5.12.

Päivä on hiljalleen valkenemassa. Eevert on herännyt hyvin aikaisin tänään. Mikä lie tuulen vire helistellyt vanhoja ikkunoita. Sitä vienoa helinää ja nurkkien paukahtelua oli oikien mukava kuulostella omassa vuoteessa. Olikohan ulkona kovinkin kova tuuli tänään?

Takka

Silloin kun ulkona on kylmä, sataa ja tuulee on Eevertin mielestä parasta sytyttää takkaan tuli ja vällyn alla lueskella päivän lehtiä tai kirjoja. Olisikohan tämä sellaisen päivä. Aamu on vielä varhainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että takkatuli houkutteli miehen luokseen. Mukaansa Eevert otti mukillisen höyryävää kaakaota, päivän sanomalehden ja mielenkiintoisen kirjan jota hän on iltalukemisisnaan lueskellut. Kirja kertoo merimiehestä joka joutuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin reissuillaan. Kirjassa on parhaillaan kuvaus joulun vietosta parkkilaivalla. Kertomus tuo Eevertinkin mieleen monia tapahtumia ja kieltämättä niitä ikävänkin tunteita, kun on joutunut olemaan niin tärkeänä aikana poissa läheistensä luota.

Lukuhetki
Lukuhetki

Lapsuuden jouluista on erityisesti jäänyt mieleen monet kerrat kun äiti tai isä on lukenut joulukertomuksia kirjoista. Monta mukavaa hetkeä on vietetty kylki kyljessä. Joskus joulukirjaa luettiin koko adventin ajan kuin jatkokertomusta. Toisinaan taas kaikki lapset saivat tuoda mielikirjojansa luettavaksi. Samoja, rakkaiksi muodostuneita kirjoja luettiin moneen kertaan. Kirjasto oli silloin kovassa käytössä.

Kirjat

4.12.

Joulun lähestyessä moniin oviin ilmestyy koristeita. Ne toivottavat tulijat tervetulleiksi ja ilhduttavat ohi kulkevia lämpimällä viestillään. Se on kuin ystävällinen tervehdys kaikille, tutuille ja tuntemattomille.

Ovikoriste

Eevertin kylällä komeileekin jos jonkinmoista tervetulotoivotusta. Emännät ja isännät kilpaa askartelevat toinen toistaan mielenkiintoisempia ovikoristeita. Eeverkin on lähtenyt leikkiin mukaan ja näyttää olevan pihalla kiinnittämässä portinpieleen isoa kranssia.

Nuorna miehenä Eevertillä oli tapana koota havuista kransseja ja köynnöksiä enemmänkin. Nuorisoseuran talolla oli usein Itsenäisyyspäivän aikoihin myyjäiset ja siellä touhusi Eevertkin mukana. Myyjäisissä oli monia taitajia, vaan havuhommat olivat ja pysyivät Eevertin porukan bravuurina. Siinä sitä sitten jatkettiin joulunalusta aina haavaisin sormin. Havut olivat yllättävän raapivia kun niitä tiukasti käsitteli. Ja hanskojahan ei tosimies käytä. Hankalia ovat ja tuntumakin jää vajaaksi. Komea oli kranssipöytäkin ja kaikki työt löysivät aina paikkansa kylän taloista.

Asetelmia

Taitaa olla ihan puolukanvarpuja mukana ja kauniit joulupallotkin keskellä. Puolukan varpuja tallettettiin talon isoon pakastimeen aina siitä saakka kun sellainen ylellisyys taloon saatiin. Syksyllä kerättiin suurimarjaisia varpuja ja hellän ilmavasti pakastimeen. Niitä oli sitten sieltä helppo yksitellen ottaa käyttöön. Jos oikein pakkastalvi osui kohdalle niin säilyivät pitkään kauniina.

Puolukka
Puolukka

Joskus Eevert muistaa äidin tehneen puolukan varvuista kynttilälyhtyjä. Pyöreä kuivakakkuvuoka täytettiin puolukan varvuilla syksyllä, vuoka täytettiin vedellä ja pakastettiin. Joulun tullen se otetaan pakastimesta pois ja keskelle asetetaan kynttilä. Jäälyhty! Aika kaunis sellainenkin malli.

Kop kop, kukahan tämän oven takana asuu?

3.12.

