Avainsana-arkisto: Raamattu

Remontin alkua

Kappelin pihapiirissä on tapahtunut pitkin viikkoa. Erinäistä tavaraa ja tarviketta on tullut tontille.

Suntio on ollut remonttifirman apuna ja tehnyt tilaa toimia niin paljon kuin on ollut mahdollista.

Kirkkotarhan syystyöt on aloitettu aikaisemmin kuin tavallisesti.

Tarvikkeita
Tarvikkeita

Isoja suojapeitteitä on hautausmaan käytävillä. Kaikkea muutakin tarviketta on ilmaantunut paikalle. Taitavat edetä nopeasti kun alkuun pääsevät. Urakkahommia, tietää Suntio ja silloin ei työtunneissa säästellä.

Aamutunnelmia
Aamutunnelmia

Vielä kappelin valot loistavat kutsuvasti. Taitaa olla jo viimeinen sunnuntai kun pyhäpäivän hetkeä siellä voi viettää, tuumii Suntio astelleessaan aamulla Kappelille.

Huputettu kirkko
Huputettu kirkko

No niin, nyt onkin jo toinen puoli huputettu. Taitaa viikolla alkaa jo ikkunoiden irroitus.

Sisänäkymä
Sisänäkymä

Kappelin kalustus on vielä paikoillaan. Niinpä Suntio aloittaa valmistelut vaikka ikkunasta ei enää olekaan näkyvyyttä kappelinmäen alapuolelle levittyvälle kylälle.

Tuskin sentään kirkonmenojen aikana tulevat telineille työskentelemään.

Alttari
Alttari

Suntio laittaa alttarille tuoreet kukat. Äkkiä katoavat näköpiiristä huputetut ikkunat ja sekaisen oloinen remonttityömaa. Tänään ainakin voi vielä nauttia pyhärauhasta yhdessä kyläläisten kanssa. Tyytyväisenä huomioonsa Suntio lähtee soittamaan kelloja merkiksi siitä että kaikki on valmista.

Kappelin kello
Kappelin kello

Pieni kesäretki

Kesä kutsuu miehen kulkemaan. Uusia paikkoja ja seikkailuja on miltei pakko päästä tutkimaan heti kun kelit käyvät lämpimimmiksi. Siispä ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi Eevert pakkaa itsensä pienelle reissulle. Naapurikaupunkiin on tullut paljon väkeä markkinoille. Aina sitä yhdet markkinat täytyy saada käytyä.

Pillipiiparit
Pillipiiparit

Turussa vietettiin viikonloppuna Keskiaikaisia markkinoita. Osa kaupungista on muuttunut kovin erilaiseksi. Musikantteja ja näytelmäryhmiä löytyi joka kulman takaa.

Piispallinen siunaus
Piispallinen siunaus

Saivatpa kansalaiset ihan piispallisen siunauksenkin halutessaan.

Markkinoilla tulee aina nälkä.

Evästä toki oli Eevertillä mukana, mutta kunnon keskiaikaisista matkalaisten eväistä ei mies mitenkään malttanut kieltäytyä. Mainio tuoksu levittäytyi yli torin.

Lihaa - sikaa
Lihaa – sikaa

Iso sika oli päätynyt vartaaseen ja sitä syötiin hyvillä mielin ja rasva suupielistä tiristen päreenpalaselta.

Markkinahumu jatkui myöhään yöhön saakka.

Aamulla oli sitten aika jatkaa hurskaammille näkymille. Ensimmäinen kohde osui Taidekappeliin joka on aivan Turun keskustan tuntumassa pienen ajomatkan päässä.

Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?
Vene nurin vai huimaa arkkitehtuuria?

Vanha merimies huomautti huvittuneena ensitöikseen, että onpas iso parkki laitettu nurin kalliolle!

Pyhän Henrikin Taidekappeli on ekumeeninen yksityinen kappeli.

Kappeli itsessään on jo taideteos.
Se kurottuu kohti toivoa, kristinuskon ydinsanomaa.
Kappelin lasireliefeissä on kolme sanaa: 
”Usko -Toivo – Rakkaus” 

ja Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät”.

Sisällä tapahtuu
Sisällä tapahtuu

Taitelija Hannu Konola oli parhaillaan kertomassa alttarin lasitöistä vierailevalle ryhmälle.

