Avainsana-arkisto: taiteilija

Pöytäliinan vaihto

Eevert on viettänyt hiljaiseloa talossaan. Pientä puuhastelua, mutta aika pientä vain.

Tänään mies sai sen verran aikaiseksi, että vaihtoi salin pöytään viimein pöytäliinan. Oli se jo aikakin, taisi olla koko kesän sama liina paikoillaan.

Asettelua

Tehtävään pääsi hieman paksumpi servetti. Vedellä ja sokerilla paikoilleen ja kuivumaan.

Kokeilua

Ei saanut liina rauhassa asettua, kun Eevert oli jo koneineen kokeilemassa pöytää.

Hiljaksiin liina kuivui ja nyt voi jo ottaa vaikka erän Monopolia 🙂

Pöytä

Kukka, Monopoli ja tuolit eivät ole omaa tuotantoa. Taitavien nukkekotitaiteilijoiden käden tuotteita, joita muuten saa taas ensiviikolla SuuriSnadissa

 

 

 

Tampereen retki

Niin se karkauspäivä meni ohitse ja Eevert saa huokaista jännityksen lauettua. Tällä kertaa kosintaa ei sittenkään tullut vaikka jo läheltä liippasi. Vaan mistä sitä tietää vaikka olisi mies ollut kovinkin otettu moisesta huomiosta.

Niin tai näin, niin Eevert varmuuden vuoksi lähti kuun vaihteessa katsastamaan taloja. Eikä ihan mitä tahansa taloja olleetkaan!

Toinen toistaan komeampia rintamamiestaloja!

Kutsuva opaste
Kutsuva opaste

Tampere - 2 Tampere - 3 Tampere - 4 Tampere - 5 Tampere - 6 Tampere - 7 Tampere - 8 Tampere - 9 Tampere - 10 Tampere - 11

Komeita taloja oli pilvin pimein. Vaan arvatkaas laitoinko muistiin että kenen tekemiä taideteoksia ne olivat.

Huudahtakoon Hep! hän joka tunnistaa talon omakseen. Pari taloa näytti olevan niin kiinnostavia, että Eevertin oli tutkittava hieman tarkemmin paikkoja 🙂

Siippakin oli mukana ja teki pienen jutunkin  www.jiipeenetti.fi

Pekka Halonen – taidetta nukkekotiin

Eevert on viimeaikoina perehtynyt taiteeseen. Erityisesti maalaustaiteeseen ja kansallistaiteilijaamme Pekka Haloseen. Halonen rakasti ja arvosti luontoa mitä suurimmassa määrin ja Eevertin on aina ollut helppo samaistua häneen.

Halosenniemi
Halosenniemi

Eevertin tie vei eräänä päivänä Halosenniemeen. Komea oli talo ja tilukset. Ei tarvitse ihmetellä, että niin kauniita tauluja on täällä tehty ja työstetty.

Rantakalliolla kasvaa monia käkkärämäntyjä, jotka ovat tuttuja monista maalauksistakin. Kiemuraiset ja tuulen riepottelemat puut ovat olleet innoittavia monella tapaa. Niin vain mäntykin kasvaa olemattomassa maassa ja kestää monenmoiset tuulet ja tuiverrukset. Sitkeä se on niinkuin suomalainen, myhäilee Eevert tutkaillessaan rannan kasvustoja.

Mänty Tuusulanjärven rannalla
Mänty Tuusulanjärven rannalla

Kerrotaan, että korkealla Halosenniemen kalliolla kasvoi pieni ja sisukas mänty, josta Halonen maalasi monia tauluja. Leikkisästi hän kutsui puuta ”Miljoonamännyksi”, koska perhe oli saanut paljon rahaa taulujen myynnistä. Jotkut taiteilijat myyvät taulujaan elinaikanaankin hyvin tai ainakin niin että saa elätettyä perheensä. Harmittavan moni taiteilija nousee arvoonsa vasta kun elämä on jäänyt taakse, tuumii Eevert katsellessaan jykevää rakennusta edessään.

