuin kysäkseen että mentäisiinkö vielä sinne leikkimään?

Eevert ei sitä huomannut, vaan asetteli kaikessa rauhassa seimen hahmoja paikoilleen korjattuun talliin. On se vain aina niin koskettava näkymä.

Seimen rakentelua
Seimen rakentelua

2.12.

Eevert on sytyttänyt tulen pesään ja keittää aamukahvia. Kahvilla tulee aamut aloitettua. Vaikea sitä on muuten edes herätä, hymistelee vanha mies itsekseen. Pian jo keittiössä leijuu vahva mokan tuoksu.

Aamukahvin keittoa
Aamukahvin keittoa

Emäntä-kissakin astelee Eevertin jakoihin kiehnäämään ja odottelemaan maitotilkaa. Eevert muistaa pieniä eläinystäviään joka aamu, joten talon rutiinint ovat kaikille sen asukeille tuttuja. Maitoa saatuaan kissa asettuu makuulle Eeveritin jalkojen juureen ja aloittaa mitä kiitollisimman kehräyksen. Välillä se pyyhkäisee kuonoaan ystävänsä sääreen.

Emäntäkissa
Emäntäkissa

Ensimmäistä kupillista juodessaan Eevertin katse jää paikoilleen. Hetkessä mies on muistojensa lumoissa. Kotituvassa silloin kauan sitten oli kissa. Viisas kodin vartija ja hiirten kauhu. Siihen aikaan joka talossa oli eläimiä myös työtehtävissä. Niinkuin kissa hiirivartijana ja hevonen metsätöissä. Karjaa oli sitten muista syistä possuista ja lampaista aina lehmiin saakka. Oltiin omavaraisia monen asian kanssa.

Pikkukissa
Pikkukissa

Eräs kissa on kovasti jäänyt Eevertin mieleen. Varmaan siksi että sen pikku-Eevert pelasti pahasta pulasta ja vähällä oli että katti ylipäätään selvisi. Pikkukissa oli uteliaisuuttaan saanut itsensä jumiin maakoloon. Jonkun eläimen perässä tietenkin mennä tohottanut perässä pikkuluolaan josta sitten ei enää omin avuin päässyt pois.

Pari päivää pikkukissaa etsiskeltiin, mutta ei edes hännän heilautusta siitä näkynyt. Eevertin kerran pelaillessa palloa pihamaalla hän kuuli vaimean naukaisun. Uteliaana pojanköllinä sitä piti tietenkin tutkia tarkemmin. Hankalaa oli paikallistaa nauku äänet. Lopulta tarkkakorvainen poika löysi kuin löysikin luolan suuaukon jota ryhtyi kaivamaan. Sieltä kissa lopulta pääsi vapauteen ja suoraan Eevertin syliin.

Kovia kokenut kissa kannettiin tupaan ja se sai tarvitsemaansa ruokaa ja hoivaa.

Uuninpankolla
Uuninpankolla

Uuninpankolle se pääsi nukkumaan. Se oli melkoinen myönnytys talon emännältä, sillä Evertin isoäidin mukaan kissojen paikka oli navetassa. Pienen pojan huulet väpättivät siihen malliin, että isoäiti heltyi ja pikkukissasta tuli Taavitsaisen talon ensimmäinen sisäkissa.

Syksy kului nopeasti ja kissakin oppi sisäsiistiksi. Pikkuinen eläin kulki kuin varjona Eevertin perässä aina aikamiespäiviin saakka.

Isoäidillä oli tapana joulun lähestyessä tuoda vanhaan tupaan olkia, joista sitten valmisti kylän emäntien kanssa talven koristuksia ilahduttamaan kaikkia kylän asukkaita.

Olkikissa
Olkikissa

Isoja olkitonttuja löytyi teiden varsilta. Taitavimmat laativat oljista komeasarvisia pukkeja. Olipa lähes joka talossa kätevien emäntien himmeleitäkin roikkumassa. Olkihommat ilahduttivat pikkuista kissaa suunnattomasti, sillä se ei tiennyt mitää ihanampaa kuin hyppelehtiä olkikasassa jahdaten olemattomia päästäisiä kasan keskeltä. Emäntäkään ei pahalla katsonut. Naureskeli vain, että kissa hoitelee pahimmat pölyt oljista niin on sitten mukavampi niitä käsitellä.