Piparkakkutaikinan tekeminen varhain joulukuun alussa kuuluu asiaan. Eevert on usein laatinut valtaisan taikinan, josta sitten pienet ystävät ovat saaneet leipoa pipareita kun ovat taloon tulleet. Niinpä ovela Eevert saa pitkin joulukuuta talonsa täyteen joulumausteiden tuoksua. Tänään onkin tulossa nuorta väkeä mukaan piparitalkoisiin.  Se on aina mukava päivä, kun yhdessä paistellaan ja rakennellaan taikinasta vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

Piparit kuuluvat lähes jokaiseen joulupöytään. Ruskean piparkakun takaa paljastuu melkoinen kulttuurihistoria. Pippurilla maustetut ja hunajalla makeutetut leivät tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Piparkakun nimi viittaa monissa kielissä pippuriin. Keskiajan Euroopassa piparkakku oli eksoottinen ja kallis herkku, koska sen valmistukseen tarvittiin harvinaista maustetta, pippuria. Uutuus ei päässyt pitkään aikaan kaiken kansan herkkupalaksi, sillä aluksi sen valmistus hallittiin vain luostareissa. Suomessa Naanatalin luostari on erityisesti kunnostautunut piparkakkujen tuotannossa aikojen alussa.

Tuoksuvaa ja mausteista piparkakkua pidettiin ensin lääkkeenä, ja niitä myytiinkin jos jonkinlaisten vaivojen parantamiseksi.  Suomalaisten pitokokkien leivonnaisvalikoimaan piparkakut ilmaantuivat melkein pari sataa vuotta sitten. Vasta viime vuosisadan alussa niitä ruvettiin tekemään kodeissa.

Eevertin taikinaan tulee aina reilusti pippuria ja moni niitä kutsuukin pippurikakuiksi. Täytyyhän talolla olla oma piparireseptikin jos kerran on ikivanha taikinajuurikin. Se onkin tarkasti varjeltu salaisuus.

Piparkakkutalo

Kyllä tulikin hieno piparkakkutalo tänä vuonna, ihasteli Eevert suureen ääneen ja kiitteli nuorisoa avusta. Muutamanakin vuonna on Eevert saanut tehdä toisenkin talon, sillä piparkakkutaikina on maan kuulua ja kummasti tulee talosta tai sen ympäristöstä napsittua palasia aina ohimennen.

2.12.

Jouluajatukset ovat vallanneet vanhan miehen mielen. Eevertin vilkas mielikuvitus johdattaa hänet pian suureen metsään ja pieneen mökkiin metsän kätköissä. Siellä hän on aikanaan viettänyt jokusenkin juhlapyhän. Rauhassa, itsekseen ja luonnon kanssa käsikynkkää kulkien.

Kalamajan tupa

Mökissä kaikki arjen huolet ja vaatimukset saavat jäädä. Se on rakas paikka edelleen, vaikka harvemmin tulee käytyä suuren metsän keskellä. Muistoissa sinne viilettää hetkessä. Ja aistiii kaikilla aisteilla kuinka tuli ritisee kaminassa ja josta leviää lepponen lämpö pieneen mökkiin. Hyvä siellä on viivähtää… nauttia vain olemisesta. Oikeasti tai muistoissa.

Ja mikä parasta. Mökin kaminan liedellä keitetty kahvi on maailman parasta. Eevertin suu napsaa heti kun vähänkin ajattelee kuumana höyryävää pannukahvia.

Kahvin keittoa
Kahvin keittoa

Vielä on sinne jouluun on matkaa. Eikä mökkireissuakaan ole lähiaikoina tiedossa. Pitää siirtyä kahvinkeittoon ihan omaan keittiöön 🙂

Eevert kyllä tietää vanhana hupsuna, kuinka odotuksen aikaa voi lyhentää ja jopa nauttia siitä. Eevertin mielestä joulussa ehkä parasta onkin sen odottaminen ja valmistautuminen. Saa nauttia pidempään.

Tonttu
Eevert-tonttu

Eevert virittäytyy joulun odotukseen etsimällä tutun tonttulakin päähänsä. Sen kanssa voi hyvin viiletellä kylänraitilla ja ilahduttaa vastaantulijoita.

Viime aikoina on kyllä ollut vähän vesisateista Eevertin kotikulmilla, joten sitä virittäytymistä täytyy kyllä ihan tosissaan harjoittaa 😀

Keittiön pöytä
Keittiön pöytä

Eevertin aamut alkavat kahvin keittämisellä. Sillä välin kun kahvi valmistuu Eevert sytyttää kynttilän pöydälle. Vasta sen jälkeen hän valmistaa itselleen aamiaista. Tänään näyttää olevan voileipiä ja kahvia sekä hedelmiä. Aamuista Eevert nauttii.

