Avainsana-arkisto: Zillertal

Kappelin talvea

Kappelilla on alkuvuotena ollut hieman kunnostustöiden tarvetta. Niipä Suntio on apulaistensa kanssa tehnyt pientä pintaremonttia niin Kappelissa kuin kirkkotarhassakin.

Vesiränni
Vesiränni

Kappeli on sähköistetty jälkikäteen eli sellaista mahdollisuutta ei ole rakennusvaiheessa otettu huomioon että jossakin kulkisi sähköjohtoja. Ja läpiviennit – mitä ne ovat?  Johdot ovat olleet Kappelin takana valtoimenaan, tosin piilossa katseilta.

Nyt piuhat piilotettiin isolta osaltaan vesiränniin, joka syntyi kardemummaputkilon halkaistusta puolikkaasta. Maastoon saa piilotettua loput piuhat hyvin.

Hautakivineistämö
Hautakivineistämö

Hautakiviveistämöllä syntyi kaksi läheisten kiveä uuteen muotoon. Kiviaines on Alppien liusketta, jota sai hyvin työstettyä saksilla ja hiekkapaperilla. Suntio ihmetteli suureen ääneen, että miten ihmeessä ne Alpit pysyvät kasassa kun huippujen kiviaines on tuota luokkaa.

Kivi paikoillaan
Kivi paikoillaan

Hyvin asettui kivi paikoilleen vanhemman muistomerkin viereen.

Isovanhempien muistomerkki
Isovanhempien muistomerkki

Menneiden sukupolvien muistomerkki on sekin kuin ikänsä paikoillaan ollut.

Illan himmetessä
Illan himmetessä

Illalla paloivat kynttilät koko kirkkotarhassa.

Huurretta kanervissa
Huurretta kanervissa

Aamulla oli kova pakkanen. Kanervat huurtuivat jopa sisätiloissa. Ja lunta satoi koko pienen kappelin ympäristön täyteen.

Talvitarha
Talvikirkkotarha

Puhdas valkea lumi on aina kaunista.

Kappelinäkymä
Kappelinäkymä

Pikkuinen kirkkotarha sai paljon uutta ilmettä muistomerkkien vaihtamisen kautta.

Pöydällä
Pöydällä

Kuvaus ja remontoimisajaksi Kappeli pääsi avoimempaan tilaan keittiön pöydälle. Normaalisti se on kirjahyllyssä ja näkymät voivat olla huomattavasti suppeammat.

Lahjaveistos
Lahjaveistos

Suntio sai joululahjaksi kauniin enkeliveistoksen, joka pääsi paikoilleen Kappeliin Hyvän Paimenen reliefin viereen. Lämmin kiitos Annelle 🙂

 

Kotiinpaluu

Reissut loppuvat aikanaan ja jäljelle jää iso kasa mukavia muistoja joihin palata vuoden varrella.

Reissulta jäi tietenkin tuomisia.

Ritari
Ritari

Linnareissulta mukaan lähti valettu ritari. Ritari edusti itseään avaimenperänä, mutta äkkiäkös sitä sellaisen muuttaa taiteeksi.

Pikku eläimet
Pikku eläimet

Muranosta mukaan lähti piskuisia lasieläimiä Eevertin salin vitriiniin edellisten seuraksi.

Kana ja kukko
Kana ja kukko

Pääsiäispöytään pääsevät veikeät kana ja kukko.

Setti
Setti

Eevert ei voinut mitenkään vastustaa Innsbrukissa löytämäänsä glögisettiä 😀

Rakennusaineitakin tarvitaan.

Vuoret
Vuoret

Niinpä tallusteltuilta vuorilta päätyi taskunpohjalle joukko mineraaleja ja kiviä. Mitähän näistä vielä tuleekaan?

Joukko korkkeja, tiivisteitä ja muuta tärkeää siirtyi myös mukana pikkutalon tarpeisiin.

 

Plauener Hutte

Vihdoin laakso näyttäytyi aurinkoisena ja lämpöisenä. Itävalta oli jo useamman päivän ollut kahden korkeapainealueen puristuksessa. Nyt tilanne oli lauennut. Siispä heti hyödyntämään auenneet maisemat! komensi Eevert seuruettaan heti aamusta.