Opastusta
Opastusta

Kappelilla toiminut opas kertoi myös merkittävistä symbolisista kuvista kappelin alttaripäädyssä.

Tunnelmaa
Tunnelmaa

Valojen ja varjojen maailma tuo Taidekappeliin erityistä tunnelmaa.

Taidekappeli on jo 10 vuotias. Lisätietoa Klik.

Moni muu kirkko on paljon vanhempi ja sellaiseen vanhaan kirkkoon miehen mieli veti seuraavaksi.

Nauvon Pyhälle Olaville pyhitetty kirkko on rakennettu noin 1450-luvulla.

Nauvo
Nauvo

Se edustaa arkkitehtuurillaan aivan toista aikakautta ja henkii menneiden sukupolvien elämää monella tapaa.

Nauvon kirkko
Nauvon kirkko

Nauvolainen laivamallien rakentaja Åke Sandvall rakensi vuonna 1971 votiivilaivan priki Aidin, jonka esikuvana oli nauvolainen purjealus, joka rakennettiin vuonna 1873. Lähde Klik.

Priki Aid
Priki Aid

Votiivilaivat ovat erityisesti rannikkoseutujen kirkkojen katoissa roikkuvia laivojen pienoismalleja. Suomessa tiedetään olevan yli 200 votiivilaivaa. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet votiivilaivoja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai avusta merihädässä. Laivoja on käytetty myös rukouselämässä: niiden äärellä on voitu muistaa merellä hukkuneita tai kotoa poissa olevia. Lähde Klik.

Vanha merimiehemme virvoitti muistojaan votiivilaivan äärellä. Seurue sai kuulla useammankin seikkailun merillä ja vierailla mantereilla. Monet kerrat olivat raavaimmatkin merimiehet huokaisseet Jumalan puoleen myrskyn riepotellessa natisevaa purtta. Myrkystä selvittyä oli känsäiset käden menneet kuin vaivihkaan ristiin ja helpotuksen kyynelten mukana kiitollisuus elämää kohtaan nousi kirkkaana päällimmäiseksi ajatukseksi.

Uni
Unelmissa

Seikkailujen lumossa Eevert ja seurue pian jo kuvitteli seilaavansa merellä tukevalla purrella kohti uusia kokemuksia.

Kirkosta päästyä oli jo aivan pakko päästä haistelemaan merta ja tyrskyjä.

Kulttuurimaisema

Kulttuurimaisemaa Nauvon satamasta

Nauvon satamasta pääsi pieneen laivaan joka kulki saaristotienä Nauvon, Seilin ja Hankan välillä.

Meri oli tyyni, mutta ukkosrintama nousemassa.

Merellä
Merellä

Komeita salamoita sai ihailla mantereen puolella. Toivottavasti eivät isoja vahinkoja tehneet.

Laivamatkan jälkeen Eevert päätyi kauniiseen Naantaliin syömään ja nauttimaan iltatunnelmista.

Siellä oli oikein mukava päättää taas kokemuskten täyteinen päivä.

Naantali
Naantali

Näin kului yksi kesäinen vuorokausi Eevertin elämässä.

Taidetta Kappeliin

Kappelin uuttera Suntio on saanut lahjoituksena baijerilaista taidetta.

Hämmentyneenä ja liikuttuneena hän otti vastaan kauniin tinaveistoksen Kappelin seinälle. Melkeinpä tämä sopisi alttaritauluksi! huudahti Suntio

Tinataidetta
Tinataidetta

Taideteoksesta löytyy kaikki olennaiset kristilliset symbolit. Viinipuun hedelmät, leipä ja viini sekä monen tuntemat kaksi kalaa.

Käsinmaalattu työ
Käsinmaalattu työ

 

Työ on valettu Baijerissa eräässä pienessä perheenkokoisessa taidekeskuksessa. Kaikki työt maalataan huolellisesti käsin ennen maailmalle toimittamista.

Asennushommia
Asennushommia

Työ löytää paikkansa alttarin vasemmalta puolelta. Alttarikankaasta Suntio ei kuitenkaan raaskinut luopua. Tuossa se on kaikkien kirkkovieraiden nähtävillä.

Mitä on tapahtunut ikkunalle?
Mitä on tapahtunut ikkunalle?

