Eevert herää aikaisin ja kolistelee keittössä niin paljon että, Tenho-koira ja emäntäkissa tulevat sitä ihmettelemään. Ne kiehnäävät Eevertin jaloissa ja vaativat osuuttaa aamiaisjärjetelyissä. Ja tokihan Eevert täyttää ystäviensä ruokakupit samaan aikaan kun itse asettuu pöytään nauttimaan aamiaista.
Tänään on suunniteltu naapurin isännän kanssa metsäretkeä. Takametsissä on edellisenä keväänä tehty hakkuita ja siellä olisi nyt oivaa polttopuuta saatavilla. Tie sinne on vain niin huonossa kunnossa että moottoriajopeleillä on turha lahteä liikkeelle. Niinpä on suunniteltu, että tehdään oikein vanhanajan metsäretki ja valjastetaan talon hevonen reen eteen ja haetaan pöllit sillä. Täytyy laittaa eväät reppuun, sillä päivästä tulisi varmasti pitkä ja raskaskin. Puupöllit eivät kuivuneenakaan ole niitä kevyimpiä nostettavia.
Matka alkaa sujuvasti ja hevonen tuntuu olevan enemmän kuin mielissään kun se pääsee reen eteen. Vanhalla metsätiellä on jo hyvä lumipeite joten reki on varmempi valinta kuin kärryt.
Hakkuualueelle menee miehellä jalan useampi tunti. Hevosella taitaa olla lähemmäs parin tunnin matka ja kärrytieltä vielä hakkuulle metsänpohjaa vielä reipas rupeama. Kärrytiellä eteneminen sujuu hyvin. Metsässä saa hevonekin katsoa tarkasti mistä kohden menee.
Pian on aukea saavutettu ja polle saa kaipaamansa kaurasäkin ja vesiämpärin eteensä. Työmies on palkkansa ansainnut kesken päivänkin, naurahtaa Eevert katsellessaan hevosen innostunutta kaurojen hamuilua. Eevert sytyttää nuotion. Sen loimussa on mukava evästellä miestenkin.
Miehet lastaavat reen täyteen puita. Kappelille on tilattuna muutamia rakovalkeaksi sopivia pöllejä ilahduttamaan kävijöitä joulun alla. Sopiva paikkakin niille on katsottu jo etukäteen. Miehet valikoivat erityisesti Kappeliin menevät ensin. Lastin päälle nostetaan sitten klapeiksi laitettavia pöllejä. Menevät samalla kertaa kylille.
Ennen paluumatkaa hörpätään vielä kahvit ja syödään eväät. Eevert oli laittanut reppuunsa maittavia voileipia ja keittänyt koko termoksellisen vahvaa kahvia mukaan. Mikään ei niin hyvälle maistu kuin metsäkahvit. Siitä olivat molemmat miehet yhtä mieltä. Hörppivät kahvia ja muistelivat kaikkia niitä reissuja joita oli yhdessä tullut tehtyä näihin selkosiin.
Matka metsänläpi täyden lastin kanssa ei ole ollenkaan niin helppoa kuin menomatka. Sen miehet ja hevonenkin huomaavat pian. Reki ei enää käänny niin sujuvasti. Tarkkana saa olla ja isäntä joutuu ihan työtä tekemään siinä, että saa sopivat ohjeet hevoselle annettua. Alkaa hämärätää ja vielä on matkaa kärrytielle. Lumisade on yltynyt ja pian sitä näyttää tulevan taivaan täydeltä lisää.
Reki juuttuu juurakoihin. Vaikka hevonen kuinka sitä koittaa vetää niin se ei liikahdakkaan. Miehet tulevat apuun, mutta tiukasti reki pitää pintansa. Pitkän uurastuksen jälkeen se yhtäkkiä irtoaa ja vie samalla hevosen hurjaan menoon niin että vähäiset lumet pöllyävät niiden ympärillä. Hevonen jättää miehet metsään ja säntää eteenpäin. Ei auta isännän huutelut, nyt mennään eikä meinata se tuntuu tuumivan. Ja meneehän se aina tielle saakka ja vähän ylikin. Kärrytien vastakkaisella puolella on syvä oja joka ei ole vielä jäätynyt pohjia myöten. Sinne uppoaa hevosen jalat polvilumpiota myöten.
Miesten ehtiessä tielle ja apuun on hevonen jo ehtinyt hermostua kylmään kylpyynsä. Reki pitää sen vielä paikoillaan, muuten se olisi varmaan jo juossut tiehensä. Voi parkaa, tuumivat miehet ja ryhtyvät rauhoittelemaan tilanetta.
Ylöshän ojasta on päästävä. Hevonen ei tunnu ymmärtävän käskyjä ollenkaan. Säikähdyksissään varmaan vielä! Isäntäkin hermostuu ja karjaisee niin että kuuluu varmaan kotikylään saakka: Peruuta nyt vähän muuten ollaan kohta karhun kukkarossa!
Monen ähistelyn jälkeen niin reki kuin hevonenkin ovat viimein tiellä.
Hevoselle tarjotaan juomista ja rauhoitellaan. Kaikki on hyvin. Aurinko on jo laskenut mailleen kun miehet ovat viimein matkalla takaisin kylälle. Lumisade on lakannut. Maisemaa valaisee kaunis valkoinen peite joka kimaltelee kuun valossa. Jokunen tähti loistaa taivaalla. Miehet ja hevonen tuskin enää muistavat tiukkaa paikkaansa kylmenevässä yöllisessä metsässä.
Kylällä lasti puretaan naapurin pihalle ja viedään Kappelille odottamaan ne muutamat rakovalkeaan ajatellut puut.
Tuvan lämpimään oli oikein mukava palata työntäyteisen päivän jälkeen. Paljon siinä kerkesi tapahtumaankin. Pimeää oli kun lähdettiin ja yhtä pimeää palatessa. Eletään pimeintä aikaa.
Takkatulen ääressä Eevert nauttii vielä kuumaa glögiä ennen nukkumaan menemistä. Taisi tulla hieman kylmä vaikka oli villahousut jalassa.