Saunalla ystävän kanssa
Saunalla ystävän kanssa

Halosenniemen saunalla Eevert istahtaa hetkeksi katselemaan Tuusulanjärven lempeitä laineita. Tällä saunalla ja kuistilla on aikanaan varmasti monet ikiaikaiset ajatukset tulleet sanotuksi ja myöhemmin ne on taltioitu niin musiikkiin, maalaustaiteeseen kuin kirjallisuuteenkin. Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö vietti aikanaan aktiivista kanssakäymistä toistensa kanssa.

Halosenniemessä näytti olevan menossa maalauskurssit parhaillaankin. Maiseman taltijoijia oli hiljaisessa ja keskittyneessä työssään siellä täällä.

Taiteilija työssään
Taiteilija työssään

Maalauksista innostuneena Eevert hankki itselleen arvokkaan taulun samalta reissulta.

Pekka Halonen, Kuutamo, 1913
Pekka Halonen, Kuutamo, 1913

Kuutamo, 1913

”Käkkyrämänty lumisella kalliolla. Taivaalla näkyy Haloselle harvinainen nouseva täysikuu kellertävänä ja kalpeana. Taivas turkoosiinvivahtavan vaaleansininen, lumessa vaaleanpunervaa ja sinililaa. Käkkyrämänty ja osa katajaa ovat havunvihertäviä, eivät lumisia.

Kuvauksen kohteena oleva mänty on Halosenniemen kallioilla kasvanut käkkärämänty. Pekka Halosen pojan, Antti Halosen mukaan käkkyrämänty oli Halosenniemen kaikista ”puumalleista” paras riippumatta Pekka Halosen tyylikausista ja aiheenvaihteluista. ” Lähde

Taulu sopii mainiosti Eevertin saliin.
Salin seinällä
Salin seinällä
Siinä sitä on ilo katsella takan ääressä istuskellessa, huokaa Eevert tyytyväisenä hankintaansa.
_______________________________________________________________
Taulun kehykset syntyivät erilaisista listoista ja ääriviivatarroista.
Kehystämö
Kehystämö
Taulu on Halosenniemen Museokaupasta löytynyt jääkaappimagneetti.
Patinointia vaille valmis
Patinointia vaille valmis

 

Taidetta Kappeliin

Kappelin uuttera Suntio on saanut lahjoituksena baijerilaista taidetta.

Hämmentyneenä ja liikuttuneena hän otti vastaan kauniin tinaveistoksen Kappelin seinälle. Melkeinpä tämä sopisi alttaritauluksi! huudahti Suntio

Tinataidetta
Tinataidetta

Taideteoksesta löytyy kaikki olennaiset kristilliset symbolit. Viinipuun hedelmät, leipä ja viini sekä monen tuntemat kaksi kalaa.

Käsinmaalattu työ
Käsinmaalattu työ

 

Työ on valettu Baijerissa eräässä pienessä perheenkokoisessa taidekeskuksessa. Kaikki työt maalataan huolellisesti käsin ennen maailmalle toimittamista.

Asennushommia
Asennushommia

Työ löytää paikkansa alttarin vasemmalta puolelta. Alttarikankaasta Suntio ei kuitenkaan raaskinut luopua. Tuossa se on kaikkien kirkkovieraiden nähtävillä.

Mitä on tapahtunut ikkunalle?
Mitä on tapahtunut ikkunalle?

Onkohan Suntio nyt sählännyt kiinnityshommissa. Kappelin ikkuna nayttää olevan pahasti säröllä!

Valmista tuli
Valmista tuli – Siipan ottama kuva!

Kaikki on valmiina huomista kappelihetkeä varten 🙂

______________________________________________________

Tinatyö löytyi Trimeeri oy:n myyntipöydältä parhaillaan vietettävien Kirkkoäivien materiaalinäyttelystä Kouvolan kaupungintalota. Korkeutta ristillä on n. 5cm.

Tinavalu
Tinavalutyö

Trimeerin löytöjä on Kappeliin sijoitettu muitakin. Alttarin risti on samalta hovihankkijalta hankittu joitakin vuosia sitten.

