Avainsana-arkisto: vaari

4. Adventti

Joko sitä tänään saa sytyttää viimeisen kynttilän, tokaisee Eevert keittiössään. Niin se vain on, että joulu on lähestynyt hurjaa vauhtia. Taitaa olla kolme päivää jäljellä ennen jouluaattoa.

Neljä kynttilää
Neljä kynttilää

Eevert avaa uuden kahvipaketin ja siirtää sen vanhaan peltirasiaan. Se on peräisin äidiltä ellei jopa isoäidiltä. Vaikea se on enää muistaa kaikkia vuosikymmeniä, naurahtaa Eevert itsekseen mitatessaan kahvia pannuun.

Kahvi
Kahvi

Äidit ne ovat merkittäviä henkilöitä. Niin paljon jättävät muistoja, tapoja ja oppeja lapsilleen. Niitä sitä muistelee vielä tämmöinen horisko-ukkokin itsekseen. Mistä se äiti nyt niin mieleen tulikin?

Keittiö
Keittiö

Emäntäkissakin astelee paikalle ja puskee itseään Eevertin jalkaa vasten. Taitaa odotella kermatilkkaansa, jonka on tottunut saamaan aamiaisen yhteydessä.

Kappelin kellot jo kilkattavat. Kappelin vaskikello on peräisin Laatokan Valamosta, joten Suntio on tietenkin opetellut myös soittamaan valamolaisittain kelloja.

Kauas ne kuuluvatkin. Tietävät kylällä kertoa, että kaukaa järven takaa vielä tunnistetaan Suntion kellonsoitot.

Kappeli
Kappeli

Kappeliin on jo tullut väkeä ennen Eevertiä. Siellä on monella kulkijalla tapana istahahtaa hetkeksi. Kirkon ovet ovat aina avoinna.

Neljä kynttilää
Neljä kynttilää

Neljä kynttilää palaa jo valmiina.

Neljännen adventtisunnuntain aiheena on ”Herran syntymä on lähellä”.  Päivä on omistettu lasta odottavalle Marialle, mutta evankeliumi teksti kertoo enemmän Joosefista.

”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” Matt. 1: 18-24

Evankeliumin jälkeen kaikki yhtyvät kauniiseen ja herkkään lauluun Mariasta.

Illalla Eevert vielä selaa vanhaa valokuvakansiota. Siellä on paljon kuvia Eevertin lapsuudesta ja kätkettynä monia muistoja Tyrvännöstä. Siellä tuli vietettyä monia aikoja niin äidin kuin mummonkin tiukassa ohjauksessa.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

Kas, siinähän se Anttilan mummu näyttää olevankin. Taitaa olla pakkanen kun on karvalakki päässä.

Mummu
Mummu

On siinä komea pari, ihastelee Eevert isovanhempiaan. On ollut tuo Kustaa kyllä komea mies. Ihan niinkuin minäkin, hörähtää Eevert ja sipaisee harmaan hiuskiehkuransa otsalta pois.

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

Niinpä niin, ainakin tämä neljäs adventti kului kummasti äitejä ja isoäitejä muistaessa, Aikamoisia Marioita he ovat kaikki.

Millaisia ajatuksia sinussa päivän aiheena olleet Maria ja Joosef herätti? Entä isovanhempasi? Vai onko kenties elämässäsi joku joka on muodostunut erittäin merkittäväksi omaa elämääsi ja valintojasi ajatellen?

___________________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

 

 

 

 

 

 

 

14.12.

Huomenta kaikille, toivottaa Eevert heti herättyään. Koira ja kissa ovat tulleet makuukamariin saakka tarkkailemaan miehen unta. Ehkä ne jo kaipasivat aamiaistaan, sillä kello on jo hyvin paljon heidän mielestään.

Aamukulkue
Aamukulkue

Eevert nousee ylös ja ryhtyy tavanomaiseen tapaansa kahvinkeittoon. Ihminen, niinkuin eläimetkin tarvitsevat rutiineja. Ne tuovat turvallisuutta elämään, vaikka saattaisivat joskus tuntua kurjilta. Elämässä on rytmiä vauvasta vaariin. Aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan. Ruoka-ajat ovat usein suurinpiirtein samoihin aikoihin ja päivän kulku seuraa jotakin rytmiä. Aikuisilla se on työn ja vapaa-ajan rytmi ja päiväkoti- ja koululaisilla sitten oma rytminsä joka on yhteydessä aikuisten rutiineihin.

Tai oikeastaan elämänrytmi taitaakin olla koululaisten rytmi, sillä se vaikuttaa aikuisten loma- ja muihin aikoihin aika paljon.

No, onpas tänä aamuna rytmiä, naureskelee mies itsekseen ja huomaa toistavansa aamutoimet aina samassa järjestyksessä.

Aamulehteä hakiessaan Eevert kompastuu eteisessä lojuvaan laatikkoon. Onneksi ei sentään kaadu, mutta melkoista ryminää sieltä kuuluu.