Suunnaksi määräytyi aikaisemmin löydetty salainen laakso jonka olemassaolosta ei aikaisemmin edes tiedetty mitään. Alueelle pääseen vain pieni määrä autoja päivässä joten aamutuimaan oli porukkamme liikkeellä. Mayrhofenista johtaa tunnelin kautta 18 km pitkä tie Speicher Zillergrundille joka on yksi suurista patojäärvistä alueella.

Auto jäi laaksoon parkkiin ja itse padolle noustiin linja-autolla, sillä ykstyisautoilu on loppumatkalta kielletty.

Opaste
Opaste

Padolta siirryttiin jalkaisin, edelleen tunnelia pitkin retkeilymaastoihin. Pian oli edessä tuttu kyltti. Opasteet siitä minne kannattaa mennä ja kuinka paljon aikaa olisi varattavavähintään. Plauener Hutte näyttäisi olevan reilun tunnin matkan päässä. Eevert mielessään kaksinkertaistaa nämä lukemat. Itävaltalainen vuorikävelijä ja suomalainen eroavat kyllä toisistaan.

Järvi
Järvi

Polku lähti nousemaan järven rantaa kiertävästä tiestä suoraan ylös kivikkoinena. Taustalla näkyy pato josta lähdettiin jalan liikkeelle. Maisemat olivat äkkiä komeat ja jylhät.

Kivinen tie
Kivinen tie

Polku on koko matkan kivinen ja askelmat väkisinkin välillä melko korkeat. Tarkkana saa kulkea.

Taukopaikka
Taukopaikka

Taukopaikka löytyi kahden rinteen välisestä valtavasta kattilasta. Taustalla häämöttää pieni jäätikkö. Muutama lehmä oli paikalla laiduntamassa. Muuten näkymä pelkkää kiveä ja joukko huohottavia kävelijöitä.

Vettä pitää olla riittävästi mukana. Ja sitä on hyvä myös muistaa juoda.

Polku
Plauener Hutte

Parin hikisen tunnin jälkeen Hutte jo näkyy. Vaan vielä on pitkä ja kivinen nousu edessä, eikä rakennus tunnu lähentyvän ollenkaan. Ohi menee moni kävelijä.

Joku näyttää tulevan ylös iloisesti nauraen ja harppoo ketterästi ylöspäin hengästymättä ja ilman varusteita. Hänen perässään kulki labradorinnoutaja joka oli täysin hädässä isäntänsä perässä. Mies oli Plauener Hutten työntekijä ja ihan vaan työmatkallaan 😮

Perillä
Perillä

Puolisen tuntia omasta aikataulustaan myöhässä Eevert oli viimein perillä 2363 metrissä. Kivinen polku oli noussut padolta noin 700m ylöspäin.

Gulassi
Gulassi

Perinteiseen tapaan Eevert nautti talon gulassia ruuaksi. Näitä kannattaa syödä. Joka paikassa erilaista, hyvin maustettua liha-peruna-paprika keittoa. Tällä jaksaa hyvin paluumatkan taas kävellä.

Plauener Hutte
Plauener Hutte

Pienen tauon jälkeen oli aika hyvästellä paikka. Täällä voi vaikka yöpyä. Hutte on yksi huippukierroksen majapaikoista. Aikaisemmin Eevert on aikaisemmin vieraillut samaisen kierroksen Berliner Huttessä. 

Alaspäin
Alaspäin

Matka alas kulki osittain samaa polkua kuin ylös. Vaihdoimme ”henkilökunnan” polulle hieman ennen taukopaikkaa. Polku vaikutti helpommin laskeutuvammalta kuin ns. maisemareitti, joka nousi tieltä ylös joenpohjaa liikkuvine kivineen. Maisemapolku näkyy vastapäisellä rinteellä.

Yksi kivi kimmahti jaloista polulla ja pomppi hurjaa vautia alaspäin. Pienen hetken ajan hirvitti, että osuuko se johonkin. Kivi olisi ollut tappava. Onneksi se pysähtyi ennenkuin tavoitti muita kulkijoita.

Kalliomuotoilua
Kalliomuotoilua

Väsyneenä sitä näkee vaikka mitä, tuumi Eevert katsellessaan kallionkielekettä paluumatkalla. Kukahan se on tuonkin keksinyt käydä veistämässä 🙂

Sateenkaarikalliot
Sateenkaarikalliot

Vettä tuli alas jos jostakin kohden. Isoja putouksia tai vaan kosteita kallioita. Eräskin kallio oli värjäytynyt sateenkaaren värein. Väri lienee peräisin alueen kasvustoista ja kiviaineen yhdistymisestä. Harmaasta kalliosta oli paikoin lohjennut isoja palasia. Lohkeemakohta oli täysin valkoista kiveä vaikka pinta oli tummunut harmaaksi.