Tämä baijerilaisen pienen perheyrityksen tinavaluristi oli ihan pakko saada mukaan. Kävin sitä hipelöimässä pariinkin kertaan ennen kuin se lopulta lähti mukaan. Joskus jotkut asiat jäävät huutamaan mieleen ja sitä huutoa ei vaimenna muu kuin asian haltuun ottaminen.

Yhtäkaikki sekä Suntio että Eevert ovat hyvin tyytyväisiä uuteen taidehankintaan.

Yritystä ehompaan

Eevertin salin kattolamppu on aiheuttanut koko olemassaolonsa ajan huvia ja hymyilyä näytön molemmin puolin.

Valaisin on ihka ensimmäinen lamppu jonka olen tehnyt. Valaisimessa ei tietenkään tarvitse olla läpikuultavia osia vaan sen voi maalata haluamallaan maalilla.

Eevertin luomus
Eevertin luomus

Parhaalla tahdollakaan se ei valaissut mitään.

Siispä toimeen ja uutta yritystä.

Jossakin yhteydessä sain yksinäisen korvakorun haltuuni. Se roikkui pitkän aikaa kiinni Eevertin talon ikkunanpielessä odottamassa inspiraatiota.

Korvakoru
Korvakoru

Ei kun irrottelemaan palasia, sillä olin vakuuttunut, että sen osista saa koottua paljon paremman valon saliin ja kehtaa sitten esitellä laajemmallekin väelle vanhaa perintövalaisinta.

Illan kokosin, aamun purin, päivän kokosin, hylkäsin työn, päätin jatkaa, kokosin uudelleen, muutin suunnitelman jne…. Tuttua varmaan monelle.

Tänä aamuna valaisin oli periaatteessa koossa ja sisutettukin ihan oikealla varjostinpaperilla. Kaikki siis kunnossa. Nyt pitää vain liittää virtalähteeseen.

Piti purkaa ylempikerros ja irrottaa lattia.

Talossa on sähkötyöt tehty miten sattuu ja vailla ensimmäistäkään alan tuntemusta. Niinpä yläkerran lattian läpi on porattu reikä  ja piuha kulkee lattian läpi. Piuha on kiinnitetty teipillä yläkerran lattiaan kiinni. Varsin omaperäistä, mutta ehkä siihen seuraavaan taloon jotenkin alusta pitäen saisi suunniteltua sähköistyksen. Perästä päin se on hankalampaa 😀

Kyseenalainen sähkömies
Kyseenalainen sähkömies asialla

Kiinnitin lampun, laittelin piuhan, kytkin paikoilleen. Ei pala. Kaikki sama uudelleen ainakin kolmeen kertaan ennenkuin ymmärsin, että ei pala. Vaihdoin koko systeemin ja homma uudelleen. Katon läpi, katon harjan läpi… jne.

Valo
Valo

Ja syttyihän se valo lopulta. Vaan ei se kyllä valaise yhtään enempää kuin se edellinenkään.

Hämärämpi heijastus
Hämärämpi heijastus

Taonta valaisimessa on ihan passeli ja kaunis.

Sali
Sali

Nyt valaisin ei ainakaan hallitse tilaa niin isosti kuin edeltäjänsä.

Tämä laji vaatii vielä roimasti harjoittelua tai sitten pitää tyytyä valmiisiin malleihin salin osalta.

Yksi pala jäi yli. Siitä sai Suntio kaipaamansa kynttilälampetin kappeliin. Voitte vain arvata kuinka tyytyväinen Suntio hankintaan oli.

Lampetti
Lampetti

Yläkerran salainen japanilainen kammio tuli samalla siivottua. Eevert on tunnetusti suuri Japanin ihailija ja on siellä viettänyt jonkin verran aikaakin elämänsä aikana. Siispä muistelukammio on saanut olla talossa jo vuosia.

Sushit
Sushit

Näyttää olevan aterian aika. Sushit ovat asianmukaisesti esillä ja näyttää olevan pullo Sakeakin pöydällä.

Taidetta
Taidetta

Japanilaisessa kammiossa on myös taidetta. Jadepatsas ja hieman hurjempi samurain pääkallo. Tunnettu Fuji-vuorikin taulussa. Monelle vuorelle Eevert on kiivennyt, mutta Fujille ei. Se ei näyttäytynyt pilviverhon takaa kertaakaan matkan aikana, vaikka sen ympäristöä Eevert kiertelikin reppumatkallaan. Mies miettikin että taitaa olla myytti koko vuori.