Kumma laatikko
Kumma laatikko

Niin, tuo laatikko. Sekään ei varmasti hoidu pois, jos itse ei asiaan ryhdy, tuumaa mies ja päättää hoitaa sen heti aamukahvin jälkeen.

Laatikossa on vanhoja lehtiä ja esitteitä. Vanhoja mainoksia on mukava lukea. Niin moni asia on muuttunut elämässä.

Laatikon pohjalla on muutamia kirjoja. Mitäs nämä ovat, mutisee mies syventyneenä löytöönsä. Vanhoja aikataulukirjoja! Näiden mukaan junat ja linja-autot ajoivat. On niitä aikatauluja nykyisinkin, vaan harvemmin näin painettuina.

Ennenaikaan lomia vietettiin paljon koti-Suomessa ja tehtiin rengasmatkoja. Näihin oli valmiiksi koottu ehdotuksia aikataulutietoineen. Hyvää palvelua sellainen!

Omatoimisilla rengasmatkoilla Eevert on lapsuudessaan reissannut joka kesä. Matkustettiin junalla, linja-autolla ja sisävesilaivalla ja asuttiin leirintäalueella sopukupoliteltassa. Oli se vaan aika raijaamista siihen aikaan kun ei ollut omaa autoa kuljettamassa tavaroita.

Laatikon sisältöä
Laatikon sisältöä

Laatikon pohjalla on kartta. Se on junakartta – Turistin, sen aikataulukirjan – välistä. Siihen on joku tehnyt merkintöjä ja suunnitellut matkaa. Alleviivauksista näkee minne on oltu menossa: Tampere, Piippola, Lohja, Pieksämäki, Rovaniemi, Kolari, Porvoo, Vaajakoski, Jyväskylä, Turku ja mitä kaikkea muuta.

Ja monet linnat tulivat tutuksi niillä reissuilla. Ainakin Turussa, Hämeenlinnassa ja Savonlinnassa. Jännittäviä paikkoja pienelle pojalle.

Pieniä reijitettyjä pahvinpaloja on laatikossa kokonainen nippu. Piletit olivat ennenaikaa vahvaa pahvia ja niihin konnari nipisti reijän sitä mukaa kun matka eteni. Oli yksittäisiä lippuja joillekin rataosuuksille. Lisäksi löytyi rengasmatka-lippuja, joissa oli useampi määränpää valmiiksi merkittynä.

Lomalaiset
Lomalaiset vm. 1970

Matkakirjojen ja lippujen lisäksi löytyi muutama vanha valokuva. Niissä komeili tuttuja henkilöitä perheestä. Voi sentään, tuokin serkkulikka noin nuorena sisävesilaivan kapteenin vierellä poseeraamassa!

Serkkulikka
Serkkulikka

Pian Eevert uppoaa muistojen matkalle. Telttailemaan, onkimaan, sukuloimaan jne.

Onkireissu ja sopukupoli
Onkireissu ja sopukupoli

Aika kuluu kuin huomaamatta. Mielikuvissaan hän kuulee junan pyörien tasaisen kolinan ja sen rauhoittavan rytmin. Monet kerrat hän muistaa nukahtaneensa Aku Ankan Kesäkaruselli sylissä. Aku Ankan kesälukemiston sai aina kun lähdettiin lomareissulle. Sen kanssa kului hyvin aika pitkilläkin matkoilla.

Rengasmatkalaiset
Rengasmatkalaiset

Illan tullen Eevert jättää aarteensa ja päättää, että ne talletetaan edelleen. Unissaan Eevert vielä seikkailee lapsuuslomillaan eripuolilla Suomea.

Millaista rytmiä tunnistat omassa elämässäsi? Mikä on parasta lomalukemista? Entä millaisen lomamuisto sinulle palaa tänään mieleen?

_____________________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

Vanha kauppa

Kyläkaupat ovat olleet aikanaan merkittävässä asemassa ja muodostaneet kylälle keskustan monin tavoin. Kaupan kautta kulki tieto ja siellä käytiin vaihtamassa kuulumiset.

Eevertin lapsuuden kylässä on ollut kauppa, kunnes isomat marketit sen vähitellen kuihduttivat. Alkujaan kauppa perustettiin vuonna 1900 kylän erään talon tiloihin. Alkuun siinä toimi ulkopuolinen kauppias, mutta pian kaupan hoitaminen siirtyi oman kylän haltuun ja sai myös oman rakennuksen. Kauppa periytyi aikanaan isältä tyttärelle.

Kauppa
Kauppa

 Alkujaan kaupassa myytiin kaikkea mitä vain voitiin olettaa kyläläisten tarvitsevan. Löytyi hevosen riimuista kumisaappaisiin ja aina naisväen pitsisomisteisiin vaaleanpunaisiin peruskerrastoihin saakka. Varsinainen tavaratalo. Kaupalla sijaitsi myös kunnan ilmoitustaulu, joten sillä oli myös hallinnollisesti vakaa asema kylässä.