Pieni opaste
Pieni opaste

Pieni opaste Huttelle löytyi myös alastulopolun päästä.

Ilta saapuu
Ilta saapuu

Laaksoon osuivat vuorten takaa suoraan vielä joitakin auringon säteitä. Pian oli Eevert saavuttanut padon ja paluumatka moottorikyydillä takaisin majapaikalle alkoi. Väsynyt mutta onnellinen mies pulahti kuumaan kylpyyn verryttämään kiristyneitä lihaksiaan. Oli hyvä olla. Ja uni tuli pian.

Linnareissulla

Harmaiden ja sateisten päivien ohjelmaksi Eevert on suunnitellut myös paikallisiin nähtävyyksiin tutustumista.

Tänään vuorossa oli Ambrasin linna Innsbruckin tuntumassa.

Schloss Ambras
Schloss Ambras

Tässä sitä riittääkin vähäksi aikaa tutkimista, tuumaili Eevert mielessään. Historia on aina mielenkiintoista, sillä sen kautta voidaan nähdä elämää laajemmassa perspektiivissä.

Nuorukaisen haarniska
Nuorukaisen haarniska

Varsin terhakkaan nuorukaisen haarniska oli heti ovensuussa vastaanottamassa tulijoita.

Linnan sivurakennuksista alkava näyttely oli täynnänsä haarniskoja. Isoja ja pieniä, kirjailtuja ja pelkistettyjä. Komeita kaikki.

Haarniskoja
Haarniskoja

Muutama sotaratsu ja ritari peitsineen oli mahtunut saleihin.

Ratsu
Ratsu

Ovat ne ritarit olleet vahvoja miehiä! Rautaa päällä ja melkoisen massiivisia peitsiä. Niitäkin niin montaa lajia, että aihetta tuntematon ei olisi osannut edes arvata kuinka paljon.

Hallitsijat
Hallitsijat

Hallitsijoita tutkaillessa meni tovi. Habsburgien sukujuuret seikkailevat melkoista siksakkia varhaisempien aikojen Euroopan valtakuntien kesken. Siinä on vaikea pysyä ihan kärryillä, mutta aina voi nyökkäillä sujuvasti linnan saleissa olevien kymmenten tai ehkäpä satojen Habsburgien potrettejen äärellä. Osasi sitä vallasväki ennenkin teettää itsestään selfieitä 🙂

Espanjalainen halli
Espanjalainen halli

Espanjalainen sali on yksi kauneimmista renesanssiajan saleista. Se rakennettiin linnaan Ferdinand II:n edustustilaksi.

Ruhtinaita koko seinällinen
Ruhtinaita koko seinällinen

Nykyään salissa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia ja viimeisen konsertin jäljiltä ovat tuolirivistöt vielä paikoillaan.

Sali on kaikkiaan 43 metriä pitkä.

Oli linnassa aistittavissa vähän romantiikkaakin. Ferdinand II oli salaa naimisissa kauppiaan tytär Philippine Welserin kanssa. Mahtava suku ei alkuun hyväksynyt erisäätyistä puolisoa.

Kylpy
Kylpy

Niinpä avioliitto oli pidettävä salassa siihen saakka kunnes Keisari Ferdinand I hyväksyi poikansa liiton. Philippine rakennutti linnaan kylpyhuoneen. Kokonaisuuteen kuului 160cm syvä kupariallas puheutumishuoneineen ja se oli 1500-luvun elämässä todellista luksusta. Lämmin vesi altaaseen johdettiin viereisestä huoneesta jossa vesi lämmitettiin suuressa muuripadassa. Kuumien kivien avulla veden lämpötilaa tasattiin tarpeen mukaan.

Sisäpiha
Sisäpiha

Linnan sisäpiha on yhtä suurta maalausta.

Seinäteokset
Seinäteokset

Kuvat olivat ajalle tyypillisiä sankareita, ruhtinaita tai sitten Vanhan Testamentin vahvoja kohtauksia.