Bonzait ja valokuvat
Bonzait ja valokuvat

Huoneen takana on pitkä pöytä. Siellä on kuvia Eevertin matkalta ja ystäviltä saatuja Bonzai-puita ruukuissa. Hihkaskoon hep! joka tunnistaa omaansa tässä tai aikaisemmissa kuvissa. Saatua ihanuutta on enempikin kuvissa.

Ritari
Ritari

Ovea vartioi haarniska. Se ei ole Japanista päinkään, mutta haitanneeko tuo mitään.

Seinätaide on tyttövuosien kaulakoru, joka on saanut uuden elämän nukkekodin taideaarteistossa.

12.12.

Taitaa olla juhlapäivä tänään, tuumailee Eevert huomatessaan lehden kulmassa päivämäärän 12.12.12. Juhlia tai merkittäviä elämän taitekohtia juhlistetaan välillä niin että ajoitetaan kiinnostaville päivämäärille.

 

Aamuposti

 

Katsellaanpa lehteä… vihkimisiä ja häitä on paljon. Luvassa ihan hääöitä, missä useita pareja vihitään avioliittoon joko yhtäaikaa tai peräkkäin. Jos ei kovin mahtavia juhlia halua pitää, niin tämmöinen sitä sopii erinomaisesti. Lapsia kastetaan ja kihloihin mennään. Päivämäärä on ainakin helppo sitten muistaa myöhemmin. Ainakin tämmöiselle miesväelle se on tärkeää, kun tuppaa kaikenlaiset päivämäärät katoamaan päästä muutenkin.

Mitäs tuumisit Tenho jos mekin järjestäisimme tänään juhlat? Pitää vain keksiä mitä juhlistetaan… Tenholla ei juuri ajatusta ollut varsinaisesta juhlasta, mutta se oli aina yhtä innokkaana Eevertin touhuissa mukana. Varsinkin silloin kun Eevertin silmissä vilkahti tietty kipinä tai säihke oli luvassa jotakin hauskaa ja herkullista. Ehkäpä vaikka oikein kunnon ydinluu.

 

Tenho ihmettelee

 

Tänään tehdään joulukortteja ja ihan koko kylän voimin! Huomenna on viimeinen postituspäivä, jos meinaa joulumerkillä saatella tervehdyksensä perille. Nyt vain etsimään sopivia tarvikkeita kortteihin ja tietenkin pitää mainos viedä kylälle kaupan seinälle.

Ihan ensiksi Eevert ottaa esille paperia ja kynän ja laatii hienon ilmoituksen korttienyöstä! Komea siitä tulikin. Eevert on oikein tyytyväinen aikaansaannokseensa. Parivaljakko lähtee samantien sitä viemään kaupalle.Samalla kaupasta voi tuoda kaikkea tarpeellista mitä ehdottomasti korttienyössä tarvitaan.

 

Ilmoitus

 

Kaverukset palaavat kaupasta ja aloittavat illan valmistelut. Samalla tehtiin ostokset ja turinoitiin kauppiaan kanssa päällimmäiset kuulumiset. Kauppias on Eevertin vanha ystävä poikavuosilta saakka. Sellaisia ystäviä on harvassa joiden kanssa voi jakaa kaikenlaiset asiat ja tunnot. Eevertille kauppias on sellainen sydänystävä ja sukulaissielu. Ja taitaa kauppias olla ihan sukuakin jonkun mutkan takaa.

 

Ostokset

 

Aika paljon sitä ostettavaa tulikin. No, nyt on taas kaapeissa täytettä, tuumii Eevert asetellessaan kaikkea omille paikoilleen. Vähän pitää tarjottavaa laittaa valmiiksi illan vieraille. Eevertin taitavissa käsissä syntyy pasteijoita ja viinerpitkoa, hieman salaattia ja tietenkin vähän makeisia. Ei sitä jouluasioita ihan ilman saa tehtyä. Tärkeätä kai on se, että ei ihan joka päivä niitä makeitaka herkkuja syö.