Talo on hiljainen, sade ropisee ulkona ikkunalaudoilla. Kiehuvan veden äänet ja valmistuvan kahvin tuoksu hivelevät sisintä myöten. Hiljalleen pöytä on katettu yhden miehen tarpeisiin. Lehden kun vielä hakee portin pielestä postilaatikosta, niin aamu on täydellinen.

1. Adventti

Hyvissä ajoin on Eevertin talossa valmistauduttu joulun lähestymiseen. Monet asiat ja tavat ovat kulkeneet tärkeinä osina joulunaikana jo useammassa polvessa.

Adventti-kynttelikkö on sellainen. Eevert ei oikein osaa ajatellakkaan kuinka joulu edes tulisi ilman sitä. Muistoissa on monet lapsuushetket, jolloin kynttelikkö ilmestyi keittiön pöydälle. Keittiössä sen paikka on ollut niin pitkälle kun Eevertin muistia riittää.

Adventtikynttilät
Ensimmäinen adventti

Äidillä oli ollut tapana sytyttää kynttilä aina silloin kun ruokailtiin. Hämyiset aamut olivat Eevertin suosikkihetkiä. Aamupalakin maistui monta kertaa paremmalta kynttilän valossa. Sen perinteen Eevert on tuonut myös tähän joulunaikaan, vaikka asustaakin kahdestaan pikku koiransa kanssa. Yhdessä he hiljentyvät kynttilän liekkiä katsellen. Joka viikko äiti sytytti yhden kynttilän lisää. Ensimmäisellä viikolla paloi yksi kynttilä, seuraavalla kaksi, kolmannella viikolla kolme kynttilää. Sinä aamuna kun kaikki neljä kynttilää paloivat, oli joulu jo hyvin lähellä.

Valaja valmiina
Valaja valmiina

Eevert on jo hyvissä ajoin valanut joulukynttilät itselleen ja pikkukappeliin. Sanoman lisäksi niihin liittyy menneiden aikojen osaamista, sukupolvien yhdistymistä ja valonlähteeseen keskittymistä.

Osansa kynttilöistä saa aina myös pikku Kappeli.

Jo jonkin aikaa on Kappelilla valmisteltu alkavaa juhla-aikaa. Suntion päivät ovat kuluneet paikkojen siistimisessä ja jouluajan tarvikkeiden esille ottamisessa. Kappelin tapahtumien vilkkain aika on alkamassa ja koko kylä on valmistautumassa Joulun tulemiseen. Tänään on ensimmäinen Adventti. Siitä alkaa odottamisen ja valmistautumisen aika.

Suntio on tuonut kappeliin komean puun Eevertin metsästä. Kuusen hän on asettanut Kappelin etuosaan, missä kaikki voivat sen nähdä hyvin.

Joulupuu
Joulupuu

Siinä sen on hyvä olla ja ilahduttaa kyläläisiä koko joulunajan. Kuusen latvaan Suntio on kiinnittänyt tähden. Tähti kuvaa Beetlehemin tähteä, jonka kerrotaan syttyneen taivaalle silloin kauan sitten kun pieni Jeesus-vauva syntyi. Se opastamana itäisten maiden kuninkaat suunnistivat katsomaan syntynyttä lasta. On se ollut melkoinen supernova ja näkynyt pitkälle, höpötteli Suntio itsekkseen. Ja komea on Kappelinkin tähti. Se ei jää huomaamatta keneltäkään.

Hyvissäajoin Suntio on asettanut neljä Adventtikynttilää paikoilleen

Ensimmäinen kynttilä

Jokaisella kynttilällä on oma sanomansa. Ensimmäinen kynttilä on toivon kynttilä. Sen syttyessä viimeistään herää mielessä odostus valon juhlasta. Aivan kuin täydelliseen pimeyteen olisi syttynyt ensin pieni valo, ikäänkuin toivon kipinä. Tuo pikkuinen valo antaa viitteitä siitä, että jotakin oikein hyvää on edessäpäin.

Eevert on huomannut kuinka tärkeää on toivon olemassa olo elämässä. Ilman sitä ihmisen murheet muuttuisivat ylitsepääsemättömän raskaiksi. Toivo voittaa synkimmänkin pimeyden ja antaa puhtia kulkea eteenpäin.

Hyvää ensimmäistä Adventtia!

Varokaa loitsuja!

Eevert pääsi hieman siivellä mukaan Skotlantiin ja Edinburghiin. Paikka kiinnosti miestä kovasti, sillä Eevertin lempikirjoja ovat tietenkin Harry Potterit. Siispä suunnitelmissa oli tehdä pientä Potter-tutkimusta ja käydä katsomassa niitä paikkoja mitä kerrotaan olevan J. K. Rowlingia innoituksen taustalla.