Kuolema
Kuolema

Linnan ylemmissä kerroksissa on potrettien lisäksi myös erikoisempaa taidetta alueen materiaaleista.

Veistos on Hans Leinbergerin puutyö vuodelta 1520.

Kappeli
Kappeli

Linnan kappelin rauhassa Eevert vietti tovin hengähtäen. Itävallassa täytyy linnoissakin kiivetä korkeita portaita pitkin aina vain yläspäin.

Hieno kokemus, tuumi mies illalla kortteerissaan väsyneena mutta onnellisena.

Kultakaivos

Päivä avautui pilvisenä ja kosteana. Sellaisena päivänä pitää tehdä jotakin muuta kuin vaellella vuorilla, totesi Eevert heti aamulla katsellessaan ulos ikkunasta. Mennään vaikka kaivokseen vuoren sisälle!

Heikko näkyvyys
Heikko näkyvyys

Pilvet olivat vallanneet tuhannessa metrissä olevan kesäkodin niin että pahimmillaan tai parhaimmillaan näkyvyyttä oli 2-3m.  Alaspäin ajettaessa näkyvyys parani metri metriltä.

Ryhmä matkalla kaivokseen
Ryhmä matkalla kaivokseen

Kultakaivos sijaitsi vastapäisellä rinteellä suurin piirtein samoissa korkeuksissa. Siitä oli monet kerrat ajettu ohi. Siispä sinne. Paikanpäälle päästyä oli juuri ryhmä lähtenyt liikkeelle. Näyttivät kulkevan rinnettä alas.

Ja kulkivatkin – pienen juustolan ja Maria Rast kirkon kautta alas laaksoon 😮

Eevert jo oli huolissaan, että kuinka sieltä kiivetään takaisin ylös monta sataa metriä korkeuskäyrillä.

Asusteet
Asusteet

Alhaalla viimein tultiin kaivosalueelle. Asianmukaiset asusteet päälle ja matka jatkuu – edelleen alaspäin tietä pitkin.

Vuonna 1533 Ferdinand I, Salzburgin arkkipiispa ja kardinaali Matthaus Lang von Wellenburg tekivät sopimuksen kaivostyön aloittamisesta alueella.

Alue oli varsin kultapitoinen ja kaivoksesta tuli yksi tuottoisimmista laitoksista.

Sisäänkäynti
Sisäänkäynti

Sisäänkäynti oli melko huomaamaton ovi rinteessä. Tiedä sitten onko silloin kun kaivos on ollut käytössä mahdollisesti enemmän ulkonaisia merkkejä.

Kaivoskäytäviä on satoja metrejä. Ryhmät kulkevat vain osassa aluetta. Sisällä kaivoksessa noustiin portaita pitkin ylöspäin kaikkiaan 16 m. Portaat olivat kosteita ja liukkaita. Käytäviä pitkin johdettiin myös vesi kullankaivajien ränneihin.

Kulkureitti
Kulkureitti

Kulkureitit olivat paikoin niin matalia että moni joutui kulkemaan kyyryssä. Käytäviä ja portaita pitkin ryhmä eteni oppaan johdolla.

Mainari
Mainari

Jokunen muinaisjäänne oli vielä työssään.

Suoraan ylös
Suoraan ylös

Vieraat käyttivät portaita mutta mainarit köysiä.

Opas
Opas

Opas Vivian havainnollisti vanhoilla työkaluilla kuinka kaivoksessa työskenneltiin. Hakut, vasarat ja taltat olivat perustyökaluja. Usein kaivauksissa edettiin pientä panostusreikää eteenpäin vain n. 30 cm päivässä. Aika vähän. Se oli kovaa työtä se! huokaisi Eevert.

Käytävä
Käytävä

Osa käytävistä oli kallioseinäisiä, osa taas tuettu vankoilla puurakenteilla.

Räjähdys
Räjähdys

Kaivosta myös räjäytettiin kun riittävästi reikiä oli saatu dynamiittia varten. Silloin oli viisainta pysyä riittävän kaukana, ettei käynyt huonosti.

Kaivostyöläinen
Kaivostyöläinen

Reippaampi kaivostyöläinen.

Juna
Juna

Eevertin huoli rinteen kipuamisesta ylöspäin takaisin autolle oli turha sillä hieno traktorivetoinen juna kärräsi koko porukan takaisin yläilmoihin.