Onkohan Suntio nyt sählännyt kiinnityshommissa. Kappelin ikkuna nayttää olevan pahasti säröllä!

Valmista tuli
Valmista tuli – Siipan ottama kuva!

Kaikki on valmiina huomista kappelihetkeä varten 🙂

______________________________________________________

Tinatyö löytyi Trimeeri oy:n myyntipöydältä parhaillaan vietettävien Kirkkoäivien materiaalinäyttelystä Kouvolan kaupungintalota. Korkeutta ristillä on n. 5cm.

Tinavalu
Tinavalutyö

Trimeerin löytöjä on Kappeliin sijoitettu muitakin. Alttarin risti on samalta hovihankkijalta hankittu joitakin vuosia sitten.

Tämä baijerilaisen pienen perheyrityksen tinavaluristi oli ihan pakko saada mukaan. Kävin sitä hipelöimässä pariinkin kertaan ennen kuin se lopulta lähti mukaan. Joskus jotkut asiat jäävät huutamaan mieleen ja sitä huutoa ei vaimenna muu kuin asian haltuun ottaminen.

Yhtäkaikki sekä Suntio että Eevert ovat hyvin tyytyväisiä uuteen taidehankintaan.

Öylätistä sakastiin

Kappelilta on jo jonkin aikaa kuulunut naulausta ja naputusta. Joulukiireiden jälkeen taitaa olla aika kunnostella paikkoja seuraavaa juhlakautta ajatellen .

Sakasti saa uutta muotoa tai paremminkin syntyy kokonaan uusi puuttuva osa Kappelin tuntumaan.

Suntio sakastissa
Suntio sakastissa

Suntio on raahannut jonkin vanhan varastosta löytämänsä kirjoituslipaston uusiokäyttöön. Saattaa mennä useampikin tovi ennenkuin se on hiottu ja uudelleen käsitelty komistus.

Stolat
Stolat

Kirkkotekstiilit saivat ripustustangon seinälle. Kappelilla harvemmin vierailee isonkirkon pappeja, mutta stolat kaikkine väreineen on odottamassa ja hyvässä järjestyksessä. Kirkkovuoden aikana kirkon väritys tekstiilien kautta kertoo meneillään olevien tekstien sanomaa.

Kolehtihaaville löytyi hyvä paikka lipaston nurkalta.

Ehtoollisvälineet
Ehtoollisvälineet

Lipaston kaapissa Suntio säilyttää ehtoollisvälineitä. Öylättirasia ja viinikarahvi ovat siellä pienten pikarien kanssa hyvässä järjestyksessä. Kirkkoviiniäkin on aina vähän olemassa jos vaikka joku kiirreellisempi ehtoollistarve kylällä syntyisi.

Pikarit ja öylätit
Pikarit ja öylätit

Isompaan karahviin lasketaan viini ja öylättirasiasta otetaan ehtoollisleivät omalle lautaselleen sitten alttarilla. Pienet pikarit ovat ehtoollisvieraita varten ja isommasta karahvista kaadetaan pikkutilkka viiniä jokaiselle.

Hylly
Hylly

Parhaillaan eletään Loppiaisen aikoja. Näyttää Suntio löytäneen seinälle ajankohtaan sopivan taulun.

Alttarilla
Alttarilla

Kappelissa ei ole alttarikaidetta niinkuin yleensä kirkoissa on, niinpä pikarit on sijoitettuna muiden tarvikkeiden kanssa alttaripöydälle.

Suntio on oikein tyytyväinen uuteen työtilaansa.

Koko sakasti
Koko sakasti

Tila löytyi Siipan Pebble-kellon laatikosta joka on ollut odottamassa käyttöä jo jonkin aikaa.

Karmaiseva lipasto on pahvista ja kohtalaisen rumasta leipälaatikosta yhdistetty. Tulipa sillekin käyttöä 🙂

Karmaiseva lipasto
Karmaiseva lipasto

Melko rouvia laatua. Ja maalaukset juuri sellaiset kuin pimeänä sadepäivänä huonossa valaistuksessa saadaan aikaiseksi. Vaan sopii hyvin tuohon muutenkin hyvin yksinkertaiseen ja vanhaan miljööseen.