Ostokset
Ostokset

 Eevertin poikavuosina kaupan suuruuden aika oli jo hiipumassa ja moni kävi kaupassa läheisessä kaupungissa. Kauppa oli silti merkittävä ja sieltä haettiin hyvin säilyviä elintarvikkeita ja juomia. Eevertin lempijuomia oli Ananas Palma. Se oli niin hyvää ja viileää kun sen sai hakea kauppiaan pihavarastosta, joka pysyi viileänä kuumana kesäpäivänäkin.

Kauppias
Kauppias

 Kuvassa lienee Eevertin tunteman kauppiaan isä, joka aikanaan kyläläisistä otti kaupan haltuunsa. Hänestä on monta mukavaa tarinaa olemassa. Yksi sellainen sijoittuu aikaan, jolloin kaupunkilaiset olivat löytäneet kesäpaikkoja alueelta ja poikkesivat kaupalle kyselemään lomalaisille tärkeitä tarvikkeita kuten vaikka aurinkoöljyä. Vaikka kauppa siihen aikaan pullotti tavarapaljoudessa, joutui kauppias usein totemaan ykskantaan ja arvokkaalla tyyneydellä: ”Ei ole sitäkään niin”.

Kauppa oli kylän pitkäaikaisin ja ihmisten mieleen voimakkaasti jäänyt kauppaliike.

Kauppiaan tytär Irma
Kauppiaan tytär

 Historian kirjojen mukaan kauppa toimi 70-luvulle saakka. Eevertin hallussa oleva kuva on otettu 1984 jolloin kauppa on ollut vielä hyvinkin toiminnassa. Mitähän lähdettä kannattaa uskoa?

Kaupassa kävi Eevertin poikavuosina mielenkiinnon herättäviä asiakkaita. Yksi heistä oli erityisen kiinnostava. Vanhempi mies jolla oli toisessa kädessä kämmenen tilalla koukku. Kapteeni Koukku? Hän kävi kaupalla vanhan Jenkkikassin kanssa. Sinne solahti aina kahvin ja sokerin lisäksi muutama pullollinen Karhu-olutta. Sitä kaupalla myytiin ja jos jotakin olutta Eevert nykyisinkään juo,niin se on tietenkin Karhua sen ananas-limpparin lisäksi.

Kauppa ei ole vielä valmis, mutta hyvässä alussa.

Saunatouhuja ja pöllönpoikia

Niinhän siinä kävi kun kesä heräsi henkiin oli Eevertin tehtävä retki omaan koivikkoonsa taittelemaan vihdaksia saunvihdan tekoa varten. Ensin mies meinasi että juhannuksena vasta vihdotaan, mutta voihan sitä sitten juhlan ajaksi tehdä uuden vihdan.

Oksat valikoidaan tarkasti että saadaan tasalaatuinen ja kestävä kylpytarvike. Parasta Eevertin mielestä on koivusta levittyvä tuoksu kun vihtaa sidotaan. Mielellään Eevert opastaa vastan tekoon heitäkin joille tekeminen on vieraampaa puuhaa. Hyvät ja kelpo ohjeet voi kurkistaa TÄÄLTÄ.

 

Vihdakset ojennuksessa
Vihdakset ojennuksessa

 

Samoin tein varhaiskesällä kannattaa tehdä muutama vasta kuivumaan joulusaunaan. Siten saa oikein mukavasti kesän tuoksua taltioitua vuoden pimeimpään aikaan.

Vihdat säilyvät hyvin kun ne ripustetaan kuivumaan varjoisaan ja ilmavaan paikkaan, opastaa Eevert. Vihdat on tehtävä ennen juhannusta, varsinkin talveksi varattavat. Paras paikka kuivaukseen on varjoisassa katoksessa tai ladossa, jolloin lehtien vihreys säilyy. Talven kylmässä, saunan lämpimässä , kuivattu vihta herää kesäiseen eloon kun sitä haudotaan vedessä. Eevert on sidontaoppinsa saanut isoisältään joka oli pitäjän kuulu vastanvalmistaja. Niistä opeista on pieni filminpätkäkin tehty.

Elävä arkisto

Siinä sitä iltapuhteina syntyy useampikin vihta.

 

Valmista on!
Valmista on!

 

Sitten ei muuta kuin saunaa lämmittämään!

Vaan mitä kummaa kuuluu metsikön pesistä? Eevertin täytyy ihan mennä kurkistamaan taunantaakse pöllönpesälle. Kas vain – pöllönpoikaset ovat jo kasvaneet niin isoiksi että kurkistelevat pöntön ovisuulta. Hetken aikaa Eevert juttelee niille osaamallaan pöllöjen kielellä rauhallisesti huhuillen. Kuvaa klikkaamalla pääset pesälle.

 

Pöllöveljekset
Pöllöveljekset

 

Kiitos Ainolle vihta/vastahetkestä!

Iso-Mummun puut

Eevertin Muiston seuraavaksi nurkaksi on hahmottumassa Iso-Mummun kangaspuut tuvan nurkassa. Niillä mummu kutoi niin matot kuin liinavaatteetkin pitkän elämänsä aikana. Puut olivat kotitekoiset ja taisivat olla mummun isän tekosia alunperin.