Ihastuttavat eläimet

Eevert huomaa matkoillaan paljon elämää ja eläimiä. Eläinrakkaalla ystävällämme on aina sananen tai pari vaihdettavana niiden kanssa. Kaikesta näkee, että heillä on olemassa yhteys keskenään, vaikka puhuisivat eri kieltä.

Lehmät
Lehmät

Vapaana laiduntavia lehmiä on jokapuolella. Iloinen kellojen kalkatus paljastaa niiden olemassaolon jo pitkältä.

Nenärengas
Nenärengas

Jotkut herrat ovat saaneet värikkään nenärenkaan käyttöönsä.

Osuma
Osuma

Siellä missä on lehmiä on myös kakkaroita. Aina välillä Eevert on osunut sellaiselle reitille missä joka kakkaraan on osunut kivi ihan keskelle. Mennessää Eevert hymyilee ja muistelee mielessään itseään kymmenkesäisenä viikarina. Onhan tuota tarkkuusheittoa tullut itsekin harrastettua.

Puput
Puput

Eevertin kesätalossa on myös eläimiä. Koiria, kanoja, kukkokin ja pupuja. Ne elävät kovin pienissä häkeissä, mutta ilmeisen tyytyväisinä koska eivät ole niistä poistuneet vaikka mahdollisuus on koko ajan olemassa.

Vuorikukko
Vuorikukko

Komea kukko löytyi myös vuorilta kanalaumansa kanssa.

Hanhia
Ankkoja?

Tavallisen sorsan näköiset eläväiset linnut lienevät kuitenkin ankkoja, kuuli Eevert ystävältään ihmetellessään ääneen eteen marssineita lintuja.

Sirkka
Sirkka

Heinäsirkatkin ovat melkoisia jättiläisiä. Ei ihme että niistä on joskus ihan vitsauksiksi saakka.

Vuohi
Vuohi

Vuohia on paljon laiduntamassa rinteillä. Yleensä ystävällisiä ja seurallisia, vaikka Hauskoista kotivideoista voisi päätellä jotakin muuta.

Hevoset
Hevoset

Kauniita liinaharjaisia hevosiakin on tullut vastaan.

Utelias turpa
Utelias turpa

Tämän vuoriponin uteliaisuus oli kameraa kohtaan loputon 🙂

Aasi
Aasi

Pikkuinen aasi onkin ollut jo aikaisemmin näkyvillä. Se oli tiiviisti aitauksessa asumassa.

Perhonen
Amiraaliperhonen

Perhospolkut ovat mielenkiintoisia. Harvoin niitä saa hitaampi kiinni kamerallaan, mutta tämä Amiraaliperhonen antoi täyden kuvausrauhan ja tykkäsi poseerata auringossa.

Zillertaler Haderlumpen

Eevert vietti päivää kotosalla. Lomareissullakin on hyvä viettää välillä vapaapäivää. Hyvin ehti istahtaa kirjan kanssa terassille ja heittäytyä vinhojen juonien vietäväksi.

Illalla alkoi alhaalta laaksosta kuulua ääniä. Kaksipäiväisen ulkoilmatapahtuman jälkimmäinen päivä oli alkamassa. Hieman Eevertinkin menojalkaa vipatti, joten seurue päätti liittyä muiden paikallisten kanssa juhlapaikalle.

Lippu
Lippu

Zillertaler Haderlumpen on hyvin suosittu paikallinen folkmusiikkia esittävä yhtye. Vitus, Reihard ja Peter ottavat yleisönsä missä tahansa liikkuvatkin. Alunperin kokoonpano on ollut juhlatilaisuuksissa kiertelevä tanssimusiikkia soittava yhtye, joka on noussut valtaisaan kansansuosioon myös muualla.

Lämppäri Ande
Lämppäri Andy Borg

Festivaalialueella oli tapahtumaa jo varhaisesta iltapäivästä. Ennen Zillertaler Haderlumpeneita yleisöä lämmittämässä oli Andy Borg, itävaltalainen televisiojuontaja ja laulaja.

Tunnelmaa nostettiin taidolla ja vauhdilla 🙂

Asiallinen pukeutuminen
Asiallinen pukeutuminen

Haderlumpenien faneja tuli paikalle tasaiseen tahtiin. Asianmukaisemmin olivat pukeutuneet kaikki nahkahousuin varustautuneet keski-ikäiset tai sitä lähestyvät fanit.