Seinällä olevan taulun olen saanut kauan sitten, vaan en muuten ole merkinnyt keneltä. Hihkaiskoon Hep! ken tuntee omakseen, niin kirjataan asia ylös.

Stolat
Stolat

Stolat löytivät vanhasta kanttinauhanpätkästä. Löysin hieman kangasvärejä joilla aloitin. Punaisessa stolassa on glitteriä mukana. Glittervärin jälkeen vaihdoin normi akryyleihin ja loput maalasin niillä. Kirjonta hoitui tarroilla –  kuinkas muutenkaan. Tuli hieman uudempaa kirkkotekstiilikuvioita varastoissa olevista palasista.

_______________________________________

Alunperin ajatuksena oli tehdä Kappeliin ehtoollisvälineet, koska huomasin että Suntion kirkkokierroksella (yläpalkista pääsee sinne) ei puhuta sanaakaan ehtoollisesta joka kuitenkin on aika ydintä kirkollisessa ja hengellisessä elämässä. Pienestä öylätistä, jonka nipsuttelin nahkapaskan (mikä sen nimi on!!) pienimmillä reijillä syntyi kokonainen sakasti. On tämä minielämä sitten erikoista 😀

 

Pyhäinpäivänä

Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Silloin sytytellään kynttilöitä ja muistellaan kuolleita rakkaita.

Eevert on ajatuksissaan palannut omien kuolleiden läheistensä luo. Hänellä on ollut tapana ottaa esille vanhoja valokuvakansioita, katsella niitä ja kerrata muistoja. Ikävä on monesti seuralaisena, mutta siitä huolimatta mies tuntee saavansa lohdutusta ja tuntee syvää kiitollisuutta edesmenneiden läheisten kautta.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

 Suru jättää meihin aina jälkensä, Eevert tuumii. Ne jäljet ovat erilaisia, mutta jokaisessa ne silti ovat silti olemassa. Koettu ja eletty elämä muokkaa sellaiseksi kuin nyt on. Kuoleman kohdatessa kohtaa aina myös oman kuolevaisuutensa, miettii Eevert. Se kai siitä tekee vielä omalta osaltaa kipeän koettavan. Sitä voi tuntea itsensä rikkirevityksi, vähän niinkuin tämä vanha kuva tässä albumissa. Jotakin merkittävää on yhtäkkiä pois elämästä. Kestää aikansa ennenkuin se taas on jotakin kokonaisempaa.

Vanha valokuva
Vanha valokuva

 Kristityille usko antaa toivoa, että tapaamme menettämämme rakkaat Jumalan luona. Kuoleman kohdatessa meille jää suru. Se voi ilmetä monin tavoin. Joskus se on mielentila jonka voi tunnistaa. Usein se ilmaantuu muussa muodossa. Yleisenä huonona olona, vatsa- tai pääkipuna – ehkä tuskaisuutena tai kärttyisyytenä tai vaikkapa jatkuvana touhuamisena.  Surulla on monta muotoa. Kaikki muodot ovat oikeita.

Eevert huomasi aikanaan kuinka surun kohtaaminen sai hänet vetäytymään itseensä ja miettimään aina uudelleen elämän arvoja ja tärkeitä asioita. Pitkän elämän aikana surua on joutunut kohtaamaan monesti. Aina niistä on kuitenkin selvitty. Jos ei yksin niin hyvän kaverin kanssa yhdessä. Surussa on paljon jakamista. Silloin se on kevyempää kaikilla tavoilla. Eevertin mieleen nousee ihmisiä joiden kanssa on vaikeat ajat ylitetty. Kiitollisuuden tunne valtaa mielen.

Hetken hiljentyminen
Hetken hiljentyminen

 Surua tuottaa läheisten kuoleman lisäksi myös se mitä voimme uutisista lukea tai kavereilta kuulla. Elämässä tapahtuu paljon asioita jotka tuovat kärsimystä ja kuolemaa toisiin perheisiin. Sellaiset tapahtumat vaikuttavat jokaiseen. Viimeaikojen uutisoinnit ovat huolettaneet Eevertiäkin. Niin paljon ikäviä uutisia ja ihmiskohtaloita. Murheelliseksi vetää, toteaa mies.