 

Tarjottavat

 

Keittiöhommien valmistuttua Eevert ryhtyy laittamaan korttiaskartelupaikkaa valmiiksi. Tarvitaan kartonkia ja erilaisia papereita, liimaa ja saksia, kyniä ja maaleja. Mitähän kaikkea sitä voikaan tarvita kun oikein askarrus iskee?

Jokin ajan kuluttua jo porstuasta kuuluu kolinaa. Taitaa ensimmäiset innokkaat sieltä jo  saapua. Pian on vanha talo täynnnänsä innokasta puheensorinaa, keskittynyttä taiteilua, liimasormia ja iso kasa valmiita joulutervehdyksiä ystäville!

Väen poistuttua Eevert siivoaa loput välineet talteen ja huomaa itsekin saaneen aikaiseksi hyvän joukon joulukortteja. Tästä tuli oikein hyvä juhlapäivä meille kaikille! Onneksi ei ihan yöhön asti mennyt, mumisi Eevert mahtavien haukotustensa lomassa.

 

Eevertin valmiit kortit

 

Mitä sinä teit tänään 12.12.12.?

 

 

 

3.12.

Aamuhämärissä Eevert hiippailee keittiöönsä. Ensimmäiseksi hän menee pienen taskuradionsa luo ja vääntelee asemavalitsinta sinne tänne. Hieman huokaillen mies yrittää kerran jos toisenkin löytää kanavaa jota juuri nyt haluaisi kuunnella. Radiosta kuuluu vain rohinaa ja rahinaa…

 

Keittiössä

 

Kyllä sen nyt pitäisi jo toimia… olikohan se tämä kanava… vai oliko ne numerot nyt sitten näin päin…

 

Vanha taskuradio

 

Viimein kanava osuu kohdalle… ja mies huokaisee ja huomaa kuinka sydänkin pompahtaa ilosta.

Jouluradion avautuminen on Eevertille erityinen hetki. Mies nautii joulun ajan väreistä, tuoksuista, mauista ja sävelmistä. Jouluradion kautta saa kuulla niin paljon ja laajasti myös erilaista joulumusiikkia. Niinpä keittiön pieni taskuradio on jatkuvasti joulukanavalla. Tuttujen ja tuntemattomien sävelten siivittämänä kirjoitetaan kortit ja leivotaan herkut. Aina on hetki myös pysähtymiseen kun erityisen koskettava esitys täyttää pienen kodikkaan keittiön.

 

Jouluradio, klikkaa niin pääset kanavalle

 

Oikean kanavan löydyttyä mies siirtyy aamupuuron valmistamiseen. Tänä aamuna on vuorossa marjainen mannapuuro. Mannapuurosta Eevert on aina pitänyt ja varsinkin kun on saanut sekaan laittaa omin käsin keräämiä marjoja. Ihan jo puuron valmistumista odotellessa vesi herahtaa vanhan miehen kielelle.

 

Puuron keitossa

 

Puuro on pian valmista ja kahvikin kuumana pannussa. Tätä aamuhetkeä ei voita mikään!

 

Aamupuuro on valmis

 

Mitä musiikkia sinä kuulet nyt, kun Eevert nauttii aamiaistaan pienessä keittiössään.

 

________________________________

Valtaosa kalenterissa näkyvistä ruokatavaroista ja valmiista annoksista on ruokataitelija Jatan käsialaa.

 

 

Mikkelinpäivänä kappelilla

Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää. Suntio päätti haastaa lapset mukaan valmistamaan Mikkelinpäivän tilaisuutta kappelille. Teeman mukaan sunnuntai tunnetaan lasten ja enkeleiden päivänä. Alkujaan päivä kaiketi on saanut nimensä itseltään Arkkienkeliltä – Mikaelilta. Nykyjään silloin saavat juhlia myös muut enkelit.

Lapset ovat koko viikon piirtäneet ja maalailleet enkeleitä, joita he sitten ovat tuoneet Suntiolle Kappelin koristuksiksi. Ja komeita ne enkelit ovatkin olleet! Niitä ihastellessa on mennyt hetki jos toinenkin ennenkuin päätyvät paikoilleen.