Muisto on vielä keskeneräinen, mutta hieman piti mallailla jo paikoilleen. Puiden viereen tuli harva pärekori jossa on jo jonkinverran matonkuteita. Puiden vieressä muiston mukaan oli vanha perunakori. Pari sukkulaakin on ilmaantunut ja työ näyttää olevan kesken. Katsellaan ja muistellaan lisää. Sitähän Eevert tekee mielellään ja näyttää juuri saapastelevan kotiin kahvin keittoon. Hyvän kahvin kanssa sitä on rattoisampaa muistella 🙂

Muorin puut
Muorin puut

Ja verhojen kanssa:

Verhot ripustettuna
Verhot ripustettuna

Verhot ovat myös Isoäidin virkkaamat, mutta taitaa olla vain eri suvun matroona 🙂

Samasta tilasta kaksi aika erisävyistä kuvaa.

Hyvää isänpäivää

Tänään vietetään isänpäivää ja se toki näkyy Eeverttilässäkin, vaikka Eevert ei isä itse olekkaan.

 

Isejä ja isoisejä Eevert voi kohdata enää muistoissa. Aika on jättänyt jo monista merkittävästä suvun tai elämän miehistä. Muistoja löytyy sensijaan mielestä paljon ja uusia tai unohtuneita hän kohtaa selatessaan vanhaa valokuvakansiota.

 

Valokuvia ja kotiseutumuistoja
Valokuvia ja kotiseutumuistoja

 

Kansiossa on kuvia Eevertin oman elämän ja suvun historian varrelta. Osa kuvista on niin vanhoja, että Eevertin oma muisti ei riitä kertomaan ketä kaikkia kuvassa edes on.

 

Anttilan pihassa
Anttilan pihassa


Eräässä kuvassa on talonväki tullut pihamaalle parhaimpiinsa pukeutuneena. Talon lapset – neljä komeaa poikaa – on puettu oikein merimiesvaatteisiin. Kuvaan on päässeet niin talolliset, kuin talossa työskentelevätkin ihmiset. Mistä tapahtumasta on kyse, siihen eivät Eevertin tiedot yllä. Kylälle on jokatapauksessa tullut valokuvaaja ihan kaupungista saakka ja hänen taitojaan on ansiokaasti käytetty. Kuvan takana on isoäidin kauniilla käsialalla taltioitu vuosiluku 1920.

 

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

 

Samassa valokuvakansiossa on myös muita kuvia. Vanha hääkuva. Siinä komeilevat Saimi ja Kustaa. Samainen isäntäpari löytyy pihakuvasta ja lapsetkin ovat tässä välissä syntyneet. Niin ne vuodet vierivät.

Valokuvia katsellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Mielessään Eevert kertaa suvun miesten asioita ja kohtaloita. Paljon niihin tarinoihin kätkeytyykin. Vähitellen valokuviin uppoutunut mies huomaa olevansa nälkäinen.

Mitäs sitten muuta kuin juhlapäivän ruokaa valmistamaan. Ylpeänä isistään ja esi-isistään sekä elämänsä merkittävistä miehistä, Eevert juhlistaa kunnon kattauksella salissa. Saliin sitä ennenkin merkittävät vieraat ohjattiin kahvia ryystämään juurikin tuossa talossa missä Saimi piti tarkkaa komentoa.

Kaappien uumenista Eevert on etsinyt esiin isoäidin juhla-lautaset. Puhdistanut ne huolella ja kattanut oikein kauniisti, omaan tyyiinsä päivällispöydän.

 

Kattausta
Isänpäiväkattaus

 

Mainiot ovatkin miehen antimet. Paistia ja perunoita sekä raikasta salaattia. Ja jälkiruuaksi on ihan letun paistanut. Näyttää olla päällä itsetekemää mansikkahilloakin. Kyllä nyt jo ennen ruokailua vanhan miehen suu napsaa ja vesi herahtaa kielelle. Mikäpä sen parempi aperitiivi 😉

 

Hyvän ruuan päälle tarvitaan pienet unoset. Niinpä ystävämme siirtyykin makuukamariin ja tuttuun sänkyynsä.

 

Sänkykamari
Sänkykamari

 

Eevertin silmä osuu seinällä olevaan vanhaan valokuvaan. Taitaa olla samoita ajoilta kuin aikaisemmin tutkimansa kuvat. Eevert ottaa kuvan seinältä ja katsoo sitä. Kuvassa on Eevertin elämässä hyvin merkittävä mies. Kasvatti-isäksi voisi kutsua tuota pientä poikaa, josta aikanaan varttui mies josta tuli Eevertille niin tärkeä.

 

Georg Kalervo
Georg Kalervo

 

Jaa-a, jos oikein tarkasti katsoo, niin ei taida olla tämä tomera mies kovin ilahtunut kaiken maailman valokuvaajista ja tälläytymisestä kuvaa varten 🙂 Kukankin ovat vielä tuupanneet käteen. Kuvan kanssa Eevertillä on oikein hauskaa.