Vanhempien hauta
Vanhempien hauta

 Menetys tuntuu suruna ihmisessa, vaikka emme tuntisi vainajaa tai väkivaltaan menehtynyttä ihmistä. Se kertoo empatiakyvystä, jonka avulla osaamme asettua toisen asemaan.

Eevert suuntaa tapansa mukaan Pyhäinpäivänä Kappelin kirkkotarhaan. Hän sytyttää omien läheistensä haudoille kynttilän. Hautausmaalla on varattuna paikka myös muualle haudattujen kynttilöille tai sellaista muistamista varten jota muuten kantaa kuormana.

Muualle haudattujen muistolle
Muualle haudattujen muistolle

 Eevert päättää että tänä Pyhäinpäivänä sytyttää muistokynttilän rohkaisijaksi ja toivon antajaksi siinä surussa jota Sinä tänään itsessäsi kannat. Surulla on aikansa ja suru lähtee vain suremalla.

Kohtaa rohkeasti tunteesi ja anna itsesi vaikuttua siitä.

Täällä voit sytyttää oman kynttiläsi tänään: http://www.sytytäkynttilä.fi

Rauhaisaa ja levollista Pyhäinpäivää!

25.12. Ensimmäinen Joulupäivä

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

 

Äiti ja lapsi
Äiti ja lapsi

 

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Luukas 2- 2-20

 

 

Matt. 2: 1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”

 

Viisaita itämailta
Viisaita itämailta

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

 

Eevert toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää Joulua!

.

 

23.12. Neljäs Adventti

Nyt syttyy neljäs kynttilä,
jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta,
hän kaikki pelastaa. (virsi 13)

Neljä kynttilää

 

Tänään 4. Adventtisunnuntaina joulu on jo ihan lähellä. Varmaan lähempänä kuin pitkään aikaan, sillä huomenna on jo jouluaatto.

Pikkuinen Kappeli on jo täydessä joulun tunnelmassa kaikkine kynttilöineen ja valoineen.

 

Kaikki valmiina

 

Aamulla aikaisin Suntio oli lukenut päivän tekstiä, jota isommissakin kirkoissa tänään luetaan. Se kertoo Josefista joka hieman epäilee isäksi ryhtymistä.

 

Päivän teksti

 

Se on iso asia ja vastuu. Oli silloin kauan sitten ja on vielä tänäkin päivänä. Lapset tarvitsevat isän, äidin tai sellaisen rakastavan ihmisen joka saattaen kulkee rinnalla lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä aikuisuudessakin. Läheiset ihmiset ovat jokaisen kasvulle ja kehitykselle merkittäviä.

 

Vanha seimikuva

Joskus ne läheiset ovat niin lähellä, että unohtaa heidän merkityksensä. Silloin sitä voi kiukutella ja äksyillä ja pahoittaa toisen mielen. No, toisaalta kenellepä sitä kiukuttelisi kuin sellaiselle ihmiselle jonka rakkauden tietää kestävän sen vastaanottamisen.

Sellaista se on.

Kesken kappelin valmistelemisen Eevert astuu sisään ja huokaisee ihastuksesta niin voimallisesti että Suntio ihan pelästyy kun ei ollenkaan kuullut kenenkään kolistelevan ovissa.

 

Lahja Suntiolle

 

Hetken katseltuaan kirkkoa Eevert tulee Suntion luo ja ojentaa hänelle pienen paketin. Tämä on kiitokseksi kaikesta hyvästä mitä olet mukanasi tuonut elämään. Suntio ottaa paketin hieman hämmentyneenä käteensä. Eevert huomaa Suntion ujon epätietoisuuden ja sanoo: Ota vain, toisen ilahduttaminen tuottaa joskus sellaista mielihyvää, että tekee mieli kiittää häntä siitä.

Kiitos Suntio – olet minulle hyvä ja rakas ystävä.

 

 

 

 

 

4.12.

Eevertiä on jo jonkin aikaa kiinnostanut mitä vanhan piharakennuksen ullakolla mahtaa olla. Monenlaista laittamista on kotitalossa ollut, joten tuo ullakko on saanut olla toistaiseksi rauhassa. Tänään mies haluaa kurkistaa sinne.