Aamukahvi
Aamukahvi

Eevert havahtuu muistoistaan ja kaataa toisen kupillisen itselleen. Pöydällä on isoäidin adventtikynttelikkö. Siinä palaa yksi kynttilä, sillä eletään ensimmäistä adventtiviikkoa. Palava ja eläväinen kynttilän liekki tuo tullessaan monen muiston ja ajatuksen pitkän elämän varrelta. Kynttilän luo tunnelmaa joka aivan erityisesti hyväilee sisintä näinä aikoina.

Jaa, missähän se isoäidin himmeli taas onkaan säilytettynä?

Nukkekotilehti

Joku aika sitten oli minimaailmassa Suomen ihanin nukkekoti-blogi 2012 kisa menossa. Suureksi hämmästyksekseni sijoittui Eevert Taavitsaisen talo kolmannelle sijalle. Lämmin kiitos kaikille silloin blogia muistaneille lukijoille.

Arvomerkki on näkyvillä sivun oikeassa laidassa muistutuksena kaikista Eevertin ystävistä ja kannustajista.

 

Nukkekotilehti
Nukkekotilehti

 

Nukkekotilehti on vuoden 2013 aikana julkaissut kisassa sijoittuneiden blogien taustoja ja esittelyjä. Nyt viikolla ilmestyneessä lehdessä oli mukana myös Eevertin juttu.

Lehteä voi tilata Facebookin nukkekotikirppiksen tai Nukkekotiyhdistyksen kautta. Yleisimmin lehti on nukkekotiyhdistyksen jäsenlehti ja tulee jäsenistölle kotiin. Kannattaa tutkia ja liittyä mukaan jos/kun tuntee kutsumusta tämän rikkaan harrastuksen pariin ja sen kautta yhteisöllisyyteen niin koti- kuin ulkomaillakin.

Kiitos toimitukselle kauniista taitosta ja runsaasti lukemista sekä ihailemista sisältävälle lehdelle. Lehti on huomattavan laadukas ja sitä esittelee mielellään läheisilleen ja ystävilleen joita tapaa arjessa. Lehden sivumäärä on viimeaikoina ollut kunnioitusta herättävä. Sisältö laajasti miniatyyrimaailmaa valottava kaikkine juttuineen ja ohjeineen mitä sen kautta on saanut kokeiltavakseen. Jos vielä kehun niin painotyö on myös laadukasta kaikinpuolin. Joko lähdit liittymään yhdistykseen?

Tässä poimintaa lehdestä Eevertin osalta:

 

Artikkelin alku
Artikkelin alku

 

Artikkeli jatkuu
Artikkeli jatkuu

 

Toinen aukeama
Toinen aukeama

 

Jutun loppu
Jutun loppu

 

Iso-mummun lipasto

Muistojen talon Iso-mummun mattopuu kammariin on ilmaantunut vanha lipasto. Lipasto on vähintään yhtä vanha kuin talokin. Ties minkä kyläpuusepän taidonnäyte. Jossakin lipaston uumenissa on varmasti puusepän nimikirjaimet taltioituna.

Lipastossa oli monet merkittävät asiakirjat ja tavarat visussa tallessa. Niin visussa, että aina ei mummukaan niitä löytänyt jos oikein pian piti esille etsiä.

 

Lipasto paikoillaan
Lipasto paikoillaan

 

Seinälle on päätynyt myös kaikkien kylän lasten ihastelema kukkataulu. Sitä on jokunen lapsenlapsikin haikaillut perinnöksi ja lienee sen saanutkin. Itse alkuperäinen taideteos taisi paljastua lehtikuvaksi, mutta kauniita kukkia taulussa kieltämättä oli. 🙂

 

Pöydän päällä on monenlaista tarvekalua.

 

Lipaston päällys
Lipaston päällys

 

Lipaston päällä on matkamuistoja ja rasioita. Näyttää olevan mummun sydänlääkepullokin valmiina, jos vaikka tarvitsee maton kutomisen ohessa. Maton kutominen on kovaa työtä.

Mummun vanha Raamattukin on jäänyt pöydälle. Onkohan mummu suuntaamassa kirkolle raamattupiiriin?

Lipaston alkuvaiheet
Lipaston alkuvaiheet

 

Lipasto muotoutui pahvinpalasista ja spaatelista. Näytää jokunen siirtokuvakin merkkaamassa puusepän taitavien käsien kaiverruksia.