Victoria Street

Viistokujan esikuvaksi sopii Victoria Street. Katu on värikäs ja monenlaista taikakauppaa täynnä. Ympäristöä kun katselee laajemminkin niin hyvin pystyy asettamaan ajatuksensa Harry Potterin maisemiin ja mielikuviin niin kirjoissa kuin elokuvissakin.

Eevert kulki katua edestakaisin ja poikkesi välillä tutkimaan liikkeiden antia.

Jostain syystä Eevert huomasi myyjissä viitteitä eri hahmoista.

Taikasauvaosastolla mies viihtyi pitkään. Kyllä onkin taidokkaasti valmisteetuja taikasauvoja. Niinhän se oli että sauva valitsee ihmisensä. Hieman pettynyt Eevert oli kun mikään sauvoista ei liikahtanut häneen päin.

Viistokujan lähellä oli Greyfriarsin hautausmaa. Kerrotaan että J. K. Rowling työnteli hautausmaalla lastenvaunujaan ja tutkiskeli vanhoja hautakiviä ja niissä esiintyneitä nimiä. Hautausmaa on vanha ja vanhimmat haudatkin 1600 luvulta. Paikalla käy niin paljon Potterfaneja, että on tehty kartta jonka avulla voi löytää kirjoista tuttujen henkilöiden nimiä.

Vanha hautausmaa oli kaunis. Pian Eevert huomasi että siellä liikkuu myös isompia ryhmiä oppaiden kanssa.

Opastettu Potter-kierros oli italiaksi, mutta sen perässä löysi hyvin hautakivet ja plakaatit.

Black
Potter

Edinburghissa on paljon kummituksia. Tai ainakin tarinoita kummituksista ja niiden kohtaamisesta. Eevertiä ei pelottanut sillä onhan kirjat täynnänsä erilaisia aaveita.

Ehkä olisi kannattanut olla hieman varuillaan. Jokin loitsu osui pahasti Eevertiin ja pian hän huomasi että molemmat jalat olivat poikki!

Kotiin päästyä jalat olivat kiinni vain muutamilla säikeillä. Mies joutui sairastuvalle ja vähitellen saatiin loitsu murrettua.

Viikon päästä oltiin jo jalkeilla. Kalsareissa tuli vietettyä sitten toinekin viikko, koska Eevertin vaatturi ei millään löytänyt sopivaa housukangasta.

Lopulta mies sai housut jalkaansa. Ihan upslaakien kanssa. Kyllä nyt on fiinit pöksyt. Liivikin vaihdettiin uuteen. Ihan samalla tavalla se on vinossa kuin aikaisempikin 😀

Lopulta kaikki taas hyvin. Ehkä on aika nauttia kermakalja kaiken seikkailun päätteeksi.

Mitähän sitä seuraavaksi suunnittelisi?

Monenlaista kulkijaa

Aamu aukesi aurinkoisena ja oli taas oikein mukava jatkaa matkaa. Heti alkuun olikin sulku.

Siitä sai laiva heti aamupesut. Ihan kuin joku olisi tyhjentänyt pesuainepullon kanavaan. Valtaisa vaahto täytti nopeasti tilan.

Kanavan reunalla oli aamutoimet myös ankoilla menossa. Ihan kuin yön aikana olisivat kaikki sulat menneet sekaisin. Paremmin pääset seuraamaan ankkojen aamutouhuja täältä https://www.instagram.com/p/BzcyVNRhV53/

Matka jatkui joutsenpeheen johdattamana. Tarkkaan keskellä kanaalia ja samaa vauhtia kuin Narrowboat eli rauhallista kävelyvauhtia.

Seuraavana seurueen otti vastaan hanhi-armaada, joka toimivat satamavalvojina jokien haarautumakohdassa. Tarkkaan tutkivat ja katselivat nokanvarttaan pitkin kulkijoita. Palkaksi piti saada muutama leipäpala – suojelurahana vissiin.

Rantaheinikossa päviystävät myös haikarat. Niitä ei aina huomaa ennekuin lehahtavat lentoon. Ne eivät kovin lähelle päästä, vaan siirtyvät mieluummin turvallisen välimatkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Palaavat sitten taas takaisin saalistuspaikalleen.