Tenho-koira on tapansa mukaan innoissan päästessään nuuhkimaan uusia hajuja. Se on valmiina syöksyyn jo heti oven auettua ja ryntää pennun innollaan sisään. Tuossa tuokiossa se on löytänyt portaat jotka johtavat vintille. Hirmuinen ärinä ja murina kantautuu alas asti. Eevert lähtee kiiruhtaen auttamaan ystäväänsä. Onhan se voinut joutua vaikka minkälaiseen satimeen tuntemattomalla ullakolla.

 

Tenhon aarre

 

Mitä kumman kangasta Tenhokoira oikein pyörittelee hampaissaan. Välillä se murisee ja hypähtelee tasajalkaa kankaan päälle. Hirmuinen meno ja vauhti tuntuu olevan vintillä menossa.

Nooh, tulehan tänne niin katsotaan mitä olet oikein löytänyt – houkuttelee Eevert pientä ystäväänsä. Eevert ottaa kankaan käsiinsä ja katselee sitä hieman joka suunnalta. Paksua ja pehmoista kangasta. Tuoksusta päätelleen se on ollut melkoisen kauan varastoituna ullakolle. Mistähän Tenho oikein on sen saanut esille. Mennäänpä yhdessä katsomaan.

 

Ullakolla

 

Ullakolla on vanhoja huonekaluja ja vanha vesikelkka ja vaikka mitä aikoinaan talossa asuneiden ihmisten sinne unohtaneita tavaroita. Tämäpä vasta on aarreaitta! Eevert joka tunnetusti arvostaa kaikkea vanhaa ja menneiden sukupolvien elämää haltioituu melkoisen pian näkemästään.

Pikkukoira pitää huolen siitä että unelmoimiseen ei pitkiä aikoja jätetä. Se ravistelee löytämäänsä kangasta edelleen raivoisasti ja tuntuu nauttivan leikistään sen kanssa. Eevert koettaa selvittää mistä tuo hassu koira sen on saanut hampaisiinsa.

Tarkkasilmäinen Eevert tutkii pikkutassun jälkiä pölyisellä lattialla. Tassujono näyttää käyneen ikkunan alla. Siellä on vanha matkalaukku avonaisena.

 

Vanha matkalaukku

 

Ystävykset menevät laukun luo ja Eevert katselee sitä tutkien ja hieman kulmakarvojaan nostellen.
Täälläpäs onkin tämmöinen salaperäinen laukku. Tutulta se näyttää… siitä on aikaa kun sen olen viimeksi nähnyt. Niinpä tietenkin!

Taitaa olla ihan pojankoltiaisena kun Eevertin topakka äiti-muori komensi vallattoman pojan pyhäkouluun. Siihen aikaan oli tapana käydä pyhäkoulua aina rippikouluun saakka. Eikä siinä vilkkaiden poikien vikistelyt paljon auttaneet. Niinpä on Eevertilläkin pyhäkoulun peruilta laaja tuntemus Raamatunkertomuksista. Ja niihin kertomuksiin tämäkin matkalaukku kiinteästi liittyy. Vähitellen muistot ja muistikuvat yhdistyvät Eevertin päässä.

Vanha pyhäkouluopettaja tuli kylälle ja vallastaloon – siis Eeverttilään – ja asettui joko saliin tai tupaan pitämään opetushetkeä kaikille lapsille. Kaikki kylän lapset kokoontuivat silloin yhteen. Mukisematta.

Tenhon löytämä tumma kangas oli tausta johon opettaja kiinnitti piirrettyjä kuvia eri kertomuksista. Kuvat olivat takapuoleltakin päällystetty pehmeällä materiaalilla ja tarttuivat kankaaseen kiinni siihen kohtaan mihin ne asetettiin. Se oli sen ajan animaatiota. Ja hyvää olikin. Vilkkaat pojatkin uppoutuivat joka kerta kertomusten vietäväksi. Vanhalla pyhäkouluopettajalla oli kertomisen lahja. Lisäksi tarvittiin vain kuulevat korvat.