Kyllä ne vain ovat miehet tärkeitä, niin pienten poikien kuin tyttöjenkin elämässä.

Kiitollisena kaikille isille, isoisille, esi-isille, kasvatti-isille sekä kaikille niille miehille, jotka ottavat isän roolin silloin kun sellainen muuten puuttuu, Eevert laskeutuu päiväunilleen.

Hyvää isänpäivää kaikille miehille!

 

__________________________________________________________________________

Ministelyinnostus uuden skannerin ja valokuvakansion kanssa tuotti mukavaa tulosta Eevertin taloon.

 

Valokuvia
Valokuvia

 

Valokuvakehykset syntyivät soljesta ja tyttären talvitakin napista. Samaa pyöreää sarjaa tulee varmaan lisääkin. Valokuvakansio on vanhempi tekele ja siihen on taltioitu kuvia nukketalon tarinoiden mukaan. Vielä mahtuu lisääkin.

 

Longchamp Tulip
Longchamp Tulip-sarjan ruokalautaset

 

Lautasia olen koittanut tehdä pullonkorkintiivisteisiin moneen otteeseen. Mitään mainittavaa tulosta en ole saanut aikaisemmin. Nyt olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja niinpä Eevert sai puoli tusinaa arvostettua lautas-sarjaa käyttöönsä.

Nämä syntyvät muuten kohtalaisen vahingossa.

 

Ateriat kaikki Jatan käsialaa ja kaikki kuvat tällä kertaa Siipan ottamia omalla kalustollaan. Yhteinen harrastaminen on sitten mukavaa 🙂

 

 

 

 

Pienet ostokset

Neidon kanssa olimme ”uutta” autoa testailemassa Porvoossa. Ja pakkohan sellaisessa kaupungissa on poiketa pienessä hurmaavassa lelukaupassa. Siispä Riimikon ovesta sisälle ja miniatyyrejä tarkastelemaan. Muutama euro jäi kauppaan ja kotiin tuomisina vain ihan pientä tarpeellista.

Pienet ostokset
Pienet ostokset

 

Ilmeisesti valkoinen muovipullo on maitopullo, koska mukana tuli maitolasi. Minusta se on enempi Mehukatti-purkki, kunhan etiketin saan siihen liitettyä jostakin 😉

Laseja ei koskaan ole liikaa, eihän?

 

Lasit rivissä
Lasit rivissä

Eevert on ollut hieman hutilus ja onnistunut rikkomaan omia hienoja jalallisia viinilasejaan. Vahinko käy helposti kun liian ronskisti tarttuu siivoushommiin. Loput hienot lasit siirrettiinkin sitten pöydiltä vitriiniin ja sarjan jäännökset ovat sen jälkeen ehjänä pysyneetkin. Nämä uudet lasit ovat hieman paksumpia ja tukevampia. Toivottavasti säilvät ehjinä.

Rikkoontuminen ehkä hieman harmitti, koska yksi pieni lasi taisi maksaa saman verran kuin puntillinen Ikean isoja kokoja. Mutta ei kerrota siitä toisille, eihän?

Ruostuneet tarveskalut
Ruostuneet tarveskalut

Kalamajan tarpeisiin tarttui matkaan myös kauan palvelleet ja jo ruosteiset peltiämpäri ja vanha vanna.  Kyllä ovatkin ruostuneita. Täytyy niitä vielä hieman fixsailla ennen Kalamajaan asettamista. Etteivät vaan olisi Eevertin isoisänaikuista läkkipeltiä?

 

Semmoinen pikkuretkipäivä tänään. Ja kyyti oli tasaista ja etanatkin maittavia.

Eteinen etsii itseään

 

Pientä puuhailua lauantain ratoksi. Aikaa sitten kesken jäänyt eteinen etsii itseään. Pitkä ja kapea tila on osoittautunut hankalaksi ja mielikuvitus tuntuu olevan jumissa sen kanssa. Tilaan syttyi aikanaan Eeverttilän ensimmäinen valo. Ja siihen se sitten jäikin…

 

Kurskistus ovesta
Kurskistus ovesta

 

Vaan kun on ovenpieltäkin saatu hieman ilmeikkäämmäksi, niin onhan oven taaksekin syytä saada jotakin mikä sieltä näkyy. Aikaisemmin eteiseen on syntynyt naulakko, Peikkoneidin koukkujen avulla. Samalla kertaa sahailin penkkejä ja muuta pientä tarvittavaa. Mielenkiinoisen värisen maalinkin sekoittelin.