 

Enkeli

 

Tämän kauniin enkelin on tehnyt nuori taiteilija-tyttö, jonka kertoman mukaan se kuvaa iloista enkeliä joka rakastaa työtään suojelusenkelinä. Niinpä, tuumi Suntikin. Kukapa ei rakastaisi työtään lasten kanssa. Iloisia silmiä ja nauravia suita. Jotkut enekelit saavat kyllä tehdä aikamoisia päiviä, sillä monet lapset tuntuvat ehtivän pienillä jaloillaan pika pikaa paikasta toiseen. Siinä tulee enkelillekin jo hiki sulkaan kun yrittää perässä pysyä. Onneksi enekeleitä on toisinaan jopa niin paljon liikkeellä että niitä juurikin joka tilanteeseen ennättää.

 

Suntio

 

Suntio valmistautuu kappelihetkeen huolella. Musiikki on suunniteltu ja tekstin kohdat kirjoitettu muistiin valmiiksi hyvissä ajoin. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Niin kai sitä on tapana sanoa.

Suntio avasi ison Raamatun ja poimi sieltä sunnuntain tekstin. Näyttää olevan yksi kaikkein tärkeimmistä kohdista. Hiljaisessa kirkossa Suntio lukee alun ääneen. Komeasti kajahteleekin holveissa kun hän harvakseltaan lausuu:

”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ”

Jaa, taitaa vanha kansakoulun opetustaulu olla jossakin. Hetken aikaa kuuluu sakastista kolinaa ja kalinaa. Ovien narinaa ja kappelikissan sähinää kun se säikähtäneenä päättää poistua isantänäs läheisyydestä. Melkoisella tarmolla Suntio penkookin vanhoja kaappeja. Vaan etsiminen kannatti. Vanha pahvitaulu löytyy. Sehän me laitetaan myös näkyville!

Jeesus siunaa lapsia

 

Vähitellen kaikki onkin valmista. Hieman Suntio vielä kohentelee alttarikukkia.

 

Alttaripöytä

.

Kotimatkalla Suntio lauloi hiljaksiin tuttua enkelilaulua. Suntiolla on kaunis ääni. Muistuttaa ihan Samuli Edelmania 🙂

.

.

 

 

 

 

 

Aarteita joka lähtöön

Yllätykset eivät tältä kesältä ihan pian lopukkaan!

Eeverttilään saapui postilähetys. Paketti oli kierrellyt hieman maailmaa, mutta löysi kuin löysikin perille ystävällisten apulaisten avittamana. Toivottavasti samoin käy eräälle toiselle taidelähetykselle mikä Norjassa on vielä matkalla oikealle omistajalleen.

 

Postilähetys

 

Eevertin taidelähetyksestä paljastui aarteistoa Kappeliin. Kaunis triptyykki – kolmiosainen maalaus jonka sivustoille saranoilla kiinnitetyt maalaukset voidaan kääntää keskimmäisen teoksen päälle. Näin taideteos säilyy suojassa ja sitä voi esimerkiksi pitää esillä vain tiettyinä aikoina.

Eevertin saaman triptyykin keskushahmona on Jumalansynnyttäjän ikoni. Jumalansynnyttäjä tai Jumalanäiti merkitsee, että Maria synnytti Kristus-Jumalan eikä vain Kristus-Ihmistä. Neitsyt Maria on Jumalan Pojan ja Sanan, Jeesuksen Kristuksen äiti.

 

Jumalansynnyttäjän ikoni

 

Sivustoilla olevat hahmot edustavat luultavasti pyhiä ihmisiä tai munkkeja. Eevertin tietämys ikonien pyhistä hahmoista on hieman vaillinainen vaikka niitä ahkerasti keräileekin taloonsa ja mielellään itsekseen hiljentyy katsellessaan kauniita teoksia ja tutkiessaan ikoneihin kätkettyjä viestejä ja kertomuksia silloin kun sellaisia eteen sattuu.