Fanit
Fanit

Jo lämmittelyvaiheessa innokkaimmat seisoivat penkeillä ja elivät vahvasti musiikin mukana. Loppupuolella iltaa tanssittiin jo pöydillä.

Zillertaler Hadenlumpen
Zillertaler Hadenlumpen

Illan jo himmetessä viimein kiihkeä odotus päättyi ja kaivattu kokoonpano pääsi lavalle reilun vessa- ja oluenhakutauon jälkeen. Huuto oli mahtava ja tunnelma huumaava!

Lumpenit
Lumpenit

Zillertaler Haderlumpen vei vauhdilla ohjelmaa eteenpäin. Musiikki oli tarttuvaa ja yleisö kautta alueen eli musiikin mukana rivistöissä heilahdellen puolelta toiselle. Ei väliä sillä oliko vieressä tuttu vai vieras. Käsikynkästä vaan kiinni ja heilumaan!

Koko kylä
Koko kylä

Koko kylä oli varmasti paikalla, sen verran paljon ihmisiä oli tullut juhlimaan.

Tähtisadetikut
Tähtisadetikut

Illan pimentyessä erilaiset valomiekat ja tähtisadetikut ilmestyivät juhlijoiden käsiin.

Fanipaitojakin oli monelaisia.

Paita
Paita

Eevertkin hankki oman kannattaja-collegen tulevia reissuja varten 🙂

Hyvillä mielin ja jalka vielä vipattaen Eevert lähti kohti kotimökkiä. Läheisellä vuorella oli myös juhlat. Hieno ilotulitus lähti rinteeltä ja tällä kertaa sitä sai katsoa alhaalta ylöspäin.

Pieni pätkä vielä talvisemmilta festareilta tuomaan tunnelmaa esiin.

Paluu padolle

Eevert lähti uudelleen aikaisemmin katsastamalleen padolle koska sää oli kirkas ja näkymät varmasti selkeämmät kuin edellisellä täydessä pilvessa eletyllä päivällä.

Schlegeisspeicher on 1782 metrin korkeudessa oleva patojärvi joka on itseasiassa valtaisa voimalaitos. Työt siellä aloitettiin 1965 ja käyttönotto tapahtui 1970.

Pato
Pato

Komea se onkin. 131m korkeutta ja 700m pituutta.  Tie mutkittelee padon alaosalta melkoisen matkan itse järvelle.

Patojärvi
Patojärvi

Suuri patorakennelma näkyy järven vastapuolella.

Koska oli kaunis päivä Eevert lähti kävelemään järven rantoja pitkin kulkevaa polkua pitkin. Näkymät olivat perin kummalliset, sillä ympärillä olevat jättimäiset vuoret tuntuivat kaatuvan päälle katsoi mihin suuntaan tahansa.

Järven kärki suuntautui kohti jäätikköä.

Jäätikkö näkyy
Jäätikkö näkyy

Sinne päätti mies kävellä. Pieni vesiputouskin näytti olevan järven päädyn tuntumassa vastarannalla.

Tyhjä putous
Tyhjä putous

Järven pinta oli alhaalla. Katsellessaan sinne virtaavia uomia, voi vaan ajatella kuinka paljon vettä tuleekaan keväällä. Silloin ei ole asiaa näille poluille, tuumaili Eevert.

Jäätikkö avautuu
Jäätikkö avautuu

Järven päädyssä oli se suurin uoma. Paljon vettä virtasi siinä nytkin, vaikka valtaosa uoman pohjaa olikin kuivillaan.

Täällä pää meni viimeistään sekaisin! Mittakaava heitti häränpyllyä kerrassaan. Kuvaa ehkä siitä antaa tuo parikymmenpäinen lehmälauma joka on asettunut vilvoittelemaan joen pohjalle.

Ne ovat nuo pienet mustat pisteet kuvan alareunassa.

Siis tässä 🙂

Hieholauma
Hieholauma

Vähän lehmälauman jäkeen kulki kesäpolku uoman poikki. Sen pidemmälle ei tänään kuljettu. 1,5 tunnin päässä tuosta olisi ylhäällä rinteellä majapaikka, jos haluaisi komeille seuduille yöpymään. Paljon sieltä tulikin väkeä vastaan pokulla.