 

Sisälle vaan
Sisälle vaan

 

Jokin kaapintapainen piti eteiseen saada. Minne Eevert muuten laittaisi työkalujaan tai petroolipullojaan. Omaan tapaani piirustuksia syntyi ehkä ennemminkin perästä päin ja luovan intuition varassa valmistui ensin kaapin yläosan hyllyt. Siellä ne lojuivat eteisen lattialla reilun kuukauden ennenkuin alaosan tekeminen kävi edes mielessä. Väri arvelutti hieman, koska Eevertillä on melko tummasävyistä kaikki muu. No ehkä nämä ovat isoäidin peruja ja vanhan kylätimpurin aikaansaannoksia koristeineen päivineen.

 

Hyllyt
Hyllyt

 

Hyllyiltä löytyykin paljon tarpeellista ja sinne jäänyttä. Vanha noitarumpukin on löytänyt paikkansa takaseinän naulasta. Mistä lie sekin kulkeutunut taloon. Vaari olikin ahkera lapinkävijä, olisiko hänen matkoiltaan tullut tuliaisina. Melkoinen velho se oli vaarikin. On varmaan kokenut syvää yhteyttä lapinmaan shamaanin kanssa. Kertovat kyllä, että eräällä retkellään sai ihan lapinkasteenkin varsinaiselta lapinmieheltä, joka osoittautuikin ranskalaiseksi. Hyvin osasi nokipannukahvitkin keittää ja kuksat asianmukaisesti vihkiä. Melkoisen hvyin oli roolinsa opetellut kun vieraat eivät epäilleet hetkeäkään kastajansa syntyperää.

 

Väkipyörä vai pylpyrä?
Väkipyörä, ploki vai pylpyrä?

 

Vanha pylpyräkin on löytänyt paikkansa hyllyssä. Mahtaakohan se olla peräisin Eevertin vanhasta laivasta? Niitähän laivoista löytyi jos jotakin kokoa eri tarpeisiin. Taitaapa siitä olla hyötyä monissa maatalonkin puuhissa. Aina jotakin pitää nostaa tai kannatella vaikkapa ullakolta alas ja ylös.

 

Vanha kaappi
Vanha kaappi

 

Siinä se nyt on. Lintallaan ja kallellaan vähän sinne ja tänne. No, ompahan kuitenkin. Puuleikkaukset ovissa sensijaan ovat mallikkaat ja taattua Tiimari-laatua 😉

 

Eteinen
Eteinen tänään

Eteisen kokonaiskuvaaminen on myös haasteellista. Tämmöistä tuli tänään.

Eevertin kävelykepit ovat saaneet vanhan kirnun säilytyspaikakseen. Kirnu on syntynyt hammastikuista ja pahvista. Hienoista pinnoitus/maalausongelmaa syntyi siinäkin, joten projekti pinnan osalta jatkuu.

Eteisen oikeanpuoleinen ovi johtaa Eevertin makuukamariin ja vasemman puoleinen saunaan. Ja saunahan on Eevertin lempipaikkoja, joten eiköhän kaikki siskot ja veikot ryhdytä lauantaisaunan lämmittämiseen.

 

Saunaan mielii mies
Saunaan mielii mies

Siellä tuli iloisesti ritisee pesässä ja lämmittää kiukaan leppeisiin löylyihin jälleen kerran.

 

7.12. Muistamisia

Eevert on tutkinut kirjoituspöydän laatikoita jo jonkin aikaa. Hän on ottanut esille kyniä ja papereita. Kortteja ja kartonkeja sekä pienen kirjan.

Pieni kirja on Eevertin osoitekirja. Sinne on talletettu kaikkien niiden tärkeiden ihmisten osoitteet, joita Eevert haluaa aina jouluisin muistaa. Korttien valmistaminen on hauskaa puuhaa. Joka vuosi on uusi teema kortilla. Kuvat tai koristeet vaihtuvat, mutta teksti pysyy samana. Se on ollut jo kymmeniä vuosia sama. Yksinkertaisesti: Joulun iloa! Siitä voi jokainen poimia itselleen sellaisen ilon jota sydämessään jouluun toivoo ja tarvitsee.

Tänään on korttien päivä.

Kirjoituspöytä
Kirjoituspöydällä kaikki valmiina

Lapsena Eevert keräili joulukortteja. Vanhojen taiteilijoiden kortit olivat kauniita. Myöhemmällä iällä maailmalla vastaanotetut kortit herättivät muistoja ja olivat odotettuja viestejä kotimaasta. Silloin monien korttien kuvatkin muistuttivat siitä kaipuusta ja ikävästä mikä vaivasi matkoilla. Ikävä kertoo siitä että välittää ja tuntee.

Eevertin kätköissä on muutamia vanhoja joulukortteja. Niitä hän hypistelee varmaan joka joulu näihin samoihin aikoihin. Aarteisto on tarkasti talletettu lipaston laatikkoon.

Rakkaimpia kuvia ovat  Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin joulukortit. Niitä lähetti Saimi ja Terttu mummut ja Anja mummi. Kustaa ja Veijo vaarit sekä monet muut heidän aikalaisensa.