Niinhän ne ennen aikaan asiat, opit ja viisaudet siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Vieläköhän sitä muistaisi jotakin… miettii Eevert ja asettelee kankaan tuolille vanhan taulun päälle ja poimii flanellokuvia matkalaukusta…

 

Flanellot paikoillaan

 

Tenhokin tulee innoissaan tutkimaan mitä aromikkaalle kankaalle nyt oikein tapahtui?!? Eevert myhäilee tyytyväisenä asetelmaansa ja suunnittelee sen esittelemistä Suntiolle. Tiedä, vaikka siitä olisi iloa kirkonmenoja ajatellen. Hyräillen itsekseen Eevert jatkaa ullakon tukimista. Vanhasta lipastosta löytyy valokuvakansio. Sitä mies istahtaa selailemaan pölyiselle ullakolle.

Tuttuja kuvia, näiden täytyy olla poikavuosilta… odotas.. joo.. täällä onkin kuva hetkestä jolloin pihan lapsia on kokoontunut odottelemaan pyhäkoulun opettajatarta saliin vievien rappusten tuntumaan.

 

Lapset rappusilla

 

Eevert vaipuu hetkessä lapsuutensa kesiin. Pyhäkoulu oli lastenkin mielestä hauska tapahtuma. Sai olla yhdessä – tyttöjenkin kanssa – muuten leikit veivät usein erilleen. Myöhemmin sitten ei niitä tyttöjäkään niin karsastettu 🙂

Pyhäkouluvihkoa Eevert ei löytänyt, mutta muistoissa on jälki lammastaulusta johon joka kerta sai yhden pikkulampaan liimata kun oli pyhäkoulussa paikalla. On niissä laumoissa ollut varmaan monta karitsaa.

 

Millaisia pyhäkoulumuistoja sinulla on? Vai onko?

 

 

2.12. Ensimmäinen Adventti

Tänään vietetään ensimmäistä Adventtia. Adventiksi kutsutaan aikaa ennen joulua jolloin valmistaudutaan suureen juhlaan. Valmistautua voi tekemällä erilaisia asioita tai vaikkapa miettimällä ja pohdiskelemalla joulun sanomaa ja kaikkea sitä mitä joulu erilaisille ihmisille eripuolilla maailmaa voi merkitä.

Joulua edeltää neljä odotuksen sunnuntaita – Adventtia. Tänään niistä on vuorossa ensimmäinen. Monet Adventti- ja joulukalenterit alkavat ja luukkujen sisään on jännittävää kurkistaa joka aamu.

Eevertin joulunodotuksen seuraaminen on samankaltaista kuin joulukalenterin luukkujen avaaminen. Joka päivä voi käydä katsomassa mitä pieni, vaaksan mitainen mies puuhailee ja kuinka hän valmistautuu jouluun.

Tänään on Eevertin kotikappelin vihkiminen käyttöön. Kappelin rakennushankkeen edetessä pieniä hetkipalveluksia on tullut vietetyksi, mutta varsinainen valmistuminen on alunperinkin ajateltu Ensimmäiseen Adventtiin ja joulukalenterin alkuun.

 

Aamukahvilla Eevertin keittiössä

 

Aamuvarhaisella Eevert ja Suntio istahtivat aamukahvipöytään. Katselivat pitkään toisiaan ja hymyilivät tyytyväisinä. Melkein vuoden kestänyt rakentamisprojekti on hyvässä mallissa ja kyläläiset voivat saapua aloittamaan joulun odotusta. Aivan tiettyä iloa on miesten silmissä. Saattaapa olla jopa hieman kostuneet silmäkulmatkin havaittavissa.

 

Hämärä kappeli aamulla aikaisin

 

Pian kahvin jälkeen Suntio kiirehtii tehtäviinsä. Vielä on laitettavaa ennenkuin kylän väki voi astua sisään. Viimeiseen viikkoon Suntio ei ole ketään laskenut kurkistelemaan valmisteluja.

Kappeli on saatettu joulukuntoon. Kuusikin löytänyt paikkansa pienestä kirkkosalista jo hyvissä ajoin. Musiikki soi hiljaisena ja juhlallisena. Tämä on aivan erityinen hetki.

 

Tervetuloa! Käykää peremmälle!

 

Tervetuloa! Tervetuloa! Toivottelee Suntio Kappelin ovella ja ottaa henkilökohtaisesti jokaisen vieraan lämpimästi vastaan. Pian alkaakin pienen kylän väki olla valmiina. Muutama kumaus Kappelin vasta asennetulla vaskikellolla ja juhlat voivat alkaa.

Aluksi lauletaan virrestä 13 ensimmäinen säkeistö:

Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa.