Matkaa olisi vielä
Matkaa olisi vielä

Ylityskohdalta oli vielä matkaa jäätikölle. Komea ja vaikuttava se oli!

Huipputunnelmaa
Huipputunnelmaa

Tämä, niinkuin monet muutkin jäätiköt ovat pienentyneet aikojen kuluessa. Polulla oli pari kuvaa havainnollistamassa asiaa.

Ennen ja jäkeen
Ennen ja jäkeen

Vesiputouskin näyttäytyi lähempää aika paljon isommaksi kuin mitä alkuun osasi ajatellakaan.

Putous
Putous

Putouksen yläosassa on energiayhtiön rakennus. Vesi ohjataan maan sisältä alas järveen.

Alueen geologia oli kiinnostavaa. Mielenkiintoisen oloisia kiviä oli siellä täällä. Olisipa niin viisas, että osaisi niistä jotakin ymmärtää, mumisi Eevert käännellessään isoa kuvioitunutta kiveä.

Kivi
Kivi

Palatessaan takaisin järvelle alkoi ukkonen kumista jäätikön tuntumassa. Oli aika siirtyä taas kotimökille mietiskelemään päivän kokemuksia.

Yhä pienemmäksi ihminen koki itsensä tuossa valtavassa vuorten suojaamassa paikassa. Vuoret kohosivat yli 3000m korkeuteen.

Sade
Sade

Paluumatkalla sade loi vuoristoon jälleen kaikki harmaan sävyt aistittaviksi. Kaunista.

Zillertaler Höhenstrasse

Komeana pysyttelevä keli houkutteli seurueen jälleen tien päälle. Oli luvassa kuuma päivä joten vaeltelut paahteisilla rinteillä eivät olleet ensimmäisenä mielessä.

Vanha alppitie Zillertaler Höhenstrassen Eevert oli aikaisemmin ajellut vain osittain. Nyt oli hyvä päivä ajaa se koko 50 km pituudelta.

Tienpätkä
Tienpätkä

Tie mutkittelee Hochzillertalin rinteitä yli 2000 metriin saakka. Joillakin kohden tie on hyvinkin kahden auton mentävä, mutta ylhäällä hädintuskin yhden.

Näkymä
Näkymä

Alkujaan tie on ollut paikallisten maanviljelijöiden ja metsästäjien kulkuväylä. 1960-luvulla osia siitä avattiin yleisölle ja siitä pitäen ovat maisemista päässeet nauttimaan myös turistit.

Mutkia riittää
Mutkia riittää

Tienhoitaminen noissa olosuhteissa on kallista, siispä tien käytöstä maksettiin 8 euron lisämaksu. Maksu määräytyy kulkuneuvon tai henkilöiden lukumäärän perusteella.

Varjoliitäjä
Varjoliitäjä

Jokapuolella on paljon varjoliitäjiä. Täältäkin löyty hieno paikka lähteä liitoon. Aina liitäjän  varjo ei aukea kunnolla ja harrastaja joutuu aloittamaan alusta.

Onnistunut nousu
Onnistunut nousu

Laji on kehitetty Alpeilla 1970-luvulla, kun laskuvarjoharrastajat halusivat liitää tavallista laskuvarjohyppyä pidempiä matkoja vuoren rinteillä nauttien maisemista.

Yksi liito hyvissä olosuhteissa voi kestää hyvinkin kauan.

Tauko- ja kuvaus paikka
Tauko- ja kuvaus paikka

Tiellä oli sopivia ulokkeita pysähtymispaikoiksi. Vaikka avoautolla ajelee ja kuvien napsiminen on helppoa vauhdissa (hurjat 20km/h), niin toki parempia otoksia tulee harkiten. Maisemia on mukava myös katsella pidempään ja taltioida kylmän talven varalle muistiin.

Juustoleipä
Juustoleipä

Tien varrella on myös muutama Alm ravitsemassa kulkijoita. Hirschbichlalm Guest House avattiin 1973. Se on alusta alkaen tarjonnut myös paikallista musiikkia kulkijoiden iloksi. Musiikki on alueen kehitykselle ollut muutenkin merkityksellinen. Tunnettu The Zillertaler Haderlumpen on täältä kotoisin.

Siellä Eevertkin pysähtyi ja tilasi juustovoileivän.