Jaha, ja mitäs täällä tapahtuu. Iso lauma nuorisoa oli lähdössä kanooteilla vesille. Jonkinlainen seikkailukeskus oli sillä kohdin. Turvajärjestelyissä oli hieman toivomisen varaa, näin vanhan leiriohjaajan silmin katsottuna. Yksi nelikko oli nurin heti kättelyssä ja nuoret miehet saivat kylvyn. Kanaali on vilkkaasti liikennöity, joten kannattaa olla tarkkana, vaikka laivat eivät kovaa vauhtia liikukaan.

Siinä sitä oli yhdelle päivälle tarkkailua kyllikseen. Yöpaikka löytyi läheisen Pubin rannoilta. Siispä purtilo kiinni ja pubiruokaa syömään. Kanaa tuli tilattua. On se siellä pekonin alla 🙂 Annokset ovat isoja. Aikainen mieskään ei niitä jaksa kokonaan syödä. Siitä mukavaa ruokaa että se on ihan tehty. Ei pakastepussista lämmitetty, niinkuin helposti kotimaisemissa tapahtuu. Ihan hyvää tietty se pakastepussiruokakin.

Kyllä tällä taas jaksaa.

Yksi tavallinen päivä

Eevert nukkui yön kajuutassaan oikein makoisasti. Hän heräsi linnunlauluun auringon noustessa. Lintujen äänet tuntuvat korostuvan purtilon sisällä. Tosin paljon niitä lintujakin on.

Yöllä Eevert näki unta hatustaan, jonka menetti edellisen päivänä kanaaliin. Tuulenpuuskat tarttuivat kepeästi hatun liereihin viskasivat sen kauas pois. Sinne se jäi. Toivottavasti joku lintu tai vesieläin hinaa sen pesäänsä lämmikkeeksi. Fredrikssonnin.

No, hattuja tulee uusia, lohdutti Eevert itseään ja päätti lähteä nauttimaan Aston Marinan aamiaista.

Tulikin oikein kunnon englantilainen aamiainen. Tällä sitä jaksaa koko päivän. Ihan kokonaan ei seurue jaksanut syödäkään annoksiaan. Hyvää oli, totesi Eevert huuliaan nuoleskellen. Nytpä sitten huoltamaan alusta. Dieseliä on tankattava ja tarkistettava vedet. Tulevat ja menevät.

Pian oltiinkin jo menossa. Päivä oli puolipilvinen ja lämmin. Sulkuja vähemmän, mutta nekin sitäkin mielenkiintoisempia. Kerrotaan ja jo vankan kokemuksenkin mukaan, ihmiset ovat täällä ystävällisiä, juttelevat ja auttavat toisiaan mielellään. Suluilla vaihdetaan kuulumiset ja elämän ihmettelyt hyväntuulisesti.

Sekaan mahtuu tietenkin myös muuta. On toraisia pariskuntia, joiden tuska välittyy vaikka he kuinka koettaisivat hymyillä vieraille. On niitä jotka ahdistuvat sulussa ja repivät pelihousunsa jos joku muu kuin oma vaimo menee koskemaan sulun laitteisiin ja on niitä joita englantilainen pedanttius vaatii nostamaan tai laskemaan luukkuja juuri tiettyjen loksahdusten verran. Ei yhtään enempää tai vähempää, koska silloin maailma kaatuu juur siihen paikkaan. Onneksi heitä on vähän liikenteessä kuitenkin.

Päivä oli tuulinen ja se tarttui purtiloon herkästi. Joki oli mutkikas ja kun lyhyellä mitalla varustettu henkilö sitä koittaa luovia eteenpäin, vaikuttaa tehtävä paikoin mahdottomalta. Näkyvyys jää purtilon kattoon. Sen edessä on vielä kolmisen metriä keulaa. Ja minne se joki kaartaa!?! Kertaalleen päädyin pusikkoon tuulen voimasta ja siinä olikin sitten kapteenin vaihto loppupäiväksi. Omaksi huojennuksekseni kokenut veneilijä meni omallaan vielä tehokkaammin kaislikkoon yhden sulun kohdalla. Mannaa sielulle.

Jos laivassa rapisee, niin aika pian on kavereita koputtelemassa ja kerjäämässä makupaloja. Eevert suurena eläinten ystävänä heltyy herkästi ruokkimaan lajirikasta lintukansaa.

Purtilomme on vanha ja edustaa ns. traditionaalista mallia. Vissiin kaiken kohdalla. Konehuoneessa on pientä vuotoa, jota jo kertaalleen huoltomies kävi hinkkaamassa. Välillä on Eevertinkin otettava ohjat käsiinsä ja tehtävä päivittäishuoltoa.

Yöpaikka löytyi pienen sillan kupeesta The Staffordshire and Worcestershire Canalin varrelta.

Merikapteenin talon lokikirja