Joulukortti
Rudolf Koivun kuvitusta

Ennen lähetettiin paljon joulukortteja. Niin ja tietenkin Uuden Vuoden kortteja, pääsiäskortteja, nimipäivä kortteja, syntymäpäivä kortteja. Nykyisellään Eevert tyytyy lähettämään oikeastaan vain joulukortteja. Muu yhteyden pito taitaa sujua toiselaisilla menetelmillä. Harmi sekin. Kortit kun ovat niin kauniita ja säilyvät hyvin, jos haluaa ne säilyttää.

Koivu ja Wendelin ovat vanhoja taiteilijoita. Vaan ompa Eevertilla muisto nuoremmastakin korttitaitelijasta. Virpi Pekkalan kanssa Eevert on ollut ihan puheissa ja väriopissakin takavuosina. Tuon taiteilijan kädenjälki on myös tuttu näky niin korteissa kuin kirjoissakin.

Sulkatonttu
Virpi Pekkalan Sulkatonttu

Pekkalan piirrokset ovat aina viehättäneet Eevertiä. Niissä on sellaista iloa joita Eevert tunnistaa lapsissa. Elämän riemua ja rohkeaa uteliaisuutta. Hurja määrä energiaa ja huumoria. Ja erityisen tärkeäksi ne ovat tulleet sen vuoksi, että on taitelija loihtinut sukulaislasten kuvatkin kerran. Kaksi pientä tyttöä ja vaikka he Pekkalan tontuilta näyttivätkin, niin jotakin erityisen ominaisia piirteitä niistä löytyy. Eevertin kätköissä onkin tyttöjen kuvat. Ja tallessa niitä pidetään tästäkin eteenpäin. Sitten joskus Eevert on ajatellut antaa ne lahjaksi esikuvilleen. Nooh, mikäli värit säilyvät edes jotenkin…

Sukulaistytöt
Sukulaistytöt vuonna 1983

Niinpä, Eevertillä on monen joulun kortit tallessa. Niitä katsellessa ja vuosienkin päästä lueskellessa tulee tutut ihmiset aivan kuin vieraisille. Eikä olisi ensimmäinen kerta kun kesken korttien kirjoittelemisen tuleekin pakottava tarve soittaa serkulle tai tädille ja kysellä kuulumiset. Ja niitä kuulumisia yleensä onkin paljon kun harvakseltaan yhteyttä pidetään!

Kyllä nyt täytyy keittää ihan nokipannukahvit ennen työhön ryhtymistä.

Pannu
Pannu takan pesässä

Eevert hakee sylillisen puita ja latoo ne kiireen vilkkaa takkaan. Kuivat puut ja tömäkät sytykkeet leimahtavat reippaasti ja pia jo ritisee kotoinen tuli takassa.  Ja kunnon kahvia kupissa. Mikä siinä on miehen ollessa. Vaan mitä kummaa?

Takkatuli
Savuttava takkatuli

Innoissaan Eevert on latonut puut takkaan miten sattuu ja koko tupa on pian savua täynnä. ”No mitenkäs minä nyt noin” tuhisee Eevert availlessaan ikkunoita ja kohentaessaan palavat puut kauniisti takaseinustalle palamaan.

Niinpä niin, kerran taisi eräänä jouluna käydä niinkin, että pieni mökki suuren metsän keskellä oli umpi jäässä. Hormit eivät vetäneet ja jokainen tulipesä savutti sisälle. Tuntitokulla meni ensin hormien lämmittämisessä ja ikkunat pakkaseen auki. Taisi olla kaikki mukana olevat vaatteet päällä, että jotenkuten tarkeni. Aikanaan rupesivat tulipesät vetämään ja lämpöäkin saatiin mökkiin. Vaan oli jo kotiinlähdön aika kun lattialla uskalsi villasukilla kävellä. Se oli kylmä joulu se!

Jäätynyt
Kylmä joulu

Onkohan Eevert päässyt edes alkuun korttien kirjoittelussa? Joka vuosi taitaa kulua melkoinen tovi vanhojen muistojen parissa ennenkuin pääsee itse työhön. Kyllä muisteleminen on sitten mukavaa.

Saakohan tänään Eevert laitettua kaikki joulukorttinsa järjestykseen?

Millaisesta joulutervehdyksestä sinä olet erityisesti ilahtunut?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Pyhäpäivän aivoituksia

Jahas, mitenkäs tässä nyt näin kävi…

Joku aika sitten selaillessani blogeja aikani kuluksi, silmiini osui kiva ohje sytykeruusuista. Ajattelin ehdottomasti kokeilla sellaisten tekemistä, vaikka en tarkalleen tiennytkään mihin niitä käyttäisin. Munakennolaatikko meni sitten viikolla visusti talteen ja tänään oli aika ottaa se esille ja ryhtyä työhön.

Ruusuja tuumiessani ja työhön ryhtymistä suunnitellessani, ajatukseni karkailivat minne sattui.

Eevert kaipasi taloonsa kulhoja, savikulhoja, jollaisiin äiti tapasi laittaa viiliä. Joulukin tulossa ja sellaisia varmasti kaivattaisiin joulupöydässä. Ihan jo perinteenkin takia.