 

Ensimmäinen kynttilä

 

Kappelin vihkijäisissä Suntion tärkeisiin tehtäviin kuului tekstin lukeminen. Arvokkaasti hän astelee eteen. Ottaa ison kirjan käteensä. Hieman röhistää kurkkuaan ja vakaalla, kuuluvalla äänellä lukee tutun tekstin Jeesuksen saapumisesta pääsiäisjuhlille aasin selässä.

 

Tärkeä tehtävä

 

Raamatunkertomuksessa kerrotaan kuinka ihmiset riemuitsivat ja iloissaan heiluttivat palmunoksia tien varrella. Sellaista iloa ja riemua Suntio ja Eevert toivovat jokaisen joulunodottajan sydämeen ja koko joukon palmunoksia ilon välittämiseen. Ehkä kuvitteellista, mutta oikeassa elämässä voisi käydä ilahduttamassa läheisiään ja kaukaisempiakin. Ilo on sellaista joka tartuu. Tartutetaankin iloa toisiimme oikein paljon tästä eteenpäin.

 

Tekstin jälkeen pienessä Kappelissa kaikuu Hoosianna-hymni.

 

.

Oikein hyvää adventinaikaa kaikille kyläläisille ja vierailijoille!

 

 

Mikkelinpäivänä kappelilla

Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää. Suntio päätti haastaa lapset mukaan valmistamaan Mikkelinpäivän tilaisuutta kappelille. Teeman mukaan sunnuntai tunnetaan lasten ja enkeleiden päivänä. Alkujaan päivä kaiketi on saanut nimensä itseltään Arkkienkeliltä – Mikaelilta. Nykyjään silloin saavat juhlia myös muut enkelit.

Lapset ovat koko viikon piirtäneet ja maalailleet enkeleitä, joita he sitten ovat tuoneet Suntiolle Kappelin koristuksiksi. Ja komeita ne enkelit ovatkin olleet! Niitä ihastellessa on mennyt hetki jos toinenkin ennenkuin päätyvät paikoilleen.

 

Enkeli

 

Tämän kauniin enkelin on tehnyt nuori taiteilija-tyttö, jonka kertoman mukaan se kuvaa iloista enkeliä joka rakastaa työtään suojelusenkelinä. Niinpä, tuumi Suntikin. Kukapa ei rakastaisi työtään lasten kanssa. Iloisia silmiä ja nauravia suita. Jotkut enekelit saavat kyllä tehdä aikamoisia päiviä, sillä monet lapset tuntuvat ehtivän pienillä jaloillaan pika pikaa paikasta toiseen. Siinä tulee enkelillekin jo hiki sulkaan kun yrittää perässä pysyä. Onneksi enekeleitä on toisinaan jopa niin paljon liikkeellä että niitä juurikin joka tilanteeseen ennättää.

 

Suntio

 

Suntio valmistautuu kappelihetkeen huolella. Musiikki on suunniteltu ja tekstin kohdat kirjoitettu muistiin valmiiksi hyvissä ajoin. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Niin kai sitä on tapana sanoa.

Suntio avasi ison Raamatun ja poimi sieltä sunnuntain tekstin. Näyttää olevan yksi kaikkein tärkeimmistä kohdista. Hiljaisessa kirkossa Suntio lukee alun ääneen. Komeasti kajahteleekin holveissa kun hän harvakseltaan lausuu:

”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ”

Jaa, taitaa vanha kansakoulun opetustaulu olla jossakin. Hetken aikaa kuuluu sakastista kolinaa ja kalinaa. Ovien narinaa ja kappelikissan sähinää kun se säikähtäneenä päättää poistua isantänäs läheisyydestä. Melkoisella tarmolla Suntio penkookin vanhoja kaappeja. Vaan etsiminen kannatti. Vanha pahvitaulu löytyy. Sehän me laitetaan myös näkyville!

Jeesus siunaa lapsia

 

Vähitellen kaikki onkin valmista. Hieman Suntio vielä kohentelee alttarikukkia.

 

Alttaripöytä

.

Kotimatkalla Suntio lauloi hiljaksiin tuttua enkelilaulua. Suntiolla on kaunis ääni. Muistuttaa ihan Samuli Edelmania 🙂

.

.