”Ikoneilla on tärkeä kulttuurimerkitys ja samalla ne ovat venäläisen kuvataiteen alku. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan, ei siis esitetä ihmisen maallisia kasvoja vaan hänen kirkastuneet, ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Niinpä ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä sen raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava.Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys hänen saamansa kuorman kantajana.” (Oli pakko lainata koko teksti – ei tuota olisi omin sanoin osannut millään sanoa – linkin kautta koko tekstiin)

 

Pyhä Krisoforos

 

Ikonin takana on kuva Pyhästä Kristofoksesta joka on matkustavaisten suojelupyhimys. Mikä sen paremmin sopisikaan kansainvälisen seikkailijamme – Eevertin koti-kappeliin.

Pienen ikonin sivumaalaukset saa myös käännettyä kuten isompien esikuviensa.

 

Käännetyt luukut

 

Aikansa ihailtuaan Eevert lähti Kappelille mallailemaan työtä seinälle. Ja hyvin taitaisi asettua takaseinälle sivulattariksi piskuisen kirjahyllyn yläpuolelle. Tarvinnee vissiin käydä taas kylätimpurien puheilla.

 

Triptyykin mallailua

 

Kiitos Qaws ihanasta yllätyksestä reissultasi! Ja iso kiitos Ainolle, lähetyksen eteenpäin saattamisesta. Varsinaisia aarteita olette!

Eevert on jättäytynyt kaikista koti-Suomen markkinatouhuista pois ja oikeastaan vain ihaillut kanssaeläjiensä löytöjä ja kokemuksia markkinatouhuista. Sen verran miestä jäi harmittamaan, että päätti hieman päästä osalliseksi markkina-aarteista. Niinpä rohkeasti Eevert otti yhteyttä erääseen arvostamaansa tahoon ja tilasi itselleen kasan kesälukemista. Kaikki ovat ensimmäisestä sivusta viimeiseen saakka miehelle tuttuja ja jotkut jopa moneen kertaan luettuja. Pakkohan ne oli saada Taavitsaisen taloon! Niille ei vain varsinaisesti ole paikkaa, joten mies joutuu kirjahyllyn tekoon syksyn mittaan.

 

Tulevan kotikirjaston aarteistoa

 

Kirjat ovat Susannan käsialaa. Lämmin kiitos kirjoista, ne tulevat tarpeeseen!

Talven iloja

Eevert puuhailee Tenho koiran kanssa pihalla. Lunta on tullut monia senttejä ja sitä tarvitsee tietenkin järjestellä pihamaalla. Monissa muissakin taloissa siirrellään lunta erilaisiin muodostelmiin ja paikkoihin. Joissakin näyttää olevan ihan koneet sitä varten ja lumi syöksyy korkealle tehden valkoisen hauskan kaaren lumenluojan vierelle. Sellaisella pelillä sitä saakin hattaavat lumet kätevästi siirrettyä.

Eevertillä ei koneita sitä varten ole. Ihan perinteisesti lumikolalla lykkimällä tekee tarvittavat kulkutiet pihapiiriin. Muutoin hän nauttii pihan lumipeitteestä sellaisenaan. Tenho-koirakin toisinaan innostuu peuhaamaan pehmeässä lumessa niin että hyvä jos nenänpää pilkahtaa välillä hangesta näkyville.

 

Tenho nauttii lumesta

 

Pihalla hypähtelevät välillä tutut eläimet. Orava pistäytyy tarkistamassa onko jotakin uutta herkkua tarjolla ja Tönttö-tiainenkin virestelee innoissaan lyhteensä päällä.

Eevert ottaakin asiakseen puhdistaa lintulaudan ja laittaa tuoreet appeet ystävilleen.

 

Lintulauta käsittelyssä

 

Lintulauta on perinteistä mallia ja muistuttaa niin eläväisesti Eevertin lapsuuden maisemien kylätaloja. Lämpimästi hymyillen mies asettelee jyviä ja pähkinöitä laudalle. Tässä sitä on hyvä pikkuystävien piipahtaa.