Hubertus capelle
Hubertus capelle

Kappeli oli tännekin rakennettu ja otettu käyttöön vuonna 1984. Pääosin talkoovoimin Kaltencaherin kunnan ja paikallisten yhdistysten (suojeluskunta sekä metsästysseurat) avustuksella rakennettu. Kappeli on Kaltenbachin suojelupyhimykselle Hubertukselle omistettu.

Kulkija
Kulkija

Monenlaista kulkijaa löytyi tien varsilta. Hurjimmat kävelivät tai ajoivat polkupyörällä ylös. Motoristeille reitti on varsin kaunis ja mukava ajella. Olipa mukana useampi Vespakin. Taitaa olla moottori kovilla, mietiskeli Eevert niitä katsellessaan.

Maisema
Maisema

Päivä oli paahteinen yläilmoissa. Alas laaksoon laskeuduttua lämpömittari nousi parhaimmillaan +35,5 asteessa. Ylhäällä oli jokusen asteen viileämpää.

Laskeutumista Gerlokseen

Aamulla oli hyvää aikaa tutkia karttaa. Oli taas tulossa hieno päivä, jota ei suin surminkaan halunnut viettää sisätiloissa.

Sopiva päiväretkikohde löytyi läheisen Gerlosin kylän rinteiltä. Hissillä ylös ja tavoitteena laskeutua polkuja pitkin takaisin alas laaksoon.

Kartta
Kartta

Ylhäältä oli heti komeat näkymät. Paikalla oli myös valtaisa määrä lapsia, sillä huipulla oli erityisesti lapsille suunnatua aktiviteettia runsaasti.

Eevert päätti suunnata kokonaan toiselle puolelle huippua.

Lehmät
Lehmät

Ensiksi piti tervehtiä huipulla laiduntavaa suurta lehmälaumaa. Hyvin ne pitävät rinteet kunnossa kesäisin.

Eevert huilipenkillä
Eevert huilipenkillä

Polun varrelle oli asetettu runsain määrin penkkejä kulkijoille. Niitä oli paljon enemmän kuin aikaisemmilla poluilla. Ja oli niitä näkymiäkin. Melkein jokaiselle penkille piti hetkeksi istahtaa tai ainakin pysähtyä ihastelmaan kesäpäivää.

Polku
Polku

Polku oli pääosn helppokulkuista vaikka välillä laskikin jyrkästi. Irtokivet voivat olla kulkijan turma, niinpä alastulo on hidasta ja tarkasti arvioitua askellusta.

Tuolta ollaan tultu
Tuolta ollaan tultu

Välillä piti pää kekassa katsella tulosuuntaan. Ihmeellisesti huippu tuntui kohoavan kovaa vauhtia.

Lounaspaikka
Lounaspaikka

Jyrkimmän laskun jälkeen edessä oli oiva lounaspaikka, Krummbachalm. Perinteiseen tapaan Eevert nautti talon gulassista. Yhtä perinteiseen tapaan kulkijalle tarjottiin myös pieni snapsi – kenties talon omaa vahvaa likööriä.

Tarjoilut
Tarjoilut

Mielihyvin Eevert snapsin nautti. Teki niin hyvää sydämelle ja kirvoitti entisestään ruokahalua 🙂

Juoma-allas
Juoma-allas

Almilla oli myös taidokas karjan ja kulkijoiden vesiallas. Joka talolla on omanlaisensa ja joskus tuntuu että talot ovat hieman kilpasilla komeimmasta laitoksesta.

Koski
Koski

Matka jatkui jokivartta alaspäin helppokulkuisena. Saattaa mennä jopa nautinnon puolelle, hykerteli Eevert jo hieman väsyneenä laakson lähestyessä.

Pian oltiinkin jo lähtöpaikalla hissiasemalla. Porukka autoon ja kohti kotitaloa pesulle ja syömään. Koko päivä oli kulunut rinteellä. Vuoriaskelia oli tullut otetuksi lähes 13 000.

Kotitalo rinteessä
Kotitalo rinteessä

Siellähän se koti oli vastapäisellä rinteellä. Lähellä, mutta niin kaukana sillä oli laskeuduttava autolla vielä laaksoon päästäkseen nousemaan kotirinteelle.

Tämä oli hyvä päivä.

Seurueen rouva siirtyi vielä parvekkeelle lukemaan kirjaa. Hyvin tyytyväisen oloinen sekin leidi.

Lukuhetki
Lukuhetki