Savikuppeja
Savikuppeja

No niitäpä syntyikin kennosta vielä ennen ruusujen tekemistä. Ruusuihinhan ei varsinaisesti kennon kaikkia osia tarvita ollenkaan. Muutama savikippo siis ihan hyvin voitiin valmistaa ensin. Maalauksetkin näyttivät heti tutuilta. Niinhän niissä viilikupeissa olikin. Vain valkoisia raitoja yksi tai kaksi. Melko vapaastivedettyjä ja ties missä kotipajassa valmistettuja. Käden jäljen tulikin tulla esiin.

Siispä takaisin tutkailemaan niitä ruusuja…

Kakkuvuokia
Kakkuvuokia

Ennen ruusujen repimistä silmiin osui vielä pari aivan välttämätöntä keittiökapinetta. Kakkuvuokia ei koskaan ole liikaa! Siispä pari, ehkä kolme… vai olisiko sittenkin vielä useampi löytänyt tiensä tekijän käsiin. Piti kokeilla syntyisikö näin, vai ehkä jos kokeilisi tuota väriä. Tai josko Eevertillä olisi sittenkin ihan joulun väreissä omat kivat vuokat. Hmmm..

Vuokien jälkeen ehkä sitten niitä ruusuja…

Tapas astiat
Tapas astiat

No kas, kennostosta aivan selvästi huuteli vielä kasa Tapas-astioita. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tulisi vieraita joille olisi kiva laittaa pikkupurtavia ja naposteltavia kauniisti pöydälle ja vielä yhtenäisiin astioihin. Siispä toimeen ja alkuperäisen ajatuksen työntämistä sivuun vielä kerran. Ja tämä saisi olla sitten se viimeinen, koska nytkin on jo aikaa käytetty tuhottoman kauan.

Kasarit
Kasarit

Jaa, mutta tarvitsiskohan Eevert myös pari kasaria keittiöönsä. Ihan vaan arkikäyttöön. Hienoja ja kiiltäväkylkisiä kuparisia kattiloita miehellä onkin. Vaan eihän niitä arvaa arkena käyttää, ihan juhla-aikoina vaan. Ja juuri tuollainen punainen sisältä emaloitu kasari on kyllä niin tutun näköinenkin, että ihan kuin mummon peruja olisi! Liekö ihan Sarpanevan mallistoa?

Siispä kasarit kyllä tulisivat hyvään tarpeeseen. Jos vielä hieman näpertelen niitä ja sitten ihan varmasti ryhdyn ruusupuuhiin.

Kennoastiat
Kennoastiat

No niin, lopultakaan ei ole häivähdystäkään yhdestäkään ruususta. Lähes kaikki munakennoaines päätyi astioihin ja ruusuihin jäi vain sitä silppua mitä tarvitaan kyllä niiden valmistamiseen. Siispä täytyy nauttia lisää munia ja ajatella asia uudemman kerran.

On ehkä varminta lopettaa askartelut tältä viikonlopulta ja tehdä jotakin muuta…

Puurokuppi
Puurokuppi

Eevert olikin kerkee mies, niinkuin yleensäkin. Meni ja teki itselleen melkoisen riisipuuroannoksen ja vielä ihan uuteen saviastiaan. Kyllä sitä kelpaa nyt maistella uusista kupeista illan mittaan.

Saa varmaan vieraatkin maistaa maukasta puuroa jos tupaan sattuvat tulemaan. Että tervetuloa vaan!

Sauna
Saunan lämmitystä

Päivän uurastuksen jälkeen on hyvä lämmittää sauna. Se onkin Eevertin mielipuuhia ja sauna lämpiää usein. Eevertin sauna on saanut myös muutamia ralleja lattialle. Ne ovatkin mukavia jalan alla. Vanha isoisänaikuinen kivilattia toki on hyvä sekin, mutta ajoittain vilpoinen.

Saunan puurallit
Saunan puurallit

Mikä on ollessa. Massu täynnä puuroa, lämpiävän saunan tuoksua ilmassa ja rauhaisa pyhäilta.

Ensi viikon Eevert saunoo varmasti joka päivä, sillä Kuortaneelle mies lähtee verestämään syksyn kuntoutuksen toista jaksoa. Kuinkahan vetreenä sieltä palanneekaan takaisin taloonsa.

Munakennoastiat syntyivät Virike-kanan munien munakennosta, akryyliväreistä ja askartelulakasta. Puuro valmistui kuskuseista ja liimasta sekä maaleista. Yritin vielä päälle Fimon uunissa koketettavaa ”ainetta” (en taida tietää sille oikeaa nimeä?), mutta se muutti puuron keltaiseksi. Maalasin sitten uudelleen vaaleammaksi. Kauha puupalanen.

Saunan rallit kahvitikuista. Olin viikolla kurssilla ja tuli taas juotua kahvia. Ja kävi hupaisasti niinkin, että sain myös kurssikavereilta kahvitikkuja… jos vaikka minulla olisi niille käyttöä. Kiitos ♡