Muutamia talipallojakin Eevert asettelee omaan telineeseensä ja puun oksalle. Viimeaikoina on tullut pakkasiakin Eeverttilän tuntumiin ja on tärkeää että linnut saavat sellaista ruokaa joka auttaa lämmön pitämisessä. Kylläpäs alkoikin iloinen sirkutus lähipuissa. Linnut yleensä intoutuvat viserryksiin kevätkelien koittaessa, mutta viimepäivinä ainakin Eevertin lähipiirissä laulu on huomattavasti lisääntynyt. No, onhan se päiväkin jo pidentynyt.

 

Lintujen pallot

 

Hyvin asettui hennolle oksalle talipallo telinekin. Siihen vierelle sitten vain lintulautaa laittamaan.

 

Lintujen herkut

 

Oikein hyvältä näyttää, tuumii Eevert ja huomaa että taitaa ollakin päiväkahvi aika käsillä. Sisälle siirryttyään ja kahvia odotellessaan hän pistäytyy saliin, missä on sisähommia odottelemassa.

Eevert itse ei juuri osaa taidetta tuottaa, mutta hänellä on joitakin ystäviä joilla sellainen armolahja on annettu. Joulun tuntumassa Eevert on saanut yllättyä iloisesti taiteellisista lahjoista.

Nyt ne pitäisi saada seinälle kiinnitettyä.

 

Kukkataulu

 

Ensiksi käsittelyyn tulee kukkataulu. Sen on maalannut eräs viehättävä leidi, Anneve Malakoffien talosta. Moni taitaa tämän taitavan leidin tunteakin. Maalatessa on ollut sivellin kohdillaan kun niin kauniita kukkia on asetelmaan vangittu. Melkein Eevert tuntee niiden tuoksun kun sulkee silmänsä ja oikein tarkasti antaa aistiensa herkistyä.

Kaunis taulu ja kehyksetkin niin passelit saliin.

Toinen taiteilija, joka on Eevertiä lähestynyt on Kinasten tunnettua taiteilija sukua. Koskettava työ tuo Eevertin mieliin niin muistorikkaat retket ja matkat vuoristoon henkeäsalpaavien maisemien äärelle.

 

Myöhempää Kinasta

 

Tämä työ näyttää olevan ihan öljyvärimaalaus. Kehystämisen jälkeen päätyy varmaan myös salin seinille. Tästä tuleekin pian ihan taidegalleria! tuumii Eevert tyytyväisenä ja nostaa Kinasen kirjoituspöytänsä päälle mallaillakseen sen sopivuutta peräseinälle.

Paikkaansa etsivä taulu

 

Taulujaan katsellen ja hetkestään nauttien  Eevert nauttii päiväkahvinsa. Ja kahvin jälkeen lähtee lämmittämään saunaa. Tälle päivälle se sopii oikein hyvin.

 

_______________________________________________________________

Annevelta saapui viikolla ihastuttava lähetys arvontavoittona! Kiitos. Paketista paljastui pikkuinen lintulauta ja talipalloteline herkkuineen. Niitä tarvitaan Eevertin taloudessa varmasti vuosia, sillä niin eläinrakas ihminen mies on että pitää alituiseen hyvää huolta pikkuystävistään. Lisäksi  tuo kaunis pikkutaulu! Onko vähän sievästi maalattu! Pitää olla piskuinen sivellinkin millä osuu oikeaan kohtaan. Ja vielä melkoisen vakaa käsi. Huu! Hienoa ja kaunista! Kiitos Anneve.

Lähetyksessä oli mukana kortti, jonka haluan myös jakaa teidän kaikkien kanssa.

 

Keijukainen

 

Kiiltävä siipinen iloinen keijukainenhan se sieltä kurkistelee päivänvarjonsa alta. Silloin kun elämä murehduttaa niin kannattaa muistaa, että aina on jossakin maailma, missä on kaikkea kaunista ja hyvää. Ja missä ilo ja hyvyys on päällimmäisiä asioita.

Kiitollisena ja kaikille oikein keveää päivää!

 

Kevätkesän kellot

Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.

Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.

Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.

Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.

(lainaus Lastenhuoneen loruista)

 

___________________________________________________________

Toinen taulu on Siipan käsialaa ja odotan sille salaa myös jatkoa. Maisema on taltioitu reissukuvasta ja muistuttaa myös levollisista hetkistä, jotka kantavat vielä vuosienkin päästä.

Kiitos Siipalle!